Pirteät veljekset – heiluvat hännät

Melkein vuoden tauon jälkeen tavattiin Harmaakuonon veli perheineen. Aika on mennyt hirvittävää vauhtia ja aina treffit on siirtyneet tuonnemmaksi ja tuonnemmaksi. Vihdoinkin siirtoa ei tullut, joten pääsimme seuraamaan veljien iloista jälleentapaamista. Käytiin reilun tunnin lenkillä, jonka aikana koirat saivat hetken nauttia vapaudesta. Kaksi 11-vuotiasta kirmasikin innokkaina, röhkivät samaan tapaan, kakkasivat kävellessään, kantoivat keppiä… Nauttivat olostaan. Hihnassa ja valjaissa meno myös maistui meidän kaksijalkaisten  höpötellessä kuulumisia.

Sisällä teen äärellä pulputus jatkui, jatkui myös koirien hännänhuiske, tassuttelu ja huomion kerjääminen. Kokeillessani veljen rasvapatteja Harmaakuonokin olisi tahtonut tunnusteltavaksi 😀 Ja kun laitoin Harmaakuonolle valjaita myös veli olisi niihin sujahtanut mielellään. Onhan hälläkin oppaan ura takanaan.

Riemukkaan treffauksen jälkeen jatkoimme Harmaakuonon kanssa tuttavan järjestämään Nikken-tuote-esittelyyn. Siellä Harmaakuono keräsi huomion. Sai olla tilassa vapaana, jotta väki sai rapsuttaa. Herrapa hyödynsi tuon ja tassutteli tason luo, jossa keksejä. Ei saa ottaa, vaikka ovat sopivasti kuonon korkeudella. Mitäpä labbisherra tekee??? — kallistaa päätään siten, että korvallaan pudottaa keksejä lattialle. Lattialtahan koira saa syödä – ainakin Harmaakuonon mielestä. Kuuluikin tyytyväinen rouske ja kuulemma selvästi näki tyypin tehneen moisen tietoisesti.

Tuotteisiin pikaisen tutustumisen jälkeen siirryimme Opaskoirakerhoon, jossa tulevan oppaanikin kouluttaja oli puhumassa meille koiran ravitsemuksesta.  Harmaakuono taisi olla hiukan väsähtänyt: unihaukkui luennon aikana. Välillä piti pedata, jos se lattia olisi vaikkapa pehminnyt. Niin ei valitettavasti käynyt – ainakin luulen niin 😀

Valitettavasti myös koirien ruokabisneksessä pyritään tekemään halvalla ja laatu kärsii. Ei toki ollut uutta eikä yllättävääkään. Kuivamuoniin tungetaan viljaa ja herää kysymys onko se koiralle luonnollinen ravinnon lähde? Ei. Onko ihme myös koirilla lisääntyneet allergiat? Mielestäni Ei! Saimme vinkkejä hyvälaatuisista kuivamuonista, tietoa raakaravitsemuksesta ja ylipäätään mitä on hyvä huomioida koiran ruokintaa suunniteltaessa. Ehkä en ala aiheesta paasaamaan tämän enempää, mutta olen iloinen löydettyäni nettikaupan, josta voi tilata korkealaatuista, viljatonta kuivamuonaa.

Kotiuduttua Harmaakuono söi ja pötkähti olkkarin matolle huokaisten. Olihan takana vielä edellispäiviltä Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokous ja neulomustreffit. Kokouksessa oli jaksettava aloillaan, mutta neulomustreffeillä sai kollegan leluilla leikkiä ja ihmisrapsutuksia 😀 Siinä samalla Hepa opetteli virkkaamaan. Ja taisinpa saada juonesta kiinni. Nyt vaan harjottelemaan, jotta voin alkaa virkkaamaan istuinalustoja mökille ontelokuteesta.

Nyt Harmaakuono on saanut viettää pari rauhallisempaa päivää. Eilen poika lepäilikin, mutta tänään taas energiaa ja tohistelua tuntuis riittävän 😀 Harmaakuonon levätessä hyppäsin pitkästä aikaa uima-altaaseen. Oli kivaa uida ja tarkoitus on pulahtaa veteen taas ens viikolla. Toki myös ohjelmassa on ollut töitä ja luento otsikolla Kehon kevätsiivous. Luennolla neuloin tuubihuivia, sillä jotenkin oli pysyttävä hereillä. Luento ei ollut tylsä, mutta edellisyön valvoin lähes kokonaan, joten parempi oli olla käsillä puuhaa 😀 Siellä ei kyllä tullut hirveästi minulle mitään uuttakaan.

Varmaan huomaatte, että blogilista lukemistani blogeista on kadonnut?
Viime viikolla ihmettelin jo miten onnistun lisäämään hallintapaneeliin blogeja osoitteiden avulla. Samalla halusin siivota listalta lakkautetut blogit. Ei tullut kummastakaan mitään. Eilisiltana kokeilin uudestaan ja onnistuin hallintapaneelista poistamaan blogeja ja löysinpä senkin miten nettiosotteella blogi lisätään listaan. Homma edistyi toivottoman hitaasti joten aamupäivällä Aata odotellessani jatkoin. Sain lisätyksi kuusi osoitetta. Aikaa kun oli, päätin tulla blogini puolelle  siivoamaan blogilistan ajan tasalle. Löysinkin miten poistot tehdään, lopuksi painoin poista-painiketta kun olisi pitänyt tallentaa… Poistin sitten koko listan enkä toistaseks ole löytänyt mistä saan sen takaisin 🙁 Eli, nyt kun testailen asiaa, täällä saattaa tapahtua ihan mitä vaan. Antakaa reilusti ja rehellistä palautetta, kiitos!

