Julkaistu

Herkullista grilliruokaa ja kesäilloista nautintaa

Torstaina tultiin mökille ja seurana oli äitini tähän iltaan. Äiti ryhtyi miltein heti kitkemään kukkapenkkejä avokin ja veljeni viimeistellessä laiturin käyntisillan ja laituriosan yhteen liittämisen. Minä valtasin keittiön ja rupesin kokkaamaan. Lohifileeseen Heikkilän luomutilan savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja kuivattua tilliä. Perunanyyttiin luomuvoita, savusuolaa ja mustapippuriasekä sipulinyyttiin hunajaa, suolaa ja mustapippuria. Ateriasta tuli herkullinen, kalakin tuntui tuoreelta. Ruokailemaan päästiin aika myöhään. Nautimme aterioiden kesäillasta valkkarista hiukan liikaa nauttien. Jälkkäriksi testasimme Grillimaisterin suklaafondueta, jonka voi kuumentaa nuotiolla tai grillissä välillä sekottaen. Dipattiin suklaaseen mansikoita. Vasta pimeyden synennettyä ja lintujen täysin hiljennettyä maltoimme kömpiä nukkumaan.

Perjantaina aamupäivä meni vähän toipumiseen, mutta avokki ryhtyi laittamaan laiturin maakiinnityksiä äidin repiessä rikkaruohoja ja mun tiskatessa. Välillä uimaan ja taasen puuhastelemaan. Linnottauduin keittiöön ja valmistin meille täytettyjä paprikoita ja tomaatteja. Avokki paistoi viikolla aikaisemmin jauhelihan, joka piti saada käytetyksi. Jauhelihan lisäksi lisäsin paprikoihin sipulia ja fetaa. Tomaatteihin valkosipulia. Bataaattinyytin maustoin luomuvoilla ja savusuolalla. Ateria oli kuulemma oikein kesäisen näköinen ja vaikka itse sanonkin myös herkullinen. Nyt ei jälkkäriä ollutkaan. Myöhemmin illalla istuimme nuotiolla ja paistoimme makkaraa. Taas kello oli lähemmäks kaksi ennen kuin maltoimme nukkumaan.

Lauantaina ei onneksi huono olo vaivannut, mutta silti aamu oli vähän hidas valvomisesta. Äiti istutteli kukkasipuleita ja kun oli tarkoitus mennä kasvimaalle tekemään vanhoille marjapensaille tukikehiköt iskikin vesisade suunnitelmia häiritsemään. Pyykitkin oltiin juuri saatu narulle kuivumaan. Noh, sen luonto kuivaa minkä kasteleekin. Äidin lukiessa kirjaa ulkona ja avokin kuunnellessa omaa kirjaansa valmistin ruuan. Nyt maustoin possun ulkofilepihvit soijalla, savusuolalla, karhunlaukalla, mustapippurilla, perunat savusuolalla ja luomuvoilla sekä sipulit torstaiseen tapaan. Innostuinpa leipomaan vielä mustikkapiirakan. Äiti toi keskiviikkona poimimiaan mustikoita. Tein ohjeella:
150 voita
1 dl sokeria
2 dl tattarijauhoja
1.5 dl gluteeinitonta jauhoa
1 muna
1 tl leivinjauhetta
2-3 kukkuraista ruokalusikallista maitorahkaa
Eli, pohja on sama kuin raparperipiirakassa, jonka ohjeen olen viime kesänä tänne laittanut. Vehnäjauhot 3-5 dl olen korvannut tattari- ja gluteeinittomilla jauhoilla ja lisännyt rahkaa piirakan paremman koostumuksen säilymiseksi.
Pinnalle latasin loput purkista maitorahkaa mihin olin sekoittanut mustikat ja sokerin. Mustikoiden määrää en osaa sanoa, piirakasta tuli runsasmustikkaista.Uuniin 200 astetta ja paistoaika ainakin tuolla mustikkamäärällä oli 30-35 min. Piirakkaa maistelimme illalla saunomisen jälkeen.

Tummia pilviä purjehti pitkin alkuiltaa ja vähän arvoimme voidaanko syödä ulkona vai ei, söimme ja saatiinkin lopulta nauttia auringon paisteesta. Kaikki  oltiin aika väsyneitä, joten vatsojen vähän lasehdittua saunomaan, uimaan ja lopulta iltateelle piirakasta nauttimaan ja unille.

Tänään aurinko paistoikin koko päivän. Äiti ja avokki saivat laitetuksi kehikot marjapensaille mun maustaessa kanafileet hunajalla, soijalla, carrylla ja mustapippurilla. Perunoihin laitoin nyt barbigue-maustetta ja voita. Leikkasin tomaattia ja paprikaa lisukkeeksi. Uimisen jälkeen olikin mukavaa istahtaa aterialle. Tosin aurinko paistoi jo melkein liiankin kuumasti – ainakin äidin mielestä.

Koirien touhuja on ollut hauska seurata. Eilen Harmaakuono ui lammesta keppiä ja Otto seurasi mukana ja uivat rantaan toisen pitäessä toisesta päästä kiinni ja toisen toisesta päästä keppiä. Välillä tyypit innostuvat ihan pihapiirissä vetämään keppiä hirmuisen murinan ja haukun säestyksellä. Otto yleensä luovuttaa ensinmäiseksi. Lammessa käytyään Otto heittäytyy maahan ja piehtaroi niin että maa vain pöllyää. Niin, Ottokin on alkanut uimaan välillä ihan uimalla eikä vain kahlaillen. Vaatii kyllä Harmaakuonon esimerkin tai ihmisiä lammessa uimassa.

