Julkaistu

Puhtautta ja raikkautta pesupähkinöillä

Olen silloin tällöin lueskellut pesupähkinöistä, mutta ostos on jäänyt tekemättä. Nyt voitettuani blogiarvonnassa pesupähkinöitä pussillisen, olen niiden tuomaan raikkauteen pyykinpesussa täysin lumoutunut. Tuoksu on raikas, luonnollinen, puhdas. Mikä myös on huippua, vaatteisiin ei jää kemiallisia jäämiä ja pähkinän kuoret ovat biohajoavia.

 Puhdistava aine on kuoresta irtoava saponiini, joka liukenee yli 30 asteen lämpötilan veteen. Pieneen kangaspussiin laitetaan muutama pähkinän puolikas ja ne voi käyttää useampaan kertaan. Mitä likasempaa pyykki on sitä enemmän puolikkaita tarvitaan. Pesupähkinät sopii allergioista tai herkästä ihosta kärsivillekin, myös pähkinäallerkikot voivat niitä käyttää. Itse asiassa pesupähkinät eivät ole edes pähkinöitä, vaan luumarjoja kirsikan tapaan.  Pesupähkinät ovat sapindus-sukuun kuuluvan puun hedelmiä, jotka kasvavat villeinä Hiamalaijan seudulla. Niitä on käytetty tuhansia vuosia puhdistukseen, vuoristokylissä aina 1960-luvulle asti milloin länsimaalaiset kemialliset pesuaineet ovat ne syrjäyttäneet. Ja nyt ollaan taas noihin vanhoihin hyviin konsteihin palaamassa niin monessa muussakin asiassa. On hyvä, että herätään luonnollisemmille vaihtoehdoille ja ymmärtämään ettei ne kemiallisesti tuotetut pesuaineet välttämättä ole hyväksi ei meille ihmisille sen enempää kuin luonnollekaan.

Pesupähkinöiden on tiedetty sopivan hyvin villan ja silkin pesuun. Lisäksi niitä on käytetty  shampoona ja luonnonmukaisessa vanhassa intialaisessa lääketieteessä, Ayurvedassa muun muassa psoriasiksen hoitoon.

Pesupähkinäpuut (Sapindus mukorossi) ovat pensaita ja pieniä puita, jotka kasvavat luonnonvaraisina  niin tropiikissa kuin lauhkealla vyöhykkeellä eri puolilla maailmaa. Intiassa ja Nebalissa ne kasvavat villeinä vuoristossa 500-15000 metrin korkeudella. Satoa puista aletaan saada n. 5v, mutta kunnollisia vasta 15v vanhoista. Alueella on monia satoja vuosia vanhoja puita. Hedelmät kerätään käsin maasta ensin kopisteltuaa  jonkinlaisin kepein ne puusta putoamaan. Hedelmät kuivataan ennen myyntiä.

Eräässä nettisivustolla sanotaan myös, että pesupähkinäliuosta voi käyttää puhdistusaineena kodin eri  pinnoilla. Käyttökokemusta ei ole. Ei myöskään erityisen likaisen pyykin pesemisestä. Kokemukseni on muutaman koneellisen verran peruspyykistä. Ihastuin pyykin raikkauteen. Vaatteet jäävät myös pesun jäljiltä pehmeiksi, joten huuhteluainetta ei tarvita.

Meidän mökkeillessä olen saanut kaksi uutta lukijaa. Tervetuloa ja toivottavasti aiheet laidasta laitaan kiinnostaa, tai ainakin osa niistä 😀

Julkaistu

Harmaakuono lääkärissä

Moni varmaan jo ajattelee ”voi ei! Eikö tuo nyt voi kirjoittaa jostain muustakin kuin koirista?”
Kyllä sekin päivä vielä koettaa, uskokaa vaan…  Toivottavasti en kuitenkaan vielä saa teitä kyllästymään ja äänestämään hiirulaisen painikkeilla itseänne pois täältä. Tänään on nimittäin ”pakko” taas kirjoittaa. Harmaakuonon eläköityminen vaan lähestyy, mutta ennen kuin postauksen aiheeseen vinkkaan:
Opaskoira-asiaa minun ja Harmaakuonon sanoin ja kuvin
täällä (sivu9)
Mulla ei ollut aavistustakaan, että lehti ilmestyy myös netissä…

