Julkaistu

Lomaviikko mökillä

Naisten kympillä haaveilin lampeen pulahtamisesta ja ihanasta kesäisestä mökkiviikosta, tosin sääennustus viilenevästä säästä kummitteli taka-alalla. En kuitenkaan osannut kuvitella miten kylmäksi ilma lopulta heittäytyi. Vielä maanantaina keli oli kohdallaan, vaikka viileä tuuli muistutteli tulevasta ennusteesta. Matkaan teepaidassa ja shortseissa.

Multasormesta tomaatin, mansikan ja sireenien taimia, oksasakset, kehäkukan siemeniä, muurahaismyrkkyä jne. Eräästä kukkakaupasta löydettiin iso miljoonakelloamppeli, mutta mistään ei herneen siementä. Onneksi sitä oli äidillä loppujenlopulta riittävästi. Ruokakaupan jälkeen mökille, yes!

Koska emme varmaankaan ikinä kasva aikuisiksi tai liian vanhoiksi pelleilemään vedessä äidin silmiin oli osunut Honkongissa aikuisten uimatuolit joilla voi vedessä kellua. Keskellä reikä, joten persaus kyllä kastuu väkisinkin. Pitihän tuoleja päästä testaamaan. Pumput ei vörkkineet, joten meni puhallushommiksi 😀 Lopulta istuimissa oli riittävästi ilmaa, joten pikinit ylle ja lampeen. Äidiltä karkasi istuin heti alkuunsa, joten joutui uimaan keskelle lampea. Pintavesi oli ihanan lämmintä, mutta syvemmältä hyisen kylmää lähteiden takia. Ei omanikaan tuoliin meno ensikerralla sujunut, joten uimasilleen minäkin. Lopulta kuitenkin istuimme tuoleissa ja kelluimme lammessa iloisina. Koirat uivat huolestuneina luoksemme, mutta palasivat kehotuksesta takaisin rantaan. Ja tottahan toki meidän ollessa lammessa aurinko meni pilveen ja viilenevä tuuli yltyi. Pakkohan se oli pois vedestä tulla ennen kuin vilustuisimme. Hauskaa oli ja jonain hellepäivänä (kyllähän sellaisia tänäkin kesänä vielä tulee) aion tuolin kanssa lilluskella lammessa pidempäänkin 😀

Ruuaksi valmistimme lohta uunissa, pannulla pekoniin kiedottuja parsoja ja lisukkeena vihersalaattia. Veimme ateriamme ulos lammen rantaan, jossa söimme ja nautimme kesästä. Istuimme pihalla auringon laskuun hakien lisää vaatetta, jotta tarkenimme. Lopulta oli kuitenkin tunnustettava tosiasia kylmenemisestä ja painuttava sisälle.

Ja olihan järkytys melkoinen herätessämme tiistaipäivään; taivas harmaa, asteita vaivoin kuusi, vesipisaroita ripsi lammen pinnalle, lampi höyrystyi ja kylmä tuuli puhalsi. Olihan ennusteet nähty, mutta silti… En olisi ikinä uskonut tuollaista kylmenemistä, mutta niin siinä vain kävi. Aamupalaa syödessämme harmitus oli melkoinen. Lähdimme kuitenkin pihapuuhiin säätä uhmaten. Maastohousujen alle merinovillapitkikset, takin alle villatakki jne… Ja kyllähän hetkellisesti tuli lämminkin kun käänsimme yrttimaan. Aiemmin siinä kasvoi kukkasipuleja, mutta voikukat olivat vallanneet alueen. Jouduimme kääntämään aika syvältä asti, jotta saimme mahdollisimman paljon myös juuria pois. Äiti rikkoi maata pikkulapiolla keräten juuria minun pehmittäessä maata isolla lapiolla. Maa saatiin käännetyksi. Saatiin myös istutettua mökin seinustalle kuusi isoa tomaattia sekä kolme mansikkaa. Lisättiin kanan paskaa mullan alle ennen uutta multaa. Herra Harmaakuonoahan paska kiinnosti ja koko ajan sai olla tarkkana ettei menisi tonkimaan multaa. Mutta tomaatit ja mansikatkin tuli istutettua sateisuudesta ja kylmyydestä huolimatta.

Sateen yltyessä oli pakko luovuttaa ja lähteä sisälle äiti ristikoiden pariin ja minä tietokoneelle. Siinä pirtin pöydän ääressä istuttiin turhautumisen hiipiessä mieliimme. Päivä kuitenkin kului kohti iltaa meidänkin ruokaillessa broilerfilepihvejä ja edellispäivän salaattia. Äiti keitteli raparperikiisselin ja viettelimme rauhaisaa mökkipäivää.

Keskiviikkona säätilassa ei muutosta, tuuli oli vielä kylmempi ja joka paikka märkänä. Uhmasimme kuitenkin taas säätä ja lähdimme pihapuuhiin. Kannoimme multaa kukkapenkkiin kottikärryjen ollessa hajalla, putsailin omenapuiden ympäriltä heinikkoa sirpillä äidin puuhatessa vessapolun vierellä olevaa kukkapenkkiä, jonka olin jo aiemmin lapiolla pehmittänyt. Sirppipuuha oli todella kylmää, sillä hanskat kastui heti läpimäriksi. Ilman hanskojakaan ei tarennut ja toisekseen nokkoset olisivat polttaneet. Lopulta luovutin ja lähdin sisälle lämmittelemään äidin jäädessä kylvämään siemenet kukkapenkkiin. Takkaan tulet edellisillan tapaan ja rentoa oleskelua.

Avokin tultua valmistimme aterian: italialaisia siigliperunoita nyyttiin, pannulle ahvenia ja uus salaatti. Syötyämme vain rentoilimme odotellessa saunan lämpiämistä. Itse asiassa uhmasimme säätä jälleen istuskelemalla kuistilla lämpimästi pukeutuneina 😀 Saunoimme ajan kanssa avokin ja äidin uskaltautuessa uimasilleenkin. Itse jäin liian pitkäksi aikaa laiturin päähän suunnittelemaan pulahdusta, jäi pulahtamatta 🙁 Ihana ilta rakkaiden keskellä. Vasta ennen kolmea kömmimme unille 🙂

Eipä seuraavana aamunakaan säässä ollut tapahtunut muutosta, päivän aikana hiukan lämpeni ja päästiin jopa kymmenen asteen yli. Puimme lämpimästi päälle ja lähdimme istuttamaan sireenit. Avokki kaivoi kuopat ja me raahattiin äidin kanssa multaa istutuspaikalle äidin samalla katsoessa, että sireenirivi tien viereen tulee suoraan. Kuvassa pilkottava Ikean sininen kassi oli ihan kätevä mullan kannossa. Äiti ei isoja kuormia selkänsä takia voi kantaa, joten toimme multaa yhdessä.

Sireenit saatuamme istutetuksi lähdin keittämään alkukeitoksi bataatti-porkkanakeittoa samalla kuvia lähetellen kuvailua varten kaverilleni. Avokki ryhtyi tekemään yrttipenkkiin aitaa, jotta koirat eivät tassuttelisi mullassa.

Ruuan puolella kalateemalla jatkettiin. Alkukeitoksi bataatti-porkkanasosekeittoa ja pääruuaksi edellispäivän salaattia ja paistettuja silakoita. En ole mikään suuri silakan ystävä, mutta nyt olivat herkullisia. Ja mikä huipuinta, SADE oli TAUONNUT! Lähdimme vielä puuhastelemaan ulos, kannoimme peltisangoilla multaa yrttimaahan avokin kanssa äidin minua opastellessa. Koirat seurasivat tuttuun tapaan touhujamme tarkasti. Harmaakuono oli erittäin likainen pyörittyä märässä maassa, vanhus oli myös todella väsynyt. Suihkutuksen jälkeen pappa pääs ansaituille unille sisälle. Mekin aloimme hiipua edellisyön valvomisesta ja päivän puuhista. Suihkuun, iltateetä ja unille 🙂

Voitteko uskoa perjantai oli sateeton päivä ja selvästi aikasempia päiviä lämpimämpi, yes!!! Ehkäpä se kesä tulee sittenkin takas. Kylvimme siemenet (avokin levitellessä multaa perunamaalla) yrttipenkkiin, joten nyt odottelemaan satoa. Kylvettiin pinaattia, basillikaa, sitruunamelissaa, rukolaa, tammenlehtisalaattia, persilliaa, hernettä ja ruohosipulia.

