Julkaistu

Myyjäisissä

Helmikuun lopulla rottinkikerhossa heitettiin ilmoille idea järjestää myyjäiset. Ryhmässä on todella taitavia käsityön taitajia. Heiltä syntyy upeita koriste-esineitä, koruja, poppanoita, neuleita, koreja, keramiikkaa jne. Itse olen vasta-alkaja heidän rinnallaan, mutta päätin rohkaistua ja valita käsitöitäni myytäväksi. Vielä jännemmäksi homman teki se, että olin itse myymässä niitä.

Myyjäiset pidettiin eilen Iiriksessä (näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus), joka sijaitsee Itäkeskuksessa. Mainontaa ei saa tehdä talon ulkopuolisin kyltein. Itse mainostin tapahtumaamme Facebookissa, jossa aika moni kaveri työskentelee Iiriksessä tai käy siellä usein. Myyntipisteemme oli IIriksen pääovien läheisyydessä infon takana olevassa aulassa. Työntekijät olivat saaneet tiedotteen omaan sähköpostiinsa. Talossa oli myös jokin seminaari.

Minulla on kertynyt jonkin verran neulomiani huiveja, jotka laitoin myyntiin. Kevättä vasten ei ehkä paras ajankohta, ei nimittäin mennyt yhtään kaupaksi. Neuletöiden hintoja olen ehkä jonkin verran oppinut hinnoittelemaan huomioiden lankojen hinnat. Vaikeaa se on. Materiaalikulut+työ. Työn hinnan arviointi on hankalaa. Neuletöitähän olen myynyt joitakin tuttaville ja ystäville. Ja huiveja on aikaisemmin ollut kaverillani myynnissäkin.

Keramiikan hinnoittelu oli todella vaikeaa. Itse savihan ei paljoa maksa, mutta lasitteet jo ovatkin arvokkaampia, ja onhan keramiikan valmistuksessa paljon työvaiheita, työstö, kuivuminen, raakapoltto, lasitus ja lasituspoltto ennen kuin työ on valmis. Sain myydyksi ruskean koiramukin ja siihen sopivan ruskean aluslautasen sekä punaisen pikarin. Lisäksi myynnissä oli tiistaina valmistunut ovaalin muotoinen rottinkikori. Sen ostaja vaikutti erittäin tyytyväiseltä löytöönsä. Se lämmitti mieltä.

Täysin sokeana oli vaikea tietää milloin joku katseli töitä ja milloin ei. Eikä tuntunut mielekkäältä höpötellä koko ajan mitä esillä oli. Tahtomattakin heikkonäköiset myyjät oli hiukan paremmassa asemassa, pystyivät nappaamaan asiakkaan omia töitään ihastelemaan. Ja tämä ei sitten ole mikään kateellisen ihmisen kirjoittamaa, vaan havainto. Ja siksipä, jos vielä menen myymään itse tuotteitani avustajan mukana olosta on varmasti hyötyä. Joka tapauksessa mukava kokemus eikä se myyminen niin kamalalta tuntunutkaan.

Aamupäivään mahtui iloinen jälleennäkeminen, nimittäin Oton ensinmmäisen hoitoperheen isäntä tuli moikkaamaan meitä. Alkuun Otto oli vähän hämmentynyt, mutta sitten pyöri jo selällään isäntänsä jaloissa rapsutuksista nauttien. Ja isännän tehdessä lähtöä piti pari kertaa kaihoisasti ulahtaa paikaltaan. Hienoa, että nyt pikatapaaminen järjestyi. Onhan Otto ollut minulla kohta jo pari vuotta. Ja Otto sai ison solmuluun, jonka sitten herkuttelee pääsiäisenä mökillä. Nyt se tuossa unihaukkuu, mitä lie unia katselee 🙂

Tiistaina sain valmiiksi tosiaan ovaalikorin ja aloitin isoa pyöreää koria, jonka punon vain tarjotinkorkeuteen. Ehdin leikkaamaan siihen jo pystyloimet. Ohjaajamme päätteli sienikorin ulkoseinät, vielä väliseinien viimeistely ja sitten se on valmis. Keramiikassa puolestaan teepannun teko jatkui, nyt sain siihen kannen ja nokan. Kannen teossa olikin oltava tarkkana, että savi pysyi yhtä kosteana pannun suusta kuin itse kannustakin, jotta kutistuisi kuivuessaan tasaisesti saman verran. Tein kannen makkaratekniikalla. Nokassa käytin sabluunaa. Ensiksi kaulitsin tasaisen levyn, josta leikkasin nokan. Se kiinnitettiin pannuun lietteen avulla. Tein nokan kohdalle ennen nokan kiinnitystä siiviläreiät. Ensikerralle jäi vielä kahva.

Villapaitaa olen neulonut joka päivä muutaman kerroksen. Eilenkin se oli mukana myyjäisissä hiljaisien hetkien ajan vietteeksi. Vartalo-osaa on neulottu kohta 20 centtiä, joten vielä neulottavaa riittää. Olen miettinyt jopa jonkin välityön tekemistä 😀 Mitä sääennustuksia olen seurannut ei mökkisäät taida pääsiäisenä kovin kaksiset olla, joten neulomiselle aikaa riittää.

Maanantaina valmistin peston pitkästä aikaa itse ja onnistuikin hyvin. Broilerin rintafileet maistuivat riisin ja peston kanssa herkullisilta, joten tyytyväisin mielin korvalääkärin kautta Silmukkasisko-tapaamiseen. Korvalääkärissä korvista imettiin vaikut pois ja vasemman korvan kuulokin palautui. Ah, mikä helpotus!

