Julkaistu

Pyöräilyä ja ratsastusta viileissä kesäilloissa

Jahas, Suomen vuoden 2016 eka kesä sitten tuli oli ja meni , mutta lööppien mukaan juhannuksena ei tarvitse pukeutua toppatakkiin. Noh saa nähdä miten käy, nyt tuntuu ainakin kylmältä kovine tuulineen. Eilen jouduin todella pohtimaan mitä laittaisin pyörälenkille päälleni. Lopulta pukeutumiseni taisi osua aika nappiin. Trigoot alle ja ohuet tuulihousut ylle. En vaan erityisemmin välitä tuulihousuissa pyöräillä leveiden lahkeiden vuoksi. Pelkään koko ajan niiden jäävän polkimiin tai pinnojen väliin. On siis todettava ettei minulla ole hyvää viileän sään pyöräilyvarustusta. Mutta pyörälenkillä Jukin kanssa oli todella mukavaa.

Lähdettiin ennen seitsemää luotani ajelemaan. Jukin pihassa pyörä sai pikahuollon: renkaisiin ilmaa, ketjuihin öljyä, matkamittariin paristo ja matka jatkui. Kiersimme Tuusulanjärven. Alkumatkasta puskimme kovaan vastatuuleen. Tuuli lenkin aikana tyyntyi, mutta ei palatessa tuuletontakaan ollut. Kiva oli ajella ja rupatella koirista, mehiläisistä, linnuista, elämästä. Reilu kaksi tuntia ja 39 kilsaa meni yllättävän rivakasti siitäkin huolimatta, että oma kuntoiluni on ollut heikolla kantimella viime aikoina. Kotiuduttuani olin onnellinen.

Tänään oli eilistä kylmempi päivä ja tuulikin puhalsi pontevasti. Matkalla ratsastamaan ropsautti sadekuuronkin. Tuulesta ja kylmyydestä huolimatta vietimme onnistuneen ratsastustunnin. Ratsastin Fengur-papalla. Se on jotenkin niin symppis vanha herra. Virtaa löytyy, vaikka liikkuu välillä vähän jäykin jaloin. Töltti löytyi herralta helposti ja hyvin. Ravia ei tullut, tuli nopeaa tölttitikutusta, joka ei välttämättä hirvittävän mukavaa ollut. Laukka oli epämukavan kulmikasta. Toiseen suuntaan laukatessamme pappa innostui ja sinkosi laukkaan isoin askelin. En halunnut laukata kenttää ympäri, tällä kertaa riitti muutama laukan nosto. Muutoin tunti sujui hyvin. Tölttiä tuli paljon, kiemuran tekeminenkin onnistui töltissä. Edelliskerralla Airan kanssa ei onnistunut. Kiemuraa tehdessä töltti katosi. Nyt sain onnistumisen siinäkin. Fengur myös pysähtyi suoraan töltistä ja lähti suoraan tölttiin. Töltistä käyntiin herra ei meinannut aina malttaa siirtyä.

Mulla on hirmuiset sympatiat vanhoja eläimiä kohtaan. Ehkä inhimillistän tai jotain, mutta Fengurissa on jotain Ykkimäisyyttä. Se energisyys ja määrätietoisuus millä asioita tehdään. Viisaus, ymmärrys yhdestä sanasta tai liikahduksesta, haluttu asia tapahtuu. Ihanaa kun sain ratsastaa papalla. Varmaan kun on Fengurin aika lähteä heppojen taivaaseen ja kun kuulen siitä, tulee surullinen olo. Ei nyt kuitenkaan sellaisia murehdita.

Eilen ennen pyörälenkkiä Heman kanssa käytiin läpi hänen minulle kirjoittamia neuleohjeita. Minähän en kaavapiirroksista mitään irti saa, joten ne on avattava minulle sanallisesti ja nyt minulla on täällä muutama kiva ohje kesäprojekteina saada neuleeksi. On vähän haastavempaa ja sitten aivot narikkaan-tyyppistä neuletyötä. Topin etuosaa koetan ahkeroida, mutta neuloksesta tulee ärsyttävän harvaa, joten se ei jotenkin nyt inspiroi pätkän vertaa. Huomenna on pitkästä aikaa Silmukkasisko-tapaaminen, josko siellä toppi edistyisi edes hiukan. Nyt viime viikkoina olenkin tehnyt käsitöitä todella vähän. Nyt mielenkiinto on ollut linnuissa. Haluaisin kovasti lähteä kuuntelemaan yölaulajia, vielä kun ne laulavat, mutta kaverin löytäminen onkin todella hankalaa. Nyt tulevalle viikolle olen etsinyt kaveria, joka jonain iltana voisi lähteä kuuntelemaan, mutta ei. Ehkäpä ensi kevääseen mennessä tutustuu johonkin lintuharrastajaan täällä pk-seudulla tai mökkimaisemissa. Se olisi todella mahtavaa.

