Julkaistu

2014 olkoon 60 kilon alituksen vuosi

Vuoden alusta on taas hyvä potkia itseään persauksille ja vaatia itseltään aikaisempaa liikunnallisempaa elämää. Vuosi 2013 meni ihan liian vähällä liikunnalla ja loppuvuodesta jo ennen joulusuklaita mopo meinasi lähteä keulimaan suklaiden suhteen, olkoonkin vaan kyseessä tumma suklaa, silti! Sitä meni liikaa. Onneksi gluteeiniton ruokavalio hillitsi leivonnaisten yms. herkuttelun. Nyt tilanne voisi olla paljon surullisempikin. Jouluherkuista en itseäni soimaa. Toki olisin voinut syödä vähemmän suklaata, juopotella uutena vuotena vähemmän jne, mutta ei elämäni jouluun ja uuteen vuoteen kaadu. Sillä on väliä mitä syön ja miten elän uuden vuoden ja joulun välin, ei sillä niinkään mitä mussutan joulun ja uuden vuoden vaihteen välillä. Tuossa kiteytyy niin hyvin se ajatus, kun syöt 80% hyvin, voi 20% mennä vähän toisinkin. Eihän se tarkoita kuitenkaan, että ihan överiksi tarvii mennä.

No joka tapauksessa olen täällä blogissakin kirjoittanut jo 2011, että tavoitteenani on painonpudotuksessa 60 kilon alitus. Noloa, mutta se on edelleen alittamatta! Paino on pyörinyt pitkään 67.5-68.5 kilon välillä, joten hyvä asia on se ettei se ole kääntynyt nousuun, paitsi nyt joulun myötä. Kirjoitin pari vuotta sitten, että matkaa alitukseen on 8.8 kg. Nyt tuohon saa lisätä 700 g.

Sisälläni on kytenyt ajatus ryhdistäytymisestä jo pidempään, ja onneksi aivan alusta ei tarvitse aloittaa. Nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita ruokavaliossa kuten kasvisruokien lisääntyminen, lisäaineiden välttely, raaka-aineiden laadun tarkkailu jne. Nyt on lähinnä tarkennettava syömisiään ja ehkä vähän tehdä kieltolistaa. Totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen en ala, mutta tällä hetkellä meillä on avokin kanssa sopimus, kotiin ei osteta suklaata, keksejä yms. herkkuja Avokki ei saa keksipakettiaan enkä minä tummaasuklaata. Täällä on yksi paketti suklaariisikakkuja ja tummasuklaalevy, mutta niiden nauttimisesta ei olla sovittu, joten toistaiseksi niihinkään ei kosketa. Lisäksi ollaan puhuttu kahvakuulailun/kuntosalitreenin aloittamisestaja ekan treenin pitäisi olla viikonloppuna.

Olen sopinut helmikuun loppuun jokatoiselle sunnuntaille ratsastustunnin sekä yhden issikkavaelluksen, joten tammi-helmikuussa pääsen viisi kertaa hevosen selkään, IHANAA!!! Sovittuna on myös kolmet uintitreffit helmikuun 3. päivään mennessä ja lenkkitreffauksia ajatuksella kerran viikossa. Ja sokerina pohjalla, varasin paikan cycling-tunnille ens keskiviikolle. Menen vierailijana kaverin kanssa Sats:iin. Siitä onkin vuosia aikaa kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Odotan tuntia hulluna, vaikka tiedänkin kuolevani sinne – tai ainakin melkein.

Eilen ladattiin ystävän kanssa mun Iphoneen Sports Tracker ja tänään testasin sen toimivuutta. Ei toiminut syystä tai toisesta. Onneksi treffaan ystävän maanantaina, niin eiköhän ongelma silloin selviä. Tod.näk. olen tehnyt jotain väärin… Tarkotus olis seurata Oton kanssa tehtyjen lenkkien pituuksia, joten toivottavasti homma saadaan toimimaan. Vika voi olla myös mun Iphone-käyttötaidoissa. Ne ei vielä kovin kaksiset ole. Joka tapauksessa olen innolla starttailemassa vuotta 2014 myös liikunnan merkeissä ja painon on aika nyt pudota sinne haluttuun alitukseen. Olen ollut pari päivää nuhainen, joten on ollut hyvää aikaa tehdä itselleen treenimusasoittolistoja, jotka toivottavasti tuo myös lisämotivaatiota. Uudet biisit saakoon Hepankin hikoilemaan kahvakuulan kanssa 😀 Eipä siis muuta kuin treeni-intoisin mielin vuoden 2014 kimppuun!!! Ja mua saa ja pitää potkia, jos täällä vaan ilmestyy käsityöpostauksia tms. Toki ei käsityöt elämästäni katoa mihinkään. Kerran kun olen löytänyt niin hienon harrastuksen, siitä ei luovuta. Nyt kuitenkin on aika luopua niistä liikakiloista – vihdoinkin. Hirmuiset tsempit meille ihan jokaiselle, jotka ylimääräisten kilojen kanssa taistelemme. Mehän taltutamme ne! EIKÖS!?

Julkaistu

Yhteenvedon aika

Vuoden ekat 4 kk on jo takana ja niin myös eka vuoden Liikuntahaastekin.

1.1.-30.4.
Liikuntahaaste (4 kk/60 liikuntapäivää)
– Liikuntapäivät 46/60
– Liikuntakerrat 57
– Käytetty aika 58 h 35 min
– Uinti 20 km 15 km 800 m 12 h 30 min+ Kanarialla uinti 35min

– Lenkki 120 km 111.5 km 22 h 15 min+ Kanaria/Kuusamo 6 h 35 min
– Spinning 4 h 30 min
– Hiihto 11 h 50 min
– Kuntosali 6 h 25 min
– Muut (Ratsastus, Lumikenkäily, luistelu) 3 h 45 min

Lenkkikilsoja luultavasti tuli yli 120, mutta vieraiden reittien matkan arvioiminen ei oikein onnistunut, joten summasin vain Kanarian ja Kuusamon lenkkien ajat yhteen. Pois olen jättänyt kaikki koiran pissatus/nuuskutuslenkit, kauppamatkat tms, joten onneksi koko totuus kävellyissä kilsoissa ei ole tuossa. Ja matkat olen pyrkinyt arvioimaan mielummin alakanttiin, eli ainakin olen kävellyt tämän verran 😀

Myös olisin halunnut saada hiihdetyt kilsat, mutta niidenkin arvioiminen osottautui mahdottomaksi Kuusamossa, joten tilastoituna vain hiihtoon käytetty aika. Uinnista sentään sain kilsatkin mukaan ja harmittavan likelle tuota 20 kilsan tavoitetta pääsin. Maaliskuun alun jälkeen en vaan ole saanut ketään kanssani uimaan. HARMITTAA!!!

Valitettavasti kuntosaliharjoittelu/penkkitreeni alkuinnostuksesta huolimatta jäi uinnin tieltä. Ylipäätään tämän jakson aikana voin jälleen todeta sen, että liikuntaan ei saisi tulla taukoja, ei edes yhtä viikkoa. Joskus tuntuu, että yhtä treenikertaa ei voisi jättää pois. Jatkamisesta muodostuu niin pirun vaikeaa, ihan liian ja ihan turhaan.