Kuulumisia viikon varrelta

Tällä viikolla on kalenteriin merkattu kaksi matkaa. Toinen on päivän reissu Porvooseen näkövammaiskäsityöporukan kanssa. Päästään shoppailemaan lankoja TT-shopista ja kiertelemään oman halunsa mukaan toki myös vanhassa kaupungissa pikkubutiikeissa. Samaisella viikolla Helsingin messukeskuksessa on mm. Kädentaito-tapahtuma, luomu- ja lähiruoka, sekä outlet-messut. Muovi raha ja lompakko kiittää 😉 Ne kiittää myös toukokuullle varatusta Silmukkasiskojen kanssa tehtävästä  Tallinnan matkasta.  Yövymme siellä, jotta ehdimme kiertelemään paremmin ja nautiskelemaan myös hyvästä ruuasta ja yhdessä olosta.

Eilen vietin hauskan iltapäivän kahden Siskon kanssa. Käytiin palauttamassa vieallista lankaa Novitan lankaDeliin. Sain hyvityksenä samaista lankaa pari kerää, tosin eri väriä. Tummanruskeaa ei enään ollut saatavilla. Samalla kiersimme tarkasti lankahyllyt hypistellen lankoja ja neuletilkkuja. Pariin huiviin löysin langat sekä huovutettavaan kassiin.

Käytiin toisessakin lankakaupassa, josta maltoin olla tekemättä ostoksia. Entisiäkin lankoja on niin paljon vielä neulomatta, että joskus on vaan järjen voitettava lankahingut 😀

Lopuksi istuskeltiin Thehuoneella nauttien valkoisesta appelsiininkukkateestä kera kuivattujen litsi-marjojen. Ne olivatkin mulle uusi tuttavuus. Siskojen syödessä siemenkroisantteja melkein kuola valui, niin herkullisilta ne tuoksui. Ja muistan miten hyviä ne on. Litsit oli ihan  hyviä, ei ehkä kuitenkaan uus herkku. Mut kiva oli viettää aikaa Siskojen kanssa!

Kotiuduttuani päättelin tuubihuivin, jotta pääsin aloittamaan uusista langoista huivin. Teen korinpohjamallilla (1-4 kerrokset: 3o,3n ja 5-8 kerrokset 3n,3o) 120 silmukalla 8mm pyöröllä. Kaverini on pyytänyt vaaleaa tuubihuivia, joten katsotaan tuleeko huivista sellainen minkä hän haluaa.

Viikolla tehtiin hintavertailuja keittiölaattojen ja lattian tekiöiden suhteen. Huomenna avokki ja Aa käyvät parissa paikassa pyytämässä hinta-arviot ja toivottavasti myös jo tilaamassa tarvikkeet. Lattia teetetään jollain laatottajalla. Laatotus tulee n. 15 neliölle. Soviteltiin aikatauluja sellaisiksi, että meille jää firman pyörittämisaikaa ja remontin tekijöille riittävästi remonttiaikaa. Ollaan pähkäilty induktiotasojen vaihtoehtoja, ja ollaan kallistumassa tasoon, jossa kolme levyä rinnakkain ja taakse jää alue missä voi säilyttää esim. mausteita. Mutta katsotaan miten vielä suunnitelmat asettuvat ennen rempan alkamista.

Harmaakuonon veriarvot ovat kaikki viitearvojen sisällä. Itse asiassa sain tiedon jo lääkärikäynnin seuraavana päivänä. Ihanaa kun koira on terve ja oikeasti voi nauttia eläkeläisenä olemisesta tervein paperein. Hammaslääkärikäynnin ajankohta on vielä avoin. Toivottavasti ennen remontin alkamista. Tuossa se pötköttelee tuolini vieressä ja vahtii milloin painun avokin viereen yöpuulle.

Jälleen teidän lukijoiden joukkoon on liittynyt uusi. Minä iloitsen asiasta ja toivon sinunkin viihtyvän täällä. TERVETULOA! 

Aurinkoinen miniloma

Upeiden säiden johdosta saimme toisen talviloman lyhyemmän, mutta ehkäpä sitäkin tehokkaamman. Lähdimme nimittäin pääsiäisen viettoon torstaiaamuna kotiutuen maanantai-iltana. Mökillä vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun.  Miten aurinko ja keväthanget voikin tuoda niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, endorfiini jyllää.  Joka päivä teimme kahden-kolmen tunnin lenkkejä.  Torstaina kävelimme katsastamaan vieläkö lumikenkäily on mahdollista, ja olihan se, joten muina päivinä lumikengät jalkaan ja menoks.

Olen varmaankin niin etelä-suomalainen kaupunkilaistyttö, että tuntui oudolta maaliskuun viimesinä päivinä harrastaa talviliikuntaa, kävellä järven jäällä jne. No onhan nyt ollut kylmä kevättalvi, mutta aurinkoinen. En kyllä kovin nopeaan muista olenko koskaan kulkenut lumisessa metsässä, kävellyt järven jäällä täällä etelässä maaliskuun loppupäivinä. Joka tapauksessa ulkoilu oli huippuhauskaa ja energiaa antavaa. Millään ei olis malttanut mennä sisälle ruuan valmistukseen. Olisi vaan tehnyt mieli nauttia ulkona auringosta ja mahtavasta säästä.

Sunnuntaina oli lämpimin päivä, joten harjasin Harmaakuonon mökin edustalla. Joimme ennen reippaalle lenkille lähtöä teet kera suklaariisikakkujen kanssa. Aurinko lämmitti ja lumet suli.

Selvästi lumikenkätaidot ja kenkäilykunto on talven aikana parantuneet. Kuljimme paljon moottorikelkkareittejä pitkin. Välillä jälki oli jäätiköllä, välillä kuhmurainen, kuoppainen möykkelikköä. Vauhti huonoissa kohdissa ei pudonnut niin paljoa kuin edelliskerroilla. Myöskin lihasväsymystä ei tuntunut laisinkaan. Perjantaina ja lauantainakin käveltiin myös pellolla ja suolla missä upotti moottorikelkkauraa enemmän. Valitettavasti gps-matkamittari toimi todella huonosti. Se katkesi monta kertaa, liikaa katvealueita kaiketikin. Olisi ollut mukavaa tietää kuinka paljon kävelyä tuli päivien aikana.

