Julkaistu

Savireliefi levytekniikalla

Kevään aikana Inkun Ideapajassa on näkövammaisille viisi käsityökertaa. Torstaina oli ensinmmäinen kerta. Osallistujia oli vaan harmillisen vähän. Lisäkseni vain yksi osallistuja.

Minulle keramiikka/savityöt on jonkin verran tuttuja ja olikin jännä huomata miten erilaisia ohjeistuksia on eri keramiikan ohjaajilla.

Iltapäivän aikana oli tarkoitus tehdä Savireliefi levytekniikalla. Minulle oli heti selvää, että halusin tehdä lyhdyn. Ja tästähän se lähti, palasta savea 🙂Eipä sitten muuta kuin kaulimaan.Kaulittuani tasaiseksi levyksi päätös minkä korkuinen lyhdystä tulisi ja sen mukainen leikkaus. Reliefin teko tapahtui työn ollessa vielä levynä pöydällä. Työn yläreunan leikkasin aaltoilevaksi.

Hetken jouduin hakemaan inspiraatiota mitä työhön haluan. Lopulta alaosaan kaulitsin vohvelipintaa, yläreunaan leikattuani aaltomaisen reunan, tussin korkilla painelin kukkia mukaillen aaltoa. Halusin työhön vielä tulppaanin, joka syntyi kolmesta sydämen puolikkaasta. Tulppaani kiinnitettiin lietteellä levyyn. Ja tottahan lyhty tarvitsi reiät, jotta kynttilä loistaisi sieltä komeasti 🙂

Oli aika nostaa työ pystyyn ja siistiä halutunlaisiksi pintoja.Levy hetkeksi rullan ympärille muotoutumaan ennen pohjan kiinnitystä työhön. Pohja kiinnitettiin liettämällä sisäreunaalaosastaan pohjan ulkoreunaan. Ennen lietteen laittoa molemmat pinnat karhennetaan. Samainen operaatio tehtiin lyhdyn saumauksessa.Liettämisen jälkeen saumakohdan hävitys. Olen tarkka ettei sauma jää näkyviin. Vielä alareunan vohvelipinnan korostusta sekä kukkakuvion kohennusta. Siinä se sitten olikin. Nyt työ kuivuu pajalla ja parin viikon päästä se lasitetaan. Sitä ennen se käy kuitenkin läpi raakapolton. Savi on korkeapolton savea, mutta Ideapajan uuni nousee vain 600 asteeseen. En tiedä onko sillä miten vaikutusta saveen tai ei. Joka tapauksessa oli kiva oppia taas lisää keramiikasta. Tavallaan kaikkia tekniikoita olen aiemminkin käyttänyt, joten sinänsä ei tullut paljoakaan uutta. Ehkä ennemminkin tuli lisävarmuutta tehdä myös reliefitöitä enemmän jatkossa.

Minulla on jo jonkinlainen mielikuva millaisin värein työn haluaisin lasittaa, mutta saas nähdä mitä värejä pajalla on käytettävissä. Oikein mukavaa, että tälläinen käsityömahdollisuus on ja on mahdollista oppia aina jotain uutta. Vielä ennen pääsiäistä päästään mosaiikkin mailmaan. Huhtikuussa on teemana solmubatiikki. Se ei jostain syystä oikein sytytä minua. Toukokuussa päästään hopeakorujen mailmaan ja se taas kiinnostaa ja innostaa hurjasti.

Julkaistu

Neuloosin riivaama

Tiivistetysti viikko on mennyt asiakkaita hoitaen, kirjanpitoa tehden ja neuloen. Torstaina sain valmiiksi kaulurin, josta tuli aikas kiva. Aloitin työn 120 silmukalla ja kavensin 60 silmukkaan. Leveän osan neuloin leikitellen oikeilla ja nurjilla kerroksilla. Kapea osa syntyi joustinneuleella. Vähän kapeaharteisemmalle kuin minä kauluri yltää harteille asti. Kun työ on kuvattu esittelen vielä sen tarkemmin.

Avustajan kanssa kirjanpidon lomassa teimme Titityystä lankatilauksen. Siellä oli Romanon Alpakkalankaa, jota pelleriiniin tarvitsin. Tilauksesta sain postilta perjantaina klo 17 maissa tekstarin, että paketti on noudettavissa. Ja kyllä paketti oli saatava vielä samana iltana käsiin. Ilta kului neuloen. Ja niin kului lauantaikin. Vietimme Silmukkasiskojen kanssa mukavan iltapäivätuokion rupatellen ja käsitöitä tehden. Kotiuduttuani neuloosi jatkui yli yhteentoista. Silloinkaan en olisi malttanut lopettaa, mutta päänsärky vei voiton. Sunnuntaille jäi kaksi kiilaa neulottavaksi.