Koska nautin liikkumisesta, treenaamisesta haluan saada sen säännölliseksi osaksi elämääni siten ettei lomat tms. pilaa hyvää tatsia. Eli oppitunti jatkukoon ja tavoitteisiin kirjattakoon SÄÄNNÖLLISYYS!

Uiminen tuntui toimivan painonhallinnassa ja laihduttamisessa loistavasti. Alimmillaan pääsin 67.3 kiloon, mutta nyt valitettavasti paino hilluu 68.2-68.4 kilon haarukassa. Huomisaamuna on ”virallinen punnitus” ja huomisesta alkaa myös hienoinen ruokavalion kiristely; hiilariherkuttelut pois/minimiin!

Että edelleenkään ei luovuteta eikä anneta periksi. Matka kohden kevyempää  Hepaa jatkuu!!!
Ja uusi Liikuntahaaste alkaa ja nyt sen 60 liikuntapäivää on mentävä rikki!!!

Julkaistu

Painon pudotusta ja Harmaakuonon kuulumisia

Mun ei varmaan pitäis hehkuttaa täällä, koska painoni on heitellyt aika reippaasti viime aikoina. Viikko sitten kauhistelin täälläkin punnitustulosta jolle selitykseksi annoin suolaisen ruuan, tuoreen ruisleivän ja menkkojen läheisyyden. Onneksi paino ei tuosta noussut enempää, vaikka menkat iskivätkin vasta maanantaina. Kävin kuitenkin etsimässä ”virallista” tietoa menkkapainonnoususta ja löysinkin artikkelin, jossa sanottiin painon voivan nousta 1-3 kiloa menkkojen takia. Siitä ei pidä huolestua, sillä nestekertymät sulaa pois kuukautisten aikana. Siihen on avuksi myös liikunta, joka myös helpottaa kuukautiskipuja. En kuitenkaan löytänyt tietoa siitä montako päivää ennen kuukautisten alkua nestettä alkaa kertymään kroppaan. Eiköhän se ole yksilöllistä kuten se miten paljon paino nousee menkkojen alkumainingeissa.
Tuolloin maanantaina pudotusta viime torstain lukemiin tuli 700 g, joten ehkä sillä suolaisella wokillakin oli osuutensa asiaan. Edellismaanantainahan oltiin jo alle 68 kilon lukemissa.
Ja tänään vaaka yllätti iloisesti kertoen painoksi 67.3 kg, joten tuo 68 kiloa on alittunut selvästi. Näin vaaka väitti myös eilen ja tiistaina, joten voinen vähän hehkuttaa 😀 Jeee, jeee, jeee!!!
Ilahduttaa kovasti myös se kun avokki tulee halaamaan ja toteaa ”kyllä sä oot pienentynyt”. Ja äidin kommentit ”noissa viime kesän kuvissa oot paljon pyöreämpi kuin nyt” ja ”sulta on lähtenyt tosta rintojen edestä ja alta sekä vyötäröstä, vatsasta”. Ja ite huomaan joidenkin housujen lököttävän alapersauksesta. Että kaitpa tämä on oikeasti totta, että vihdoin tapahtuu muutoksiakin kropassa eikä vain iänikuista jumitusta kuukaudesta toiseen.
Ja että muutokset ovat sellaisia mitkä toisetkin saattavat huomioida enkä vain minä itseäni tutkiskellessani 😀
Tästä kuitenkin matka jatkuu edelleen. En kuvittelekkaan, että nyt laihdutus olisi kokenut jonkin helppouspainikkeen. Tod.näk. nyt putoaa sen mitä putoaa ja sitten alkaa taas sitkeääkin sitkeämpi taistelu jumituksia vastaan.  Huhtikuun 2. tavoitteena painaa alle 66 kg, huih ja tammikuun alussa olen asettanut tavoitteekseni 30.4. 65.5 kg, joten sitä kohti matkataan. Kanarian ja Kuusamon reissut kieltämättä tuo hommaan hiukan lisähaastetta, mutta katsotaan miten ämminkäisen käy.

Aamulla kävin opaskoirakoululla. Eilisellä lenkillä valjaiden kahvasta kuului naks ja se katkesi. Aisat lenkottivat ja tuntuma koiraan huono. Pääsimme lenkin loppuun onnellisestikuiteskin. Koululla sain heti kommentin kennelpäälliköltä ”no nää valjaat on kävelty ihan puhki, te olette ainakin kävelleet”. Valjaista uusittiin aisa, eli se mistä pidän kiinni. Koiran kroppaosa kori pysyi vanhana. Olisin saanut senkin uuden, mutta tulimme siihen tulokseen, että koiralla on mukavempaa kun ei ole niin jäykät vermeet päällä.

Samalla kennelpäällikkö leikkas Harmaakuonon kynnet, katto korvat, suun, karvaa ja ihoa. Terveeltä vaikutti ja hyväkuntoiselta energiseltä pakkaukselta. Harmaakuonolla on kuulemma hyvin tyypillinen ikääntyvän opaskoiran kroppa; etupää vankka/vahva ja takapäässä heikkoutta. Harmaakuono ei mielellään varannut takapäälleen kovinkaan vahvasti kynsiä leikattaessa. Harmaakuonon harmaantuminen/valkoistuminen keräsi myös hymyäviä kommentteja niin johtavalta kouluttajalta kuin kennelpäälliköltäkin.  Juteltiin myös vähän Harmaakuonon lämmönsietokyvystä. Kyllä minua jännittää miten tuleva kesä menee. Nyt poitsu on niin energinen, että ei huolen häivää, mutta miten parin kolmen kuukauden päästä.

Tänään se on tosin ollut hyvin rauhallinen koko päivän. Koululla käynti taitaa olla vähän stressaavaa. Siellä unohtuu kyllä opastukset tyystin. Hajuja on joka puolella valtavasti ja niitä on ihan pakko haistella 😀
Julkaistu

Paino jumittaa, mutta ei luovuteta!