Lukijoiden joukkoon on saapunut uusi ja 50 lukija! Tervetuloa lukemaan näitä kirjoituksiani laidasta laitaan. Tänään teemana ruoka, ens kerralla kenties käsityöt, liikunta tai jotain ihan muuta 😉 Jos tulee mieleen aihepiirejä mistä haluaisitte lukea kirjoituksiani, niin vinkatkaa.

Julkaistu

Alkukesän kuulumisia

Mun läppäri sanoi työsopimuksensa irti pari viikkoa sitten eikä sitä kannata enään korjata. Kotona käytän ikivanhaa pöytäkonetta ja mökillä Facebookia vilkuilen kerran pari päivässä puhelimella. Saa nähdä miten kauan tilanne jatkuu tällaisena. Uuden tietokoneen anomus Kelaan on tehty apuvälineohjelmineen, mutta kesälomat ovella ja Kela ei muutenkaan nopeudestaan ole kovinkaan kuuluisa. Helpotusta on tulossa, sillä tuttavani on luvannut lainata omaansa kakkoskonetta, joten ehkäpä pääsen aktivoitumaan tän blogin kirjoittamisessakin.

Tältä erää on kotipaikkakoulutus Oton kanssa ohi. Kahden viikon aikana kävimme läpi Ankkalammen lenkin, Metsolan suon lenkin, pikku lenkin katuja pitkin sekä reitin kauppaan. Suolenkillä ekan viikon lopulla Otto piti jo kivasti vauhtia ja huomio kiinnittyikin syrjän pitoon. On tärkeää, että koira opastaa tien reunassa eikä ajautuen keskelle. Toisella viikolla vauhtia löytyi ihan uudella tavalla ja kahtena iltana juoksimme pienen matkaa. Vitsi miten ihanan pehmeä veto koiralla ja se sen askellus. Melkein voisin rakastua juoksemiseen. Otto yllätti myös kauppareitillä. Se kulki kauppaan kuin ajatus, eikä se ollut siellä aiemmin käynyt. Paluumatka sujui takkusasti. Kävely meni mateluksi ja suojateiden näytöt hiipimiseksi. Toisella kertaa sujui jo paljon paremmin.

Viime viikolla Otto pääsi treenaamaan kokouskäyttäytymistä ja keskiviikkona Silmukkasiskojen miitatessa Espoon Menitassa shoppailukäyttäytymistä. Ensiksi kahvittelimme ja poika otti Siskoilta vastaan hellyyksiä malttaen kuitenkin rauhoittua aloilleen. Lankakaupan puolella laitoimme pojan kassan viereen paikalleen. Kahdesti Otto hiipi luokseni nähdessään mut hyllyjen lomasta. Ensikerraksi kuitenkin käyttäytymiseen voin olla tyytyväinen.

Tuskin yllätytte kun kerron viikonloppujen vierähtäneen mökillä. Kun jouduin päättämään jäädä Helsingin blogimiitista pois sunnuntaina veljeni perheineen vieraili mökillä. Lapset leikkivät koirien kanssa ja uskaltautuipa vanhin lapsista isänsä tavoin lampeen uimaan. Leivoin raparperipiirakkaa ja siemenleipää. Tein elämäni ekan piirakan gluteeinittomana ja mielestäni onnistui hyvin.

Viikonlopun aikana neuloin tilaustyönä tuubihuivin ja ahmin Wilbur Smithin kirjaa Valkoiset miehet. Välillä nyöritin koiran vetolelua ja taittelin kahvipussisuikaleita. Nautin kokkaamisesta ja helteestä.

Nyt ei sää hellinyt meitä. Sateista ja tuulista. Viikonlopun teemaksi voisi nimittää paperilankavyyhdin selvittäminen. Ostin keskiviikkona ohutta paperilankaa, josta neulon valokranssiin suojuksen. No neulostakin setvimisen ohessa syntyi ehkä 20 cm, mutta jos setvintää ei olis ollu, olisin varmasti neulonut jo toisenkin suojan. Aurinkoisina hetkinä rikkaruohojen rapsimista ja kasvien hoitoa muutoinkin. Ennen kotiin lähtöä avokki kuori mulle raparpereja. Laitoin ne pilkottuna likoamaan sitruunamehuun, johon lisätty myös sokeria. Mulla oli hyvä raparperi-sitruunamehun ohje, mutta se katosi koneen hajoamisen myötä. Ystäväni avustuksella löytyi vähän vastaava, jonka mukaan nyt teen mehun.

Harmaakuono on nyt ymmärtänyt ettei sen tarvitse työvermeitä päälleen huolia. Alkuun se läähätti ja vouhotti mun ja Oton lähtiessä ulos. Nyt se katselee lähtöämme rauhallisena. Se ei hakenut läheisyyttä minulta kovinkaan paljoa. Nyt viimeisen viikon aikana tilanne on muuttunut. Nyt tullaan aivan liki kuten talvisaikaankin, ja jos rapsutan Ottoa Harmaakuono kyllä muistuttaa olemassa olostaan. Ja kyllä koirat on kaverustuneet. Leikkivät mökin pihassa yhdessä vetäen keppiä kilpaa, nukkuvat selkä selkää vasten vierivieritysten. Vaikka Otto on kovin erilainen koira, olen tykästynyt siihen ja päivä päivältä suhteemme paranee. Viime torstaina ennen mökille lähtöä kävimme pienellä porukalla eräs lenkkireitti, joka tehdään kerhotapaamisella elokuussa. Maasto oli vaihtelevaa, Otto opasti varmasti ja hienosti. Kyllä olen ylpeä hienosta opaskoirasta ja tuon kokemuksen jälkeen uskallan lähteä pojan kanssa vaativampiinkin olosuhteisiin kävelemään.

