Julkaistu

Rottinkia, keramiikkaa, neuloosia – käsityöpostaus vihdoinkin

Nyt kaikki, jotka ovat jo kyllästyneet liikunta/treenijuttuihin HUOMIO, nimittäin tässä päivän toisessa postauksessa aiheena on käsityöt. Varmaan voin sanoa, että se toinen meikäläisen intohimo 😀

Multa jäi viime vuoden puolelta esittelemättä joitakin töitä, joten aloitetaan niistä. Korikerhossahan syksyn mittaan valmistui useampi kori. Tässä suorakaiteen muotoisella vaneripohjalla oleva kori. Reunoista ja kulmista tuli vähän aaltoilevat eikä kori pysynyt aivan muodossaan. Eräs korikerholainen kuitenkin piti aaltoilusta ja sanoi korin olevan kaunis. Itse suhtaudun kriittisemmin. Nyt kevätpuolella meillä on 15 korikerhoa joista yhden kerran olen tähän mennessä joutunut olemaan pois. Olen väkertänyt sienikoria, jossa on väliseinät. Edelliskerralla pääsin eroon väliseinistä ja viime kerralla sainkin paljon aikaan. Ehkäpä tulevana tiistaina pääsen päättelyyn. Vielä ennen kerhotapaamisten loppumista minun pitäisi ehtiä tehdä vielä toinen sienikori. Vähän pelottaa, että aika loppuu kesken.

Keramiikasta on jäänyt esittelemättä ensinmmäinen työni. Ohjaaja antoi minulle noin kilon möykyn savea ja annoin käsien tehdä sellaista mitä tuli luonnostaan. Jotkut sanovat työtä jonkinlaiseksi savikoriksi pallukkariviseinustan vuoksi. Olen värjännyt pallot ja pohjan ennen läpinäkyvää lasistusta. Työssä on sormenjälkiä ja paljon sellaista mikä saa miettimään mitä tälläkin hökötyksellä teen, ja siksipä kain julkaiseminen työstä on jäänyt. Nyt kuitenkin kuvat tässä. Ja tässä eka kipponi 🙂 Kevätkaudella meillä on 12 keramiikkakertaa. Yhden kerran olen joutunut olemaan pois. Ehkäpä parhaina tai pitäisikö sanoa onnistuneimpana töinäni pidän vasenkätisen teemukia, jossa kyljessä koirarelieffi. Koira on omin sormin näpertämäni ja se on kiinnitetty savilietteellä. Halusin kupista kaksivärisen, jotta koira erottuisi. Muki saisi olla vieläkin isompi, mutta aika kiva tämäkin. Lautanen onnistui myös kivasti. Tämä auringonkukkakulho taisi syntyä jo viime vuoden puolella, mutta nyt ollut raaka- ja lasituspoltossa. Tehdessäni en ajatellut auringonkukkaa, mutta raakapolton jälkeen pohtiessani miten kulhon haluaisin lasitettavan, koristeulokkeista tuli mieleen auringonkukka, joten koristeulokkeista tuli vahvan keltaiset ja sisustasta ruskea. Tällä hetkellä raakapolttoa odottelevat muki, pikari, lautanen ja tarjoiluastia. Niistä sitten enemmän aikanaan.

Joululomalla mökillä neuloin pitkästä aikaa joustinneuleponchon. Ohjehan on Novitan ohjeista. Teddy-lankaa minulle oli kertynyt kerätolkulla, joten poncho puikoille 😀 Tämä Yönsini-liila-punainen poncho meni asiakkaalleni, ja kun vieläkin lankoja jäi markkinoin toiselle poncholle ostajan. Poncho palmistui viikko sitten ja on jo postitettu saajalle. Toivottavasti on tyytyväinen.

Ponchojen välillä syntyi korinpohjaneuloksella tämä ruskea Novitan Suomivillasta neulottu kauluri. Neuloin muistaakseni yli 140 silmukalla vitosen puikoilla. 1-4 kerrokset silmukat 1-4 o ja 5-8 n. Kerrokset 5-8 1-4 silmukat n ja 5-8 silmukat o. Ja sitten homma lähti alusta. Lankaa meni kolme kerää. Kuten taisin jo aiemminkin mainita, aloitin tällä viikolla ekan villapaitani neulomisen. Teen sen Viron villasta 3.5 mm puikoilla, ylösalaisinneule, joka löytyy Ulla-neuleiden sivustolta. Saas nähdä miten kauan minulla paidan neulomiseen menee… Että nyt aika kivasti liikunta ja käsityöt mahtuvat elämään samanaikaisesti, yes!

Julkaistu

Talven lumikenkäilykausi avattu

Mukissa ystävältä joululahjaksi saatua teetä japienessä pussissa tummalla suklaalla päällystettyjä mansikoita kuuluu Hepan lauantai-illan herkkuhetkeen. Avokki on jo tervehtimässä nukkumattia, mutta iltavirkkuna ryhdyin kirjoittelemaan tänne. Neuloosi myös oirehtii, joten ruutukuvioinen tuubihuivi tuossa kutkuttelee tulla neulotuksi. Mietinkin neulonko siitä niin korkean, että tarvittaessa sen voi vetää pään suojaksikin. Vieressä odottaa myös äänikirjana Wilbur Smithin kirja Noidankehä. Bloggailun jälkeen on aika vaarallinen yhdistelmä neulomus ja kirja näin iltamyöhään. Saattaa nimittäin sujahtaa tunti jos toinenkin… Mutta postauksen varsinaiseen aiheeseen. Eilen nimittäin käytiin avokin kanssa ekalla lumikenkälenkillä.

Onneksi se kummallinen pöpö on mennyt ohi. Torstaina en vielä spinningiin uskaltautunut, mutta tapasin Silmukkasiskot Itiksen kahvilassa, jossa sujahti reilut pari tuntia kuulumisia vaihtaen ja neuloen. Kotona pakkaukset mökille lähtöä varten. Eilisaamuna tulimme tänne, takkaan tulet ja olo mukavaksi. Uuniin paistumaan riisipuuro ja neljän jälkeen päätimme lähteä ”kokeilemaan” toimisiko lumikengät kuten pitää seuraavan päivän kulkemisia ajatellen. Täällä on Pk-seutua enemmän lunta. Laitoin Sports trackerin sykemittareineen päälle ja lähipelloille tarpomaan. Otto oli kummissaan lumihangessa juoksemisesta. Alkuun kulki avokin kengissä kunnes avokki sai sen hätistettyä kirmaamaan. Vähän aikaa poika painelikin pitkin peltoa energiaansa purkaen. Harmaakuono puolestaan sipsutti innokkaana edellä ja nautti selvästi talvesta. Lenkin edetessä koirat väsyi ja tepsuttivat jälkiämme pitkin perässämme. Tielle päästyämme Harmaakuono sipsutti taas innokkaana eteemme. Mökin pihaan päästyämme molemmat makasivat kuistin edustalla odottamassa sisälle pääsyä. Sisällä etenkin Otto makasi pienenpienenä keränä, taisi lumihankiliikkuminen ottaa koville. Harmaakuonokin pötkötteli, mutta seuraili tekemisiämme tarkkana.