Sunnuntai-iltana saatuani pelleriinin valmiiksi hyrisin tyytyväisyyttäni siihen ja oli mukava istahtaa saunan lauteille löylyistä nautiskelemaan. Iltapalaksi itse tehtyä kaurarieskaa ja vihreää teetä.

No eilisiltana jatkoin keskeneräisen tuubihuivin neulomista, jossa on 266 silmukkaa. Työ lähtee mukaan huomiseen Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Neuloosi on siis täällä, elää ja hengittää oikein voimakkaana 😀 Kaikista töistä tulee kyllä myöhemmin vielä valokuvin postaus, mutta pitäähän mun vähän jo nyt hehkuttaa.

Uskomatonta, mutta totta. Elämään on mahtunut muutakin kuin neuloosin riivausta. Firman kirjanpito on hyvällä mallilla ja itse työtilannekin on hyvä. Pt-treenejä ei ole päästy aloittamaan ihottuman vuoksi. Pakkasen lauhduttua selvästi ihokin alkaa voimaan paremmin, joten toivottavasti seuraava suunniteltu treeniaika onnistuu ja toteutuu.

Eilen alkoi keramiikan kevätkausi. Lähes kaikilla tuntui olevan käynnistymisvaikeuksia, keksiä mitä savesta tekisi. Itsellänikin pää löi tyhjää. Aloitin teemukia, mutta se ei luonnistunut. Päädyin yrittämään lankakerälle pesää. Ensinmmäinen yritelmä luhistui, joten uusiksi meni. Työstä tuli tossun mallinen ja auttamattomasti liian pieni. Monet pitivät kuitenkin työn muodosta eikä sitä hennonnut lytätä, joten ”tuotekehittelyssä” eteenpäin. Lopulta aukkoa isonnettiin sen verran, että siitä mahtuu asettelemaan tuikkukynttilän alustalle. Päälliseen tein reikiä ja joku kommentoikin ”tossusta” tulevan mieleen proksi… Ei siis aina mene ihan niin kuin suunnittelee 😀 🙂 Tästäkin lupaan esitellä valokuvan kun työ on raakapoltettu ja lasitettu. Kannattaa pysyä lukemassa 🙂

Viikko sitten aloitin rottingissa sipulikorin. Haastavaa oli saada kori leviämään ulospäin. Sisäänpäin on paljon helpompaa tehdä. Tänään pääsin kavennuksessa jo mukavan pitkälle ja ens kerralla kori sitten jo valmistuukin.

Kuten huomaatte aika käsityövoittoista tämä meikäläisen elämä tällä hetkellä, mutta mikäs siinä. Nautitaan käsillä tekemisestä.

Julkaistu

Keramiikkatöitä – omin käsin tehtyä

Nyt voisi olla hyvä hetki esitellä teille muutama keramiikkatyö 🙂

Viime kevään keramiikkatöistä jäi osa odottamaan syksyn lasituspolttoa ja tämä koirat-kulho oli sellainen. Kulhoon idea tuli talvella tekemistäni teemukista ja aluslautasesta. Mukiin tein koirarelieffin ja kulhoon halusin tehdä kaksi koiraa. Syksyllä kun kuulin ystävälleni tulevan labpispentu toisen koiran kaveriksi, tiesin haluavani antaa kulhon hänelle joululahjaksi.Syksyllä tein tuikkukupin, jonka annoin ystäväpariskunnalle joulumuistamiseksi.

Monilla messuilla on ollut keraamisia raastinlautasia. Olen monesti meinannut itsekin ostaa sellaisen, mutta jäänyt on ostamatta. Halusin itse kokeilla tehdä raastinlautasen. Tarkoitus oli näistä tulla mustikan siniset, mutta musta savi söi värin kokonaan. Toinen raastinlautanen meni joulukuun myyjäisissä.

Auringonkukka-kulhon tein keramiikassa jo viime talvena. Nyt kulho sai uuden kodin Silmukkasisko-ystävältä joulumuistamisena.

Avokki pyysi minua tekemään mökille ison tarjoiluvadin lähinnä kalalle. Ajatuksena, että ison lohifileen pystyy kuljettamaan hyvin grilliin ja sieltä pöytään. Vadista ei olisi isompaa voinut tulla, sillä muuten se ei olisi uuniin mahtunut 😀 Väriksi valikoitui elävä ruskea.