 Harmaakuono on ollut mulle möksällään. Olenhan ihan kauhea: eilen kävelin nuoren vieraan koiran kanssa jättäen herran avokin kanssa kotiin. Ja tänään ei aamulla ilmesty kuppiin ruokaa. Siksipä on syytä maata olkkarin pöydän alla hipihiljaa, etten vaan vahingossakaan tulisi rapsuttamaan. Ennen lääkäriin lähtöä alas tullaan portaita hiukan hissukseen, vasta valjaat ja hihna kädessäni saa herran innostumaan.

Käytiin kävelemässä pieni lenkki todeten jalkakäytävien olevan aika karmivassa kunnossa. Aurinko lämmitti ja tuntui muutoinkin keväiseltä. Harmaakuono näytti tienhaarat ja suojatiet komiasti. Tais muistuttaa mua, että kyllä hän osaa 😀

Opaskoirakoulun pihalla on paljon tuoksuja ja opastustouhut meinaa vähän jäädä. Klinikan ulko-ovi löytyi ja melkeinpä heti päästiin lääkärin vastaanotolle. Yleensä Harmaakuono on singahtanut huoneeseen, nyt hipsutti vähän perässäni sisään. Into palasi oven sulkeuduttua ja valjaat riisuttua.  Koira saikin liikkua huoneessa vapaasti ja herra moikkailikin niin lääkärin kuin eläintenhoitajankin. Samalla koiran liikkumista seurattiin ja koira ei näyttänyt varovan mitään liikesuuntia millään raajoillaan. Tämä touhukkaana syöksyili eläintenhoitajan rapsutettavaksi. Harmaakuonon iloisuus, energisyys tuntui tekevän vaikutuksen ja siitä oltiin mielissään. Puhuimmekin siitä, että paras lahja minkä työkoiralle voimme antaa, on terveenä ja elämäniloisena eläkepäivät milloin koira voi liikkua sen mikä sille tuntuu hyvältä. Ei tarvitse jaksaa virastoissa, kaupungin kaduilla, ruokakaupassa opastaa. Tuollaisia eläkkeelle siirtyviä koiria halutaan nähdä eläketarkastuksissa enemmän ja yrittäessä toppuutella Harmaakuonon intoa lääkäri korosti miten hienoa on nähdä koira noin energisenä ja hyvävoipaisena.

Olihan Harmaakuonon hetkeksi asettauduttava aloilleen. Nähdessään verinäytettä varten otetut tavarat lääkärin kädessä poika pakitti viereeni, mutta meni kiltisti näytteen ottoon. Kolme putkellista otettiin verta ja välillä vanhus aikoi ottaa paikalta hatkat. Pysyi kuitenkin pienin komennoin aloillaan. Sen jälkeenkin kävi aina lääkärin lähellä moikkaamassa, mutta ei varmuudeks pidemmäksi aikaa uskaltanut jäädä 😀

Verinäytteistä tutkitaan munuais- ja maksa-arvot, sokeri sekä pieni verenkuva. Tulokset saan sähköpostiini ja jos jotain niistä ilmenee hoitotoimenpiteistä toki ollaan yhteydessä. Verikokeiden jälkeen lääkäri kävi vielä koiran tunnustellen läpi. Rasvapatteja oli siellä täällä ja ovatkin varmastikin koiran loppuelämän riesa. Niitä ei poisteta, jos eivät ala vaivaamaan. Kuulemma myös ohutneulanäytteistä on luovuttu, koska tulos ei ole kovin luotettava. Tällä hetkellä patit ei tunnu koiraa häiritsevän ja ovat kiinni alustassaan.

