Julkaistu

Uusi ”valtaus” – Frillasta ehkä joskus huivi, jos selviän verkkolangoista

Harpulla neulominen on yksinkertaisen helppoa verrattuna Frilla-huivilangalla neulomiseen!
Nyt ainakin tuntuu siltä.
Tai eihän se varsinainen
 neulominen…
Mutta miten saa aina sen juuri oikean verkkosilmun mukaan?
Kun huivi aloitetaan, puikolle nostetaan verkkolangan uloimmat silmut puikolle (8) ja neulominen tapahtuu oikeaa silmukkaa tehden. Eli, puikolle kiepautetaan aina uloin seuraava verkkosilmu. Lankaa täytyy levittää aina etukäeteen, jotta verkon silmut tulevat esille.  Ja tuon verkon ulkoreunan seuraaminen tuntuu pirun vaikealta, huiviin kun tulee sellasia jänniä kerrostumia/rypytyksiä ja välillä ei tiedä mikä on valmista työtä ja missä lanka kulkee. En osaa selittää. Käsin on jotenkin (vielä) hankala tuntea miten verkkolanka kulkee työssä. Ja siksi en oikein osaa edes selittää miten valmis neule muodostuu 😀 Ostin eilisessä käsityöillassa kaksi kerää lankaa, joten perhana soikoon, aion oppia tuon! Tällä hetkellä saan tehdyksi noin 10 cm työtä kun yht’äkkiä en enää löydäkkään langan ulkoreunaa mistä verkko pitäisi ottaa, kiertyy pirulainen jotenkin, äh!
Lohduttavaa on, että lanka on äärimmäisen helppoa purettavaa, ei tarvi kuin vetää työ purkaantuu vaivatta.
Käsityöillassa oli Novitalta henkilö esittelemässä kevään uutuuksia. Itse rakastuin Mohair-lankaan, josta olenkin valmistanut tummansinisen kaulaliinan. Moniin Novitan lankoihin on tulossa uusia värejä ja ilmeisestikin aika kirkkaina/raikkaina. Vihreää oli aika paljon eri sävyissä, erityisesti mieleeni jäi tekonurmenvihreä. Se ”kuulostaa” jotenkin aika voimakkaalta, jos muistan oikein tekonurmen värin lapsuudesta 😀
Tapahtumassa saimme Novitan paksun ohje/mallisto –lehden. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan sieltä niitä helpohkoja ohjeita mistä tällänen tyhmempikin vasta-alkaja voisi saada jotain aikaan. Lisäks saatiin alennuskumongit (15%) Novitan liikkeeseen, joten maaliskuun loppuun mennessä on otettava suuntia lanka/käsityötarvikeshoppailuille 
Tänään jatkettiin Aa:n kanssa käsityöteemalla. Merkattiin (väri ja mistä helmi valmistettu) pistemerkinnöin mun helmilajitelmat, puikkojen koot, lankojen värit sekä helmilankojen värit. Aikaa meni yllättävän kauan, mutta nyt kaikki käsityötarvike on siististi kahdessa Ikeasta ostetussa laatikossa. Laatikoihin mahtuu mukavasti myös keskeneräiset työt. Niitä on tällä hetkellä kolme: petroolinsinininen leveä huivi (niin ohutta lankaa, että harputan kahdella kerällä), kapeampi pinkkikaulaliina (lapsuudenystävän tilaus, ja ohut lanka tässäkin, joten kahdella langalla mennään. Ja lanka sileää, joten pienimmätkin mokat paljastuu heti) sekä puikoilla musta kaulaliina merinovillalangasta. Tällä hetkellä Frilla ei ole puikolla, koska ennen tämän kirjoittamista purin aikaan saannokseni, joten jälleen homma lähtee alusta. Jee-jeee… Mä oon sitten huippu – ainakin mitä tuhraamiseen tulee. No vielä Frillakin valmistuu!
Nyt on vihdoinkin Lontoon matkan majotusasiatkin kunnossa. Viime viikolla löysimme kohtuuhintaisen (1400 euroa 11 vuorokautta) asunnon, jonka sijaintikin oli suht hyvä. No varauksen yhteydessä piti kertoa miksi matkustamme Lontooseen. Noh, rehellisenä ihmisenä Aa mainitsi paralympialaiset. Noh, saimme vastauksen, jossa varauksemme hyväksyttiin ja kerrottiin, että varausjärjestelmässä on jotain vikaa, että tuolloin paralympialaisten aikaan hinta on euroissa 2000 paikkeilla. Noh, oli järjestelmässä vikaa tai ei, emme ottaneet. Ja kun Aa oli tuon viestin saanut, kävi katsomassa varausjärjestelmää, jossa hinta oli ”korjattu”. No emme alkaneet väittelemään siitä olisiko tämän vuokraajan pitänyt vuokrata asunto sillä alkuperäisellä hinnalla vai ei. Onneksi oltiin katsottu varavaihtoehtoa, joka on vähän halvempikin. Sijainti ei ole niin hyvä, mutta nyt emme maininneet paralympialaisista mitään ja hinta pysyi siinä mikä se järjestelmässä oli (1100 e 11 vrk). Meitä majoittuu neljä asunnossa. Siellä on kaksi makkaria missä parisängyt, keittiö ja pieni puutarha. Lento- ja majoituskulut ovat multa 532 11vrk, joten Lontoon hintatasoon verrattuna voinen olla todella tyytyväinen. Olin aika varma, että kulut nousevat lähemmäksi tonnia, mutta onneksi ei. No toki siellä eläminen maksaa, mutta niin se maksaa täälläkin.
Helpotus on joka tapauksessa suuri nyt kun myös majotusasia on selvä.
Olen saanut uuden lukijan, mukavaa!
Tervetuloa Paprika!
Toivottavasti viihdyt mukana.
Julkaistu

