Julkaistu

Ulkoilupäivä Partiopoukamassa

25 ihmistä ja 16 koiraa kokoontui viime sunnuntaina Partiopoukamaan, joka sijaitsee Porvoossa keskellä ei mitään meren rannalla. Kuten nimestä voikin päätellä, paikka on partiolaisten omistuksessa. Ollaan siellä vietetty kerhon ja pentuäippien kerhon yhteisiä pikkujouluja pari vuotta sitten. Pentukerho on järjestänyt jo ainakin kolmena kesänä kesäpäivän ja pari talviriehapäivää siellä. Paikka on loistava sijaintinsa takia. Pihapiiri on iso, joten tilaa on koirien juosta vapaana ja kirmailla keskenään. Vapaana olo on opaskoiralle rentouttavaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Pentukoirat tottuvat toisiin koiriin jne. Nyt retkeilimme Opaskoirakerhon nimissä. Joukossa 11 opaskoiraa, yksi eläkeläis- ja yksi pentukoira sekä kolme ns. uran vaihtajaa/koiraa, jotka syystä tai toisesta ei ole läpäisseet testejä koulutukseen päästäkseen.

Päivä aloitettiin tulokahvilla, jonka kanssa tarjolla oli ruisleipää juustolla, kalkkunalla ja kurkulla. Toivotin porukan tervetulleeksi, kerroin päivän ohjelmasta ja muistutin kerhon tulevista tapahtumista. Esittäytymiskierroksen jälkeen vapaata rupattelua kahvittelun lomassa. Osa koirista oli tuvassa lähellä emäntiään tai isäntiään. Vähintään saman verran kirmaili pihassa. Lumi vain pöllysi. Näihin hulivileihin kuului myös oma oppaani iästään huolimatta. Moni ihmetteli miten noin iäkäs koira jaksaa ja miten se on niin iloinen. Tottakai kommentit lämmitti sydätä. Malttoihan Harmaakuono välillä käydä näytillä.

Kahvittelun jälkeen lähdimme lenkille. Keittiöapulaiset jäivät paistamaan pannukakkuja ja lämmittämään kanakeittoa. Me muut lähdimme kuuden kilsan lenkille. Itse eksyin peesarini kanssa. Käännyimmekin palatessamme väärälle tielle ja kävelimme sitä hyvän matkaa ennen kuin asia tuli ilmi. Harmaakuono pari kertaa teki täyskäännöksen ilmeisesti yrittäen ilmaista, että suunta on väärä. Peesari sanoi kuitenkin, että jatkettaisiin eteenpäin. Noh, aikamme käveltyä hän huomasi erheen. Lähdimme palaamaan takaisin. Jos olisimme kävelleet takaisin Partiopoukamaan lenkille mittaa olisi tullut reilut kymmenen kilsaa. Harmaakuono vähän hidasteli ja aloin vähän huolestua sen jaksamisesta. Toinen peesari poimi meidät kyytiinsä autoon, joten ehkä lopulta kävelimme noin kilsan verran ylimääräistä.

Partiopoukaman pihaan päästyämme Harmaakuono kirmaamaan koirakavereiden kanssa. Väsymyksestä ei enään mitään tietoakaan. Me painuimme syömään. Keitto maistuikin herkulliselta, nam. Ja gluteeiniton pannari kera kermavaahdon ja vadelmahillon täyttivät vatsan. Osa koirista alkoi olla vähän väsähtäneitä ihmisten tavoin. Pari koirankäyttäjää kokeili lumikenkäilyä. Mahdollisuus oli myös pulkkamäkeen, mutta kukaan ei tainnut lasketella.

Vielä ennen kotiin lähtöä joimme kahvit. Erään koirankäyttäjän koiralla oli 5v synttärit, joten koirakavereille tarjottiin luut kotiin vietäväksi. Ihmiset nautiskelivat luun muotoisista murukekseistä. Kotimatkalla takaboxissa makasi kaksi väsynyttä koiraa. Harmaakuono vietti hyvin rauhallisen sunnuntai-illan köllien pääasiassa olkkarin matolla.

Harmaakuonon sosiaalinen elämä jatkui het maanantaina äitini tullessa kylään. Aina kun äiti hipsi parvekkeelle hengittelemään virttelin läpi, Harmaakuono tahtoi mukaan. Ja äitiä piti tietysti aamuisin käydä nuolasemassa oikein kunnolla. Ja pitihän koko lappisenergia ottaa käyttöön, katsoa surkeana äitiä, josko vaikka saisi jotain herkkua…

Keskiviikkona jälleen koirakavereita. Kerhoillassa oli vieraana Hus:in liikkumistaidon ohjaaja. Istuimme pitkän pöydän ääressä kahvitellen ja keskustellen opaskoiriin liittyvistä asioista. Koirilla ei varmasti ollut yhtä hauskaa kuin sunnuntaina. Nyt oli pötköteltävä aloillaan pöydän alla tai käyttäjän tuolin vierellä/takana. Koirakoita paikalla oli liki 20, joten vierailun järjestäminen kannatti. Kiinnostusta opaskoira-asioihin liittyen on, HIENOA! Samalla sain kuulla, että oma maksusitoomukseni on postitettu opaskoirakoululle, joten koiran vaihto on taas askelta lähempänä.

Joskus minusta tuntuu, että Harmaakuono vaistoaa/tietää muutosten olevan tulossa. No ehkä ei sitä, että sen työt loppuu, mutta ehkä sen ikääntymisen… Äh, en osaa selittää, ja koko tuntemukseni voi olla myös inhimillistämistä. Joka tapauksessa Harmaakuono viettää paljon aikaansa ihan lähellä minua. Jos istun säkkituolissa se tulee istumaan aivan kiinni, jos rapsutan se köllähtää viereen. Jos istun tietokoneella koira makoilee aivan tuolini vieressä. Jos istun teetä juomassa löydän koiran pöydän alta jaloistani. Aina kun olen lähdössä ulko-ovesta se seuraa tarkasti pääseekö mukaan. Avokki sanoi myös muutama päivä sitten samaa, että Harmaakuono on kiinni mussa ja että sen huomaa miten se seuraa jokaista liikettäni. Onhan tyyppi aina ollut sosiaalinen ja innokas olemaan seurassa, mutta tämä on jotenkin ihan erilaista. Se tuntuu syvällä sydämessä. En osaa sanoin kuvailla, voin vaan todeta sen kiintymyksen olevan erilaista, vahvempaa, missä ripaus haikeutta tai jotain riipaisevaa… Kyllähän kai koira tuntee vanhenimisen ja ehkä tiedostaa senkin mitä siitä seuraa.