Viime talvena ei ollut missään vaiheessa niin paljoa lunta, että lumikenkiä olisi kannattanut ottaa esille, joten edelliskerrasta oli liki kaksi vuotta. Nopeasti kuitenkin tekniikka palasi mieleen. En kuitenkaan muistanut lumikenkäilyn olevan niin raskasta upottavassa lumessa. On jaksettava nostaa riittävästi jalkaa ja samalla liikkua sujuvasti eteenpäin. Tunsin miten syke nousi kohtuullisen korkeaksi, ehkäpä jo turhankin korkeaksi. Hengästyin ja tuli hiki. Nautin siitä, vaikka meninkin jo vauhtikestävyyden puolelle, sillä keskisyke oli 146 ja maksimi 162. Kaloreita paloi 777 ja se yllätti minut todella. Yllätyin jopa niin paljon, että jäin miettimään onko asetukseni oikein, mutta pitäisi olla. Aikaa meni 1 h 18 min. Tarvoimme pelloilla 4.15 km keskinopeudella 3.2 km. Ulkoilun jälkeen suihkun raikkaana tunsin ihanaa liikunnan jälkeistä oloa ja hehkutin sitä avokillekin. Ilta meni kuunnellen vanhoja nauhotuksia ja rätkätimme avokin kanssa niille katketaksemme. Ennen puolta yötä uni tuli ja vei molemmat mennessään.

Tänään lumikenkälenkille emme lähteneet meikäläisen valuvikapäivien tähden. Kipu on ollut aika kovaa, joten viettelimme rauhallisen päivän kokaten gluteeinitonta jauhelihamakaroonilaatikkoa ja saunoen. Neulomuskin on edennyt jonkin verran, koirien kynnet tullut leikatuksi jne. Huomenna lähdemme lumikenkäilemään, mutta on valupäivien takia muistettava ottaa eilistä rauhallisemmin. Tosin yöksi on luvattu lumi- ja räntäsadetta, joten jos ennusteiden mukaan raskasta lunta on 10-15 centtiäkin lisää, touhusta voi tulla hikistä ja raskasta.

Julkaistu

Kahden viikon mökkiloma – parhautta

Niin ne joulu ja uusivuosi sujahti mökillä. Kotiuduimme vasta eilen, joten kaksi viikkoa mökin rauhassa luonnon helmassa on takana. Talvikin saatiin sopivasti loman alkuun, vaikka uudenvuoden jälkeen vietimmekin pari tuhnuista ja vesisateista päivää loppulomasta nautittiin taas talvisäästä. Talvisesta säästä olimme niin innoissamme, että jouluvalmistelut meinasivat jäädä ulkoilun varjoon, mutta eihän meillä aikataulua ollut. Maanantaina saavuttuamme mökille ja tavarat purettua sekä takkaa lämmitetty painuimme lammen jäälle luistelemaan. Jään pinta oli tasanen ja helppo luisteltava. Hämmästyin miten jaksoin luistimilla tunnin. Koirat juoksivat ympärillämme touhukkaina ja me nautimme olosta, luistelusta. Seuraavana päivänä sama uusiksi ja mielenkiinnosta laitoin Sports Trackerin päälle. 58 min ja 2.76 km keskinopeuden ollessa 2.8km/h. Avokki tosin paineli paljon vauhdikkaammin, itse vähän arkailin mahdollisia epätasaisuuksia ja suuntien pysymistä. Avokki kyllä jaksoi kärsivällisesti antaa suuntaa ja pääsin vähän vauhdikkaampaan luisteluunkin. Nuo kahden päivän luistelut oli parhaat luistelukerrat, sillä tuli lumisade ja kola rikki. Avokki kyllä ansiokkaasti putsasi lapioiden lunta jäältä, mutta vesisade ja sohjo pilasi tasaisen jään. Päätimme kuitenkin kokeilla maanantaina 12 asteen pakkasessa sujuisiko luistelu vai ei. Nyt jää oli todella muhkurainen ja jouduin koko ajan hakemaan tasapainoa. Luisteltiin opastuksessa, mutta 25 minuuttia riitti tasapainotreenausta :DD Mutta saatiinpa ainakin kuvat otettua, jäivät edelliskertojen huumassa ottamatta 🙂

Aatonaattona luistelun jälkeen ulkoilu jatkui kuusen oksien haulla. Sopiva pikkukuusi ja oksat löytyi lammen rannasta.

Illalla leivoin piparkakkutaikinasta pikkuleipiä joidenka sisään laitoin valkohomejuustoa. Tattaripohjainen taikina oli todella murenevaa, joten pikkuleipätyyli tuntui parhaimmalta. Sempper-jauhoseospohjaisesta leivoin ihan piparipipareita kuusia, tähtiä, koiria ja sydämiä 🙂

Aattona lähdimme puolilta päivin lumisateeseen kävelemään. Teimme reilu tunnin lenkin käyden metsikössä tasapainoilemassa. Koirat saivat kirmailla vapaana ja nauttia olostaan. Lenkille lähdimme myös joulupäivänä nyt kulkien metsäautoteitä pitkin 14 asteen pakkasessa kulkien reilut puolitoistatuntia 🙂 Harmaakuono paineli edellä nuuskien puun vierukset, syöden paskaa. Otto puolestaan tassutteli minun perässäni lähes koko ajan. Aattona lenkin jälkeen avokki lämmitti saunaa ja minä kokkasin kinkun paistuessa uunissa. Tein kraavilohirullia mihin sisään sulatejuustoa, sitruunaa, katkarapuja ja tilliä. Lisäksi leikkasin herkkukurkkuja smetana-hunajadippiin dipattavaksi. Tarjolla oli myös kylmäsavulohta ja lämminsavulohta. Avokille silliä, joka oli tiskistä ja jota minäkin pidin siedettävänä. Punajuuri- ja italiansalaattejakin maistoin, mutta käsitykseni niistä ei muuttunut. Vasta Tapanin päivänä lämmitettiin peruna- ja maksalaatikkoa joita riitti vielä lauantaillekin. Kinkku oli 2.5 kilon viljapossukinkku eikä kumpikaan oikein siitä pitänyt.

Kokkailut kokattua laitoimme saunataukoja ilahduttamaan halkotulikoriin puut loimottamaan.

Kuten ehkä kuvastakin huomaa lunta pyrytti melkoisesti. Saunoimme ajan kanssa tauoilla käyden. Jouluaterialle istuimme hiljalleen ruuasta nauttien. Avokilta sain Sports Trackerin sykevyön, merinovillasukkia, merinopipon sekä merinokypärämyssyn. Aiemmin olin saanut kotiin isohkon puulaatikon langoille. Ystäviltä sain kaksikorvaisen teekupin, korvikset, punaviiniä, tattarikeksejä, kynttilän jne. Avokille annoin mm. sukkia, pipon, takoraudasta taotun kirves-riipuksen, kuumavesipullon, viinilasit. Jossain vaiheessa koirat saivat myös omat jouluherkkunsa.