Minun mennessä sisälle valmistamaan ruoat grillauskuntoon äiti ja avokki häärivät perunamaalla ja marjapuskissa putsaten niiden juuret ja siistien aluetta muutenkin. Minä kokkasin täytettyjä paprikoita. Puolitin paprikat ja sisään jauhelihaa, pinaattia ja fetaa. Jauheliha maustettu sipulilla ja valkosipulilla. Tein myös peruna- ja bataattinyytit grilliin. Leivoin raparperipiirakan. Käytin vaniliarahkaa taikinaan ja piirakan päälle. Antoi todella hyvän maun, kiva lisäsäväys herkkuun.

Asteita 15-16 ja päätimme syödä ulkona 🙂 Ja kyllä se ruoka maistuukin ulkona aina niin herkulliselta 😀 Iltaa jatkoimme nuotiolla istuskellen. Keitimme maitokaakaot mihin tiraus rommia ja maistelimme leipomaani piirakkaa. Myös Harmaakuono nautiskeli nuotion lämmöstä auringon laskun aikoihin. Aika pian herra hiipi kuistille sen näköisenä, että menisin nukkumaan tuonne sisälle. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Vanhus on halunnut olla siellä missä muutkin, mutta nyt ilmeisesti väsy alkaa painamaan 🙁 Harmaakuono teki samoin seuraavana iltanakin. Eipä mekään kovin pitkään jaksettu nuotiolla istuskella, joten hipsimme unille ennen puolta yötä.

Oih, ja taas vähän lämpimämpää kuin edellispäivänä ja enemmän aurinkoakin :D:D Maustettuani kaslerpihvit punaviinillä, karhunlaukalla, chilillä ja mustapippurilla liityin perunamaan viimeistelyyn mukaan. Ja tottakai perunamaalle tarvittiin vielä lisää multaa. Eipä sitten muuta kuin 20 litran sanko kantoon täynnä märähköä multaa 😀

Ja vielä tarvittiin vako perunamaalle ennen kuin päästiin istuttamaan imageanchor=”1″ >

Potut maahan

Välipalastelun jälkeen avokki ajeli nurmikon äidin ja mun pestessä saunan. Nokea oli aika paljon, mutta nyt meillä on taas ihanan puhdas sauna. Kannatti meikäläisen kontata lattiatkin :D:D Ja tottahan nyt putopuhtoiseen saunaan piti vihdat saada. Lähdimme äidin ja koirien kanssa etsimään koivun oksia ja löytyihän niitä 😀 Voitte vaan tuoksutella mielissänne miten ihanalta ja kesäiseltä koivut tuoksuivat ja miltä tuore vihta tuntui iholla saunoessamme. Lehdethän irtosivat herkästi ja siivo saunomisen jälkeen melkoinen, mutta se tunne ja olotila oli sen arvoista. Vihtomisen välillä kävimme pari kertaa lammessa pulahtamassa ja nyt minäkin uskalsin, eikä se niin hirveän kylmää ollutkaan 🙂 Vielä saunan jälkeen istuimme kuistin edustalla tyynestä kesäyöstä nauttien. Vasta ennen kahta iltapalalle ja nukkumaan.

Ennen ruokaa (pihvit, perunat ja salaatti) äiti napsi valokuvat aikaansaannoksistamme 🙂

Miljoonakello

Sireenirivi (päissä unkarin sirenitja keskellä neljä isabella sireeniä)

Tomaatit ja mansikat

Äidin ihailemat kukat tien varressa

Söimme taasen ulkona nyt jo auringonkin paistaessa ihanasti. Kesä taitaa tosiaan olla tulossa takaisin 😀 Avokki hoiti pihvien grillauksen kuten aina, herkullista tuli tälläkin kertaa. Mureaa hyvää lihaa, maustaminenkin onnistui ja itse grillaus.

Sunnuntaina sää vain parani ja nyt tarkeni jo taas shortseissa ja teepaidassa. Hiukan sieluun sattui kun piti lähteä kaupunkiin. Täällä kuitenkin luvassa taas monta mukavaa juttua ystävien kanssa, joten eipä tämä kaupunkilaiselokaan hassumpata ole. Ja onhan niitä töitäkin tehtävä :D:D Mökin siivous, äidin valmistamat munakkaat ja kotimatkaan…

Ja jos joku jaksoi kahlata tämän postauksen loppuun asti pääsee näkemään kuvat mökin uudesta keittiöstä. Valitettavasti kuvat eivät kovin onnistuneet, koska ikkunasta tulviva valo ei vaan kuvissa toimi. Tiskipöydän yllä oleva hylly erottunee aika heikosti, mutta ehkäpä näistä jonkinlaisen käsityksen saa??? Pari ystävääni pyysi kuvia keittiöstä, joten tässä:

Julkaistu

Ihana kevät – mökillä rentoutumassa

Takana on ihana pääsiäisloma 🙂 Ilma vain parani päivä päivältä. Vielä torstaina mökille lähtiessämme tuuli kylmästi muistutellen kevään raakuudesta. Toisaalta eipä tuolla niin väliäkään, sillä ilta meni uutta keittiötä järjestellessä. Ja voih, nyt on ihanan paljon työskentely- ja säilytystilaa, vaikka keittiön koko ei muuttunutkaan. Ratkaisevat tekijät, yhteneväinen työtaso, pieni hyllykkö takaseinällä, sopiva laatikosto tason alla, ylhällä pari kaappia ja jääkaapin päällä vielä yksi. Olen onnellinen nyt hyvin toimivasta keittiöstä. Valitettavasti ottamani kuvat ei siitä onnistuneet, mutta niitä tulee varmasti myöhemmin.

Avokki aloitteli loman aikana pihatyöt. Rantakanki heilui kun kivenmurikoita poistettiin tulevasta yrttimaasta. Ja lauantaina saapui tilaamamme multakuorma. Vappuna kääntyy perunamaa 😀 Perunat on nyt itämässä mökillä senkin päällä.

Nautin kokkaamisesta lomamme aikana suuresti uudessa keittiössämme. Perjantaina maustoin lohen grilliin. Laitoin siihen sidruunan mehua, savusuolaa, sitruunaista kalamaustetta ja tilliä. Perunoihin puolestaan mustapippuria, grillimaustetta ja voita. Avokaado-katkislisukkeeseen kermaviiliä, chiliä, tilliä ja sitruunan mehua. Jälkkäriksi söimme kaupan pashat. Ensiksi ajattelin, että kokkaisin pashankin itse, mutta luovuin lopulta ajatuksesta. Ruokaa jäi seuraavallekin päivää jolloin jälkkärinä itse tehtyä puolukkarahkaa. Sunnuntaina valmistimme valkosipuliperunat alusta alkaen itse. Kuusi kynttä valkosipulia, 10 isoa perunaa, 2 dl ruokakermaa, suolaa ja mustapippuria. Perunoiden kanssa valkosipulimarinoidut lammasvartaat. Ateriaa nauttiessamme ulkona lammen rannalla päätin rohkaistua joskus kokeilemaan lampaan marinointia ihan itse. Lammas oli kyllä pääosin herkullista nytkin, ja mikä parasta kevään eka ateria ulkona lammen rannalla 😀 Bortugalilainen punaviinikin toimi hyvin ja jälkkäriksi lauantailta jäänyttä rahkaa. Maanantaina valmistin vihersalaatin mihin laitoin artisokan sydämiä, keittelin porkkana-bataattikeiton, johon tuoretta chiliä. Nyt ei ollut tuoreita yrttejä eikä kermaviiliäkään, mutta hyvin maistui ilmankin. Innostuin leipomaan vielä siemenrieskankin ja tekemään jälkkäriksi lopusta kermasta, turkkilaisesta jogurtista, puolukoista, ananaksesta ja hunajasta jälkkärin. Kokkaaminen oli niin mahtavaa :D:D Ruokaa riitti vielä tiistaillekin 😀

Saunoimme pari kertaa ja sunnuntaina kävimme kokeilemassa lammen vettä. Laskeuduin veteen pohkeitani myöden, joten talvikengät on heitetty, turkista en kyennyt vielä luopumaan, mutta ehkäpä ens kerralla. Pohkeille tuo hyinen vesi teki hyvää 😀 Ja koirat kävivät pitkin päiviä kahlaamassa rantavedessä, myös Otto. Sehän ei tuollaisesta touhusta ole välittänyt. Harmaakuono tais kuitenkin viime kesänä olla aika hyvä opettaja.