Iltaisin ruuan laiton ja aterioimisen jälkeen mukavaa ja rentoa oleskelua. Kahtena iltana saunoimme. Hiukan nukuksissa ollut käsityöintokin heräsi ja perjantai-iltana urakoin leikkelemällä kuutisenkymmentä kahvipussia neljään osaan taitosten tekoa varten.

Aikas hidasta puuhaa, joten pitihän sitä välillä nauttia siemenrieskasta johon lisäsin nokkosta – herkullista 😀

Jos pussien leikkaaminen tuntui hitaalta, niin hidasta vasta olikin suikaleiden taittelu. Sunnuntaina sain aikaan reilut parikymmentä taitosta.

Kahvipussitouhujen lisäksi neuloosikin keräili voimiaan. Lauantai-illan aikana neuloin vihreän tuubihuivin, jonka sunnuntaina jo päättelinkin.

Maanantaina ehdin aloittamaan Teddy-langasta Yönsininen-punaliilatuubihuivin. Mulla jäi pari kerää ponchosta lankoja, joten ajattelin saaduksi tehtyä tuubin.

Ja varmasti rakas Harmaakuono nautti olostaan. Hölkytteli mukanamme vapaudesta nauttien. Arvatenkin oma talja oli iltaisin paras paikka.


Aurinko, raikas kevättalvi, luonnossa liikkuminen, rentoutuminen hyvää ruokaa valmistaen, käsitöitä tehden, saunoen 🙂
Virkistää, piristää, antaa lisäenergiaa, joten arkeen paluu on tapahtunut ja erinäisiä suunnitelmia tehtynä, joten tervetuloa KEVÄT!

Kevätaamu

Auringon paistetta, leppeä ilmavirta, lintujen liverrys
Kylmä viima on poissa, KEVÄT – se saapuu sittenkin.

Viime viikolla puhalsi kylmä viima ja talvi ei tuntunut millään antautuvan keväälle. Nyt kuitenkin tuntui aivan kuin kevät sittenkin olisi kampeamassa voittoon.

Keväisestä aamusta pääsin nauttimaan Nuorukaisen ja sen kouluttajan kanssa. Kiersimme ns. Ankkalammen lenkin. Kun lähdimme pihasta Nuorukainen vei samalle reitille mistä ekalla kerrallakin aloitettiin. Pissit tehtyään jatkoimme mäkeä alas. Edessä oli suojatie, koira muisti edellisellä kerralla vasemmalle kääntymisen, joten vähän hämmentyi reittimuutoksesta. Suojatie löytyi ja kadun yli päästiin. Poika olisi jatkanut vasemmalle, mutta suoristi komennosta kulkusuuntansa. Piti hienosti syrjän, näytti vasemmalle kääntyvän tien hienosti ja sinne käännyttiinkin. Alikulun jälkeen käännyttiin taas vasemmalle, vaikka olisi pitänyt mennä oikean kautta suoraan. Tehdä sellainen määly. Nuorukainen hämmentyi erheestä ja vauhti meni mateluksi. Päästyämme takaisin reitille into taas palasi. Osasyynä taisi olla lähellä oleva koirapuisto jonne mieli halajasi. Kovasti ainakin yritti näyttää tietä puistoon ja vähän tarvittiin kouluttajan apuja, jotta päästiin eteenpäin. Tultiin suojatielle, jonka jälkeen oltiinkin Ankkalammen lenkillä. Pitkillä suorilla Nuorukainen käveli reippain ja varmoin askelin. Selvästi kehut ja rapsutukset pyllyn päältä innostutti koiraa. Pääsin nauttimaan hyvästä vedosta ilman koohausta. Kiersimme Ankkapuiston ja palasimme samaa reittiä takaisin. Nyt koirapuistossa oli koiria, jotka haukkuivat. Puiston ohitus oli vielä hankalempaa kuin mennessä. Tarvittiin kouluttajan auktoriteettiä tosissaan. Reitin kotiin poika näytti hyvin ja toi kotiovelle määrätietoisesti häntä heiluen. Kouluttaja kertoi koiran olleen innoissaan heidän tullessa autolta meille, ja nytkin poitsu katseli, pääsiskö sisälle. Ei tällä kerralla. Hetki rupattelua ja rapsuttelua.

Ennen lähtöämme koirat tapasivat ja tervehtivät toisiaan tuttavallisesti ja iloisesti. Molemmat olisi tahtoneet mukaan. Harmaakuono jäi avokin kanssa kotiin. Oli kuulemma läähättänyt lähdettyämme ja raapinut ovea. Lopulta asettautunut maate eikä reakoinut mihinkään, ei silloinkaan kun seisoskelimme tuossa pihassa. Yleensä silloin Harmaakuono seuraa tilannetta porraspäästä hyvin tarkasti. Nyt tullessani sisään se kävi luonani ehkä hiukan mielenosoituksellisena. Kun istahdin säkkituoliin se tuli luokseni, nojasi, änkesi puolittain syliin. Siinä istuimme ja minä silitin vanhusta. Herra köllähti pötkölleen jalkoihini ja painautui vielä likemmäksi. Siinä inhimillistämisen puuskassa puhelin sille, etten hylkää sitä, vaikka kävelenkin nuoremman koiran kanssa. Nuuskuttelin koiran turkkia ja keräsin taas itseäni ja voimiani muutoksen tuulessa.