Minun on tunnustettava, en ole aikuisiällä istuskellut pakkasella nuotion lämmössä. Tapaninpäivän iltana istuimme kymmenen asteen pakkasessa reilu tunti talven hiljaisuutta kuunnellen ja nuotion lämmöstä nauttien. Siinä oli hyvä olla. Tuona iltana aloitin neulomaan Teddy-langasta joustinneuleponchoa, jonka päättelin perjantai-iltana ja aloitin neulomaan tuubihuivia ruutukuviolla. Neuloessa kuuntelin kirjoja joita toki kuuntelin myös yölukemisena. Loman aikana ehdin kuunnella:
Deborah Smith – Risteävien polkujen kahvila
Jodi Picoult – Sisareni puolesta
Laura Save – Paljain jaloin
Marlo Morgan – Viesti ikuisuudelta
Mark T Sullivan – Peurariitti
Ja eilisaamuna aloitin Sullivanin Henkitanssi-kirjan. Minua kiehtoo aporginaalit sekä intiaanit. Laura Saven kirja oli koskettava kertomus omasta syöpäsairaudestaan, peloista, vihasta, toivosta. Sisareni puolesta-kirjassa oltiin myöskin syövän ympärillä hurjine tunteineen. Arjen alettua tietää taas kirjojen kuunteluvauhdin hidastuvan, ainakin toivottavasti. En nimittäin halua valvoa öitäni, vaikka kirjojen kanssa se onkin hauskempaa. Loman aikana pääsääntöisesti nukuin todella hyvin ja ilman melatoniinia. Nyt vaan huomaa melatoniinin puutteen, viime yö meni valvomiseksi melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö sujuu paremmin, sillä huomenna on pt-treeni.

Lauantaina taasen lenkkeilimme reilut puolitoista tuntia ja edelleen Harmaakuonon energisyys sai sydämet laulamaan 😀 Loman aikana katselimme televisiota todella vähän. Lauantai-iltaisin katsoin Syke-sarjan uusinnat kun aattoiltoina ei televisiolle ollut aikaa. Jälkimmäisenä lauantaina tuli myös Juoppohullun päiväkirja ja ensinmmäisen viiden minsan jälkeen avokki vaihtoi kanavan enkä vastustanut. Saimme veljeni perheeltä juustolautasen, joten loman aikana kahtena iltana herkuttelimme juustoilla. Tehtiin uuniriisipuuroa myös kahdesti, sulatettiin pakkasesta hernekeittoa ja avokki kokkasi munakasta.

Ennen vuoden vaihdetta heräsimme maanantaiaamuun 25.2 asteen pakkasen paukkuessa. Koko päivä oli todella kylmä, mutta avokki innostui jäältä lunta lapioimaan 22-24 asteen paukkupakkasessa yli kolme tuntia. Minä puolestani harjoittelin Dropboxin käyttöä ja neuloin. Piipahdin ulkonakin koirien kanssa.

Mulla oli seuraavana päivänä ratsastus ja illalla alkoi vähän jänskättämään miten käy kun pakkanen paukkui edelleen 24 asteessa. Tiistaiaamuna pakkasta ei enään ollutkaan kuin pari astetta ja satoi lunta. Hepostelupäivästä tuli hieno. Kirjoittelen siitä oman postauksensa. Sen kuitenkin totean, että sain yli neljän tunnin ulkoilusta raittiin ilman myrkytyksen; uni maistui!!!

Ystäväpariskunta tuli luoksemme vuoden vaihdetta juhlimaan. Valmistin meille tacoaterian maustaen jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, tuoreella chilillä, mustapippurilla ja tomaatilla. Tein vihersalaatin, jossa yrttisiä juustokuutioita. Lisäksi tarjolla oli ananasta, kurkkuja hunaja-smetanahässäkällä. Saunan jälkeen paistoimme uunissa makkarat. Aterialla nautiskelimme punaviiniä, jota jäi vielä ruokailunkin jälkeen juotavaksi. Iloisen saunomisen jälkeen olikin aika valmistautua ulos juomaan kuohuvaa vuoden vaihtumisen kunniaksi sekä ampumaan pari pataa. Yö jatkui nuotiolla glögiä nautiskellen.

Seuraava päivä olikin hivenen hidastempoinen. Keli oli sateinen ja liukas. Hiljalleen kokkailin broilerkastikkeen, jossa sipulia, paprikaa, ananasta, cashewyta, kookoskermaa. Lisukkeena riisiä. Ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi. Ruokailimme ja saunoimme. Mukavaa rentoilua!

Perjantaina viettelimme rauhaisan päivän vieraiden lähdettyä. Univelkaa, joten neulontaa ja kirjan kuuntelua. Lenkille teki mieli, mutta pääkallokeli, joten jäi seuraavaan päivään. Räntää olikin satanut niin paljon, että pahin liukkaus oli poissa. Tunti taasen vierähti räntäsateessa taivaltaen. Sunnuntaina olikin jo selvästi pakkasta ja uutta lunta. Kävelyllä oli ihana olla huonosti nukutun yön jälkeen. Ja ylipäätään oli parhautta olla mökillä rentoutumassa. Ehdimme viettämään avokin kanssa yhteistä aikaa ja sosiaalista elämääkin oli sopivasti avustajan käydessä luonamme ja ystävät oli vierainamme Hepan ratsastuspäivää unohtamatta. Näillä jaksaa taas.

Julkaistu

Syksyinen luonto syyskuussa

Ei, en ole mennyt sekaisin. Tiedän, että on marraskuu, on märkää, pimeää ja valitettavasti myös melatoniinivaje on iskenyt kyntensä minuun. Onneksi apu on lähellä – purkista iltaisin tabletti, niin kyllä pärjään. Mutta minun on ihan pakko palata syyskuiseen mökkiviikonloppuun kuvien kera, sillä se oli yksi rentouttavimmista ja sisintäni koskettavimmista pidennetyistä mökkiviikonlopuista. Matkasimme äidin kanssa mökille keskiviikkoaamuna. Teimme olomme mukavaksi ja aloitimme puuhastelun. Äiti toi ison pussillisen omenoita, joista keittelimme omenahilloa. Ruuaksi valmistimme katkarapusalaattia ja kampelaa.Innostuttiinpa menemään viilenevään ja pimentyvään iltaan nuotiolle istuskelemaan syksyn tuoksut sieraimissamme.

Seuraavana päivänä lähdimme kera koirien metsäretkelle. Kuljimme metsäautoteitä pitkin luonnon hiljaisuudesta nauttien. Vaikka näytti ettei puolukat olleet vielä kypsiä, ne oli poimittu, ryteikössä tarvottuamme löysimme sieltä täältä puolukoita poimittavaksi.
Sienisaalis oli parempi. Ja voi äidin riemua nähdessään sieniä. Valitettavan usein sienet kukoistivat isojen ojien takana tai ojissa minne äidin oli huonolla selällä mahdoton mennä. Karvarouskuja löytyi kuitenkin helposti niin paljon, että saatiin sienisalaatti.