Luonto on herännyt. Sorsia lenteli lammella, peipposet liversi, mustarastas soitti huiluaan ja sammakot kurnuttivat hurjasti. Sunnuntai-iltana saunan jälkeen istuimme puolilta öin nuotiolla kuunnellen melkoista sammakkokuoroa 😀 Avokki siisti parina päivänä myös kasvimaan laitaa lammen rannalta ja äitini puhelimessa pohdiskeli rantaan voitavan laittaa jotain kasvamaan. Ihmetellä täytyy Harmaakuonon energiaa, mistä sitä oikein riittää? Koira viihtyi päivät ulkona. Kuljeskeli pihapiirissä metsiköstä keppejä hakien. Pihassa olikin aika monta puoliksi pureskeltua oksaa. Ja aina kun tulit sisältä Harmaakuono vastassa kepin kanssa ja Otto vaan muuten toohottaen. Iltaisin uni maistui molemmille Harmaakuonon kuorsatessa äänekkäästi 😀 Ja kyllähän pihallakin oli välillä syytä levätä uupumuksen iskiessä.

Teimme koirien kanssa hurjan lenkin. Edellisessä postauksessahan kirjoitin Oton matelusta ja liian pienistä valjaista. Nyt iltapäiväauringossa marssimme 6.15km lenkin aikaan 67min. Alkuun Otto kulki varovaisesti tarkasti töitä tehdessä möykkysellä tiellä. Opastus tuntui kuitenkin maittavan ja koira lähti reippaaseen kulkuun. Ei jääty paljoakaan avokille ja Harmaakuonolle. En kyllä tajua miten Harmaakuono moisen rypistyksen jaksoi. Mökin pihassa vapauden koitettua herra heti keppien kimppuun. Lenkillä mä nautin vauhdin hurmasta. Sports Trackerin mukaan keskivauhti oli 5.4 ja olipa pätkiä missä vauhti on noussut jopa 7.3:een ja se tuntuu ihan uskomattomalta. Ilma oli lämmin, liikaa päällä ja kun vauhti oli tuollainen lenkin jälkeen oli suihku paikallaan 😀

Koska ilma oli niin ihana kuin oli, sisällä ei malttanut olla kuin kokkaamassa 😀 Avokin ahertaessa kivien kimpussa minä istuskelin mökin edustalla tehden yhden treenimusiikkisoittolistan, neuloen hörhelöhuivin melkein valmiiksi ja lukien kaksi sidosta kolmestatoista sidoksesta Dan Brown:in kirjaa Murtamaton linnake.

Ja lopuksi vielä hauska maisema kuva, jossa Otto tahtoo kuvaan mukaan :D:D:D 🙂

Julkaistu

Taas mennään – masistelut taltutettu

Sitruunaista vihreää teetä ja pari palaa tummaasuklaata
hetki solmupipoa neuloen ja koirien kanssa puolen tunnin lenkki.
Nyt on hyvä olla. Kropassa liikunnan jälkeinen hyvä fiilis ja endorfiini sykkii suonissa. Tätä olotilaa tahdon lisää ja tätä olen kaivannut.
Vihdoinkin alavireys on taittunut ja into on taas täällä, YES!

Viikko sitten kävin täällä marisemassa huonoa fiilistä ja miten treenaus miniloman jälkeen ei päässyt vauhtiin ja miten avokin kanssa treenikuvioita ei saada toimimaan. Noh, ongelma ei ole ratkennut, mutta masistelupäivät on takana kuten niiden aiheuttajatkin 😀

Lauantaista maanantaihin vietimme aikaa mökillä äitini vieraana. Lauantaina nautimme auringon paisteesta ulkoillen. Ruuaksi tein lohifileen grilliin kera peruna- ja sipulinyytin. Lisukkeeksi salaattia ja äidin kokkaamia pekoniin kiedottuja tankoparsoja. Tuntui melkein kesältä, mutta emme sentään ulos syöksyneet ruokailemaan. Avokki lämmitti saunan ja saunoimme ajan kanssa tauoilla kuistilla istuskellen. Ja illan kruunasi vielä nuotiohetki nuotiomakkaroineen. Kahden pintaan maltoimme vasta unille. Huono fiilis oli tiessään.

Eipä sitä sunnuntainakaan näkynyt. Pilvinen sää, mutta harjasin molemmat koirat avokin tyhjentäessä huussia ja äidin täytellessä ristikoita. Ruokana äidin tekemiä broilerinjauhelihasta olevia pihvejä, keitinperunoita ja salaattia. Rentoa yhdessä oloa, lukuhetkiä ja telkan katselua.

Maanantaiaamuna ennen kotiin lähtöä keittiön tyhjennys. Teemme mökille keittiörempan, koska keittiö on enemmän kuin epäkäytännöllinen. Säilytystilaa ei käytännössä ole, eikä oikeastaan työskentelytilaakaan kun tiskipöydällä on purnukka jos toinenkin. Itse asiassa tänään (eilen) keittiö on purettu ja ens viikolla itse remppa tapahtuu. Odotan jo innolla, että pääsen kokkailemaan uudistettuun keittiöön.

Kotiin paluu ja ahdistuksen paluu… Maanantai-ilta ja tiistai-ilta meni kiukkusena ja ärsytyksen vallassa avokin treenaukseen ja omani aikataulutuksen toimimattomuuteen. Huoh. Onneksi nuo päivät helpottui ja keskiviikkoaamuna nautin ekokampaajalla hiusten pesusta, värjäyksestä ja leikkauksesta. Illalla vielä tapasin rakkaan ystävän pitkästä aikaa. Hieroin hänen uutta opaskoiraansa ja herkuttelimme vähän suklaata kuulumisia vaihtaen.