Muutama keramiikkatyö vielä etsii kotia, joten esitellään ne myöhemmin 🙂 Ja uusia töitä pääsen värkkäämään 25.1. Kevätkaudella kertoja on 12. Rottinkikerho alkoi eilen. Tein sydänkorin vihreillä helmillä. Ohjaaja sanoi korin olevan ihanan kesäinen. No johan tässä kesää kohti mennään 🙂

Julkaistu

Itse tehtyä – keramiikka-maljakko ja pikarit + myyjäiskuulumisia

Syksyn onnistuneimpiin keramiikkatöihin kuuluu ehdottomasti mustasta savesta tehty maljakko. Tein maljakon makkaratekniikallaja reunaan asettelin lenkkikoristusta. Raakapolton jälkeen oli aika pohtia maljakon väri. Ensiksi pohdin olisiko se kaksivärinen ja hyvien värikeskustelujen jälkeen päädyin eläväruskea-lasitteeseen. Valinta on ollut erittäin onnistunut. Kaikki, jotka ovat maljakon nähneet ovat pitäneet sen ulkonäöstä; elävyydestä hallitusta epäsymmetrisyydestä. Jopa minä itsekin olen työhön tyytyväinen. Ja minä olen AINA itse tekemääni kohtaan hirmu kriittinen.Keramiikka-ryhmämme opettaja Soile Paasonen sanoi maljakosta, että on olemassa töitä joita ei anneta lahjaksi eikä myydä ja maljakko voisi olla sellainen. Sitä voi sitten esitellä vieraille omana taideteoksenaan.Vielä en tiedä mihin maljakon laitan. Väritykseltään se voisi sopia mökille ja kesällä siihen kesäkukkia 🙂

Torstaisissa myyjäisissä nämä kolme eri korkuista pikaria herätti ihastusta ja mielenkiintoa. Minusta keramiikkatöiden hinnoittelu on hirveän vaikeaa. Myin pikarit 8 € kappale tai kaikki kolme 20 €.Pikarit sopivat hyvin tuikkuastioiksi tai niihin voi laittaa eteerisiä öljyjä, miksipä ei käyttää juomapikarinakin. Moni ryhmäläinen keramiikassa ihmetteli, että miten olin onnistunut saamaan jalat pysymään niin suorina. Enpä osannut vastata 🙂 Niistä vaan tuli tuollaisia ja saivat varmasti ihanan uuden kodin.

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry järjesti näkövammaisten toiminta- ja palvelukeskuksessa Iiriksessä Joulukarnevaalit torstaina aamupäivällä. Siellä oli lähes 30 myyntipöytää ja minäkin rohkaistuin osallistumaan tapahtumaan myyjänä ensikertaa. Kyllä osaan jauhaa esim. Facebookissa töistäni ja markkinoida itseäni sitä kautta, mutta kyllä oli vähän jännittävää asettautua myyntipöydän taakse myymään omia töitään. Avustajasta oli hirmuisen iso apu. Sokeana ei ole helppoa tietää milloin joku mahdollisesti katselee pöydän tarjontaa kiinnostuneena. Ja kun en ole luonteeltani sellainen, että puhuisin papupadan lailla, en vedä pulputuksellani ihmisiä puoleeni. Varmasti kokemuksen karttuessa alkaa puhumaan enemmän ja enemmän välittämättä onko siinä just nokan edessä kuulioita vai ovatko pienen matkan päässä harkitsemassa tarkempaa tutustumista tuotteisiin.Alkuun tuntui, että mitään ei mene kaupaksi, mutta kyllä se sitten onneksi vilkastui. Lopulta myin kolme valokranssia, pikarit, keraamisen raastimen, huivin, pari rannekorua ja kynttilöitä. Voin olla tyytyväinen tulokseen ja uskoakseni osallistun ensi vuonnakin tapahtumaan, jos se vain järjestetään.

