Julkaistu

Kanarian auringosta Suomen kevääseen

Sohjo vain rahisi jalkojen alla noustessani kotimäkeä aamuviiden aikaan. Ei enään ollut tietoakaan Kanarian lämmöstä kuin muistona vain. Onneksi päivemmällä aurinko paistoi ja tuntui keväiseltä. Hakiessani Harmaakuonoa hoidosta lintukonsertto muistutti tulevasta kesästä ja nyt varhaiskeväästä. Kyllähän nyt on jo kevät! Rakastan kevättä, vaikka en tuota loskaa, liukkautta, kuraa. Rakastan kevään tuoksuja, auringon valoa ja lämpöä, lintujen konsertteja, ja ennen kaikkea sitä tunnetta minkä kevät minussa herättää; piristyn, elän, nautin…

Pesimme eilen pari koneellista pyykkiä ja kuivatimme ne ulkona. Alakerrasta kodinhoitohuoneesta leijaileekin ihanat tuoksut; raikkaiden puhtaiden vaatteiden. Kevät on saapunut! Ehkä Suomeen paluu ei sittenkään tunnu niin kurjalta kuin sohjossa aamuviideltä kahlatessani tuntui.

Takana on rentouttava lomaviikko ystävämme luona. Kirjoittelen myöhemmin tarkemman ”matkaraportin” kuvien kera. Nyt olen liian väsynyt moiseen. Loman aikana saimme ”jopa” kaksi liikuntapäivää Liikuntahaasteeseen. Toisen kävellessämme kraaterin pohjalle ja takaisin ja toisen hiekkadyynireissulta. Shoppailukävelyitä tms. ei lasketa 😀 Lomalla söimme hyvää grilliruokaa: mm. tonnikalapihvejä, kasviksia, täytettyjä munakoisoja. Ulkona söimme yhden lounaan ja yhden illallisen ja muutaman kerran kahvittelimme kahviloissa.

Reissulla tuli otetuksi aika vähän valokuvia Azoreiden reissuun verrattuna. Mutta kuviin palataan kun saan kuvailut niihin. Lisäksi ajattelin esitellä vähän shoppailujani. Ystäväni on tulossa kuvaamaan ostoksia, sillä niitä tuli taasen jonkin verran tehdyksi. En tiedä ketä moinen kiinnostaa, mutta kaikkea pitää kokeilla blogia elävöittämään 🙂

Nyt pitäisi palata arkeen, huomenna seitsemän asiakkaan rutistuksella aloitetaan. Univelkaa on, sillä matkustusyönä nukuin vasta kotona muutaman tunnin ja viime yönäkin uni oli kadoksissa, vaikka väsytti suunnattomasti. Kanarialla vikana yönä valvoimme lähes aamuun, joten olo on vieläkin aika uupunut. Saunassakaan ei kovin kauaa jaksanut löylytellä. Nyt on tee hautumassa, joten pienen iltapalan aika.

Kävimme avokin kanssa tänään kiropraktikolla ja molemmilla yläselät juntturassa. Ehkäpä koneessa nuokkumisella aika iso syy moiseen. Itelläni lisäksi huono uintitekniikka(pää pinnalla miltein koko ajan), mutta eiköhän kroppakin taas aukene ja jumitukset lähde. Tosin eipä tämä tietokoneella kökkiminen asiaa edistä. Lauantaina ilmeisesti ystäväpariskunta tulee meille ja saadaan olla heille harjotusasiakkaina kalevalaisessa jäsenkorjauksessa ja sen ensinmmäisen kurssiviikonlopun
oppien mukaisesti, joten mielenkiintoisia kokemuksia luvassa.

Julkaistu

Joulu-kuulumiset :)