Metsäretkellä sujahti aikaa pitkälle kolmatta tuntia ja molemmat olimme onnellisia. Varmasti myös rakkaat koirat nauttivat olostaan. Ennen ruokaa sienet palasiksi ja vähäiset puolukat peratuiksi. Aterioimme ulkona, koska oli ihanan lämmin alkuilta. Aterian loputtua äiti napsasi Otosta aikas upean kuvan :DD Ja meidän viedessä astioita sisälle Otto teki jotain hyvin kiellettyä, mutta äiti sattui näkemään ikkunasta. Koira seisoi pöydällä nuuskimassa pöydän pintaa. Heti kun mökin ovi aukesi poika hyppäsi alas ja oli sen näköinen, että taatusti tiesi tehneensä sellaista mikä ei ole luvallista. Olin aika pöyristynyt, vaikka toisaalta tilanne myös vähän huvitti. Ilta jatkui pihalla istuskellen, tosin ilman nuotiota, joten viileys ajoi sisälle tietokoneelta valokuvia katselemaan.

Perjantaiaamuna saimme rakkaan avokinkin mökkiviikonloppua viettämään. Hän toi tullessaan lisää ruokaa. Aloitin päivän leipomalla omenapiirakan ja maustamalla ahvenet savustusta varten. Äiti teki sienisalaatin avokin leikatessa nurmikon. Aterioimme jälleen ulkona ja fiilistelimme hyvää säätä. Minäkin uskaltauduin maistamaan sienisalaattia ja uskokaa tai älkää HALUSIN LISÄÄ!!! Päivän mittaan teimme pihassa syystöitä nauttien syksystä ja sen rauhasta. Illalla herkuteltuamme omenapiirakalla teen ja kahvin keraistuimme taasen nuotion lämmössä jutellen toistemme seurasta nauttien. Oli hyvä lämmin mieli rakkaiden seurassa.

Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme koko porukan voimin metsäretkelle. Koirat saivat jolkotella vapaana. Harmaakuono kantoi keppiä koko ajan.Kuljeskelimme pitkin metsäautoteitä. Äidin selkä oli kovin kipeä, joten ryteiköt jätettiin väliin. Sää oli upeaakin upeampi; aurinko paistoi ja oli lämmin.

Nautimme luonnosta kolmisen tuntia retkeillen. Pysähdyimme kannon päälle istuskelemaan ja nautiskelemaan janojuomaa. Avokki ja äiti innostui keräämään kuivia risuja pusseihin, jotka olivat jääneet tyhjiksi. Sienet oli ojien pohjilla, joten niihin ei päästy käsiksi, mutta olipahan rakkailla höpsököilläni kuitenkin saaliina risuja mökin pihaan päästyämme.Eipä muuta kuin notski tulille ja makkaraa paistaen. Aikaa vietimme ulkona koirien touhuilua seuraillen. Saimme ystäväni koiran Aidan hoitoon, joten koiravilskettä riitti Aidan ja Oton painiessa. Grillasimme pihvit, joidenka kanssa äidin tekemiä herkullisia kaalikääryleitä, eilistä sienisalaattia ja vihersalaatti. Aterioidessa ilma viileni huomattavasti, joten ennen saunaa viettelimme aikaa sisällä. Sunnuntaina syksyisiä pihahommia, linssikeiton syönti lammen rannalla, mökin siivousta jne.

Oli ihan huippuihana mökkiviikonloppu rakkaiden keskellä! Ja siksipä tähän oli vielä palattava, vaikka aikaa on vierähtänyt syyskuun puolesta jo pari kuukautta.

Julkaistu

Mökillä rentoutumassa

Taas on takana rentouttava pidennetty mökkiviikonloppu. Paljon mukavuuksia mahtui mukaan relailusta fyysiseen työhön :DD Kannoin sylillisen ja toisenkin puuliiteriin avokille pinottavaksi tihkuisassa ja tuulisessa säässä. Lauantaina saatiin tosin nauttia kirpakasta syyspäivästä ja auringosta. Tuolloin saimme ystäväpariskunnan iltaa luoksemme viettämään. Ennen puupuuhia valmistin salami-salaatin(leipäjuusto, tomaatti, kurkku, paprika, jäävuorisalaatti, salami, viinirypäle) ja maustoin lohimedaljongit sitruunanmehulla, merisuolalla, kuivatulla tillillä, sitruunaisella kalamausteella ja sipulilla. Otin katkaravut sulamaan kermaviilidippiä varten, jonka kokkasin ulkoilun jälkeen. Maustoin dipin carrylla, sitruunan mehulla, kuivatulla tillillä. Pakkasesta myös mansikoita mansikka-banaanirahkaan, johon ei lisättyä sokeria. Bataattiin kuivattua chiliä, mustapippuria, suolaa ja oliiviöljyä. Siinäpä ateria olikin valmis 🙂 Ilta meni vauhdilla syöden, rupatellen ja saunoen. Ystävämme uskaltautui useampaan kertaan lampeen pulahtamaan. Oli jäässä ja jää piti rikkoa, jotta pulahdus oli mahdollinen. Mäkin uskaltauduin kastamaan jopa pohkeeni hyisessä vedessä. Saimmepa avokin kanssa myös avantotunnelmaa, sillä jos emme menneet avannon luo, se tuli meidän luo :DD jäälautan palan muodossa :DD Kiitos Päivi ja Arttu!!!

Edellispäivänä puukuorma saapui iltapäivällä ja puuhommat aloiteltiin jo silloin. Avokilla apunaan taskulamppu, jotta ei ihan säkkipimeässä tarvinnut puita latoa. Kolme lavaa meni tuolloin ja enemmänkin olisi jaksanut, mutta piti ehtiä tehdä ruoka Vain elämää ennen. Päivällä aiemmin maustoin broilerfilepihvit, jotka palottelin ennen paistoa, valkosipulilla, yrteillä, carrylla, tilkalla öljyä. Paistoin kanat, kesäkurpitsan ja paprikat, lisäsin kookoskerman ananaspaloineen, jonka olin maustanut juustokuminalla. Lopuksi vielä joukkoon casheypähkinöitä. Lisukkeeksi tummaa riisiä. Hyvää oli tämäkin, vaikka itse sanonkin! Puuhommien ja hyvän aterian jälkeen puikoilta valmistui valokranssiin neulospäällinen. Sain rottinkikerhossa eräältä kerholaiselta aivan huipun vinkin kranssien tekemiseen. Ei neulotakkaan tasona vaan pyörönä ja 10 mm puikoilla. Tulee ihan huippumagee ja muhkea. Nyt sitten tietenkin mulla on vääränlaisia valoja tuolla tapaan tekemiseen, joten… pitäisi jotenkin ratkaista miten saan enään vanhalla mallilla kransseista minua tyydyttäviä…

Sunnuntaina ystäväni Maria piipahti kotimatkallaan Thean kanssa. Juotiin teetä ja herkuteltiin, oltiin pihassa seuraten koirien temuamista. Valitettavasti sää oli niin kehno ettei lenkille päästy, mutta toisella kertaa sitten. Kiva oli kuitenkin saada Mariakin vieraaksemme. Muutoin päivä meni rauhallisesti minun niistäessä nenää ja aivastellessa. Olin satavarma, että flunssa kolkutteli ovea pahemman kerran, mutta maanantaina se vaan katosi ja minä lähdin innolla puupinoa pienentämään pihasta liiteriin. Eilinen kaupunkiin paluu tuntui aavistuksen taas haikealta, mutta täällä odottaa monta kivaa juttua treenaamisesta teatteriin, Suklaafestareista ratsastukseen. Vähän kuitenkin mielessä kaihertaa kun en tiedä ehdinkö enään ennen joulua mökille. On siitä vaan tullut hurjan tärkeä paikka mulle ja meille!