Kerroin Harmaakuonon massuttavan suutaan ja syynä ilmeisestikin muutama huono hammas. Keppien pureskelu on tehnyt tehtävänsä. Suu kuvataan ja tarvittavat poistot tehdään ennen eläkkeelle siirtymistä. Opaskoirakoululta huolehditaan Harmaakuonolle hammaslääkäriaika.

Puhuimme myös siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, päivästä, joka tulee eteen. Aikaisemmin Vantaan koululla ei ole tehty koiran lopettamisia, mutta tämän uudehkon lääkärin myötä asia on muuttunut. Sen voi tehdä koululla tai tarvittaessa myös kotona. Lääkäri sanoi, että ei halua kenenkään joutuvan istumaan päivystyksessä tuntitolkulla odottamassa, että joku ehtisi koiransa nukuttamaan. Hänen mielestään tilanteen pitää olla rauhallinen kaikkien osapuolien kannalta. Minulle tuli hyvä mieli. Olen joskus nimittäin miettinyt joudunko Harmaakuonon viimeisen matkan tekemään jonnekin vieraalle eläinlääkärille. Ajatus tuntuu kestämättömältä omankin tuskan takia. Ehkä asia on edes himpun helpompaa kun se tapahtuu tuttujen ihmisten keskellä. No eihän sitä oikeasti ikinä tiedä mitä tapahtuu ja miten käy, mutta lohdullista tietää, että asian voi hoitaa koulun eläinlääkärin kanssa. Ja sydän on haljeta hyvästä mielestä, siitä että myös vanhuksesta ja sen hyvinvoinnista työurankin jälkeen välitetään.

Lopuksi Harmaakuono sai vielä kolmoisrokotteen. Viime keväänähän koira oksensi (sattumaa vai ei, ken tietää) rabies-rokotteen jälkeen mustaa multaa ja romahti täysin toipuen hyvin. Nyt vietimme kahvihuoneessa tovin koiraa tarkkaillen ennen kuin päästiin kotimatkalle. Ja mikäs se täällä odottikaan – ruokakuppi täynnä ruokaa :O

Julkaistu

Gluteeinittoman ruokavaljostako johtuvaa?

Tammikuun puolessa aloitin gluteeinittoman dietin selvittääkseni onko siitä apua iho-oireisiin. Nyt on kulunut kaksi kuukautta aloituksesta enkä ole satavarma. Iho-oireet on vähentyneet selvästi, mutta oireiden vähetessä olen tullut siihen tulokseen, että saattaisi olla toinenkin aiheuttaja, ehkä pesuaineiden joku ainesosa… Jalkapöytien päällä ollut kutiseva ihottuma on kadonnut miltein kokonaan, poskesta hävinnyt täysin. Tuo toinen ei kutise ja on hyvin kuivaihoista näppyä. Sitä on ilmestynyt kun käytin Delmoshilin yhtä suihkugeeliä ja kun vaihdoin sen pois, iho on lähtenyt parantumaan.

Gluteeinittomalla ruokavaliolla on ollut hyviä vaikutuksia ruuansulatukseen. En ole kärsinyt kovavatsaisuudesta ja ummetuksesta lainkaan niin paljoa mitä aiemmin. Olen syönyt aika paljon tattar-näkkäriä, jossa on täysjyvätattaria sekä leiponut siemenrieskaa, jonka resepti on täällä maaliskuun postauksissa. Rieska on hyvää ja siitä saa siemenien mukana paljon hyviä rasvoja, vitamiineja tms.

Yllättävän helpolla olen päässyt, sillä ei ole erityisemmin mieli tehnyt mitään vehnätuotteita eikä edes ruisleipää. Toisaalta olen jo pidempään syönyt riisikakkuja, tattarnäkkäriä tms. perinteisen leivän sijaan. Muutos ei ole sen suhteen kovin iso.