Arvonnan voittaja ja kysymyksiin vastaukset

Pirteys haettu uima-altaasta. ”unohduin” illalla kirjan ja harpun pariin, joten yöunet jäivät vähiin.
Ei hätää, unihiekat karisi uima-altaaseen, ja ehkäpä jokunen kalorikin paloi 1600 metrin matkalla. Tilalle sain nälän. Nyt kuitenkin on aika lupaamani arvonnan.
Voittaja saa minun harputteleman kaulaliinan!
Ja arvonnan voitti
SORVATAR
Onnea!
Pääset lähettämään yhteystietosi mihin palkinto postitetaan Ota yhteyttä –sivun kautta tai jättämällä tämän postauksen kommentointiin tiedot, ja tuota kommenttia en luonnollisestikaan julkaise täällä!
Paketti lähtee postiin het kun joku näkevä on tarkistanut työn ulkonäön 😀
Arvonnassa arpalipun sai mm. esittämällä mulle kysymyksiä, ja muutaman kysymyksen sainkin, vastaukset tulevat tässä:
”Minkärotuinen siun koirasi on ja missä se on saanut koulutuksensa?”
Harmaakuono on Labradorinnoutaja ja on Näkövammaisten Keskusliiton omistuksessa olevan
kouluttama.  Koulu sijaitsee Vantaalla Itä-Hakkilassa.
Viime vuonna aloitti kaksi uutta Opaskoirakoulua toimintansa, toinen Kuopiossa ja toinen Pohjanmaalla.

”Mikä on ruoka/herkku/asia mitä kaipaat eniten ”entisestä elämästäsi”? ”

Tähän minun pitäisi varmaankin vastata Geisha, sillä se on ollut suosikkisuklaani niin kauan kuin muistan. En kuitenkaan kaipaa sitä takaisin elämääni. Joulun jälkeinen herkuttelu on vielä sokerihuuruineen mielessä.
Tähän voisin vastata Linkosuon ruissipsit. Oli mukavaa löytää vähän terveellisempi vaihtoehto. Herkkuhetket romuttuivat selvittyä niissä olevan sekä natriumglutamaattia että hiivauutetta. Pettymys oli valtaisa! Viimeksi käydessäni Ruohonjuuressa sieltä löytyi jotain vastaavia missä ei moisia turhakkeita ollut. Ostin pussin, mutta en ole sitä vielä avannut.
”oliko sinulle vaikea hyväksyä näkövamman lisäksi myös kuulovamma. Tietenkin oli, mutta kauanko vei aikaa sopeutua ja
tuntuiko se hirveän epäoikeudenmukaiselta, mikä auttoi sopeutumaan. Näin sivustahan se tuntuu siltä, että yhdelle ihmiselle annetaan liikaakin. Nyt kun
sinulla on taas kuulo leikkausten avulla palautumassa, koet varmasti sen voimakkaana.”
Diagnoosin saatuani ehkä pelko kuuroutumisesta oli voimakkain tunne. Pelkäsin todella kuuroutta, millaiseksi elämäni muuttuisi, kuinka sosiaalisuuteni kärsisi jne. Tuntuihan se varmasti myös epäoikeudenmukaiselta. Ehkä äitini enemmän pohti sitä miksi sokeuden lisäksi piti tuollainenkin tulla.
En oikein pysty sanomaan kauanko sopeutumiseen meni aikaa. Ehkä toive leikkauksesta saatavasta avusta eli voimakkaampana, vaikka kyllä se leikkauskin pelotti/arvelutti.
Nyt kun olen saanut paljon kuuloani takaisin, koen sen voimakkaasti. Olen onnellinen, paljon eloisampi, positiivisempi, sosiaalisempi. Tuntuu, että elän taas elämääni ihan eri sykkeellä kuin esim. vuosi sitten. Tietokoneella istuskelu oli hyvä piilopaikka; kuulokkeet korville ja muu maailma tuntitolkuksi sivummalle. En välittänyt seurata telkkarista mitään, en käydä pitkiä keskusteluja jne. Nyt tilanne on toinen ja olen onnellinen!
En tiedä osasinko yhtään vastata siihen mitä kysyit 😀
”Koska mennään lumikenkäilemään?”
 😉 SUNNUNTAINA, Jeeeeee!!!
”miten sokea ottaa valokuvia? Neuvooko avopuolisosi vai miten? Toivottavasti et loukkaannu
tästä kysymyksestä”
No enhän minä loukkaannu.
Digikamera on siitä hyvä, että  sillä voi räpsiä huoletta kuvia paljon ja jälkeenpäin valikoida parhaat arkistoitavaksi. Ite otan aika vähän kuvia. Kuvat ottaa yleensä avokki, avustaja tai kuka se näkevämpi nyt ikinä sattuukin olemaan.
Avustajani tai eräs ystäväni käy kuvat läpi, poistaa huonot/turhat kuvat ja kirjoittaa parhaista kuvista kuvailut, joidenka avulla pystyn esim. laittamaan tänne blogiin kuvia. Kun laitan tänne kuvamateriaalia, luen kuvien kuvailuista kuvailut kustakin kuvasta ja valitsen mitä tänne laitan. Kyselen kyllä avustajaltani ja ystävältäni myös voiko kuvia blogissa käyttää.
Kun räpsin ite kuvia, otan niitä yleensä monta toivoen jonkun onnistunee. Kuvista saattaa puuttua vaikkapa koiran pää tai kuva on vino, tärähtänyt, pimeä tms.
Avokkini ei nää myöskään kovin hyvin kuvata, mutta pystyy paremmin kohdistamaan kuvattavaan kohtaan ja ottamalla monta kuvaa, usein jotkut ovat hyvinkin onnistuneita.
Vajaan parin tunnin päästä lähden käsityöiltaan, jossa on mahdollisuus ostaa Novitan Frilla-kaulahuivilankaa ja opetella sillä neulomaan. Ymmärtääkseni kyseessä on nyt ilmeisesti muodissa oleva verkkolanka, jota on isommalla ja pienemmällä verkolla. Suomesta kai saa toistaseksi huonosti sitä pienverkkosta? Tallinnassa kyseiset langat ovat kuulemma huomattavasti edullisemmat. Haaveilenkin matkasta Tallinnaan. Haluaisin tutustua heidän luomuvalikoimaan ja käydä käsityökaupoissa. Viime kesänä tai oliko jo alkusyksyä Aa luki jonkin mielenkiintoisen artikkelin Tallinnan luomukahviloista ja kaupoista.
Mutta nyt hetkeksi köllölleen. Kävin nimittäin välillä jo syömässä. Nälkä oli niin hirveä etten saanut tätä postausta edes valmiiksi 😀 Nyt on onnellinen masu (broilerin sisäfilettä ja uunikasviksia ja paljon salaattia), joten kyllä nyt jaksaa eikä närästä!
Julkaistu