Julkaistu

Treenikuulumiset – pt-treeni, spinning, ratsastus

Otsikossa vain osa viikonlopun kuulumisista ja siksipä tämä kirjoittaminenkin on jäänyt tähän iltaan.

Perjantaina minulla oli toinen pt-treeni Jannan kanssa. Lähdin heti yhdeksän jälkeen kotoa, jotta olisin salilla hyvissä ajoissa ja pitihän aikaan laskea pieni eksymisvara. Otto opasti kuitenkin hienosti. Haahuili aavistuksen portaiden haussa ja yhden suojatien merkkaamisessa. Näytti Vidaa ennen olevan oven, mutta oikea ovikin löytyi. Otto toimistohuoneeseen odottamaan ja minä pukuhuoneeseen vaihtamaan kamppeet. Crosstrainerilla lämmittely. Nyt pääsin säätelemään itsenäisesti vastusta, koska merkkasimme kosketusnäyttöön kohopallukoin kohdat mistä laite menee päälle, mistä vastus vähenee ja mistä lisääntyy. Onneksi laite piippaa aina kosketusnäyttöä painaessa, joten saan infon siitä, että painallukseni on mennyt perille. Jätimme pollukoita salille, jos syystä tai toisesta ne irtoavat laitteesta, saadaan laitetuksi uudet 😀 Poljin lämmittelyn kolmosella ja nelosella. Taisipa lopuksi käydä vitosellakin. Lämmittely oli edelliskertaa rankempi. Käytiin oikea asento taasen läpi. Jalkaterät suorassa, lantio vähän eteen, rinta samoin. Ei saa kuitenkaan ylikorostaa. Väsyn hiipiessä helposti ryhti romahtaa eteenpäin ja sitä pitäisi tietenkin välttää. Lopussa pidin kiinni sykekahvoista ja syke pyöri 166-171 välillä.

Lämmittelyn jälkeen menimme vaakajalkaprässille ja tein 52 kilolla sarjoja. Maanantaina arastelimme painojen kanssa, sillä vastus jäi 39 kiloon. Teimme myös yhdellä jalalla. Maanantaina vastusta oli 11 kiloa + lisäpainot tai paino. En muista 🙁 Nyt teimme 18 kilolla.

Vatsaprässi ei taida olla tälläsen pätkän laite. Kun penkki riittävän korkealla, jotta rintaa vasten tuleva liukuva pötikkä ei ole kurkussa, enään ei yletä jalat kunnolla lattiaan. Jos jalat piti tukiraudan alla, liike tuntui eniten nivusissa.

Ylätaljalla teimme vetoja eteen kahdella eri vetimellä. Nyt en muista oliko 32 kiloa paino jolla liikettä tein. Kahvalla, jossa tulee huomattavasti kapeampi ote vastusta pudotettiin. Lisäksi tein painoilmakiertolaitteella parit sarjat. Lähdimme 20 kilosta päätyen 30 kiloon. Tässäkin hartiat nousivat korvia kohden, joka tuntui olevan koko treenin riesa. Onneksi Janna ahkerasti muistutteli siitä, että hartiat alas. Eipä jalkaprässissäkään hartioiden jännityksestä apua jaloille ole. Lopuksi vielä matolla alavatsoja luttana palloa ja kuminauhaa hyödyksi tai pitäisikö sanoa apua käyttäen. Pallo polvien väliin ja jalat kohden kattoa polvista 90 asteessa ja vienti ylös jaliikettä pää-jalka -suunnassa edestakaisin vatsoja käyttäen. Kuminauhalla liikkeeseen saadaan lisätehoa. Toisessa liikkeessä jalat suorana ylös ja sellainen jännä ”kiepautus” vuoropuolin. En osaa liikettä selittää, koska en varmaankaan saanut sitä täysin onnistumaan itsenäisesti. Janna kyllä ohjasi jalkoja, joka oli hyvä, jotta saisin liikkeen oikeasta muodosta kiinni. Treeni jatkukoon. Lopuksi loppuverryttely crosstrainerilla.>br>
Suihkun jälkeen kotimatkalle, joka ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Alkuun sujui hyvin aina alikulun hakuun asti. Otto pyöritti eräällä aukiolla ja lopulta kulkeuduimme toiseen alikulkuun ja jollein sillalle, jonka jälkeen tamperelaismies kyseli tarvitsisinko apua. Vieraspaikkakuntalaiselle haastetta päivään. Onneksi tavoitin tuttavan, joka sattui juuri olemaan kulmilla ja löysikin meidät hetken hakemisen jälkeen. Kotiin päästiin ja syötyäni vähän salaattia lähdin ostoksille Itikseen. Illalla Vain elämää ja koomailua.

Oli mahtavaa taas treenata ja tälle päivälle sovitun treenin jouduin perumaan. Se harmittaa hirmuisesti, etenkin kun tiedän etten tällä viikolla ehdi parhaalla tahdollakaan ja ensi viikollakin aikasintaan torstaina. Nyt tuli kuitenkin enemmän tuntemuksia, mutta todella jälkijättöisesti. Lauantaina olin Tikkurilan Fressissä Hyvinvointipäivän ilmaisspinnutunnilla. Henna sijaisti, joten mehän mentiin ihan neljän hengen voimin mukaan. Tuolloin jalat tuntui aavistuksen väsyneiltä ja alku sujui treenistä takkusasti. Kropan lämmettyä treeni ei painanut enempää. Jalkojen väsymys tuntui treenin jälkeen taas kotona portaissa. Ja vitsi miten hirmuisesti Henna on kehittynyt, on valtavan hyvä ohjaaja. Oikeesti asijantunteva, reipas, selkeä sanainen, innostava, sopivat musiikit jne. MIeletön nainen! Ja mikä parasta hänestä aistii rakkauden ohjaamiseen innon spinningiin, wauh! Siinä oli hienoa polkea taas. Päivä lähti mukavasti käyntiin, ja se jatkui mukavissa merkeissä Lauran kanssa käsityöpuuhissa. Laura auttoi lankasotkun setvimisessä ja paperilankojen kerimisessä. Herkuteltiin aamulla leipomaani puolukkapiirakkaa ja vielä ennen Lauran kotiin lähtöä hieroin hänet. Koirien temmellystä oli mahtavaa seurailla käsityötohinoiden ohella.

Ilta jatkui ystäväpariskunnan luona hölpöttäen mukavia, syöden kana-cesarsalaattia, nauttien punaviiniä. Kello riensi ja kotona oltiin vasta pikkutunneilla. Olipahan oikeasti huippumukava lauantai kera ystävien. Kiitos kaikille asianosaisille.

