2014 vuoden yhdeksän kuukautta alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja näinä kuukausien aikana on valmistunut ikävän vähän käsitöitä. Täälläkin olen maininnut monesti neuloosin oireettomasta vaiheesta. Talvella neuloin pelleriinin johon petyin suuresti. Siitä ei tullut laisinkaan sellainen kuin piti ja siihen nappi on edelleen laittamatta. Itse asiassa koko nappia ei ole vielä edes valittu. Aloitin samoihin aikoihin (muistaakseni) ystävälleni ambitus-kauluria ja sekin on edelleen kesken. Viime aikoina olen sitä kuitenkin innostunut neulomaan ja se alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Lauantaina matkustan Opaskoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä yhteyshenkilöpäivään Tampereelle ja uskonkin, että päivän aikana kauluri valmistuu.
Palmikosta innostuin kovasti ja ystävätreffauksen jälkeen alotinkin seuraavana päivänä tuubihuivin. Palmikon tein oikein, mutta idiootti kun olen en tajunnut, että palmikon kohta neulotaan myös välikerroksissa aina oikein. Tikutin helmineuletta ja eihän palmikko sen seasta näkynyt ja lankakin loppui vähän kesken, joten purkoosi valtasi oireineen. Aloitin tuubin uudelleen. Uskoakseni nyt siitä tulee valmistakin. Näemmä kantapään kautta oppii parhaiten kun ei ohjeistusta kerran tajua. HUOH!
Pari viikkoa sitten siivosin lankalaatikoita ja merkkailin lankojen vyötteisiin ja pusseihin pistekirjoituksella sen mitä ilman näköapua pystyin. Maanantaina avustajan kanssa tehtiin merkkaukset loppuun. Ja voi jestas kuinka paljon on tullut osteltuakin kaikenlaisia lankoja, joten syytä olisi aloittaa raivoisa lankalaihis. Lankojen paljous alkoi melkein ahdistamaan. Onneksi sunnuntaina Kädentaitomessuilta ei tarttunut lankoja lisää. Seuraava vaaran paikka on marraskuun Kädentaitomessut Tampereella. Siirsin muuten lankalaatikosta keskeneräiset villasukat neulekoppaan toiveena saada nekin tehdyksi valmiiksi ja olen silloin tällöin muutaman kerroksen saanut neulotuksikin. Sukat ovat lojuneet ihan liian pitkään tekemättöminä ja sen toisen sukan kantapää hirvittää, osaanko sitä tehdä enään. Täytyyhän mun kuitenkin saada valmiiksi mun ekat sukkanikin.
Olen sentäs jotain tänä vuonna saanut valmiiksikin. Maaliskuussa esittelinkin lasihelmistä tehdyn korun ja verkkolangan sisään pujotellun Silmukkasisko-korun postatessani korumiitistämme. Tarkoitus on ollut kokoontua uudelleen korujen merkeissä, mutta on vaan jäänyt ja jäänyt. Muutenkin Silmukkasisko-tapaamisissa on ollut hiukan hiljaista viime aikoina. Maanantaina tavattiin pitkästä aikaa pienellä porukalla ja lyötiin muutama tapaaminen ja tapahtuma kalentereihin, joten eiköhän käsityökärpänenkin pysy taas paremmin hengissä. Mutta niihin ”kälysiin” valmistuneisiin töihin. Lopputalvesta neuloin solmupipon vai oliko lie viralliselta nimeltään solmu myssy. Joka tapauksessa ohje on Novitalta. langat: Isoveli Novita (75%villa 25%polyamidi, puikot 5-6, 40 astetta hienopesu) ja Kotikulta sukkalanka (40%villa 35%akryyli 25%polyamidi, puikot 4, 40 astetta hienopesu)
Myssyn alareuna, solmunauha on neulottu ohuemmalla langalla. Nyt en enään muista neulottiinko vielä joustinneuleosuus samalla ja vaihtuiko lanka silloin vai vasta joustinneuleen jälkeen. Onpa siis järkevää esitellä puoli vuotta sitten valmistuneita. Tässä vielä kuitenkin toinen: tuubihuivi Lanka: Drops you limited edition yarn (55%alpakka 40%villa 5%pellava, puikot 5, käsinpesu)
En ole huiviin täysin tyytyväinen, päättelyssä olen päättänyt hiukan liian napakkaan ja se minua häiritsee.