Nyt viimesien parin viikon aikana paino on kiihdyttänyt laskuvauhtiaan. Eilen vaaka kertoi painoksi 65.8 kg, josta olen enemmän kuin tyytyväinen. Kertooko sitten paremmasta aineenvaihdunnasta vai mistä. Toki myös kaveritapaamisissa jää herkkuja syömättä, vaikka esim. viimeisimmässä Silmukkasisko-tapaamisessa tarjolla oli omena-teeleipiä, siemenrieskaa, kääretorttua ja jäätelöä… ja kaikki gluteeinittomana. Seuraava miitti onkin luonani ens viikon sunnuntaina. Kiva nähdä taas Siskot 😀

Olen ajatellut jatkaa tätä gluteeinitonta ruokavalioa edelleenkin, vaikka lääketieteellistä näkemystä asiaan ei ole. Voin kuitenkin paremmin, niin miksi palata vehnähötön mailmaan. Toisaalta, lisää vastauksia saadakseen pitäisi ehkä kokeilla palauttaa gluteeinillinen ruoka ruokavalioon ja katsoa tuleeko oireita. En vaan tällä hetkellä haluaisi luopua olostani.

Julkaistu

Issikkavaelluksella – on ihanaa ratsastaa

Siitä olikin ihan liian kauan kun viimeksi olen päässyt hevosen selkään. Sunnuntaina se ihanuus pitkästä aikaa koitti melkein kahden tunnin issikkavaelluksen muodossa. Nyt alla oli heppa, jota ei tarvinnut juurikaan käskeä. Se teki jo vetäjän sanoista mitä pitikin 😀 Töltissä sai vaan naatiskella olostaan. Useammat polut oli aika kehnossa kunnossa, joten käyntiä ja tasapainoilua hevosille ja ihmisille piisas yllinkyllin. Mieltä lämmitti takana ratsastaneen ystäväni sanat siitä, että hallitsin möykkelikössä tasapainoni ja se näytti kuulemma hyvältä. Yleensä kun olen siinä käsityksessä, että olen aika onneton tasapainoilija. Joko se on kehittynyt tai asiaa eri ihmiset katsovat eri silmin. Joka tapauksessa myös hevonen oli varmajalkainen kulkija. Pukeutuminen onnistui suht hyvin. Varpaita tosin paleli ja hevosen selästä laskeuduttua rupes paleltamaan enemmän. Kotona kuuma suihku ja ystävän kanssa tee- ja kahvimukit nokan alle, niin kyllä se kroppa lämpeskin. Mahtavaa oli hepostella pitkästä aikaa, ja toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä kauan.

Eilen tiesi olleensa ratsailla, ja tiesi oikeastaan vielä tänäänkin… Nimittäin sisäreisissä tuntui jonkin verran, joten ehkä sitä on taas vähän enemmän oppinut käyttämään kroppaansa ratsastaessa. Toki paljon oppimista on vieläkin, joten seuraavaa kertaa odotellen.

Tänään kävin pitkän ja hyvän puhelinkeskustelun Nuorukaisen kouluttajan sekä koulun toimistohoitajan kanssa. Nuorukaisesta tulee minun uusi opas. Yhteistyökurssi alkaa toukokuun 20. päivä ja sitä ennen kotikonnuilla tehdään joitain lenkkejä, jotta saadaan pojan kanssa tutustua toisiimme ja myös vähän totuteltua Harmaakuonoa eläkekoiran elämään.  On näin ehkä helpompaa aloittaa kurssi. Kysyin kouluttajalta, että saisiko Nuorukaiselle opetettua sauvakävelyn salat. Opetellaan ja kuulemma hyvä kun tulee nyt jo näitä erityistarpeita mieleeni.  Minulla on luottavainen olo ja tunnen olevani hyvissä käsissä. Myös Harmaakuonon sopeutumiseen halutaan olla tukena, ja jatkossakin voin käyttää herraa koulun eläinlääkärillä. Ja ennen eläköitymistä otetaan verikokeita, tutkitaan koiran terveydentila perusteellisesti tms. Saadaan aika varmaan kohtuu pian. Samalla kirjoitetaan paperit Harmaakuonon omistajuuden vaihtumisesta. On hyvä olla kun tietää tukiverkoston olemassa olon, joten luottavaisesti kohtaamaan muutoksen tuulet.

