Julkaistu

Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.

Julkaistu

Fiilistelyä

Vappuaattona pääsin mun mielipuuhaan, nimittäin tunkemaan oksia ja karahkoita oksasilppuriin Jos avukki yrittää tunkea oksia tötteröön, melkein hermostun. Mun homma, ei saa auttaa. Mä olen aina niin onnellinen kun on homma mitä osaan ja mitä pystyn tekemään. Kiviporalla porailut ja raivaussahariehunnat ei toimi, eikä isojen kivien siirtely tms. Avokki taas rakastaa möyriä pihapuuhissa ja nauttii raskaistakin töistä. No kyllähän minäkin, mutta taitoa ja voimaa puuttuu. Onneksi kuitenkin välillä pääsen silppuria käyttämään. Edellispäivänä saapuessamme mökille satoi vettä kaatamalla lähes koko päivän, joten rentoilimme saunomalla ja minä neuloen petroolin sinistä huivia. Avokki uskaltautui saunatauolla pulahtamaan lampeen. Minusta siihen ei vielä ollut. Pulahdin vasta sunnuntaina 3. toukokuuta. Silloinkin piti kahdesti käydä yrittämässä ennen kuin uskaltauduin.

Eihän vappuaatto mikään erityisen lämmin ollut, mutta aurinko paistoi ja pystyi olemaan ulkona touhuillen. Silputtava puu loppuu vaan aina liian nopeaan.

Harmaakuonolle mökkielämä tekee hyvää. Se piristyy valtavasti, hakee keppejä ja touhottaa. Ja Otto leikkii vanhuksen kanssa niin kiltisti. Pitää kepistä kiinni ja Harmaakuono vetää onnellisena murraten.

Ja pitihän se vappuaattoillan ratoksi laittaa nuotio tulille. Siinä istuimme lintujen laulua ja sammakoiden kurnutusta kuunnellen. Välillä kävimme sisällä syömässä savusiikaa ja bataattia ja takasin nuotion lämpöön.

Tuon vappuviikonlopun aikana sää vaihteli ja perinteisesti oli aika viileää. Mä neuloin huivin loppuun, aloitin neulevalokranssin päällistä, yritin inspiroitua neulomaan frillan räyhkänän loppuun siinä onnistumatta. Kranssin päällinenkin jäi kesken, koska puikko irtosi kaapelistaan. Se on jo kertaalleen liimattu paikoilleen. Ehkäpä on syytä ostaa uusi 10mm pyöröpuikko 🙂 Innostuin tekemään kaula- ja rannekorut, jotka ovat viimeistelyä vaille valmiit. Tarvitsen vähän silmällistä apua, jotta päät koruista tulee siisteiksi.

Lintukonsertti lumosi minut täysin. Iltaisin kuljeskelin digitallentimen kanssa lintukonserttia nauhotellen. Vappupäivän iltana sainkin upeat satakielen lurittelut, tai ainakin kuvittelen sen olleen satakieli. Käki ei vielä tuolloin juurikaan kukkunut. Lomaviikollamme kyllä kukkui aurinkoisina päivinä, sadesäällä oli hiljaa.

Rakastan keväistä luontoa. Vähän tietysti harmittaa kun en näe sen kauneutta. Aistin kuitenkin tuoksut, kuulen äänet ja niitä ahmin itseeni joka solulla enkä millään malttaisi olla sisällä. Vesisade piti kuitenkin huolen ettei liikaa luonnosta tuonakaan viikonloppuna päässyt nauttimaan. Onneksi oli käsityöt ja kokkailut.

Julkaistu

Ruokapäiväkirjan täyttöä ja lenkkeilyä upeassa kevätillassa

Tänäaamuna aloitin ruokapäiväkirjan täyttämisen ja teen sitä nyt muutaman päivän ajan. Paino ei liikahtele haluttuun suuntaan ja se turhauttaa. Toivottavasti vika löytyisi ruokavaliosta. Olen pyrkinyt lisäämään proteeiineja ja vähentämään hiilareita. Tiedän jo nyt, että syön aika epäsäännöllisesti ja välillä kulutukseen verrattuna liian vähän. Ateriointiväli myös venähtää helposti viiteen kuuteen tuntiinkin. Vettä muistan juoda parhaiten silloin kun minulla on päivässä useampi asiakas. Tänään kun olen merkannut juomia ruokien lisäksi tiedän juoneeni liian vähän. Vielä kun huomioidaan kolmen tunnin kävelylenkki saattaapi ruokaakin mennyt liian vähän, ainakin tätä kirjoittaessani tunnen nälkää. Onneksi iltatee on vielä juomatta, joten sen yhteydessä taidan syödä vielä jotain.

Odotan todella innolla, mielenkiinnolla ja toiveikkaana Jannan analyysia ruokapäiväkirjasta ja tietenkin niitä parannusehdotuksia ruokavalioon. Vaikka kuvittelen tietäväni asiasta jotain ja kuvittelen jopa etten ihan metsikössä ole syömisieni kanssa, ammattiapu näemmä on tarpeen, joten toivottavasti ruokavaliomuutoksilla alkaisi jotain tapahtumaan painonkin suhteen. Olen harkinnut vakavasti myös kilpirauhasen tutkimista, koska painojumituksen lisäksi kehossa on nestettä, aineenvaihdunta ei kovin hyvää ja lämmönsäätelyssäkin toivomisen varaa. Uniongelmani yhdistän aina melatoniiniin puutteeseen, mutta eikös kilpirauhasen ongelmatkin voi vaikuttaa? Välillä kärsin kuumuudesta, vaikka ei kovin lämmin olisikaan. Hikoilen aamuyöstä peiton alla ja toisaalta taas samassasisälämpötilassa saatan päiväsaikaan palella hurjasti. Voisikohan olla varhaiset vaihdevuodet. Älkää naurako, olen sitäkin miettinyt.