Julkaistu

Kuulumisia reilun kuukauden varrelta

Niin ne viikot vierii ja kevät on taittunut kesäksi. Hiljaiseloon täällä blogissa ei ole mitään erityisempää syytä, ei vaan ole tullut kirjoteltua 🙂 Elämä on kuitenkin ihan mallillansa, joten eiköhän tämä kirjoitustahtikin tästä taas tihenny. Nyt kuitenkin ajattelin hiukan katsella viikkoja taaksepäin kertoillen tärkeimmät kuulumiset 🙂

Huhtikuun viimeinen viikko meni oikeastaan valmistautuessa helatorstaina olleisiin Made in Korso-myyjäisiin. Tein omenan vihreitä ja hunajan keltaisia mehiläisvahakynttilöitä, pari kaulakorua lasihelmistä. Valmisteluihin kuului tietysti myös tuotteiden valokuvaamista ja hinnoittelua. Myyjäisiä edeltävänä maanantaina avustajani teki valmiiksi hierontalahjakortteja, esitteitä yms. Valitettavasti itse myyjäiset oli asiakkaiden osalta todella hiljaiset. Käsityömyynnin lisäksi hieroin toisen korsolaisen hierojan kanssa lyhyitä hierontoja. Meillä oli ilmeisesti vilkkainta. Lisäksi minulta meni kolme pakettia kynttilöitä.

Vappuaattona matkasimme veljeni 50-vuotisjuhliin, ja kyllä olikin hauskat juhlat. Mukavan kokoinen porukka ja rento meininki. Nautiskelimme juhlaherkkuja, vietimme aikaa yhdessä rupatellen ja nauraen. Ennen puolta yötä oli maltettava kotiin Oton luo 🙂 Vappupäivänä lenkkeilyä, takapihan ja parvekkeen siistimistä.

Toukokuun ensinmmäisenä viikonloppuna vietettiin aikaa mökillä torstaista sunnuntaihin teemaksi nousten puuhommien lisäksi linnut. Niiden ääniä kuuntelimme innokkaana ja vähän nauhottelimmekin. Talviturkit heitettiin 7. päivänä, eikä se vesi niin hurjan kylmää ollutkaan.

Seuraavaan viikkoon mahtuikin paljon: valomaalauskokeilu, kevään ensinmmäinen tandemlenkki, ratsastus, iltateehetki ystävän luona, kaverin vierailu luonani, Lintujen yö ja Hanami. Ehdin tekemään vielä töitäkin 😀

Koska minulla oli hiljainen työpäivä 16.5. aloitimme Heman kanssa lankainventaarion. Merkkasimme pisteille merkinnät puuttuviin lankoihin sekä listattiin omaan tiedostoonsa kaikki langat. Mulla on 50 eri lankaa. Puolustuksekseni sanottakoon, että mukaan on laskettu myös jämälankoja. Täytyy myöntää, että olin vähän järkyttynyt 😀 Tällä hetkellä minulla on aivot narikkaan-työnä kolmiohuivi pörrölangasta ja vähän vaativampana topin etuosa. Hema on ahkeroinut mulle lisää ohjeita, eli kirjoittanut kaavoja sanalliseen muotoon. Olen onnistunut valitsemaan haasteellisia projekteja, mutta hyvähän se on. Toivottavasti ainakin osajo olemassa olevista langoista saisin käytettyä ohjeisiin 🙂 Uusiakin tietysti tekisi mieli 😀

Kävin ostamassa muutaman päivän pähkäilyn jälkeen hyötykasvikuivurin Prismasta ja se on jo testattu. Hyvin toimii! Samalla reissulla marssin rautakauppaan sähkökäyttöisen moottorisahan ostoon. Sokea nainen toisen naisen kanssa ostamassa moottorisahaa :O Varsinaiset asijantuntijat 😀 No oli minulla paperi, jossa oli avokin merkinnät mitä hän haluaa. Ostospäivän ilta meni Teeseremonia-luennolla. Markku Peltola oli kertomassa meille japanilaisesta teeseremoniasta. Nyt tulevana lauantaina keramiikkaryhmäläisten kanssa mennään Suomenlinnassa olevaan japanilaiseen teehuoneeseen kokemaan ihan käytännössä teeseremonia. Luento oli mielenkiintoinen.

Ette varmaan ylläty kun kerron viikonlopun sujuneen mökillä. Perjantaina kuljeskelimme illalla nauhurin kanssa lintuja nauhotellen. Saatiin mm. töyhtöhyypän, lehtokurpan, laulujoutsenen äänet upeasti. Teetä nautiskeltiin nuotiolla. Viikonlopun aikana avokki hakkas puita mun potiessa selkää. Neuloin kranssin päällisen, seurailtiin jääkiekkoa.

Sitten olikin aika taimihössötyksen. Kävimme Heman kanssa ostoksilla. Ostettiin mansikan, carry-yrtin, mintun, valkosipulin taimia sekä miljoonakello amppelissa, Ykkin muistopensas lumipalloheisi jne. Ystävältäni ostin tomaattia ja lisää erilaisia yrttejä. Äiti toi kurkkua ja kesäkurpitsaa kesäkukkien ja herneen siementen lisäksi. Viime viikko meni siis mökillä puutarhapuuhissa ja kevätsiivousta tehdessä. Loppuviikosta taas lintuhörhöilyt otti osansa.

Valokuvia on tulossa kunhan tulevat kuvailusta 😀 Elikäs palailen vielä tarkemmin joihinkin kuulumisiin ja tekemisiimme. Linnuista ei kuvia ole, mutta niistä varmasti kirjoitan jatkossa lisää. Nyt on kuitenkin syytä painua yöpuulle.