Tavattiin Silmukkasiskojen kanssa Villa lanka-nimisessä lanka- ja taidekaupassa. Siellä istuimme sohvilla neulomassa, rupattelemassa teestä, kahvista ja pikkupurtavasta nauttien. Lopuksi kiertelimme tutkailemassa kaupan valikoimaa ja kahta lankaahan sieltä mukaan läks. Mukava pari tuntinen sujahti vauhdilla.

Julkaistu

Viikon varrella

Valitettavasti toistamiseen tällä viikolla treeni pt:n kanssa peruuntui, mutta sairastumisille ei voi mitään, joten maanantaina paremmalla onnella. Onneksi eilen kuitenkin Otto opasti hienosti minut Vidaan ja illalla takaisin kotiin. Pääsin nauttimaan spinningin huumasta, huoltamaan kehoa ja treenaamaan keskikroppaa. Kävellessäni Vidaan sääriin ja pohkeisiin sattui niin paljon, että radan varressa teki mieli alkaa huutamaan. Inhoan mun coretexlenkkareita, ovat hirveän kovat ja huonot jalalle. Tilattiinkin avokin kanssa Partioaitasta Salomonin coretex-kengät, jotka saatiinkin jo keskiviikkona. Mulle kenkä oli kuitenkin pieni, joten huomenna uuden avustajan kanssa paria vaihtamaan. Toivottavasti seuraava koko istuu jalkaan hyvin.

Onneksi sääri- ja pohjekipu ei kuitenkaan pilannut spinningtreeniä. Oli kiva taas polkea Iran ohjauksessa ja jatkaa rolleriin. Varvistuksia tehdessämme jalat tuntuivat kamalilta, mutta pilateksessa ei vaivanneet. Onnistuneen treeni-illan jälkeen oli mukavaa palata kotiin hyvin opastaneen koiran kanssa. Hyvää mieltä lisäsi jälleen ihmisten ystävällisyys Vidalla. Kotimatkalla tapasin koiran ulkoiluttajan, joka kertoi minulle hänellä olevan koira mukanaan, joten pystyin olemaan skarppina ohitustilanteessa.

Minulla/meillä tosiaan vaihtui avustajan sijainen. Eka sijainen lopetti viime perjantaina ja keskiviikkona aloitti uusi. Perjantaina ennätettiin laittamaan villapuserosta hihapaikat ja nyt viikon mittaan olen neuloskellut kerroksia tasaseen tahtiin paidan vartalo-osaan. Nyt tämä uusi sijainen ei ole käsityöihmisiä, joten apuja tarvittaessa täytyy kysellä Silmukkasiskoilta ja ekalta sijaiselta. Käsityökärpänenkin nimittäin suristelee ihan mukavasti treenikärpäsen rinnalla.

Tiistaina keramiikassa jatkoin teepannun yläosan valmistusta makkaratekniikalla. Ens kerralla teen nokan, kädensian/kahvan ja kannen. Rottingissa ohjaajan taistellessa sienikorin sangan kanssa punoin ovaalikoria. Tää alkuvuosi on mennyt todella vauhdilla, sillä keramiikkaa on jäljellä vain neljä ja rottinkia viisi kertaa. Sitten tiistait vapautuu muulle touhulle.

Tällä viikolla meillä oli Oton kanssa koulutuslenkki. Johtava kouluttaja Kirsi tuli luoksemme ja teimme Vidan reitin harjoituslenkkinä. Nyt Otto ei saanut yhtään jumittaa eikä haahuilla. Mä harjottelin tiettyä napakkuutta/äänenkäyttöä. Uusiksi ottoja tuli jonkin verran, mutta Ottopa kesti ne. Tuntui hyvältä kulkea, tuntea koiran liikkeet valjaissa, kevyen vedon. Menomme näytti paljon paremmalta mitä edelliskerralla, ja siltä se myös tuntui. Hiljalleen vauhti on löytynyt ja haahuaminenkin vähentynyt. Vielä kun tulee täsmällisyyttä, vastuun ottoa reitistä ja kokeilut loppuu, meistä tulee vielä ihan onnistunut parivaljakko.

Toki arkipäiviin on mahtunut myös töitä. Vaikka maanantai olikin melkoinen peruutusten päivä, loppuviikon työt piti kutinsa. Ens viikko näyttää todella hiljaiselta, mutta kalenteri on täyttynyt iloisesti kaikesta muusta 😀 Toivottavasti maanantain treeni onnistuu ja alkuillasta tavataan Silmukkasiskojen kanssa pitkästä aikaa. Siitä on hyvä potkaista uusi viikko käyntiin. Mutta vielä tätä viikkoakin on viikonlopun verran jäljellä, joten rentouttavaa oloa kaikille lukioille. Nyt menen keittämään teetä ja rentoilemaan rupatellen Aa:n kanssa, joka tuli hierontaan ja kuulumisia vaihtamaan. Ihana nähdä häntä pitkästä aikaa.

Julkaistu

Missä mättää? – sen jos mä tietää voisin, oloa se helpottaisi

Koska liikunnallisesti elämä on ollut todella hiljaista, odotin tämän päivän pt-treeniä kuin labukka ruokaansa. Treenin jälkeen oli vielä tarkoitus nauttia infrapunasaunan lämmöstä. Aina asiat ei kuitenkaan mene niin kuin suunnittelee. Pt-treenin ja infrapunasaunan sijaan nimittäin kävelin pari tuntia aurinkoisessa ja keväisessä säässä.

