Julkaistu

Kolmet treffit samalle päivää

Eilen ei ollut töitä, joten mulla oli kolmet treffit 😀

Aamupäivän vietin
Liiolii-blogin kirjoittajan kanssa. Lumikenkäilimme reilun tunnin räntäsateessa Harmaakuonon kirmaillessa ja lumesta nauttiessa lähituntumassamme.

 Nollakelissä tuli lämmin, vaikka pukeuduinkin kevyttoppahousuihin. Yllättävän vähän pellolla lumi upotti.

Kenkäilyn jälkeen istahdimme keittolounaalle (tuorejuusto-paprikakeitto) ja Harmaakuono keräsi ihailuja ja muutamat puolikielletyt rapsutuksetkin 😀

Lumikenkäilemästä siirryin opettelemaan kantapään tekoa. Kaveri oli pyytänyt vasen kätisen sukulaisensa minua neuvomaan ja pääsinkin miltein kavennuksiin asti. Opettelin kantapään tekemään vahvistettuna, eli puolipatentilla (*1s neulomatta, 1o,*)- Toinen puikko aloitetaan neulomalla oikea, ja näin saadaan reunasilmukat neulomattomiksi. Mulla siis puikollansa 12s. Sukka käännetään ja neulotaan molemmat puikot nurjaa. Kaksi muuta puikollista on odottamassa ja niiden päihin laitoin tulpat, jotta silmukat ei karkaa 😀 Tuon kantalapun sain lähes valmiiksi, ja seuraavaan sukkasessioon on pari viikkoa. Sitä ennen ehdin varmastikin tekemään toiseen sukkaan vartta.

Iltapäivä meni nopsaan ja oli aika siirtyä kolmansille treffeille 😀 Silmukkasiskon ja ystäväni kanssa käytiin ostamassa mulle 8mm 60cm pyöröpuikon, jotta pääsen neulomaan Novitan sivuilta löytyneen ohjeen mukaan joustinneulebochoa. Ostin Yönsinisen Teddy-langan kaveriksi  Punaliila-Teddyä. Ajattelin, että saan vähän bonchoon väriä.  Ja heräteostona mukaan lähti 12mm pyöröpuikko. Samalla ystävän kanssa tuli rupateltua ja kuulumisia vaihdettua.

Eilinen oli mukava ja toimelias päivä; liikuntaa ja neulomista kera hyvien ihmisten<3 p="">
Muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan!!!

Julkaistu

Hepa arpoo

Tämä on 301. postaukseni ja blogilla on ikää 2v ja karvan auki 6kk. Näyttökertoja lähes 26.800 ja rekisteröityneitä lukijoita 42.
Kiitos teille kaikille!

On arvonnan aika ja olen päättänyt arpoa kaksi asiaa:

Tummanvihreä kaulahuivi Sublime 96% merino 4%nylon 30astetta hienopesu puikot5 ½
Leveys 35 silmukkaa, puikot 6mm
1 ja 2 kerros: *1o, 1n, 1o* kerros loppuun
3 ja 4 kerros: 35o

Toinen arvonnan kohde (valitettavasti ei ole kuvaa) on Opaskoiravuosikirja 2012.
Kirjassa opaskoiran käyttäjien tarinoita, kokemuksia koiran kanssa liikkumisesta, henkilökuvia opaskoirien parissa työskentelevistä ihmisistä jne.  Kirja on Opaskoirayhdistyksen varainhankintatuote.

Palkinnot valikoitui minulle tärkeistä asioista. Käsitöistä on noussut minulle todella tärkeä ja ihana harrastus. Opaskoira on taas huikea apuri liikkumiseen ja siksi myös opaskoiriin liittyvät asiat ovat lähellä sydäntäni.

Arvontaan osallistuminen:
Kirjoita tämän postauksen kommentteihin suosikkisi postauksistani (1 arpalippu), kerro aihe mistä haluaisit postaukseni lukea tai heitä kysymys mihin haluat minulta vastauksen (1 arpalippu), linkitä tämä arvonta omaan blogiisi ja jätä minulle ”jälki” linkityksestä (1 arpalippu)
Voit saada kolme arpalippua ja jos olet uusi lukija ja rekisteröidyt lukijaksi sinun on mahdollisuus napata neljäs arpalippu plakkariisi 😀
Ja kerrothan kumman arvontaan osallistut!