Painon pudotus vaikeutuu aina mitä lähemmäksi päästään normaalipainonrajaa. Itselläni siihen rajaan matkaa tällä hetkellä karvan yli yhdeksän kiloa. Voisi ehkä ajatella, että vielä laihtuminen sujuisi kohtuu hyvin, mutta ei vaan onnistu. Loka-joulukuu pysyin hyvin 68.2-68.8 kilon välillä. En kuitenkaan päässyt himoitsemani 68 kilon ali ja sen alitus onkin tavoitteena tapahtua 2.2. mennessä. Viikko aikaa eikä hyvältä näytä. Vuoden vaihteen jälkeen paino on seilannut 68.6-69.5 kilon välillä ja pääasiassa yli 69 kilon. Tänään (torstaina) ”virallisena punnituspäivänä” painoin 69.1 kg, joka on tauluun tullut näinä viikkoina monta kertaa.
Mikä on muuttunut joulu-lokakuuhun verrattuna? Selkeä muutos liikunnan määrässä. Se on lisääntynyt selvästi. Liikuntapäivät ei ehkä niinkään, mutta useampana päivänä on tullut tehdyksi kaksi treeniä. Treenien teho ja kovuus koventuneet. Joulukuun liikkuminen kun oli lähinnä rauhallista kävelyä/happihyppelyä toipilasloman vuoksi.
Tuo penkkitreeni ei etenkään tunnu painon pudotuksen kannalta olevan kovin hyvä. Lihaksisto imasee nesteet kudoksiin ja paino nousee. Ja on muistettava, että lihaskudos painaa rasvakudosta enemmän, joka on toki lohdullista. Mutta, ei se mun lihas vielä paina lihaksen kasvun takia, vaan elimistön nesteiden keräämisen takia. Jos tekisin paljon jalkatreeniä (kyykkyä ja maasta vetoa) isot lihasryhmät saisi vielä enemmän treeniä ja nesteiden imaisua ja paino nousisi vieläkin enemmän.
Tiesin ja tiedän tämän liikunnanaloittamisen aiheuttavan alkuun painon nousua, ja onhan se pysynyt kohtuullisena, joka toki lohduttaa. Silti turhauttaa ihan helkkaristi. Haluan päästä tässä matkassa eteenpäin kohden kevyempää tulevaisuutta! Ehkä tämä vaihe on vaan jaksettava yli ja tsempattava vielä lujemmin. Luovuttamisvaihtoehtoahan ei ole olemassakaan!
Blogisiskot, jotka taistelette painon jumituksen kanssa olen kannustanut teitä sydämestäni ja todella toivon jokaiselle pirukseen tsemppiä. Ette ole jumien kanssa yksin, jos se yhtään lohduttaa. Meidän on vaan uskottava siihen mitä ollaan tekemässä ja pysyttävä määrätietoisina. Vastoinkäymiset ei estä, ehkä ne hidastaa, mutta kun oikein haluaa ja uskoo itseensä selviämme voittajina ihan jokainen. Ja eihän laihdutus ole projekti vaan elämäntapamuutos hoikentaa. Projektien kestävyys pitkällä tähtäimellä voi olla haasteellinen. Mitä minä sitten teen kun projektini päättyy, olen tavoitteessani? Ajattele asia mielummin pysyvänä elämäntapamuutoksena. Ruokavalio ja liikuntatottumukset sellaisina millaisina ne voit pitää pitkään elämässäsi. Mielellään koko loppuelämäsi!
Liikunnan lisääntyminen siirsi myös kuukautisiani. Sekin on tapahtunut aikaisemminkin, joten osasin odottaa. Silti niin ärsyttävää kun koko ajan tuntuu, että nyt ne alkaa ja sitten eivät alakkaan. Tänään vihdoin tulivat 5-6 päivää myöhässä. Kiukutellut olen jo viime perjantaista. Ja pitkästä aikaa onkin ollut kunnon menkkakiukuttelut ja vitutukset. No nyt ne kiusankappaleet on ja mahaa koskee, mutta olo on helpottunut. Paska fiilis menee ohi ja ensi viikolle voin sopia huoletta uintitreffejä. Haluan lisätä kestävyystreeniä viikko-ohjelmaani ja koska pidän uimisesta ja se on myös laihduttamiseen hyvä liikuntamuoto sitä tulee lisää. Ainakin tällä hetkellä pari kaveriani haluaisi aloittaa säännölliset uintitreffit ja kolmaskin sanonut, että voisi lähteä joskus uimaan.  Helmikuulle onkin tavoitteena saada tuo ihana liikuntamuoto vakituiseksi viikko-ohjelmaaan 1-2 kertaa viikossa.
Onko ruokailuissani tapahtunut muutoksia verrattuna viime syksyyn? Mielestäni ei erityisemmin. Nyt kun kulutan enemmän on myös nälkä helpommin ja se asettaa oman haasteensa syödä oikein; riittävästi, mutta ei liikaa. Proteiinin määrää olen pyrkinyt nostamaan aamu- ja iltapalarahkoin ja lisäprotskun avulla. Syksylläkin tosin söin paljon rahkoja, lisäprotsku on se uus juttu verrattuna syksyyn. Olen ehkä vähän vähemmän syönyt lihaa ja hakenut kevyempiä ravintoarvoiltaan hyviä vaihtoehtoja. Huomaan vatsassa olon olevan parhaimmillaan silloin kun lämmin ruoka on muodostunut isosta salaatista, kalasta, lihasta, kanasta tai esim. falafeleista. Hiilarit mitä tulee, ovat kasviksista tms. En kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Tällä viikolla olen nauttinut esim. kasviskratiinista, jossa tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, juustoraastetta. Uunilohi on ollut maistuvainen aterian protskulähde. Ja ei ole ollut hiilarilisukkeita ikävä.
Tässä vaiheessa elämäntapamuutosta näen itseni alle 60 kilon painossa, joka liikkuu säännöllisesti ja syö hiilaritietoisesti pyrkien lisäaineettomuuteen, lähiruokaan ja luomuun.
Se on se mitä kohti matka käy.
Ja vaikka nyt painojumi ahistaa ja turhauttaa usko säilyy.
Minä saavutan sen naisen minkä näen itseni olevan vielä joskus!
Vaikka tällä hetkellä paino on mitä on luulen kuitenkin olevani hyvällä ja oikealla tiellä. Täältä löytyy se mitä haen ja haluan. Hyvä, terveellinen ruoka ja liikuntaa, liikunnan jälkeistä hyvää oloa, ihania ystävyyssuhteita unohtamatta.