Kotoa lähdin Oton kanssa hyvissä ajoissa ja alkumatka sujui hienosti. Otto opasti reippaasti hiekotushiekoista ja pienistä lätäköistä huolimatta. Pääsimme radanvarsitielle ja sitäkin sillan ylitykseen asti. Otto käänsi meidät loivasti vasempaan, oikealla huomasin olevan jonkin metalliaidan, jota en ole aiemmin huomannut. Autojen äänet lähestyi ja arvelin Oton tehneen todellisen suunnan muutoksen, käännyimme takaisin löytäen hiekan ja asfaltin rajan. Siinä se kumma aita oli taas. Mietin, onko reitissä muutoksia, hämääkö äänimaisema minua kun lumet pois vai mikä mättää. Lähdimme jatkamaan Oton ohjaamana asfalttitietä. Autojen äänet kuului liian liki, kuulu myös radalla menevät junat. Vasemmalta kuului ilmastointihormin suhina ja ajattelin meidän olevan sittenkin liki portaiden hakua. Portaita ei kuitenkaan löytynyt. Asfalttitie vain jatkui. Junien ääni kuulu edelleen oikealta, mutta ei vaan haettavia portaita löytynyt. Epävarmuus valtasi mielen. Kaksi naista ohjasi minut palaamaan takaisinpäin ja kääntymään oikealle. Niin tein, löysin itseni parkkipaikalta. Autoja meni joka suuntaan ja ihmiset vauhdilla ohi. Pyörin parkkipaikalla ja nuohosin sen laitoja etsien mistä pääsisin lähdelle rataa. Lopulta löysin ja jatkoin eteenpäin. Portaita ei vain kuulunut ja usko oli lopussa. Käännyin takasin ja aikamme käveltyämme löysin taas asfalttitien ja hiekkatien taitteen vieressä olevine aitoineen.

Alkuun olin varma Oton temppuilevan ja olevan menemättä oikein jonkin lätäkköjärven takia, mutta en ole varma alkuunkaan. Nyt minusta nimittäin tuntuu, että jostain syystä en päässyt jatkamaankaan suoraan vaan väkisinkin jouduin kohden Peltomyyränkujaa. Ja nyt kun en pysty itse asiaa tarkistamaan, turhauttaa ja ärsyttää. Haluan tietää pian mikä siinä oikein mätti. Nimittäin löydettyämme radan varteen hiekkatielle Otto opasti taas todella reippaasti ja määrätietoisesti meidät kotiin.

Huomenna kalenterissani lukee spinning+roller+pilates, saas nähdä miten meikäläisen käy, tuleeko taksikeikka vai jääräilenkö kävellen Vidaan. No jospa saisin ennen huomisiltaa tietää mikä reitillä mätti. Onneksi perjantaina avustaja on täällä, joten hän opastelee meidät treenaamaan. Kotimatkalla on sitten aikaa haahuilla. Onneksi Janna ymmärtää tilanteen ja tsemppailee minua harmituksen kourissa olevaa, mutta silti ei ole kivaa myöhästyä sovitusta tai joutua perumaan treeni. Tänään en vaan paikalle löytänyt, joten nautin auringosta ja d-vitamiinista 🙂 Ei se kyllä siinä hetkessä hirveämmin lohduttanut.

No jospa huomenna liikunta sitten palaisi elämääni oikein rytinällä. Kuun alkajaisiksi elämää tulivat odotetustikin häiritsemään valupäivät ja torstaina lähdimme mökille. Saimme myös äitini perjantaina vieraaksemme. Sää oli kylmä, sateinen ja tuulinen. Tiet kelirikon kourissa, joten liikkumiset jäi. Sunnuntaina istuimme sentäs nuotiolla tihkusateessa pitkään ja hartaasti myös sisäistä lämmikettä nauttien. Perjantai-iltana äiti koetti opettaa minua tanssimaan, lauantaina nautimme saunan lämmöstä. Neuloin villapaitaa ja nyt mennään todella hitaissa kerroksissa, koska silmukkaluku on jo pitkälle yli 300. Vielä olisi kymmenen kerrosta hihapaikkoihin.

Maanantaina kotiuduttua suoraan Opaskoirayhdistyksen hallituksen kokoukseen, joka kesti reilusti yli kolme tuntia. Kotona nopsaan salaattia ja ilta menikin töiden merkeissä.

Eilen tiistaiseen tapaan aika hujahti käsitöiden merkeissä. Keramiikassa aloitin tekemään teepannua. Mukaani sain valmiit lasitetut pikarin, lautasen ja mukin. Rottingissa sienikori ei valmistunut vieläkään. Ohjaaja sai siihen kiinnitettyä sangan ja aloitettua siihen ruutupunosta. Epäilen valmistuuko se pirulainen vielä ensi kerrallakaan. Leikkasin jo loimet ovaalikoriin valmiiksi. Siinä ne tämän kevään työt taitavat sitten ollakin. Syksyn rottinkiryhmien tulevaisuudesta ei taida vielä olla tietoa, joten nähtäväksi jää mitä sitten. Joka tapauksessa kotona iltateen äärellä jatkoin paidan neulontaa.

Toivottavasti huomenna pääsen hikoilemaan spinnutunnille, rolleriin kehoa huoltamaan ja pilatekseen keskikroppaa kehittämään. Tarkoitus on viettää mahdollisimman liikunnallinen loppukuu, joten paree alkaa taas reitti Vidaankin sujumaan!