Kalaisa joulu takana ja vaakakin näyttää suopeita lukemia 😀 — 68.3 kg!
Joulu ei siis lihottanut kiloja lisää. Tunnustetaan tosin, että Tapanina lukemat kävi 69 kilossa, mutta lasku tapahtunut rivakasti ja ylimääräiset nesteet hävinneet menkkojen mukana. Olen tästä aika yllättynyt, sillä yleensä ruuasta aiheutunut turvotus laskee minusta hitaasti. Liekö syynä, joulun aikana söin hiilareita todella vähän. Jouluateriamme nimittäin koostui: kylmäsavulohesta, savusiiasta, lämminsavulohesta, marinoiduista katkaravuista, luomukinkusta, vihersalaatista, jossa Parmesan-juustoa. Avokki söi lisäks kaupan punajuuri- ja italiansalaatteja, maksalaatikkoa sekä jotain kammottavaa lihahyytelöä ja silliä. Kaloja oli meillä ihan liian paljon. Niiden suolaisuus ahdisti jo pahasti. Tapanina pistin uuniin molemmille kaksi uuniperunaa folion sisään. Maustoin tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja suolalla. Kalat maistui taasen perunoiden kanssa herkullisilta.
Aattoaamuna avokki koristeli kuusen minun tehdessä vihersalaatin ja paistaessa joulutorttuja. Torttujen paiston lomassa ehti hyvin sekoittamaan riisipuuroa, joka kiehuskeli hiljakseen hellalla. Riisipuurosta tulikin ne joulun hiilarit. Tunnustan toki syöneeni myös parit joulutortut. Suklaata meni yllättävän vähän. Kolmessa päivässä söimme belgialaista simpukkasuklaata pieni rasiallinen ja avokki vetäs jonkun pussin jotain suklaaliköörikarkkeja, josta en pitänyt.
Puuron jälkeen sytytimme etu- ja takapihalle ulkotulet, lämmitimme saunan, vastailimme joulutekstareihin… Sytytimme kynttilöitä keittiöön, olohuoneeseen, makkariin. Ennen jumalaista saunahetkeä ehdin vähän harputtelemaankin 😀 Ja sauna, se oli aivan mahtavaa monen viikon tauon jälkeen. Menkkojen runsainpana päivänä siellä ei tosin jaksanut olla niin pitkään kuin mieli olisi halajanut.
Jouluaterian söimme saunomisen jälkeen kaikessa rauhassa. Kalojen kanssa nautiskelimme lasilliset valkoviiniä, kinkun ja salaatin kanssa punaviiniä 😀 Harmaakuonokin sai hiukan kinkkumaistiaisia 😀
Ruokailun jälkeen avasimme lahjat. Annoimme aina vuorotellen toisillemme paketit. Sain avokilta – ei kun joulupukilta – Bodyshopin sitrussarjan(ei varmaan virallinen nimi) dödön, suihkugeelin ja vartalovoiteen, ison pefletin, kaksi kasvopyyhettä ja päälahjaksi tarkoitettu kevyt vohvelikankainen saunatakki saapuu joskus jälkitoimituksena. Ei siis tullut pyyheliinojen ja persliinan mukana. Sitten sain kahta tummaa suklaata ja ranskalaista sitruunalla aromisoitua teetä. Saan kuulemma vielä lahjakortin johonkin käsityö/ompelu-liikkeeseen… Avokille ostin partakoneen, josta olikin haltioissaan, yhden kerran lahjakortin kiropraktikolle, lampaannahkaiset/villaiset sormikkaat ja tavallistakin tavallisemmat pitkätkalsarit 😀 Aalta saimme kaksi villaista sängynpäällispeittoa. Hänelle ostettiin lampaannahkatossut. Tänään eräs ystävämme piipahti tuomaan katajanmarjoja joita voi kuulemma lisätä esim. riistaruokiin ja teen joukkoon. Kiihdyttää mm. aineenvaihduntaa 😀 Pakkasessa onkin hirvipatalihat, joten lahja tuli tarpeeseen. Ja täytyyhän niitä teessäkin kokeilla. Kiitos ystävä!
Aattoiltaan kuului vielä iltateehetki kera joulutorttujen.
Itse joulupäivä meni hyvin rauhallisesti. Katselimme pari jaksoa Dvd:ltä Metsoloita mun harputellessa. Kuunneltiin kirjoja, rentouduttiin. Ei tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei myöskään Tapanina. Suunnitelmissa oli pitkä lenkki, mutta myrskytuuli sai pysyvään sisällä käsitöiden parissa. Joulupäivänä sain lilan kaulaliinan valmiiksi ja tapanina aloitin tummansinisestä pörrölangasta uutta. Sitä on jo kohta pari kerää harputeltuna 😀 Puikoille alotin lilasta langasta kaulaliinaa, jossa kikkailen nurjan ja oikean silmukkain kanssa. Kokeilen kuviota, joka menee näin(Saa nauraa, en pahastu!)
Leveys 30 silmukkaa
10 kerrosta
10o-10n-10o
11. kerros kokonaan oikealla silmukalla
12—14. kokonaan nurjalla silmukalla
15. kerros kokonaan oikealla silmukalla
Ja sitten lähtee alusta… Homma on kokonaan minun pikkupäästäni 😀
Olen myös pujotellut melkein valmiiksi yhden kaulakorun pikkuhelmistä, kuunnellut melkein loppuun Enni Mustosen Jääleinikki –kirjan ja tietysti viettänyt laatuaikaa rakkaani kanssa 😀
Eilen oli aika palata arkeen ja minunkin töiden pariin. Olikin oikeastaan tosi mukavaa pitkästä aikaa päästä hieromaan. Mulla oli eilen sekä ihmisasiakas, että koira-asiakas. Itse kävin kiropraktikolla. Yläselkäni alkaa kuulemma antamaan hiljalleen periksi. Edelliskerralla sain liikkeitä joita pitäisi tehdä, no arvatkaa olenko tehnyt… Pakko tunnustaa niiden jääneen. Olin kyllä hoitajallenikin rehellinen. Suositteli tekemään… Että näin sitä toimii, vaikka ite tietää asian ja ite omillekin asiakkailleen ohjaa, neuvoo, suosittelee…
Räkätautikin on hellittänyt vihdoin ja on aika päästää Hepa liikkumaan. Olenkin suunnitelmia täynnänsä sekä liikuntaenergiaa. Nyt tämä ”kone” on vaan saatava aloittamaan 😀 Uimaan tekee mieli ihan hirmuisesti. Toivottavasti ens viikolla saisin jonkun kaverikseni uimahalliin polskimaan 60-75 min uintitreenin.
Mulla oli tarkoitus laittaa tähän ”joulupostaukseen” kuvia, mutta mulla ei vielä ole joulukuvista kuvailuja, joten tulee myöhemmin joulukuvapostaus erikseen.  Nuutinpäivänähän vasta joulu siivotaan pois, joten ehkä myös siihen asti voi blogissaan laittaa joulukuviakin??? :D:D
Julkaistu