Jos tutkituttaisin kilpirauhasen haluaisin sellaisen tutkimuksen, jossa mitataan myös th3 eikä vain th4. Meniköhän nyt oikein päin? En satavarma, mutta joka tapauksessa haluaisin sen tutkimuksen, jossa asiaa tutkittaisiin hiukan syvemmin. Olen ymmärtänyt ettei kunnallisella onnistu, mutta en oikein tiedä millä yksityisellä onnistuisi ja mitähän lysti maksaisi. Jos sinulla tietoa olisin siitä kovin kiitollinen.

Kevät on edistynyt hiukan takkuisasti. Eilenkin alle kymmenen astetta ja sadetta. Tänään kuitenkin aurinko paistoi ja lämpömittari kipusi yli 15 asteeseen. En olisi eilen uskonut, mutta oli kiva lähteä reippailemaan aurinkoiseen kevätiltaan. Kiertelimme ystäväni ja Oton kanssa Vuosaaren ja Rastilan lenkkipolkuja upeaa lintukonserttia kuunnellen ja mailmaa parantaen. Aika meni nopsaan ja kilometrit taittuivat. Lenkille tuli mittaa 14 kilsaa ja aikaa meni kolmea minsaa vaille kolme tuntia 🙂 Kulutus oli 1282, joten eipä ihme, että vieläkin nälättää. Kotiin tultuani söin purkin raejuustoa ja purkin ananasta omassa mehussa, join lasillisen greippimehua. Päivällä söin ison lautasellisen salaattia sekä 4 kananuijaa, aamiaisella sämpylän sekä maitorahkaa, jossa mustikoita, banaania, kuituvalmistetta chian siemeniä.

Nyt aika Euroviisujen ja iltateen. En ole mikään ahkera Euroviisujen seuraaja, mutta täytyyhän se nyt katsoa miten Suomen edustajan semifinaalissa käy.

Julkaistu

Pyöräilykausi avattu

Alunperin sovimme tandem-lenkin sunnuntaille, mutta kylmä ja märkä keli sai minut toisiin aatoksiin ratsastuksen jälkeen. Ja tämän alkuillan lenkin jälkeen on helppoa todeta ONNEKSI! Upea kevätsää, aurinkoa, lämpöä. Mitä muuta voit vielä toivoa?

Lähdimme ajamaan puoli kuuden maissa ja parituntinen sujahti kuin siivillä. Ajoimme Keravalle, sieltä kiertämään Tuusulanjärvi. Sports Trackerin mukaan kilsoja taittui 39.71 aikaan 2h1min 😀 Keskisyke 125 bpm ja maksimi 159 bpm. Kulutus 871 ckal. Keskinopeus 19.6km/h ja huippuvauhti railakkaassa alamäessä 48.2 km/h.

Ylämäessä, jossa tuo maksimikinsykkeessä tuli todennäköisesti Jukka naureskeli minulle ”tämä on nyt sitä luomuspinningiä”, ja kyllä se luomuspinning olikin pakahduttavan ihanaa. Ja sen verta tuli hikikin, että kotona oli käytävä suihkussa.

Matkan varrella autoteiden metelin lisäksi pääsimme kuulemaan myös aika paljon lintujen laulua. Mustarastaat luritteli kauniisti ja peipposet kesäisesti. Ehkäpä tämä sää hiljalleen lämpenee, kunhan huomisesta kaatosadepäivästä päästään. Nautin kyllä joka solullani lintukonsertista, kevätillasta ja liikunnasta. Odotan jo innolla, että pääsen taas pyöräilemään.

Ja mikä fiilis liikunnan jälkeen, se on aivan mahtava! Endorfiini sykkii suonissa ja edrofiinista voimaa, energiaa, hyvää mieltä. On kyllä tunne/olotila, jota kannattaa tavoitella ihan jokaisen.

Julkaistu

Pääsiäisloma mökillä

Jos unettomuus ei olisi vaivannut, pääsiäisloma olisi ollut lähes täydellinen. Vietimme sen mökillä kevään tulosta nauttien, herkullisia ruokia valmistaen, relaillen neulomuksen ja kirjojen parissa.

Keskiviikkona saavuttuamme takkaan tulet ja lohiaterian valmistus. Maustoin lohen sitruunalla, kuivatulla tillillä, merisuolalla, ripauksella sokeria ja sitruunaisella kalamausteella. Lohi folioon uuniin paistumaan. Vuokaan pilkoimme bataattikuutioita, jotka maustoin oliiviöljyllä, mustapippurilla ja Provencen yrteillä. Ateriasta tuli herkullinen.

Seuraavana päivänä leivoin mantelimuffinsseja, jotka olivat uunissa aavistuksen liian kauan. Silti maistuivat linssikeiton ja pekoniparsojen jälkeen jälkkärinä herkullisilta teen kanssa. Tässä muffinssien ohje teillekin:
300 grammaa mantelijauhoa (esim. Risenta)
0,5 desiä kookosöljyä
3 kananmunaa kevyesti vatkattuna
Vaniljauutetta tai 2 teelusikallista vaniljasokeria
150-200 grammaa hunajaa
2 teelusikallista leivinjauhetta
Sekoita ainekset (sulata ensin kookosrasva) ja laita taikina muffinsivuokiin. Paista uunissa keskitasolla 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Olen ihan hulluna pekoniin kiedottuihin tankoparsoihin. Avokki on suhtautunut niihin hiukan varovaisemmin, mutta nyt hänenkin suustaan kuului ”nam”. Ne on kyllä tosi hyviä. Ja kyllä linssikeittokin pitkästä aikaa oli maistuvaista.

Pitkänä perjantaina teimme ehdottomasti parhaan aterian. Torstai-iltana maustoin ja pilkoin karitsan fileen. Laitoin roimasti valkosipulia, Provencen yrttejä, savusuolaa, punaviiniä. Pataan pilkoin sipulia, punajuurta sekä silpuin tuoretta minttua. Viiniä liraus ja pata uuniin hautumaan. Valmistimme valkosipuliperunat itse avokin kuoriessa ja pilkkoessa perunat. Minä leikkelin valkosipulit kerman sekaan. Vähän suolaa ja mustapippuria. En olisi uskonut kokkaustaitojeni yltävän niin huikeaan lopputulokseen. Ateria oli täydellinen, vaikka itse sanonkin. Herkullista ruokaa riitti myös seuraavalle päivälle, joten sunnuntaina kokkasin meille makaroonilaatikon, jota söimme eilenkin. Sekin onnistui hyvin.