Julkaistu

Käsityövoittoinen marraskuu

Tänään kieputtelin valot ja päälliset kolmeen kranssiin. Viikolla aiemmin valmistui kaksi kranssia. Tampereen reissulla neuloin 2.5 kranssin päällistä. Viimeistä jatkoin luennolla istuessani. Sain sen valmiiksi tiistai-iltana äidin ollessa meillä kyläilemässä. Päivät meni nopsaan äidin hääriessä keittiössä ja meidän tehdessä hierontatöitä. Saunoimme, tein äidille suklaahieronnan ja vietimme rentoa eloa porukalla. Seurasimme miten Harmaakuono touhotti pirteänä äidin ympärillä. Mökkiviikonloppu tuntui tehneen vanhukselle hyvää, mieli virkistyneenä herra ollut koko viikon 🙂

Silmukkasiskojen kanssa tapasimme lokakuun lopussa. Tuolloin tein vuosi sitten Tampereen Kädentaitomessuilta ostaman mosaiikkikuusen. Tai siis, liimasin kuusen mosaiikit paikoilleen. Huomenna olisi tarkoitus saumata työ. Samaisena viikonloppuna ahkeroin kynttilöitä yli 30 kpl. Tarkoitus olisi jatkaa kynttilöiden valmistusta sunnuntaina ratsastuksen jälkeen.

Keramiikassa tulevana maanantaina on tälle syksyä viimeinen kerta. Keramiikka jatkuu tammikuun lopussa. Syksyn aikana tein n. viiden kilon möykyn verran mustasta savesta astioita. Toissa kerralla siirryin valkoiseen saveen. Iso tarjoiluastia meni nyt lasitukseen, ja parina kertana olen tuonut kotiin jo valmiita töitä. Ajattelin, että kirjoittelen keramiikkatöistäni jossain vaiheessa ihan oman postauksensa kuvien kera. Nyt kun on joulupukin apulaisena toimimispuuhaa, ei kaikkea voi tässä vaiheessa kertoa 🙂 Sen kuitenkin uskallan kertoa, että nautin keskusteluista mitä käydään ohjaajan Soilen kanssa väreistä ja töiden laadusta. Minulle ylikriittiselle ihmiselle tekee hyvää, että saan laajempaa näkökulmaa asioihin että en takertuisi johonkin yksittäiseen ”kuoppaan” tms. Että oppisin sen että työssä saa näkyä se, että on tehty käsin. Hiljalleen alan tajuamaan, että töillä on arvoa, vaikka käsin tunnustellen tuntisikin jonkin ”epämuodon”. tms. En välttämättä osaa asiaa selittää, mutta tod.näk. palaan keramiikkapostauksessani asiaan. Pysykää kuulolla 🙂

Kynttiläurakan jälkeen laitoin viikonlopun saldostakuvan Facebookiin ja se poiki heti muutaman kynttilätilauksen. Tuolla marraskuun ekalla viikolla toimitin myös pari valokranssia uusille omistajilleen. Rottingissa sain ison ovaalikorin valmiiksi, aloitin ns. margariinikoria, jonka letityksen jälkeen ehdin seuraavalla kerralla tekemään vielä pienen pyöreän korin. Äidin villapaidan tresorikin valmistui. Torstai-iltana ystävämme Maria vietti luonamme teehetken ja jaksoi kuunnella meidän valmistautumista Harmaakuonosta luopumiseen. Tuolloin todella tuntui, että siihen ei mene kauaa. Tällä viikolla on taas tuntunut toisenlaiselta, mutta eihän se rakas kuonokas nuorene.

Seuraavana iltapäivänä iski armoton leivontavimma. Leivoin suklaapiirakan Frantsilan kasvisruokakurssilla olleen ohjeen mukaan. Tosin pistin piirakan piirakkavuokaan enkä pellille. Siinä se kohosi mahtavasti ja muistutti enemmänkin kakkua kuin piirakkaa. Hyvää siitä joka tapauksessa tuli.

Tuona viikonloppuna olin lauantaina kuuntelemassa Ladysave-kuoron juhlakonserttia Porvoossa. Kuorossa laulaa Silmukkasisko Jonnu. Kyllä on ihailtava kuorolaisten taitoa laulaa ja esiintyä. Nautin! Tauolla nautin teen kanssa herkullisen gluteeinittoman suklaamuffinssin. Muffinssi oli niin herkullinen, että ansaitsee tulla mainituksi. 🙂

Sitten lähestytäänkin Tampereen reissua. Messutunnelmista- ja ostoksista tulee oma postauksensa kunhan messusaalis saadaan kuvatuksi 🙂 Tampereella vietin neljä yötä ensin yöpyen lapsuudenystäväni luona ja toisen yön puolestaan pitkäaikaisen ystävän luona. Lapsuudenystävän kanssa vietimme rentoa keskiviikkoa jutellen ja minun samalla neuloen kranssin päällistä. Toisessa kyläpaikassa ilta meni myöskin rupatellen ja nauttien herkullista gluteeinitonta juustokakkua. Perjantaina kiertelimme Tallipihassa ja shoppailuni alkoi jo sieltä. Mutta jatketaan myöhemmin kuvien kera.