Ja tänään liikunnallinen elämä palasi rytinällä. Odotin koko iltapäivän lähtöä treenaamaan. Menin ystäväni kotisalille, jossa tehtiin kuntosalilaitteilla treeni ennen 45 min spinnutuntia. En ole aikoihin treenannutkaan laitteilla, joten vastusten kanssa oli vähän hakemista ja tekniikoidenkin. Etureisiä tein 3* 10 sarjan 22.5 kilolla, takareidet samoilla sarjoilla, mutta 20 kilolla. En tiedä olinko laitteeseen liian lyhyt, en saanut tuntumaa takareisiin. Tuntui lähinnä pohkeissa 😀 Rintalihaksia tein 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa. Selkiä 25 kilolla kolme 15 toiston sarjaa, ylätaljalla 25 kg kolme sarjaa toistot 15, 12 ja 15. Kahden laitteen nimiä en muista, toisessa treenattiin yläselkää ja toisessa olkapäitä/rintaa. Testasin myös kylkilaitetta. Hauskaa oli ja treenaus tuntui mukavalta/innostavalta. Spinnutuntikin oli tuntina ihan ok. Ehkä vähän junnaava; lähes koko ajan ylämäkeen ajamista. Välissä olisi voinut olla spurtteja, kiihdytyksiä tms. Lisäks äänentoistossa oli ongelmaa. Ohjaajan ääni kuului mikistä todella epäselvästi. Onneksi ystäväni kertoili aina mitä piti tehdä. Ohjaajan puheesta kun ei välillä saanut mitään tolkkua. Hiki kuitenkin tuli ja se on pääasia. Vähän myös keuhkoissa tuntu treenin jälkeen, joten edelliskerrasta liian kauan. Poljinhan kotona ennen Tampereen reissua, mutta ei se samaa ole kuin ohjatulla tunnilla. Mutta sain kotitreenaukseen ohjatun tunnin jolla itsekin tammikuussa poljin, joten seuraava kotitreeni tehokkaasti kaverin ääni korvissa tsempaten 😀

Onneksi nämä alavireyspäivät ei ole kuitenkaan minua täysin lamauttaneet, sillä päätin ilmottautua testiryhmään mukaan. Testing Lab on suomalainen ja riippumaton liikunta-alan käyttäjälähtöinen tuotetestauskonsepti. He etsivät nyt ihmisiä testaamaan liikunta- tuotteita ja palveluja. Pongasin mahdollisuuden Facebookista kaverin seinältä. Ensinmäinen ajatukseni oli, että ihan huippujuttu, mutta kun en näe. Ajattelin testattavien asioiden olevan sellaisia mitä sokkona en pysty tekemään. Onneksi kaverin rohkaisemana laitoin viestin projektipäällikölle, joka kirjoitti, että ilmottautuisin vaan mukaan, että tällaista ei ole aiemmin tullut vastaan, mutta testiin osallistumispäätöksen tehdään aina testikohtaisesti. Noh, minäpä sitten ilmottauduin ja toivon pääseväni vammastani huolimatta johonkin testiryhmään mukaan. Lähde sinäkin mukaan, sen voit tehdä täällä

Lisäks osallistuin kilpailuun, jossa on mahdollisuus voittaa kolme pt-tapaamistatäältä!Pitäkää nyt peukkoja blogisiskot ja veljet, että arpaonni olis matkassa :D:D

Lopuksi
Hyvät lukijat, kertokaa mikä tai mitkä biisit tällä hetkellä kolisee parhaiten urheillessanne, vai onko hiljaisuus parempi? Itse kaipaan kotisalille uusia soittolistoja treenimusiikiksi, joten vinkit ja suosikkinne ovat enemmän kuin tervetulleita tämän postauksen kommentteihin 😀

Julkaistu

Keittiö ennen ja nyt

Meillä tehtiin viime keväänä keittiöremontti. Kaikki uusittiin jääkaappia ja pakastinta lukuun ottamatta. Suurin syy remontille oli keittiön epäkäytännöllisyys; korkeita kaappeja joissa kapeat hyllyt. Itselläni mittaa vain 156 cm eikä tuo avokkikaan ole minua kuin 11 cm pidempi. Keittiöjakkara siis molemmilla ahkerassa käytössä ja esim. kuiva-aineiden saaminen jo toiselta hyllyltä hankalaa. Lisäksi työtasoissa oli jo jonkinlaisia kulumia ja tiskikone hajoamispisteessä. Parkettilattia keittiössä kahden koiran taloudessa ei myöskään kovin toimiva ratkaisu. Etenkin tuo Harmaakuono kuljettaa vettä suussaan ja sitä tippuu lattialle 😀 Kynsien jälkiä oli riittämiin ja niitä on edelleenkin muissa yläkerran huoneissa. Joskus on aika hioo lattiat.

Vanha keittiö

Parketti sai väistyä laattalattian tieltä, korkeat kaapit vaihtui vaakakaappeihin, keraaminen liesi induktioon, valkoinen lipasto työtason jatkeeseen, jonka alla koirien ruokailupaikka laatikostojen välissä.

Työtasoja laskettiin viisi centtiä standardista. Puutaso tuntuu käteen mukavalta ja tuo lämpöä ja kodikkuutta keittiöön. Olen ihastunut työtasojen alapuolella oleviin laatikostoihin, isoja laatikoita minne mahtuu hyvään järjestykseen niin astiat kuin kuiva-aineetkin. Laatikot pysyvät paljon paremmin järjestyksessä kuin liian korkeat kapeilla hyllyillä varustetut kaapit. Ja nuo vaakakaapit on myös huiput. Ovi nousee ylöspäin ja pysyy avoinna stopparinsa ansiosta, ei tarvitse pelätä saavansa ovea naamaansa, tai lyövänsä päätään siihen. Esim. lieden oikealla puolella olevassa kaapissa on yleisimmät mausteet. Kokatessa ovi voi olla avoinna ja kun valmista, ovi kiinni 😀 Tykkään myös työtason jatko-osasta, jossa kaksi laatikostoa joidenka välissä koirien ruoka- ja juomapaikka. Kapea hylly purkeille on kätevä. Purkeista saa helposti napsittua simenet yms. mitä haluaa. Korotettu tiskikone on myös paikkansa ansainnut.

Valokuvat uudesta keittiöstä otettiin vasta jokin viikko sitten. Auringon valo tulee kovin alhalta eikä Aa ollut tyytyväinen kuviin. Ilmeisesti kaikki ei kuvissa näytä edukseen, esim. nuo maitolasiset vaakakaapit, mutta ehkä näistä kuitenkin muutoksen huomaa??
Monethan ovat vannoutuneita vaaleiden keittiöiden ystäviä, vaikka nykyisin myös värillisille kannattajansa löytyy. Avokki on mieltynyt erityisesti ruskeaan. Pohdimmekin paljon tuleeko keittiöstä liian ruskea tai synkkä, mutta vaaleneehan keittiö ylöspäin ja ehkä sitä kautta tuo avaruutta. Palaute on ollut ihastelua keittiöstä ihmisiltä keitä luonamme on käynyt. Eihän tokikaan kaikki varmaan pidä lopputuloksesta eikä tarvikkaan, mutta meille keittiö on toimiva eikä avokkikaan joudu kärsimään häikäsystä tai vääränlaisista kontrahdeista. Olemme tyytyväisiä ja päivä päivältä pidän lopputuloksesta enemmän ja enemmän etenkin nyt kun tavarat, ruoka-aineet ovat löytäneet paikkansa. Nyt ei muuta kuin nauttimaan herkullisen ruuan valmistuksesta uudessa toimivassa keittiössä.

Julkaistu

Hipaisukytkimet – näkövammaisen painajainenko?

Aika milloin kodin eletroniikassa ja koneissa oli selkeät nappulat alkaa olla ohi, ja tilalle tulleet ohjauspaneelit hipaisukytkimin. Ei auta muu kuin ottaa kontaktimuovia esille ja kirjoittaa pistekirjoituskoneella tunnisteita painikkeiden ylä- tai alapuolelle. Mutta sekään ei riitä, sillä useasti saman painikkeen takana on useampi toiminto, joten ei muuta kuin kirjoittamaan erillinen lista muistin tueksi, jotta saa haluamansa ohjelman tai toiminnon kytketyksi päälle.

Keittiöremontti on vihdoin valmis, ja nyt olemme todella päässeet hipaisukytkimien mailmaan, kontaktimuovia ja merkkausnypyjä on käytetty ahkerasti. Nyt vaan ei muuta kuin kokkaamaan.