Julkaistu

Postaus ”mitä mieleen juolahti” -löpinät

No niin, nyt se on tapahtunut
Eilisessä postauksessa, jossa esittelin valokuvia jouluaatolta kuusen paikalle olikin tullut suolakivilamppu 😀 Onneksi ystäväni tuli hätiin ja vaihtoi oikean kuvan, joten nyt joulukuusi on paikallaan 😀
Olenkin ”jännityksellä” odottanut, että milloin onnistun kuvien laitossa mokaamaan ja eilen se sitten tapahtui. Ehkä tuo kuusen tilalla ollut suolakivilamppu on saanut kummastusta aikaan ja sainpa kommentin ettei kannattas kuvia laitella, kun kerran ei näe eikä tuu oikeita kuvia  oikeisiin kohtiinsa.  Ehkä ei, mutta silti aion jatkossakin kuvia laittaa, nyt kun kerran olen oppinut miten se tapahtuu. Ja jos mokia sattuu, niin sitten sattuu. Ja sellaisen sattuessa mulle ystävät hyvät aina saa vinkata asiasta, jotta saan homman korjatuksi. Ei siis saa arkailla viestiä, että tuo on nyt ihan viturallaan tms. Valokuvat tuo kuitenkin aina väriä ja elävyyttä teksteihin ja olen iloinen, että osaan nyt kuvia jakaa, ja osaan myös tehdä niitä linkkejä, mutta virheitä sattuu varmasti jatkossakin, mutta nauretaan hyvällä niille. Ystävän kanssa hymyiltiinkin, että meillä on ollut hiukan erilainen joulukuusi mihin ollaan totuttu. No se siitä ja kuvamateriaalia tulee jatkossakin 😀
Mulla on kauhea kirjoitushimo tänne blogiin, mutta aina ei vaan ole mitään erityisempää kirjoitettavaa. Senhän huomaa tästäkin postauksesta 😉 Joo, mulla olis monen luennon muistiinpanot mitkä voisin kirjoittaa auki, mutta nyt tää kirjotushimo on sellainen, että tekstiä pitäisi saada vaan tulla tajunnanvirrassa eikä muistiinpanojen pohjalta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan… Että jos teillä bloggaajat on kysymyksiä tai aiheista mistä haluaisitte lukea mun kirjottamana, laittakaa ihmeessä kommentointiin, niin pääsen luovasti naputtelemaan.
Facebookiin laitoin huvikseni kysymyksen hyvistä aiheista ja ilmeisesti opaskoiran kanssa toimiminen ja eläminen kiinnostaa. Olen opaskoirasta ehkä suhteessa kirjoittanut aika vähän. Jos olisin kirjoittanut blogia saadessani tuon Harmaakuonon, tekstiä olisi tullut paljon enemmän aiheesta, koska silloin minullekin kaikki oli uutta ja ainutlaatuista. Nyt elämä on asettunut uomiinsa ja elämä opaskoiran kanssa tuntuu tavalliselta ja siitä ei mukamas osaa kirjoittaa. Mutta, mikä jottei aiheeseen voisi paneutua vähän enemmän täälläkin. Heitettiin kysymys, että miksi anoin opaskoiraa, mikä sai haluamaan opaskoiran? Rehellisesti sanoen, vaikea muistaa. Olin pyörittänyt asiaa mielessäni jo pidempään. Haaveilin pitkistä reippaista lenkeistä ja uskoin opaskoirasta olevan hyötyä myös minun urheiluharrastuksen oheistreenaamiseen. Valkoisen kepin kanssa kun liikkuminen on hitaampaa, ainakin minulla. Ja kun koiran sain, se oli juuri ilo siihen mitä halusinkin. Oli hienoa kävellä kovaa, joskus liiankin kovaa…Liikkuminen jouhevoitui. Koira kun kiersi esteet, ei tarvinnut enää kepin kanssa koluta esteitä ja miettiä mistä pääsee ohi. Nyt koira tekee sen puolestani ja se tunne alkuun oli aivan uskomattoman hieno. Mulle opaskoira on edelleen ehdottomasti paras apu nimenomaan lenkkeilyssä. Ja vähän vieraammillekin reiteille uskaltautuu. Jos eksyy, eipähän eksy yksin 😀
En tiedä osaanko paremmin edes vastata tuohon miksi halusin opaskoiran. Ehkä palaan aiheeseen omana postauksenaan jossain vaiheessa. Ja opaskoirajutut varmastikin lisääntyy siinä vaiheessa kun on Harmaakuonon eläköittämisen aika ja uuden oppaan kanssa liikkuminen alkaa. Tiedättekö, ajatus on todella pelottava. Lähteä nyt jonkun vieraan nuoren koiran kanssa lenkille, huih! Ja tässä kohtaa totean, Harmaakuono ei todellakaan aina ole maailman luotettavin innostuessaan vetämään ja kohkaamaan liikaa. Olen kuitenkin oppinut sen metkuihin ja pelottaa ajatus siitä millainen sen seuraaja oikeasti on. Osaanko sen kanssa kulkea, löytyykö yhteinen sävel, kohtaako kemiat jne???
Onneksi on tukiverkostoa opaskoirien kouluttajat ja vapaaehtoistyötä tekevät peesarit joidenka kanssa voin treenata kulkemista, ja kasvaessamme koirakoksi, opimme luottamaan toisiimme pikkuhiljaa. Se on lohdullinen ajatus ja siihen pitää vain luottaa. Nyt kuitenkin nautin Harmaakuonon kanssa liikkumisesta niin kauan kuin se on mahdollista. Näin talvella herra jaksaa loistavasti. Sunnuntainen seitsemän kilsan lenkkikään ei tuntunut missään, vaikka vauhti olikin ihan kohtalainen. Kesällä ei tosin voinut ajatella kävelevänsä läheskään niin pitkästi, ei edes 20asteen aurinkoisessa säässä. Tuleva kesä vähän pelottaakin. Tässä pähkin, että soittaakko opaskoirakoululle vai mitä tehdä. Haluan päästä kesälläkin pitkillekin lenkeille. No en välttis missään hirveessä helteessä, mutta parissakympissä kylläkin. Nyt vaan menee niin hienosti Harmaakuonon jaksamisessa, että kesän ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja ihan jostain toiselta aikakaudelta olevilta…
Ja ette voi kuvitella miten nämä kohta kahdeksan vuotta on saanut mut niin kiintymään tuohon opastajaan. Jokainen varmasti kiintyy tavalla tai toisella kotona olevaan lemmikkiin.  Oman kiintymisen Harmaakuonoon tunnen tietystikin ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi samalla tietäen muiden tuntevan samoin omien koiriensa kohdalla.  Rakkautta ja kiintymystä lisää paljon se mitä ihanaa koira on tuonut taloon tullessaan, mitä mahtavia reissuja opaskoiran myötä olen tehnyt jne. Harmaakuono säilyy aina ja aina muistoissain lämpimin ajatuksin, vaikka joskus pinna meinaa palaa vetämiseen tai kohkaamiseen.
Mutta, varmasti myös sen seuraaja tuo samoja ihania asioita elämääni ja varmasti myös jotain uutta.
No ei tämä nyt ole mikään Harmaakuonon jäähyväispostaus, joten naatitaan yhteiselosta niin kauan kuin sitä kestää…
Mulla on alaselkään kertynyt kunnon kuonakertymät syystä tai toisesta. Ne tuntuvat tosi aroilta hierottaessa ja alaselkä on tosi arka ja jäykän kipeä.  Tää alko eilen ja on jatkunut nyt nää pari päivää. Olen venyttänyt pakaraa, nivusta tms. helpottaakseni painetta alaselässä laihoin tuloksin kuitenkin. Tätä on ollut joskus ennenkin, menee yleensä parissa-kolmessa päivässä ohi. Ärsyttää vaan kun alkuviikon treenit on kärsinyt moisen takia ja huomenna en ehdi treenamaan. No toivottavasti perjantaina voin tarttua kahvakuulaan ja vetästä ainakin kevyen treenin. Ja tällä viikolla on sit penkkitreenikin luvassa ja sitä en halua missata. Mun on pakko saada tietää onnistunko tuossa kymmenen viikon ohjelmassani! Tosin treenaamattomuus pitäis vaakalukemat kivempina 😀 Sunnuntaina paino oli 68.4 kg, joten paluu nestevähyysjutusta tapahtunut. No Treenien jälkeen vaaka onkin huidellut 69.4-69.7 kilon välillä. Saas nähdä mitä vaaka huomisaamuna virallisena punnauspäivänä mulle huutelee.
Arvasin kyllä, että treenaamisen alotus aiheuttaa tuon painon nousun, lihaksisto imasee nesteet itteensä jne, ja menee hetki kropan tottua lihastreenin tuomaan kuormitukseen. Silti ärsyttää tuo kilon nousu. Tavote kun ois päästä sinne alle 68 kilon mahd. pian. Noh, kyllä tää tästä. Ärsytykselle ja turhaumalle ei vaan maha mitään, vaikka kuinka tietää ja järki sanoo muuta!
No jop, jospa nyt lopettelisin tältä erää tämän ”tajunnanvirtaus” postauksen ja ottaisin harpun kouraan ja kirjan korville. Eilisilta meni mukavasti noissa merkeissä kuunnellen Kapteeni Randtia etsimässä ja harputellen 😀 Mut ennen harppuhetkeä täytyy lukasta päivän postaukset. Niin, nukkumaankin tietysti pitäs mennä…
Julkaistu