Nuorukainen pääsee huomenna viikon lomalle hoitoperheeseensä. Varmasti tekee hyvää päästä hetkeksi tarhaolosuhteista kotioloihin. Huhtikuun puolella kouluttaja käy pojan kanssa tuota Ankkalammen lenkkiä treenaamassa ja mahdollisuuksien mukaan katsellaan treeniohjelmaan jokin toinen lenkki. Näin koira pääsee tutustumaan jo etukäteen tulevin reitteihinsä ja tutustuminen ja siirtyminen tapahtuu ehkä vähän helpommin.

Eilen luonani oli meitin käsityöporukka. Yhdestä lähes kuuteen aika sujahti neulomusten ja rupattelun merkeissä. Kahvin kanssa tarjolla oli taasen herkkua monenlaista. Itse tein tuota marjajäädykettä, josta olen täälläkin kirjoittanut lisäaineettomana versiona jäätelöstä. Sai hyvää palautetta ja kulhoon ei paljoa jäänytkään.  Tarjolla oli suklaata, pääsiäismunia, pasteijoita, riisikakkuja, sipsejä, kuivahedelmiä, korvapuusteja, juustoja jne.  Suunnittelimme hiukan kevään tapaamisia. Samalla sain sukan vartta jonkusen sentin neulotuksi. Olen viimesen kahden viikon aikana tehnyt käsitöitä todella vähän. Ei vaan ole ollut inspiraatiota, mutta eiköhän se sieltä taas iske. Ehkä neuloosinkin täytyy välillä kerätä voimiaan. Tai neuloosi huilii minun hullaantuessa keväästä. Kevät on niin mun suosikkiaikaa ja olen onnellinen, kevät on täällä!

Näemmä joka päivä tapahtuu – mua taitaa jo vauhti hirvittää

Eilen mut haastateltiin johtavan kouluttajan toimesta ja tänään eräs kouluttajista soitti haluavansa tulla kokeilemaan minulle koiraa. Toki tiesin, että näitä ns. koirakokeiluja tod.näk. tulee, mutta että jo nyt! Huih!
Ja minusta on upea juttu, että koirakokeiluja tehdään mahdollisuuksien mukaan. Varmasti helpottaa, tai ainakin antaa laajempaa näkökulmaa päätettäessä kelle mikin koira valitaan.

Yhdeksän vuotta sitten tapasin Harmaakuonon ensinmäisen kerran juuri tuollaisella koekävelyllä. Kouluttajan kanssa käveltiin pieni lenkki, sain käskeä koiran istumaan ja maahan. Muistan miten kiltisti Harmaakuono totteli, vaikka en varmasti ollut siinä vaiheessa sille yhtikäs mikään. Oikea auktoriteetti oli takanamme. Ehkä se vaikutti 😀 Olin aivan myyty ja ihastuksissani iloiseen lappisurokseen. Kävellessämme potkaisin irtokiviä, jotka lähti pyörimään kadulla, Harmaakuono meinasi, että nyt pääseekin leikkimään. Nykäs valjaista pyöriviä kiviä kohti 🙂

Kävelyn jälkeen sain kuulla kouluttajilla olevan seuraavana päivänä palveri, jossa koiria jaettaisiin. Toivoin koko sydämestäni, että myös kouluttajan mielestä Harmaakuono on minulle sopiva koira. Meni pari päivää ja puhelu kouluttajalta sai minut ilahtumaan ja odotuksen nousemaan huippulukemiin. Kuukauden päivät vielä ennen yhteistyökurssia jouduin jännittämään ja odottamaan. Kansainvälisenä Opaskoirapäivänä Opaskoirakoululla vietettiin avointen ovien päivää. Tuolloin pääsin Harmaakuonoa tarhalla tervehtimään. Se vaan hyppi ja haukku päästessään kopistaan käytävälle. Ei todellakaan kovin koulutetun oloinen 🙂 Ja vielä muutama yö oli jaksettava odottaa kurssin alkamista. Iloitsin kovasti siitä miten pitkään kouluttaja jutteli tuolla kv-päivässä kaikesta siitä mitä tulossa oli.

Onko tuosta kaikesta todella jo YHDEKSÄN VUOTTA??? :O

Taitaa Harmaakuonon ulkonäkö kertoa, että ON.
Harmaata oli jo silloin kun sain pojan. Toki ihan vaan joitakin karvoja. Nyt harmaata on hurjasti paljon enemmän. Ja uni maistuu vanhoilla päivillä – ainakin rankkojen lumikenkälenkkien jälkeen. Mökillä useampana iltana Harmaakuono makas taljalla kuono pitkin taljaa syvässä unessa pitkiä aikoja.

Ja jos pysähdyimme lenkillä koira pötkölleen ja keppiä järsimään

No tulevana maanantaina tapaan kouluttajan ja jonkun koiran. En kysellyt etukäteen koirasta. Tein sen tietoisesti, jotta en kehittele ennakkokuvitelmia viikonlopun aikana. Vähän jännittää koko juttu, lähteä kävelemään jonkun oudon koiran opastamana. Onneksi kouluttaja on mukana 😀

No kuuluu tänne vähän muutakin. Tänään saimme Aa:n kanssa firman paperit (työlistat, kuitit, työhuonevähennyslaskelmat tms.) valmiiksi kirjanpitäjälle toimitettavaksi. Ihanaa, homma on nyt tehty. Nyt vaan vastailla kirjanpitäjän mahdollisiin kysymyksiin 😀

Mökkilomalla neuloin joustinneuleponchon

Poncho on ollut ylläni tällä viikolla luennolla sekä Silmukkasiskojen tapaamisessa. Kommentit ovat olleet tyyliin ”lämpimät värit” ”ihanan pehmeä” ”pehmeää lankaa” ”siisti neulejälki” jne. Olen kyllä itsekin tyytyväinen. Aa laittoi nuo hapsut, muuten olen neulomuksen tehnyt itse. Lanka ( KIM lang yarns: 68% villaa 29%alpakka 3%polyesteri, tehty puikoilla 8 (kaulaosa nro5), käsinpesu) on kohtuuarvokasta 6-7 euroa 50 gramman kerä. Sitä saa ainakin Lankatalo Priiman verkkokaupasta ja Helsingin myymälästä Mäkelänkadulta.