Julkaistu

Ensinmmäisen villapaitani aloitus

Eipä alkanut villapaidan neulonta ihan mallikelpoisesti.
Loin 3.5 mm pyörölle 162 silmukkaa ja tikutin onnellisena 3 cm joustinneuletta *1 o 1 n* Ja aloitin levennyskerrokset ehtien tehdä viisi joka kerroksen levennystä. Vaihdoin pidemmän pyörön ja jatkoin 20 levennyksen satsiin, jossa joka toisella kerroksella levennetään ja joka toisella ei. Työ liikkui erittäin huonosti kaapelilla, joka on sellainen luttana muoviputki. Puikot tilattu jostain nettikaupasta ulkomailta ryhmätilauksena. Siinä väkertäessäni päätin ostaa kunnolliset 3.5 mm 80 centin kaapelilla olevat puikot Kädentaitomessuilta. Ja niin tapahtui. Helpottuneena vaihdoin puikot. Vaihtovaiheessa mietin, että onko juuri ostamani paksummat, mutta työnsin epäluulot syrjään ja jatkoin neulomista. Kerroksella 11 kuitenkin tajusin olevani oikeassa. Neuloksesta tuli paljon löyhempää, joten työ lepäämään, odottamaan maanantaita ja avustajan saapumista. Neuloosi oirehti pahasti, joten turhautuma oli karseaa.

No avustaja totesi saman. Olinkin aloittanut työn 3 mm puikoilla ja tuolloin neuletiheys oli sopivaa ja 3.5 mm puikoilla liian löysää. Purkoosi! Purettiin joustinneuleeseen asti, koska neulon erikoisesti oikeat silmukat, ja niihen syntyy kierre. Se näyttää hassulta sileässä neuloksessa, joten avustaja oli viikonloppuna pähkinyt miten opettaisi minut kierresilmukoista pois. Olen vasuri, joten neulon muutenkin eri päin. Kun neule on käsissäni, otan neulottavan silmukan oikealta puikolta, eli neulon vasemmalta oikealle. Tehdessäni oikean silmukan, puikkaan vasemman puikon itsenipuolen, eli etupuolen silmukan jalastaja neulon. Avustaja opettikin neulomaan niin, että teen puikkauksen silmukan takajalasta. Niin tehdessäni oikeat aaltoilevat, minun tekniikalla ne kiertyvät. Alkuun tuntui todella hitaalta, omituiselta ja hankalaltakin. Hiljalleen sujuvuus kuitenkin paranee.

No eivät ne vastoinkäymiset tähän loppuneet… Palasin kolmosen puikkoon ja rupesin tekemään uudelleen ekoja levennyksiä. Työ ei liikkunut kaapelilla ja ährätessä halpispuikosta kuului naksaus ja se meni poikki. No eihän mulla ollut kolmosen puikkoja, joten mistä puikot neuloosin oireisiin? Onneksi ystäväni pelasti, tänään pääsin työtä jatkamaan, joten toivottavasti nyt vastoinkäymisistä selvitty.

Eilen keramiikassa tein lintuaiheisen patsaan. Elokuussa järjestetään Joensuussa Parafestit missä on vammaisten töitä esillä. Keramiikkaryhmältä on pyydetty näyttelyyn teoksia teemalla lintu. Itse en ole ollut kovinkaan innostunut näyttelyteosten tekemisestä, mutta eilen sain tehdyksi oman osuuteni. Tein linnun pesän, jossa emo hautoo muniaan. Pesä on kiinni puun oksassa. Ehdin vielä suunnittelemaan raakapoltosta tulleiden töiden lasitusvärjäystä. Pikarista tulee punainen, mukista ja lautasesta sinivalkoiset. Tarjoiluastia oli kuivunut hyvin ja menee ensi viikon raakapolttoon.

Rottingissa sain vihdoin sienikorin haluttuun korkeuteen. Ensi kerralla edessä päättely ja väliseinien korotus. Todettiin ohjaajan kanssa, että en ehdi millään tekemään toista sienikoria tämän kevään aikana. Kertoja on jäljellä seitsemän ja ainakin yksi menee vielä keskeneräisen työn kanssa. Toinen sienikori jää hamaan tulevaisuuteen.

Lauantaina oltiin parin Silmukkasiskon kanssa Wanhan sataman kädentaitomessuilla. Kukaan meistä ei tehnyt isompia ostoksia. Ostin ne 3.5 mm 80 cm pyöröpuikot, 5 mm pitkät puikot, avokille tulitikkurasioiden säilytysastian ja itselleni nahkaisen kukkaron, jossa labbiksen pää 😀 Siihen aloin heti keräämään ensi syksyn Tampereen Kädentaitomessujen kassaa 🙂 Niille ihanille messuille on taas pakko päästä hullaantumaan. Nyt lauantaina kiersimme messut yllättävän nopeaan, sillä kahden jälkeen olimme jo valmiita kotimatkaan.