Kehoni opettaa veden juonnin tärkeydestä

Syyskuussa kirjoitin postauksen
Siinä pohdin mistä tunnistaa todellisen treeniväsymyksen laiskamadon nakerruksesta jne.
Mielestäni aiheeseen on hyvä palata aika-ajoin, sillä oman kehonsa viestien kuuntelu ja niistä oppiminen on ehdottomasti avainasioita elämäntapamuutoksessa.
Nyt en kuitenkaan tutkiskele asiaa treeniväsymyksen kautta.
Mielenkiintoni on nimittäin tällä hetkellä painossani ja siinä miten kroppa reakoi riittämättömään nesteen saamiseen. Olen asiaan ennenkin kiinnittänyt huomiota, mutta en ole osannut asiaa analysoida. Tällä viikolla olen avokille tuota kuitenkin pohtinut vaa’alla hypätessäni. 

Painoni on nimittäin heitellyt rajusti torstaiaamuna hypätessä jopa 69.5 kiloon.  Voitte uskoa lukemien olleen aika shokki ja herättäneen masentavan fiiliksen. Jäin vittuunnuksissani kuitenkin pohtimaan asiaa ja tajusin tosiasian juomisestani. Keskiviikkona vietin rentoa kotipäivää tekemättä mitään erityisempää, lähinnä käsitöitä ja kotipuuhastelua.

Päivinä milloin mulla on asiakkaita, juon aina asiakkaiden välillä lasin vettä. Ja nyt kun niitä ei ollut, en myöskään vesihanalla juurikaan käynyt. Maanantaina lenkkeilin ja treenasin, joten nesteytyksestä huolehdin paremmin kuten tiistaina uinnin ja töiden myötä. Torstaina kiinnitin juomiseen erityistä huomiota ja paino oli tänäaamuna 68.8 kg. ”Juomaharjotukset” ovat jatkuneet tänäänkin. Ei turhaan ihmisiä muistutella riittävästä nesteen saamisesta ja erityisesti veden juomisesta. Jos juo liian vähän, elimistö on pienessä stressitilassa jatkuvasti ja stressihormoonit ei ainakaan helpota painonhallintaakaan. 
Tällä nyt en tarkoita sitä, että veden juominen ratkaisee kaiken, mutta uskallan väittää riittävällä nesteen saamisella olevan vaikutuksensa myös laihduttamisessa. Kun elimistö saa nestettä aineenvaihdunta pysyy aktiivisena eikä elimistö pääse kuivumaan ja aineenvaihdunta hidastumaan.
Muistetaan siis juoda päivittäin riittävästi 2-3 litraa!
Olen jo pitkään vähentänyt pastan syömistä ja edelliskerrasta onkin aikaa. Tänään teimme ruuaksi kanapastaa luomutomaattikastikkeella ja täysjyväpastalla. Annokseni oli kohtuullinen ja siitä huolimatta mulla oli vähän ajan päästä hirveä nälkä. Tyhjiä, niin tyhjiä kaloreita tuli siis vetästyä. Ja nytkin, vaikka olen iltapalaksi vetässyt rahkaa banaanilla mua vaivaa nälkä. Pastasta tuli myös hetkittäinen ähky, joten pasta saa jäädä ruokavaliostani. Ilmoitin sen myös avokille, joka suhtautui asiaan rauhallisesti.
En yritä väittää etten ikinä pastaa söisi tulevaisuudessa, mutta ei se ole ensisiallakaan ruokalistallani 😀
Vielä kun omasta kehostani oppisin miten vatsa toimisi normaalisti. Kärsin aina ja aina kovavatsaisuudesta enkä tunnu löytävän keinoja tilanteen helpottamiseksi. Terveys- ja kauneusmessuilla minulle esiteltiin Fitlinen (en tiedä kirjotetaanko noin) tuotteista, jotka ovat lisäaineettomia, ja jopa viikon käytöllä vatsa toimii normaalisti. Pitäisi ottaa tuotteista selvää ja kenties kokeilla. Joskus tuntuu painojumienkin johtuvan kovavatsaisuudesta. Painaahan se jätekin 😀 mitä sisällään panttaa 😀
  
Olen saanut uuden lukijan
Tervetuloa Nti Tekosyy seuraamaan mitä Endorfiinista voimaa aikaan saakaan!
Julkaistu