Moni kauhistuu kuullessaan, että meillä on induktioliesi ja kysytäänkin ”miten sillä sokeana pystyy toimimaan”. Kysymys ei ole tyhmä, ja itsekin pidin sitä aika mahdottomana. Nyt meillä kuitenkin on induktiotaso uudessa keittiössämme. Halusimme sellaisen leveän tason mihin mahtuu kolme kattilaa rinnakkain. Aluksi ihastuimme sellaiseen  tasoon missä kattilan olisi voinut laittaa mihin kohtaa tahansa, mutta hinta oli todella suolainen ja päädyimme tuohon kolmen kattilan paikan malliin. Tasossa kattilan paikat tuntuvat äärimmäisen huonosti, mutta onneksi äänestä tietää milloin kattila on kohdallaan. Mitä kovempi sirinä sen parempi. Aikaisemmin meillä oli keraaminen taso, jossa ei tiennyt kattiloiden paikkoja ja monesti se tuottikin ongelmaa. Induktiossa on myös hyvä ettei siihen pääse palamaan ruokaa, joten puhtaana pito on helppoa.

Entäs sitten se hipaisukytkimin toimiva ohjauspaneeli. Aikas pelottavalta sokon korville ainakin kuulostaa. Nyt kuitenkin sekin alkaa olla hallussa. Merkkasimme nypyllä virtakytkimen, levyjen kuumentamisasteikon pistekirjoituksella. Merkit ovat kytkimien alapuolella, joten sormella tunnusteltuaan ja löydettyään haluamansa kohdan, sormea viedään ylöspäin sentin verran ja painallus. Merkkasimme nollan, josta levy menee päälle, ykkösen ja poverin kirjaimella p. Väliin jää 2-9, mutta pistekirjoituksen koon vuoksi niiden kaikkien merkkaaminen on mahdotonta, mutta esim. vitosen löytää kivasti ykkösen ja P:en puolesta välistä. Tasossa on myös näppäimet lukitukseen ja ajastimeen. Niitä ei merkattu, koska niitä ei käytetä. Levyhän ei toimi, jos siinä ei ole kattilaa. Ja katkaisemalla virran toiminnot nollaantuvat. Onneksi induktio piippaa aina halutun painalluksen jälkeen, joten saadaan tieto myös toiminnon kytkennän onnistumisesta.

Nykyään on paljon uuneja missä on pyöritettävät portaattomat säätimet, jotka vielä pyörivät ympäri ja ympäri. Ovat aivan mahdottomia käyttää. Onneksi löysimme Bossin perusuunin, jossa pyöritettävä nappula naksahtaa kunkin toiminnon kohdalla, joten merkit tarvittiin vain lämpötilan säätimen ympärille. Laitoimme nypyt sadan ja kahden sadan asteen kohdalle ja grillausalueen aloitukseen. Kirjoitimme erillisen listan missä on pyöritettävän nappulan toimintojärjestys, eli tyyliin
1 tasalämpö
2 kiertoilma
3 alalämpö jne, jne…

Tiskikoneessa nappulat tuntuvat hyvin, mutta saman napin takana on useampi toiminto. Virtanappia painaessa ei tiedä onko virta päällä vai ei. Se ei valitettavasti piippaa eikä napin kohoumakaan muutu. Virtanapin jälkeen on ajastin mitä emme aio edes yrittää käyttää. Sitten on kaksi ohjelmanappia, nuli ylös ja alas. Onneksi koneen tiskattua se palaa aina perustilaan, joten painamalla esim. yhden kerran saan peruspesun päälle, tai jos haluan ekopesun painan nappia viidesti. Toiseen ohjelmanappiin ei tarvitse koskea, menisi vain sekaisin. Sitten on vielä jokin multitabs-nappi, joka onneksi pysyy kerrasta toiseen. Siitä saa muutettua huuhteluaineiden käyttöön tai mitä niitä nyt onkaan. Meillä on yhdistelmätapletteja, joten siihenkään ei tarvitse koskea. Merkkasimme tuon toisen ohjelmanapin nypyllä näin alkuun muistin virkistykseksi ja kirjoitimme erillisen listan mitä napista tapahtuu kuinkin monella painalluksella. Hana laitetaan päälle painamalla lyhyesti nappia, josta kuuluu naksahdus. Jos nappia painaa liian pitkään siihen tulee jotain muita toimintoja mistä ei aavistustakaan. Onneksi virta katkeaa jonkin ajan päästä itsestään ja homman voi ottaa uudelleen tarvittaessa.

Kodinkoneiden lisäks ollaan merkattu pisteille kaikki mahdollinen mausteet, kuiva-aineet, säilykkeet, teet jne. Tuo pitäisi jatkossa tehdä aina, jotta kaappeihin/laatikoihin ei unohtuisi mitään, tai että ei jäisi käyttämättä kun ei muista mitä tuossa pussissa olikaan… 🙂 Ylipäätään olen nykyiseen keittiöön todella tyytyväinen. Kaikella on loogisesti hyvät paikat ja uskoisin järjestyksen pysyvän aikaisempaa paremmin. Nyt ylttyy kaikkeen hyvin ja laatikoissa on tavaraa sopivasti jne. Eli, ehkä meillä siirryttiin nykyaikaan. Olen ymmärtänyt, että kaapit tason alla ei enään ole in, vaan laatikostot, ja meille muutos tuntuisi sopivan hienosti. Nyt ei muuta kuin uudesta keittiöstä nauttimaan ja kokkaamaan.

Julkaistu

Sydän täynnä rakkautta

Eilen Opaskoirakerhomme järjesti koirakoille tottistreenit. Vantaan koululta saatiin paikalle kaksi kouluttajaa ohjaamaan kymmentä koirakkoa. Lisäksi mukana oli peesareita ja muita avustajia. Itse seisoskelin sateessa ilman koiraa. Pohdin päivästä toiseen vienkö Harmaakuonon treeneihin vai en. Onhan uuden oppaan kanssa yhteisen taipaleen aloittamiseen viikko aikaa. Arvelin Harmaakuonon treenin ”kestävän”, mutta omista tunteistani en ollut varma. Lopulta soitin kouluttajalle ja sain tukea jättää Harmaakuono kotiin harjoittelemaan eläkekoiran virkaa. Sitä se onkin saanut harjoitella jo oikeastaan pari viikkoa.

Vappu ja sen jälkeiset päivät meni mökillä. Minä flunssaisena ja surullisena. Puhuin paljon puhelimessa ja viesteilin ystävien kanssa. Perjantaina Harmaakuonon veli sekä velipuoli lähtivät viimeiselle matkalleen. Elin hengessä voimakkaasti mukana ja lopulta aloin pelätä omanikin puolesta. Olihan Harmaakuonolla hammasoperaatio edessään ja nukuttamisessa riskinsä, joten sanonta ”ei kahta ilman kolmatta” änkeytyi väkisinkin mieleen. Flunssaisena paijailin Harmaakuonoa aina kun se malttoi olla lähelläni. Avokin kanssa ulkotöissä oli paljon mielenkiintoisempaa kuin flunssaisen ja surullisen meikäläisen kanssa. Noina päivinä opin taas paljon lisää mitä kaikkea koirakoiden matkoille mahtuukaan, miten paljon tunteita, kiintymystä, rakkautta, hellyyttä, välittämistä.

Avokki mökkipäivinä puuhaili pihapuuhien parissa. Keräsi kasvimaalta ison kasan heinää pois. Tälle kesää siihen ei voi vielä istuttaa tai kylvää, maa on käännettävä ja rikkakasvit häädettävä.



Eipä kovin edustava raivauksenkaan jälkeen, mutta Harmaakuono paikalla tottakai karahka suussaan 😀

Perjantaina olo oli jo parempi, joten nautin ulkoilusta minäkin. Lintujen konserttia kuuntelin ja ajattelin koiraystäviämme niiden viimeisinä hetkinään. Oli rankkaa tietää kellon ajat milloin se kaikki tapahtuu. Toisaalta olen kuitenkin kiitollinen, että ystävämme halusivat jakaa nuo hetket kanssani. Vielä saunan jälkeen poltimme mehiläisvahakynttilän veljien muistolle.