Valmistuneita käsitöitä

Avokki on vallannut kuntosalimme ja  korviini kantautuukin ihana
raudan ryske.
Mulla on sopiva hetki postailla tänne. Ja kun olen täällä hehkuttanut
harputtamisesta ja käsitöiden tekemisestä ylipäätään on ehkä syytä
näyttää mitä olen
saanut aikaan.

Elämäni eka kaulaliina valmistui jouluviikon alussa
Harputtelin sen
(Tummansininen nypylälanka Samarkand Novita 80%polyakryyli 20%mohair)
langasta. Kuten huomaatte harpulla kaulaliinasta tuli aika harva.
Mielestäni kuitenkin
jotenkin symppis 😀

Jouluna tein kaulaliinan
(Violetin pinkin roosa Lidlistä Meribel Yarn) langasta.
Eli, samasta langasta millä harputtelua harjoittelin ennen varsinaisten töiden aloittamista. Jos ”harputtelupostaukseni” kiinnostaa, sen löydät
TÄÄLTÄ.

Ja tässä tuo lila/roosa/pinkki kaulaliina

Päättelystä tuli ehkä aavistuksen tiukka. Huomaatte varmaan myös, että
neulos on tiiviimpää kuin tuossa nyppylangalla tehdyssä, johtunee langan paksuudesta.

Mun suosikki on tähän mennessä

Kolmas ja mielestäni parhaiten onnistunut neulos, tai sitten virheet
ovat piiloutuneet pörröisyyden sisään 😀 Uskaltaisin kuitenkin sanoa,
että pörrölankaneulos
on tasalaatuisin.

Tällä hetkellä neulon puikoilla ns. sileää neulosta
(Musta pörrölanka Drops Symphony 65%merinovilla 35%polyamidi)
Lanka on aivan ihanan tuntuista ja siitä tulee niin pehmeää neulosta.
Langan ostin Tikatasta Itäkeskuksen kauppakeskuksesta. Käytiin siellä
vuoden vaihteessa
kun sain avokilta lahjarahaa käsityötarvikkeisiin.
Olen aika vasta-alkaja näissä käsityöpuuhissa, joten otin langan
suhteen pienen riskin, sillä siinä luki ”kokeneemmille neulojille”, ja
mun kohdalla kokemuksesta
ei voi puhua 😀 Rakastuin langan pehmeyteen, joten kolme kerää lähti
mukaan ja neulottu nyt vähän yli kerä.

En koe neulomisen olevan langalla hankalaa, mutta jouduin purkamaan
työtä alkuvaiheessa vähän, se ei ottanut purkautuakseen
langansäikeiden vuoksi.

Neulomisessa mulla tahtoo vähän olla ongelma, että teen liian tiukkaa
neulosta. Harpulla olen jo oppinut, että turha vetää liian tiukkaan. Silmukoiden nosto ei vaan onnistu, jos tekee liian tiukkaa neulosta. Hiljalleen huomaan kaipaavani lisähaasteita ja haluaisinkin oppia harpulla neulomisesta lisää mahdollisimman pian.

Lopuksi täytyy hehkuttaa
Eilinen treeni on mennyt perille, yläkropassa tuntuu ihanasti treenikipu, wouh!

Julkaistu

Joulu-kuulumiset :)