Tällä viikolla osallistuin keramiikan ja rottingin lisäksi Inkun ideapajassa olleeseen kynttilän kastokurssille, josta myös teen oman tekstin. Huh, olenpas nyt luvannut paljon postauksia. Kannattaa siis pysyä täällä lukemassa 🙂

Tämän kaiken lisäksi on toki myös asiakkaita hoidettu. Selvästi kuitenkin joulun lähestyminen alkaa jo vaikuttamaan. Monet jäävät jo joulutauolle. Avokin kanssa vietetty yhteisiä iltahetkiä telkun ääressä. Vauhti on kuitenkin ollut aika vinhaa ja sään harmaantuessa ja pimeyden lisääntyessä huomaan olevani todella väsynyt. Nyt kun Thyroxinin myötä olen saanut pirteyden takaisin ja innokkuuden touhuta kaikkea, meinaa vähän unohtua, että lepoakin tarvitaan ja aikaa palautumiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että jatkan samalla annoksella millä lääkityksen aloitin. Lisäksi sain reseptin melatoniiniin. Nyt olen reilun viikon nukkunut reseptillä olevalla melatoniinilla, ja olen nukkunut yhtä yötä lukuun ottamatta todella hyvin. Heti kun tilanne vähän rauhoittuu on saatava liikunta/treenaus vahvemmin takaisin elämään. Jannan kanssa asiasta ollaan jo vähän viestitelty, mutta hektisyyden vuoksi aika pt-treeniin on jäänyt sopimatta, mutta kyllä mä täältä taas tulen.

Julkaistu

Taideteos – linnunpesä

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry:n keramiikkaryhmän näyttely Sanasta lintu, savesta lintu oli Joensuun Parafestien yhteydessä Taidekeskus Ahjossa esillä elo-syyskuun vaihteessa. Ryhmäläiset tekivät hyvin erilaisia lintuaiheisia töitä. Valitettavasti kuvamateriaalia ei ole kuin tästä omasta tekeleestäni. Moni upea työ kyllä ansaitsisi tulla esitellyksi, mutta näillä mennään mitä on.

Itselleni tuntui aika vieraalta tehdä työ sillä ajatuksella, että se menisi johonkin näyttelyyn esille. Teen mieluiten keramiikassa tarve-esineitä enkä niinkään taideteoksia. Olisin toki voinut tehdä lintuaiheisen astiankin, mutta päätin lopulta yrittää saada aikaseksi koriste-esineen tms.

Rakastan mustarastaan laulua, joten mielsin heti aiheekseni mustarastaan. Minulla ei todellakaan ole aavistustakaan millaisen pesän se rakentaa, tai kuinka monta munaa siellä yleensä kerrallaan on. Munat värjäsinkin ihan tietoisesti eri väreillä, jotta en liiaksi jäljittelisi todellisuutta, todellisuutta josta minulla ei tietoa.

Teos on värjätty raakapolton jälkeen sormin tunnustellen. Lasituspoltossa on käytetty kirkasta lasitetta. Työtä tehdessäni ideat ja suunnitelmat elivät koko ajan ja lopulta pesä sai vielä oksan sitä kannattelemaan.

Toin nyt linnunpesän kotiin, mutta ilmeisesti näyttely uusitaan ensi vuoden puolella Kulttuuripalvelun tiloissa Iiriksessä Itäkeskuksessa. Tällöin minunkin pieni työni palaa muiden näyttelyteosten seuraan.

Hemalle suuret kiitokset teoksesta otetuista valokuvista syyspäivän tunnelmineen pihapiirissämme.

Julkaistu

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava 🙂 Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan 😀

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä 😀

Julkaistu

Teekannu ja maistuvaa teetä

Keramiikassa tein teekannun. Sen tekemisestä haaveilin heti keramiikkaryhmään mentyäni. Nyt talvella toteutin haaveeni ryhmän ohjaajan Soile Paasosen minua opastaessa. Nyt on aika esitellä kannu teillekin ja samalla suositella ihania teelaatuja Thehuoneelta. Tämä ei kuitenkaan ole sovittua mainostamista. Kerron vain omia upeita makuelämyksiäni teen parissa.