Julkaistu

Retkikohteena Koiramäen pajutalli

Huhtikuun viimeisenä tiistaina kokoonnuimme rottinkikerholaisten kanssa tutustumaan Koiramäen pajutalliin Tuusulaan. Lämpöasteita oli muutama hassu ja vesisade. Oli varmasti huhtikuun kylmimpiä ja sateisinpia päiviä. Ei keli osunut tällä kertaa oikein kohdalleen. Siitä huolimatta kiersimme ulkona paikat missä pajutöitä oli esillä. Onneksi välillä pääsi kiertelemään sisätiloihin, samalla sai vähän lämmitellä 🙂

Oli niin kylmä, että välillä oli pakko pitää sormikkaat kädessä, joka tietystikin hankaloitti pajutöiden tunnustelua. Ja eihän märät työtkään kovin kivoilta tuntuneet. Päättäväisesti kiertelimme ulkotallit ja peikkometsän säästä huolimatta. Oli tosi hyvä kun Hema oli mukanani. Käytävät olivat kapeita, joten isohkona ryhmänä liikkuminen olisi ollut hankalaa.

Pajusta oli tehty paljon erilaisia töitä. Moneen oli mahdollisuus laittaa kukkaruukku. Minua ihmetytti tuotteiden edullisuus. Onhan paju nopeasti kasvavaa, mutta monetkin työt olivat varmasti haastavia tehdä? Itse ihastuin tähän siiliin. Tosin se jäi ostamatta 🙁

Töissä oli käytetty myös muita materiaaleja kuin pajua. Minua viehätti tämä koivuhalosta tehty kaivo 🙂 Kuvassa taitaa olla useampikin kaivo?

Tämän hevosen lisäksi pajusta oli tehty myös lehmiä niiden oikeassa koossa.

Peikkometsän tutkailu jäi aika vähäiseksi märkyyden vuoksi, mutta isoja töitä sieltäkin löytyi 🙂

Sisätiloissa pajutöiden lisäksi myynnissä oli mm. erilaisia koriste-esineitä, kynttilöitä, pöytätapleteita, liinoja, pyyhkeitä, kransseja jne. Itse ostin mustaa teetä, jossa lakritsan juurta ja vanilia-aromia, ruotsalaista raparperimehua, joka on aika mukavan makuista. Minun makuuni sokeria voisi olla ehkä hiukan vähemmän. Teestä pidin alkuun kovastikin, mutta aika nopeaan kyllästyin lakritsan makuun. Lisäksi ostin peltirasiallisen kovia makeisia.

Oli kiva kierrellä Koiramäen pajutallilla. Välillä etenkin sisätiloissa tavarapaljous vähän alkoi ahdistamaan. Tuotteet olivat kuitenkin varsin kohtuuhintaisia. Kahvila oli myös hyvinkin kukkaroystävällinen hinnoiltaan. Ulkosalla kauniimmalla ja vähän lämpimämpänä päivänä olisi taatusti viivähtänyt pidempäänkin pajutöitä tutkailemassa. Suosittelen mahdollisuuden tullessa käymään paikassa ihailemassa ja ostamassakin upeita käsitöitä.

Julkaistu

Koreja ja koruja

Rottinkikerhomme jäi kesätauolle jo kolme viikkoa sitten, joten on aika esitellä teille millaisia koreja sitä tulikaan kevätkaudella punottua.

Leikittelin paljon väreillä. Punoin värillisellä rottingilla tai käytin värillisiä helmiä. Tämä ovaali puna- ja vaaleasävyinen kori löysi kodin kissataloudesta ja ilmeisesti nelijalkainen ystävä viihtyy korissa 🙂

Tähän kapeaan ja korkeaan ruskeaan koriin hopeahelmillä olen todella tyytyväinen. Koriin sopii esim. viinipullo. Kun laitoin kuvan Facebookiin korille löytyi ostaja alle puolessa tunnissa.

Sydänkorista tuli kivan kesäinen vihreiden helmiensä ansiosta.

Voirasiakori valmistui hetkessä.

Päätin kokeilla litteän rottinkinauhan käyttöä. Keskikokoisen korin tummempi osa on punottu litteällä rottingilla.

Sipulikori oli kevään suuritöisin työ. Siinä pääsin harjoittelemaan niin leventämistä kuin kaventamistakin. Alkuun levennys ei ottanut sujuakseen ja ehkäpä siksi alaosa ei täydellinen muodoltaan ole. Kori on petsattu tammipetsillä.

Tämä vaalea kapea korkea kori mustilla helmillä on hyvin samanlainen kuin ylempänä oleva ruskea korilla hopean värisin helmin.

Tämä hieman halkaisijaltaan isompi, mutta matalempi kori sopii hyvin vaikkapa ruukun suojaksi. Valitettavasti mustat helmet ovat hiukan värjänneet joistakin kohdin alapuolella olevia rottinkikerroksia. Tosin kuva on otettu siten ettei ne kohdat näy. 🙂

Tein toisenkin ruskean korin hopeahelmin, mutta jostain syystä siihen tuli vinouma eikä koria ole vielä lakattu. Lisäks on vihreällä rottingilla punottu kapea korkea kori kesken. Syksyllä sitten letitys.

Keramiikassa joskus oli tovi luppoaikaa ennen kotiin lähtöä. Tein neljä riipusta, jotka raakapolton jälkeen värjäsin itse enkopelasitteilla, joidenka päälle laitettiin vielä läpinäkyvä lasite ohjaajan toimesta. Heman kanssa ostettiin Sinellistä mustaa nahkanauhaa ja tehtiin koruiksi 🙂 Viime torstaisia myyjäisiä varten korut paketoitiin sellofaanikorupusseihin. Edellisessä keramiikka-esittelypostauksessa taisikin riipuksista olla kuvat. Tässä kuitenkin nyt valmiina koruina korupussissa ja ilman.