Julkaistu

Rottinkia, keramiikkaa, neuloosia – käsityöpostaus vihdoinkin

Nyt kaikki, jotka ovat jo kyllästyneet liikunta/treenijuttuihin HUOMIO, nimittäin tässä päivän toisessa postauksessa aiheena on käsityöt. Varmaan voin sanoa, että se toinen meikäläisen intohimo 😀

Multa jäi viime vuoden puolelta esittelemättä joitakin töitä, joten aloitetaan niistä. Korikerhossahan syksyn mittaan valmistui useampi kori. Tässä suorakaiteen muotoisella vaneripohjalla oleva kori. Reunoista ja kulmista tuli vähän aaltoilevat eikä kori pysynyt aivan muodossaan. Eräs korikerholainen kuitenkin piti aaltoilusta ja sanoi korin olevan kaunis. Itse suhtaudun kriittisemmin. Nyt kevätpuolella meillä on 15 korikerhoa joista yhden kerran olen tähän mennessä joutunut olemaan pois. Olen väkertänyt sienikoria, jossa on väliseinät. Edelliskerralla pääsin eroon väliseinistä ja viime kerralla sainkin paljon aikaan. Ehkäpä tulevana tiistaina pääsen päättelyyn. Vielä ennen kerhotapaamisten loppumista minun pitäisi ehtiä tehdä vielä toinen sienikori. Vähän pelottaa, että aika loppuu kesken.

Keramiikasta on jäänyt esittelemättä ensinmmäinen työni. Ohjaaja antoi minulle noin kilon möykyn savea ja annoin käsien tehdä sellaista mitä tuli luonnostaan. Jotkut sanovat työtä jonkinlaiseksi savikoriksi pallukkariviseinustan vuoksi. Olen värjännyt pallot ja pohjan ennen läpinäkyvää lasistusta. Työssä on sormenjälkiä ja paljon sellaista mikä saa miettimään mitä tälläkin hökötyksellä teen, ja siksipä kain julkaiseminen työstä on jäänyt. Nyt kuitenkin kuvat tässä. Ja tässä eka kipponi 🙂 Kevätkaudella meillä on 12 keramiikkakertaa. Yhden kerran olen joutunut olemaan pois. Ehkäpä parhaina tai pitäisikö sanoa onnistuneimpana töinäni pidän vasenkätisen teemukia, jossa kyljessä koirarelieffi. Koira on omin sormin näpertämäni ja se on kiinnitetty savilietteellä. Halusin kupista kaksivärisen, jotta koira erottuisi. Muki saisi olla vieläkin isompi, mutta aika kiva tämäkin. Lautanen onnistui myös kivasti. Tämä auringonkukkakulho taisi syntyä jo viime vuoden puolella, mutta nyt ollut raaka- ja lasituspoltossa. Tehdessäni en ajatellut auringonkukkaa, mutta raakapolton jälkeen pohtiessani miten kulhon haluaisin lasitettavan, koristeulokkeista tuli mieleen auringonkukka, joten koristeulokkeista tuli vahvan keltaiset ja sisustasta ruskea. Tällä hetkellä raakapolttoa odottelevat muki, pikari, lautanen ja tarjoiluastia. Niistä sitten enemmän aikanaan.

Joululomalla mökillä neuloin pitkästä aikaa joustinneuleponchon. Ohjehan on Novitan ohjeista. Teddy-lankaa minulle oli kertynyt kerätolkulla, joten poncho puikoille 😀 Tämä Yönsini-liila-punainen poncho meni asiakkaalleni, ja kun vieläkin lankoja jäi markkinoin toiselle poncholle ostajan. Poncho palmistui viikko sitten ja on jo postitettu saajalle. Toivottavasti on tyytyväinen.

Ponchojen välillä syntyi korinpohjaneuloksella tämä ruskea Novitan Suomivillasta neulottu kauluri. Neuloin muistaakseni yli 140 silmukalla vitosen puikoilla. 1-4 kerrokset silmukat 1-4 o ja 5-8 n. Kerrokset 5-8 1-4 silmukat n ja 5-8 silmukat o. Ja sitten homma lähti alusta. Lankaa meni kolme kerää. Kuten taisin jo aiemminkin mainita, aloitin tällä viikolla ekan villapaitani neulomisen. Teen sen Viron villasta 3.5 mm puikoilla, ylösalaisinneule, joka löytyy Ulla-neuleiden sivustolta. Saas nähdä miten kauan minulla paidan neulomiseen menee… Että nyt aika kivasti liikunta ja käsityöt mahtuvat elämään samanaikaisesti, yes!

Julkaistu

Hepostelua tuulen tuiverruksessa

Sunnuntaina oli kolmen viikon tauon jälkeen aika hypätä issikan selkään. Ratsastin Plesillä ja lähdimme maastoon. Harjoituskenttä oli kovin möykkelikköinen ja huonokuntoinen. Eihän maastossa sen paremmat olosuhteet olleet, mutta ehkä siellä saimme tunnista enemmän tasapaino- ja keskivartalotreenin myötä. Maastolenkkiin tuli lisäjännitystä kovasta tuulesta, joka vei ajoittain kuuluvuuden ja siten ympäristönsä hahmottamismahdollisuuden lähes kokonaan. Kulkiessamme pienen matkaa maantien laitaa ei pystynyt kuulemaan missä tien sivu on, onko tie ylitetty. Oli vain luotettava hevosen kulkevan edellä kulkijan perässä. Maastoon päästyämme melkein heti lähdimme nousemaan jyrkkää mäkeä ja viima vain harjan päälle päästyämme yltyi ja kuuluvuus katosi. Olin todella poissa mukavuusalueeltani ja ratsastin jäykin käsin. Lettu muistutteli meitä keskikropan tiukkana pidosta. Ei siellä hevosen selässä ilman tasapainoilua ja keskikropan jämäkkyyttä olisi pysynytkään, sen verran epätasaista menoa. Siitä huolimatta selvisimme niin ylä- kuin alamäistäkin. Otimme myös ravipätkän ja se oli aika jännittävää. En uskaltanut paljoa hoputtaa Plesiä joten kuljimme hitaanlaista ravia. Välillä tarvoimme hangessa missä lunta oli hevosia polviin. Välillä lumi petti kavioiden alta, joten tyhjiä askeleita tuli paljon. Hiljalleen tuohon epätasaiseen menoon tottui ja pystyi ratsastamaan rennommin ja rennommin. Toinen ravipätkä menikin jo vauhdikkaammin ja rennommin. Sillonkaan en kokonaan uskaltanut irrottaa käsiä satulasta.