Nyt ollaan tultu mökille ja täällä ollaan viikko. Harmaakuonokin saa nautiskella vapaana kirmailusta ja metsäautotiellä opastamisesta.

Julkaistu

Vatsataudin jälkeen taas elävien kirjoissa

Sairastumisessa ehdottomasti kamalinta oli liikuntasuunnitelmien romuttuminen. Lauantai-iltana kotiuduimme kavereiden tupareista. Avokki simahti ja jäin lueskelemaan Facebookia yms samalla iltateestä nauttien. Olo kuitenkin oli kummallinen ja kohta istuinkin vessassa eikä huonoon oloon syytä tarvinnut miettiä. Lopulta oli otettava vati syliin ja istuskella kunnes olin tyhjentynyt. Yön aikana toteutin tuon neljästi ja aina ennen ylen antamista iski hirveä hikiaalto. Niin ällöä kuin se onkin, uin hiessä, tai siltä se ainakin tuntui. Niin hullu olin, että vielä toisen kerran jälkeen elättelin toiveita sunnuntaisesta lumikenkäilystä. Kolmannen kerran jälkeen oli jo uskottava olevansa kipeä 🙁 Vihdoin puolkuuden jälkeen sain nukutuksi muutaman tunnin. Ja päivä menikin torkkuessa ja välillä mustikkamaitoa ja teetä maistellessa. Ennen seitsemää nousin vähäksi aikaa ylös (suihkuun, teelle, riisikakulle, mustikkamaidolle ja neulomaan). Katseltiin avokin kanssa Täällä Pohjantähden alla -sarjan viides osa ja tuo innoittikin kaivamaan kuunnelmana samaisen esille. Kun päivällä uni maistui ei illasta nukuttanutkaan, joten kuunnelmasta kuuntelin viis osaa. Tänään olen kuunnellut kolme.

Päivällä aurinko paistoi ihanasti ja sieluun sattui. Mieli teki reippailemaan. Eilen olin kuumeinen, joten hillitsin itseni ja vietin toipilaspäivän. Ja tänään olen tuntenut nälän ja selvän piristymisen. Olen neulonut sukkaa sekä huivia, jaksanut vastailla sähköposteihin jne. Eli, paluu arkeen edessä. Ihanaa! Ja pääsee taas liikkumaan.

Onneks lauantaina ehdimme päivällä avokin kanssa kuntosaleilemaan. Tehtiin aika paljon liikkeitä kahvakuulalla, lisäks penkkipunnerrusta, ylätaljaa, hauiskääntöjä, kulmasoutua tms. Oli mukavaa. Palautusruuaksi tein rahkan mihin loraus kermaa, 2 banaania ja pari lusikallista kaakaojauhetta(100%) ja päälle muutama pakastemansikka. Nam, hyvää oli!

Nyt peiton alle kuuntelemaan Täällä Pohjantähden alla -kuunnelman yhdeksäs osa. Osia on kaikenkaikkijaan 21, joten kuunneltavaa lähipäiville riittää.