 Arvontaan voi osallistua 9.2. klo 22.00 saakka!
Tuolloin blogini täyttää 2.5v<3 p="">
Eipä muuta kuin osallistukaa ja kerätkää arpalippuja itsellenne 😀

Julkaistu

Kahvipusseista askartelua

Marraskuussa opettelin kahvipusseista askartelua. Opin tekemään neliönmuotoisia ruutuja joita voi sellaisenaan käyttää pannun alusina tai useammasta ruudun ommella yhteen ja tehdä kassin. Itselläni työn alla on edelleen 14 ruutuinen kassi. Neuloosi on ottanut yliotteen kahvipussiaskartelusta, mutta ajattelin nyt esitellä tämänkin käsityömuodon. Ja lupaan laittaa valmiista kassista kuvan blogiin kun kassi valmistuu.

Kahvipussiaskartelu vaatii paljon tyhjiä kahvipusseja. Yhteen ruutuun niitä menee kolme. Jos touhusta kovin innostuu kannattaa pyytää lähiympäristönsä ihmisiä säästämään pusseja avuksi. Itse sain pusseja kaveriltani, joka taidonkin minulle opetti.

Ensiksi kahvipussi leikataan neljään osaan

Toki kannattaa leikata useampi pussi kerrallaan ennen kuin siirtyy seuraavaan työvaiheeseen.


Kun kahvipusseja on leikelty riittävästi aletaan suikaleita taittelemaan. Suikale taitellaan molemmilta reunoiltaan oin kolmasosa sisäänpäin. Näin saadaan suikaleiden reunat piiloon.



Yhteen ruutuun menee 12 taiteltua suikaletta. Ne pujotellaan lomittain keskenään siten, että syntyy ruutukuvio. Eli pystysuoraan tulee kuusi ja vaakasuoraan kuusi suikaletta. Pujottelussa on oltava tarkkana, että kaikki suikaleet menevät vuorotahtiin yli ja läpi…


Ne jotka näkevät voi valita punontavaiheessa samanvärisiä paloja tai jopa saada kahvipannun kuvan yhdistelemällä suikaleita oikein. Itselläni pitäisi olla joku näkevä koko ajan paikalla, jos haluaisin onnistua tekemään niin hienon kassin. Tyydyn nyt tällä erää siihen mitä sattuu käsieni kautta syntymään 😀

Kun ruutu on valmis taitoksia vielä fiksataan vetämälläniistä joidenka päistä päästään ompelemaan. Ompelua helpottaakseen ne vedetään hiukan ylikorostetusti ulospäin. Jos ruudukosta halutaan pannun alusta kiskonta jätetään väliin. Mielumminkin halutaan reunat tasaisiksi ja tiiviiksi.

Kun alan ommella, palat asetellaan vastakkain tyyliin uros-naaras vastakkain. Eli ulommaista vastassa on syvänne 😀 Äh, en osaa selittää. Ajatuksena on kuitenkin ettei saumaan jää aukkoja.



Käytössäni on tylppäneula vai kanavaneula-nimelläkö se virallisesti menee. Lankana on vanhojen ulkovalojen johtoa. Johto saattaa sujahtaa ilman neulaakin, mutta kyllä se nopeuttaa ompelua, joten on hyvä apuväline.


Julkaistu

Kalenteri täyttyy

Moni sanoo, että tammikuu on pitkä ja tylsä kuukausi. Minulle tammikuu on kuitenkin syyshorroksesta heräämisen aikaa. Kun aurinkoisten päivien määrä lisääntyy, olo piristyy, mieli virkistyy. Saan uutta virtaa, uutta intoa ja nautin kun kalenterini täyttyy kaikesta mukavasta. Tänäänkin olen sopinut ens viikolle jo parit treffit teemalla käsityöt. Ens viikon teemana voisikin sanoa olevan neulominen, sillä jo aikaisemmin on sovittu pari muutakin käsityötapaamista. Eräs ystäväni sanoikin minulle, että olen samanlaisella innolla ja hurahtaneisuudella paneutunut neulomiseen mitä aikanaan maalipalloon. Ehkä niin. Kun innostun jostakin annan innostukselle joskus ehkä liiankin suuren vallan. Nyt haluan koko ajan oppia neulomisesta lisää, tehdä aina vain erilaisempia töitä jne. Sais nuo edellisetkin ensin loppuun 😀 On yritettävä hallita mopoa paremmin ettei se vallan lähde keulimaan.