Ratsastaessamme harjujen välissä kuuntelimme tuulen puhallusta kauempaa. Aurinko lämmitti, tuli hyvä olo, onnistumisen riemu. Mä uskalsin ratsastaa kovassa tuulessa epätasaisessa maastossa, vaikka toinenkin aisti oli melkein pelistä pois. Epävarmuus katosi eikä tuulen tuiverrus tuntunut enään niin pahalta. Matkalla tallille takaisin asiaa pystyi jopa analysoimaan tien viertä kulkiessamme.

Kyllä seuraavana päivänä tiesi ratsastaneensa möykkelikkömaastossa, sillä jalat olivat kipeät. Toki ne oli kipeät lauantain pumpistakin, mutta kyllä sisäreidet oli saanut osansa. Eilisaamuna hyppäsinkin kipein lihaksin uima-altaaseen. Kaikkein eniten tuntui rintalihaksissa ja olkavarsissa ojentajapuolella. Ensinmmäiset sata metriä oli tuskaa, mutta hiljalleen tuska väheni ja uinti tuntui kipeissä lihaksissa hyvältä. Polskutimme 75 min, uin 1400 m.

Vieläkin käsivarret ovat kipeät. Viime yönä en oikein tiennyt missä asennossa nukkuisin, koska sattui olkavarren alaosiin ojentajapuolelle. Tämän päivän aikana kipu on muuttunut paikallisesta kasvusäryn tuntuiseksi tuntemukseksi. Eiliset kuusi asiakasta ei varmaankaan helpottaneet palautumista. Tänään asiakkaita oli kolme, mutta käsille riitti puuhaa keramiikassa ja rottingissa. Sienikorin kanssa taistelu jatkuu. Kohta kori on sellaisessa korkeudessa, että väliseinät ovat riittävän korkeat ja niistä kun pääsee eroon, homma helpottuu huomattavasti.

Keramiikassa tein pikarin ja lautasen. Edelliskerralla valmistui muki. Lasituspolttoon menivät tänään tekemäni lautanen, koiramuki ja kulho. Ens tiistaina onkin vain rottinki, sillä keramiikka on hiihtolomatauolla.

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu ry järjestää blogikirjoittamisen verkkokurssin. Ilmottauduin ja mahduin mukaan. Torstaina saamme ensinmmäiset materiaalit/tehtävät. Kurssi kestää toukokuulle. Saas nähdä mitä uutta siellä opin ja miten se kenties vaikuttaa blogiini.

Julkaistu

Vuosi 2014

Verrattuna vuoteen 2013 liikunta lisääntyi roimasti ja käsitöiden tekeminen taas väheni huomattavasti. Ilmeisesti liikunta- ja käsityökärpäset eivät sovi surisemaan samaan aikaan. Syytä en siihen tiedä, joskus se harmittaa. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että sitä tehdään mikä milloinkin tuntuu parhaalta kunhan liikkuminen ei jää kokonaan vain koiralenkkeihin. Joka tapauksessa alkuvuodesta etenkin olin innostunut Sports Trackerista ja lenkkejä tuli merkattua paljon. Edelleen se innostaa ja nyt kun sain avokilta joululahjaksi sykevyön taas innolla sitä testailemaan ja opettelemaan ymmärtämään sykekäyriä, jos vain puheella mahdollista. Talven ja kevään aikana teimme ystävieni kanssa pitkiä yli kymmenen kilsan lenkkejä. Osallistuimme Lauran kanssa Naisten kympille jo kolmatta kertaa ja ensikerran taivalsimme Kesäyön marssi-tapahtumassa 40 km. Se olikin ikimuistoinen kokemus. Syksypuolella lenkit olivat enempi ”normipituisia” muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oton hidastelu ja jumittelu nosti mustia pilviä vuoden mittaan useampaan kertaan ja marraskuussa pilvet olivat todella synkät sotkien lenkki-innostusta ja innostusta vähän kaikkeen.

Vuoden aikana pääsin useamman kerran spinning-tunneille. Ensinmmäisen tunnin jälkeen pelkäsin etteivät keuhkoni kestäisi moista, mutta röhinöitä ei tullut jatkossa, joten nousin pyörän selkään uudestaan ja uudestaan. Ja nyt onkin tavoitteenani aloittaa mahdollisimman säännölliset spinnutunnit Vidalla, startti lauantaina.

Kuntosaliharjoittelu oli alkuvuodesta jonkin verran pinnalla, mutta vuoden mittaan on jäänyt kunnes tapasin Jannan. Hänen kanssaan yhteistyö on vauhdissa ja toivottavasti se kantaa pitkälle ja saliharjoittelu säännöllistyy joko Vidassa tai kotisalillamme. Pt:sta olen erittäin onnellinen. Kesällä nautin myös tandemlenkeistä. Nyt sain pyörän varastosta ja pääsin polkemaan. Pyöräilyn myötä tutustuin pariin uuteen ihmiseen joista toisen kanssa olemme nykyisin muutoinkin tekemisissä.