Julkaistu

Terveiset takan lämmöstä

Takassa ritisee tuli, avokki kuuntelee Wilbur Smithin kirjaa Leobardi kulkee yössä. Itselläni menossa Sofi Oksasen esikoiskirja Stalinin lehmät. En ole aikaisemmin Sofin kirjoja lukenut, mutta päätin nyt lukea hänen kirjansa ilmestymisjärjestyksessä. Aloitin kirjan keskiviikkoiltana nukahtaen aina eilisiltaan asti muutaman minuutin jälkeen. Ei välttämättä johdu kirjan huonoudesta, pikemminkin raittiin ilman myrkytyksestä. Tultiin tänne mökille keskiviikkoiltana ja ollaan päivittäin käyty parin tunnin lenkeillä. Harmaakuono on saanut kirmailla vapaana ja nauttia lumesta. Lunta täällä on tosin huomattavasti vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla. Torstaina kuljimme päätietä pitkin lumisateessa, perjantaina poikkesimme auraamattomille sivuteille ja peltojen reunoille. Kävelyyn lumesta saatiin lisäraskuutta ja taivahalta pyrytti lisää. Eilisellä lenkillä sää oli tyyni ja paluumatkalla leijaili joitakin hiutaleita. Avokki pääsi testailemaan uutta otsalamppua, jonka turvin uskaltauduimme pimeässä ulkoilemaan.
Eilen teimme yhdessä ruokaa. Avokki kuori perunat ja siivutti ne. Lisäsin kerman, mausteet ja valkosipulin. Valkosipuliperunoiden kaverina valmistimme hirvipataa punaviinissä. Hirven lisäksi siihen tuli paprikaa, mustapippuria, valkosipulia, yrttejä ja pekonia. Pata lähes neljäksi tunniksi leivinuuniin paistumaan. On varmaan aika turhaa kehuskella, sillä ruoka oli herkullista. Alkupaloina söimme salaattia, jossa oli salaattisekoitusta, leipäjuustoa, paprikaa, tomaattia, kurkkua, viinirypäleitä, poromakkaraa, oliiviöljyä, mustapippuria. Sen kanssa kraavisiikaa. Pääruualle oli lisukkeena vielä äidin tekemää puolukkasurvosta, joten juhla-ateriamme koostui aikaslailla suomalaisherkuista. Juhlimme meidän 4v kihlapäivää (22.11. ja 5.12. 5 v yhdessä olonpäivää) kynttilöiden valossa. <3 p="p">
Mökkeilyyn kuuluu tietystikin myös saunominen. Saunatauolla ripein askelin ilkosillaan lumeen pyörimään. Pyörimisen jälkeen tuli hoppu takaisin saunan lämpöön. Kylmää lunta :O Mutta niin huippumahtavaa!
Viime viikot on olleet aikas tohinaa täynnä, joten tämä mökkeily on ollut paikallaan. Huomenna takaisin kaupunkiin ja puolentoista viikon rutistus kohden joulua edessä. Pari viikkoa sitten ollut viikonloppu meni nopeaan. Perjantaina järjestötohinoita, lauantai Silmukkasiskojen kanssa Porvoossa. Se oli ihana päivä. Ensin kiertelimme Porvoon pikkukaupoissa ostoksia tehden. Lankoja, kynttilöitä, jouluteetä tms oli kotiin tuomisina. Shoppailun jälkeen ajelimme yhden Siskon kotiin neulomaan ja nauttimaan pannarista kera hillon ja kermavaahdon. Turinaa riitti. Itse olin ehkä hiukan vaisuhko, sillä tuolla viikolla kärsin uniongelmista ja takana oli yksi huonosti nukutuista öistä. Neuloin ja kuuntelin mukavan leppoisaa turinaa.
Sunnuntaina suuntasimme avokin ja Harmaakuonon kanssa veljeni perhettä tapaamaan ja sieltä äidin luo. Kotiin viemisinä toimme pakkaseen lisää mustikoita, äidin tekemää puolukkasurvosta, puolukkahilloa, karpalohyytelöä jne. Mukavaa oli tavata kotiväkeä. Maanantaina taas töiden pariin.
Viikko sujahtikin töitä tehden, kaulaliinoja neuloen, kynttilöitä valmistaen. Tuolloin maanantaina avokki kävi ostoksilla tuoden Harmaakuonolle mökille vietäväksi lampaantaljan. Ja talja onkin ollut koiran suosikkipaikka.
Keskiviikkona käytin Harmaakuonoa eläinlääkärillä. Näytin rasvapatteja, jotka jäävät valjaiden vatsaremmin alle. Niitä ei aleta leikkaamaan, jos ei ala oireilemaan. Valjaisiin saan tarvittaessa opaskoirakoululta valjaisiin pehmusteita. Harmaakuono sai kehuja virkeydestään ja upeasta harmaantumisestaan. Palaute sai olon iloiseksi ja tyytyväiseksikin. Jos kaikki menee hyvin opastusaikaa voisi olla vuoden päivät jäljellä, mutta katsotaan miten käy. Jotenkin tuo lääkärikäynti taas toi Harmaakuonon lähemmäksi sydäntä.
Torstaina matkustin äidin luo, sillä voitin Outlet-messuilla Sarafaani-nimiseen vaatekauppaan 100 € lahjakortin. Siellä myytävät vaatteet ovat enemmänkin varttuneelle väelle, joten äidille oiva joululahja. Tosin kauppaan saapuessa hän totesi ””täällähän on todellakin vanhojen akkojen vaatteita”, ja menikin tovi ennen kuin löysi tarpeeksi nuorekkaita puseroita itselleen. Tuo kommentti vähän hymyilitti, sillä äitini täyttää 65v. Eihän se toki tarkoita, että on pukeuduttava ”mummovaatteisiin”. Päivä äidin luona meni nopsaan ja mukavasti.
Viikonloppuun mahtui Opaskoirakerhon pikkujoulut, tuubihuivin neulonta ystävälle joulumuistamiseksi, kynttilöiden valmistamista ja relailua. Alkuviikosta töitä jne, keskiviikkona joululahjaostoksilla, joten mökille tulo tuli parhaaseen mahdolliseen hetkeen. Nyt voisikin paistaa parit joulutortut omppuhillolla. Äidin luona maisteltiin omenahillolla täytettyjä joulutorttuja hyväksi todeten, joten avokki kiikutti kaupasta omenahilloa. Eipä siis muuta kuin naatitaan mökin rauhasta ja lämmöstä vielä tämä ilta.
Julkaistu

Hepan kuulumisia

Työrintamalla on todella hiljaista. Tällä viikolla on torstai ainoa päivä milloin saan pukeutua työvaatteisiin. Mitä olen eri alojen ihmisten kanssa keskusteluja käynyt, lähes kaikki ovat todenneet saman: ihmiset eivät kuluta, ihmiset eivät liiku palvelujen piiriin jne. Ihmekkös tuo, sillä lähes päivittäiset uutisoinnit isojen firmojen yt-neuvotteluista ja irtisanomisista saa kenet tahansa miettimään miten rahansa käyttää. Tilanne tuntuu huolestuttavalta, mutta ei saa vaipua synkkyyteen tai turhaumaan. Vielä tulee parempia aikoja, ja tässä tilanteessa on oltava tyytyväinen työtilojen kodin yhteydessä sijaitsemisesta. Ei ole liiketilasta erikseen kuluja, mikä vähentää stressiä ja paniikkia huimasti. Eli, reilu kolme vuotta tehty ratkaisu tuntuu nyt vieläkin paremmalta.

Vietimme pitkän viikonlopun mökillä, torstai-illasta maanantai-iltapäivään. Oli mukavaa irrottautua arjesta. Jos työrintamalla on hiljaista vapaaehtoistyön puolella tohinaa riittää; opaskoirakalentereiden myymistä, toimittamista tilaajille, vastaan ottaa opaskoirakerhon pikkujouluilmottautumisia, tarkistaa kerhon tilille kalenteri- ja pikkujoulumaksuja, pohtia mistä löytäisimme lisää innokkaita peesareita jne… Eilisiltana heti kotiuduttua lajittelimme ison kasan kalentereita toimitettavaksi tilaajille ja sama homma on edessä loppuviikosta lisää maksusuorituksia saavuttua tilille. Eli, arki pyörii sillä saralla.

Lenkkeilimme mökillä päivittäin. Perjantaina ja lauantaina tihutteli vettä ja oli todella märkää. Saappaiden alta kuului vain litsis-lätsis. Harmaakuono oli innoissaan ja laukkasi pitkin tietä onnellisena, hyppi ojiin ja taas juoksu jatkui. Tuolloin perjantaina kävelimme metsäautoteitä pitkin, lauantaina pellon laitaa ja metsässä. Sunnuntaina taas teitä pitkin. Oli upeaa kun aurinkokin vähän paistoi ja ennen kaikkea EI SATANUT!!!  Päivittäiset lenkit oli puolentoistatunnin molemmin puolin. Lauantai-iltana seisoskelimme nuotiolla tunnin verran. Naureskelimmekin avokin kanssa meillä olevan ihan oma halloveennuotiomme… Se lämmitti mukavasti.