Kalaisa joulu takana ja vaakakin näyttää suopeita lukemia 😀 — 68.3 kg!
Joulu ei siis lihottanut kiloja lisää. Tunnustetaan tosin, että Tapanina lukemat kävi 69 kilossa, mutta lasku tapahtunut rivakasti ja ylimääräiset nesteet hävinneet menkkojen mukana. Olen tästä aika yllättynyt, sillä yleensä ruuasta aiheutunut turvotus laskee minusta hitaasti. Liekö syynä, joulun aikana söin hiilareita todella vähän. Jouluateriamme nimittäin koostui: kylmäsavulohesta, savusiiasta, lämminsavulohesta, marinoiduista katkaravuista, luomukinkusta, vihersalaatista, jossa Parmesan-juustoa. Avokki söi lisäks kaupan punajuuri- ja italiansalaatteja, maksalaatikkoa sekä jotain kammottavaa lihahyytelöä ja silliä. Kaloja oli meillä ihan liian paljon. Niiden suolaisuus ahdisti jo pahasti. Tapanina pistin uuniin molemmille kaksi uuniperunaa folion sisään. Maustoin tilkalla oliiviöljyä, pippurilla ja suolalla. Kalat maistui taasen perunoiden kanssa herkullisilta.
Aattoaamuna avokki koristeli kuusen minun tehdessä vihersalaatin ja paistaessa joulutorttuja. Torttujen paiston lomassa ehti hyvin sekoittamaan riisipuuroa, joka kiehuskeli hiljakseen hellalla. Riisipuurosta tulikin ne joulun hiilarit. Tunnustan toki syöneeni myös parit joulutortut. Suklaata meni yllättävän vähän. Kolmessa päivässä söimme belgialaista simpukkasuklaata pieni rasiallinen ja avokki vetäs jonkun pussin jotain suklaaliköörikarkkeja, josta en pitänyt.
Puuron jälkeen sytytimme etu- ja takapihalle ulkotulet, lämmitimme saunan, vastailimme joulutekstareihin… Sytytimme kynttilöitä keittiöön, olohuoneeseen, makkariin. Ennen jumalaista saunahetkeä ehdin vähän harputtelemaankin 😀 Ja sauna, se oli aivan mahtavaa monen viikon tauon jälkeen. Menkkojen runsainpana päivänä siellä ei tosin jaksanut olla niin pitkään kuin mieli olisi halajanut.
Jouluaterian söimme saunomisen jälkeen kaikessa rauhassa. Kalojen kanssa nautiskelimme lasilliset valkoviiniä, kinkun ja salaatin kanssa punaviiniä 😀 Harmaakuonokin sai hiukan kinkkumaistiaisia 😀
Ruokailun jälkeen avasimme lahjat. Annoimme aina vuorotellen toisillemme paketit. Sain avokilta – ei kun joulupukilta – Bodyshopin sitrussarjan(ei varmaan virallinen nimi) dödön, suihkugeelin ja vartalovoiteen, ison pefletin, kaksi kasvopyyhettä ja päälahjaksi tarkoitettu kevyt vohvelikankainen saunatakki saapuu joskus jälkitoimituksena. Ei siis tullut pyyheliinojen ja persliinan mukana. Sitten sain kahta tummaa suklaata ja ranskalaista sitruunalla aromisoitua teetä. Saan kuulemma vielä lahjakortin johonkin käsityö/ompelu-liikkeeseen… Avokille ostin partakoneen, josta olikin haltioissaan, yhden kerran lahjakortin kiropraktikolle, lampaannahkaiset/villaiset sormikkaat ja tavallistakin tavallisemmat pitkätkalsarit 😀 Aalta saimme kaksi villaista sängynpäällispeittoa. Hänelle ostettiin lampaannahkatossut. Tänään eräs ystävämme piipahti tuomaan katajanmarjoja joita voi kuulemma lisätä esim. riistaruokiin ja teen joukkoon. Kiihdyttää mm. aineenvaihduntaa 😀 Pakkasessa onkin hirvipatalihat, joten lahja tuli tarpeeseen. Ja täytyyhän niitä teessäkin kokeilla. Kiitos ystävä!
Aattoiltaan kuului vielä iltateehetki kera joulutorttujen.
Itse joulupäivä meni hyvin rauhallisesti. Katselimme pari jaksoa Dvd:ltä Metsoloita mun harputellessa. Kuunneltiin kirjoja, rentouduttiin. Ei tehty oikein mitään mainitsemisen arvoista. Ei myöskään Tapanina. Suunnitelmissa oli pitkä lenkki, mutta myrskytuuli sai pysyvään sisällä käsitöiden parissa. Joulupäivänä sain lilan kaulaliinan valmiiksi ja tapanina aloitin tummansinisestä pörrölangasta uutta. Sitä on jo kohta pari kerää harputeltuna 😀 Puikoille alotin lilasta langasta kaulaliinaa, jossa kikkailen nurjan ja oikean silmukkain kanssa. Kokeilen kuviota, joka menee näin(Saa nauraa, en pahastu!)
Leveys 30 silmukkaa
10 kerrosta
10o-10n-10o
11. kerros kokonaan oikealla silmukalla
12—14. kokonaan nurjalla silmukalla
15. kerros kokonaan oikealla silmukalla
Ja sitten lähtee alusta… Homma on kokonaan minun pikkupäästäni 😀
Olen myös pujotellut melkein valmiiksi yhden kaulakorun pikkuhelmistä, kuunnellut melkein loppuun Enni Mustosen Jääleinikki –kirjan ja tietysti viettänyt laatuaikaa rakkaani kanssa 😀
Eilen oli aika palata arkeen ja minunkin töiden pariin. Olikin oikeastaan tosi mukavaa pitkästä aikaa päästä hieromaan. Mulla oli eilen sekä ihmisasiakas, että koira-asiakas. Itse kävin kiropraktikolla. Yläselkäni alkaa kuulemma antamaan hiljalleen periksi. Edelliskerralla sain liikkeitä joita pitäisi tehdä, no arvatkaa olenko tehnyt… Pakko tunnustaa niiden jääneen. Olin kyllä hoitajallenikin rehellinen. Suositteli tekemään… Että näin sitä toimii, vaikka ite tietää asian ja ite omillekin asiakkailleen ohjaa, neuvoo, suosittelee…
Räkätautikin on hellittänyt vihdoin ja on aika päästää Hepa liikkumaan. Olenkin suunnitelmia täynnänsä sekä liikuntaenergiaa. Nyt tämä ”kone” on vaan saatava aloittamaan 😀 Uimaan tekee mieli ihan hirmuisesti. Toivottavasti ens viikolla saisin jonkun kaverikseni uimahalliin polskimaan 60-75 min uintitreenin.
Mulla oli tarkoitus laittaa tähän ”joulupostaukseen” kuvia, mutta mulla ei vielä ole joulukuvista kuvailuja, joten tulee myöhemmin joulukuvapostaus erikseen.  Nuutinpäivänähän vasta joulu siivotaan pois, joten ehkä myös siihen asti voi blogissaan laittaa joulukuviakin??? :D:D
Julkaistu