Kannun alaosassa olen käyttänyt levytystekniikkaa. Kaulitsin savesta sopivan kokoisen ja paksuisen levyn. Muottina käytin muovikippoa mihin savilevy aseteltiin. Muotin ja saven väliin tuli ohut muovi, jotta savi ei tartu kippoon. Alaosan muotoilun jälkeen aloin tehdä kannulle korkeutta makkaratekniikkaa käyttäen. Makkarat on häivitetty toisiinsa kiinni niin sisä kuin ulkopuoleltakin.

Kannun tultua haluttuun korkeuteen suuaukon siistiminen ja päätös mihin kohden nokka. Nokan kohdalle kannun kylkeen pieniä reikiä toimittamaan siivilän virkaa. Nokka valmistui levytystekniikalla, savilevystä leikkasin sabluunan muotoisen nokan, joka suljettiin reunoistaan nokaksi ja kiinnitettiin kannun kylkeen reikien kohdalle savilietettä apuna käyttäen.

Kannun kansi on tehty makkaratekniikalla. Apuna koon arvioinnissa käytin kertakäyttöistä kuoharilasia. Oli tarkkaa puuhaa, jotta kannesta tulisi suuaukolle juuri oikean kokoinen. Tämän takia suuaukko oli pidettävä koko ajan riittävän kosteana, jotta lopullinen kuivuminen tapahtuisi samaan tahtiin kannen kanssa. Näin kutistumista tapahtuu yhtä paljon. Kanteen tein pienen jalan, joka lukitsee kannen paikoilleen. Nuppi on kiinnitetty taasen savilietettä apuna käyttäen.

Kahvan paikkaa mietin pitkään. Alkuun meinasin laittaa sen suuaukon ylle, mutta koska kannu on hiukan etukenoinen päädyin sijoittamaan kahvan nokan vastakkaiselle puolelle. Tein letin, joka aseteltiin lietteen avulla paikoilleen ja lisäsin riittävästi liitoskohtiin tukisavea, jotta kahva kestäisi myös käytössä.

Raakapolton jälkeen piti päättää väri, päädyin mustikka-nimiseen lasitteeseen ja ainakin saadun palautteen perusteella väri on onnistunut. Koska kannun pinnassa pieniä kohoumia ja epätasaisuutta, pinta on elävä ja tuota lisäelävyyttä tulee väristä vielä enempi.

Eerikinkadun Thehuoneella meinaa aina ostosvimma karata lapasesta. Sisään astuessa huumaannun ihanista teelaatujen tuoksuista. Viime käynnillä ostoskassiin lähti todella maukkaita teelaatuja. Kyllä nyt niitä kelpaa haudutella uudessa hienossa teekannussa 🙂

Vasemmalla Cinnamon Green, hienolaatuinen, täyteläinen maustettu vihreä tee täydennettynä mantelilla, vaniljanpaloilla, kanelin paloilla, omenalla ja kaneliuutteella. Oikealla Nai Xiang Mao Feng, käsintuotettu, vihreä teelaatu, jonka sileä rakenne juontuu sen kasvualustasta. Maitomainen aromi saadaan teenlehtiin luonnonmukaisin menetelmin.
Olen ihastunut erityisesti tuohon maustamattomaan vihreään teehen. Siinä on pehmeä ja makeahko maku, mutta ei kuitenkaan liian makea. Myös maustettu vihreä tee maistuu. Ehkä toivoisin mantelin maistuvan hiukan vahvemmin.

Vasemmalla Carambola White, maustettu valkoinen tee, joka on pehmeä hedelmäinen sekoitus valkoisesta teestä, papaijakuutioista, mansikanpaloista ja tähtihedelmästä sekä ruusunpunaisista ruiskaunokin terälehdistä. Oikealla turkkilainen omenatee, joka on herkullinen niin kuumana kuin kylmänäkin. Voit kaataa kuuman veden teelle ja jäähdyttää yön yli. Tarjoile jääpalojen sekä sitruunan mehulla maun mukaan höystettynä. Kuvassa takana etiketön Thé Relax, joka on yrttisekoitus ihanan rentouttaviin hetkiin aineksinaan vihreä tee, melissa, limepuun kukkaset, tulsi, appelsiininkuori, malvan- ja kehäkukan terälehdet, omena ja sitruunaverbena.
Valkoinen tee mansikalla ja tähtihedelmällä on noussut suosikikseni. Siinä on ihanan pehmeä, lempeä raikas maku eikä se kitkeröidy, vaikka pannussa pidempään olisikin.
Turkkilainen omenatee laadukkaana versiona onkin minulle uusi tuttavuus. Aiemmin olen juonut vain pulverimaista hyvin sokerista versiota. Tähän ei ole lisätty mitään ylimääräistä. On raikas hyvä teejuoma. Täytynee joskus testata kylmänä jäiden ja sitruunan kera. Uskoisin, että toimii kesäjuomana loistavasti.
Thé Relax-tee tuoksuu ja maistuu ihanasti sitruunamelissalle, tykkään. On kiva rauhoittava iltatee.