Julkaistu

Korvat pinnan alla musiikkia kuunnellen

Vietin ihanan ja rentouttavan illan parin tuttavan kanssa Flamingon Spaassa. Olen käynyt siellä kerran aikaisemminkin, reilut pari vuotta sitten. Saunoissa oli joitain muutoksia edelliskertaan verrattuna. Ja viime maaliskuisen Kanarialla käydyn kylpyläpäivän jälkeen Flamingo tuntui aika pieneltä, keinotekoiselta ja tylsältäkin. Jos haluaa, niin voi lukaista postauksen
täältä 
Kanarian kylpyläkäynnistä ja vertailla tähän 🙂

Flamingossa parasta oli allas, jossa oli poreita, ja jossa veden suolaisuus sai kellumaan. Ihana tunne olla selällään, korvatkin veden pinnan alapuolella ja kuunnella musiikkia ja veden solinaa. Poreissa oli taukoja, ja poreiden käynnistyessä uudelleen se kuulosti veden alla aivan ukkosmyräkältä. Mikä ehkä vähän hassua, se oli silti rauhoittavaa. Siinä oli hyvä maata ja antaa veden kuljettaa. Tuossa altaassa vierähtikin hyvä tovi rentoutuen.

Toisen altaan lämpötila oli 37 astetta ja syvyyttä puolisen metriä. Siellä vaan lilluttiin. Ei välttämättä mikään ihmeellinen kokemus. Tokihan siinäkin oli rento ja hyvä olla.

Saunojen läheisyydestä löytyi suihku, josta tuli vuorotellen kylmää ja kuumaa vettä. Hauska. Saunoista ehdottomasti pidin eniten rosmariinisaunasta. Siellä oli jopa ihan oikea rosmariininoksa vedessä tuoksua antamassa. Perinteisessä tervan tuoksuinen sauna oli tylsä. Sinne olisi kuulunut ehdottomasti puilla lämmitettävä kiuas jne. Biosaunassa istuttiin (muissa uimapuvussa) pyyhkeisiin kietoutuneina. Se erosi perinteisestä suomalaisesta saunasta lämpötilan alhaisuudella ja kosteammalla ilmalla. Siellä hiotutti mukavasti ja sen jälkeen olikin vesimuki paikallaan.

Siellä oli myös pari höyrysaunaa, toisessa tuoksui papaja ja toisessa myski. Kummastakaan en jostain syystä ihan hirveästi pitänyt. Höyrykone oli molemmissa liian kovaääninen ja tuoksut vähän tunkkaiset. Suolahuone oli myös vähän pettymys. Suolaa oli yhdellä seinällä ja sillä seinällä oli jonkinlainen valoshow, joka toi kuulemma hyvin keinotekoisen ja rauhattoman vaikutelman. Huoneessa soi sama musiikki kuin altaassakin. Huoneessa oli sohvia joilla istuttiin. En kokenut suolaisuutta samalla tapaa kuin Kanarialla.

Pidimme pari taukoakin. Nautiskelimme mansikkamargariitat pyyhkeissämme spaan baarissa ennen kellumis/musiikin kuunteluallasta ja ennen loppusuihkuja söimme tapaksia. Mansikkamargariitta oli hyvää. Siitä onkin aikaa kun viimeksi sitä olen juonut ja varmasti menee taas seuraavaan kertaan aikaa.
Tapakset oli tavanomaiset. Ei mitään luksushyvää eikä laatukamaa, mutta ihan syötäviä. Söin juustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja, artisokkaa ja paprikaa.