Lasihelmistä korujen valmistusta

Eilisillan vuorottelin kaulaliinan harputtelun ja pikkuhelmistä
kaulakorun pujottelun välillä. Samalla kuuntelin Louise Erdrichin
Jäljet-nimistä kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat
1912-1924 -vuosille kertoen viimeisistä intiaanireservaateista. Mulla
on nyt menossa jonkinlainen ”intiaanikausi”, sillä tuota kirjaa ennen
luin Sven Wernströmin kirjan Mateo-meksikolainen, kirja
intiaanipojasta joka lähtee isänsä rikoksien takia kotikylästään
palaten sinne vasta vuosia myöhemmin tarkoituksena ryhtyä opettajaksi.
Ja vielä sairaslomaan on mahtunut Stig Holmåsin kirja Ukkosenpoika,
joka kertoo myös intiaanipojasta, joka kasvaa soturiksi. Kirjaan
kuuluu käsittääkseni lisäosiakin. Eli, tämä sairasloma ei mennyt
suunnitellusti, sillä alun perin ajattelin, että naputtelen syksyn
luennoista muistiinpanojeni pohjalta postauksia, mutta käsityöt ja
kaunokirjallisuus on vieneet huomioni. Käsityöt jopa niin paljon, että
postauksia on tullut vähemmän. Turhaa kai kirjoittaa joka päivältä
harputelleensa 😀 No joka tapauksessa eilisilta meni hujauksessa ja
kun kaulaliina ja koru valmistuivat, kello löi kolme 😀  Tänään ystävä
opetti mulle miten päätellään neuletyö, joten nyt on valmis
ihkaensinmäinen harpulla tekemäni kaulaliina. Vähänkö oon onnellinen.
Alotin itse asiassa jo uuden kaulaliinan siitä langasta millä
harjoittelin alkuun eikä sen monisäikeisyys häiritse enää yhtään niin
paljoa kuin alkuun. Eli, kehitystä on tapahtunut ja into on kova, kun
yöt läpeensä pitää harputella 😀

Mutta, tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen – lasihelmikorut. Kuten
olen täälläkin monesti maininnut, että pidän lasikoruista hirmuisesti.
Ne tuntuvat käteen mukavilta ja jotenkin kauniilta. Ostankin melkein
aina jonkun lasikorun matkoilta. Lasikorujen huonopuoli on siinä, että
pudotessa tai kolahtaessa johonkin ne menevät helposti rikki.

Lapsena olen tehnyt pikkuhelmistä kaulakoruja. Muistan, että helmiä
oli vaikka minkä värisiä. Tykkäsin pujottelusta, mutta iän karttuessa
homma jäi niin kuin monikin kiva juttu on jäänyt. Olen jo pidempään
ajatellut, että voisin aloittaa lasikorujen tekoa ja kun sairaslomani
tuli ajankohtaiseksi marssin helmiostoksille pariin eri otteeseen
lopputuloksena kuvassa oleva helmikokoelma 😀

Ehkä ihmettelette mitä nuo neulat tuossa tekee. Noh, jos pujottelen
helmilankaan, joka on tosi ohut ja ei jämäkkä. Neulan avulla on
helpompaa löytää reikä helmestä. Ongelma välillä onkin se ettei neula
mahdu helmestä läpi. Tässä kuitenkin homma toimii 😀

 Valitsin ystävän kanssa kaupassa värit ja katsoimme mitkä sopivat
yhteen. Itse suunnittelin miten koruun ryhmittelen helmet. Tässä
punaisessa päätin helmien menevän:
3p-1v-1p-v-3p-1v-1p-1v…(p=punanen ja v=vihreä)

Lukko-12siniturkoosi-1pisara-10-siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara(korun keskinmäinen pisara)-10siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara-12siniturkoosi. Lukkoa lähinnä oleviin päihin tuli 12 helmeä, jotta sain korulle pituutta.  Pisaroitahan on korussa viisi…

Eilen (tiistaina) innostuin tekemään kaulakorun pikkuhelmistä, joihin ei neula mahdu ja helmilangalla hommasta ei tule mitään ilman näköä, joten siimaostoksille. Avokki toi mulle siimaa käydessään maanantaina jouluostoksilla. Homma oli välillä aika tuhraamista ja taukoja oli pakko pitää ja harputella välillä 😀 Koru kuitenkin valmistui, huh! Kuvaa ei vielä ole tähän postaukseen kuten ei tuosta ekasta kaulaliinastakaan, mutta tulevat kyllä…
Ja täytyy todeta, että tämän postauksen kuvien lisääminen on ollut yhtä helvettiä. Tarkotus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta… No toivottavasti nämä on nyt edes sinnepäin kohdillaan, että ainakin aihe ja kuva osuis yksiin.
Sen verran vielä, tänään sain tilaamani helmet Esteriina.comista. Nyt vaan tarvitsen näkevän apuja, että mitkä helmet ovat mitäkin. Paketti tuli isona maxikirjeenä postilaatikkoon. Että näin… Käsityökärpänen purassu ja luentohommat jääny tekemättä, mutta kyllä nuo ravinto- ja ruoka-asiat edelleen ovat tärkeitä, vaikka nyt just en niistä vaahdokaan. Vaahtoan käsitöistä kenties nyt kyllästymiseen… 


Julkaistu

Sokkona verkkokaupasta lasihelmiä – minä malttamatonko? Ei koskaan!