Lauantaina palasimme kotiin. Täällä keittiöremppa eteni seinien levytyksellä. Harmaakuono joutui taas tyytymään pienempään elinympäristöön. Ja kun me lähdimme vielä juhlimaan nelikymppisiä, ei Harmaakuono voinut riemusta pomppia. Onneksi takapiha antaa lisätilaa kölliä siellä aina kotona ollessamme.

Maanantai-iltana panikoin hammasoperaation onnistumista ja kehittelin mielessäni kauhukuvia sen epäonnistumisesta, tai ehkä lähinnä siitä ettei Harmaakuono heräisikään uniltaan. Olin niin hermostunut, että heräsin varttia yli neljä enkä saanut enään nukutuksi. Ennen kahdeksaa olinkin jo Opaskoirakoululla, josta lähdimme kennelpäällikön kanssa viemään Harmaakuonoa hoidettavaksi. Juttelimme matkalla ja kerroin pelostani. Harmaakuono tassutteli lääkäriin reippaasti. Vastaanottoaulassa odottelimme tovin, jonka jälkeen menimme huoneeseen missä hampaita katsotiin ja sydäntä kuunneltiin. Me lähdimme pois ja koira hoitajan kanssa käytävää pitkin jonnekin hoitotilaan. Kennelpäällikkö lupasi soittaa heti kun saa tiedon koiran heräämisestä. Niin myös tapahtui ennen kolmea iltapäivällä. Se oli suuri helpotus ja illan työt sujui rauhallisin mielin. Koira yöpyi koululla, jotta nähtiin toipumisen alkavan hyvin. Mulla oli illalla jo herraa hirmuinen ikävä. Teki mieli soittaa päivystäjälle ja varmistaa Harmaakuonon vointi. Järki voitti ja sain oltua soittelematta. Ehkä siihen auttoi kaksi pitkää puhelua kahden ystävän kanssa.

Keskiviikkoaamuna menin sovitusti koululle kahdeksaksi ja sain rakkaan koiran luokseni. Se pomppi tullessaan. Oli kuulemma ollut innoissaan myös edellispäivänä kun kennelpäällikkö oli koiraa hakenut lääkäriltä. Peräpää vain keikkui kuulemma kun jalat eivät vielä ihan kantaneet. Toipuminen oli vauhdissa ja koira iloinen. Tuntui niin hyvältä ja onnelliselta. Saatiin hoito-ohjeet ja matka mökille saattoi alkaa. Äiti asemalta kyytiin ja menoks.

Harmaakuono rakastaa keppejä kuten kuvista varmasti on tullut selväksikin. Nyt oli pakko pitää herraa kiinni, jotta hampaiden poistokohdat saisi parantua rauhassa. Viis hammastahan sieltä purukalustosta lähti. Valvotusti sai olla vapaanakin ja ilmeisesti särkylääke oli väsyttävää, koska poika oli aika raukea muutaman tunnin sen jälkeen.

Päivät sujahti puutarhapuuhissa ja keväästä nauttien. Eilisaamuna ei millään olisi tahtonut tulla kaupunkiin. Nyt kuitenkin Harmaakuonolla viimeiset päivät opaskoira-statuksella. Eilen tottistreenejä seuratessa koin taas koiran vaihtoon liittyvien tunteiden moninaisuuden. Kiehtoi ajatus treenata uuden koiran kanssa niitä harjotteita mitä nyt tehtiin. Samalla kertaa kaipasin Harmaakuonoa rinnalleni, mutta uskon ratkaisun jättää koira kotiin olleen oikean.

Perjantaiaamuna avokki ja Harmaakuono lähtevät mökille remppaa pakoon. Itse lähden lauantaiaamuna Silmukkasiskojen kanssa Tallinnaan. Tunnen jotenkin tuon perjantaiaamun merkittäväksi, silloin Harmaakuono lähtee eläkepoikana mökkeilemään ja seuraavan kerran tavatessa sen olen uuden oppaan kanssa ja Harmaakuono eläkeläinen. Kun tuota ajattelen kyyneleet nousevat silmään. Samalla muistan, että elämässäni kääntyy uusi lehti kera uuden opastajan, kiehtovaa, jännittävää. 
Mutta miten paljon voikin rakkautta mahtua sydämeen, rakkautta koiraa kohtaan. Ja kohta sitä rakkautta saa myös toinen koira. En usko ettenkö voisi rakastaa myös tulevaa opasta yhtä kiinteästi ja vahvasti kuin Harmaakuonoa. Eihän se tietenkään päivässä tapahdu, mutta rakastun kuitenkin, eikä se ole Harmaakuonolta pois. Meidän rakkauttamme ei estä eikä riko mikään. Kyllä sydämeen mahtuu toinen ja joskus se kolmaskin rakas koira. Sinne mahtuu toki myös ne ystävärakkaudet ja avokkirakkaus. Rakkautta mahtuu niin paljon sydämeen kuin tarve vaatii. Rakastetaan paljon niin meidän kaikkien on hyvä olla.

Julkaistu

Hoppu helpottaa, kurkkukipu alkaa

Reilu viikko on menty melkoista haipakkaa. Jos ei fyysisesti touhua niin aivoille mietittävää.  Lepohetkiä ei muuta kuin öisin nukkuminen. Nyt olen nauttinut rauhallisesta päivästä pakkaillen hiljalleen mökille lähtöä varten. Valitettavasti mökkifiiliksiä häiritsemään on änkeytymässä flunssa. Kurkku on kipeä, nenä vuotaa, päätä jomottaa ja on väsähtänyt olo.  Siitäkin huolimatta on ihana mennä hetkeksi mökille rauhoittumaan. Elämämme kun perjantaista lähtien kotosalla on keskittynyt kodinhoitohuoneeseen, jossa on ”minikeittiö” ja oleskelutila. Pöydällä mikro, kahvinkeitin, vedenkeitin, leivät, hedelmät koreissaan, kaapissa vähän astioita tms.  Lattiatila täytetty pienellä pyöreällä metallisella parvekepöydällä ja kahdella tuolilla. Tässä syödään, tässä istutaan aikaa tappamassa ja ollaan koneella.  Yläkerrassa käydään makkarissa nukkumassa suljetun oven takana ja jääkaapilla, joka nököttää heti portaiden yläpäässä.  Eli, keittiötä ei enään ole. Se purettiin perjantaina ja lauantaina vietiin sorttiasemalle.

Alkuviikosta viimeiset pähkäilyt tulevan keittiön väreistä, paperitöiden tekemistä, keittiötilauksen vahvistaminen, keittiön pakkaus. Sitä A:an kanssa tehdessä täytyi ihmetellä mistä ihmeestä sitä tavaraa kertyykin niin hirmuisesti. Keskiviikkoaamuna kävimme kaupassa ja aloitimme pakkaamisen heti. Aa lähti täältä lähempänä kymmentä. Toisaalta nyt astiat ja muut on pakattu siten, että purkaminen pitäisi käydä kätevästi.  Valitettavasti kaapeista löytyi aika paljon myös roskiin menevää. Inventaario pitäisi tehdä vähintään kerran vuodessa eikä  vain remonttien tai muuttojen yhteydessä.

Tiistai oli minuuttiaikataulutettu, sillä kotoa lähdin 9.15 klo 10.00 alkavaan palveriin (opaskoira-asiat), josta jo kahdentoista pintaan hoppuilin seuraavaan tapaamiseen. Käytiin ostamassa Opaskoirakerholle omat kahvi- ja teetermarit retkiämme varten. Samalla piipahdettiin Mustiin ja mirriin, josta Harmaakuonolle ruokasäkki ja heijastinvaljaat. Lisäks mulle ja nuorukaiselle vyö ja hihna sauvakävelyä varten. Kassalla viivytystä ja kello kävi. Ehdin kuin ehdinkin kotiin 13.30. Aa sopi sähkömiehen kanssa remppa-asioita ja kahdeksi Terraan keittiötilausta tekemään. Ja eihän se tullut valmiiksi, paperitöitä ja maksamista vaille. Kotiin oli lähdettävä, sillä asiakas klo 16.00 ja töitä kesti yli kahdeksaan. Aa tekas gluteeinitonta pastaa, jota ehdin syödä hiukan ennen kuutta. Avokin tultua töistä lähtivät Terraan maksamaan tilauksemme. Iltauutisten aikaan istuessani teemuki nokan alla osasin arvostaa tuota rauhottumisen hetkeä.