Tässä ensinmmäinen helmikaulakoru, jonka tein Harmaakuonon lähdön jälkeen. Inspiraatiohan oli hiukan huhtikuun alkupuoliskolla kateissa. Ollessamme mökillä surutyötämme tekemässä lauantai-iltana klapien hakkauksen jälkeen inspiroiduin tähän.

Tämä sateenkaarihelmi-koru tuntui työläältä tehdä. Ehkä se johtui helmien pienuudesta. Lisäksi kierrelukko temppuili, mutta tulipahan koru eräänä maanantai-iltana valmiiksikin.

Vappupäivänä pujottelin parvekkeellamme upeasta kevätsäästä nauttien tämän kesäisen kaulakorun. Tykästyin kovasti neliön muotoisiin kullan värisiin helmiin ehkäpä juuri niiden erilaisuutensa vuoksi.

Julkaistu

Kevätkauden keramiikkatyöt esittelyssä

Maanantaina oli kevään viimeinen keramiikkakerta. Jatketaan syyskuun puolenvälin jälkeen. Tykkään aina vain enemmän ja enemmän tehdä keramiikkatöitä. Ehkä tulleen kokemuksen myötä ja Soilen kärsivällisen ohjaamisen ansiosta uskaltaa ottaa itselleen haastavampiakin töitä tehtäväkseen. Nyt melkeinpä ihmettelen miten inhosinkaan yläasteella savitöitä. Ne tuli korvistakin ulos. Nyt minua harmittaa pitkä kesätauko. Niin se ihmismieli vaan muuttuu.

Monilla käsityömessuilla olen nähnyt pitkiä kapeahkoja keraamisia tarjoiluastioita. Olen joskus meinannut ostaakin sellaisen. Löysin muovisen veneen muotoisen astian, jonka otin muotiksi. Astian teko alkoi saven vaivaamisella ja levyksi kaulitsemisella. Välillä kaulitun levyn käänsin ympäri levyjä apuna käyttäen, jotta sain kaulituksi levyn myös toiselta puolen. Kaulitessa kaulitsiminen tapahtui erisuunnista. Kun levy oli riittävän iso ja tasainen muotin pohjalle laitoin ohuen muovin, jonka päälle laskin levyn varoen. Hiljalleen rauhallisesti sen painoin muottiin kiinni. Piti muistaa olla kärsivällinen, jotta ei painelisi liikaa liian nopeasti ja jättäisi hurjasti sormen jälkiä. Samalla pyrin pitämään välissä olevan muovin suorana, jotta se ei jättäisi pintaan jälkiä. Kun levy oli muotissa, leikkasin ylimääräisen saven pois ja siistin reunat. Työ jätettiin viikoksi kuivumaan, reunat pitäen kosteana. Työ poistettuani muotista viimeistelin reunat ja veneen mallinen tarjoiluastia oli valmis kuivumisen jälkeen raaka- ja lasituspolttoihin. Halusin sen lasitettavan helmiäisen valkoisella hiukan mattapintaisella lasitteella.

Muki syntyi veneastian tapaan valkoisesta 0,5 samotin valkoisesta savesta. Tein mukin nipistelytekniikalla. Ensiksi vaivasin savipalan palloksi ja lähdin keskeltä painamaan kuoppaa palloon. Siitä aukon suurennus, pohjan tasoitus, suuaukon siistiminen. Neljä sydäntä, jotka ovat kaikki hivenen erilaisia toisiinsa verrattunamuotoilin sormin. Ne kiinnitin lietteellä kuten myös korvan. Liete valmistuu pieneen palaan lisäämällä vettä ja sekoittamalla. Mihin halusin sydämen kiinnittää mykin kylkeen, sen kohdan karhensin, saman tein sydämen sille puoliskolle, joka tuli mukia vasten. Molemmille pinnoille lietettä ja sydän mukin kylkeen kiinni. Ylimääräisen lietteen siistiminen kiinnityksen jälkeen. Syksyllä tein pienen kulhon mustasta savesta ja se lasitettiin Helroot-nimisellä punaisella lasitteella. Musta imaisi lasitteen hivenen ruskeasävyiseksi. Nyt halusin kokeilla lasitetta valkoiseen saveen ja tulleen palautteen mukaan väri on onnistunut sen eläväisyydessään. Monet ovat myös pitäneet erilaisista sydämistä. Itse suhtaudun vähän kriittisesti mukiin. Tarjoiluastia-veneeseen olen paljon tyytyväisempi.

Maljakosta tuli ehkäpä paremminkin malja. Muottina käytin muovikulhoa, jossa taasen ohut muovi. Nyt levytekniikan sijaan tein muotin sisäosaan maljan makkaratekniikalla. Työssä selvästi näkyy tekniikka millä se on tehty. Makkaroiden häivytys ulkopinnasta ei tietenkään muotissa onnistu 🙂 Myös muovi jätti jonkin verran jälkiä työhön. Suuaukon siistiminen ja tovin sai työ kuivahtaa. Sillä välin valmistui ontto jalka. Jalan saadakseni keskelle ja maljan suoraan, tarvitsin Soilen apua ja näköä. Yhdessä oikeaa kohtaa mallailtiin ja lopulta olimme tyytyväisiä. Työ kuivumaan. Olisin halunnut työn lasitettavan kevään vihreällä lasitteella. Lasite pääsee oikeuksiinsa silloin kun sitä on työssä runsaasti. Lasitetta oli todella vähän, joten väriksi valikoitui syvän sininen lasite.