Julkaistu

Loppukesän fiilistelyä

Oih, kesä tuli takas, ainakin hetkeksi! Tänään ja eilenkin on ollut ihanan lämmin. Viime viikon kylmyys tuntuu taas niin kaukaiselta 😀
Täällä mökillä on pihalaatotuksen ja terassin teko meneillään. Tänään on laatotusaluetta täytetty kivituhkalla ja tasoitettu sitä. Terassista on vanhat laudat irroteltu. Avokki ja Aa ovat olleet ahkeria. Itse käyttelin sirppiä mökin seinustalta viidakkoa poistaen. Ja ilmeisesti kohta tarvitaan Hepan olemattomia lihaksia kantoapuna isoja liuskekivilaattoja siirrettäessä paikoilleen. 
Lisäks olen huolehtinut taloustöistä. Ruuaksi valmistin täytettyjä tomaatteja ja paprikoita. Paprikoihin tuli pinaattia, jauhelihaa, sipulia, valkosipulia ja fetaa. Tomaateissa Feta vaihtui Monzarellaan 😀  Sitten vähän suolaa ja yrttimaustetta, ja mielestäni ateria onnistui hyvin. Jälkkärinä kahvit ja teet kera Petäjävedellä valmistetun 54%:n suklaan. Oli törkeen makeeta 😀 Avokki söi lisäks mun lauantai-iltana tekemää raparperipiirakkaa. Siitä tuli vähän kuivahkoa. Rahkaa eikä kermaviiliä ollut, joka olis vähän kostuttanut täytettä.
Raparperejä jäi yli piirakan verran. Keittelin nimittäin marmeladihilloketta 4 puolen litran purkillista. Ohjeessa 2 l raparpereja, 2-3 dl hillosokeria, 1.5-2 dl vettä. Ainekset sekasin ja kiehutus muutaman minuutin, sen verran että raparperit pehmiävät. Tein ekan satsin lauantai-iltana ja toisen sunnuntaina, joten neljä purkillista itse tekemää hilloketta, wouh!
Tuolloin lauantaina käytiin kävelemässä pitkä lenkki, nyt kilsoja taittui 15-16 ja meno oli reipasta ja ihanaa. Paluumatkalla tosin ohitsemme ajoi tuota mutkaista hiekkatietä pitkin joku helvatun kaahari/rallittelija. Melkein sydän pysähty, niin säikähdettiin ja avokin adrenaliinit nousi keskisormen näyttöasteelle.
Sunnuntaina oli tarkoitus ajaa tandem kotiin, mutta pilotin sairastumisen vuoksi pyörä on edelleen täällä. Jännittää mahtuuko se Aa:n autoon huomenna, toivottavasti! Torstaina kun olis mahdollisuus päästä tandemlenkille. Ja tää mun kilpapyöräilijä-kaveri on lähtenyt tänään pariksi viikoksi leireilemään, ja pelkäämpä pahoin ettei muita halukkaita löydy ajamaan pyörää kotiin, joten paree mahtua autoon 😀
Sunnuntaina hillokkeen valmistuksen lisäks nautittiin ihanasta kesäsäästä saunoen ja uiden. Syötiin ulkona se ainoa kerta viime viikon aikana. Kesä on niin lopuillaan, että jokaisesta tilaisuudesta on otettava kaikki irti. Illalla kotiin, sillä eilen oli töitä neljän asiakkaan verran sekä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kolmituntinen kokous. Arki koettaa tulla ”häiritsemään” loppukesän nauttimisesta. Aa ja avokki kävivät ostamassa terassiin laudat tms. Illalla mökille ja ekaa kertaa poltettiin pesällinen minileivinuuni/takassa ja hyvin hormi veti.
Pitkästä aikaa olen saanut uuden lukijan! Jeee-jeee..:D Tervetuloa Sari joukkoon
Julkaistu

Pyörälenkistä onnellisena

Punaisella hirmulla kolme lenkkiä takana
– Hidasvauhtinen kokeiluluontoinen reilut viis kilsaa
– 33.9 km ajassa 1 h 39 min pilottina kilpapyöräilijä
— 22 km vajaa puolitoistatuntia
Kilsoja yhteensä 61.510 km
Keskinopeus karvan alle 18 km
Korkein nopeus reilut 38 km tunnissa
Kokonaisaikaa en muista, mutta jotain reilun kolmen tunnin

Pyörässä on matkamittari, joka näyttää kokonaiskilsat, kokonaisajan, keskinopeuden ja tuon korkeimman nopeuden. Tietystikin mittarin nollaamalla saa kultakin lenkiltä erikseen samat tiedot. Toistaseksi en ole mittaria nollannut.

 Hymy karehtii vieläkin huulilla kun muistelen tuota alkuillan lenkkiä, niin huippua se oli!
Alussa koimme tosin sydämen tykytyksiä, vaihteista meni lukitus päälle ja polkimet eivät pyörineet. Pilottini meinasi jo hätääntyä hajottaneensa pyörän, mutta onneksi keksittiin mikä jarrasi. Siihen alkumatkasta meni tovi, mutta onneksi päästiin matkaan ja nauttimaan upeasta kesäillasta pyöräillen.