Ja kun nyt opaskoirista jauhan laitan lopuksi pariin videoon linkit
Isona minusta tulee hyvä opaskoira – Tarvitsen hoitokodin!
Opaskoirakoulu – Sokeille opastajia ja kavereita
(Huomatkaa, juttu on 2-osainen, 2. osan linkki löytyy sivulta)
Opaspentu Jedan muistolle
(Valitettavasti joskus sairaus vie pikkupennunkin)

 Eilen pohdiskelin, että aloittaakko uus blogi teemalla opaskoirat ja saatujen kommenttien perusteella lukijoiden mielestä koirajutut mahtuvat  hyvin tämän nykyisen blogin sisältöön, joten jatketaan vanhaan malliin – ainakin toistaseks.

Herkullista siemenrieskaa

Tänään on ollut välipäivä liikunnallisista suoritteista. Iltapäivän ja alkuillan sateli vettä, joten paistoin meille siemenrieskaa. Mittasin jauhot ja siemenet jo kotona valmiiksi pussiin. Seos vaan kulhoon, lisäks juustoraastetta, kananmunia ja vettä. Sekasin ja pellille…
Sain ohjeen jo marraskuussa ystävältäni. Hänen luonaan maistoin rieskaa ja ihastuin. Tehtiin sitä marraskuisille alusvaatekutsuille ja kerran ihan muuten vaan. Mulla ei ole millä jauhaa siemenet tai pähkinät, joten pistin sellaisenaan. Laitoin ohjeen mukasesti siemenet ja jauhot, ja kun desin verran ns. vapaavalintaisia laitoin karpalojauhetta, pellavansiemenrouhetta ja kurpitsan siemeniä. Rieska onnistui hyvin ja oli herkullista kylmäsavulohen ja viher/fetasalaatin kanssa. Tässä ohje teillekin:

1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl seesaminsiemeniä
1 dl muita siemeniä/pähkinöitä
(siemenet ja pähkinät jauhettuna)
3 rkl kauraleseitä
0,5 dl tattarijauhoja
2 tl leivinjauhetta
2,5 dl juustoraastetta
n. 2,5 dl vettä
2 kananmunaa
suolaa+ muita mausteita

Kaikki sekaisin ja uuniin 200-225/n.25-30 min

Ohje on suuntaa-antava. Käytä mitä kaapista löydät. Voit tehdä ilman leseitä tai tattarijauhoja. Voit lisätä nokkosta tai karpalojauhoja. Tämä rieska onnistuu aina! Kun olet muutaman kerran tehnyt, niin opit tuntemaan koostumuksesta veden määrän tai pitääkö lisätä esim. jauhoja. Annoksesta tulee uunipellillinen.

Sadepäivän ”iloihin” kuuluu näemmä myös purkoosi. Jouduin purkamaan 15 cm ponchoa. Onneksi lanka on niin paksua, että pystyin purkamaan ite ja sain työn takasin puikollekin. Ensin purin silmukka silmukalta, mutta kyllästyin ja vetelin lankaa raasti purkaen aina edelliseen levennykseen saakka. Mutta loppu hyvin, joten taas voi purkoosin tilalle vaihtaa neuloosin. Ja jos tästä purkoosista haluaa löytää positiivisia puolia, niin ehdottomasti tuo, että sain homman neulomiskuntoon ihan itse :O :DD

Onneksi sade loppui ja pääsimme ulkoilemaan. Avokki sytytti nuotion, paistettiin makkarat. Nykyisin en tosin hirveästi makkaroista välitä, mutta haaveilin jo joululomalla talvinuotiosta ja nuotiomakkarasta. Olihan se hyvää, mutta en yhtään enempää olisi tahtonut makkaraa. Mukavaa oli olla ulkona, kuunnella tulen rätinää, tuntea nuotion lämpö, tuoksutella savun tuoksua, leikkiä Harmaakuonon kanssa, nauttia kevätalven illasta.  Nauttiminen sai jatkoa nuotiohetken jälkeen saunomisen merkeissä. Avokki oli tosin aika tasarahaväsy, joten jutustelu aika vähäistä. Teehetken jälkeen painuikin jo pehkuun. Ite taidan noudattaa esimerkkiä, vaikka vähän tekisi mieli istahtaa neulomus käsissä sohvalle ja tehdä purettua osuutta takaisin. Kiire ei kuitenkaan ole, joten ehtis kyllä huomennakin.

Valmistuneet neulomukset

Kropassa on ihana liikkumisen jälkeinen olo. Päivä on ollut lähes täydellinen, juuri sellainen mitä talvimökkeilyltä haluankin. Puoleltapäivin lähdimme lumikenkäilemään. Kävelimme moottorikelkan ajamaa uraa pitkin metsässä. Harmaakuono hölkytti edellä uraa pitkin välillä tullen kepin kanssa vierelle tai taakse polvitaivetuntumaan tassuttelemaan. Selvästi huomaa, että koira välttelee upottavia hankia. Ennen ei menoa paljon hanget hidastaneet. Matkan taittuessa aurinkokin tuli pilvien takaa paistamaan. Lopuksi päätimme mennä pellolle kävelemään jonne Harmaakuono ei tullut, jäi tassuttamaan tien vierusta pitkin. Pellolla oli ojia ja humpsahdin sellaiseen. Ja arvatkaapa kuka kipitti luokseni hankea uhmaten, mun oma ihanuus Harmaakuono. Se läähätti ja tökki kuonollaan. Ylös pääsy oli hankalaa upottavan lumen vuoksi. Lopulta kuitenkin pystyyn ja matkaa jatkamaan. Harmaakuonoakin hanki upotti ja sille tuli hätä. Se olikin se mikä jättää pienen epätäydellisyyden päivään. Sydämestä riipaisi aika tavalla. Toinen niin surkeana alkoi vikisemään 🙁 Avokki auttoi Harmaakuonon pois hangen syleilystä ja saimmekin koira kävelemään meidän jälkiä pitkin. Jostain syystä avokki valitsi reitin, joka oli yhtä helvetin ryteikköä. Siellä oli vaikea kulkea upottavassa lumessa risujen, puiden keskellä samalla ankaran huolen painaessa mieltä Harmaakuonon jaksamisesta. Lopulta oltiin kuitenkin mökin pihalla ja arvatkaapas mitä Harmaakuono teki? — haki kepukan ja halusi sitä heitettävän.