Ratsastus pysyi koko vuoden matkassa. Pisin tauko taisi olla alle kaksi kuukautta, edellisvuonna puoli vuotta. Olen onnellinen, että meillä on huippuhyvä ohjaaja ja vaatimustaso nousee koko ajan. Jostain käsittämättömästä syystä talven issikkavaelluksella säikähdin laukkaamista ja sen kanssa olemme tehneet töitä. Nyt taas uskallan nauttia vauhdin hurmasta, yes! Ratsastusharrastus jatkuu tänäkin vuonna ja eka tunti on sunnuntaina.

Mökillä vietimme aikaa paljon ja valitettavasti mökkikausi aina vähän pilaa liikunnallista elämää ja etenkin kesäaikaan myös terveellistä elämää. Toisaalta mökillä tulee hyötyliikuntaa puutarhahommien muodossa, mutta myös turhia kaloreita kesähelteellä nautituista siidereistä. Liikunnan vähenemisestä ja niistä turhista kaloreistakin huolimatta rakastan mökkeilyä, touhuamista pihamaalla, grillaamista, saunomista, pulahtelua lampeen jne. Säiden viilentymisen myötä mökillä lenkkeilytkin lisääntyi ja huipentui lokakuussa käveltyyn 17 kilsan lenkkiin. Tuolloin Otto opasti reippain askelin, oli nautinto liikkua! Sovi ei unohtaa myöskään joululomalla käveltyjä kilometrejä ja ulkoilun riemua luistimilla.

Edellisvuonna puikot suihkivat paljon enemmän kuin vuonna 2014. Nyt sain aikaan yhden kaulurin, 2 tuubihuivia ja pipon. Neuloin kuitenkin valokransseihin ahkerasti päällisiä. Syksyllä aloitin niin keramiikan kuin rottinkityötkin. Nolemmat jatkuvat kevääseen. Mökillä valmistui poncho ja aloittelin tuubihuivia, joten kyllähän käsityöt jatkuvat myös neulomisrintamalla jatkossakin. Loppuvuodesta kiertelimme erilaisissa messutapahtumissa Silmukkasiskojen kanssa. Uusia ideoita syntyi ja joululahjojakin löytyi.

Kyllähän vuoteen mahtui paljon kaikenlaista. Töitä, harrastuksia, juhlia, ystävien tapaamisia, uusiin ihmisiin tutustumisia jne. Liikunnassa olisin toivonut pystyneeni pitämään alkuvuoden tatsin, mutta niin ei käynyt. Tavoitellaan nyt ehjää liikunnallista vuotta 2015! Enkä edelleen ole päässyt alle 60 kilon, mutta vaikka olette varmasti jo ihan kyllästyneet lauseeseen ”vielä onnistun, vielä tavoite toteutuu”, sanon sen taas! Olkoon kuitenkin laihdutus oma postauksensa. Kello on jo paljon ja minunkin pitäisi hipsiä vuoteeseen Henkitanssia kuuntelemaan ja unille. Huomenna lähden avustajani kanssa mm. XXL-urheiluliikkeeseen shoppailemaan.

Julkaistu

Marras-joulukuun messuilut/tapahtumat

Marras- ja joulukuun aikana kiertelimme Silmukkasiskojen kanssa monessa eri tapahtumassa alottaen Tampereen Kädentaitomessuista, joissa vierähti kaksi päivää nopeaan parin Siskon kanssa. Kiertelimme standeja kaikessa rauhassa saaden uusia ideoita sekä shoppailtua joululahjoja :DD Nähtävää oli paljon enkä edes yritä muistaa kaikkea, koska se on sula mahdottomuus. Lankoja ostin aika hillitysti, vain kolmea :DD, mutta paperinarua sitäkin enemmän 🙂 Lisäksi innostuimme ostamaan mosaikkikuusen valmistuspaketit. Saas nähdä mitä siitä tulee kun alan liiman ja mosaiikkipalojen kanssa näpräämään. Toiset jo tekivät omat kuusensa ennen joulua. Ehkäpä omani valmistuu ensi jouluksi :DD Yksin en hommaan uskalla ruveta, joten on leväytettävä kalenterit auki ja etsittävä sopivaa aikaa Siskojen kanssa.

Äidille löysin Minna Immosen piirtämän kukkakalenterin tulevalle vuodelle sekä upeat kynttilät. Äiti kyselikin mistä olin löytänyt niin hienot kynttilät ja kalenterin. Lisäksi jo aiemmin ostamani sieniopas sai kehuja.

Avokille löysin Juliartin kellanvihreästä villasta virkatun tölkinjäähdyttimen,tonttuvaarin villasukat, pipon, joka sopii mökkityöläiselle täydellisesti sekä puukon. Sen avokki sai jo kihlapäivänä lahjaksi 😀 Kuvassa oleva kuumavesipullo ei ole messuilta 🙂

Mökille ostin villaiset istuinaluset, kynttilöitä, valoja kransseihin jne. Messuviikonloppu oli todella kokemisen arvoinen. Perjantaina kävimme Tampereen kissakahvilassa ja nautiskelimme Hotelli Tornin ravintolassa herkullisen illallisen. Lauantaiaamuna kello soi 6.30 ja 8.30 olimme jo matkalla bussille :DD Koko päivä vierähti messukeskuksessa, paluubussia jouduimme odottelemaan nollakelissä liki tunnin ja se meinasi jo kysyä vähän huumorintajua. Onneksi seurassamme oli mukavia messulaisia ja aika kului rupatellen. Nälkä oli kova ja ruokailun jälkeen vasta heräsi messukoomasta henkiin. Iltaisin tuli neulottua kranssin päällistä. Sunnuntaiaamuna taasen aikaisin ylös ja koko päiväksi kiertelemään. Viiden jälkeen lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina ajelemaan kotiin.