Eilen tihkusateisena iltapäivänä vietimme hevosen selässä mukavan tunteroisen. Ratsastin Pipsalla. Etukönötystä oli jonkin verran ja jäykkyyttä yläkropassa. Lettu kiinnitti jäykkyyteen huomiota, mutta jospa seuraavalla kerralla olisin taas rennompi. Tehtiin tunnin aikana paljon samoja harjotuksia, pysähdyksiä, hidas käynti, nopea käynti, hidas töltti, nopea töltti, töltistä raviin, ravista tölttiin jne. Ja päästiin myös laukkaamaan. Ja nyt minäkin muutaman laukan noston jälkeen uskaltauduin laukkaamaan koko kierroksen. Pipsan laukka on kaameahko, mutta selvisin. toiseen suuntaan laukatessa hevonen meni välillä ravia ja jotain ihan omia kuvioitaan. Se tuntui vähän hätkähdyttävältä, mutta ei onneksi jättänyt pelko oloa tai epävarmuutta. Aion laukata seuraavallakin kerralla :D:D Sitä ihanuutta on luvassa sitten taas parin viikon päästä, yes!

Mutta niistä jälkijättöisistä tuntemuksista Jannan vetämän treenin jälkeen. Tänään olen kärsinyt jonkin verran olkavarsien, lapojen ja lapojen välin treenikivusta, tai ehkä jumiudesta. Olen ihmetellyt asiaa avokille. Yleensä treenikipu tulee vuorokausi-kaksi treenin jälkeen pahimmoilleen, mutta nyt kävi näin. Toisaalta tiedän hartiaseutuni olevan muutenkin jumissa ja ehkä hienoinen stressi tuo osansa. Avustaja-asia on edelleen auki ja nykyinen sairauslomalla. Mutta kyllä kaikki vielä järjestyy ja kaikki asiat hoituu. Eilisiltana sain hoidettua verkkopankissa e-laskut ja sähköpostiin tulleet laskut. Paperiset tuossa vielä odottaa. Tänään saimme tuttavalta apuja, jotta päästiin tekemään pankkiin firman tilitys jne. Ja uskon ystäväpiiristä tarvittaessa apuja löytyvän ettei asiat jää roikkumaan. Silti vaan alitajunnassa stressikertoin kohoilee, hartiat ja ehkäpä myös vatsa kertoo sen. Huomenna kuitenkin Oton kanssa täydennyskoulutuskurssille. Toivottavasti löydetään PALJON vesilätäköitä ja päästään löytämään vesi-inhoon apuja kouluttajan ohjauksessa.

Julkaistu

17 kilsan reippailu

Eilen lähdimme avokin ja Oton kanssa reippailemaan. Harmaakuono jäi mökille lepäilemään, oli mukanamme perjantaisella lähes kuuden kilsan kävelyllä. Koira sai juoksennella vapaana ja kantaa keppejä. Oton työskentely ei häiriintynyt, vaikka sitä vähän ounastelinkin. Poika oli aika rohkea kierrellessään vesilätäköitä uskaltaen jopa itsenäisiin ratkaisuihin. Nyt 17 kilsan lenkillä Oton itsevarmuus vain lisääntyi. Taisi tehdä hyvää pitkä lenkki ilman voimakastahtoista Harmaakuonoa. Oton oli toimittava itse eikä voinut tukeutua vanhukseen. Tuntui vähän kurjalta laittaa ovi Harmaakuonon edestä kiinni, mutta ei kuitenkaan liiallinen rasituskaan ole hyvästä, tosin lähtiessämme emme tienneet kävelevämme 17 kilsaa. Ajatuksena oli n. 9 kilsaa, mutta toisin kävi.

Lähdimme kulkemaan mökkitietä ohittaen ympyrälenkille menevät tiet. Jossain vaiheessa meidät ohitti kahdesti hevoset ratsastajineen. Otto oli kovin kiinnostunut, mutta tällä kertaa ei kommentoinut haukkumalla. Käännyimme 3.9 kilsan kohdalla oikealle tarkoituksenamme kääntyä taasen oikealle tielle, joka palauttaisi meidät päätien varteen. Käännös oli juuri metsästyskoirien ja autojen kohdalla, joten sujahdimme ohi. Tie oli kovapohjaista ja tasaista. Siinä oli hyvä kävellä ja Otolla oli menohaluja. Totesimme jossain vaiheessa, että olemme menneet tienhaarasta ohi ja päätimme jatkaa eteenpäin. Pääsisimmehän pidennyksen kautta toista tietä pitkin päätielle. Postitie oli vaihtunut Viljamaantieksi. Jatkoimme matkaa ja hiljalleen tie kapeni kapenemistaan. Kummastelimme, miksi päätie ei tule vastaan ja miksi tie vain pienenee. Sports Tracker kertoi Viljamaantien numeroiden kasvavan. Tien kunto huononi entisestään ja lopulta tulimme puomin luo. Päätimme kääntyä takaisin. Tuossa vaiheessa kuljimme kohtuullisen rauhalliseen vauhtiin. Otto kierteli pahimmat muhkurat ja ne inhoamansa lätäköt. Kun taas tie koheni vauhti kasvoi reippaaseen vauhtiin. Kyttäsin Trackerista milloin Viljamaantie vaihtuisi Postitieksi ja oikean kohdan löydettyä totesimme Viljamaantien jatkuvan myös toiseen suuntaan, ja sitä pitkin olisimme päässeet päätielle. Emme kuitenkaan enään kaivanneet lisäkilsoja vaan päätimme pysyä samalla reitillä mitä tulimmekin. Töyryläntien kohtakin löytyi, autot ja koirat olivat poissa. Matkaa olisi vielä viitisen kilsaa mökille. Eipä siis muuta kuin töppöstä toisen eteen 😀

Otto opasti pääosin todella hyvin koko lenkin. Loppupuolella vähän harhautui syrjästä ja lätäkkökohdissa jumitutti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin. Reilua kilsaa ennen mökkiä päästin pojan vapaaksi, mutta eipä tuo innostunut kirmailemaan. Käveli vain avokin ja minun takana. Vasta vähän ennen pihaan saapumista tepsutteli ohi. Vasta pihassa pienet labbishepulit. Arvatkaa vain oliko Harmaakuono innoissaan kun pääsi sisältä pihaan leikkimään. Pihaan tultuamme sports Trackerin lukemat näyttivät 3 h 22 min/16.99 km, keskinopeuden ollessa tasan viisi kilsaa tunnissa. Olipa upeaa ulkoilla auringon välillä paistaessa. Onneksi ennen pimeän tuloa ehdittiin kuitenkin takaisin, sillä eihän meillä ollut tietenkään heijastimia vaatteissamme.

Ilma oli selvästi viileämpää kuin edellispäivänä. Siitä huolimatta halusin käydä uittamassa pohkeita lammessa, jessus miten hyisen kylmältä vesi tuntui, paljon kylmemmältä kuin perjantaina. Silloin lenkin jälkeen painuimme heti saunaan ja tauoilla uskaltauduimme kahdesti pulahtamaan lammessa. Odotin veden olevan paljon kylmempääkin, mutta eilen se sitten hyisyttikin huolella. No puuttuihan sauna ja ilman lämpötilakin oli ainakin 3-4 astetta enemmän perjantaina. Oli aika mieletön fiilis pulahtaa 10.10. lampeen vesisateessa 🙂 Eilen pohkeiden shokkihoidon jälkeen suihku ja ruokaa. Ilta meni rauhallisesti neulomuksien äärellä, ja tuo neuloosi on oirehtinut tänäänkin. Ollaan sentään saatu puutarhajutskat talviteloilleen. Nyt onkin ohjelmassa sunnuntai-illan saunahetki ja varmaankin neulomista…

Julkaistu

Kädentaitomessut

Jatketaan vielä käsityöteemalla, nimittäin sunnuntaina vietin mukavan messupäivän Silmukkasiskojen kanssa Wanhassa satamassa olleilla Kädentaitomessuilla. Treffattiin heti kymmeneltä ja kolmen jälkeen lähdimme kotejamme kohden. Päivän aikana vietimme pari kahvittelutaukoa rupatellen. Muuten aika vierähti standeja kiertäen. Muistuttelin itseäni pitkin päivää kotona olevasta lankapaljoudesta ja siitä että en todellakaan tarvitse tällä hetkellä uusia onnistuen olla ostamatta yhtäkään neulelankaa. Paperilankaa ostin yhden vyyhdin, josta saan neuloa valokransseihin päällisiä. Muut ostokseni olikin toisten käsityöihmisten valmistamia.