En ole koskaan kuvitellut itse käyttäväni frilla-langasta tai vastaavista tehtyjä huiveja. Uuden oppimisen innossa olen kuitenkin moisia hörhelölankoja ostanut ja valitettavasti niitä on vieläkin jäljellä. En raski niitä hävittää, joten olen neulonut niitä välineulomuksina. Näistä kahdesta on vyötetiedot kadoksissa, mutta molemmat ovat täyttä tekokuitua. Valko-harmaa-musta huivi on Novitan frillalanka ja tuon sinikirjavan huivilangan valmistajasta ei hajuakaan. Tuon sinikirjavan olen neulonut ainakin kolme-neljä kertaa. Aina ja aina siitä putoili silmukat kunnes vihdoin se valmistui alkusyksystä. Novitan frillan neuloin juhannuspäivänä.
Mökillä elokuisena iltana innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällisen. Tein päällisen isoimman kehyksen mukaan 56 silmukalla ja arvatkaa vaan oliko se mun kehikko sitten se. No ei todellakaan, oli keskikokoinen, joten päällisestä tuli liian iso. Kotona ompelin sen paikoilleen ihmetellen miksi neulos ei asetu nätisti renkaaseen. No ihan liian kauan kun viimeksi olen renkaita käsitellyt ja muistin väärin. HOH-HOH. Taisinpa saada kotiinkin oman kranssin, koska ei tätä voi lahjaksi antaa.
Tän kuun alussa aloitin rottinkikerhon, joka on aina tiistaisin. Nyt olen ollut tosi kriittinen käsitöihini enkä käden jälkeen kovinkaan tyytyväinen. Tämä pyöreä kori on kuitenkin sellainen mihin voin olla tyytyväinen. Kori on punottu kolmella rottinkinauhalla aina kahden edestä ja yhden takaa. Päättely on tehty letitystekniikalla. Korikerho on ollut nyt neljästi ja kuvassa oleva kori on eka valmistunut työni. Olen tehnyt koreja peruskouluikäisenä, joten homma oli entuudestaan vähän tuttua. Eilen alotin jo kolmatta koriani ja ohjaaja kysyikin minulta toissakerralla pyytäessäni rottinkia punoessani jatkuvasti lisää ”syötkö sinä niitä”. :D:D Olen ilmeisesti sitten aika nopsa tekiä. Nyt en uskalla koreista enempiä paljastella, koska joulupukki pyysi pitämään toistaiseksi suuni kiinni, joten olen kiltti ja tottelen.
Pari viikkoa sitten alkoi myös keramiikka, joka on myös tiistaisin ennen rottinkitöitä. Ensinmmäisellä kerralla tutustuimme tiloihin ja ohjaajalta sain noin kilon möykyn hienojakoista vaaleaa pilkullista savea. Ohjeistus oli ”anna käsiesi tehdä, katsotaan mitä savi kertoo ja minkä muodon se saa”. Minä tein työtä käskettyä. Kokeilin tehdä kapeita makkaroita, mutta ei minun tekniikalla tulos tyydyttänyt minua. Lopulta tein pohjalevyn, jonka pitkille sivuille pyöritin pallot ja päätyihin eräänlaiset lenkit. Pallojen päälle ”makkaranauhat”. Valitettavasti työstä ei ole kuvaa, joten joudutte odottelemaan kun aikanaan se on raakapoltettu, lasitettu ja poltettu 🙂
Kuvaa ei ole eilisestäkään työstä. Ajatuksena oli tehdä itselleni teemuki pajan teehetkiin. Teemukista tulikin tarjoilukippo. Harjoittelin nipistelytekniikkaa ja sainkin pohjan ja reunat aika sileiksi. Muotoilin työtä ehkä hiukan liian kauan ja kupin reunat kuivahti ja alkoivat halkeilemaan. Ohjaajan mielestä työ oli kuitenkin hyvin koossa ja muutoin hyvin tehty. Jospa ens kerralla saisin sen teemukin aikaan :D:D
Nyt taidan hetkeksi istahtaa neuleen ääreen rentoutumaan. Huomenna Harmaakuonolla on lääkäri, jota jännitän. Iho-oireita ja vanhus nilkuttaa vasenta etutassuaan, koska kyljessä oleva patti estää oikeaa liikerataa. Ainakin meillä on sellainen käsitys. Nyt arvioidaan koiran kunto ja katsotaan mitä voidaan tehdä ja mikä on koiran hyvinvoinnin ja loppuelämän kannalta järkevää. En halua rakkaan ystävän joutuvan kärsimään, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei ole vielä Harmaakuonon aika, joten ehkä huomenna ollaan viisaampia ja pystytään tekemään oikeat päätökset koiran kannalta ammatti-ihmisten tukemana.