Reitiltä löytyi kivoja mäkiä ja välillä sai polkea ihan tosissaan, jotta päästiin mäen päälle. Kerran oli pakko taluttaa pyörä ylös.
Nautin tekemisen meiningistä, hengästymisestä ja jalkatreenistä.
Ja nyt kroppani huutaa tätä lisää. Olo on ollut koko illan aivan mahtava! Valitettavasti huomisaamun pyöräily peruuntui, mutta maanantaille on seuraavat treffit sovittu pyöräilyn merkeissä. Ja tämän iltaisen pilotin kanssa treffataan parin viikon päästä. Olen todella iloinen, että hän haluaa lähteä toistekin.

Minua vähän huolestuttaa, tuleekohan minusta rasittavuuden huutomerkki ruinuamisellani pilotteja jatkuvasti. Minusta nimittäin tuntuu, että pyöräily meinaa imaista mukaansa ja ylipäätään liikuntakärpänen puree mua tällä hetkellä. Haluaisin tehdä kaikkea mahdollista ja vissiin mahdotontakin.

Ja nyt tuo lomalaisten hieronta-rupeama on ohi. Olo on helpottunut!
Ei tarvitse jännittää onko minkä verran töitä vai onko ollenkaan. Voi keskittyä omaan firmaansa ja asiakaskuntaansa täydellä panostuksella. Tosin ens viikolla lomailemme/mökkeilemme. Alkuviikosta tosin töitä ja työpuhelin on mökillä ulottuvilla, joten meidät tavoittaa kyllä.
 Mutta määääää tahhhddon taas pyöräilemään!!!!

Ps: Käykäähän katsomassa
A Lesson in Sisu – Suomen Paralympiakomitean Lontoo-kampanjavideo

Julkaistu

Mökkiviikonloppu

Aurinko paistaa kuumasti, paarmat ja kärpäset surisevat, muurahaiset polttaa ajoittain jaloissa, silti olen onnellinen! Päätimme käydä ”päiväsaunassa” ennen kotiin lähtöä, joten savu tuoksuu saunan lämmitessä.
 Avokki ähisee ison kannon kimpussa saadakseen sen irti maasta. Itse olen tänään vähän kärsinyt turhautumisesta siitä etten osaa/pysty touhuamaan pihassa niin paljon kuin haluaisin. Nytkin naputan tätä postausta avokin rehkiessä. Eilen olin fiiliksissä kun pinoin heittokuutiollisen halkoja liiteriin. Ne pinottavat loppui vaan aivan liian nopeaan. Sen jälkeen keräsin vielä pari isoa paperikassillista syttöjä. Tunsin olevani hyödyksi ja avuksi. Puuhaaminen oli aivan mahtavaa!!!
Tultiin tänne perjantai-iltana avokin ja Aa:n kanssa. Grillasimme lohta ja kasvisnyyttejä. Söimme vasta kymmenen pintaan, joten oli jo liian kylmää ruokailla ulkona, valitettavasti. Mulle mökkeilyn kohokohtia on ruokailla ulkona ja muutenkin viettää täällä aikaani mahdollisimman paljon. Kotioloissa ehtii/joutuu olemaan sisällä ihan riittävästi.
Harmaakuonolla on hotspotti oikean lavan kohdalla, joten jätkällä uimakielto. Sen liikkumavapautta on ollut pakko rajoittaa, jotta se ei polskisi lammessa. Lähdimmekin ruokailun jälkeen pienelle kävelylle ennen saunaa. Tuolta läheltä löysimme peltoaaukeita missä laidunsi lehmiä, sonneja ja hevosia. Pari kertaa ollaankin kuultu tuossa tiellä menevän hevosia. Pitäisikin melkein selvittää millaset mahikset olis päästä ratsastamaan, joskus.
Saunoimme puolelta öin, lämmintä ulkona hurjat yhdeksän astetta, mutta avokin kanssa uskaltauduimme lampeen polskimaan. IHANAA!!! Rauhallinen iltayö jatkui vielä teemukillisten äärellä rupatellen ja hullaantuen gluteiinittomiin appelsiini-suklaakekseihin, joita olin tilannut Aa:ta varten Hyvinvoinnin tavaratalosta. Kello oli kolme ennen kuin hiljennyimme yöpuulle.
Eilen Aa laittoi häkä- ja palovarottimet paikoilleen, ruuvasi suihkuhuoneeseen naulakkokorin paikoilleen ja puuhaili kaikkea pientä mihin näköä tarvitaan. Iltapäivällä saapui kesäkuussa ostamamme vuodesohva, joka on väriltään meleratun sininen ja sopii täydellisesti mökin tunnelmaan. Ehkä se on vähän hienohko mökkisohvaksi, mutta eiköhän se ajan saatossa mökkeydy 😀
Sohvan kokoamisen jälkeen joimme kahvit ja teet. Ja vielä ennen Aa:n lähtöä avokki hieroi sen matkapöydällä mun istuskellessa ulkona kirjaa kuunnellen.
Ruokailu meni taasen niin myöhäiseksi, että ilta oli jo viilentynyt, joten söimme sisällä broileria, kasviksia ja perunaa. Nyt aamusta tein jauhelihapihvejä mihin laitoin sipulia, fetaa ja vähän tomaattia mausteiden lisäksi. Jäljellä muutama peruna, jotka pilkoin nyyttiin grilliin laitettavaksi. Nyt siis rentoutumista saunoen ja syöden. Ja perhana – tänään kyllä syödään ulkona!
Julkaistu

”Ajetaan me tandemilla” – ihan huippumahtavaa

Vapaapäivän ihana aloitus
 33.9 km polkemista aikaan 1 h 39 min
Pilottini ajeli omalla pyörällään ensin 43 kilsaa kotoaan meille ja täällä tandemin selkään ja uudelleen matkaan.
Ja oli aivan mahtavaa!!!
Ajantaju meni enkä osannut arvioida ajettuja kilsojakaan.
Matka taittui mukavasti rupatellen ja välillä vettä hörppien.