Torstaina järjestelin aamupäivästä ns. toimistotilamme tavaroita siirtäen niitä tarvikkeita sivuun mitä rempan aikaan tarvitaan. Pesin pyykkiä ja kun vein telineen ulos, ovi läimähti kiinni kovan tuulen takia. Onneksi puhelin taskussa, joten sain oven aukaisijan paikalle. Kun taas sisällä totesin ettei pyykit olleet peseytyneet kunnolla, uudestaan kone pyörimään. Uunissa paistoin jauhelihakiusauksen. Illalla olin Anu Kososen luennolla Liikkujan hiilihydraatit. Tällä tietoa olikin viimeinen luento tälle kevättä, mutta ainahan jotain kiinnostavaa voi ilmaantua. Anu ei selvästikään kannattanut karppaamista, mutta suosi kuitenkin hyvälaatuisia hiilareita.

Perjantaiaamuna pakenin paikalta keittiön purun alta. Osallistuin Vantaan näkövammaisten käsityön tekijöiden Porvoon retkelle. Kaverikseni lähti Silmukkasisko ja muutava muukin tuttu. Ryhmän koko oli iso ja osa porukasta oli hyvin iäkästä ja huonosti liikkuvaa. Shoppailimme TT-Shopissa, josta saatiin alennuksiakin. Ostin bambulankaa, jotta vihdoin pääsen tekemään tiskirättiä, puuvillalankaa toppia varten ja Albackaa oli ihan pakko saada kun oli niin ihanan pehmeää lankaa. Avokille löyty herkkupuolelta amarettosuklaakahvia.

Ennen lounasta ehdimme piipahtamaan vielä Siskon kanssa Trumbergin myymälässä, josta ostin Alku-karkkisekotuspussin. Tämä lisäainevälttely yms. on nykyään jo herkuissakin, joten ei isoja ostoksia syntynyt. Lounaaksi söin uunilohta, kahta salaattia ja keitinperunaa. Aikaa meni pitkälti toista tuntia, mutta ehdimme vielä käydä Pienessä suklaapuodissa, josta ostin mansikkasuklaata ja tummaansuklaaseen upotettuja mansikoita. Ja vielä ennen bussin lähtöä herkuttelimme Cafe Helmessä. Paikka oli yhtä ihana kuin ennenkin. Nyt väkeä li vähemmän, joten vanhan talon tunnelmasta sai vielä paremmin kii. Pääsin myös tutkimaan hovimestarinukkea, joka kantoi tarjotinta, jolla rahaa. Gluteeinittomana herkkuna nautiskelin juustokakusta kera vadelmahillon ja juomana tuo ihanainen kuuma italialainen suklaajuoma.

Kotimatkalla bussissa arvottiin arpoja mitä menomatkalla myytiin. Ostin kolme arpaa ja voitin kaikilla. Vauvan vaatteita, pitsiliinan, teetä+dödö. Olikohan vauvan vaatteet jokin enne??? Kuulemma meni oikeaan osoitteeseen… No eipä tällä hetkellä ole ajankohtaista meidän perheessä… Voittojen arvonta keskeytyi, sillä pysähdyimme lihasavustomolla, joka oli pieni ja reilun 50 hengen ryhmän täyttäessä kaupan, iski ahdistus. Ostin ilmakuivattua kinkkua.

Lauantaiaamunakin pakenin rempan alta pois paikalta. Lähdin messuilemaan parin Siskon kanssa. Toisen Siskon kisu oli näyttelyssä, joten pitihän kissapoikaa käydä katsomassa aina välillä. Itse Kädentaitopuoli oli aika pieni ja suurimmaks osaks esillä oli valmiita käsitöitä. Toki niistä sai ideoita itse tekemiseen. Helmiä ja paperiaskarteluun löytyi paljon tuotteita. Ostin yhden vyyhdin mohair-lankaa ja muut ostokseni olikin ei käsityövoittoisia. No löysin puisen pannunalusen, viilentävää jalkavoidetta ja loput tulikin Luomu- ja Lähiruokapuolelta, joka oli valitettavan pieni. Parin juustolan juustoja maistelimme, kotimaista luomulimsaa(en tykännyt), luomusipsejä(tykkäsin), Biokian suklaamarjoja ja puolukkamehua jne. Ostin paria juustoa, puolukkamehua, suklaamarjoja. Outletin puolella ei käytykään ja Aan kanssa ei sunnuntaina jaksettu lähteä, joten syksyllä sitten taas. Tosin joku kirjoitti jossain, että siellä oli ollu hirmuisesti rihkamaa. Ai niin, ostinhan mä kädentaitopuolelta hopeisen rannekorun :O Ihan meinas unohtua 😀

Kotona väsähtänyt ja huonotuulinen avokki, joka onneksi piristyi saunomaan. Sunnuntaina väsyttiin ja kitistiin. Hieroin sentään avokin ja iltaa kohti mielikin koheni. Tosin kuten edellisessä postauksessa kirjoitinkin, surua on mielessä koiraystävien sairastumisien vuoksi. Eteenpäin kuitenkin jatketaan kaikesta huolimatta.

Julkaistu

Kuulumisia viikon varrelta

Tällä viikolla on kalenteriin merkattu kaksi matkaa. Toinen on päivän reissu Porvooseen näkövammaiskäsityöporukan kanssa. Päästään shoppailemaan lankoja TT-shopista ja kiertelemään oman halunsa mukaan toki myös vanhassa kaupungissa pikkubutiikeissa. Samaisella viikolla Helsingin messukeskuksessa on mm. Kädentaito-tapahtuma, luomu- ja lähiruoka, sekä outlet-messut. Muovi raha ja lompakko kiittää 😉 Ne kiittää myös toukokuullle varatusta Silmukkasiskojen kanssa tehtävästä  Tallinnan matkasta.  Yövymme siellä, jotta ehdimme kiertelemään paremmin ja nautiskelemaan myös hyvästä ruuasta ja yhdessä olosta.

Eilen vietin hauskan iltapäivän kahden Siskon kanssa. Käytiin palauttamassa vieallista lankaa Novitan lankaDeliin. Sain hyvityksenä samaista lankaa pari kerää, tosin eri väriä. Tummanruskeaa ei enään ollut saatavilla. Samalla kiersimme tarkasti lankahyllyt hypistellen lankoja ja neuletilkkuja. Pariin huiviin löysin langat sekä huovutettavaan kassiin.

Käytiin toisessakin lankakaupassa, josta maltoin olla tekemättä ostoksia. Entisiäkin lankoja on niin paljon vielä neulomatta, että joskus on vaan järjen voitettava lankahingut 😀

Lopuksi istuskeltiin Thehuoneella nauttien valkoisesta appelsiininkukkateestä kera kuivattujen litsi-marjojen. Ne olivatkin mulle uusi tuttavuus. Siskojen syödessä siemenkroisantteja melkein kuola valui, niin herkullisilta ne tuoksui. Ja muistan miten hyviä ne on. Litsit oli ihan  hyviä, ei ehkä kuitenkaan uus herkku. Mut kiva oli viettää aikaa Siskojen kanssa!

Kotiuduttuani päättelin tuubihuivin, jotta pääsin aloittamaan uusista langoista huivin. Teen korinpohjamallilla (1-4 kerrokset: 3o,3n ja 5-8 kerrokset 3n,3o) 120 silmukalla 8mm pyöröllä. Kaverini on pyytänyt vaaleaa tuubihuivia, joten katsotaan tuleeko huivista sellainen minkä hän haluaa.