Aloitin mökillä tummansinisestä Novitan Teddy langasta kaulaliinan neulomisen 8mm puikoilla, ja nyt se on päättelyä vaille valmis. Harpulla harputtelin lilasta langasta kerän verran ja ennätinpä vielä tekemään mehiläisvahakynttilöitäkin. Enkeleitä ja demoneita -kirjasta hujahti yhdeksän cd:tä. Illalla ei pitäisi ”unohtua” sohvan nurkkaan käsityön ja äänikirjan kanssa, sillä siitä löytää itsensä istumasta vielä pikkutunneillakin 😀 Onneksi aamuisin ei ollut kiirus mihinkään.

Perjantain ateria onnistui lähes täydellisesti. Laitoin lohen uuniin. Maustoin sen kalayrttimausteseoksella, suolalla ja pippurilla kermaa unohtamatta. Vähän ennen uunista pois ottoa lisäsin kalan päälle katkarapuja. Niitä oli myös vihersalaatissa. Perunamuussiin liraus maitoa ja luomuvoita ja oli maukasta. Joskus vaan ruoka onnistuu. <3 p="p">
 
 Viime viikolla kävin biosignaturemittauksessa, joka ansaitsee ikioman postauksensa, mutta tiivistetysti siedän huonosti hiilihydraatteja ja niiden laatuun pitäisi kiinnittää huomiota. Lisäksi protskuja pitäisi saada enemmän. Tuo tunti, jonka mittauksessa vietin oli mielenkiintoinen, mutta ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä antava. Ohjeet olivat aika ”yleismailmalliset”, mutta koetan palata asiaan tarkemmin.

Kävimme katsomassa ystäväpariskunnan kanssa Studio Pasilassa Kiviä taskussa -teatteriesityksen, jossa Suosalo ja Nuojua saivat yleisön nauramaan onnistunein ilmein ja elein. Onneksi myös jutut upposi huumorinkukkaan. Esitys oli hauska, mutta vielä hauskempi se olisi ollut, jos olisin pystynyt näkemään ilmeet ja eleet. Mutta turhaapa sitä on haikailla sellaisen mahdottomuuden perään, joten nautittiin siitä mitä näin sokkona sai irti.

Kello on jo vaikka mitä. Pitäisi kömpiä unimattia tapaamaan, mutta sitä ennen taidan neuloa kaulaliinan loppuun ja kuunnella kirjaa. Nyt ei pitäisi pikkutunneille mennä, koska työ valmistuu näillä kerroksin. Toisaalta, ainahan on harppu 😀

Julkaistu

Puhdistusviikon kuulumisia

Mua jännitti etukäteen aikalailla miten puhdistusviikot sujuvat. Pelkäsin kärsivän nälästä ja erilaisten mielitekojen armottomasta iskemisestä. Hämmästys on melkoinen kuinka helppoa tämä lopulta on ollut. Nälän tunne on välillä vieraillut, mutta ei pahana. Päivä päivältä nälkä on vähemmän ja vähemmän, vaikka nyt viikonloppuna on tullut fyysistä kuormitustakin. Eilen nimittäin mökille saapui halkokuorma (viisi heittokuutiollista halkoja) ja ryhdyimme kohtuullisen kauniissa syyspäivässä niitä heti latomaan liiteriin. Alkuun avokki toi minulle halkoja ulkoa ja minä pinosin. Pinojen kasvaessa korkeutta osat vaihtuivat. Ja se halkojen kantaminen olikin se homman raskain osuus. Meikäläinen vielä kun ei toteuttanut hommaa mitenkään hyvällä ergonomialla. Nyt siitä saan sitten kärsiä. Pitkät selkälihakset ja takareidet ovat pirun kipeät. Ehkä kyykkyä olisi voinut harrastaa enemmän. Ja nyt kun protskut on minimissä, se hidastaa kyllä myös palautumista, huoh!!! Joten, kärsi kurjulainen, kärsi!!! :O

Vajaat neljä tuntia urakkaan meni. Sen jälkeen olin rättipoikkiväsynyt 🙁 Kattilaan perjantaina valmistamani linssikeitto lämpiämään. Tein sen kookosmaitoon. Laitoin vihreitä linssejä 3 dl. Keittelin ne, jonka jälkeen siivilöin vedet pois. Paistoin kaksi sipulia ja valkosipulin kynttä  öljyssä, lisäsin tölkin kookosmaitoa ja linssit. Ripaus mustaapippuria ja ruususuolaa. Keitossa olisi voinut olla nestettä vähän enemmän linssien määrään nähden. Myös avokki tykästyi keittoon ja haluaa sitä tehtävän myöhemminkin 😀 Eli, avokille myyty ainakin yksi kasvisateria 🙂 Keittoa riitti vielä tällekin päivää.

Perjantaina valmistin uuden vihersalaattisatsin, johon laitoin tammenlehtisalaattia, herneen versoa, rukolaa, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Tilkka oliiviöljyä ja mustaa pippuria sekä auringonkukan siemeniä. Se riitti keiton tavoin myös tälle iltaa. Huomenna onkin taasen kokkailupäivä alkuviikon ruokia silmällä pitäen.

Tällä viikolla olen kerran ”rikkonut” puhdistautumista. Se ei tapahtunut käsityömiitissä keskiviikkona. Se tapahtui torstaina kotikäynnillä. Asiakas kantoi puoliväkisin mukin mustaa teetä ja palan jotain valmiskakkua nokkani eteen, enkä hennonnut yli 80v ihmiselle alkaa hangoittelemaan vastaan, koska tarjoaminen oli hänelle erityisen tärkeää. Siispä, söin ja join kiltisti. Muuten olen pysynyt hyvin ruodussani. Mielitekoja ei ole ollut. Joskus avokin höpöttäessä suklaasta tms. herää hetkellinen halu, mutta onneksi toistaseksi se on ollut varsin nopeasti ohitse menevää.