Kevään vihreällä lasitettiin tämä pieni kulho, mutta lasitteen vähyyden vuoksi kulhosta tuli enempi ruskeasävyinen.

Keraaminen sydänrasia syntyi saatuani inspiraation siihen löydettyäni muovisen sydämen, jota käytin muottina. Työ aloitettiin samaan tapaan kuin veneen muotoinen tarjoiluastiakin. Savesta kaulitsin levyn, joka paineltiin sydänmuottiin. Välissä ohut muovi. Kansi leikattiin muottia sabluunana käyttäen savilevystä. Kannen reunan tein litteästä nauhamaisesta savipalasesta. Se myöskin leikattiin savilevystä viivotinta apuna käyttäen. Nauha kiinnitettiin sormin kanteen pystyyn. Apuna käytin sellaista lituskaista tikkua, jotta työhön ei tulisi sormen jälkiä. Kannen valmistuttua piti tietystikin kokeilla, että mahtuuko se paikoilleen ja mahtuhan se. Työ kuivumaan. Väriä mietin pitkään, sillä sydän on tehty mustasta savesta, joka on hiukan valkoista savea karkeampaa ja syö värit. Päädyin lopulta linnun muna-lasitteeseen, joka on hyvin samanlainen kuin elävä ruskea, jota olen paljon mustissa savitöissäni käyttänyt.

Lautasen ja kannellisen purkin tein samalla keramiikkakerralla. Molemmat ovat mustasta savesta. Lautanen syntyi lautasta muottina käyttäen levytystekniikalla. Mitään koristeita en lautaseen halunnut. Runsaalla mustikan sinisellä lasitteella lautasesta tuli raikkaan värinen. Olen tyytyväinen lautasen sileyteen. Pahempia monttuja, painaumia tms. ei ole.

Kannellinen purkki syntyi nipistelytekniikalla. Kansi levytystekniikalla. Kannen sisäpuolella on makkaratekniikalla tehty lukitusrengas tai miksikä sitä nyt nimitettäis. Kannen nuppi on kiinnitetty lietteen avulla. Purkki on lasitettu elävällä ruskealla. Muodoltaan työ ei ole täydellinen ja löydän yläosasta hienoisia railoja/painaumia. Toisaalta ne eivät taida erottua erityisemmin, ei ainakaan ratkaisevasti muiden silmiin. Joskus nämä sokean silmät tuntevat asioita liian hyvin ja kova itsetritiikki iskee 🙂

Valkoisesta savesta syntyi neljä erilaista riipusta. Olen raakapolton jälkeen värjännyt ne itse enkopelasitteilla. Soile on lisännyt pintaan vielä läpinäkyvän lasitteen. Riipukset tullaan laittamaan mustaan nahkanauhaan.

Tässä sinisessä koriste-esineessä oli alunperin kaksi kiemuraa, mutta raakapoltossa toinen kiemura irtosi. Hyvä niin, sillä työstä tuli paljon parempi yhdellä kiemuralla 🙂 Esine kertoo itse kullekin mitä kertoo. Työllä ei ole varsinaista tarinaa. Se vain syntyi viimeisellä marraskuun keramiikkakerralla, joten tuli poltoista vasta tämän vuoden puolella. Koska työ on kapea minulle se tuntuu käsiin herkältä ja hauraalta, vaikka työ ei ole hauras. Kestää koskettamisen hyvin.

Lopuksi työ, jolle saa ja melkeinpä pitääkin nauraa 😀 Alunperin ajattelin tekeväni lankakerälle kupin. Ensinmmäinen yritelmä luhistui ja toisesta tuli auttamattoman pieni. Hauska tossumaisuus oli kuitenkin syntymässä, joten jatkoin eteenpäin. Lankakerän pesästä alkoikin muotoutumaan jotain ihan muuta, kenties tuikkukuppi 🙂 Suuaukko on niin iso, että tuikun mahtuu siitä asettelemaan paikoilleen. Reiät työssä puolestaan toi monelle mieleen tossumuodon vuoksi proksit. Ehkäpä tämä sitten on Tossut-tuikkukuppi 😀

Julkaistu

Elämässä eteenpäin

Suunnaton suru ja voimat puristanut kaipaus ovat hiljalleen muuttaneet muotoaan, surusta haikeuteen, kaipauksesta muistoihin. Samalla ilo ja into tehdä asioita ovat palanneet. Se tuntuu erityisen hyvältä. Tänään esim. kuunnellessani radiosta lätkäfinaalia tein 24 omenan vihreää mehiläisvahakynttilää. Eilisiltana pujottelin lasihelmistä kaulakorun ja neuloin kolmiohuivia.

Eilen oli myös riipaiseva ja tunteet pintaan nostanut hetki. Kävin hakemassa Ykin uurnan. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun kävelin Oton kanssa pihatietämme pitkin paperikassissa uurnaa kantaen. Vielä puolitoistaviikkoa sitten tunsin Ykin tuoksun, lämmön, pehmoisen turkin, kuulin sen tassuttelun, huokaukset, huulien lipomiset. Nyt jäljellä on puolitoista kiloa tuhkaa pahviseen uurnaan laitettuna. Kotiin kannoin rakkaan ystäväni niin pienenä ja kevyenä. Kaipaus heräsi, suru iski sydämeen. Se niin konkretisoitui ettei minun ole mahdollista silittää enään koskaa sitä Harmaakuonoa, joka nyt elää muistoissani ja josta on jäljellä kovin vähän uurnassa. Lohtua tuo tieto Ykillä olevan hyvä nyt, ei ole tuskia, ja se kantaa minua eteenpäin.