Liikunta taistelee tilasta kovasti käsitöiden kanssa, ja hyvä niin. Torstaille olen sopinut lumikenkäilytreffit ja huomenna avokin kanssa tarkoitus lenkkeillä ja perjantaina kuntosaleilla. Lauantaina lähdenkin heti aamusta Tammisaareen Opaskoirakerhon viikonloppukurssille, jossa olen järjestäjänä. Ja ens viikolla pääsee uimaan!!!

Tähän loppukuuhun mahtuu pari Keravan opiston luentoakin. Torstaina menen kuuntelemaan Varpu Tavia:
”LUONNON VOIMAA: HERKUTELLEN KAUNIIKSI JA TERVEEKSI
Kokonaisvaltaiseen terveyteen ja luonnolliseen kauneuteen
erikoistunut ja Saksassa asuva tietokirjailija tulee puhumaan
ruokavalion vaikutus ulkonäköön ja hyvinvointiin. Teemoja:
”Elämäntavoilla voit ennaltaehkäistä elintasosairauksia.” ”Sokeri
vanhentaa ja rumentaa.” ”Liika eläinrasva tursuaa ihosta.” ”Akne –
ihon diabetes.” ”Ruokavalinnoilla voit vähentää PMS- ja
vaihdevuosioireita.” Osallistujille tarjolla Vogelin
luomumehumaistiaiset. ”Terveellinen ruoka on ilo silmälle, sielulle ja
makuaisteille!” En ole lukenut yhtäkään Tavin kirjaa, mutta kuullut hänestä paljon. Valitettavasti hänen kirjojaan ei ole tehty pisteille tai äänitteeksi. Olisikin aika mahtavaa, jos joku innostuisi lukemaan jotain hänen kirjoistaan. Tänään annoin Aa:lle Kaarlo Jaakkolan kirjan Vatsa kuntoon luettavaksi minulle. Voitin kirjan arvonnassa ja kirjassa ilmeisen paljon hyvää ja tärkeää asiaa hyvinvointiin liittyen.

Maanantaina on vuorossa luento
HYVÄT PAHAT LISÄAINEET (2t)
DI, lis. ravintoneuvoja Nina Westerback
”Elintarvikkeiden tuoteselosteet vilisevät outoja E-koodeja.
Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa muun muassa vahventamaan makua,
parantamaan koostumusta, pidentämään käyttöaikaa sekä parantamaan
väriä. Onko elintarvikkeissa pakko käyttää lisäaineita? Mitä
lisäaineet ovat? Ovatko ne vaarallisia? Mitä lisäaineita kannattaa
välttää ja mitä voi popsia?”
Nykyiseltään suhtaudun lisäaineisiin pääsääntöisesti negatiivisesti, ja siksi kuulenkin mielelläni näkemyksiä ns. hyvistä ja luonnollisista lisäaineista. Ja toivottavasti nyt kun tämä kirjoitusvimma on taas parantunut saan luennoista naputeltua teillekin tietoa.

Eli, mahtavaa olla terve ja suunnitella touhua päiviinsä töiden lisäksi.

Julkaistu

Vatsataudin jälkeen taas elävien kirjoissa

Sairastumisessa ehdottomasti kamalinta oli liikuntasuunnitelmien romuttuminen. Lauantai-iltana kotiuduimme kavereiden tupareista. Avokki simahti ja jäin lueskelemaan Facebookia yms samalla iltateestä nauttien. Olo kuitenkin oli kummallinen ja kohta istuinkin vessassa eikä huonoon oloon syytä tarvinnut miettiä. Lopulta oli otettava vati syliin ja istuskella kunnes olin tyhjentynyt. Yön aikana toteutin tuon neljästi ja aina ennen ylen antamista iski hirveä hikiaalto. Niin ällöä kuin se onkin, uin hiessä, tai siltä se ainakin tuntui. Niin hullu olin, että vielä toisen kerran jälkeen elättelin toiveita sunnuntaisesta lumikenkäilystä. Kolmannen kerran jälkeen oli jo uskottava olevansa kipeä 🙁 Vihdoin puolkuuden jälkeen sain nukutuksi muutaman tunnin. Ja päivä menikin torkkuessa ja välillä mustikkamaitoa ja teetä maistellessa. Ennen seitsemää nousin vähäksi aikaa ylös (suihkuun, teelle, riisikakulle, mustikkamaidolle ja neulomaan). Katseltiin avokin kanssa Täällä Pohjantähden alla -sarjan viides osa ja tuo innoittikin kaivamaan kuunnelmana samaisen esille. Kun päivällä uni maistui ei illasta nukuttanutkaan, joten kuunnelmasta kuuntelin viis osaa. Tänään olen kuunnellut kolme.