Maanantai – joululauluja ja pipareita

Kotiuduttiin tovi sitten kirkosta. Olen asunut täällä kohta yhdeksän vuotta ja nyt ekaa kertaa kävin kirkossamme. Eipä siis tule kovin usein siellä käytyä. En ole erityisen uskonnollinen, joten selittänee asiaa. No nyt mentiin laulamaan kauneimpia joululauluja. Siitäkin on vuositolkulla aikaa kun viimeksi olen niitä ollut jossain laulamassa, vaikka tykkäänkin tapahtumasta.  Tuolla oli eri vammaisryhmiä, joten sain laulujen sanat pistekirjoituksella, joka oli laulamisen kannalta aivan mahtavaa. Meidän näkövammaisten lisäks paikalla oli kuuroja, heikkokuuloisia, kehitysvammaisia ja liikuntavammaisia. Toki myös ihan ”tavallista” kansaa. Paikalla oli viittomakielen tulkki, joka viittoi puheet ja laulut. Parilla sokealla oli myös opaskoira mukana. Vajaa tunti vierähti lauluja laulaen ja lopuksi seurakuntasalissa tarjoiltiin kahvit/teet ja joulutortut. Todettakoon vielä, että en minä sen enempää kuin avokkikaan  osata laulaa, mutta raakkuuhan variskin äänellään 😀 Kiva oli käydä ja päästä hetkeki täältä neljän seinän sisältä pois. Mentiin kirkkoon kävellen. Vettä satoi ja oli paikkapaikoin tosi liukasta. Jouluinen tunnelma sään puolesta aika kaukana. Mä niin toivon, että jouluna olis lunta. Valkoinen luminen maa kuuluu jouluaikaan. No nyt ne vähäset mitä on satanut sulaa kovaa vauhtia pois, tylsää…
Mulla oli tänään kiropraktikko ja matkat käytin neulomiseen. Olin satavarma, että aikani on klo 11.00. Saavuin reippaana paikalle etuajassa ja kuulinkin aikani olevan vasta kello 15.00. Onneksi kiropraktikkoni oli niin ihana ihminen, että hoiti minut ennen lounastaukoaan. Oikea puoli niskasta oli edelleen jumissa. Ens maanantaina menen taasen ja silloin on pidempi aika, katotaan harjotteita mulle. Neulomisesta muuten sen verran, että viime yönä istuin kolmeen käsitöideni parissa. Cookin Kaappaus-kirjakin tuli kuunnelluksi loppuun.
Laihduttamisestani en ole aikoihin kirjoittanut mitään. Siitä ei valitettavasti ole paljoa kirjoitettavaa. Ennen korvaleikkausta painoni nousi yli 69 kiloon. Toki leikkausviikolle osui myös kuukautiset. Jäin silti miettimään vaikuttiko alitajuntainen stressi/jännitys asiaan.  Nimittäin heti kun leikkaus oli ohi paino tippui. Alle 68 kilon en ole tosin päässyt, ja se tuntuukin käsittämättömän vaikealta. Syyskuun lopulta lokakuun alusta painoni on pyörinyt 68.2-68.8 kg:n välillä ja leikkausta ennen piikki 69.4 kiloon. Olen yrittänyt olla stressaamatta ja muistuttanut itseäni siitä, että on jo hyvä se ettei paino lähde nousuun nyt etenkään sairaslomani aikana milloin kulutus on pienempää. Tänään vaa’an lukemat olivat 68.7, lukemien käydessä viime viikolla jo 68.2 kilossa. Pientä nousua, mutta huomenna saattaa tilanne taas olla eri, joten puolen kilon heilahduksista en ota kyllä stressiä. Tämän toipilasajan jälkeen otan liikunnan suhteen ison ryhtiliikkeen ja ”kiristän” vielä ehkä syömisiänikin. En tarkoita, että alkaisin viettämään nälkäpäiviä, mutta tarkennan mitä suusta menee alas. Usko on luja, että vielä se 60 kilon alitus tulee ja sitä kohti matkalla ollaan.
Laihdutuskirjoituksen peräänhän ”sopii loistavasti” Hedelmäsokeripiparkakkujen ohje. Ennen kirkkoon lähtöä tein taikinan valmiiksi jääkaappiin kovettumaan huomista  leipomista ja paistamista odottamaan. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt ”hedelmäsokeripipareihin”, joten saas nähdä mitä tuleman pitää…
Hedelmäsokeripiparkakut

150 g rasvaa
1 dl hedelmäsokeria
1 tl kanelia
1 tl kaardemummaa
1 tl inkivääriä
0.5 tl neilikkaa
(Tunnustan, laitoin valmispiparkakkumaustetta. En viitsinyt ostaa kaikkia mausteita erikseen, nyyh… Laitoin seosta reilun ruokalusikallisen.)
2 kananmunaa
1 dl kermaviiliä
1 dl rouhittua mantelia
1.5 dl kaakaojauhetta
(En tiedä olinko ihan tampio, laitoin raakakaakaojauhetta kun ”tavallista” ei ollut)
1 tl soodaa
3 dl vehnäjauhoja
Vaahdota rasva, sokeri ja mausteet
Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten
Lisää kermaviili, mantelirouhe ja kaakao-sooda-vehnäjauhoseos siivilän
läpi
Sekoita taikina tasaiseksi
Leivotaikinasta 3 n. 4 cm paksua tankoa
Kääri tangot leivinpaperiin tai muoviin ja anna kovettua jääkaapissa
seuraavaan päivään.
Leikkaa tangosta terävällä veitsellä n. 3 mm paksuisia viipaleita.
Paina halutessasi keskelle puolikas kuorittu manteli tai ripottele
mantelirouhetta pinnalle.
Paista 200 asteessa 10-15 min
Mä taidan olla keski-ikäistymässä, sillä nyt kudin kouraan ja telkusta uutiset 😀
Julkaistu