Elämä jatkuu ja siinä on mentävä eteenpäin. Ilokseni olen saanut mukavasti juonesta taas kiinni. Ykin viimeisien viikkojen aikana tosin ilmottauduin mm. toukokuussa oleviin valomaalaukseen ja Lintujen yöhön. Lisäksi olen menossa japanilaisen teeseremonia-luennolle. Nyt koetan valmistautua helatorstaina olevaan myyjäistapahtumaan tekemällä koruja ja kynttilöitä. Keramiikasta toin kolme uutta työtä, jotka pitäisi hinnotella. Mökillä kevättyöt odottavat, kunhan vaan tämä kylmyys ja vesisade vähän hellittäisivät.

Työtilanne on ollut koko alkuvuoden yllättävänkin hyvä. Vaikka Ykki-herran lähdön ympärille otin vapaapäiviä, asiakasmäärä on pysynyt samana kuin edellisinäkin kuukausina. Elämä tuntuisi siis olevan mallillaan. Antaa kaipauksen vieläkin tulla, jos on tullakseen. Ja tuleehan se varmasti vielä monta kertaa, mutta onneksi muistot ottavat oman paikkansa sen rinnalla.

Julkaistu

Ruukun saumaus

Viime viikkojen tekstini eivät ole olleet iloista luettavaa. Kiitos teille kaikille, jotka olette myötäeläneet tuskassani, surussani, pohjattomassa kaipauksessani. Ykin menetys oli minun elämässäni valtavan suuri asia ja siitä toipuminen vie aikansa. Hyvässä alussa kuitenkin ollaan. Nyt on hiljalleen aika täällä blogissakin kirjoittaa iloisemmistakin asioista, ja käsityöthän tuovat iloa elämään.

Tänään kokoonnuimme Vantaan Näkövammaiset Inkun Ideapajalle jatkamaan maaliskuussa aloittamiamme töitä. Silloin päällystin ruskean saviruukun mosaiikkipaloilla. Palat mitä käytin oli päällystetty paperilla, joten tänään oli ensiksi putsattava paperit ja ylimääräiset liimat pois.
Putsaaminen tapahtui kostutetulla sienellä töpötellen ja paperin kostuttua se liukeni kynsin tai puukolla rapsutellen.Tältä näyttää putsattu ruukku

Laastin sekoittamisen jälkeen alkoi laastin levitys työhön tavoitteena saada sitä mosaiikkipalojen väleihin. Laasti oli jokin pikaversio, joten se kuivahti aika nopeaan. Tärkeää oli ehtiä pyyhkimään ylimääräiset ennen kuin se olisi liian kuivaa.

Ruukku käännettiin oikein päin ja laastia tasottelin yläreunaan. Tarkoitus oli saada ruskea reuna myös piiloon.

Lopuksi vielä ruukun siistiminen ylimääräisestä laastista. Vielä viimeisen kuvan jälkeen siistiminen jatkui. Ruukku lakataan venelakalla, jotta se kestää kosteutta paremmin.Hema auttoi minua viimeistelyssä. Lakkaus käydään tekemässä vapun jälkeen. Toukokuun lopussa on kevätkauden viimeinen kerhokerta ja silloin aiheena on hopeakorut.

Maanantaina olin keramiikassa. Tein korvallisen teemukin ja sille aluslautasen mustasta savesta. Ne ei ehdi enään tämän kevään raaka- tai lasituspolttoihin, joten syksyllä sitten. Keramiikkaa on tälle kevättä vielä yksi kerta jäljellä.

Tiistaina oli kevään viimeinen rottinkikerho. Punoin kapeaa korkeaa pyöreää koria, jossa vihreäksi värjättyä rottinkia mukana. Kori tuli lettiä vaille valmiiksi. Letitys jää syksyyn. Jotenkin harmillista kun käsityöryhmät päättyvät. Nyt kun olen taas löytämässä kadoksissa olleen inspiraation tehdä ja kokeilla erilaisia juttuja. Tosin onneksi keramiikka ja rottinki pitivät käsityövirettä näinä tuskan viikkoina yllä. Nyt vaan nauttimaan käsitöistä ja luonnosta, sillä molemmat hoitavat mieltä.

Julkaistu

Ykki-teos ja tulppaanilyhty esittelyssä

Tänään koetan olla nostattamatta kyyneliä silmiimme, vaikka esittelenkin nyt tämänTammikuun lopulla kun eräänä maanantaina jäi vähän luppoaikaa ennen kotiin paluuta, syntyi Ykki-teos. Minulle muodostui mielikuva mökin pihanurmesta, jossa Ykin kantamia lukuisia keppejä. Niinpä teinn levylämpäreen mihin laitoin Ykki-herran keppi edessään, sivulla lisää keppejä ja toisella puolen kiviä.Tikkukirjaimin rakkaan Harmaakuonon nimi ja työ oli valmis. Se syntyi helposti ja aika nopeastikin.

Aikanaan työn tultua raakapoltosta oli aika valita värit. Käytin värjäämiseen enkope-lasitteita ja liitua. Työstä oli tullut todella tärkeä ja visio väreistä oli vahva. Sain Ykkin hahmoon vielä ruskeat silmät Soilen toimesta. Muuten värjäsin työn itse. Värjäyksen jälkeen se vielä lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella.