Toipilasaika alkaa olla lopuillaan ja hiljalleen pääsen taas normaalielämään kiinni. Sää ei vaan herätä suurtakaan hinkua lenkkeilemään koiran ulkoilutusta enempää. Niin haluaisin, että sataisi LUNTA eikä tuota vettä, jota tänäänkin on tullut koko päivän. Ikkunalaudat vaan ropisee. Ja toinen mikä liikunnan aloittamista vähän hidastaa on alkanut nuha. Torstai-iltana karhenteli kurkkua. Perjantaina olinkin jo ihan räkänen. Eilinen oli ehdottomasti pahin päivä. Nyt nuha tuntuu vaan pieneltä, joten jospa selviäisinkin ihan vaan pikkunuhalla.
En malttanut odottaa avustajan tuloon vaan perjantaina tein lasihelmi- ja korutarviketilauksen
1 x Helmilanka 15 m turkoosi (03510) = 1.95 EUR
1 x Joustolanka 0.8 mm 8 metriä (ke01) = 1.50 EUR
1 x Solmusuoja 20 kpl (8508) = 0.75 EUR
1 x 30 kpl lukkoja 12 mm hopeoitu (9426) = 2.00 EUR
3 x 8 mm kuuhelmi aqua 30 kpl (9712) = 3.00 EUR
3 x 14 mm kuuhelmi tumma petrooli 10 kpl (20229) = 4.50 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl huurre vihreä-turkoosi (9225) = 2.88 EUR
3 x 12 mm lasihelmi violetti 10 kpl (9500) = 2.55 EUR
2 x Lasilehti 9 mm musta 20 kpl (8717) = 2.02 EUR
3 x 6 mm tsekkiläinen lasihelmi 20 kpl turkoosi (9223) = 2.88 EUR
3 x 8 mm tsekkiläinen lasihelmi musta 10 kpl (30063) = 2.10 EUR
Musta nyt yleensä käy aika monien värien kanssa, joten voinen laittaa koruihin mustaa ja jotain väriä. Eri sinisävyjen yhteen sopivaisuudesta täytyy kysyä mielipiteitä näkeviltä. Huomioitavaa on tietysti myöskin vielä miten eri helmien pinnat sopivat yhteen jne. Toivottavasti paketti ehtii vielä ennen joulua. Tää tässä sokeudessa on ehkä välillä vähän rasittavaa, kun inspiraation iskiessä ei aina tiedä miten hulluja ratkaisuja tekee. Sopivatko tilatut tuotteet yhtään yhteen minkään kanssa jne. No riski otettiin inspiraatiopuuskassa ja katotaan miten käy…
No mitä sitten kuuluu harputukselle? Välillä meinaan turhautua ihan kokonaan, sillä saatan onnistua harputtelemaan parikymmentäkin senttiä ilman tuntuvia virheitä ja sitten… Olen alottanut työn aika monta kertaa alusta. Osasyynä voin tietysti tunnustaa olevani ihan helvatun kriittinen tekemälleni jäljelle. No eilen päätin sitten ajatuksella ”vaihtelu virkistää” vaihtaa langan. Nyt väri on edelleen tummansininen, mutta lanka on sellasta nyppystä. Neulosta on valmiina jotain 25 cm, ja opin tänään purkamaan vain virheeseen asti, joten koko työtä ei tarvinnut pistää uusiksi. No kun uusintaottoja tulee, tulee myös harjoitusta ja eiköhän ne virheetkin sitä myötä vähene. Toivottavasti ainakin. Eilisiltana istuin harppu käsissä ja kuuntelin ystäväni lukemia artikkeleja vanhoista
Lehtihän on Antioksidantti -klinikoiden asiakaslehti. Lehdessä olevat artikkelit ovat aika paljon artikkeleita siitä miten ihmiset ovat saaneet suuren avun vakavissakin sairauksissa antioksidantti-hoidoista tai antioksidanttitukihoidoista. Lehdissä kerrotaan myös tutkimuksista koskien vitamiineja ja hivenaineita.  Jutut ovat ehkä vähän samanlaisia keskenään, etenkin nuo asiakkaiden tarinat. Kaikissa on ollut onnellinen loppu, kaikissa ylistetään antioksidanttihoitoja. Maankuulu lääkäri Kaarlo Jaakkola toteaakin useammassa kuin yhdessä artikkelissa, että ravintolisiä ei pitäisi käyttää epämääräisesti, vaan tutkituttaa verestä niiden tarve, jotta voi syödä juuri oikeita lisäravinteita. Mutta, käykääpä ihmeessä lukemassa, jos aiheet kiinnostavat. Lehdet ovat pdf-muodossa.
Torstaina postitin käsin kirjoitetut joulukortit läheisille ja asiakkaille, jotka ovat vuoden aikana paljon käyneet hoidoissa meillä. Eilen kirjoittelin pistekirjoituksella olevat kortit. Jotta kortin pinta ei ”rikkoutuisi” pisteistä kirjoitan tekstin kontaktimuoville, joka liimataan korttiin ensin kirjoitettua osoite siihen. Ja vielä sai avokki yhden joulupaketin… Käytiin Aa:n kanssa kaupassa (tihkusateesta huolimatta oli ihanaa kävellä ja haukata happea) ja kaupan edustalla oli mies, joka möi nahkahanskoja joidenka sisällä oli lampaanvillavuori. Ostin hanskat niin itselleni kuin avokillekin, joten niitä pakkasia odotellessa. 😉 Huomenna kun mulla on kiropraktikko aion ostaa avokille vielä alotuskerran hoitoihin. Saa sitten itse ratkaista haluaako jatkaa hoitoja vai ei, ja ei mulla ole rahaa ostaa mitään viiden kerran sarjaa, valitettavasti.
 
Nyt en ole moneen tuntiin harputellut, sillä kidutin itseäni Makumaku-verkkokaupassa kuolaten kaikkea ihanaa ruokaa. Mieli olisi tehnyt tilata vaikka mitä, mutta joko hinta tai koko tuntui liian isoilta. Appelsiineja luomuna 2 kg, olisin tahtonut yhden kilon 😀 Tilasin mm. perunoita ja avokille Pajuniemen luomulihahyytelöä.  
Nyt alkaa olla siis aika päästä harpun kimppuun! Pitäkäähän peukkuja että virheet eivät hirmuisesti työssä kummittelisi.   
Julkaistu