Lankamailmassa oli mukava käydä ja tuli uusia lankojakin ostettua. Ostin paria erilaista verkkolankaa, ja yhtä pörröä. Kirjoittelen käsitöistä jossain vaiheessa tarkemman postauksen, kun saan lankojen vyötteistä lankojen tarkemmat tiedot. Joka tapauksessa keskiviikkoiltana aloitin vihreän muhkean frillahuivin neulomisen ja sain sen torstaina valmiiksi. Huivia neuloessa minua huvitti kirjoitukseni viime talvella siitä miten vaikeaa frillalangalla neulominen on. Enään se ei tunnu vaikealta. Tosin langan kiertyminen välillä hidastaa ja tuo haastetta puuhaan. Mökillä olen neulonut pienverrkoista frillaa ja sen langan kierukkeisuuden vuoksi välillä meinaa pinna napsahtaa poikki. Nyt toin työn kotiin, joten jospa sekin valmistuisi lähitulevaisuudessa.

Eilisiltana aloitin harpulla pörrölangasta (lanka, jossa on mustaa ja harmaata, sekä sellasia silmuja…) harputtelemaan kaulaliinaa, jonka tänään jouduin purkamaan, koska tyrin jotain alottaessani uutta lankakerää. Sormet syyhyää alottamaan työ uudestaan, sillä pörröstä tuli ihanan tuntuista neulosta 😀 Ehkäpä tämän kirjoitettuani pistän kuulokkeet korville, antaudun kirjanja harputtelun vietäväksi.

Jos eilen selkä sai kyytiä, tänään vuorossa oli sisäreidet 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Tällä kertaa minulla oli eri hevonen mitä aijemmilla kerroilla on ollut. Tämä tyttö oli aika pieni, käynti vähän töpöä lyhyiden jalkojen vuoksi. Tyttö oli myös huomattavasti ripeämpi liikkeissään. Tyyppi ei töltännyt lainkaan, joten ravia paineltiin tölttipätkät. Tässä tulikin hyvä tilaisuus opetella keventämistä ravissa. Ihme ja kumma, löysin rytmin. Ekalla pätkällä vasta loppupuolella. Tiesin heti homman menevän oikein kun rytmi napsahti kohdalleen. Muilla ravipätkillä kevennys onnistuikin heti alusta alkaen. Ravista laukkaan siirtyessä, en ”ehtinyt” harjaan kunnolla kiinni. Enemmän varmaan rohkeuden puutetta, mutta myöskin tämä tyttö vaihtoi askellajinsa rivakammin kuin aijemmin ratsastamani kaveri. Mielestäni pärjäsin kuitenkin hyvin tämän uuden tuttavuuden kanssa. Ja mikä sadeviikon päätteeksi parasta, vaelluksemme aikana ei satanut yhtään vettä!!! Tarkotus olis tulevilla kerroilla nyt ratsastaa uudella tytöllä ja tutustua siihen paremmin.
Olen jälleen aivan myyty vetäjän tavasta toimia kanssani! Ihan mahtavaa kun opin joka kerta jotain uutta.

Mahtavaa on myös tämä Detoxin sujuminen. Fyysisen rasituksen jälkeen olen ollut normaalia väsyneempi ja ajoittain kärsinyt lievästä päänsärystä sekä palelusta. ”Oireet” kuuluu asiaan ja niiden pitäisi vähentyä puhdistuksen edetessä ja tilalle pitäisi tulla pirteyttä ja energisyyttä. Saas nähdä mitä toinen puhdistusviikko tuo tullessaan…

Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Kotona ja hengissä

Kun avasin Bloggerin  törmäsin tekstiin
”Bloggerin vanha käyttöliittymä poistetaan tulevien päivien aikana.” Kohta on ilmeisesti alistuttava uuteen versioon, joten
naatitaan vielä hetki tästä…

Kotiuduin sunnuntai-iltana puolilta öin ihanalta, vaikkakin raskaalta Lontoon matkalta. Arki on vyörynyt kimppuun reippain askelin. Maanantai-iltana kolmen tunnin luento, eilen kotitöitä ja asiakkaita, tänään hommat jatkuneet ja nyt illalla käsityömiitti. Aika ei käy siis pitkäksi samalla toipuessa matkasta. Jalat on aika soseena portaikoissa ravaamisesta tuubiasemilla. Olisi hauskaa tietää montako kertaa minulle noiden 11 päivän aikana sanottiin ”portaat”. 😀 Olisi myös mielenkiintoista tietää montako junaa vuorokaudessa pyyhälsi asuntomme vieritse. Välillä tuntui niitä menevän puolen minuutin-minuutin välein. Iltayöstä toki välit harveni ja yllättävän vähän unta häiritsivätkään. Ehkä sitä oli niin väsynyt, että ei jyminät saaneet silmiä auki kuin aamusta 😀

Täällä kotopuolessa on tuntunut kovin hiljaiselta. Ei ihmisiä eikä ääniäkään Lontoon meteliin verrattuna. Metelistä, portaissa ravaamisista, metroissa ja junissa istumisesta/seisomisesta, pitkistä siirtymäajoista huolimatta upea reissu. Kannatti lähteä, kannatti odottaa ja hehkuttaa. Ja jos joku kehtaa väittää mulle, että Lontoossa sataa aina, on ihan väärässä! Kahtena ekana iltana tihutti hetken vettä ja sen jälkeen aurinko helli meitä, viimeisinä päivinä jopa liiankin tehokkaasti. Lähtöpäivänä mittari kipusi 28 asteeseen, joten palella ei tarvinnut. No en kyllä palellut matkan aikana kertaakaan 😀

Kirjoittelen myöhemmin paremman ”matkaraportin”. Nyt halusin tulla kertomaan olevani taas maisemissa ja aktivoitumassa täällä blogimailmassakin. Mutta tiivistetysti: pari päivää judohallilla, käynti parilla markkinoilla, pubiruokaa, herkullista siideriä, Queen-musikaali, piknik puistossa, kisakylään tutustuminen, näköalahissillä ajelua, jokilaivabussilla ajelua, nähtävyyksiä, shoppailua, turkkilaista ja kiinalaista ruokaa…
Mutta palaan tähän vielä paremmalla ajalla ja toivottavasti kuvien kera 😀