Vuosi 2012 startattu liikunnan merkeissä

Vuosi 2012 on alkanut liikunnallisissa merkeissä (wouh) ja se on aivan huippuihana asia. Sunnuntai-iltana reippailimme kuuden asteen pakkasessa viiden kilsan reipasvauhtisen lenkin koko perheen voimin. Mun kroppa nautti hikoilusta ja hengityksen tihentymisestä :DHarmaakuono paineli eteenpäin häntä heiluen ja selvästi opastamisesta nauttien. Avokki nautti pienestä lumipeitteestä reippaasti askeltaen. Oli fiilikset kohdallaan; endorfiini jylläsi ja kehoon kertyneet nesteet saivat kyytiä.
Eilen puoliltapäivin lenkki uusiksi aavistuksen hitaammalla vauhdilla. Matkan aikana alkoi sadella lunta, joka iltapäivän edetessä muuttuikin lumipyryksi. Tänne eteläänkin saatiin lumipeite, josta Harmaakuono iltalenkillä nauttikin peuhaten ja riehuen lumessa. Huomiseksi on taas valitettavasti luvattu vesisadetta ja myrskyä. Ei meinaa talvi tulla ollenkaan.
Päivä jatkui vaatekaapin (kukakohan piru sen käy aina sotkemassa?) siivouksella ja illalla avokin kanssa hikoilimme kotisalillamme 70 minsan treenin. Tehtiin sellainen ”yleistreeni”; kahvakuulaa, penkkipunnerrusta, penkkauksen apuliikkeitä, ylätaljaa, kyykkyjä jne.  Rauta nousi ihan kivasti pitkästä tauosta huolimatta. Kropassa väsynyt, endorfiininen olo. Suihkussa testasin avokilta saamaani Sitrus-sarjan suihkugeeliä, kainaloon saman sarjan dödöä ja iholle vartalovoidetta. Kyllä tuoksu hurmasi meidät molemmat. Iholle jäi ihana sitruunainen, hento tuoksu. Mulla on ollut Bodyshopin tuotteisiin ehkä hivenen skeptinen asenne; tuoksut esanssisia ja pistäviä, mutta tämä on hieno poikkeus. Tai sitten Bodyshopin tuotteet on parantuneet…
Illalla vielä vartin venyttelyt, jotta aamulla uimisesta tulisi jotain muutakin kuin räpiköintiä. No kilsan uin tunnissa enkä ihan ollut tyytyväinen, vaikka ystäväni koettikin puhua mulle järkeä päähän liikuntatauostani jne. Noh, eiköhän uintikuntokin muun kunnon ohessa kohoa! Ihanaa oli kyllä uida pitkästä aikaa ja tahtoo pian uudestaan! Porealtaassa venyttelyt ja rentoa rupattelua ystävän kanssa.
Syksyn Liikuntahaaste meni osaltani hivenen mönkään. Alkuinto oli hurja, mutta korvaleikkauksen ajankohdan epävarmuus ja myöhemmin siirtyminen söi naista ja liikunnat jäi aika vähiin. Nyt kuitenkin lähdetään haasteeseen uudella innolla. Nyt ei ole tiedossa mitään mikä voisi aiheuttaa liikuntaan taukoja. Tavottelenkin vuodesta 2012 ehjää treenivuotta ja laihduttamisessa tuota 60 kilon alitusta. Se on kova tavoite, mutta sitä kohti mennään. Olen laatinut tietokoneelleni tiedoston ”Treeni ja laihdutus 2012”. Sinne merkitsen liikuntasuoritukseni fiiliksineen sekä merkkaan painoni aina maanantaisin ja torstaisin. Seuraan myös fiiliksiä laihduttamisestani ja miten muistan huolehtia lihashuollosta venyttelyin, rentoutumisineen. Painon suhteen eka tavoite on alittaa 68 kg 2.2 mennessä.
Treenin aloittamiseen kroppani on reakoinut aika voimakkaasti. Aineenvaihdunta on ryöpsähtänyt hikoilun ja virtsaamisen muodoin aika hurjana. Vessassa saa rampata jatkuvasti ja lenkeillä tulee kova hiki. Viime yö oli aika levoton. Kroppa kävi selvästi kierroksilla ja keho ihan fyysisestikin todella lämmin. Mutta, tämän alun kun jaksaa/keho tottuu endorfiini jyllää entistäkin rajummin!
Eilen oli eka virallinen punnitus. Valitettavasti vuoden vaihteen vieton jäljet näkyivät vaa’alla lukemina 69.1 kg. Lohduttavaa, että tänään epävirallisena punnituspäivänä laskua oli tapahtunut 300 g.  No sen siitä saa kun nautiskelee parit lasilliset viiniä ja pari saunasiideriä, syö suolaisia juuressipsejä jne. Mutta tästä suunta onalaspäin. Ruuaksi valmistuu vihersalaatti ja falafeleja, namsk 😀
Vuosi vaihtui ystäväpariskunnan vieraana. Söimme mm. täytettyjä paprikoita, paria erilaista salaattia, juuressipsejä, perunalastuja ja vähän tummaa suklaata. Saunoimme, katselimme raketteja ja höpötimme melkein viiteen. Tuloksena univelkaa, mutta ei krapulaa!!!
Alkaneeseen vuoteen lähden positiivisin mielin. Ihana energia virtaa suonissain ja tulkoon liikunnasta pysyvä osa elämääni. Tämä ei ole mikään projekti, tämä on elämäntapa, joka lisää hyvinvointia.
Hyvä ja laadukas ruoka sekä liikuntaa, rentoutumista
siitä se kaikki hyvä olo on tehty!
Kaikille lukijoilleni energistä, liikunnallista ihanaa vuotta 2012!
Muistakaa kuunnella kehoanne ja luottaa siihen mitä se teille kertoo
muistakaa myös levon ja rentoutumisen tärkeys
Hyvinvointia ihan jokaiselle!
Julkaistu

8.8 kg matkaa 59.9 kg, vuosi vaihtuu – matka kohden kevyempää Hepaa jatkuu :D

3.1.2011 72.1 kg
31.12.2011 68.7 kg
Painoa pudonnut 3.4 kg
Paino alimmillaan virallisina punnituspäivinä 68.2 kg
Niin hidasta, niin pirun hidasta…
Melkein tätä katsoessa itkettää
ja usko meinaa lopahtaa
Ehkä minusta ei koskaan tule alle 60 kiloista, tai jos tällä vauhdilla se tapahtuu kolmen vuoden päästä
Toisaalta, paino ei ole noussut ja suunta on pysynyt oikeana, vaikka kussakin kilossa junnataan kuukausitolkulla.
Ja nyt kun uuden vuoden alusta alkaa kuntokuuri, tiedän lötkistyneiden lihasten imevänsä nesteet treenin myötä sisäänsä ja tapahtuu painon kohoaminen.
Se on realiteetti, joka hyväksyttävä matkalla kohden kevyempää ja lihaksikkaampaa, hyväkuntoisempaa Hepaa, joten se matka huomenna alkakoon taas astetta tiukempana ja vaativampana.
Tavoittelen vuodelle 2012 ehjää kuntoilu/treenivuotta ja kiloja karistavaa elämää. Haluan sen alle 60 kilon hiukan nopeammin kuin kolmen vuoden päästä 😀
Nyt on kuitenkin aika lähteä karppaavan ystäväpariskunnan luo juhlimaan vuoden vaihtumista hyvän ja vähähiilarisen ruuan, vähän hiilareita ja kaloreita kerryttävän viinin ja saunan merkeissä kolmen koiran toohottaessa ympärillämme. Nauttikaa tekin vuoden viimeisestä illasta rennosti elämästä nauttien!
Toivotankin kaikille lukijoilleni iloista vuoden vaihdetta, tavoitteellista uutta vuotta!
Bloggaillaan taas tulevana vuonna toisiamme tsempaten!
Julkaistu

Laihdutuskyselyn vastaukset osa kaksi

Tähän ”laihdutuskyselyyn” vastaaminen on jäänyt kuten aika monella muullakin bloggaajalla. Noh, eipä tässä ”virallista” aikarajaa ole, vaikka idea taisi olla alun perin yhteen kysymykseen per päivä vastaus kuukauden ajan. No oli miten oli, Jatkan tätä nyt:
(teille, jotka syystä tai toisesta haluatte lukea kyselyn alun vastaukset)

16. Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?
Niitä päähänpistoja on ollut monta enkä pysty sanomaan milloin ajatus ensikertaa mieleen hiipi. Luulisin, että kymmenisen vuotta sitten urheilu-urani takia asiaa mietin ja aloitinkin monta laihdutuskuuria. 2002 talven laihdutuksessa ruokavalioon tuli maustamattomat rahkat ja sokerin käyttö loppui teessä. Sieltä lähtien elämäntapamuutosta on tehty pienin askelin. 2006 puolestaan Keventäjistä sain paljon hyviä ruokaohjeita ja hetkellinen höyrähdys light-tuotteisiin, mutta tuolta jäi hyviä luonnostaan kevyitä ruokaohjeita matkalle elämässä mukaan. Ja nyt olen siinä isoimmassa muutoksessa ja siinä pysyvässä muutoksessa!

17. Lempiruokasi?
Rakastan grilliruokia, niin kasviksia, kalaa, lihaa kuin kanaakin

Vaikea nimetä jotain yksittäistä lempiruokaa.
Mitä tuoreemmat raaka-aineet ja mitä lisäaineettomammat sitä parempi.