Harppuesittelyä ja itsenäistä valokuvien lisäämisharjoittelua

Mulla on kaksi loistavaa syytä kirjoittaa tämä postaus:
esitellä harppu
harjoitella kuvien lisäämistä blogiin
joten…
viihtykää ja antakaa palautetta!
Kirjoittelin viikonloppuna käsityökärpäsen surinasta ja siitä, että sain ystävältä joululahjaksi harpun ja lankaa. Valitettavasti harpun historiasta tms. mulla ei ole mitään käsitystä. Olen kuitenkin ymmärtänyt sen olevan aika suosittu väline näkövammaisten käsityöihmisten keskuudessa. Puisena niitä myydään
 Annansilmät-aitta -myymälöissä Helsingissä ja Tampereella. Myymälöiden lisäksi shoppailla voi myös 
Verkkokaupassa

Kuuleman mukaan harppuja myydään jossain myös muovisena ja muovinen harppu onkin joustavampi kuin puinen.Itelläni on nyt siis tämä puinen
 

Eli, harppu on edessäni
Se on muodoltaan pitkulainen ja sivuilla tappirivistö, keskusta on avoin.
Esim. kaulaliinaa kudottaessa päätytapit jätetään tyhjäksi, myssyä tehdessä kude menee harpun ympäri. Harppua on kahta kokoa, minulla on pienempi. Neule, jota tein on leveydeltään 11 tappia.
Tapithan ovat aavistuksen vinottain vastakkain?
Ensiksi luodaan silmukat, jonka jälkeen alkaa varsinainen työ..
Lanka lähtee oikean puolimmaisesta alatapista. Jokaisessa tapissa on tässä vaiheessa silmukka. Vien langan yläpuoliseen tappiin/vastakkainen ja kiepautan ulkokautta palaten ykkösalatappiin ylä ykkösen ja kakkosen välistä langan kulkiessa ykköstapissa. Alatapille myös silmukka, josta lanka pujotetaan yläkakkostappiin, silmukka, paluu kakkostappia myöden kakkosen ja kolmosen välistä.
Päästyä kudoksen toiselle sivulle kunkin tapin alempi silmukka nostetaan ylemmän silmukan ja tapin yli keskelle.

Ja kun tämä on tehty, lähdetään pujottamaan samaan tapaan tappien välitse silmukat tehden takaisin aloitetulle reunalle, ja taas nostellaan alemmat silmukat ylempien yli ja tapin yli keskelle.Neuleen kasvaessa se tulee harpun keskustasta ulos…

Aika kului rattosasti harputellen ja kirjaa kuunnellen.
Tänään sain valmiiksi ”harjoituskerällisen”. Selvästi myös käsin tuntee miten harjoittelu on kehittänyt tekijäänsä. Alkuun liian löysää ja mitä kummallisempia virheitä, mutta viimeset 15-20 cm jo ihan kelvollista jälkeä. Näin totesi ystäväni, joka vietti luonani monta tuntia ja mukavaa oli! Tässä vielä kuva kehityksestä kerän ollessa keskeneräinen. Uutisten aikaan harputtelin kerän loppuun. Nyt olisi sitten tarkoitus aloittaa ihan oikea kaulaliina vähän leveämpänä.
Huh, nyt tässä postauksessa pitäisi olla kolme kuvaa… Toivottavasti vielä suht oikeissa kohdin…
Julkaistu

Laihdutuskyselyn vastaukset osa kaksi

Tähän ”laihdutuskyselyyn” vastaaminen on jäänyt kuten aika monella muullakin bloggaajalla. Noh, eipä tässä ”virallista” aikarajaa ole, vaikka idea taisi olla alun perin yhteen kysymykseen per päivä vastaus kuukauden ajan. No oli miten oli, Jatkan tätä nyt:
(teille, jotka syystä tai toisesta haluatte lukea kyselyn alun vastaukset)

16. Milloin sait ensimmäisen kerran päähäsi pudottaa painoa?
Niitä päähänpistoja on ollut monta enkä pysty sanomaan milloin ajatus ensikertaa mieleen hiipi. Luulisin, että kymmenisen vuotta sitten urheilu-urani takia asiaa mietin ja aloitinkin monta laihdutuskuuria. 2002 talven laihdutuksessa ruokavalioon tuli maustamattomat rahkat ja sokerin käyttö loppui teessä. Sieltä lähtien elämäntapamuutosta on tehty pienin askelin. 2006 puolestaan Keventäjistä sain paljon hyviä ruokaohjeita ja hetkellinen höyrähdys light-tuotteisiin, mutta tuolta jäi hyviä luonnostaan kevyitä ruokaohjeita matkalle elämässä mukaan. Ja nyt olen siinä isoimmassa muutoksessa ja siinä pysyvässä muutoksessa!

17. Lempiruokasi?
Rakastan grilliruokia, niin kasviksia, kalaa, lihaa kuin kanaakin

Vaikea nimetä jotain yksittäistä lempiruokaa.
Mitä tuoreemmat raaka-aineet ja mitä lisäaineettomammat sitä parempi.

18. Mikä ruoka on Akilleen kantapääsi?
En oikeastaan osaa sanoa ruuista, mutta suklaa on heikkoukseni. Tosin nykysin en suklaalla mässäile paljoakaan ja silloin kun herkuttelen suklaa on hyvälaatuista tummaa- tai raakasuklaata. Pitsat ja hampurilaiset eivät koskaan ole olleet ”ongelma”. Suurin ongelmani on ollut ehkä herkkuperseys ja ruuassa liian isot annoskoot.