Mökkeilyyn sää ei ollut paras mahdollinen, mutta ei niin huonokaan mitä etukäteen ennustettiin. Lenkkeily on aika kurjaa kelirikkoisilla metsäteillä, joten lenkkeilyt jäi yhteen neljän kilsan paarustukseen. Ja sekin tuntui vähintäänkin tuplapitkältä. Ilo oli kuitenkin huomata, että märkyysinhostaan huolimatta Otto eteni paremmin mitä vaikkapa viime keväänä, joten treenauksista on ollut apua.

Saunatauoilla ja iltanuotiolla olemme kuunnelleet kevään upeita ääniä.mustarastaan
kaunis huilumainen laulu on lumonnut täysin. Auringon laskun aikaan ja sen jälkeenkin lintu soittelee laulujaan kovin kauniisti. Jostain kauempaa kuului myös joutsenien törähdyksiä. Päivä päivältä lintujen laulu on lisääntynyt ja tullut metsän siimeksestä lähemmäksi mökkimme pihapiiriä. Keväisessä lintujen laulussa on jotain niin rauhoittavaa ja lumoavaa. Jaksaisin kuunnella sitä ties miten kauan. Onneksi eilen oli aurinkoinen päivä, joten olimme iltapäivän ulkona. Nautimme glögimukilliset ja minä neuloin 😀

Aika onkin kulunut paljon neuloessa. Tällä hetkellä ylösalaisin-neule
on neulottu vartalo-osastaan tresoriin saakka. Eilen päätin aloittaa välityönä alpakka-pörröllä ilmavan huivin, koska kolmosen puikoilla olen saanut sormen päät reikäisiksi, joten taitaa olla parasta antaa sormien parantua välillä 😀

Olen nukkunut reilun viikon todella huonosti, itse asiassa kellojen siirrosta lähtien. Vasta viime yönä voin sanoa nukkuneeni kunnolla. Öisinkin on tullut neulottua ja kirjoja kuunneltua . Välillä olo on ollut aika toistaitoinen eikä ajattelusta ole tullut mitään. Siksipä jotkut asiat ovat hiukan myöhässä, mutta jospa nyt unirytmikin taas löytyisi melatoniinikuurin myötä. Näin ei vaan keväällä ole tainut käydä kertaakaan. Tästä joka tapauksessa ponnistetaan arkeen töineen ja treenauksineen. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Julkaistu

Tölttiä ilman jalustimia

Aamulla heräsin vasen korva tukossa ja olen yrittänyt hillitä vilkasta mielikuvitustani proteesin irtoamisesta tms. otoskleroosiin liittyvästä. Järki sanoo, että korva tuntuu tukkoiselta, se tuntuu samanlaiselta kuin viime vuoden helmikuussa jolloin viimeksi kuulo läks vaikun takia. Varasin lääkärin ja ajan sain huomiselle iltapäivälle. Sen verran toistaitoinen olotila, että en uskalla yksikorvaisena lähteä Oton kanssa kahdestaan Vidaan pt-treeneihin, joten taas jouduttiin treeni perumaan. Sanoinkin Jannalle, että perjantaina tulen vaikka pää kainalossa treenaamaan 🙂 Eihän nyt niin hyvää tuuria voinut olla, että olisin saanut lääkäriajan ennen pt-treeniä. Harmittaa, mutta elämä on. Onneksi kuitenkin tämän viikonlopun liikkumiset toteutui suunnitellusti.

Viileä päivä, mutta kolme tuntia ulkoilmasta nauttien. Ratsastus jännitti yksikorvaisena, kentän vieressä oleva tie on aika vilkasliikenteinen, joten Letun ääni hukkui välillä autojen meteliin, etenkin silloin kun ratsastimme vasen korva keskikenttään päin. Emme kuitenkaan tinkineet tuntisuunnitelmasta. Tiina ratsasti ilman satulaa terapiavyöllä, jossa jalustimet. Minullakin se on kuulemma jossain vaiheessa edessä. Sitäpä sitten odotellessa 😀 Tänään ratsastin pappa Fengurilla pitkästä aikaa. Ratsastimme paljon ilman jalustimia hakien jalkojen oikeaa asentoa. Aluksi kuljimme ilman jalustimia vain käynnissä, mutta sitten myös töltissä. Aluksi se tuntui pelottavalta, tai ehkä ennemminkin ajatus siitä. Ja kun töltättiin, ei se niin kamalaa ollutkaan. Välillä siirrettiin käyntiin ja korjattiin istunta. Kun sain jalat riittävän taakse istunta parani huomattavasti ja töltissäkin rentous ilman jalustimia löytyi. Jos töltti nopeutui helposti asento horjui ja tuli etukönötystä, mutta hiljalleen horjuminen ja könötys väheni ja onnistuin vauhdissa ottamaan rentouden uudelleen.

Kokeilimme myös laukan nostoja. Jännitin eikä Fengur laukannut, meni sellasta pikatölttiä tikuttaen. Ehkä kuulemattomuudellakin oli osuutensa että en saanut itseäni rennoksi ja nostamaan laukkaa. Kenttäkin oli tosi kova eikä meidän kärkihevonenkaan mielellään laukannut. Tiinan Aaveella ei ongelmia. Kyllä ihailen Tiinan rohkeutta ja taitavuutta ratsastaa ilman satulaa koko tunnin ja tehden vieläpä sitä kaikissa askellajeissa, myös ravissa. Fengurhan ei ravaa laisinkaan, joten sitä en ”päässyt” tai ”joutunut” kokeilemaan ilman jalustimia. Laukan nostot, tai ne yritykset tehtiin jalustimet jalassa.