Julkaistu

Talven ja kevään käsitöitä

Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että valmistuneita keramiikka- ja koritöitä on joka paikassa enkä oikein tiedä missä niitä säilyttäisin. Ehkäpä on hyvä kun niin keramiikka kuin rottinkikin jäivät eilen kesätauolle. Tosin otin mukaani saven loppuni, josta tulee pari-kolme kuppia. Ehkäpä teen ne mökillä jokin kaunis kesäpäivä. Syksyllä tosin saan ne vasta raaka- ja lasituspolttoon. Rottinkitöitä en kesällä aio tehdä, mutta ajattelin valmistuneiden korien petsausta ja lakkaamista kokeilla. Siksipä kaikista koreista ei vielä ole kuvia laittaa tähän postaukseen. Eikä luonnollisestikaan lahjaksi meneviä töitäkään voi vielä esitellä.

Tässä kuitenkin keramiikkainen punainen pikari, kahden ihmisen mielestä kuin Graalin malja, avokille taas mieleen tuli viinilasi. Mikä sinulle tulee mieleen?

Siniset valkoisin raidoin olevat muki ja lautanen, etenkin lautaseen olen todella tyytyväinen.

Soikea rottinkikori, joka löysi maaliskuun myyjäisissä uuden kodin Valokuvat puuttuvat teekannusta ja sienikorista. Loppuja ei tässä vaiheessa voi sitten esitelläkään 🙁

Ylösalaisin-neule alkaa olla toisen hihan tresoria vaille valmis. Maanantaina päättelin ekan hihan. Neule on kulkenut mukanani niin mökillä, Silmukkasisko-tapaamisissa kuin paikasta toiseen siirtymisissä. Kommentit ovat olleet positiivisia ja neuleen väristä pidetty. Testasin puseroa päälläni sunnuntai-iltana ja vaikutti sopivalta. Nyt pitäisikin keksiä seuraava isompi työ puikoille, vaikka keskeneräisenä onkin alpakka-pörrölangasta ihanan pehmeä ilmava huivi.

Olen todella iloinen, että nyt talvella ja keväällä on treeni-into ja käsityövimma pysyneet molemmat yllä eikä jompikumpi ole syönyt toistaan. Jostain syystä se on minulle kovin tärkeää tällä hetkellä. Iloitsen kovasti myös esim. rottinkikerholaisten kannustuksesta ja palautteesta käsitöitäni kohtaan. Ehkä hiljalleen alan uskoa, että oikeaastikin osaan tehdä eri materiaaleista kaikenlaista mukavaa. Ja into oppia koko ajan uutta, se on valtava!

Julkaistu

Myyjäisissä

Helmikuun lopulla rottinkikerhossa heitettiin ilmoille idea järjestää myyjäiset. Ryhmässä on todella taitavia käsityön taitajia. Heiltä syntyy upeita koriste-esineitä, koruja, poppanoita, neuleita, koreja, keramiikkaa jne. Itse olen vasta-alkaja heidän rinnallaan, mutta päätin rohkaistua ja valita käsitöitäni myytäväksi. Vielä jännemmäksi homman teki se, että olin itse myymässä niitä.

Myyjäiset pidettiin eilen Iiriksessä (näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus), joka sijaitsee Itäkeskuksessa. Mainontaa ei saa tehdä talon ulkopuolisin kyltein. Itse mainostin tapahtumaamme Facebookissa, jossa aika moni kaveri työskentelee Iiriksessä tai käy siellä usein. Myyntipisteemme oli IIriksen pääovien läheisyydessä infon takana olevassa aulassa. Työntekijät olivat saaneet tiedotteen omaan sähköpostiinsa. Talossa oli myös jokin seminaari.

Minulla on kertynyt jonkin verran neulomiani huiveja, jotka laitoin myyntiin. Kevättä vasten ei ehkä paras ajankohta, ei nimittäin mennyt yhtään kaupaksi. Neuletöiden hintoja olen ehkä jonkin verran oppinut hinnoittelemaan huomioiden lankojen hinnat. Vaikeaa se on. Materiaalikulut+työ. Työn hinnan arviointi on hankalaa. Neuletöitähän olen myynyt joitakin tuttaville ja ystäville. Ja huiveja on aikaisemmin ollut kaverillani myynnissäkin.