Matkan aikana lukijoiden määrässä on tapahtunut kolmen lukijan verran kato, nyyhhh. 🙁 Mutta ei vaivuta synkkyyteen, jatketaan eteenpäin valitulla tyylillä 😀 Edelleen voitte vinkkailla mistä haluaisitte mun kirjoittavan enemmän tai vähemmän 😀

Mutta nyt syömään ennen käsityöiltaa, jotta en siellä nälkään herkuttele liikaa 😀

Julkaistu

Lontoo kutsuu meitä :D

Ostin matkaa varten laukun, jossa pyörät ja jossa myös kantomahdollisuus olkapäällä.
Omistan ison kovan matkiksen, jossa pyörät, mutta siinä on vain kantokahva, joten etukäteen ajateltuna se tuntui hankalalta junissa, metroissa ja busseissa matkustettaessa. Olen lyhyt, joten laukku, joka yltää pitkälle reiteen on hankalaa nostaa portaissa tms. (etenkin takaspäin tultaessa, kun shoppailut on lisänä.) Nyt jännään onko tuo laukku riittävän iso. Mennessä varmasti, mutta entäs tullessa… Tiedän shoppaavani jonkin verran, koska olen säästänyt tätä varten 😀

En ole koskaan ollut mikään vaatteilla koreilija, mutta nyt on ollut harvinaisen vaikeeta valita mitä ottaa mukaansa. Yritän pakata riittävän määrän, ei hirveästi ylimääräistä. Mulla kun on tapana aina ottaa ihan liikaa vaatetta mukaan. Ja nyt kun majapaikassamme on vielä pyykkikonekin ei ole mikään pakko rahdata mukanaan puolta omaisuuttaan.

Tästä vaatteiden valitsemisesta on se hyöty, että samalla tulee siivottua vaatekaappinsa. Olen sen verran onneton sen siistinä pitämisen kanssa, että ovea ei kannata yleisölle avata 😀 Siivottua kaapin, jaksan hetken pitää sen siistinä, mutta aika pian huomaan myllänneeni sen taas. No nyt vaatteet ovat viikattu siististi, joten matkalle voi siltä osin lähteä hyvällä mielellä 😀

Kuuntelulaitteeseen on ladattu pari kirjaa sekä lehtiartikkeleita joita minulle on pari ihanaa ihmistä lukenut kesän aikana. Isot kiitokset heille. Haluan, että kuunneltavaa on riittävästi mukana, jos tulisi unettomia öitä tai sairastuisin, ajanvietettä pitää olla. Kaikkeen on varauduttava siis 😀 Ja kyllä iltaisin on ihanaa ottaa hetki omaa aikaa kirjan tai lehtiartikkeleiden muodossa.

Töiden jälkeen silitin puseron, farkkumekon ja takin. Silittäminen ei totisesti kuulu niihin mun suosikkijuttuihin. Olen toivottoman hidas kun ensin tunnustelen tarkoin miten laskokset ja vaatteen leikkaukset vaikuttavat hommaan. Ja virhearvioita tulee, joten ei muuta kuin uusiksi. Onneksi en ole perinyt äidiltäni silitysneuroosia. Se silittää lähes kaiken. Jos mullakin olis sellanen ”pakko” en ehtis mitään muuta tekemäänkään, joten jatkossakin kaupasta vaatteita, jotka ei rypisty, tai sellaisia missä pienet rypyt ei haittaa 😀

Nyt alkaa olla kaikki pakattu ja toivottavasti tilaa on myös takas tullessa niille ostoksille 😀 Ainakin nyt näyttäisi siltä. Saa nähdä mitä kaikkea vielä keksin kaivaa mukaani huomisen aikana. No kentälle lähtö on 14.40 ja aamusta menen kampaajalle värjäyttämään hiukset kasvivärillä ja leikkauttamaan samalla. Ei onneksi ihan hirveesti jää aikaa täyttää laukkuaan.

Pahoitteluni siitä, että en ole ehtinyt viime päivinä lukemaan ja kommentoimaan blogejanne. Olen saanut haasteitakin, ja niihin koetan palata matkan jälkeen. Kiitokset joka tapauksessa haastajille!

Tarkoitukseni oli myös kirjoittaa matkan ajalle postauksia valmiiksi, mutta jäi kirjoittamatta. Mökillä kirjoitin pitkät pätkät pistekirjoituksesta, mutta se ei alkua pidemmälle tallentunut, joten jää tulevaisuuteen. Matkan jälkeisiin teksteihin jää myös edellisviikonlopun tunnelmat. Olin kuin olinkin Hämeenkyrössä Tapahtumien yössä. Nautin viikonlopusta ja postauksen saatte kunhan vaan saan valokuviin kuvailut kaverilta kenen kanssa siellä olin.

Mutta nyt en taida lupailla tämän enempää, ettei käy köpelösti 😀
Tietokone lähtee matkaan, joten katotaan ehdinkö/jaksanko
postailla.

Toivotan nyt lukijoilleni joka tapauksessa ihania alkusyksyn päiviä!