Kiva oli ratsastaa ja mahtavaa kun saimme uusia haasteita ja onnistuen mukavasti. Hyvällä mielellä kotiin valmistamaan ruokaa: perunamuusia ja kuhaa. Illalla vielä liki parin tunnin lenkki Marian ja koirien kanssa. Reippailtiin 8.8 km. Oli mukavaa kävellä raikkaassa kevätillassa lumihiutaleiden leiaillessa hiljalleen. Ja mikä parasta tässä yksikorvaisena liikkumisessa, minun ei tarvinnut huolehtia reitistä eikä turvallisuudesta. Saatoin tepsuttaa rennoin mielin Marian pitäessä meidät kartalla. Tokihan myös ihanaan lenkkeilyyn kuuluu mailman parantaminen ja tuo liki parituntinen menikin todella nopsaan. Ihan ihmeteltiin kun todettiin kellon olevan jo puol yhdeksän.

Eilisen aloitin spinningtunnilla. Avokki ja uusi avustajamme vei minut Vidaan kauppareissullaan. Ehdin hyvin paikalle ja pyörän selässä olin jo ennen ohjaajan saapumista. Tanjalla oli nyt uusi ohjelma, jossa viisi työvaihetta. Eka työvaihe kesti 6 min ja loput 8 min. Musiikki aika teknovoittoista ja viimeisessä työvaiheessa tahtia antoi 8 minuutin instrumenttaalinen jumputusbiisi 😀 Kaikenkaikkiaan mielestäni tunti oli kohtuullisemman nopeatempoinen paria hitaampaa mäkeä lukuun ottamatta. Teimme myös kiihdytyksiä muistaakseni neljännessä työosiossa. Eivät oikein lähteneet näistä jaloista 🙂 Joka tapauksessa tunnin jälkeen mahtava fiilis. Sinne paloi 571 kcal. Siitä vauhdilla kotiin suihkuun, salaattia naamaan ja Jumboon shoppailemaan. Ensiksi käytiin vaihtamassa tilaamamme Salomonin lenkkarit. Lopulta ne vaihtui Merellin kenkiin, koska Salomonit olivat liian kapeat ukkovarpaan sivustalta. Olin ja olen aika järkyttynyt, minulle jokin kenkä liian kapea! Vanheneminen on siis alkanut, jalkaholvit madaltuu.

Stopsportissa oli loppuunmyynti ja löysin sieltä täydelliset ulkotreenihousut kapeilla lahkeilla. Housut ovat lahkeistakin sopivan mittaiset, mahtavaa! Housujen lähtöhinta 80 € kauhistutti, mutta alen jälkeen hinnaksi jäi 48 € En voinut vastustaa, niin täydelliset olivat. Käytiin vielä ”normivaatekaupassa”, josta löysin itselleni tummansiniset farkut ja tummansinisen kevättakin vaaleilla nauhoilla. Takki on tyköistuva ja kuulemma mun päällä todella hyvän näköinen 😀 Olipa mahtikivaa pitkästä aikaa käydä vaateostoksilla. Ennen ruokaostoksia käytiin jätskillä.

Ilta kuluikin rentoillen avokin kanssa. Saunottiin, nautiskeltiin siiderit ja oluet kera Kartanon maustamattomien sipsien. Avokki valmisti mun shoppaillessa meille fetasalaatin, jota kotiuduttuani syötiin. Viikonlopun aikana myös villapaitani on edistynyt jonkin verran. Eilisiltana istahdin kuuntelemaan kirjaa ja neulomaan, sujahti melkein pari tuntia jo avokin mentyä unille. Hyvä, rento viikonloppu takana. Tästä on hyvä ponnistaa uuteen viikkoon. Huomenna kun saan vielä vasemman korvan kuulolle elämä voi hymyillä vielä isommin.

Julkaistu

Ulkoliikunnan ihanuus

Talvella talviliikunta jäi kolmeen lumikenkälenkkiin, ja reippailu koiran kanssa oli mitä oli liukkaine keleineen. Olen todella nauttinut näistä aurinkoisista päivistä joita on riittänyt viime keskiviikosta lähtien. Ulkoilu maistuu ihanalta ja nyt kun Ottokin Vida-haahuiluista huolimatta kulkee reippaasti, on ilo kävellä auringossa. Siksipä lauantainakin oli lähdettävä avokin ja koirien kanssa reippailemaan, vaikka aamupäivällä olinkin ollut pumpissa ja spinningissä. Tulipahan kolmisen tuntia liikuntaa sille päivää. Samoin itse asiassa eilisellekin.

Oltiin nimittäin ratsastamassa ja illalla vielä ystävän kanssa yli kahden tunnin lenkki. Ratsastin Airalla. Harjoittelimme kahdeksikkoja. Aira oli selvästi oikealle notkeampi ja vasemmalle taivutuksissa joutui ratsastajakin enemmän töihin 😀 Tölttäsimme ja se oli hankalahkoa. Millään en meinannut aluksi saada Airaa töltille, väkisinkin vaihtui raville. Sain todella tehdä istuntani kanssa töitä, jotta se pysyisi riittävän takapainoisena. Ravi keventäen sujui hyvin ja harjoitusravissakin hetkittäin uskalsin irrottaa kädet satulan reunasta. Laukan nostoja teimme jonkusen. Kenttä oli puolittain jäinen, joten laukkapätkät oli kovin lyhyitä.

Lopputunnista olimme taasen ilman satulaa. Aluksi pidin harjasta tiukasti kiinni, mutta hiljalleen pysyin pelkillä ohjilla ja lopussa jo pitkiäkin pätkiä. Sain hevosen muutaman kerran pysähdytettyäkin oikeaoppisesti. Aiemmin ilman satulaa ratsastaessani en ole käsiä harjasta irrottanut pitääkseni vain ohjista. En ole myöskään pysäyttänyt hevosta tai pyytänyt liikkeelle. Tiina teki pari volttia ja otti tölttipätkiäkin. Minä sitten joskus 🙂 Mutta taas huomasin, olen kehittynyt ratsastuksessa pienin askelin, mutta kuitenkin. Eivät tunnit ole menneet hukkaan.