Viikolla tehtiin hintavertailuja keittiölaattojen ja lattian tekiöiden suhteen. Huomenna avokki ja Aa käyvät parissa paikassa pyytämässä hinta-arviot ja toivottavasti myös jo tilaamassa tarvikkeet. Lattia teetetään jollain laatottajalla. Laatotus tulee n. 15 neliölle. Soviteltiin aikatauluja sellaisiksi, että meille jää firman pyörittämisaikaa ja remontin tekijöille riittävästi remonttiaikaa. Ollaan pähkäilty induktiotasojen vaihtoehtoja, ja ollaan kallistumassa tasoon, jossa kolme levyä rinnakkain ja taakse jää alue missä voi säilyttää esim. mausteita. Mutta katsotaan miten vielä suunnitelmat asettuvat ennen rempan alkamista.

Harmaakuonon veriarvot ovat kaikki viitearvojen sisällä. Itse asiassa sain tiedon jo lääkärikäynnin seuraavana päivänä. Ihanaa kun koira on terve ja oikeasti voi nauttia eläkeläisenä olemisesta tervein paperein. Hammaslääkärikäynnin ajankohta on vielä avoin. Toivottavasti ennen remontin alkamista. Tuossa se pötköttelee tuolini vieressä ja vahtii milloin painun avokin viereen yöpuulle.

Jälleen teidän lukijoiden joukkoon on liittynyt uusi. Minä iloitsen asiasta ja toivon sinunkin viihtyvän täällä. TERVETULOA! 

Julkaistu

Äänivyöry yllätti

Opaskoirayhdistys kokousti tänään sääntömääräisen vuosikokouksensa. Olen ollut yhdistyksen hallituksessa vuodesta 2007, eli kaksi kolmi-vuotiskautta. Periaatteenani on, että en lupaudu monien yhdistysten toimikuntiin tai hallituksiin. Näkövammaiskentässä monet järjestöaktiivit ovat jo aika iäkkäitä ja nuorta verta halutaan ymmärrettävästi mukaan. Olen ratkaisuni tehnyt ja opaskoiratyö on sellainen missä haluan olla mukana ja toivottavasti pystyn antamaan sille myös jotain omilla ajatuksillani ja toiminnallani. Hallituskauteni oli katkolla ja jonkin aikaa pohdittua asiaa annoin suostumukseni olla käytettävissä jatkokaudelle. Olen rauhallinen, pitkäjänteinen, pohdiskelija. En meuhkaa mielipiteitäni joka suuntaan, keskustelen mielelläni ja kokouksissa puhun silloin kun minulla on sanottavaa. Minulla ei ole tarvetta tuoda itseäni esille jatkuvasti paasaamalla tai korostamalla tekemisiäni. Ilmeisesti tavastani pidetään toimia, sillä 54 mahdollisesta äänestä sain 40 ääntä. Jo kolme vuotta sitten sain eniten vaalissa ääniä, mutta silloin paikalla oli jäseniä vähemmän. Tuolloin äänimääräni taisi olla 25. Olin silloinkin yllättynyt ja hämmentynyt. Nyt olen vielä hämmentyneempi ja yllättyneempi tuollaisesta äänivyörystä. Toivottavasti pystyn olemaan jäsenistön luottamuksen arvoinen. Eli, järjestötyöskentelyni sai jatkoa ja ei muuta kuin sillä saralla haasteita kohti.
Niitä varmasti riittää jatkossakin.

Opaskoirakerhomme työryhmässä on myös muutoksia tulossa yhden jäsenen jäädessä pois ja toisen tullessa hänen tilalleen. Viikon mittaan asiaa on hoideltu ja asiat on saatu järjestykseen ja toiminta jatkuu edelleenkin. Olen tiedustellut Vantaan Opaskoirakoululta mahdollisuutta saada kouluttajaa vetämään tottelevaisuustreenejä, selvitellyt kesän Kuopion retkeä, jonka yhteyteen voisi saada Opaskoirakoulu Viikseen tutustumiskäynnin, sekä viestitellyt alkusyksylle kerhoiltaan koirien kynsien leikkauksen opetusta näkövammaisena. Kerhotoiminnan suunnitelmissa on monta mukavaa tapahtumaa tulossa ja toiminta tuntuukin olevan aika aktiivista.

Eräs ensinmäisen opaskoiransa saava nuori nainen on kirjoittanut blogia alkutaipaleestaan opaskoiran kanssa
Avautuvan mailma
Kannattaa käydä lukemassa! Hän kertoo yhteistyökurssistaan, jolla koiran kanssa liikkumista harjoitellaan, ja ylipäätään opetellaan elämää koiran kanssa.

Opaskoirakoulut tarvitsevat pennuilleen hoitoperheitä. On tärkeää, että koira pääsee kasvamaan tavalliseen perheeseen, normaaliin kotiympäristöön eikä kasvu tapahdu koulujen tarhoilla.  Asiasta kiinnostuneet voi olla kouluihin yhteydessä. Hoitoperheet tekevät todella arvokasta ja tärkeää työtä ilman palkkaa. Kun pentu alkaa olla oppinut tavoille se lähtee testien kautta koulutukseen ja työhön. Luopuminen pennusta on varmasti rankkaa ja kaikista siihen ei ole. Tunteiden kirjo on melkoinen, ylpeys pennun saadessa opaskoiran statuksen, luopumisen tuska ja kaikkea siltä väliltä.  Olen ilolla lukenut erään hoitoperheen blogia
Viivistä opaskoira
Ja suosittelen lukemaan muitakin 🙂

Tapaan jälleen maanantaina tulevan opaskoirani. Käydään yhdessä sen ja kouluttajan kanssa lenkillä. Treffejä sopiessa varmistelin, että omalta yhteistyökurssilta toukokuussa sunnuntaina voin livahtaa Naisten kympille, jonne olen ilmottautunut jo helmikuussa. Sain luvan, mutta koira ei tule mukaan. Ilo läikähti mielessä kun sain tietää tapaavani Nuorukaisen. Se tuntui hyvältä eikä heti perään tullut syyllisyydentunnettakaan Harmaakuonon takia. Eilen tapasin yhdistyksen pitkäaikaisen järjestöaktiivin (14v hallituksen jäsen, 24 v pj ja 5v sihteeri) eläkekahveilla johtavan kouluttajan, joka kyseli ”joko minua jännittää”. Jännittäähän minua, ilostuttaa, surettaa. Sanoinkin hänelle, että tunteiden kirjo on ollut valtava. Hän rohkaisi sanomalla ”kaikki menee varmasti hyvin”. Näin minäkin uskon.

Kyllähän minulle kuuluu paljon (onneksi) muutakin kuin opaskoiratohinoita: töitä on ollut kivasti ja keittiörempan puitteissa kaupoissa juoksemista. On ollut tunnusteltavana aika monta eri pinnoin olevaa kaapin ovea, pöytätasoa, liesituuletinta, uunia, mikroa, liettä jne… Huoh! Hiljalleen alkaa hahmottua mitä haluamme. On vaan niin paljon huomioitavaa kontrahdeista lähtien. Suurin syy remontille on nykyisen keittiön epäkäytännöllisyys. Kaapit ovat kapeita ja korkeita, joten lyhyinä ihmisinä yläkaapit jää romuvarastoiksi ja esim. kapeuden takia lautaspinot on jokainen eri kaapissaan. Haluammekin vaakakaappeja ja pöytätason alapuolelle tilavia vetolaatikoita. Parketti ei ole paras lattiamateriaali keittiössä ja etenkin koirallisessa taloudessa. Harmaakuonolla on ainakin tapana litkiä vettä roiskien ja lopetettuaan juomisen viimeisestä suullisesta osa lipsahtaa lattialle 😀 Siksi suunnitteilla on vaihtaa keittiöön laattalattia. Rahan menoa ei voi estää eikä muutoksien tuuliakaan.