 Maalipalloilija Katja Heikkisen haastattelu

Julkaistu

Pohjalaistunnelmista mökkifiilistelyyn

Viikonloppuna Etelä-pohjanmaalaiset ”valtasivat” senaatintorin ja sen ympäristöä. Perjantaina vietettiin kaverini kanssa miellyttävä iltapäivä Pohjanmaa-tunnelmissa. Kävimme kuuntelemassa (en todellakaan ole mikään runoihminen, runojen ystävä) Arto Juurakon lausumana itsensä kirjoittamia pohjalaisia rakkausrunoja miesnäkökulmasta. Ne olivat hyviä, viihdyttäviä, hauskoja 😀 Vajaa tunti hujahti nopsaan. Artolla itsellään on miellyttävä ääni, joten hänen lausuntaansa ja jutustelua muutoinkin oli miellyttävää kuunnella.
Torialueella oli pohjalaisia yrittäjiä. Tutustuimme puusta valmistettuihin lahjakelloihin, puisiin talousvälineisiin, keramiikkatöihin, tekstiileihin jne. Paljon ihania juttuja, mutta kun ei tarvelistalla ollut oikein mitään. Ruokapuolta on kuitenkin hehkutettava. Ostin ilmajokelaiselta yritykseltä herkullista hirvimakkaraa ja lammasnakkeja. Maistelimme herkullisia leipiä, jotka oli aamuvarhaisella valmistettuja.
Ja ostin savusaunassa savustettua savupalvia, nam!!! Lavalla pyöri koko ajan erilaisia esityksiä.
Tuolloin perjantaina alkuillasta oli niin lämmin, että istuimme aterialla ulkona. Ateria koostui keitetyistä kananmunista tuoreella leivällä, jossa myös oman maan rukolaa. Sitä on ihan hirviästi, kohta hukun siihen. Grillattiin lihaisaa makkaraa. Ruokaan ei sen enempää jaksettu sillä kertaa panostaa.  Punaviiniä nautimme, sillä tarjouksemme mökistä, jota viime keskiviikkona olimme katsomassa oli mennyt läpi. Aterian jälkiruokaosuus jatkui sisällä illan viilenemisen vuoksi. Teen kanssa pohjalaiset kampaviinerit Ja yöllä aikas pahat levottomat jalat-oireet. Ehkä pitäisi vihdoin oppia ja lukea läksynsä kunnolla 😛  😀
Viikonloppu meni oikeastaan fiilistelyyn, sillä teimme mökistä tarjouksen, jota olimme viime viikolla katsomassa. Mökki oli niin hyvä ja edullinen, että kovin pitkään ei uskaltanut jäädä asiaa miettimään. Ja viikonlopulle olikin kuulemma sovittu useita näyttöjä. Tarjouksemme meni kuitenkin läpi ja tulevana keskiviikkona tehdään kaupat. Nyt on kova hinku päästä mökille touhuamaan, laittamaan pihaa, ostamaan mökkitarpeistoa jne. Eilen mm. tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ekologisia pesuaineita ja hyttyskarkottimia, tutkailin palo- ja häkävaroitin valikoimaa turvakauppa.comista ja joltain apteekki-sivuilta ensiapulaukkujen sisältöjä. Avokin etsinnät olikin paljon miehisemmät: pihatyökaluja, puuklabeja jne. Tänään kun oltiin kiropraktikolla, kiropraktikolta ei kuitenkaan pahemmin huutia saatu koneella istumisesta. Molempien yläselät oli yllättävän hyvässä kunnossa.  Pahempikin tilanne on joskus ollut.
Mökille on tehty lopputarkistus 2001. Sen on rakentanut myyjäpariskunnan mies itse höyläten hirret paikan päällä. Ja jykevää hirttä olikin käytetty. Ikkunoissa 3-kertainen lasi, ovet kaksinkertaiset, juokseva vesi niin keittiössä kuin saunatilassakin, oma porakaivo, sähkö-wc, tupa, pieni makuuhuone. Neliöitä 52. Pihapiirissä villiintynyttä luontoa 😀 ja pieni lampi, jossa laituri. Lammen läheisyydessä kasvimaa, josta pongattiin ainakin raparperit ja marjapensaita. Pihapiirissä vielä liiteri ja puusee. Mökin edustalla pieni terassi, jonka laudat vähän irrallaan. Pientä julkisivuremppaa, terassin uusimista, siivousta, pihatöitä on luvassa. Onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla saada valmiiksi.
Kerrankin voi sanoa, että meillä oli hyvä tuuri, sillä näinkin läheltä kuin Mäntsälästä mökin löytyminen tuohon hintaan, on jo onnenpotku.
                             Onneksi Aa huomasi sen maanantaina mökkejä selatessamme
Onneksi oltiin ensinmäiset katsojat
onneksi emme jahkanneet liikaa
Jos olisimme miettineet viikonlopun yli, tod.näk. luu olis jääny siitä käteen. Järven rantaa, jota himoitsin en saanut, sain pienen lammen, jossa voi kuitenkin uida. Voin olla tyytyväinen. Ja on mieletöntä seurata avokin intoa asiasta. Kun on maalta kotoisin, kaipaa omaa rauhaa, luontoa ympärilleen. Nyt avokki saa oman rauhoittumisen paikkansa.
Ja kun löysimme mökin edullisesti, saatoin tehdä tandemkaupatkin hyvällä omalla tunnolla loppuun. Ja tuo ferrarin punainen pyörä muutti meille lauantaina. Nyt se jököttää varastossa ja mulla hirmuiset ajohalut. Olen yrittänyt ”kylvää” ympärilleni kaikkialle sanomaa pilottitarpeesta. Moni, joka asuu kauempana olisi mielellään lähtenyt ajelemaan, mutta välimatka on liian iso.
Mutta rummutus jatkuu, joten enköhän polkemaan pääse mahd. pian!!!
Eilen sen kaiken tietokoneella kökkimisen lomassa kävimme toki Harmaakuonon kanssa kävelemässä ja avokin kanssa istuimme takapihalla broilersalaattia syöden ja iltapäiväteestä nauttien. Ja ette arvaa missä keskustelun aiheet pyörivät 😉
Julkaistu

Viisi päivää ilman avokin seuraa

Onkohan tämä nyt sitä aa-luokan aikaa kun mies on reissussa?
Meillä tosi harvinainen tilanne; avokki pois kotoa useamman päivän.
Olen ollut keskiviikkoaamusta itsekseni ja rehellisesti sanottuna eka päivä meni vähän totuttelemiseen ja suunnattomaan harmitukseen, sillä pyykkikone sanoi yhteistyönsä irti hajoamalla kesken lakanapyykkiä. Olin aikas märkä kun vetisiä lakanoita väänsin kuivemmaksi vedestä näillä pikkukätösilläni. Noh nyt pitäisi selvittää onko esissä uuden koneen osto vai vanhan korjaus 🙁  Muuten päivä meni vähän hohhaillessa ja vasta illasta osasin relata istuen partsilla kuunnellen kirjaa, syöden minttusuklaata hurjat kaksi palaa ja juomalla vihreää teetä.