Ja arvatkaapa mitä
– se pyöräilykärpäsen surina kuuluu nyt molemmista korvista
Tahtoo, tahtoo pian uudestaan!

En vaan ole saanut mitään vastauksia pyöräilyseuroista mihin muutama viikko sitten mailasin, HARMI!!!
Selvästikin pilotin etsinnässä on laitettava uusi vaihde silmään 😀

Ja onneksi tämän päivän pilotti lupasi lähteä toisenkin kerran. Kunhan sopivaa aikaa löydetään hänen treeniohjelmansa puitteissa.

Meillä on ollut aika rankka viikko lomalaisten hieronnoissa. Ei ehkä niinkään se fyysinen rasitus. Henkinen paine on aika kova ja väsyttävää hieroa hälyisässä tilassa tunnista toiseen. Kotona onkin aika mennyt koomaillessa ja hoitaessa oman firman asiakkaita. Alaselkä on vähän oireillut liian leveän hoitopöydän vuoksi. Eilisiltana mietinkin jaksanko hypätä pyörän selkään, mutta onneksi en päästänyt ajatusta sen pidemmälle.
Oli niin mahtavaa ajella ystävän kanssa rupatellen kesäisessä aamupäivässä. Se teki niin fyysisesti kuin henkisestikin hyvää.

Nyt on hyvä suunnata mökille viikonlopun viettoon. Huomenna saamme sinne vuodesohvan ja sitten isoimmat hankinnat onkin tehty. Viikolla pihaan on tuotu polttopuuta, kivituhkaa ja liuskekiveä, joten eiköhän vähäksi aikaa pihapuuhastelua riitä.

Julkaistu

Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

Julkaistu

Lomatunnelmissa

Vaikka takana on vasta yksi viikko lomalaisten hierontoja, loma on todella tervetullut!!!
Oli nimittäin henkisesti aika raskasta. Säätämistä ja epätietoisuutta yllinkyllin. Yrität siinä sitten toimia ammatillisen asiallisesti pinnan ollessa katkeamispisteessä. Ei kovin mieltä ylentävää kuulla lauseita ”no jos olisin/olisimme tienneet, että tämä maksaa, ei oltas varattu olleskaan aikaa”. Näkövammaisille lomalaisille maksetaan loman aikana kaksi hierontaa sieltä, joka on meidät työhön kutsuneet. Jos heidän avustajat tai omaisensa haluaa hierontaa, he maksavat sen itse. Tämä on neljäs kesä ja näin on ollut aina. No nyt yht’äkkiä väitetäänkin avustajienkin saavan hoidon maksajatahon piikkiin ja kun näin ei ollutkaan, melkoinen motkotus ja valitus. Sitä tunsi itsensä suorastaan pahaksi ihmiseksi vaatiessa asian selvittämistä ja työlleen korvausta. Oli suorastaan helpottavaa kun saimme torstaina tiedon, että 9. päivä alkava viikko on peruuntunut, joten jatkamme vasta 16.7 lomalaisten parissa. Tuleehan toki peruutuksesta rahallista menetystä, mutta mielummin pienempi tulo ja parempi fiilis kuin helvatinmoista säätöä ja taistelua. Mielestäni en ole herkkänahkainen, mutta tuntui aika loukkaavalta miten 4-5 ihmistä paasaa siitä miten halusivat tulla kun luulivat hoidon olevan ilmaista. Ja etteivät missään tapauksessa olisi tulleet, jos olisivat tienneet joutuvan maksamaan hoitonsa.

No en napise enempää tuosta viikosta, totean vain raskasta oli. Iltaisin oman yrityksen asiakkaiden hoitamista ja kotona koomailua 🙁 Keskiviikkona pääsin pienelle tandemlenkille, ja tuo lenkki herätti hirmuisen pyöräilynälän. Laitoinkin pariin pyöräilyseuraan postia kertoen pilottitarpeesta. Vastauksia en ole toistaseksi saanut.

Eilen kävin ostamassa mökille keittiötarviketta avokin käydessä hankkimassa pihatyökaluja. Samalla ostin tulevalle viikolle vähän juomia ja kuiva-aineita. Kotona tavaroiden lajittelua ja pakkailun alottelua. Alkuillasta ystävämme kävi istumassa muutaman tunnin. Kahvittelimme ja juotiin lasilliset valkkaria.