Auringon jo laskeuduttua lähdimme Marian ja Oton kanssa reippailemaan. Ihana raikas kevätilta. Juttua riitti ratsastuksesta opaskoiriin, luonnosta autoihin. Välillä Otto koitti hidastella inhoamissaan hiekotushiekoissa, mutta suostui liikkumaan reippaasti. Näimmepä eräänlaista katutaidettakin jalkakäytävällä maalattuna 🙂 Nimittäin talsimme kahden peniksen ja yhden vaginan ohitse. Että näin. Lenkin kulku sitten numeroina: 2 h 5 min 9.88 km (4.7 km/h, 877kcal, keski123bpm ja maksimisyke146bpm) Oli mukavaa reippailla ystävän kanssa jutellen. Ens sunnuntaina uusiks, yes!

Tänään on ollut ”virallinen” peruutusten päivä. Kello soi kahdeksalta, koska asiakas kymmeneltä. Aamupalan nautittuani tuli puhelu ja peruutus. Hetkeksi köllähdin pehkuun ajatellen lepäileväni hetken ennen pt-treeniin lähtöä, mutta sekin peruuntui. Ja päivään mahtui vielä kolmas peruutus illan asiakkaista. Noh, siinä lötköteltyäni tovin päätin lähteä upeaan ulkoilmaan reippailemaan Oton kanssa. Ensiksi kuljimme Metsolan suolla ja sen jälkeen vielä teimme ns. Lidli-lenkin. Aurinko paistoi, linnut lauloi. Tuntui jaloissa ihanan verryttävältä kävellä. Otollakin oli menohaluja, joten liikkuminen oli sujuvaa ja nautittavaa. Emmekä reiteillä haahuilleetkaan, joten saavuin iso hymy kasvoilla kotiin häntää heiluttavan koiran kanssa. Olin ja olen niin onnellinen. Taivalsimme 1 h 32 min, kilsoja taittui 7.62 keskinopeuden ollessa 4.9km/h. Kulutus 557 kcal, keski123bpm ja maksimisyke139bpm. Huomenna meikäläisellä on muuten sykemittarivapaa päivä 😀 Sellainen taitaa olla myös keskiviikko. Olen vähän hurahtanut sykeseurantaan. Sen taitaa huomata?

Asiasta toiseen… Minulla on nyt ollut viime päivinä koko ajan nälkä. Ei tee mieli herkkuja vaan ruokaa, rahkaa, hedelmiä tms… Syynä varmasti liikuntamäärät. Nyt vain pitäisi osata syödä oikein ja järkevästi myös painon pudotusta ajatellen. Olen huomannut aineenvaihdunnassani muutoksia, hiki irtoaa paremmin, nestettä poistuu kropastani ja vähän vaakakin näyttäisi siltä, että alkaa näkymään myös painossa. Ehkäpä kroppani on vihdoin herännyt jostain horroksestaan 😀 Toivottavasti tämä suunta nyt jatkuu, tosin jatkuvasta nälästä tahdon eroon. Nyt tahdon kuitenkin kuuntelemaan intiaaniseikkailua 1200-luvulta Kun kotka kutsuu-kirjan muodossa, joten hyvää alkanutta viikkoa kaikille teille!

Julkaistu

Sykkeen nostatuksia

Mullahan on ollut sykemittarin kanssa ongelmia. Alkuun se ei pysynyt yhteydessä puhelimen kanssa ja nyttemmin sykelukemat ovat useimmiten olleet ihan kummalliset, vai mitä sanotte esim. torstain spinningissä keskisyke 109 ja maksimikin vain 147. Ei kuulosta kovin tehokkaalta treeniltä. Sitkeästi kuitenkin perjantaina puin sykevyön ylleni ja aloitin crossilla lämmittelyn omatoimisesti ennen Jannan tuloa. Ehdin Sports Trackerin mukaan sutkuttamaan 20 min. Janna oli hankkinut patterit lainasykemittariinsa ja koska omalla mittarillani lukemat ovat olleet kummallisia päätimme testata Suunnon mittarilla asiaa. Hyväpuoli oli myös se, että Janna pystyi näkemään ranteessa olleesta kellosta jo treenin aikana sykkeitä. Sykemittarin vaihdon yhteydessä totesimmekin omani olevan ihan sekaisin, sillä 94 oli keskisyke crossissa. Maksimi oli jo vähän uskottavampi 164.

Päätimme vielä palata crossille testailemaan ja katsomaan miten sykekäyrä menee. Sutkutin 7 min 4-5 leveleillä ja huippusykkeeksi saatiin 191 Suunto sykemittarin yhteenvedon mukaan. Taulusta jo treenin aikana Janna näki 188.

Varsinainen treeni aloitettiin Smithissä kyykyillä. Ehkäpä taas turhaan arkailin painojen kanssa, aloitimme 20 kilolla, mutta näytti liian helpolta lisättiin viis kiloa 🙂 Ja ei se pahalta tuntunut. Eniten ehkä tuntui niskahartiaseudussa tanko, koska alue on ihan jökissä. Onneksi avokki vähän innostui hieromaan lauantai-iltana. Joka tapauksessa selkä- ja polvilinja pysyi kyykyn aikana oikeassa linjassa. Se vaan jaksaa minua aina yllättää. Loppujenlopulta kyykyissä taitaa olla meikäläisellä itseluottamuksen puutetta. Eiköhän sekin kasva tässä treenien mittaan. Tein kyykkyjä kolme sarjaa ja liikeparina oli vipunostot sivulle ja eteen (rollina ja loppuun vain sivulle.. Etenkin vasen käsi karkasi nostossa kovin helposti vartalolinjan eteen). Aluksi tuntui vaikealta hahmottaa missä järjestyksessä liikkeet tehdään. Eka sarja meni aikalailla tuhraamiseksi. Toinen sujui jo paremmin ja vasen käsikin pysyi himpun paremmin kurissa. Tein liikkeet kolmen kilon käsipainoilla. Viimeisessä sarjassa tein vain vipunostot sivulle.

Pakaralle lisää töitä: lonkan loitonnus 32+2.3kg selkä irti penkistä, sain liikkeen paremmin tuntumaan siellä missä pitää. Jotenkin minusta tuntuu, että olen aina väärän kokoinen melkeinpä kaikkiin laitteisiin, mutta onnistuihan tuo pienessä etunojassakin 😀 Onneksi tehdään harjotteita myös paljon ilman laitteita, haastavuus lisääntyy, mutta niin se pitääkin.