Käsityökärpäsen surinaa

Torstaina kävin viidennen kerran kiropraktikolla. Edelliskerta oli viime viikon keskiviikkona. Niskani oli erityisen jumissa etenkin oikealta puolelta. Hoitajan mukaan huomasi, että olen ollut korvaleikkauksessa ja sen jälkeen joutunut varomaan. Oli tyytyväinen, että hoito oli het noinkin pian leikkauksen jälkeen. Melkoinen rutina/pauke niskasta kuuluikin ja tunsin miten hartiaseudussa alkoi hoidon jälkeen veri kiertämään paljon paremmin. Ihana lämpö levisi kehoon. Maanantaina mulla on seuraava aika.
Saas nähdä miten jumit on pysynyt hallinnassa, sillä olen kuluttanut aikaani käsitöiden parissa; pujottanut lasihelmistä kaksi helminauhaa ja tänään opetellut harpulla neulomista. Noista käsityöjutuista teen oman postauksen jossain vaiheessa. Helminauhojen viimeistelyyn tarvitsen vähän apua. En saa pääteltyä työtä tarpeeksi tiukkaan. Lankaa jää näkyviin 1-2 cm ja eihän se ole kivaa olleskaan. Korujen tekoa hidastaa myös etten saa lankaa neulansilmään kovin helposti. Pitää hankkia langanpujotin… Langan saaminen neulaan on kyllä varsinaista tuhraamista ja kestää aikansa, niin kauan, että pinna on loppumaisillaan 😀
 
Harpulla neulominen on mulle aivan uutta. Ystäväni piipahti torstaina pikasesti ja nähdessään mun koruviritelmät keksi, että voisin kokeilla harpulla neulomista. Tänään hän sitten marssi meille ja sain hältä joululahjaksi harpun ja kuus kerää lankaa 😀  Ja nyt ilta on mennyt harjotellessa. Samalla kerrattiin pyöröpuikolla silmukoiden luonti ja miten tehdään oikea ja miten nurja silmukka. Oikean muistinkin. Tuo pyöröpuikko on turhan paksu ja mietinkin jo, että pitäisiköhän mun käydä vielä ennen joulua puikko-ostoksilla. Ja jotain lankaakin voisi ostaa mikä sopisi yhteen tuon saamani kanssa.
 
Tuolloin torstaina musta tuntui, että seinät kaatuu päälle ja että tylsistyn kuoliaaksi. Avokki oli koko päivän hierontakeikalla. Onneksi ystäväni piipahti ja toisen kanssa jutskailtiin pitkä puhelu sopien treffit eilisillalle. Häntä olikin mukavaa tavata. Söimme hänen valmistamaa teeleipää ja rupattelimme teemukien äärellä. Teeleipä olikin herkullista, mutta molemmille tuli parin tunnin päästä vatsakipu ja turvotusta. Molemmat ollaan vähennetty reilusti hiilareita ruokavaliostamme ja vehnätuotteiden syöminen on jäänyt minimiin. Pohdimmekin milloin viimeksi olimme syöneet vehnää sisältävää ruokaa. Kummankin oli vaikea muistaa. No ite söin keskiviikko-iltana pinaatti-siemenmuffinssin ja lauantaina joulutortun.  Jäimme miettimään tuliko vatsakipu ja turvotus vehnästä vai ylipäätään hiilareista. Vai oliko lienee molemmista. Kyllähän sen tietää miltä masussa tuntuu hiilaripommin jälkeen, mutta olipahan taas hyvä muistutus ja opetus oman kehonsa reakoimisesta.
Joka tapauksessa hauska ilta kokouspäivän jälkeen. Päivä meni nimittäin kokoustaessa opaskoira-asioiden merkeissä. Välillä lounastimme. Kaikenkaikkiaan lounastauko mukaan laskien kokoustimme yli viisi tuntia, huh! Sen jälkeen olikin syytä rentoutua hyvässä seurassa.
Avokki laittoi saunan päälle ja istuu nyt nauttimassa löylyistä. Munkin tekis mieli saunaan, mutta…  On pakko malttaa odottaa vielä yli viikko. Noh, avokkia odotellessa voisin laittaa kynttilät  palamaan ja valmistaa glögit, ja vähän ”harputella”.
Ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille!
Julkaistu

Levottomista jaloista, ruokavalioon ja liikuntaan/Hepa hoidoissa: kiropraktiikka ja hieronta