Nyt eteisessä odottaa lähtöä muutama kassi. Huomenna kaupasta vielä ruuat ja ei muuta kuin Hartolaa kohden viikoksi mökkeilemään järven rannalle. Ja lomafiilistä nostaa tuo auringon paiste ja lämmin sää. Ennen äidin tuloa grillattiin foliovuuassa paistosta, jossa tomaattia, bataattia, sulatejuuston jämät, punasipulia, valkosipulia ja pinnalle vähän juustoraastetta. Nam. Grillattiin paistos hiljaisella tulella ja sen kanssa syötiin pihvit. Tuntui aivan mahtavalta kun ulkona tarkeni kesämekossa vielä nautiskella teestä ja äidin leipomasta pullasta. En pidä erityisemmin pullasta ja sen syöntiä välttelen. Äidin pullissa on jotain mistä pidän.
En kuitenkaan syönyt kuin yhden 😀

Avokki osti eilen tomaateille tukikepit joissa on koukut mihin varren saa ohjatuksi. Äiti viherpeukalona laittoi ne paikoilleen 😀 Kävi takapihalla kitkemässä rikkaruohot. Nyt taas kelpaa.

Avokki on kömpinyt jo unille ja äitinikin tuhisee unihengitystä selkäni takana, joten taidanpa minäkin pistää kuulokkeet korville kuunnellakseni kirjaa matkalla höyhensaarille.

Kesäisen ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Julkaistu

Päivä Virossa Haapsalussa ja Tallinnassa käyden

Toissamaanantaina herätyskello soi 05.00
– KÄRSIMYS – HUOKAUS – HAUKOTUS 😀
Ei muuta kuin sängystä ylös ja suihkun kautta matkaan.

Satamassa tapasimme muun seurueen 6.30 ja laiva lähti tuntia myöhemmin. Aika kului rupatellen ja aamupalaa syöden. Söin broilersalaatin ja teetä 😀

Tallinnaan saavuimme ennen puoltakymmentä. Osa matkaseurueesta jäi Tallinnaan. Me avokin ja kuskin kanssa lähdimme ajelemaan kohden Haapsaluuta. Ajoaika oli vajaa pari tuntia. Ajelimme lehtimetsien ja peltojen ohitse. Monen viljelijän työt oli jäänyt kesken ilmeisesti kannattamattomana. Matkan varrella näimme paljon ränsistyneitä taloja, pikkukyliä. Haapsaluun saavuimme 11.30 ja ihmetystä herätti paikan hiljaisuus. Ketään ei missään. Kävelimme meren rannalla hiljaisuutta kummeksuen.

Totesimme kahviloiden ja ravintoloiden aukeavan kello 12.00, joka tuntui vähän hassulta. Niin se vain kuitenkin oli.

Kaupungissa talojen kunto oli vaihteleva. Toiset olivat hyvinkin ränsistyneitä, toiset taas vimpan päälle laitettuja.

Tuossa kuvassa kuvailijan mukaan olen ”edustavan” näköinen 😀 KIITOS, kiitos 😀
Ylläni on Kanarialta ostettu mekko ja kaulassa roikkuu käkikello ja pieni lintu. Ostin korun huhtikuun Outlet- ja kädentaitomessuilta.

Rantabulevardi

Rantakävelyn jälkeen hakeuduimme kahvilaan, jossa nautimme ananas-kotijuustopiiraat ja teen ystävänä iloisena yllätyksenä kahvilasta sai haudutettua teetä. Valikoimaa oli riittämiin. Join japanilaista Samurai-vihreää teetä 😀 Piirakka oli herkullista, ei liian makeaa.

Teehetken jälkeen kiertelimme jonkin aikaa Haapsalun vanhaa kaupunkia käyden parissa putiikissakin. Ostettiin mökille puiset pannunaluset ja puulasta. Löysin myös lankoja, joita tuli pussillinen ostettua. Tosin näin kesäaikaan neulomis- ja harputtelukärpänen on aikas hiljakseen, mutta syksy ja talvi tulee kyllä. (johan viime yönä Saariselällä on tuntureilla saatu maa valkoiseksi) Ostin mm. frillalankaa, jossa verkko on huomattavasti pienempää ja lanka on vähän pörröisempääkin. Ilmeisesti tuota Suomesta ei oikein saa mistään, ja jos saa maksaa PALJON. Rakastan Merinovillaa, joten ostin sitäkin muutaman kerän 😀

Aikamme kierreltyä menimme syömään. Söin lohta kera peston ja tutustuin romanialaiseen punaviiniin lasillisen verran. No punaviini ei ylipäätään sovi kovinkaan hyvin kalan kanssa, mutta tuo ei toiminut lainkaan. Oli ehdottomasti enempi jälkiruokaviini. Menihän lasillinen kuitenkin alas 😀

Kolmen pintaan lähdimme ajelemaan takaisin Tallinnaan. Käytiin vielä ostamassa viiniä ja löydettiin englantilaista luomusiideriä kolmen litran tetra 13 euroa, ja pitihän sellainen ostaa. Tetra on vielä korkkaamatta, joten mausta en pysty sanomaan. Aa:n mukaan on ainakin tunnettu merkki ja sen perusteella pitäisi olla myös laadukasta.