Vidaan on tullut uusi laite hiihtoergo concept2, jota pääsin testailemaan ja taasen sykettä nostamaan. Vastus 7/10 500m tasatyöntöinä. Oli aikas kiva ja tehokaskin, hyvää liikettä hartiaseutuun. Jatkoimme lattialla tehtäviin liikkeisiin joista ensinmmäisenä takareisi fitballilla (lantion nosto suorin vartaloin ja ylhäällä polven koukistus). Aluksi liike tuntui pohkeissa, koska asento vaappui ja tasapainoa joutui hakemaan. Aika nopeaan tuntemuksia alkoi tulla myös takareisiin. Viimeisissä toistoissa huomasi miten lantio alkoi tippumaan alas, joten keskiropan hallinnan kanssa töitä riittää jatkossakin. Olin kuitenkin iloisesti yllättynyt, että pystyin tekemään kolme sarjaa liikettä eikä jääty vain harjoittelemaan lantio ylhällä ja suorassa pysymistä. Tykkäsin liikkeestä 🙂

rotaatio 4kg ja 6kg pallolla selinmakuulla (nyt pää pysyi hyvin keskellä, kun viimeksi koitin koko ajan kääntää päätä vasemmalle). Minusta on ihan huippua kun Janna kiinnittää tuollaisiinkin asioihin huomiota ja antaa siitä palautetta! Kiitos 🙂 Ja vielä ehdittiin alavatsa selinmakuulla, ote Jannan nilkoista, suorat ja vinot alasviennit. Lopuksi vielä crossarille sykettä nostamaan. Jalat painoi ja Janna muistutti sen olevan korvien välissä, ja että kyllä ne liikkuu ja kun ottaa kädet avuksi, niiden on pakko liikkua 😀 Janna sai puhumisellaan/tsemppauksellaan vielä muhun liikettä niin paljon, että syke kävi 181. Hitto mikä fiilis treenin jälkeen, LOISTAVA!!! Sykemittarin yhteenveto 1h 3 min, keskisyke 143bpm, Huippusyke 191bpm. Kalorikulutus oli päälle 400, mutta mittariin ei ollut syötetty minun ikää, painoa, pituutta jne. Mut huippufiiliksillä suihkuun ja aurinkoisessa säässä Oton kanssa reippaasti kotiin. Poika opasti liki täydellisesti ja mulla virtasi kropassa endorfiini. Ihana olo! Kotona ruokaa, neulontaa ja fiilistelyä.

Ilmeisesti myös oman sykemittarini kummien lukujen syykin selvisi. Olen asettanut sykevyön liiaksi vasemmalle kun lähettimen paikka on rintojen välissä ja kontaktipinnat sen molemmin puolin. Itse olen laittanut sen enemmän vasemmalle ajatellen kai sydäntä. Onneksi pääsin heti lauantaina asiaa testailemaan. Olimme Marin kanssa pumpissa sekä spinningissä. Mä heräsin kahdeksalta lauantaiaamuna, jotta pääsen liikkumaan! Mulla täytyy olla kuumetta ja paljon!

Pumpissa ohjelma oli edelliskerrasta vaihtunut ja etukäteen vähän hartiajumin takia koko treenimuoto arvelutti. Päätin tehdä treenin aika kevyillä painoilla ja esim. kyykkybiisissä sarjojen välissä nostin tangon hetkeksi harteilta pois. Lisäksi teen monet liikkeet hartiat korvissa, joten ei todellakaan ainakaan helpota hartiajumeja. Ohjelmaan oli tullut ns yhdistelmäliikkeet ja minulta meni jokunen tovi tajuta mitä se tarkoittaa, mutta lopulta ymmärsin. Muutoinkin en koe vahvuukseni eri tempoilla liikkeiden tekemistä ja musiikin rytmistä nopeuden ottamista. Spinningissä se ei minua häiritse, mutta pumpissa tuntuu jotenkin hankalalta. Olen ajatellut, että teen omaan tahtiini ja otan rytmistä kiinni, jos saan. En kuitenkaan tee siitä kynnyskysymystä. Nyt mielestäni ymmärsin tehtävät liikkeet edelliskertaa paremmin. Tosin nyt ei ollut esim. liikkuvia askelkyykkyjä laisinkaan. Askelkyykyissä en kovin syvään uskaltautunut, suorat kyykyt meni paremmin ja tasapainokin piti. Penkkipunnerrus on tuttu ja sen vuoksi helppokin liike. Teimme myös ojentajabiisissä kapealla otteella penkkipunnerruksia kohden napaa ja liikeparina oli ranskalainen punnerrus. Käsiliikkeissä olen selvästi vahvemmilla, tai ainakin luotan itseeni ja tekemiseeni enemmän. Tokihan ohjelmaan mahtui soudut, maasta vedot, punnerrukset, suorat ja vinot vatsat, hauiskäännöt tangolla, pystypunnerrukset… Kyllähän se aika nopeaan sujahti. Ja nyt sain sykemittarillanikin jo vähän uskottavampia lukemia mitä esim. torstain spinnussa. Kulutus 375 kcal, keski127bpm ja maksimisyke158bpm. Ei siis mikään hurjan kova treeni, mutta eihän me siihen lopetettu vaan jatkoimme spinningtunnille. Tanja veti molemmat ja kiitokset hänelle innostavasta ohjauksesta. On se vaan mukavaa treenata ammattitaitoisten ohjaajien tunneilla. Spinningtunnilla oli kolme työvaihetta, kaikki taisivat olla 13 min mittaisia. Viimeisessä osiossa kaksi viimeistä biisiä oli nopeita, joten reipasta poljentaa mäkeen istuen ja seisten. Kiihdytyksiä otettiin myös. Nopeissa mäissä muistelin Jannan korvienvälijuttua kun jalat meinasi hyytyä. Hoin itselleni ”polje, polje”. Ja onhan sillä fiiliksellä ja musiikillakin uskomaton merkitys. Kyllä hiki virtasi ja endorfiini jylläsi. Ja nyt sykelukematkin alkavat kelvata mullekin: 553 kcal, keski153bpm ja maksimi181bpm. Ei muuta kuin hyvällä mielellä saunaan kera smoothieksen.