19. Mitä kohtaa kropassasi treenaat mieluiten? Miksi?
Mielestäni treenin tulisi olla monipuolista ja kokonaisvaltaista. Treeninä pidän penkkipunnerrustreenistä. Toisaalta Spingingissä saa jalat hyvää kyytiä kun laittaa tarpeeksi vastusta itseään kiduttamaan. Tällä hetkellä vain odotan kieli pitkällä, että voin aloittaa tehokkaan treenaamisen. Vielä yli viikko odotusaikaa…

20. Mitä aerobista liikuntaa harrastat mieluiten?
Lenkkeily, sauvakävely, Spinning,
Ja ihan pakko myöntää, että takaraivossa vähän jyskyttää, että voisinko minäkin tykästyä juoksemiseen, mutta tuo Harmaakuono on ehkä vähän liian vanha moiseen. Etenkin kun emme ole paljoakaan juokseet. Talvella myös hiihto on mahtavaa. Ja nyt haaveilen luistelusta. Olisi kiva haastaa ittensä vaikkapa viiden kilsan luisteluun…

Mutta nyt mun on vielä ihan pakko istua tuohon meidän laiskanlinnaan käsitöiden pariin. Harpulla olen nyt neulonut ehkä noin 15 cm ja nyt illalla aloitin puikoilla ja työtä on ehkä viitisen senttiä valmiina. Eilisiltana ja vähän yönäkin 😀 istuin pikkutunneille ja samalla kuuntelin Robin Cookin kirjaa Kaappaus. Onkin vähän erilaista Cookia, ei ole tyypillinen kuolinsyyntutkijan tutkimusromaani. Olen lukenut aika paljon Cookin kirjoja ja pitänyt niistä. Tosin, jos sairaalaan joutuminen on etukäteen tiedossa, ei kannata päästää mielikuvitusta lentoon. Monessa kirjassa potilas saa lopun kanyylin kautta laitettavien aineiden kautta. Cookin kirjat on mulle olleet sellasia, etten meinaa millään malttaa lopettaa vaan on ihan pakko jatkaa ja jatkaa oli kello miten paljon tahansa.
Joten nyt käsityöt esille ja kirja korville. Nukkuakin tietysti pitäs  🙂
Julkaistu

Käsityökärpäsen surinaa

Torstaina kävin viidennen kerran kiropraktikolla. Edelliskerta oli viime viikon keskiviikkona. Niskani oli erityisen jumissa etenkin oikealta puolelta. Hoitajan mukaan huomasi, että olen ollut korvaleikkauksessa ja sen jälkeen joutunut varomaan. Oli tyytyväinen, että hoito oli het noinkin pian leikkauksen jälkeen. Melkoinen rutina/pauke niskasta kuuluikin ja tunsin miten hartiaseudussa alkoi hoidon jälkeen veri kiertämään paljon paremmin. Ihana lämpö levisi kehoon. Maanantaina mulla on seuraava aika.
Saas nähdä miten jumit on pysynyt hallinnassa, sillä olen kuluttanut aikaani käsitöiden parissa; pujottanut lasihelmistä kaksi helminauhaa ja tänään opetellut harpulla neulomista. Noista käsityöjutuista teen oman postauksen jossain vaiheessa. Helminauhojen viimeistelyyn tarvitsen vähän apua. En saa pääteltyä työtä tarpeeksi tiukkaan. Lankaa jää näkyviin 1-2 cm ja eihän se ole kivaa olleskaan. Korujen tekoa hidastaa myös etten saa lankaa neulansilmään kovin helposti. Pitää hankkia langanpujotin… Langan saaminen neulaan on kyllä varsinaista tuhraamista ja kestää aikansa, niin kauan, että pinna on loppumaisillaan 😀
 
Harpulla neulominen on mulle aivan uutta. Ystäväni piipahti torstaina pikasesti ja nähdessään mun koruviritelmät keksi, että voisin kokeilla harpulla neulomista. Tänään hän sitten marssi meille ja sain hältä joululahjaksi harpun ja kuus kerää lankaa 😀  Ja nyt ilta on mennyt harjotellessa. Samalla kerrattiin pyöröpuikolla silmukoiden luonti ja miten tehdään oikea ja miten nurja silmukka. Oikean muistinkin. Tuo pyöröpuikko on turhan paksu ja mietinkin jo, että pitäisiköhän mun käydä vielä ennen joulua puikko-ostoksilla. Ja jotain lankaakin voisi ostaa mikä sopisi yhteen tuon saamani kanssa.
 
Tuolloin torstaina musta tuntui, että seinät kaatuu päälle ja että tylsistyn kuoliaaksi. Avokki oli koko päivän hierontakeikalla. Onneksi ystäväni piipahti ja toisen kanssa jutskailtiin pitkä puhelu sopien treffit eilisillalle. Häntä olikin mukavaa tavata. Söimme hänen valmistamaa teeleipää ja rupattelimme teemukien äärellä. Teeleipä olikin herkullista, mutta molemmille tuli parin tunnin päästä vatsakipu ja turvotusta. Molemmat ollaan vähennetty reilusti hiilareita ruokavaliostamme ja vehnätuotteiden syöminen on jäänyt minimiin. Pohdimmekin milloin viimeksi olimme syöneet vehnää sisältävää ruokaa. Kummankin oli vaikea muistaa. No ite söin keskiviikko-iltana pinaatti-siemenmuffinssin ja lauantaina joulutortun.  Jäimme miettimään tuliko vatsakipu ja turvotus vehnästä vai ylipäätään hiilareista. Vai oliko lienee molemmista. Kyllähän sen tietää miltä masussa tuntuu hiilaripommin jälkeen, mutta olipahan taas hyvä muistutus ja opetus oman kehonsa reakoimisesta.
Joka tapauksessa hauska ilta kokouspäivän jälkeen. Päivä meni nimittäin kokoustaessa opaskoira-asioiden merkeissä. Välillä lounastimme. Kaikenkaikkiaan lounastauko mukaan laskien kokoustimme yli viisi tuntia, huh! Sen jälkeen olikin syytä rentoutua hyvässä seurassa.
Avokki laittoi saunan päälle ja istuu nyt nauttimassa löylyistä. Munkin tekis mieli saunaan, mutta…  On pakko malttaa odottaa vielä yli viikko. Noh, avokkia odotellessa voisin laittaa kynttilät  palamaan ja valmistaa glögit, ja vähän ”harputella”.
Ihanaa lauantai-illan jatkoa kaikille!