Sitten olikin aika koota ryhmä rämä ja tuo kolmikko, joka päivän Tallinnassa vietti olivatkin hilpeässä tilassa. Nauru ja laulu raikasi odotellessamme auton laivaan siirtämistä 😀 Seuraavana päivänä ei kuulemma ollut raikannu enään 😀 Hiljaista oli ollut 😀

Kotimatkalla söimme karmaisevat tonnikalakolmioleivät, kun oikein muutakaan ei ollut 🙁 En niitä nykyseltään harrasta ja tuon makuelämyksen jälkeenpäätös vain vahvistui.  No tuon syömishetken jälkeen piipahdettiin kaupan puolella, josta ostin eestiläistä tummaa suklaata, jota en ole vielä maistanut.  Kaupassa vanha herkkusuu heräsi ja ostettiin salmiakkikaloja ja autoja 😀 Ne on mussutettu…

Kotona oltiin puolyhdentoista maissa väsyneinä ja vähän nälkäisinäkin. Kotimatkalla haettiin Harmaakuono hoidosta. Väsy oli melkoinen, silti valvoin yli kolmeen sängyssä pyörien.

Päivän aikana sää oli aurinkoinen ja tuulinen. Tuuli tuntui Haapsalussa välillä aika raa’an kylmältä. Tuulettomissa paikoissa taas aurinko porotti kuumasti. Pukeutuminen päivään osui aikaslailla nappiin.

Kaikenkaikkiaan rento mukava lomapäivä 😀

Julkaistu

Juhannus – rentoutuen ja kokkaillen

Avokki mietti joskus toukokuussa, että olisipa mahtavaa viettää juhannus omalla mökillä.
No tuo miete toteutui, sillä juhannusviikolla saimme mökin oleskelukuntoon. Itse tosin loistin poissaololla tiistaina avokin heiluessa pihapiirissä ruohoraivaussahan kanssa. Jäin kotiin tekemään töitä ja koomailemaan valvottuani melkein kokonaan edellisyön. Avokin kotiuduttua pakkasin parit kassilliset mökille vietävää. Olkkarin nurkka alkoi olla jo aika buukattu mökkitavarasta 😀
Keskiviikosta muodostui kaikille aika pitkä päivä. Alotin aamulla päivän työt hieromalla pari asiakasta avokin ja Aa:n lähtiessä ruokaostoksille.  Ystävä toi koiransa päivähoitoon ja työpäivä jatkui avokin ja Aa:n lähtiessä möksälle siivoamaan ja lajittelemaan tavaroita mitä jää sinne ja mitä hävitetään.  Iltapäivästä singahdin käymään Porvoon Onnimannista ostamassa kaksi mäntypuuta olevaa ekotuolia mökille ja samalla reissulla hain Hyvinvoinnin tavaratalosta tulleen paketin postista. Kotiuduttua koirien kanssa jalottelulenkille, itelle salaattia napaan ja työt jatkui vielä asiakkaan verran. Vaatteiden vaihto ja lähtö ratsastamaan. Kotona joskus puolkympin maissa ja hämmennys suuri kun avokki ei ollut vielä kotiutunut. VÄSYTTI!!!
Torstaina pakkailuja mökille lähtöä varten, viljelyksien kastelua ja leikkaamista. Otin juhannusruokiin rukolaa, sitruunamelissaa, pinaattia ja ruohosipulia.
Mökille saavuttaessa sänkymme ja astiakaappi saapuivat samaan aikaan, joten ruuat jääkaappiin ja sängyn kokoaminen, kaapin paikalleen laittoa jne. Valkoinen senkki on muuten edelleen mökillä ja se vaikuttais olevan aika hyvä säilytyspaikka tavaroille. Astiakaappi on tumma, joten senkin siistimisessä joutunee miettimään sen värjäämistä, jotta käy yhteen astiakaapin kanssa. Se on sellanen kantrihenkinen kaappi. Vetimet ovat hyvin samanlaiset kuin senkissäkin.
Juhannusruuat valmistui kätevästi muurikassa. Tuolloin torstaina laitoin lohta folion sisään. Maustoin sitruunamelissalla, pinaatilla, sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Foljon sisällä paistoimme myös uusia perunoita joihin laitoin Barbique-maustetta ja luomuvoita. Ja tein vielä pienen fetasalaatin, jota riitti aattoillallekin. Ruokailtiin lammen rannassa olevan pöydän ääressä luonnosta nauttien. Käytiin vähän kävelemässä ja pulahdettiin ensikerran lampeen.
Aamupalaa nautimme myös lammen rannalla aattoaamuna. Kyllä luonnon keskellä käen kukkuessa maustamaton jogurtti ja vadelmat maistuivat herkullisilta 😀 Ja teestä sai nautiskella kiireettä kesän tuoksuja tuoksutellen. Avokki innostui aamuhetken jälkeen ottamaan raivaussahan esille ja surruuttelemaan sillä tunnin verran sekä sen jälkeen haravoimaan jälkensä.
Aattona ensikertaa lämmitettiin mökin sauna. Se on kertalämmitteinen. Eli, saunan pesässä poltetaan pesällinen tai kaksi ja pellit suljetaan hiillosvaiheessa kun häkävaara on ohi. Heitetään häkälöylyt ja n. 20 minsaa ja saunominen alkakoon 😀 Kiukaan luukku aukaistaan ja kiville heitetään vettä normaaliin tapaan. Joku sanoikin tuollaista saunaa köyhän miehen savusaunaksi 😀
Harmaakuono oli vallan energinen. Kantoi keppejä pitkin pihaa ja halusi niitä heitettävän lampeen. Alkuun tullessaan lammesta muisti ravistaa matkalla, mutta innon ja kiihkon lisääntyessä ravistamiset jäi. Vinkunavolina oli melkoinen kun vanha herra oli mieliharrastuksensa parissa. Itekin pulahdettiin muutaman kerran lampeen. Pintavesi oli lämmintä, mutta syvemmällä todella kylmiä kohtia. Ja sellanenhan oli tietenkin laiturin päässä 😀
Aattoateriana meillä oli kaslerpihvit ja kasvisnyyttejä joissa oli perunaa, punajuurta, kevätsipulia, paprikaa, valkosipulia, luomuvoita. Punajuuri oli nyytissä vähän liian hallitseva. Sitä olisi pitänyt laittaa selkeesti vähemmän ja pienempinä paloina. Kauniista ja lämpimästä kesäillasta huolimatta aterian jälkeen oli pakko siirtyä sisälle hyttysiä, itikoita ja mäkäräisiä pakoon. HARMITTI. Ei auttanut hyttyssavu eikä kovasti mainostettu hyttyskarkoteranneke. No kuluhan se ilta sisälläkin rennosti rupatellen.
Lauantai oli kokkailupäivä, sillä meille tuli iltapäivällä vieraita juhannuskahville 😀 Olin jo aikasemmin päättänyt leipoa raparperipiirakkaa sekä karppiteeleipää. Oli siis kiva kun saatiin herkuille muitakin suita syömään kuin omamme 🙂
RAPARPERIPIIRAKKA (alkuperänen ohje)