Lohi savustuspussiin ja uuniin. Ennen lähtöä olin tehnyt ison salaatin, joten kalan paistuessa aloittelin uuden ponchon neulontaa. Edellisen sain viime viikolla valmiiksi.

Ohjeen löysin Novitan sivuilta nimellä Joustinneuleponcho.
Ensin luodaan 60 silmukkaa 8mm puikolle, neulotaan *2o, 2n* kunnes kaulaosa on halutun korkuinen. Vaihdetaan 5mm pyöröön ja jatketaan kunnes työ on n. 20 cm. Taas vaihdetaan puikko 8mm ja tehdään levennykset aina oikeilla silmukoilla oikean raidan molemmille sivuille. Levennyksien jälkeen jatketaan *4 o, 2 n*. Myöhemmin tulee vielä kaksi levennyskerrosta, eli neulotaan *6o, 2n* ja vikan levennyksen jälkeen *8o, 2n*. Ohjeessa on vielä, että voi tehdä alareunaan hapsut. Kuten huomaatte, en tehnyt 🙂
Lanka: teddy (45%villa 30%polyamidi 25%akryyli,  puikot 7-8, käsinpesu) Tiedot vyötteestä.
 
En ole vielä päättänyt mitä poncholle teen. Alkuun pidin Teddy-langasta, mutta nyt se tuntuu käteen ehkä vähän liian keinokuituselta. Kaikki, jotka ovat ponchon nähneet ovat pitäneet sen pehmeydestä ja ulkonäöstäkin. Tässä tuli samalla eka työ missä uskalsin tehdä raitoja. Oli mulla mittakin, mutta mittausperiaate oli vähän sinnepäin tyyppistä toimintaa.

Mun asiakas halusi punaisen tuubihuivin, joten neuloin tammikuun alussa hänelle sellaisen. Tämäkin on Teddyä.  Ensinmäinen ”virallinen” tilaustyö 😀

Puikko: 8 mm pyörö
116 silmukkaa
1.       kerros: *1o, 1n*
2.       2. kerros: 116 oikeaa
Ja vihdoinkin olen saanut avokin kaulurin valmiiksi. Sen kanssa tappelin huolella. Ja valitettavasti alussa levennyksistä ei tullut kovinkaan edustavia, ihan liian isoja reikiä. Ihme kuitenkin tapahtui ja muutama viimesin levennyskerros sujuikin paljon paremmin ja se näkyy työssä. Se myös tuntuu… Mutta kauluri siitä vihdoin syntyi, huoh!

No ehkä rumat levennykset ei kaulassa niin hirveästi näy. En tiedä oliko ponchon teosta apua. Tuli siinä treenatuksi leventämistä paksummalla langalla ja puikoilla, vai muutenko se vaan yht’äkkiä napsahti kohdilleen…

Lanka: Merino (100%merinovilla, 30asteen pesu, 3-3.5 mm puikot)

Kaulurin ohjehan löytyy Lankakomero-nimisestä blogista nimellä Ambitus-kauluri. Alkuperäisessä ohjeessa luotiin 116 silmukkaa, avokki halusi kuitenkin kaulurista napakan, joten lähdin liikkeelle 96 silmukalla.  Itselleni tuo on aivan liian tiukka. Inhoankin kaikenmailman kuristavia pooloja tms. Siksi ehkä nuo tuubihuivit sopiikin mun makuun paremmin. Haluan tehdä tuollaisen kaulurin kuitenkin toistekin, sillä haluan tietää kykenenkö tekemään levennykset siihen paremmin heti alusta lähtien.

Tuon kauluri-projektin ollessa käynnissä mulla piti olla ”hätävaratyö” Neuloin huivin

Lanka: Rosarios4 Loopy (85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi, käsinpesu, puikot7)
29 silmukkaa aina oikein

Että näin. Sukkaprojekti etenee. Toisessa sukassa on jo kantapää ja toisessakin vähän vartta. Täällä mökillä on tarkoitus tehdä joustinneuleponcho Lang yarns Kim-langasta. Mulle jäi suklaanruskeasta tuubista lankaa yli ja haaveilin jo tuolloin tehdä tuosta langasta ponchon. Käytiin Aa:n kanssa ostamassa mulle lisää lankaa, tummanruskeaa ja punaista. Sit seuraavaksi haluaisin opetella patenttineuleen. Ohjeita olenkin tutkinut, mutta luiseen kalloon ei mahdu langan nosto puikolle-jutut, mutta ehkäpä vielä senkin tajuan kun joku näyttää kädestä pitäen.
Vielä tästä päivästä. Lumikenkälenkille tuli mittaa Gps:n mukaan 10.8 km. Ryteikössä vauhti putosi surkeaksi, mutta ulkoilu on ihanaa. Illalla käytiin kävelemässä liki neljän kilsan lenkki tuota mökkitietä pitkin. Pakkanen kiristyi alkuillan aikana 12 asteeseen, joten sai pukeutua kunnolla talvikamppeisiin. Mutta loistopäivä on ollut: ulkoilua reippaillen, hyvää ruokaa, neulomista ja tietysti yhdessä oloa avokin kanssa.