Ihastuin Filttiinan pipoihin, jotka olivat neulottu villalangasta ja lenkkialpakasta ellen nyt ihan väärin muista. Pipon muoto tuntui erikoiselta ja houkuttavalta. Isot tupsut epäilytti kovasti. Yleensä en pidä tupsullisia pipoja ja tässä niitä on KAKSI. Lopulta kuitenkin vakuutuin, että hauska erilainen pipo ja ostin. Avustajani piti pipon väristä, mutta tupsuista ei.

Äitini rakastaa metsässä liikkumista, marjastamista, sienestämistä tms. Ennen kuun puolta vietimme mökillä (tulee oma postauksensa kunhan saan valokuvat kuvailijalta) ihanan pidennetyn viikonlopun äidin ja avokin kanssa. Kävimme kahdesti metsäretkellä ja voi mikä onnellisuus, innostus, ilo äidin äänestä paistoikaan hänen löydettyään sieniä. Messuilla osuimme paikkaan, jossa oli myynnissä sieniveitsi huopatupessaan, Sienestäjän opas ja karhunkello. Koko pakettia en raskinut ostaa, mutta kuvassa olevan oppaan ostin äidille.

Taisin täälläkin kirjoittaa, että ostin puuvillalankaa Lankamailmasta ajatuksenani tehdä iphonelle pussukka, mutta nyt meninkin ostamaan Riiminka Designin kankaisen kännykkäkotelopussin. Pussukoita oli paljon eri värisiä eri kuvilla, kaulanauhalla ja ilman. Löysin täydellisen kokoisen enkä voinut vastustaa, joten rahapussi esille ja shoppailemaan.

Vietimme hyvän tovin nahkataiteilija Arja’s Artin standilla ihailemassa mm. poron nahasta valmistettuja sulkakorviksia ja kuten kuvasta näkyy ostin sellaiset. Lisäksi Arjalla oli myynnissä erilaisia nahkakukkaroita esim. eri koirarotujen päiden kuvin. Olin sinäaamuna jo kolmas joka kyseli labbiskuvallista pussukkaa. Ei ollut, joten rahani säästyivät, mutta Arja pohti sellaisen vielä kehittelevänsä, joten ehkä sitten… Mutta nuo korvikset on kyllä ihanat.

Aika sujahti nopeasti kuten aina, ja mukava päivä vietettiin messuillen. Olisihan sieltä tehnyt mieli ostella esim. tunikoita, lankoja jne. Onneksi kuitenkin shoppailut jäi tähän. Mieleen jäi vähän kaihertamaan musta lanka, jossa hopeaa. Sitä teki mieleni, mutta koska en lankaa hipelöidessäni keksinyt mitä siitä tehdä, kerät jäi hyllyyn. Tampereella seuraavan kerran testataan lankahillintää ja toivotaan, että lankavarastot olisi siihen mennessä hiukan tyhjentyneet :DD

Eilen käytiin Harmaakuonon kanssa lääkärissä ja jäi ristiriitainen olo käynnistä. Rasvapatti on niin iso ettei sitä poisteta. Edelliskerralla se oli niin pieni, että poistoa ei kannata tehdä, vasta kun se haittaa koiraa. Ja nyt se haittaa ja onkin liian iso… Kyseessä eri lääkärit. Rasvapatille ei tehdä mitään. Jos etutassun niveleen kipua rajottuneen liikeradan vuoksi särkylääkettä. Patti voi aiheuttaa myös makuuhaavoja sen kohdalla olevalle ihoalueelle. En saanut vastausta miksi patti on liian iso poistettavaksi. Jotenkin ajattelin vanhan koiran nukuttamisen olevan hankala asia ja sen olevan kenties esteenä, mutta lääkäri puheli hammaskiven poistosta, joka voisi tulla vuoden päästä kyseeseen. Silloinhan koira rauhoitetaan ellei sitten jopa nukuteta. Saimme siis särkylääkettä tarpeen mukaan annettavaksi. Ja kun kerroin ostaneeni nestemmäistä Glukosamiinivalmistetta niveliin, lääkäri määräsi koiralle 4 pistoksen sarjan nivellääkitystä kerran viikossa laitettavana. Lääkitys kuulemma voitelee niveliä. Korvissa rellesti hiivatulehdus ja sitä hiivaa löytyi myös parista ihottumakohdasta ja tassun pohjista, joten lääkeshampoopesuja tuttuun tapaan viime syksystä sekä korvien putsausta ja lääkintää. Huoli rasvapatin ongelmista ei todellakaan hälventynyt enkä haluaisi olla näin epävarmalla mielellä, mutta näillä mennään. Nyt Harmaakuono on mökillä avokin kanssa ja herra kuulemma oli juoksennellut pitkin pihaa, joten vielä poika jaksaa ja pystyy liikkumaan. Ja kyllähän se menee hyvin nuo meidän kotiportaatkin. Voi miun rakasta ystävää koiraa Harmaakuonoa! Vielä vähän meillä on yhteistä aikaa jäljellä, vaikka se aika todennäköisesti menee ihan liian nopeaan. Päästän Harmaakuonon kuitenkin lähtemään kun sen aika on sattui se sitten sydämeeni miten paljon tahansa. Minun luopumisen tuskan takia koira ei saa kärvistellä liian pitkään.

Julkaistu

Lohjan retki 22.-23.8.2014 – Osa 2: Martinpihan ja Lohjansaaren upeaa luontoa ja tunnelmaa

Tytyrin kalkkikaivokselta lähdimme ajelemaan Lohjansaareen. Vähän matkan varrella eksyimme, mutta lopulta oikea tie löytyi ja päästiin Lohjanjärven ylittävälle sillalle ja melko pian majapaikkamme Martinpiha löytyikin. Nukuimme parvellisessa Akseli-nimisessä aitassa jonne veimme tavaramme ja Oton lepäämään. Itse menimme päivälliselle. Istuimme terassilla kuunnellen tunnelmallista bambuisten tuulikellojen sointia aterioidessamme. Söin ison tapaslautasen, jossa mm. ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, jauhelihapullia, juustoa. Valitettavasti tarkemmin en enään muista. Aurinko paistoi pilvien lomasta ja oli ihana hetkeksi istahtaa ja rentoutua, nauttia jälkiruuaksi mukillinen teetä. Sää kuitenkin pilvistyi ja uhkaavasti alkoi näyttämään siltä, että kohta tulee vettä ja kovaa. Aikamme sadetta odoteltuamme totesimmekin sen menneen muualle ja lähdimme kävelylle. Ensiksi käännyimme hiekkatieltä metsäpolulle, joka oli hyvin kapea ja aluskasvillisuuden ja vatukkojen valtaama. Otto sai kirmata vapaana ja kyllä se hepuloikin. Valkoiset läikät sen silmissä johtuu silmätipoista.