Päivällä aurinko paistoi ihanasti ja sieluun sattui. Mieli teki reippailemaan. Eilen olin kuumeinen, joten hillitsin itseni ja vietin toipilaspäivän. Ja tänään olen tuntenut nälän ja selvän piristymisen. Olen neulonut sukkaa sekä huivia, jaksanut vastailla sähköposteihin jne. Eli, paluu arkeen edessä. Ihanaa! Ja pääsee taas liikkumaan.

Onneks lauantaina ehdimme päivällä avokin kanssa kuntosaleilemaan. Tehtiin aika paljon liikkeitä kahvakuulalla, lisäks penkkipunnerrusta, ylätaljaa, hauiskääntöjä, kulmasoutua tms. Oli mukavaa. Palautusruuaksi tein rahkan mihin loraus kermaa, 2 banaania ja pari lusikallista kaakaojauhetta(100%) ja päälle muutama pakastemansikka. Nam, hyvää oli!

Nyt peiton alle kuuntelemaan Täällä Pohjantähden alla -kuunnelman yhdeksäs osa. Osia on kaikenkaikkijaan 21, joten kuunneltavaa lähipäiville riittää.

Julkaistu

Lumikenkäilyä ja neulontaa

Tänään vietimme avokin kanssa mukavat pari tuntia lumikenkäillen Tuusulanjärven jäällä. Lunta ei paljoa ollut, joten kävely oli helppoa. Samalla testasimme Nokian puhelimen Gps-paikantimen matkamittaria, joka kertoi kuljetun matkan, ajan, keskinopeuden ja kovimman nopeuden. Gps-paikantimen mukaan matkaa taittui 5.2 km, joten ei aikaan nähden mitenkään hurjasti. Meillä meni kuitenkin aikaa etsimiseen kohtaa mistä jäälle tultiin. Tuuli sen verran, että jälkemme oli kadonneet, joten avokki joutui ”nuohoamaan” rantoja, jotta oikea kohta löytyisi. Se tietysti pudotti matkavauhtia huimasti. Yritettiin muistutella itsellemme, että ulkoilu sinänsä on vähintään yhtä tärkeää kuin hikitreenikin. Pelkäsin avokin turhautuvan etsimiseen siinä määrin, että toista kertaa ei tule. Kotona kuitenkin hän jo suunnitteli seuraavaa kertaa. Mietittiin kovasti mikä helpottaisi oikean kohdan löytämisessä. Nokian Kartat-palvelu ei varmaankaan toimi jäätä pitkin kuljettaessa? Gps-paikantimen yhteydestä löysin kohdan tallenna sijainti. Jäimme pohtimaan voisiko jään alkaessa tallentaa sijainnin, mutta miten tuota sijaintia kohti tultaessa saa puhelimen sen jotenkin ilmaisemaan??? No tutkitaan ja koetetaan kehitellä jotain… Tuodaan rantaan johonkin puun oksaan joku värikäs vaate tms… Huoh… Mutta joka tapauksessa ulkoilu oli ihanaa ja kyllähän lumikenkäilyssä pikkuhikikin saatiin hidasteista huolimatta aikaan.

Eilen olin opettelemassa sukan neulontaa. En paljoa alkua pidemmälle päässyt, pari senttiä vartta. Bambupuikot on kyllä superhyvät. Silmukat eivät luisuneet puikoilla kuten pelkäsin eikä tulpille ollut käyttöä. Kaverini arvelikin niistä olevan enempi hyötyä kantapäävaiheessa. Alkuun useammalla puikolla heiluminen tuntui hassunpelottavalta, mutta kerrosten karttuessa homma helpottui huomattavasti. Tosin onnistuin ekoilla kerroksilla lisäämään aina kaksi silmukkaa ylimääräistä, joten kaverini sai pelastaa minut muutamaankin kertaan 😀 Mutta kyllä homma lähti kuitenkin sujumaan. Nyt vaan rohkeasti neulomaan.

Tänään meillä oli taasen käsityömiitti. Eilisiltana onnistuin avokin kauluriin tekemään virheen, jonka Sisko korjasi purkaen virheeseen asti 🙁 Sen jälkeen homma sujuikin mukavasti ja kauluri edistyi taas vähän eteenpäin. Korkeutta ei per kerros paljoa tule, joten neulomista riittää. Kiva kuitenkin tehdä jo vähän vaativampiakin neulomuksia.