18. Mikä ruoka on Akilleen kantapääsi?
En oikeastaan osaa sanoa ruuista, mutta suklaa on heikkoukseni. Tosin nykysin en suklaalla mässäile paljoakaan ja silloin kun herkuttelen suklaa on hyvälaatuista tummaa- tai raakasuklaata. Pitsat ja hampurilaiset eivät koskaan ole olleet ”ongelma”. Suurin ongelmani on ollut ehkä herkkuperseys ja ruuassa liian isot annoskoot.

19. Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?
Mielestäni treenin tulisi olla monipuolista ja kokonaisvaltaista. Treeninä pidän penkkipunnerrustreenistä. Toisaalta Spingingissä saa jalat hyvää kyytiä kun laittaa tarpeeksi vastusta itseään kiduttamaan. Tällä hetkellä vain odotan kieli pitkällä, että voin aloittaa tehokkaan treenaamisen. Vielä yli viikko odotusaikaa…

20. Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Lenkkeily, sauvakävely, Spinning,
Ja ihan pakko myöntää, että takaraivossa vähän jyskyttää, että voisinko minäkin tykästyä juoksemiseen, mutta tuo Harmaakuono on ehkä vähän liian vanha moiseen. Etenkin kun emme ole paljoakaan juokseet. Talvella myös hiihto on mahtavaa. Ja nyt haaveilen luistelusta. Olisi kiva haastaa ittensä vaikkapa viiden kilsan luisteluun…

Mutta nyt mun on vielä ihan pakko istua tuohon meidän laiskanlinnaan käsitöiden pariin. Harpulla olen nyt neulonut ehkä noin 15 cm ja nyt illalla aloitin puikoilla ja työtä on ehkä viitisen senttiä valmiina. Eilisiltana ja vähän yönäkin 😀 istuin pikkutunneille ja samalla kuuntelin Robin Cookin kirjaa Kaappaus. Onkin vähän erilaista Cookia, ei ole tyypillinen kuolinsyyntutkijan tutkimusromaani. Olen lukenut aika paljon Cookin kirjoja ja pitänyt niistä. Tosin, jos sairaalaan joutuminen on etukäteen tiedossa, ei kannata päästää mielikuvitusta lentoon. Monessa kirjassa potilas saa lopun kanyylin kautta laitettavien aineiden kautta. Cookin kirjat on mulle olleet sellasia, etten meinaa millään malttaa lopettaa vaan on ihan pakko jatkaa ja jatkaa oli kello miten paljon tahansa.
Joten nyt käsityöt esille ja kirja korville. Nukkuakin tietysti pitäs  🙂
Julkaistu

Laihdutuskyselyn vastaukset osa YKSI

Useissa blogeissa on ollut tämä kolmenkymmenen päivän/kysymyksen haaste. En jaksa joka päivä erikseen vastata, joten tässä tulee 15 ensinmäiseen kysymykseen vastaukseni, ja jossain vaiheessa loput(kun sille päälle satun 😀 )

1. Tietosi
Ikä 33v/ Pituus 156cm / Paino 68.6 kg
/ Vyötärö / Lantio / Reisi
Mitään näistä en ole mitannut 🙁
Paitakoko 42-44 m-l (Isot rinnat vie valitettavan paljon tilaa 😀 )
Housukoko Tuumakokoja en muista :(, 40-44, jotkut tiukat treenihousut taitaa olla jopa vaan 38, lekkingseissä s tai m, muuten l. Housut aina auttamattomasti liian pitkiä!
Lähtöpaino 3.1.11 72.1 kg / Tavoitepaino -60 kg, jonka jälkeen katsotaan riittääkö rahkeet likemmäksi 55 kg:ta 🙂 Aikarajaa en ole asettanut, mutta sanotaan vuoden sisällä…

2. Oletko tyytyväinen pituuteesi?
Ulkonäöllisesti minua ei haittaa lyhyyteni, mutta käytännössä moni asia olisi helpompaa, jos olisin 5-10 senttiä pidempi. Ylttäisi mm. astiakaapin kolmannelle hyllylle kunnolla. Ja jos painaisin kymmenen senttiä pidempänä sen mitä nyt painan, näyttäisin kenties vähemmän pyöreältä.

3. Kenen vartaloa ihailet ja miksi?
En tiedä ihailenko varsinaisesti kenenkään vartaloa. En näe katsoa kuvia tai kadulla käveleviä ihmisiä. Sopusuhtainen, urheilullinen vartalo, joka ei ole treenattu täysin kuiviin 🙂 Lihaksia saa olla ja ne saa näkyäkin naisellisesti, ei mitään pallolihaksia!

4. Mitä pelkäät kaikkein eniten painon pudottamisessa?
Olen pudottanut painoa ennenkin päästen 64.7 kiloon ja sen jälkeen jojonnut 75 kiloon, nyt 68.6 kg. Paino on pudonnut todella hitaasti ja joskus pelkäänkin, että kyllästyn, tympäännyn ja annan olla koko jutun. Toisaalta tällä laihdutuskerralla mukaan on tullut ”ruokaherätys” Ei lisäaineille, joka ehkä osaltaan auttaa pysyvyyteen. Uskon lisäaineiden kerryttävän elimistöön turhaa moskaa, myös ylimääräisiä kiloja. Ja haluan ajatella/uskoa, että tämä laihdutuskerta on viimeinen ja tuottaa pysyvän tuloksen elämäntapamuutoksin, joten pelolle ei anneta tilaa 😀

5. Miksi haluat pudottaa painoa? Teetkö sen itsesi vuoksi?
Laihdutan, koska haluan päästä normaaliin painoon, ennalta ehkäistä elintasosairauksia. Sitä myöden myös ulkonäkö paranee läskien kadotessa, mutta ulkonäköseikkaa ajattelen hirmuisen vähän. Johtuuko sitten sokeudestani. Vaikka olen pyöreä/lihava en osaa pitää itseäni rumana. Toki isohko maha ja perse eivät kaunistuskaan ole, mutta moni on sanonut minun kantavani painoni kauniisti. Noh, siitä voidaan olla montaa mieltä, ylimääräisistä kiloista haluan joka tapauksessa eroon, jotta voin paremmin ja pysyn toivottavasti terveenä pidempään.

6. Jos ahmit, miksi teet niin?
En tiedä olenko koskaan ahmimalla ahminut, vaikka toki myönnän syöneeni suklaalevyn illassa, vetäneeni ison sipsipussin reilussa vuorokaudessa, vetäneeni irtokarkkeja ison pussillisen jne. Noista ajoista on onneksi jo vuosia; se tapahtui ”entisessä elämässä”. Ja kyllä joskus on tullut kahviherkkujenkin suhteen sama ilmiö. On vaan tehnyt mieli. Ja kyllä vieläkin joskus iskee naposteluhimo, mutta naposteltavat on muuttuneet tyyliin riisikakut, kuivatut marjat, pähkinät, hedelmät. Nuo himot on onnistunut kanavoimaan terveellisempiin vaihtoehtoihin eikä tarvitse tuntea syyllisyyttäkään.