Eikä päivän liikunnat vielä siihen loppuneet, sillä iltapäivällä lähdimme avokin ja koirien kanssa lenkkeilemään. Oli upea auringon paiste, joten eihän sitä sisällä voinut kyhjöttää. Kiersimme Metsolan suon ja loppuosa lenkistä oli jään peittämä, joten toisella kierroksella tulimme oikotietä pitkin takaisin. Lenkille mittaa kertyi 5.40 km keskinopeuden ollessa 4.7km/h. Vauhtiin voi olla tyytyväinen, sillä jäätiköllä taiteilu kyllä hidasti matkantekoa jonkin verran. Kyllä lenkin jälkeen valmistettu fetasalaatti maistui broilerfileiden kanssa herkulliselta ja punaviinilasillinen kruunasi kaiken. Ilta hujahti rauhallisesti rentoillen. Seuraavana yönä nukutti ihanasti ilman melatoniiniakin. Treenistä tuleva väsymys on mielettömän hyvä tunne.

Julkaistu

Missä mättää? – sen jos mä tietää voisin, oloa se helpottaisi

Koska liikunnallisesti elämä on ollut todella hiljaista, odotin tämän päivän pt-treeniä kuin labukka ruokaansa. Treenin jälkeen oli vielä tarkoitus nauttia infrapunasaunan lämmöstä. Aina asiat ei kuitenkaan mene niin kuin suunnittelee. Pt-treenin ja infrapunasaunan sijaan nimittäin kävelin pari tuntia aurinkoisessa ja keväisessä säässä.

Kotoa lähdin Oton kanssa hyvissä ajoissa ja alkumatka sujui hienosti. Otto opasti reippaasti hiekotushiekoista ja pienistä lätäköistä huolimatta. Pääsimme radanvarsitielle ja sitäkin sillan ylitykseen asti. Otto käänsi meidät loivasti vasempaan, oikealla huomasin olevan jonkin metalliaidan, jota en ole aiemmin huomannut. Autojen äänet lähestyi ja arvelin Oton tehneen todellisen suunnan muutoksen, käännyimme takaisin löytäen hiekan ja asfaltin rajan. Siinä se kumma aita oli taas. Mietin, onko reitissä muutoksia, hämääkö äänimaisema minua kun lumet pois vai mikä mättää. Lähdimme jatkamaan Oton ohjaamana asfalttitietä. Autojen äänet kuului liian liki, kuulu myös radalla menevät junat. Vasemmalta kuului ilmastointihormin suhina ja ajattelin meidän olevan sittenkin liki portaiden hakua. Portaita ei kuitenkaan löytynyt. Asfalttitie vain jatkui. Junien ääni kuulu edelleen oikealta, mutta ei vaan haettavia portaita löytynyt. Epävarmuus valtasi mielen. Kaksi naista ohjasi minut palaamaan takaisinpäin ja kääntymään oikealle. Niin tein, löysin itseni parkkipaikalta. Autoja meni joka suuntaan ja ihmiset vauhdilla ohi. Pyörin parkkipaikalla ja nuohosin sen laitoja etsien mistä pääsisin lähdelle rataa. Lopulta löysin ja jatkoin eteenpäin. Portaita ei vain kuulunut ja usko oli lopussa. Käännyin takasin ja aikamme käveltyämme löysin taas asfalttitien ja hiekkatien taitteen vieressä olevine aitoineen.

Alkuun olin varma Oton temppuilevan ja olevan menemättä oikein jonkin lätäkköjärven takia, mutta en ole varma alkuunkaan. Nyt minusta nimittäin tuntuu, että jostain syystä en päässyt jatkamaankaan suoraan vaan väkisinkin jouduin kohden Peltomyyränkujaa. Ja nyt kun en pysty itse asiaa tarkistamaan, turhauttaa ja ärsyttää. Haluan tietää pian mikä siinä oikein mätti. Nimittäin löydettyämme radan varteen hiekkatielle Otto opasti taas todella reippaasti ja määrätietoisesti meidät kotiin.

Huomenna kalenterissani lukee spinning+roller+pilates, saas nähdä miten meikäläisen käy, tuleeko taksikeikka vai jääräilenkö kävellen Vidaan. No jospa saisin ennen huomisiltaa tietää mikä reitillä mätti. Onneksi perjantaina avustaja on täällä, joten hän opastelee meidät treenaamaan. Kotimatkalla on sitten aikaa haahuilla. Onneksi Janna ymmärtää tilanteen ja tsemppailee minua harmituksen kourissa olevaa, mutta silti ei ole kivaa myöhästyä sovitusta tai joutua perumaan treeni. Tänään en vaan paikalle löytänyt, joten nautin auringosta ja d-vitamiinista 🙂 Ei se kyllä siinä hetkessä hirveämmin lohduttanut.

No jospa huomenna liikunta sitten palaisi elämääni oikein rytinällä. Kuun alkajaisiksi elämää tulivat odotetustikin häiritsemään valupäivät ja torstaina lähdimme mökille. Saimme myös äitini perjantaina vieraaksemme. Sää oli kylmä, sateinen ja tuulinen. Tiet kelirikon kourissa, joten liikkumiset jäi. Sunnuntaina istuimme sentäs nuotiolla tihkusateessa pitkään ja hartaasti myös sisäistä lämmikettä nauttien. Perjantai-iltana äiti koetti opettaa minua tanssimaan, lauantaina nautimme saunan lämmöstä. Neuloin villapaitaa ja nyt mennään todella hitaissa kerroksissa, koska silmukkaluku on jo pitkälle yli 300. Vielä olisi kymmenen kerrosta hihapaikkoihin.

Maanantaina kotiuduttua suoraan Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti reilusti yli kolme tuntia. Kotona nopsaan salaattia ja ilta menikin töiden merkeissä.