Kirmailun jälkeen Otto teki sellaista mitä en ole aiemmin nähnyt – joi vesilätäköstä!

Koska polku käytännössä katosi vatukkoon palasimme takaisin hiekkatielle ja jatkoimme sitä pitkin. Tien varrella kasvoi omenatarhoja, joulukuusiviljelmä, viinirypäleitä sekä monia lehtopuita esim. saarni, tammi, pähkinä. Maan kalkkipitoisuus saa kasvuston kasvamaan upeasti.

Lähes puolentoistatunnin reippailun ja maisemien ihailun jälkeen palasimme Martinpihan pihapiiriin.

Reippailun jälkeen istahdimme aittamme kuistille pimenevään iltaan rupattelemaan. Herkuttelin Porokylän gluteeinittomilla karjalanpiirakoilla ja muutamalla luumulla. Yhdentoista pintaan uni painoi jo silmiä, joten iltatoimille ja puhtaiden lakanoiden väliin unituhisemaan. Ottokin nukkui rauhallisesti sänkyjemme välissä unissaan juosten ja hiljaa ulahdellen.

Aamupalan jälkeen menimme morjestamaan isäntäväen pässejä mukanamme emännältä saatu leipäpussi.
Günther(sarveton), Brad ja George.

Samalla piipahdimme moikkaamassa talon kukkoa Karppista, jo aamuaikaiseen kajautteli pihapiiriin herätyksensä Herra Karppisella seuranaan viisi kanaa joista yksi leveäpyrstöisenä kotkotti aikansa lopulta painuen piiloon munimaan munan. Palasi pyrstö kapeampana luoksemme juttelemaan.

Pihapiirissä oli kolme pientä putiikkia missä oli myynnissä tavaraa laidasta laitaan. Ostin mustan pitkähihaisenteepaidan, pulloharjan ja sitruunaisen hyttyskarkotinkynttilän. Putiikkeja kierrellessämme alkoikin satamaan. Nurmikko oli jo ennestään todella märkää eikä koretexlenkkarinikaan vettä pitäneet. Vaatteiden ja kenkien vaihto, oli aika jatkaa matkaa lähellä sijaitsevalle Alitalon omenaviinitilalle.

Julkaistu

Endorfiinipöllyissä

Oi-oi-oi, miten mahtava tunne olla endorfiiniplllyissä! Tänään (eilen) sain kokea sen pitkästä aikaa. Ennen mökille lähtöäni (kotona oltiin sentäs maanantai-iltapäivästä, joten hurjat 4vrk) lähdin tämän viikon toiselle pyörälenkille. Nyt ajelimme Korsosta Tuusulaan ja kiersimme Tuusulanjärven palaten Korsoon parissa tunnissa. Kilsoja tuli 38.76 keskinopeuden ollessa 19.4 km. Matka taittui rupatellen mehiläispesistä, koirista, urheilusta ja pyöräilyn mahtavuudesta. Mulla ja pilotilla Jukalla oli kyllä huippukivaa ja mökille lähdinkin (pikasuihku, rahkan syönti) melkoisessa endorfiinihumalassa. Täällä iski ihana treenin jälkeinen raukeus, joten laiturilla istuskelu rentoutuen teki hyvää. Mahtavuutta oli myös pulahtaa lammen vilvoittavaan veteen.

Relailun jälkeen maustoin kirjolohen, katkaravut ja bataatin. Kirjolohi ja katkikset laitettiin avokin viikolla ostamaan sähkösavustimeen ja bataattinyytti grilliin. Herkullista ruokaa lammen rannalla. Savuisuus taitaa vaan tehdä masussani närästysoireita. Onneksi ei iskenyt pahempaa närästyskohtausta. Rakastan savustettua ruokaa, joten kurjuuden kurjuus, jos herkkuhetken jälkeen joutuu kärsimään. Ilta meni kuitenkin rauhallisesti ulkoilusta nauttien ja vielä ennen iltateehetkeä käytiin lammessa pulahtamassa.

Keskiviikkona illalla kävin polkemassa reilun tunnin lenkin ja 14.3 kilsaa. Taasen nautin pyöräilystä joka solullani ja iltalenkki pyörän selässä kruunasi muutoinkin hienon päivän, joten kiitokset Marille! Olen todella iloinen, että hän jaksoi ajella kanssani, vaikka työmatkoista mittarissa oli jo 30 kilsaa sille päivää. Odotan jo innolla tulevia tandemlenkkejä, sillä ensi viikolle taitaa ajokilsoja tulla mukavasti, jos suunnitelmat toteutuvat. Het maanantaina tod.näk. pääsen kokeilemaan klosseilla ajamista ja viikonloppuna pyöräilemään Porvooseen.

Tuolloin keskiviikkona vietin mukavan iltapäivän tavaten kaveriani. Edelliskerrasta oli ihan liian kauan, NELJÄ VUOTTA! Siis tajuatteko, niin pirun kauan! Huh. Siinä sohvalla istuessamme asian iskiessä tajuntaamme, järkytys oli melkoinen. Syötiin herkullista kana-pähkinäsalaattia ja uusia perunoita. Jälkkäriksi jätskiä ja suomalaisia vadelmia. Vadelmat on mun ehdoton suosikkimarja. Niin haluaisin kerätä niitä tuolta metsästä, mutta… NYYYH!!! Ne oli ihania. Avokkikin osti niitä pari rasiaa käydessään maanantaina kaupassa. Iltapäivä kului rattosasti herkutellen ja kuulumisia vaihtaen ja sovittiin ettei enään koskaan neljän vuoden treffausväliä!!!

Eilisiltana töiden jälkeen suuntasin Oton kanssa Rajasaareen, jossa Otto sai uinti- ja leikkikaverikseen kahdeksan kuukautta vanhan Iiri-tytön, josta isona mahdollisesti tulee opaskoira. Ukkoskuuron jäljiltä ilta oli raikas, kostea, tyyni ja mukavan lämmin. Koirien touhuja oli mukavaa seurata ja näpsäsinpä Iphonella pienen videopätkänkin. (Hm… Videon latauksessa ongelmia, ruudunlukuni ei löydä kohtaa mistä video ladataan. Onkohan se nykyisin edes mahdollista? Kertokaa lukijat)
Oton korvat olivat välillä kadoksissa, tai kuulon ymmärryksessä oli vikaa… Herra koetti karata useamman kerran vierasmaalaisten heittoleikkeihin. Lopulta vaihdoimme paikkaa, josta videopätkäkin on ja Ottokin malttoi pysyä lähistöllä ja korvatkin oli taas tallella. Tuossa se nyt makaa jaloissani huokaillen ja unissaan juosten. Tassut väpättää ja rapisee lattiaa vasten. Niin oli eilisiltanakin.