Ja selvisin hyvin viljattomalla miittiherkutteluissa. Tarjolla olisi ollut tonnikala- ja kinkkupiirakkaa, mutta myös viinirypäleitä, juuressipsejä ja suklaata. Sain siis herkutella vähän minäkin. Suklaassakin vaan pitää olla tarkkana. Esim. Geishassa on vehnää 🙁

Olen saanut uuden lukijan! Tervetuloa!

Julkaistu

”Näkövammainen radalla”

Kun kyltti ”näkövammainen radalla” ilmestyy sen radan päätyyn missä uin tapahtuu radalta ihmiskato. Eihän kyltin tarkoitus ole karkoittaa uimareita muille mahdollisesti jo täysille radoille. Kyltin tarkoitus on infota vain uimarista, joka ei näe. Ja siksi ei pysty varomaan yhtä hyvin kuin kanssauimarinsa. Tietysti mitä tyhjempi rata on, sitä rennommin voin uida, ja nautinkin siitä.

Viikko sitten minun polskuttaessa altaan toisessa päässä ja kaverini toisessa. Uimari katseli kylttiä ja minua ihmetellen kaverilleni olenko näkövammainen. Saatuaan vastauksen ”olen”, hän oli jatkanut ”onko hän oikeasti näkövammainen”. Ehkä tuntui hämmentävältä se, että uin yksin eikä kaverini uinut opastaen rinnallani. Silti tuntui hivenen hullulta ajatus kyseenalaistamisesta vammaisuudestani. Tuskinpa kovin moni haluaa leikkiä vaikkapa sokeaa, että saisi lähes tyhjän radan käyttöönsä uidessaan tms. Uinninvalvoja kertoi heiltäkin kyseltävän mitä erilaisempia ”hulluja” kysymyksiä näkövammaisista uimareista, jotka kuulemma noudattavat paremmin sääntöjä kuin muut. Itse uin radalla aina oikeaa laitaa pitkin ihan siksi, että törmäyksiä ei tulisi vastaan uivien kanssa. Miksi en voisi tuota ”liikennesääntöä” noudattaa vammastani huolimatta. Noh ehkä noudatankin sitä niin tunnollisesti juuri siksi.

Tänään oli mukavaa taas pulahtaa altaaseen ja nyt matkaakin taittui 1550m, joten selvä parannus edelliskertaan. Kaverini vetäs samassa ajassa melkein 2500m, että mulla vähän treenattavaa 😀 Nyt uinti ei tuntunut niin takkuiselta alkuun ja vauhti pysyi tasasena koko ajan. Niskoissa kyllä tuntui, joten uintitekniikkaa pitäisi kyllä treenata. Neuloosi-uimaasi:D ei välttämättä ihan huippuyhdistelmä niskoja ajatellen.

Uinnin jälkeen tapasin toisen ystäväni. Käytiin kiertelemässä alemyynneissä ja kaverini löysi itselleen uuden takin. Ite eilen löysin Espritin alesta 50 eurolla kolme puseroa, neljäskin olis ollu sopiva, mutta johonkinhan se raja on vedettävä. Tänään en ostanut mitään. Välillä käytiin teellä ja juttua olisi varmasti riittänyt pidempäänkin. Oli kuitenkin palattava kotiin tekemään töitä. Firman puhelinkin heräsi tänään henkiin ja ensi viikolle tuli muutama varaus. Ihmiset ehkä alkavat heräilemään joulu-Uusivuosi -koomasta ja arki alkaa rullailemaan normaalisti. Yrittäjän kannalta aikas hyvä asia.

Eilen ostin 3mm ja 3.5mm pyöröpuikot sekä 2.5mm ja 3mm sukkapuikot, kaikki bambusina. Lisäks ostoskassiin sujahti silmukkamerkkejä (hakaneulan tyyppisiä) ja tulppia puikkojen päihin. Tänään loin avokin kauluriin silmukat ja tein pari kerrosta. Kolmannella olen tyrinyt, joten työ joutuu viikonlopun yli huiluulle. Aa saa purkaa sen virheeseen asti. Jos ite alan purkamaan, puran koko työn ja en millään halua aloittaa taas silmukoiden luonnista. No ei silti tarvitse ilman neulomusta olla 😀 Punainen duubi valmistuu varmasti ja voin aloitella sukkaa tai lapasta, jotta alku on olemassa siinä vaiheessa kun pääsen ohjaukseen. Ja jos jotain helppoa haluaa tehdä, niin huiviin sopivaa lankaa puikoille vaan.