Itsenäisyyspäivänä vuorossa oli Wanhassa satamassa Naisten joulumessut. Ns. vanhusten pöydästä löysin veljien lapsille villasukkia jalkoja lämmittämään <3 Avokille löytyi saapassukat. Itselleni ostin ns. hyvinvointisukat, koruja, karvapohjalliset ja mökin saunaan tontun, jonka parrassa tervaa. Karvapohjalliset on päässeet jo testiin ennen joulua olleella ratsastustunnilla.

ranne- ja kaulakorut ovat palmunsiemenistä valmistettu. Korvisten materiaalia en valitettavasti muista. Ovat ostettu eri käsityyöläisiltä. Aika vierähti nopeaan kuten aina kierrellessä. Pari kertaa istahdimme alas teen ja kahvin ääreen kuulumisia vaihtamaan.

Sunnuntaina 14. kiertelimme Porvoon pikkuputiikkeja. Itselläni oli jo lahjat ostettuna, joten ostoskassiin ”eksyi” lähinnä herkkuja 😀 Vanhoissa taloissa olevissa kaupoissa on oma ihana tunnelmansa, oli myös ihanaa tallustaa vanhassa kaupungissa kaakaomukista siemaillen lämmittävää kaakaota. Kävimme myös nauttimassa annokset riisipuuroa. Päivä sujahti nopsaan.

Ja vielä ennen joulua kävimme Kaapelin joulu-tapahtumassa, jossa oli PALJON koruja eri muodoissaan. Avokille ostin takorautaisen kirvesriipuksen, äidille kuivattuja mustia torvisieniä ja mökille kynttilän. Paikassa oli leppoisa tunnelma ja alkuiltapäivä sujahti nopsaan. Lähdin ennen neljää pois, sillä ilta meni äidin vieraana Riihimäellä <3 Piipahdin vielä seuraavana päivänä ystäväni kanssa kiertelemässä tapahtumassa. Todettava on, että kyllä ihmiset osaavat tehdä todella upeita käsitöitä, nämä kaikki tapahtumat osoittivat sen taas. Ja mikä minua myös ilahduttaa kaikissa tapahtumissa sain kosketella esillä olevia tuotteita ja monesti standilla oleva henkilö innostui näyttämään asioita kädestä pitäen. Myös Silmukkasiskojen ahkeruus kertoa mitä kaikkea on, on liikuttavaa ja kiitettävää. Teille rakkaille iso sydän ja kiitos!

Julkaistu

Syksyn neulomukset

Jatketaan käsityöteemalla, vaikka voisinkin hehkuttaa upeaa talvisäätä. Viime sunnuntaista lähtien ollaan kyllä saatu nauttia hienoista keleistä lumipyryineen, pakkasineen, talvikeleineen.

Tänävuonna olen neulonut hävyttömän vähän, ihan harmittaa. Talvella neuloin pelleriinin, joka on edelleen nappia vaille, punaisen tuubihuivin, sinisen solmumyssyn ja siinä ne sitten olikin. Alkusyksystä opettelin ystävän luona palmikkoa ja innostuinkin tekemään veljen tyttärelle tuubihuivin Lanka: Viking Eco-Alpaca (color429, puikot 5-6, käsinpesu) Neuloin vitosen puikoilla ja sadalla silmukalla helmineuletta paitsi palmikkojen välikerrokset oikeilla silmukoilla ja palmikot samoin. Samaisesta langasta syntyi vielä myssy. Käytin Novitan solmumyssyn ohjetta jättäen solmunauhan pois. Toivottavasti yhdistelmä toimii edes hiukan kymmenvuotiaalla.

Talvella aloitin neulomaan ystävälleni ambitus-kauluria ja sain sen vasta lokakuussa valmiiksi. Kaverini on kuitenkin ollut kauluriinsa todella tyytyväinen. Neuloin Baby Merino-langalla (100% villa, puikot 2,5-3,5, 40 astetta hienopesu) nelosen puikoilla.

Tän syksyn innostus oli neulevalokranssit. Tein niitä vuosi sitten lahjaksi neljä. Neuloin kesällä yhden uuden päällisen. Syksyllä rottinkikerhossa pääsin tunnustelemaan eri tekniikalla valmistettua kranssia, ihastuin ja vinkistä innostuneena tikutin kahdeksan päällistä. Aiemminhan tein päällisen neuloen tasona oikeilla silmukoilla. Nyt teinkin pyöröpuikoilla suljettua neulosta neuloen oikein. Neuloksesta tuli paljon tyylikkäämpi ja pääällisen ompelu putkeksi jäi kokonaan pois. Enemmän valoja ja muhkeampi päällinen. Tein kransseja 40 ja 80 valolla. Olen laittanut Facebookiin kuvia kransseista ja saanut positiivista palautetta. Lahjaksi niitä meni mm. parille asiakkaalle, ystävälle, ratsastuksen ohjaajalle, valokuvien kuvailijalle, yhteistyökumppanille ja oman mökkimme seinälle. Yksi jäi toistaseksi ilman omistajaa.

Otin tänne mökille mukaan langat tuubihuiviin ja ponchoon. En ole vielä neulonut kerrostakaan, mutta saatuani tämän postauksen julkaistua keitän teetä ja aloitan. Olen odottanut hetkeä milloin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa samalla neuloen, ja tänäiltana on se hetki, yes! Avokki nimittäin jo tuolla unituhisee <3

Julkaistu

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.