Helmikuussa Inkun Ideapajalla teimme savityön levytystekniikalla ja siihen reliefi. Kirjoitinkin keuvien kera lyhdyn syntyvaiheista. Maaliskuun alussa lasitimme lyhdyn sivellinlasitteilla, josta myöskin täällä kertoilin. Nyt on aika esitellä lyhty valmiina. Väritys on kuulemma erittäin onnistunut.

Maanantaina pääsin valitsemaan lasitteita raakapoltosta tulleisiin töihini. Pitkulainen veneen muotoinen tarjoiluastian lasitteeksi olin jo aiemmin valinnut helmiäisen valkoisen. Maljakko, jossa on ontto jalka saa syvän sinisen värjäyksen. Alunperin olisin halunnut maljakon lasitettavan kevään vihreällä. Lasitetta oli jäljellä kuitenkin niin vähän, että se ei olisi maljakkoon riittänyt. Kevään vihreällä lasitetaan kuitenkin sellainen matala pienehkö kulho. Lisäksi raakapoltosta oli tullut korvallinen muki, jonka pinnassa neljä vähän erilaista sydäntä. Sille mukille valitsin Helroot-nimisen punaisen lasitteen. Kaikki työt on valkoisesta savesta. Se onkin ihan lopussa, joten työstin nyt mustaa savea. Löysin kivan sydämen mallisen muovisen astian, jota käytin muottina tehdessäni sydänrasian, jolle tuli myös kansi. Edelliskerralla ennen pääsiäistä mustasta savesta tein lautasen ja kannellisen purkin. Ens kerralla tuonkin sitten töitä kotiin, joten valokuvia on luvassa 🙂

Muuten käsityörintamalla on ollut luvattoman hiljaista. Rottinkikerhossa on koreja syntynyt, mutta täällä kotona olen ainoastaan neulonut toppia. Jouduin ottamaan kainalon kohdat uusiksi ja kohta pääsen olkia neulomaan. Inspiraatio on vähän kateissa. Harmittaa, sillä 5.5. myyjäistapahtuma lähestyy hurjaa vauhtia.

Julkaistu

Myyjäisissä myymässä

Pienrottinkityökerho on Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämää harrastetoimintaa. Kerho pyörii syyskuun alusta huhtikuun puolenvälin yli. Meitä kerholaisia on seitsemän+ohjaaja. Moni meistä tekee paljon myös muita käsitöitä neuleista koriste-esineisiin, poppanaliinoista koruihin, keramiikasta itse tehtyihin kortteihin, mehiläisvahakynttilöistä kransseihin. Valitettavasti tässä postauksessa ei ole kuvia kuin omistani myyntipöydistä.

Järjestimme kerhon nimissä myös viime vuoden pääsiäisen alla myyjäiset Iiriksessä, päätimme toimia tälläkin kertaa. Saimme tilan infon takana olevasta aulasta, jossa on silloin tällöin näkövammaisia tuotteidensa myyjiä, joskus on myös joistain yrityksistä esim. kenkien myyjiä. On todella mukavaa, että tilaa voidaan käyttää ja pääsemme silloin tällöin töinemme esille Iiriksessäkin.

Viime tiistai oli tuo myyjäispäivä. Paikalla olimme 12-18. Käytössäni oli kaksi pöytää. Sijaintini ei ehkä paras mahdollinen ollut, sillä olin aulan perällä. Toisaalta olimme kaikki kerholaiset samassa rivissä. Lisäksemme myymässä oli käsittääkseni artesaani-opiskelija.

Myyjäisiin valmistautuessani jälleen kaikkein hankalimmaksi koin töideni hinnoittelun. Neuleissa käytän useimmiten aitoja kuituja ja minulle merkitsee tavattomasti miltä lanka tuntuu käteen kerässä ja myös neulottuna. Keramiikassa käytän paljon aikaa viimeistelyyn ja värien valitsemiseen. Korujen helmiin tuppaa valikoitumaan myös hinnakkaampia yksilöitä. Koreissa taas haluan aina ne lakattavan, jotta ovat silloin pitkäikäisempiä käytössä. Kävimmekin Heman kanssa pitkiä keskusteluja hinnoittelusta, käsityön arvostuksesta, oman työn arvostuksesta. Hintoja päättäessäni useimmiten esitin alhaisempaa hintaa laitettavaksi mitä taas Hema olisi laittanut. Minähän päätökset lopulta aina tein, mutta onneksi Heman kanssa keskustelut sai minua ehkä taas rohkeammaksi laittamaan työlle arvoakin. Kyllä huomasi joidenkin töiden kohdalla asiakkaalle hinnan olevan liian iso. Ihmisiä kierteli katselemassa töitämme ja ihasteluakin tuli esim. keraamisesta sinisestä vadista, tulppaanilyhdystä ja parista koriste-esineestä. Ihailua herätti koreista erityisesti iso kori, jonka seinämä pysyi suorassa eikä aaltoillut. Kyseisestä korista piti tulla työhuoneeseemme roskakori, mutta ehkä se sittenkin on sinne liian pieni.

Päivän aikana olisi parempikin myynti voinut olla, mutta onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tuoda kotiin. Koruista meni korvikset, lila-sävyinen kaulakoru sekä huopapalloista tehty kaulanauha. Korit, keramiikkatyöt sekä neuleet tuli kaikki takaisin kotiin. Kynttilöitä meni kolme pakettia. Niitä olikin vain yhdeksän pakettia matkassa.