Järkyttävän neuloosin kuristuksessakin laihtuu

Otsikosta voisi päätellä mun seonneen, mutta ei se niin ole…
Ja eipä kai tuolla neuloosilla ole oikeasti mitään tekemistä painon putoamiseen, mutta nyt voin hehkuttaa kahta asiaa samassa postauksessa 😉

Kolme viikkoa sitten vatsataudin jälkeen painoni oli 67.1 kg ja sen jälkeen heilunut 67.2-67.7 kilon välillä ja viimesen viikon aikana pudonnut tämän aamun lukemiin 66.6 kg!!!  Ehkä gluteeinittomalla ruokavaliolla on vaikutuksensa. Olen tosin ajatellut, että en hirveästi herkkuja syö, mutta ehkä kuitenkin kaveritapaamisissa tms. niitä on tullut kuitenkin syödyksi. Nyt kun kakkupalat, piirakat on pois, painokin laskee.  Herkutta en toki ole ollut, sillä tänäänkin ostin tummalla suklaalla päällystettyjä riisikakkuja Lidlissä käydessäni. 

Painon lasku tuntuu vähän yllättävältä, sillä iki-ihanaiset  kuukautiset pitäisi tulla parin päivän sisällä, ja silloin yleensä paino nousee. Ja tuota tukisi myös nesteiden kertyminen. Avokki hieroi multa eilen selän. Alaselässä oli paljon nestettä, sitä on aina menkkojen läheisyydessä ja aikana.  Mutta piru vie, vaaka näyttikin nuo iloiset lukemat 66.6 kg. Suunta on oikea. Hitaasti, mutta varmasti eteenpäin kohti kevyempää minua 🙂

Vietimme rauhallisen kotiviikonlopun avokin potiessa flunssaa. Katselimme telkkaria, kuuntelimme kirjoja ja minä NEULOIN! Huoh… Alotin lauantaina iltapäivällä joustinneuleponchon neulomista. Nyt sitä on valmiina yli 50 cm. Ja mikä parasta, neulominen on sujunut virheittä. Aa katseli tekelettä tänään ja totesi sen siistiksi ja hyvännäköiseksikin. Olen laittanut ponchoon kahta väriä Yön sinistä ja Punaliilaa. Molemmat Novitan Teddy-lankaa.   Yön sininen on ns. pääväri, mutta mitä alemmaksi tullaan sitä leveämmät Punaliila-raidat ovat.  Viimenen levennyskerros tekemättä ja sitten vähän helmaa.

Syksyllä ihastuin tuohon Teddy-lankaan, sen pehmeyteen. Nyt mua on kuitenkin alkanut vähän tökkimään sen keinokuitusuus. Villaahan siinä on 45% ja loppu keinokuituja.  Haluan tehdä itselleni (en tiedä kelle tuo nyt tekeillä oleva menee)  tietystä langasta ponchon ja mennäänkin Aa:n kanssa ostamaan kyseistä lankaa. Samasta langasta olen tehnyt itselleni tuubihuivin väriltään suklaanruskea.

Avokin kauluri ei ole valmistunut vieläkään. Se alkaa olla oikea murheenkryyni, mutta taistelutahtoa ei puutu. Saan sen valmiiksi vaikka mikä olisi. Ensin ongelmana oli levennyksiin tulevat reiät, ongelma ratkesi. Pääsin neulomaan eteenpäin. Ilmeisesti lanka ei ole kovin hyvälaatuista, sillä se halkeilee. Olin ottanut puikolle vain puolet lankaa ja näin kadottanut yhden silmukan. Se toi ongelmia seuraavaan levennyskerrokseen, jonka jälkeen kuvio ei enään pysynytkään kuosissa. Torstaina ystäväni otti työn luokseen hoitoon, purki sen levennykseen ja sai onnettoman silmukan pelastetuksi. Sain työn eilen takaisin ja innokkaasti aloin leventämään. Noh, langan haituisuus teki tepposet ja levennyksen jälkeisellä kierroksella syntyi uusi virhe. Eilisiltana käyrä oli korkealla, mutta Tänään Aa sai homman ratkaistua ja ylimääräsilmukat haljenneesta langasta poistettua. Illalla istuin onnellisena neuloen kauluria aina kerroksen 20 loppuun. Siis tarkoitan siitä mistä levennykset alkaa. Jäljellä on 16 kerrosta ja muistaakseni kolme levennystä. Seuraava kerros olis taas levennyskerros, joten pitäkää peukkuja, että homma sujuu. Kyseessä on siis Ambitus-kauluri, jonka ohje löytyy Lankakomero-nimisestä blogista.

Huomenna kantapäätreenit jatkuvat. Olen nyt tehnyt kantalappua niin pitkälle, että ilmeisesti alkaa kavennukset. Toisen sukan silmukat on luotu ja vartta himpun valmiina. ”aivot narikkaan”-huivi valmistui torstaina. Mulla oli huivi ihan vaan hätäneulomuksena. Jos tulee vastoinkäymisiä ja tarvii silmiä, työ odottamaan ja ”aivot narikkaan” -työ esille. Nyt sellaista ei ole, mutta tällä viikolla on monena päivänä mahdollisuus silmälliseen apuun tarvittaessa.

Näistä mun tekeleistä/suurista neulomuksista tulee kyllä myöhemmin kuviakin 😀
Nyt kuitenkin yöpuulle, sillä ensin aamu töitä ja sitten sukan neulontaa on huomiselle ohjelmoituna.