Pohja:
150 g Voita tai margariinia
1 dl Sokeria
1 Muna
3,5 dl Vehnäjauhoja
1 tl Leivinjauhetta
(vähän vaniljasok jos haluu)

Täyte:
1 pussi vaniljakastikejauhetta
2 dl maitoa
1 purkki vanilja rahkaa
2 munaa
4 dl raparperiviipaleita

Ohje:
Vaahdota voi ja sokeri
Vatkaa munat joukkoon
Lisää jauho- leivinjauhoseosja sekoita taikinaksi.
Painele taikina voideltun pyöreän piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Sekoita vaniljavanukasjauhe maitoon ja anna turvota muutaman minuutin
ajan.
Lisää munat ja rahka ja kaada seos piirakkapohjan pinnalle ja tasoita
pinta.
Levitä raparperiviipaleet pinnalle.
Paista piirakkaa 200 asteessa noin 25-30 min
Olisin halunnut korvata vehnäjauhon vaikkapa speltillä, mutta ei ollut enkä ehtinyt etsimään viikolla karpimpaakaan ohjetta, joten pohja meni ohjeen mukaan. Täyte ei. Sekoitin purkilliseen maitorahkaa pakasterasiallisen mansikoita ja sokeria ehkä 3 rkl. Levitin taikinan päälle seoksen ja sen päälle kuoritut ja siivutetut raparperit. En lisännyt muniakaantäytteeseen.
Vyötärönmetsästäjän pizzapohja karppityyliin
1 prk maitorahkaa 
1 pss (150 g) juustoraastetta
2 kananmunaa
4 rkl jotain leseitä (vehnä/ruis/kaura tms.)
3 rkl ruisjauhoja
Sekoita kaikki aineet kulhossa sekaisin ja levitä leivinpaperilla ohueksi levyksi. Paista 200 asteessa uunissa n. 15min. Jos käytät pizzapohjana,paista ensin pelkkää pohjaa n. 10min. levitä sitten täytteeet päälle, ja paista vielä toiset 10min.
Mulla oli kauraleseitä, jauhoissa jouduin tyytymään sämpyläsiemenjauhoihin. En halunnut laittaa pelkkää vehnäjauhoakaan 😀
Lisäsin taikinaan vielä yrttimausteseosta ja tarjoilin luomuvoin kanssa.
Avokki innostui leivästä ja mietti jo miten hyvää pitsaa tuolla pohjalla saisikaan. Täytyy kokeilla joskus sitäkin.
Kahviteltiin hivenen tuulisessa säässä lammen rannalla vieraiden kanssa rupatellen.
Sitten olikin aika palata keittiöön kokkailemaan salaatti. Avokki halusi saada palan kylmäsavuporoa, joten tein salaatin johon tuli tuota kallista lihaa, leipäjuustoa, rukolaa, kirsikkatomaatteja, jäävuorisalaattia, viinirypäleitä ja kurkkua. Nyt nyytteihin laitettiin loput uudet potut, sipulit ja paprikat. Grillattiin ulkofilepihvit.
Grillaillessa ja saunaa lämmittäessä vesisade vei kauniin juhannussään, joten söimme sisällä. Vielä ennen saunaa keiteltiin teet ja syötiin piirakkaa. Sauna oli edellispäivää paljon kuumempi, joten taukoja pidettiin tiuhempaan. Käytiinpä uimassakin vesisateessa. Lammen vesi oli tasasen kylmää 😀 Vesisateessa kävely oli itse asiassa ihanaa!
Sunnuntaina siivoilimme, pakkailimme ja grillasimme broilerfilepihvit, jotka maustoin Barbiquella, soijalla ja luomuvoilla. Pihvien kanssa söimme lopun salaatin ja bataattia, namsk!
Takana erittäin rauhallinen, mutta rento ihana juhannus. Outoa oli ajatella sen mökin olevan meidän, että ei oltu vaan kylässä jossain… Harmaakuono nautti olostaan. Sai juoksennella vapaana, uida lammessa, olla ihan tavallinen koiraherra. Tänään muuten Ajankohtasessa kakkosessa tulee asiaa opaskoirista. Ohjelma alkaa klo 21.00 ja on varmaankin katsottavissa myös Areenalta jälkikäteen jonkin aikaa.