Eilen tiistaiseen tapaan aika hujahti käsitöiden merkeissä. Keramiikassa aloitin tekemään teepannua. Mukaani sain valmiit lasitetut pikarin, lautasen ja mukin. Rottingissa sienikori ei valmistunut vieläkään. Ohjaaja sai siihen kiinnitettyä sangan ja aloitettua siihen ruutupunosta. Epäilen valmistuuko se pirulainen vielä ensi kerrallakaan. Leikkasin jo loimet ovaalikoriin valmiiksi. Siinä ne tämän kevään työt taitavat sitten ollakin. Syksyn rottinkiryhmien tulevaisuudesta ei taida vielä olla tietoa, joten nähtäväksi jää mitä sitten. Joka tapauksessa kotona iltateen äärellä jatkoin paidan neulontaa.

Toivottavasti huomenna pääsen hikoilemaan spinnutunnille, rolleriin kehoa huoltamaan ja pilatekseen keskikroppaa kehittämään. Tarkoitus on viettää mahdollisimman liikunnallinen loppukuu, joten paree alkaa taas reitti Vidaankin sujumaan!

Julkaistu

Helteessä ratsailla – töltistä raviin

Kesä tuli sitten kertaheitolla. Vielä perjantaina kauppamatkalla paleli tuulessa ja tihkusateessa. Lauantaina Espan puistossa nautittiin auringosta, mutta mereltä puhaltava kylmä tuuli muistutti kevään raakuudesta, mutta iltaa täällä Vantaalla istuimme parvekkeen ovi selällään. Eilen lenkillä jo hiki virtasi ja Otto-poika maleksi läähättäen. Menohalut oli myös tänään aamulenkillä olemattomat. Taitaa yht’äkkinäinen helle ottaa vähän koville.

Niin ne oli hevosetkin hikisiä tänään. Syksyllä ostamiani paksuhkoja ratsastushousujani en kyennyt kiskomaan jalkaan liki 30 asteen helteeseen. Kaapista kaivoin koirahieronnoissa käyttämiäni kapripituiset college-housut. Sentäs ratsastuskengät laitoin vaikka pohjassa kevyt karva. Taitaisi olla aiheellista shopata kesäridaushousut.

Ratsastin tänään Pipsalla. Meillä oli alla luonnontölttärit ja tunnin teemana oli saada hevonen siirtymään töltistä raviin. Tunnin alussa säädimme jalustimia hevosen selässä istuen ja minulle se oli helppoa. Tajusin heti miten se tehdään. Kuvittelin aiemmin siitä jutellessamme, että se olisi paljon vaikeampaa mitä olikaan. Kiersimme kenttää ympäri rentoa käyntiä kulkien, kunnes lähdimme ottamaan ohjia tuntumalle ja hommiin. Aloitimme harjoittelemaan käynnissä vauhdin säätelyä. Jännittämällä vatsalihaksia ja ohjista pidättämällä vauhti hidastui, hevosen askeleet lyhenivät. Vatsalihakset rennoksi ja kädet samoin, hevonen siirtyi reippaampaan käyntiin. Harjoitus tehtiin muutamaan kertaan kunnes lähdimme kootusta käynnistä istunnalla ja jalkojen asennolla hakemaan tölttiä. Selkä suorassa, ohjista pidäte, ja pohkeilla napautus hevosen kylkiin. Pipsalla on tasainen ja pehmeä töltti, oikeastaan sellainen huomaamaton. Kootusta käynnistä siirtyminen tölttiin onnistui helposti. Seuraavaksi pitikin siirtyä raviin. Pipsan ravi on nopeaa tikutusta. Ennen ravivaihetta harjoittelimme vielä töltin vauhdin säätelyä. Raviin siirryimme kootun käynnin ja töltin kautta. Raviin siirryttäessä pidempi ohjas, painoa hieman eteenpäin, polvet auki ja menoks. Aluksi oli vaikeahkoa saada hevonen raville ja kun ravi löytyi vielä saada kevennys oikeaan rytmiin. Pipsan ravi oli sellaista tikutusta, että väkisinkin turvauduin satulan kaareen. töltissä uskalsin kannatella käsiä oikealla tavalla edessäni. Kertakerralta siirtyminen raviin kävi helpommin ja helpommin ja kevennysrytmikin löytyi hyvin. Koin onnistumisen iloa ja taas tajusin kehittyneeni ratsastajana. Pystyn istunnallani kertomaan hevoselle mitä sen haluan tekevän, ja hevonen pysyy kuulolla ja toteuttaa toiveeni, yes!!! Pystyn vauhdissa tekemään erilaisia asioita. Ehkä ravista tölttiin siirtyminen tuntui hankalimmalta, saada taas ohjat tiukemmalle. Ehkä satulan kaari oli ravissa liian houkutteleva, joten jouheva ohjan siirto tiukemmalle tuntui hankalalta. Eiköhän siihenkin ajan oloon tule parannusta rohkeuden lisääntyessä. Lettu oli joka tapauksessa edistyksestämme iloinen. Tälläkään kertaa en laukannut. Pipsa laukkaa kovaa ja Lettu ei halunnut pilata edistystäni, arveli minun voivan säikähtää Pipsan laukkaa. Toivottavasti seuraavalla kerralla pääsisin Airan selkään, jonka laukka on hyvä eikä se yleensä ainakaan intaannu liikaa. Joka tapauksessa oli taas kerran aivan mahtavaa ratsastaa. Tuli sellainen olo tunnin jälkeen, että olisi kivaa ratsastaa monta kertaa viikossa. Että ”rikas mies jos oisin”… Vai miten siinä laulussa sanottiinkaan :D:D

Hitaan aamulenkin jälkeen lähdin uimaan. Uimahallissa oli todella vähän porukkaa. Uin 1350m/70min. Jalat tuntui ehkä vähän väsyneiltä. Huomiselle sovittu vesijuoksu+uinti peruuntui kaverin sairastuttua. Illalla pääsen kuitenkin ystäväni vetämälle spinnutunnille, jonka jälkeen ilta jatkuu venyttelyillä. Töiden jälkeen luvassa siis mahtavuutta, yes!