Julkaistu

Yltyvä neuloosi

Vuoden vaihtuminen ei tuonut yhtään helpotusta neuloosiin, päinvastoin. Nyt on hirmuinen hinku kerätä erilaisia helpohkoja neuleohjeita ja saattaa ne pistekirjoitukselle. Olen ”ruinannut” ohjeita Facebookissa ja jopa avoimella opaskoiraihmisten listalla. Jonkin verran olenkin ohjeita saanut, joten pääsen niistä kohta valitsemaan. Tuon opaskoiralistan kautta sain yhteyden henkilöön, joka on tehnyt käsitöitä koko ikänsä ja on halukas auttamaan ohjeiden metsästyksessä. Lisäksi hän lupasi opettaa minulle sukkien ja lapasien neulomista. Oon ihan fiiliksissä ja melkein jo ostamassa sukkapuikkoja. Itse asiassa huomenna käyn ostamassa avustajan kanssa 3mm ja 3.5mm pyöröpuikot. Tarvitsen ne avokille tulevaan kauluriin. Sen teon yhteydessä pääsen harjoittelemaan levennyksien tekoa. Avustajani löysi
Ambitus-kaulurin
-ohjeen Lankakomero- nimisestä blogista, jossa sen kirjoittajan tekemistä käsitöistä paljon kuvia ja jonkin verran myös ohjeita. Kauluria varten mulla sattui olemaan pari kerää merinovillaa. Teinkin nelosen puikoilla koevedoksen neulomalla 30 silmukan leveän ja 30 kerrosta korkean koepalan sileää neulosta. Todettiin neuloksen jäävän vähän liian harvaksi. No pyöröjen osto on edessä joka tapauksessa, koska 5mm olis ollut jo ihan liian paksu. Samallahan voisin ostaa ne sukkapuikotkin, niin sitten voisi sopia treffit lapas/sukkaopetukseen.

Eräs tuttavani vinkkasi minulle käsityötarvikeverkkokaupasta
Kartanon Aitta
Kävin sivuilla tänään ja ilahduin kovasti, että esim. lankojen värit kerrotaan sanoin, ei värikoodeina tms. Vielä en tilannut tuotteita, joten en tiedä toimiiko sivu ruudunluvulla maksamiseen asti ongelmitta, toivottavasti.

Lauantaisen käsityömiitin jälkeen kävin tutustumassa toiseen verkkokauppaan
Poppeli.net
Vaikutti myös vaaralliselta paikalta 😀
Sielläkin ruudunluku vörkki aika mukavasti.

Lauantai-iltapäivä hujahti mukavasti neuloen. Aloitin punaisesta Teddy-langasta tuubihuivia. Alkuvaiheessa kiepautin pyöröt jotenkin niin, että huiviin tuli kierre. Kuulemma on ohjeita missä kierre tehdään tietoisesti, joten ajattelin sen voivan olla Siskojen kannustamana. Jatkoin neulomista vielä kotonakin. Huivi tuli lähes valmiiksi. Mitä pidemmälle ehdin sitä hankalempaa neulominen oli kierteen takia. Se väänsi pyöröäkin jotenkin hassusti. Sinnittelin kunnes pudotin pari silmukkaa. Ja sitten se purkoosi iski ja hetken päästä ei ollut enään lähes valmista huivia, oli vain iso kerä lankaa. Ei muuta kuin uudelleen silmukoita luomaan. Nyt huivia on tehty liki kymmenisen senttiä.

 Viime viikolla päättelin elämäni ensinmäisen työn pyöröpuikoilla
Suklaanruskea kauluri, joka menee ympäri kahdesti

Lanka: Lang yarns Kim (68%villa 29%alpakkaa 3%polyesteria käsinpesu)
Vyötteessä ei ollut puikkosuositusta, mutta muistelisin myyjän suositelleen 10mm puikkoja. Mökillä kokeilin 12mm ja pocho-villitys iskikin siitä. Jotenkin neulejälki oli niin pochoon sopiva. Noh, lopulta päädyin tähän kauluriin.
Tein sen 120 silmukalla ja joustinneuleella *4o, 2n* kasin puikoilla. Ehkä kauluri on ennemminkin paksuhko tuubihuivi. Tuo lanka on aivan ihanan tuntuista. Onneksi sitä on vielä jäljellä ja ehkä hankin sitä lisääkin…

Mökillä valmistui  tämä tummanvihreä huivi

Lanka:

Sublime (96% merino 4%nylon 30astetta hienopesu puikot5 ½)