Olen muutaman viime yön nukkunut aika huonosti kärsien levottomista jaloista, magnesiumsitraattikaan ei ole toiminut. Tänään mulla oli parin viikon tauon jälkeen kiropraktikko, joka heti kysyi miten olen nukkunut. Selkä oli palautunut aika jumiin, mutta hoito avasi taas lukkoja. Kerroin myös levottomista jaloistani toivoen hällä olevan jokin vinkki. Iltaisin kannattaa välttää hiilareita. Keskusteltiin hiilareista ylipäätään ja samoilla ajatuksilla oltiin: kasviksia ja vihanneksia niin paljon kuin tekee mieli ja hedelmiäkin kohtuudella. Sovittiin, että soitan perjantaina ja kerron miten olen nukkunut ja onko levottomista jaloista edelleen harmia. Jatkokerroilla oireen syy pyritään selvittämään. Olen aina enempi vähempi kärsinyt pohkeiden lihasjännityksistä ja syynä voi myöskin olla hermotuksen häiriöityminen jännittyneiden lihaksien takia. Levottomat jalat voi johtua myös Uniliiton sivujen mukaan keskushermoston  välittäjäaineen dobamiiniaineenvaihdunnan häiriöstä tai kudosraudan puutteesta. Sairaus on neurologinen. Uniliiton sivuilla mainitaan lääkkeistä joilla hoidetaan parkinsonintautia ja epilepsiaa isommilla annoksilla tosin. Magnesiumin syönnistä ei puhuta mitään, eikä myöskään lihasjännitysten aiheuttamisesta. Uniliiton sivujen mukaan oireet yleensä alkavat 30-vuoden jälkeen ja ikääntyessä pahenevat ja siksi hoito onkin tärkeää. Noh, muistan kärsineeni levottomista jaloista jo vuosia enempi vähempi, tosin viime vuosina useammin ja useammin voimakkaammin. Jaloissa olevaa tunnetta en kuvailisi muurahaispesään joutumisena tms. On vain pakko liikuttaa, liikkua. Ehkä enempi lihasjumikipua…  No joka tapauksessa en halua ruveta syömään mitään dobamiiniagonisteja, keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä, jos oireet helpottuu muutenkin. Eli, katson kyllä mitä apuja kiropraktikolla on asiaan annettavana. Mielelläni muutan iltasyömistä, jos se auttaa! Toisaalta en nytkään niitä hiilareita iltaisin erityisemmin suosi, mutta ehkä tarkennan vielä nykyisestäänkin iltasyömistäni.
Kiropraktikon jälkeen kotiuduttuani avokki hieroi jalkapohjia ja pohkeita helpottaakseen jalkojen levottomuutta öisin. Taisi vähän olla myös ymmärrettävästi oma lehmä ojassa, jotta en pyörisi yöt ympäriinsä vuoteessa sätkien ja potkien, lähtien kävelemään jne. Pohkeet oli todella kosketusarat ja eihän sitä kestänyt kiroamatta ja huutamatta 😀 Hieronnan jälkeen tuntui miten ihana lämpö levisi pohkeisiin ja jalkateriin.
Luksuselämä vielä jatkui. Sain jalkahieronnan jälkeen vielä selän käsittelyn. Voitte uskoa, että nyt kropassa on ihana rentous, ihana olo ja odotan jo iltaa ja sitä hetkeä kun kömmin peiton alle ja toivottavasti saan nukkua koko yön rauhassa. Ei kuitenkaan kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, mutta toiveet ovat korkealla. Jos melatoniinia ei olisi ollut olisin varmasti nyt ihan zombitilassa, sillä selvästi melatoniinin avulla pystyn paremmin nukahtamaan ja palaamaan uneen levottomuussätkyilyjen ja kävelyjen jälkeen. Ei kuitenkaan ole kiva odottaa rauhoittumista kolmen paikkeille käyden aina unen porteilla ja taas sätkimään uudestaan ja uudestaan. Melatoniinista tulikin mieleen, että purkissa alkaa pohja olla näkösällä, joten sitäkin on syytä hankkia lisää.
Viime päivinä olen paljon miettinyt taasen ruokavaliokysymyksiä ja kiropraktikon kanssa keskustelun jälkeen asia nostaa päätään entistä enemmän. Tosin emme puhuneet sanallakaan lihan syömisestä. Ja lihan syömisen vähentämistä pohdin. Minusta ei ole tulossa kasvissyöjä, mutta haluan vähentää lihan määrää ruokavaliossani ja ennen kaikkea haluan syömäni lihan olevan laadukasta ja ei tehotuotantoa, joten hinta nousee L  Kukkaro voisi sen kestää, jos liha-aterioita nauttisi huomattavasti harvemmin kuin nyt.  Kalaa vastaavasti haluan lisätä ruokavalioon ja kasvisaterioiden maailmaan syventyä. Jos teillä lukijoilla on hyviä kasvisruokavinkkejä, heittäkää ihmeessä kommentointiin. Tällä viikolla olen syönyt mm. falafeleja ja salaattia sekä paistosta, joka kratinoitu uunissa. Ja siinä on kukka- ja parsakaalia, juustoa, tomaattia ja tomaattikastiketta sekä hivenen täysjyväpastaa. Kasvisruualla olen nälkäisempi ja tiedän tarvitsevani proteiinia enemmän, joten rahkaa marjojen ja hillojen kera, smoothiekseen hamppuproteiinia jne. Mutta, kasvisruokaohjeita kaipailen. Ongelmana on etten pidä keitetyistä juureksista.
Hävettää oikein tunnustaa, mutta Liikuntahaaste ei ole edennyt toivotulla tatsilla. Innostuin siitä syyskuun alussa aivan valtavasti, mutta masistelujen myötä tahti hidastui. Loka-marraskuussa puolestaan on ollut MUKA niin paljon kaikkea muuta, että ei MUKA ole ehtinyt liikkumaan. Toisaalta, olen itselleni haasteessa aika ankara. En laske mukaan ylihitaita lenkkejä, vaikka aika ylittyisikin. En ”osaa” laittaa mukaan hyötyliikuttuja kilometrejä, esim. kauppamatkat tms. Jokatapauksessa olen puolimatkan krouvissa ja vähän suruissani etten pysty tavoitteeseen. Mun mielestä tavoitteeseen pääsyn miti olla kohtuullisen helppoa, mutta kuinkas kävikään…   Noh, tavotteeseen ehtisin vielä muutamalla lepopäivälläkin, jos oikein ryhtyisin kirimään, mutta viikon päässä oleva korvaoperaatio estää sen. Ja niin typerää kuin se onkin, vaikuttaa fiilikseen. Onneksi haasteeseen voi tarttua uudelleen tammikuun alusta ja ottaa nämäkin lorvistelut takaisin kovennettuna 😀 Ja tuo leikkauksen läheisyys ahdistaa, tai tietoisuus siitä etten voi muutamaan viikkoon liikkua silloin kuin minusta siltä tuntuu ja tehdä hikitreeniä jos sellainen sattuu hotsittaan.  No olen jo avokille puhunut, että tammikuun alusta haluan säännölliset liikunta-ajat kunnon suunnitelman ja monipuolisen liikuntaohjelman. Syyskuussa aloitettu uinti, joka on jäänyt, on saatava palautetuksi takaisin säännölliseen liikuntaan. Mielestäni uinti on todella monipuolinen ja hyvä kestävyysharjoittelumuoto, joten toivottavasti saan jonkun kavereista puhutettua kerran viikossa uimaan, tai jopa kaksi. Lunta myös tänne Pk-seudulle, että päästäisiin avokin kanssa hiihtämään. Eilen kuulemma lööpeissä oli, että talvi tulisi vasta helmikuussa kunnolla jonkun Jenkki-ennustuksen mukaan. No ehkä tänään tai huomenna joku muu ennustaa, että tulee ennätyskylmä joulukuu tai jotain muuta yhtä äärimmäistä. No joka tapauksessa, vaikka tuo Liikuntahaaste jää nyt syyskaudelta vajaaksi en aio sitä jättää edelleenkään, mutta koetan olla stressaamatta siitä sen enempää ja hyväksyä tosiasiat. Nyt tosin tuntuu jo siltä, että en pysy nahoissani sitten kun saan joulun tietämillä taas liikuntavapauteni takaisin.
Avokki hieroo tuolla päivän viimeistä asiakastaan. Mullakin on päivään mahtunut ihan töitäkin, vaikka itsekin olen päässyt nauttimaan hoidettavana olemisesta. Ja jotta rentoutumisesta tulisi täydellinen kävin juuri napsauttamassa saunan päälle, joten kohta löylyyn rentoutumaan.  Laitan suklaakuorintavoiteen, jonka olen joskus Frantsilasta ostanut, ja joka tuoksuu taivaalliselta. Ihosta tulee pehmeä ja joustava kun kuonat saa kyytiä. Kuorinnan jälkeen vielä appelsiininkukilla höystettyä saunahunajaa, joten hemmottelua parhaimmillaan. Muistakaa tekin hemmotella läheisiänne ja myös itseänne!
Julkaistu