Taistelin myös tietokoneella, sillä yritin ladata Aim-ohjelmaa, jotta pystyisin keskustelemaan Facebookissa, mutta ei homma onnistunut. Latasin koneelle myös Audacidyn, jotta voisin jatkaa ikuisuusprojektiani siirtää c-kaseteilta äänikuvia, haastatteluja yms. materiaalia tietokoneelle. Audacity tarvitsee apuohjelman mp3-muotoon muokkaamiseen ja Lame on sellainen. Senkin sain ladatuksi, mutta taidot liittämiseen Audacityyn ei onnistunut. Skypen sain sentään toimimaan 😀 Nää kaikki on ollu koneellani toiminnassa ennen syksyistä kovalevyn hajoamista. Nyt vasta sain aikaseksi aktivoitua itseni palauttamaan ohjelmat. Aikasemmin lataukset suoritti mun atk-taitoiset ystävät. Nyt halusin olla itsenäinen, mutta huono kielitaito ja huonot atk-valmiudet päätti toisin 🙁

Keskiviikkoillan jälkeen päätin, että ohjelmien lataukset riittää mun saavutukseksi ja joku viisaampi saa neuvoa/auttaa mut eteenpäin. Tahdon vaan olla hätähousu, mutta en kuitenkaan halunnut jökkiytyä tähän koneellekkaan.

Torstaina piipahdettiin ystäväni kanssa markkinoilla, jotka olivat tuossa parin kilsan päässä. Paljon oli lakujen, muikkujen ja vaatteiden myyjiä. Löytyipä sieltä myös pöydät Sdp:ltä, Perussuomalaisilta ja Keskustalta. Johtuu kai syksyn kunnallisvaaleista. Ostin makeuttamatonta mansikkamehua ja Pajuniemen luomukinkkua. Rakastan tuota mansikkamehua, se on herkullista enkä kaipaa siihen sokeria!

Tapasin tuttavan, jota en ole nähnyt useampaan vuoteen. Nautiskelimme suolakeksejä, viinirypäleitä ja paria juustoa rupatellen parisen tuntia. Loppupäivästä seurailin Suomen lätkämatsia istuskellen samalla tietokoneella. Joskus nuoruudessa olen ollut armoton lätkäfani, keräsin c-kaseteille pelaajahaastatteluita, otteluraportteja jne. Erityisinä keräilykohteina olivat Tapparan pelaajat sekä Tshekit ja Slovakit. Haastatteluita löytyy aika monta kasetillista ja osan olenkin jo siirtänyt tietokoneella, eivätkä ne tuhoutuneet kovalevyn hajoamisen yhteydessäkään.
Samaa paloa ei lajiin enään ole, ei se vaan sytytä, vaikka kyllä kai sydämessä paikka kiekolle aina löytyy 😀

Avokin reissatessa on toki kotihommia puuhattava, joten perjantaille kaupassa käyntiä, imurointia, pölyjen pyyhintää jne. Vietimme pienimuotoista naisten iltaa muutaman tuttavan kanssa. Siihen kuului ruokahetki ja mukavaa yhdessä oloa. Vieraat lähtivät jo ennen kymmentä. Itsekin olin kohtuu väsynyt.

Eilen tapasin shoppailun merkeissä luennoilla käyntikaveria. Meillä oli mukava päivä ja kaverini löysi melkein kaiken etsimänsä. Päivän mittaan juttelimme paljon hyvinvointiin, ruokavalioon, ravitsemukseen liittyvistä asioista. Ruohonjuuressa syynäsimme tuotteiden tuoteselosteet tarkasti jne.  Olimme kaupan viimeiset asiakkaat. Kun poistuimme ovet lukittiin samantein 😀

Kuten aina tai ainakin lähes aina… Ruohonjuuresta tuli osteltua kokeiluun kaikenlaista luomujutskaa; vähän tummaa suklaata, Falafel-jauhoseosta, paria mehua koivun mahlaa, teräksisen juomapullon, pakurijauhetta, vuorisuolaa… Toki kävimme muissakin kaupoissa. Itse ostin mustan puseron, jossa sivuilla halkiot ja jossa ruskeita raitoja puseron yläosassa. Oli 70%:n alennuksessa maksaen 12 €
Käytiin syömässä kreikkalaisessa ja ateriointiinkin vierähti melkein pari tuntia. Juttua taisi olla niin paljon ettei ehtinyt syömään 😀

Päivä jatkui vierailulla ystävän luo. Koirat pääsivät revittelemään koirapuistoon, tosin tuo meidän vanhus keskittyi revittelyn sijaan enempi haisteluun ja rapsutusten hakemiseen 😀 Kahden nuoren koiran kirmailua oli ihanaa seurata ja samalla muistella haikeana miten Harmaakuonokin aikasemmin paineli menemään.

Ystävän luona nautimme herkullista ja tuoretta karppiteeleipää kera voin. Nam-nam. Sain ohjeen, joten itsekin täytyy sitä joskus valmistaa. Teeleipää mussuttaessa kului pari mukia teetä. Ja tietysti herkuttelun ohessa juttu lensi 😀

Aamulla matkasin äidin luo. Käytiin Riksun Yrittäjänaisten järjestämillä markkinoilla. Siellä oli paljon käsitöitä/koruja, tyrnimehun myyjiä. Itse ostin lappilaisilta makeuttamatonta karpalo- ja puolukkamehua. Sorruin ostamaan heiltä myös elintarvikelikööreitä karpalokonjakki ja kaarnikka-suklaaminttu -liköörit. Kaarnikka tutummin variksenmarja 😀

Äidin luona söimme herkullista kotiruokaa; kasleria, perunaa, salaattia ja kermaviilikatkislisuketta, nam. Suomen peliä seuraillessa teetä ja kaurakeksi 😀 Päivä hujahti vauhdilla kuten loppujenlopulta tämä koko yksinolokin. Avokki tulee huomenna kotiin kotipuolesta, mutta ehtinemme vasta illalla paremmin kuulumisia vaihtamaan.  Huomisestakin nimittäin tulossa aika kiireinen päivä.

Iloinen on kasvattanut lukijoideni määrää ja toivotankin sinut riemumielin tervetulleeksi lukemaan näitä meikäläisen jorinoita. Täällä nämä jutut kulkevat laidasta laitaan 😀

Ja kiitos Toppis, Blueberry, Jenni ja J.B 11-kysymyksen haasteesta. Kysymyksenne on tallessa ja sopivan inspiraation iskiessä otan ja vastailen niihin.
Nyt mua kuitenkin kutsuu Tamara ja Perintöosa… Ehkä myös unimatti 😀