 Tein huivin kutosen puikoilla
Leveys 35 silmukkaa
1 ja 2 kerros *1o, 1n, 1o* kerros loppuun
3 ja 4 kerros 35o

Neuloosi on ihana, mutta valitettavasti silläkin on myös huonoja oireita. Hieronut olen monta neuloosista innokasta ihmistä. Tuntenut käsieni alla ne jännittyneet lihakset joihin on kertynyt jännittyneisyyden myötä kuonaa, kuunnellut kärsityn päänsärystä, hartia- ja olkavarsikivusta jne. Nyt olen kokenut tuon kaiken myös omakohtaisesti. Avokin tekemä hierontahoito eilisiltana oli enemmän kuin tarpeen. Ja tänään olenkin hillinnyt neuloosia, olen tehnyt vain neljä kerrosta (116 silmukkaa/kerros) tuubihuivia. Huomenna pääsen aloittamaan tod.näk. avokin kauluria. Siinä onkin totuttelemista kun lanka on niin ohutta. Haasteet on kuitenkin tervetulleita!

Julkaistu

2012 oli hyvä vuosi

Takana on hyvä vuosi, ellei suorastaan huippu. Niin paljon kaikkea hyvää siihen mahtui. Ja mikä parasta sain olla terveenä koko vuoden. Ei edes flunssat kiusanneet. Kuulo koheni ja sosiaalinen elämäni sai uutta pontta, joka saa minut hymyilemään. Vanhan harrastuksen (maalipallo) jättämän tyhjyyden onnistuin täyttämään uusin tuulin. Elämääni tuli käsityöt ja niiden myötä ihana Silmukkasiskot-miitti, jonka myötä olen tutustunut moneen ihanaan ihmiseen. Alkuvuodesta myös liikunta toi vauhtia elämään. Syystä tai toisesta (ei selitellä) liikkuminen väheni kevään kuluessa ja kesän alussa mökki vei huomion. Samaan aikaan meille tosin ”muutti” tandem, jolla en päässyt ajamaan läheskään niin paljoa kuin olisin halunnut pilottien puutteen vuoksi. Toivottavasti ensi kesänä pilottivärväys onnistuu paremmin. Ne lenkit mitkä pääsin ajamaan nostatti pyöräilykärpäsen surinaa ja polkeminen kotoa mökille oli mahtava kokemus. Ensi kesänä uudestaan mahdollisimman monta kertaa…

Ratsastamassa kävin epäsäännöllisesti vuoden aikana, keväällä huomas selvän kehityksen, joka antoi tietysti lisäintoa. Syksyltä hepostelut jäi pariin kertaan, mutta jospa nyt talvella taas noustaisiin hevosen selkään uutta oppimaan.

Talvella kävimme lumikenkäilemässä kavereiden kanssa ja joulukuussa ostin avokille ja itselleni omat lumikengät. Ajatus, että täällä mökillä voisimme pitkin peltoja painella menemään ja parit lenkit ehdittiinkin heittämään ennen kelin totaalista loskaantumista. Pakastuis pian takas! Tosin huomenna palaamme kaupunkiin.

Laihtuminen ei sujunut toivotulla tavalla, tosin paino ei ole myöskään noussut. Alimmillaan pääsin 66.8 kg, mutta pääasiassa paino on pyörinyt koko vuoden 67.3-68.6 kg:n välillä. Talvella käydessäni 2-3 kertaa viikossa uimassa paino lähti hyvin putoamaan kuten myös Detox-kuurin aikana ja sen jälkeen.  Keväällä jo lakkasin merkkaamasta painoa ylös, mutta uuden vuoden alkaessa ajattelin taas aloittaa painon kirjaamisen sekä ottaa enempi laihdutusmoodia mukaan terveellisellä tavalla.

Vuoteen mahtui ihania lomaviikkoja. Kanarialla rentouduimme ystävämme vieraana, Kuusamossa hiihtelimme keväthangilla, Hartolassa mökkeilimme soudellen, uiden, saunoen, grillaillen. Lontoossa paralympiatunnelmaa, shoppailua, musikaali jne. Kesäviikonloput juhannuksesta saakka omalla mökillä pihaa laittaen ja relaillen.  Kesään mahtui päivä Haapsalussa ja la-su-retki Hämeenkyröön, joten puuhaa on riittänyt. Syksyn viikonloput täyttyi kolmesta messutapahtumasta, muutamasta mökkiviikonlopusta, päivästä  Porvoossa jne. Arki-iltoihin kerran-pari kuussa käsityötapaamisia, opaskoiratouhuja tms. Kevään päivistä on nostettava Jyväskylässä ollut blogimiitti, sillä se oli ihana päivä sadesäästä huolimatta. Olen onnellinen, että uskaltauduin mukaan vammastani huolimatta. Toivon, että voisimme taas alkaneenakin vuonna miitata. Olen tosin ollut syksyn aikana laiska bloggaaja ja vielä laiskempi teidän blogien kommentoija, mutta siitäkin huolimatta toivon tapaavani teitä taas.