Kiropraktikon rusauteltavana ja raakasuklaan valmistusta

Päivällä olin kiropraktikon käsittelyssä. Hoito noudatteli samaa kaavaa mitä ekalla kerrallakin. Lantio ei ollut niin vinossa kuin viimeksi. Tällä kerralla sain tarkemman infon missä ongelmakohdat ovat. Pahin on ehdottomasti niska ja etenkin sen oikea puoli. Jännitys kaularangan nikamien 1-4 välillä ja kaksi ylintä pahiten jumituksesta. Rintarangan puolelta taas ekat viis nikamaa jumissa, jonka jälkeen 2-3 joustavampaa/liikkuvampaa nikamaa ja rintarangan alaosassa jännityksiä. Jumia löytyy myös lannerangan alaosasta, ristiluun seudulta sekä Si-nivelistä, jotka hivenen kiertyneet lantion vinon asennon myötä.  Lihasjännitysten myötä hermotus heikkenee ja aivoille ei mene kunnolla viestiä virheasennosta  ja totumme siihen. Jännittyneissä lihaksissa yleensä myös lihasheikkoutta. Kiropraktiikalla vaikutetaan juurikin tuohon hermotukseen ja hermotuksen reakoimiseen.  Nivelet vapautuvat ja saavat liiketilaa ja aineenvaihdunta kohenee. Kehon jännitystilat vaikuttavat myös stressihormoonitoimintaan nostaen stressihormoonien tasoa, joka taas heikentää mm. yöunia. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin aikoihin. Tosin vaihdoin magnesiumtabletit magnesiumsidraattiin, joka on jauhemaisena. Ja olen hehkuttanut vaihdosta unohtaen kokonaan kiropraktiikkahoidon vaikutukset. Hyvä muistutus omaa työtänikin ajatellen. Kyllähän tiedän tuon stressihormoonien nousun ja miten se vaikuttaa, mutta eihän sitä nyt omalla kohdallaan tietenkään voi ajatella niin olevan. Monesti kuulen omilta asiakkailtanikin siitä miten hoidon jälkeen unen laatu on parantunut huimasti, tai kuinka unta olikin riittänyt kellon ympäri. Lihakset olivat rennommat ja kroppa stressittömämpi. Upea fiilis, nyt tiedän sen myös omakohtaisesti.
Jatkossa hoitoajat lyhenevät 10-15 minuuttiin, ja jos tulee tarvetta enempi keskustella/kysellä varataan pidempiä aikoja tarvittaessa. Seuraava hoitokerta meni kahden viikon päähän, koska kiropraktikko on ens viikon koulutuksessa.
Terveysmessuilta ostin Cocovin raakasuklaa valmistuspaketin ja alkuillasta päätin kokeilla mitä suklaan valmistuksesta tulee. Paketista löytyi pussi raakaa kaakaojauhetta, purkki kaakaovoita, purkki agave siirappia, Goji-marjoja ja 20 muovista muottia. Niistä mulle tulee mieleen lääkeannoskupit. Ensiksi laitoin kaakaovoin kuppiin. Voihin oli sekoitettu valmiiksi kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Kun kaakaovoi oli sulanut nestemäiseksi lisäsin siirapin. Sekoitin ja laitoin joukkoon kuivatut goji-marjat ja kaakaojauheen, johon oli lisätty Lucuma-jauhetta ja Himalajan suolaa. Sekoitettua aineet hyvin keskenään suklaamassaksi laitoin sitä annoskuppeihin. Massaa riitti 14 muottiin, joten taisin tehdä ehkä hiukan liian isoja herkkuja. Noh herkut jääkaappiin kovettumaan.

Iltateen yhteydessä maistoimme yhdet suklaat ja heräsi kysymyksen kysymys, nimittäin (nyt saa nauraa) miten ihmeessä suklaan saa irti muotista? Ei keksitty muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja tonkia herkku sillä suuhun. Ei mitenkään kovin esteettistä, pikemminkin aika prutaalia toimintaa. No olimme sentään kahdestaan paikalla 😀 Suklaa oli joka tapauksessa hyvää ja heräsi ajatus näin joulun alla ihmisten muistamisesta itse tehdyllä suklaalla, mutta en halua antaa suklaata muoteissaan vaan kauniisti aseteltuina tms. Että neuvokaahan hyvät Blogisiskot tyhmää Hepaa! Ja voisihan olla mukavaa tarjota vieraille joskus myöskin tuota herkkua, mutta ei ehkä sekään olisi kivaa lääkekupin näköisistä ja oloisista muoteista.