Otto oli mukanani ja jaksoi hienosti koko pitkän päivän. Pääasiassa köllötteli tuolini vieressä. Jos luoksemme saapui joku tuttu silloin piti päästä tervehtimään ja rapsutuksia hakemaan. Ja kyllä herra pari kertaa otti myös hatkat paikaltaan. Istuskelin kaikessa rauhassa tuolilla ja toinen myyjä huuteli kauempaa ”joko olette ostaneet yllätyskakkuja?” ja silloin koira singahti kahden pöydän päässä olevan myyntipöydän lu, laski kuononsa pöydän reunalle juuri äsken puhuttujen kakkujen kohdalle. Naurua riitti aulassa kun Otto palautettiin paikalleen. Toisen kerran samainen myyjäkaverini huuteli minulle kysellen olenko leiponut mantelimuffinsseja. No Ottopas se lähti kysyjän luo katsomaan herkkutilanteen. Taas aulassa olleet räjähti nauruun. Kyllä Otto tietää milloin puhutaan herkuista 😀

Ihmisiä kierteli pöytiemme luona tasaiseen tahtiin. Välillä oli myös rauhallisia hetkiä ja silloin ehti hyvin neulomaan kaulurin loppuun, joten eipä odottelu haitannut.

Helatorstaina täällä Korsossa järjestetään markkinat ja niiden yhteydessä nuorisotalolla korsolaisten käsityön tekijöiden myyjäiset. Lupasin osallistua tapahtumaan. Minua todella jännittää, sillä myyntikokemukseni rajoittuu kolmeen tapahtumaan ja ne kaikki ovat olleet Iiriksessä. Nyt asiakaskunta on täysin eri ja jännitänkin miten osaan olla esillä, mistä tiedän milloin pöydällä olevia tuotteita katsellaan jne? Onneksi mukanani on ystäväni auttamassa. Asiakkaat eivät välttämättä heti tiedosta minun olevan täysin sokea ja hälinässä on välillä vaikeaa tietää milloin juuri minulle puhutaan. Reilun kuukauden päästä olen kuitenkin taas yhtä myyjäiskokemusta rikkaampi. Toivottavasti kokemuksesta tulee sellainen, että jatkossakin uskaltaudun toimintaan mukaan.

Julkaistu

Lyhdyn lasitus sivellinlasitteilla

Helmikuussa Inkun Ideapajassa teimme savireliefin levytystekniikalla. Tein kynttilälyhdyn, jossa tulppaani, aaltomainen reuna, jossa kukkia. Alaosassa vohvelipintaa. Lyhdyn työstämisestä voit lukeatäältä.

Maaliskuun kolmantena päivänä kokoonnuimme jatkotyöstämään töitämme. Lyhtyni näytti tältä raakapolton jälkeen.Pitihän työ tutkia tarkasti myös omin käsin. 😀 Sitten olikin aika miettiä millä värein lyhdyn haluan lasittaa. Pöydällä huomaatte olevan mallilaattoja Heman ja ohjaaja-Ainin kuvaillessa värejä mahdollisimman tarkasti.Yläreunassa olevat kukkaset halusin värjätä sinisiksi, yläreunat ja kukkien ympäristöt vaalealla lasitteella, jossa sinisiä ja ruskeita pilkkuja. Alaosa taasen sinisellä. Kuvissa lasite näyttää vaalealta eivätkä värit vielä kunnolla tule esiin.

Sivellinlasitteilla oli kiva työskennellä. Oli kiva lasittaa itse.

Tulppaaniin laitoin keltaista ja päälle hivenen punaista lasitetta. Työtä oli välillä siistittävä: sienellä hangattava valumia pois kuten tulppaanista sininen lasite(kuvassa näyttää valkoiselta).

Siistimistä tehdessäni Hema tai Aini katsoivat minulle kohdat mistä on tarve siistiä. Sama lasitetta laittaessani sain informaatiota kohdista mitkä kaipasivat lisää lasitetta. Lyhdyn sisusta lasitettiin läpinäkyvällä lasitteella. Ja ihan lopuksi pohja putsattiin lasitteesta. Muuten lasitteen sulaessa ja taas jähmettyessä se tarttuisi alustaan kiinni.

Tämän viikon torstaina saimme lasituspoltossa olleet työmme vielä lämpiminä käsiimme. Valitettavasti kuvaa ei ole lyhdystä nyt saatavilla, mutta tulee kyllä esiteltyä myöhemmin teillekin. Heman mielestä väritys onnistui täydellisesti.

Inkun Ideapajassa olin tosiaan myös menneenä torstaina. Tällä kertaa aiheena oli mosaiikkityöt ja paikalla olin ilman avustajaani, joten valokuvia ei ole otettuna. Joka tapauksessa tutustuimme ensiksi erilaisiin vaihtoehtoihin mitä voisimme tehdä. Päädyin tekemään ruukun. Saviruukun päälle laattaliimauksella mosaiikkia pintaan. Valitsin ruiskumaalatun sinistä pääväriksi, sekoittaen mukaan pyöreitä turkooseja mosaiikkipaloja. Aini levitti minulle liimaa ja minä asettelin mosaiikkipalat paikoilleen. Seuraavalla kerralla työt saumataan. Innostuin ruukkujen koristelusta ja muistelen mökillä olevan useampiakin saviruukkuja, jotka voisin koristella mosaiikeilla. Olen vallan hullaantunut käsitöihin 🙂