7. Tietävätkö vanhempasi, että yrität pudottaa painoa? Miten he
suhtautuvat asiaan?

Äiti tietää, isä ei. Tosin isäni kanssa en ole muutenkaan missään tekemisissä. Äiti suhtautuu kannustavasti ja hänen kanssaan puhutaankin monesti laihduttamisen hankaluuksista. Hänen tuki on täydellinen. On itsekin ylipainoinen. Myös lähimmät ystäväni tietää, mutta asiasta ei erityisemmin keskustella. Avokki kannustaa, vaikka välillä aiheuttaa sortumisia herkkuhetkiin 😀

8. Millaista liikuntaa harrastat ja miten usein?
Koska minulla on opaskoira, sen kanssa tulee käveltyä aika paljon. Tosin Harmaakuonon vanhetessa lenkit ovat vähän lyhentyneet ja harventuneet. Olen aikalailla myös fiilisliikkuja. Aloittaminen on joskus niin pirun vaikeaa. Lenkkeily, uinti, kuntosaleilu, spinning on mun suosikkeja. Liikuntamäärät vaihtelevat viikottain ihan liikaa.

9. Onko sinulle kommentoitu painostasi ikävään sävyyn?
On. En nyt osaa sanoa esimerkkejä, olen aktiivisesti onnistunut vissiin unohtamaan moiset, mutta kyllähän joillekin olen läski, kömpelö akka. Ja joskus joku on ilmoittanut persekoostani ”iso perse, seitsemän leivän uuni”. Toisaalta, monesti ylipainosta on naljailtu myös hyväntahtoisesti, käyty asiallisia keskusteluja jne. En koe ihan kamalasti saaneeni lokaa niskaan painoni takia.

10. Mistä asiasta on ollut kaikkein vaikeinta luopua painon
pudottamisen vuoksi?
En tiedä. Olen ehkä ennemminkin onnistunut korvaamaan epäterveellisien herkkujen tilalle terveellisemmät vaihtoehdot. Suklaata rakastan ja se on ehdottomasti heikkouteni. Sitä tekee välillä rajusti mieli, mutta olen onnistunut opettelemaan pitämään tummasta tai raakasuklaasta. Kumpaakaan ei tarvitse syödä paljoa kun suklaahimo on tyydyttynyt.

11. Kenen blogi inspiroi sinua kaikkein eniten
elämäntapamuutoksessasi ja miksi?
Olen löytänyt paljon hyviä blogeja, pidän ehkä eniten sellaisista missä laihdutus ei vie koko blogin sisältöä, että mukaan tulee myös muuta elämäntapapohdintaa. Elämäntapa kun ei ole pelkästään laihduttamista. Iive ja Kupariperhonen kirjoittavat ihanan pohdiskelevia ja joskus nostavat herkkiäkin asioita käsittelyyn, josta pidän kovasti. Blueberryn päättäväisyys on ihailtavaa ja naisella on asennetta. Toppis taas valloittaa ihanalla kirjoitustyylillään, positiivisuudellaan, energisyydellään. Mustikkatyttö tuo taas paljon tietoutta kasveista, marjoista, yrteistä, superruuasta, homeopatiaa ja säteilyasioita unohtamatta. Luen myös Pöperöproffan blogia mielenkiinnolla ja Juhana Harju puolestaan jakaa terveystietoutta kiihkoilematta Aamiainen ruohikolla-blogissaan. Ja eri päivinä eri blogit valloittavat kirjoituksillaan. Viime aikoina olen löytänyt muutaman uuden blogin joidenka kirjoitustyyli kolahti minuun. Kaikenkaikkiaan tämä blogimailma on tuonut paljon hyviä asioita, vaikkakin liikaa tietokoneella istumista. Ja monta hyvää/ihanaa blogia jäi mainitsematta.

12. Mitä syöt yleensä?
Pitäisikö tähän viisastella: ruokaa… No joo… Nykyään valitsen mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita, marinoin ruokani itse jne. Aamupalalla useasti menee purkki rahkaa kiisselin, hillon tai marjojen kera. Aterioilla pyrin koko ajan lisäämään kasvisten ja vihannesten määrää. Ateriakokonaisuus, jossa on esim. iso kasa salaattia ja kalaa tai lihaa saa minut tyytyväiseksi. En kaipaa niinkään perunaa, pastaa tai riisiä. Niitäkin kyllä syön, mutta hyvin kohtuudella. Leivistä valitsen täysjyväversiot ja mahdollisimman tummana, tai täysin ruisleipää. Marketin leivistä en nykyisin pidä oikein laisinkaan, joten jos tuoretta, siis oikeasti tuoretta leipää ei ole, en sitä syö. Rasvoja en välttele, tosin ylirasvaisesta lihasta en pidä. Ruokaan laitan kermaa, juustoa jne, mutta silloin syömäni määrä on pienempi. Salaatteihin lisään siemeniä, myös smoohtieksiin. Pähkinät maistuvat välipalana, teen kanssa riisikakku jne. Toki tee menee ilman mitään naposteluakin. Pääsääntöisesti juon vettä tai esim. kylmäpuristettua makeuttamatonta karpalomehua. Jos jääkaapissa tuoremehua, lasi päivässä riittää.

13. Pudotatko painoa terveellisin vai epäterveellisin keinoin?
Mielestäni terveellisin keinoin. En ole lähtenyt millekään pussikeittodieteille, tai en pyri syömään ministi pudottaen painoa hurjia määriä kuukaudessa. Pudotusvauhti on tavattoman hidas, tuskastuttavankin hidas, mutta tällä tapaa toivon pääseväni pysyvään normaalipainoisuuteen ja hyvään painonhallintaan. En ole höyrähtänyt myöskään milleen pillerikuureille tms. Ja ymmärrän ruokailutottumuksilla olevan suuri vaikutus myös painoon.

14. Millainen on tavoitekroppasi?
Se on varmastikin aika lähellä mitä kirjoitin kysymyksen kolme vastaukseksi. En halua tulla laihaksi, en sellaiseksi jolla näkyy kaikki luut pelkästään. Muotoja pitää olla, mielellään myös lihaksia, treenatun näköinen muodokas kroppa 😀

15. Oletko kasvissyöjä? Jos olet, onko lihasta luopuminen
auttanut sinua painonhallinnassa? Jos et ole, oletko koskaan harkinnut
kasvissyöjäksi ryhtymistä?
En ole kasvissyöjä enkä kovin vakavasti siihen siirtymistä ajatellutkaan. Toisaalta, en haluaisi tukea ruokavalinnoilla tehotuotettua lihatalouttakaan. Tosiasia on kuitenkin, että joskus kunnon pihvi on paikallaan. Tosin ”kunnon pihvi”kriteeri on noussut aika tavalla, lihan laatuvaatimusten takia 😀 Yritän kuitenkin vähentää liha-aterioita ja lisäämään kasviksia entisestään. Ongelmana on etten pidä esim keitetyistä juureksista, mutta pikkuhiljaa opetellen. Tykästyin uunissa paistettuun punajuureen, jota ei oltu säilötty etikassa. Se oli herkullista. Ylipäätään uunikasvikset maistuvat paljon paremmin kuin keitettyinä 😀