Joka tapauksessa suklaan valmistus oli paljon helpompaa mitä luulin. No tuo olikin valmispaketti, josta tarvitsi vaan ainekset sotkea massaksi ja laittaa muotteihin. Ei tarvinnut miettiä mitä ainesta tulee minkäkin verran. Voisikin olla hauskaa tehdä suklaata joskus ihan alusta alkaen. Reseptejä varmasti löytyy täältä netin syövereistä.

Siis sillain, että ostaa raaka-aineet erillisinä ja varioi niitä ohjeiden mukaan. Mietin jo millaistakohan tulisi, jos laittaisi karpalo- tai tyrnijauhoa sekaan, tai pähkinöitä, manteleita tms. Nuo tuli ekaks mieleen ehkä siksi kun niitä sattuu tälläkin hetkellä kaapeista löytymään.

Meillä on englantia puhuva lämpömittari ja se ilmoittaa aina kun lämpötila tippuu alle nollan tai nousee yli 38 asteen. En tiedä onko pakkasasteissa jokin lukema minkä se ilmoittaa. Toiminnon saa kyllä pois päältäkin ja niinä aikoina se onkin melkein sammutettava kun lämpötila pyörii nollan molemmin puolin. Ei välttämättä ole kiva herätä yössä useampaan kertaan lämpömittarin jutteluun. Tuo on naisääni ja se ilmoittaa lämpötilan kolmeen kertaan ja aina sisä että ulkolämpötilan. Litannia kestää siten yllättävän kauan. Tänään mentiin pakkaselle jo kahdeksan jälkeen ja käydessäni Harmaakuonon kanssa iltajaloittelulla tuntuikin viileältä. Toisaalta nautin pikkupakkasesta, sillä se jotenkin piristää, virkistää mieltä. Olen kyllä viime aikoina ollut muutenkin aikas hyvällä mielellä, vaikka on ollutkin harmaita matalapaineen täyteisiä päiviä. En tiedä alkaako D-vitamiini vaikuttamaan. Olen syönyt sitä nyt kolmatta viikkoa ja aion kyllä ehdottomasti jatkaa koko talven yli.

Julkaistu

Kiropraktiikkahoitosarjan aloitus + kuulumisia

Mulla oli heti aamulla 9.20 aika ekaan kiropraktiikkahoitoon, ja voin sanoa ensikosketuksen tuohon hoitomenetelmään olleen positiivinen. Oli mielettömän hienoa kun hoitaja kertoi koko ajan mitä tekee ja millaisia löydöksiä löysi. Sanallisen haastattelun jälkeen katsottiin mun asentoa seisoma-asennossa ja lantion kallistuma ja vasemman hartian laskeuma olivat selkeitä löydöksiä. Pää on hivenen työntynyt eteenpäin. Tämän jälkeen lantion asentoa tunnusteltiin istuma-asennossa. Istuin hoitopöydän reunalla siten, että jalat ylttyivät lattiaan. Tutkinta jatkui vatsamakuulta ja todettiin oikean jalan olevan valheellisesti vasempaa pidempi johtuen lantion vinosta asennosta. Vasemman pakaran yläosa oli tiukka ja oikealla alempana vielä tiukempaa. Selkärangassa rintarangan yläosassa oli tiukkaa ja niska kaikkein pahin. Aluksi hoitaja hoiti alaselkää tullen ylemmäksi. Hoitopöydässä on levyjä joita liikuttelemalla (lasku ja nosto) tehostetaan liikettä. Itse liike oli pieni, mutta nopea. Kylkimakuulla jatkettiin liikuttelua, jonka jälkeen selinmakuulla välillä istumaan nousten homma jatkui. Rintarangasta kuului mahtava rutina. Niskan alueella hoitaja näytti ensin liikkeen ennen kuin teki sen. Se oli pieni sivuttaisliike ja ai mikä rutina taas kävikään. Rutina ei tule luista, nikamista, nivelistä, jänteistä vaan ilmakuplista. Niskan liikkuvuus parani ja tunsin miten niskaan ja selkään levisi lämpö. Vielä käännyin vatsalleni ja rintarankaa aktivoitiin aktivaattorilla, jonkinlainen täristin. En tajunnut pyytää näyttämään laitetta. Rankaan tuli joustavuutta ja liikettä. Lopuksi vielä katsottiin ryhtiä seisten ja nyt lantio oli suorassa ja vasen hartia noussut ylemmäksi. Hoitaja sanoi kuitenkin, että lihakseni vetävät minut takaisin osittain ainakin virheasentoon. Ensikerralla jatketaan hoitoa tuntemuksieni mukaan.

Kokemus oli miellyttävä eikä ollenkaan niin raisu kuin etukäteen ajattelin. Sanoinkin hoitajalle siitä. Hän totesi, että voimaakin voidaan käyttää, mutta jos vähempikin riittää, miksi säikäyttää ihminen pois. Näinpä! Ens keskiviikkona menen uudestaan. Olo on ollut tänään aika väsynyt, tosin nukuin aika huonosti viime yön ja tuo matalapaineinen sää harmaine pilvimattoineen ei ainakaan oloa piristä. Aavistuksen kotiuduttuani kärsin päänsärystä ja rangassani tunnen, että jotain tänään on tapahtunut, mutta esim. avokin hieronnan jälkeen olen paljon hellemmässä kunnossa. 😀 Odotan mielenkiinnolla tulevia hoitokertoja ja uskon oppivani omasta kehostani jotain lisää, ja myös tämä hoitojakso antanee myös ammatillisesti paljon.