Julkaistu

Neuloosi kerää voimiaan

Viime viikkoina neuloosi on ollut rauhallisessa vaiheessa, mutta pakotti minut pakkaamaan kopallisen lankoja mukaan tänne mökille. Viestitti mulle, että tylsistyn, jos tekemistä ei ole riittävästi jne. No lankoja on montaa erilaista, joten fiiliksen mukaan voi vielä valitakin mitä seuraavaks alan neulomaan. Loppusuoralla on merinovillainen kaulaliina.

Edellisessä postauksessa kirjoittelin mehiläisvahakynttilöistä, ja siitä miten mukavaa on ollut antaa joulumuistamisena itse tekemiään kynttilöitä. Myös muutama huivi on kääräisty pakettiin. Torstaina treffasin ystävääni, joka oli jo pakettinsa aukaissut ja ottanut yönsinisen Teddy-langasta neulotun tuubihuivin käyttöönsä. Saamastani tekstarista päätellen hän oli iloinen lahjastaan ja tuo tunne vahvistui tavatessamme ja hänen esitellessään äidilleen huiviaan.

Tämän huivin postitin lapsuudenaikaiselle ystävälle

Babouska (52%villa 39%akryyli 9%nylon)
Toivottavasti on tarpeeksi pinkki, sillä hän pyysi minua tekemään pinkin huivin itselleen jo viime talvena.  En oikein löytänyt sopivaa lankaa silloin, mutta toivottavasti joulupaketti ilahduttaa. Huivi on harpulla tehty.

Marraskuussa Silmukkasiskojen kanssa vietimme mukavan päivän Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Novitan ständiltä ostin  langat  tuubihuiviin petroolinsininen Rose (70%akryyli 30%villa) ja sinisenkirjava Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli). Neuloin ohjeen mukaan kasin puikoilla leveydellä 31 silmukkaa, koko ajan oikeaa.   Tuubihuivista tuli lyhyehkö, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulan ympäri. On aivan makuasia onko se liian ahdistava kurkulla vai ei. Huiviin meni kerä Rose-lankaa ja kaksi kerää Silmua. Aan nähdessä huivin, ihastui siihen. Löysi itsensä lankakaupasta ja häneenkin on tarttunut neuloosi 😀 On tehnyt vastaavanlaisen punaisen tuubihuivin minkä itse tein sinisenä, on tehnyt myös tuubin oranssi-silmusta, ja ilmeisesti huiveja on syntynyt lahjaksi läheisilleenkin 🙂 Eli, varokaa ystävät hyvät, neuloosi saattaa olla hyvinkin tarttuvaa. Mutta tämän huivin saaja nauttii nyt etelän lämmöstä, mutta ehkä kotiuduttuaan täällä talvipakkasessa huiville on käyttöä ja toivottavasti ei ole liian ahdistava kurkulla.

Tultiin tänne mökille eilisaamuna ja kotiin palaamme vasta vuoden vaihduttua. On tarkoitus ulkoilla paljon, rentoutua, neuloa, viettää aikaa kirjojen parissa…
Nyt menee luomukinkku leivinuuniin yöksi paistumaan. Aattoyöhön kuuluu kinkun tuoksu 🙂 Ja odotukseni on korkealla kinkun suhteen: luomua ja leivinuunissa paistettua, sen on pakko olla herkullista :O 😀

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa jouluaikaa. Rentoutukaa, nauttikaa läheisienne seurasta. Joulu on rauhan, rakkauden, hyvänmielen juhla.
Valitettavasti näin ei kaikkialla kuitenkaan ole. On monta yksinäistä, jota joulu kouraisee kipeästi. On niitä joidenka elämässä on surua eikä joulu onnea tuo. Tuntuu pahalta kun ajattelee Artun kohtaloa Ylöjärvellä. Perhettä on kohdannut hirmuinen suru eikä varmasti joulumieltä ole. Voimia sinne paljon, ja voimia myös kaikille muillekin joille joulu ei tuo rauhaa, hyvää oloa.