Keramiikan hinnoittelu oli todella vaikeaa. Itse savihan ei paljoa maksa, mutta lasitteet jo ovatkin arvokkaampia, ja onhan keramiikan valmistuksessa paljon työvaiheita, työstö, kuivuminen, raakapoltto, lasitus ja lasituspoltto ennen kuin työ on valmis. Sain myydyksi ruskean koiramukin ja siihen sopivan ruskean aluslautasen sekä punaisen pikarin. Lisäksi myynnissä oli tiistaina valmistunut ovaalin muotoinen rottinkikori. Sen ostaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä löytöönsä. Se lämmitti mieltä.

Täysin sokeana oli vaikea tietää milloin joku katseli töitä ja milloin ei. Eikä tuntunut mielekkäältä höpötellä koko ajan mitä esillä oli. Tahtomattakin heikkonäköiset myyjät oli hiukan paremmassa asemassa, pystyivät nappaamaan asiakkaan omia töitään ihastelemaan. Ja tämä ei sitten ole mikään kateellisen ihmisen kirjoittamaa, vaan havainto. Ja siksipä, jos vielä menen myymään itse tuotteitani avustajan mukana olosta on varmasti hyötyä. Joka tapauksessa mukava kokemus eikä se myyminen niin kamalalta tuntunutkaan.

Aamupäivään mahtui iloinen jälleennäkeminen, nimittäin Oton ensinmmäisen hoitoperheen isäntä tuli moikkaamaan meitä. Alkuun Otto oli vähän hämmentynyt, mutta sitten pyöri jo selällään isäntänsä jaloissa rapsutuksista nauttien. Ja isännän tehdessä lähtöä piti pari kertaa kaihoisasti ulahtaa paikaltaan. Hienoa, että nyt pikatapaaminen järjestyi. Onhan Otto ollut minulla kohta jo pari vuotta. Ja Otto sai ison solmuluun, jonka sitten herkuttelee pääsiäisenä mökillä. Nyt se tuossa unihaukkuu, mitä lie unia katselee 🙂

Tiistaina sain valmiiksi tosiaan ovaalikorin ja aloitin isoa pyöreää koria, jonka punon vain tarjotinkorkeuteen. Ehdin leikkaamaan siihen jo pystyloimet. Ohjaajamme päätteli sienikorin ulkoseinät, vielä väliseinien viimeistely ja sitten se on valmis. Keramiikassa puolestaan teepannun teko jatkui, nyt sain siihen kannen ja nokan. Kannen teossa olikin oltava tarkkana, että savi pysyi yhtä kosteana pannun suusta kuin itse kannustakin, jotta kutistuisi kuivuessaan tasaisesti saman verran. Tein kannen makkaratekniikalla. Nokassa käytin sabluunaa. Ensiksi kaulitsin tasaisen levyn, josta leikkasin nokan. Se kiinnitettiin pannuun lietteen avulla. Tein nokan kohdalle ennen nokan kiinnitystä siiviläreiät. Ensikerralle jäi vielä kahva.

Villapaitaa olen neulonut joka päivä muutaman kerroksen. Eilenkin se oli mukana myyjäisissä hiljaisien hetkien ajan vietteeksi. Vartalo-osaa on neulottu kohta 20 centtiä, joten vielä neulottavaa riittää. Olen miettinyt jopa jonkin välityön tekemistä 😀 Mitä sääennustuksia olen seurannut ei mökkisäät taida pääsiäisenä kovin kaksiset olla, joten neulomiselle aikaa riittää.

Maanantaina valmistin peston pitkästä aikaa itse ja onnistuikin hyvin. Broilerin rintafileet maistuivat riisin ja peston kanssa herkullisilta, joten tyytyväisin mielin korvalääkärin kautta Silmukkasisko-tapaamiseen. Korvalääkärissä korvista imettiin vaikut pois ja vasemman korvan kuulokin palautui. Ah, mikä helpotus!

Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa Villa lanka-nimisessä lanka- ja taidekaupassa. Siellä istuimme sohvilla neulomassa, rupattelemassa teestä, kahvista ja pikkupurtavasta nauttien. Lopuksi kiertelimme tutkailemassa kaupan valikoimaa ja kahta lankaahan sieltä mukaan läks. Mukava pari tuntinen sujahti vauhdilla.