Jokunen viikko sitten kyselin Facebookissa, että olisiko vapaaehtoisia ääneen lukijoita ja vielä niin, että luku tallentuu. Sain kolmelta kaverilta myöntävän vastauksen, josta olen erittäin iloinen ja kiitollinen. Viime viikonlopun aikana eräs ystäväni luki nauhalle Terveysmessuilta esitteitä ja lehdistä artikkeleita, ruokaohjeita tms. Tänään pötkötin sohvalla juttuja kuunnellen. En aikaisemmin ole törmännytkään Toiminnallisen lääketieteen lehteen Näkökulma, mutta oli positiivinen löytö ja mielenkiintoisia juttuja. Nyt kiinnostaisikin kuinka usein lehti ilmestyy. Artikkeleissa oli mm. juttua aliravitsemuksesta ja kaksi erilaista tarinaa elämäntaparemonteista ja miten oikeanlainen ravinto on tuonut terveyttä ja hyvinvointia. Lääkäri Kaarlo Jaakkola oksidanttiklinikalta mainittiin useampaan kertaan. Mitä olen aikaisemminkin fuktionaalisesta lääketieteestä lukenut ja kuullut kokemuksia olen ymmärtänyt sen olevan perinteiseen Länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna paljon laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa ja monista tarinoista päätellen myös erittäin toimiva. Yhdessä artikkelissa kerrottiin mm. naisesta, jolla oli ilmeisestikin elohopeamyrkytys hammaslääkärissä käynnin
seurauksena. Nainen oireili pahasti ja häntä pidettiin lähinnä luulosairaana kunnes pääsi oksidanttiklinikalle, jossa hänen tarinansa kuunneltiin, otettiin tarvittavat kokeet ja oikea hoito löytyi. Nainen on nyt iloinen, energinen saatuaan terveytensä takaisin.

Fysi-lehdestä oli myös pari kiintoisaa artikkelia. Kerrottiin miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta kovista jalkakivuista. Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja jalat amputoitiin polvesta alaspäin. Nyt tämä mies viettää kivutonta ja särkylääkkeetöntä elämää. Kaisa Leka sarjakuvapiirtäjä kertoo myös oman tarinansa, miten amputaation jälkeen kivut loppui ja nyt hän voi pyöräillä, lenkkeillä, toteuttaa niitä asioita mitä haluaa. Aikaisemmin kun kaupassa käyntikin oli tuskaa. Molemmissa jutuissa puhuttiin paljon fysioterapian tärkeydestä ja merkityksestä kuntoutuksessa. Etenkin Turon tarina kosketti syvältä. En pysty kuvittelemaan kipua, niin kovaa kipua, että ihminen menee sikiöasentoon ja vaan kärsii kunnes kohtaus menee ohi. Olen iloinen hänen kivuttomasta elämästä. On mahtavaa, että nykyään se on mahdollista.

Eilisilta vierähti Eläinlääkäri-illassa, josta vinkkasin täälläkin. Pari tuntia meni nopeasti eläinlääkäreiden vastaillessa kysymyksiin. Kysymyksiä heille etukäteen kootessani mietin niitä olleen aika vähän, mutta ei niitä samaan iltaan yhtään enempää olisi tarvinnut olla. Pari tuntia jaksaa hyvin kuunnella, mutta sitten kaipaisi jo ainakin pienen tauon. Facebookissa kyseltiin kirjoitanko illasta oman postauksen. Muistiinpanot on, joten mahdollista se on.
Eihän tämä blogi ole tosin mikään koirablogi, mutta terveyttä käsitellään ja ravintoasioita, joten miksipä ei myös rakkaiden karvakuonojemmekin. Nuo ”aineisto”postaukset teen tosin vasta kun saan rakkaan läppärini takaisin käyttöön.

Mulle tulee Ruohonjuuren uutiskirje ja siinä mainostettiin Jaakko Halmetojan luentoa Totuus suklaasta, joka on 28.11 hotelli Arthurissa Helsingissä klo 18.00 alkaen. Olen etsiskellyt luennolle kaveria, mutta huonolta näyttää. Kuulemma Suklaaluennot ovat suosittuja ja paikat täyttyvät nopeasti, joten jos kaveria ei lähipäivinä löydy, joutunen hylkäämään ajatuksen luennolle menemisestä, valitettavasti.

Lauantaina päivä alkoi töiden merkeissä. Mulla oli kolme asiakasta ja niiden jälkeen lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkkeilemään. Käveltiin yli kaksi tuntia, kilometrejä taittui kymmenisen. Oli ihana fiilis syysaurinko vielä vähän lämmitti meitä. Vasta loppumatkasta Harmaakuono väsyi ja viimenen puoli tuntia tultiinkin rauhalliseen koiran päättämää vauhtia. Päivä jatkui ystäväpariskunnan vierailulla. He karppaavat, joten kahviherkkuina pähkinöitä, kaalisipsejä ja luomusuklaata pieni levy 😀 Viis tuntia hujahti rupatellen. Kaikki ollaan hierojia, joten juttua riitti myös ammatillisista jutuista. Mukavan vierastuokion jälkeen istuimme kynttilän valossa maistellen viiniä ja juustoja.Messuilta ostamani Zettar oli ihanaa kuten myös luomufeta.

Sunnuntaiateriamme koostui tällä kertaa jauhelihamurekkeesta ja perunamuussista. Rehellisesti sanottuna mua vähän jännitti miten mureke onnistuu, miten saan jauhelihan sekoittumaan hyvin korppujauhoihin ja kermaan. Munat oli loppuneet eikä jaksettu kauppaan. Mutta kyllä ruoka ihan onnistui ja hyvää tuli. Bataatin lisääminen perunamuusiin ei ollut ehkä ihan paras idea. Sitä olisi pitänyt laittaa vain vähän. Muussista tuli ihan liian makeaa.