Aidompi vaihtoehto jäätelölle

Jäätelö on ollut suosikkiherkkuni, mutta sen syönti on vähentynyt, voisi melkein sanoa, jäänyt ”ruokaherätyksen” jälkeen lähes kokonaan.  Hyvää siinä on turhien kaloreiden jääminen vähemmälle. Enpä ole ”taistellut” vastaankaan, joten jätski on harvinainen herkku nykyseltään. Myönnetään, joskus (kesällä lähinnä ) iskee jäätelöhimo, joka kyllä talttuu tuoteselostuksia luettaessa. Miten paljon kaikkea lisäaineiksi luokiteltavaa jäätelöistä löytyykään. Ihmetyttää joskus onko jäätelöissä juuri mitään aitoa.

Maanantaisella luennolla luennoitsija vinkkasi millä jäätelön voi ”korvata”, ja mikä on myös ravintoarvoiltaan parempaa. Sekoittaa turkkilaista jogurttia kermavaahtoon, lisää siihen marjoja. Jos haluaa makeutusta, hunajaa tai sokeria, steviakin toki käy. Nyt illalla päätin kokeilla. En ole aijemmin jogurttiin sotkenut kermaa jne. Noh, nyt vatkasin luomukermapurkillisen, lisäsin jogurttia 4-5 dl (en mitannut tarkalleen) vaahtoon. Sekoitin. Lisäsin hunajaa teelusikan kärjellisen. Sitten pakkasesta puolisulaneita vadelmia ja mustikoita yhteensä n. puol litraa sekaan. Tunniksi jääkaappiin tekeytymään ja iltateen kanssa maistelemaan. Hyvää! Mietinkin jo miten herkullista voisi tulla kesällä tuoreista mansikoista. Herkussa ei ole keinotekoisia aromeita, ei keinotekoisia vitamiineja eikä kaikenmailman täyteaineita mitkä takaa koostumuksen hyvyyden tms. Suosittelen kokeilemaan!

Ja onhan mun vähän hehkutettava. Meillä oli Silmukkasiskojen miitti ja yksi Sisko keksi keinon miten selviän avokin Ambitus-kaulurin levennyksistä siten ettei neulokseen tule reikiä. Olen ikikiitollinen ja onnellinen. Nyt taas neuloosi voi hyvin. Olin jo sen voinnista hiukan huolissani 😀 Ehkä uskallan aloittaa ponchonkin neulomisen 🙂 Kovasti tekis mieli vielä istua neulomaan, mutta nyt on maltettava mielensä. Muuten on aamuyö ennen kuin pääsen unille.

Harmaakuono on parina viime yönä herättänyt meidät – ulvomalla kaihoisasti. Mitä lie unia vanha herra katsellut 😀 Tiistaina on sitten vuorossa liikkumistaidon ohjaajan visiitti luonamme, silloin se koiran vaihto -prosessi sitten käynnistyy. HUIH!!!

Hävittyjen taisteluiden päivä

Huoh, takkuan avokille tulevan kaulurin kanssa 🙁
Olen päässyt levennyksiin ja levennykseen tulee aina reikä. Ongelmalliseksi asian tekee vasen kätisyyteni ja oikean silmukan kiepautus. Ilmeisesti kiepautus aiheuttaa sen etten saa kierrettyä nurjaa levennystä riittävästi ja neulokseen jää reikä. ÄRSYTTÄÄ ja TURHAUTTAA!!! Haluan saada työn valmiiksi, mutta ei Aa:n kanssa onnistuttu ongelmaa ratkaisemaan, huoh! Sunnuntaina miitataan Silmukkasiskojen kanssa, joten tämä ongelmatapaus saapuu paikalle ja toivoo jonkun Siskoista keksivän miten pääsen eteenpäin. Oli muuten jo aika likellä etten purkanut koko työtä. Ajattelin jo, että ehkä mun pitäs vaan pysyä suorissa töissä mihin ei tule mitään leveyden muutoksia kun kerran olen näin aasi. Noh, ehkä mä vielä vedän henkeä ja lasken kymmeneen. Ja ehkä mä vielä löydän vasurin, jolle ohjaaminen/neuvonta on mulle vähän helpompaa.

Suunnittelin alottavani joustinneulebonchoa, mutta siinäkin on levennykset, taisi olla oikealla silmukalla, joten nyt vähän arveluttaa kannattaako aloittaa vai unohtaa koko juttu. Eli, käsityörintamalla just nyt ei mee kovinkaan kaksisesti.

Kun neulomisista ei tullut mitään siirryin toiseen taistoon. Latasin puhelimeeni Gps-paikannin/kartta-ohjelman, joka on ymmärtääkseni kehitelty näkövammaisia ajatellen, ja joka toimii myös Nokian ja näppäinpuhelimissa. Ohjelma on sellainen mikä ratkaisisi meidän ongelman lumikenkäilyssä jäällä. Siinä nimittäin voi tallentaa lähtöpaikan sijainnin ja palatessa ohjelma opastaa oikeaan paikkaan ilmaisemalla matkan määränpäähän ja suunnan kellotaulun mukaan. Sain ohjelman lopulta puhelimeeni ensin soitettua pienen apua pyytelevän puhelun. Ohjelman valikoita pääsin selailemaan ja vaikutti mielenkiintoiselta, tahdon testaamaan. Ongelmaksi kuitenkin muodostui etten saanut sovellusta gps-yhteyteen. Syytä en löytänyt mistään. Kokeilin Kartat-palveluakin ja siellä Gps toimi moitteetta. Odotan innolla, että tuo gps-yhteysongelma ratkeaisi ja ohjelma alkaisi vörkkimään. Tänään en jaksa enään taistella, mutta jospa huomenna ennen lumikenkäilemään lähtöä.

Tämän tietokoneenkin kanssa on ollut taistelua, sillä jämähtelee jumiin ja ei auta kuin pakkosammutus ja sitten uudelleen käynnistys. Ehkä tämä on leviämässä 🙁 Mutta joo, ehkä tälle päivää ei enempiä taistoja enään tule ja huomenna taas selviän voittajana niistä taistoista mihin ryhdyn, vaikka tänään takkiin on tullutkin 😀