Aterian jälkeen suihkuun ja pukeutumaan. Meinasi tulla vähän hoppu, koska allas- ja sauna-alue suljettiin 20.30 ja tuolloin juuri olimme saaneet ruuan eteemme. Kylpylä sulkeutui klo 21.00. Ja suoriuduttiinhan me vähän jälkeen ysi ulos 🙂

Onneksi pakkasin mukaan oman mikrokuitupyyheliinan, sillä tuolla sai vain yhden pyyhkeen. Ei oikein pesulla käytyään tehnyt mieli kuivata itseään pyyhkeeseen, jota oli käyttänyt saunassa ja siirryttäessä paikasta toiseen. Oli nimittäin aika kostea ja epämukavan oloinen pyyhe.

Nyt olo on ihanan rentoutunut ja raukea. Iltateestä nautittu ja kohta onkin aika kömpiä yöunille. Sitä ennen muistutan vielä arvonnasta. Osallistumisaika käy vähiin, joten hopihopi
TÄNNE!!!
osallistumaan. Aikaa huomisiltaan klo 22.00 asti.
Mahdollisuus voittaa itse neulomani huivi tai Opaskoiravuosikirja 2012, jossa mm. opaskoiran käyttäjien tarinoita koiran kanssa touhuamisesta tms. Löytyypä sieltä myös minun kirjoitukseni 😀

Julkaistu

Hieronnasta apua Harmaakuonolle

Harmaakuonon liikkuminen tuntui ja näytti haluttomalta. Viime viikon lopulla takapää näytti jäykältä ja hieroinkin poitsua perjantaina vähän. Se oli aika levoton asiakas. Selvästi arkuuksia oli siellä täällä.

Eilen aamulenkkiä tehdessämme totesin herran edelleen vaisuhkoksi ja päätin hieroa koiran alusta loppuun töideni jälkeen. Niinpä vietimme Harmaakuonon kanssa reilun tunnin olkkarin matolla. Siinä koira tassutti minua, välillä nuoli huuliaan, säpsähteli, hetkittäin kuului kuorsaus ja tunsin miten koira rentoutui käsieni alla. Siihen sekoittui läheisyydentunnetta, haikeutta herran eläköitymisestä, mutta samalla voimaannuttaen. Tiesin helpottavani rakkaan oppaani ja ystäväni oloa, jonka se taatusti ansaitsee. Kuulostan ehkä pöpiltä, mutta kun koira on tyytyväinen, jopa onnellinen sen tassuista leijailee onnellisen koiran tuoksu. En osaa sitä tuoksua muuten kuvailla. Eilen tunsin sen nenässäni ja sydämessäni hypähti.

Hieronnan edetessä Harmaakuono alkoi venyttelemään raajojaan ja selkäänsä, joka on aina hyvä merkki. Venyttelyä säesti tyytyväinen urina. Lopetettuani hieronnan se makoili hetken aloillaan, nuolaisi kättäni ja nousi ylös ravistellen. Haki pehmolelunsa ja oli valmiina leikkiin.

Yön aikana oli satanut lunta ja satoi edelleen lähtiessämme aamulenkille. Aika raskaasta kelistä huolimatta koira tuntui huomattavasti pirteämmältä ja liikkuminen iloisen jouhevaa.  Tuntuu hyvältä tieto siitä, että itse voi helpottaa vanhenevan koiran oloa omin hoitavin käsin.

Kirjoittelin jokin aika sitten Harmaakuonon eläköitymisprosessin käynnistymisestä. Tänään luonani kävi kotikäynnillä Hussin liikkumistaidon ohjaaja. Etukäteen olin syystä tai toisesta aika hermostunut, vaikka turhaahan se oli.  Lueskelin Facebookin statuksia ja kirjoitin ”hädissä” itsekin sinne koiran vaihto -prosessin käynnistymisestä. Sainkin ihanan paljon kannustavia ja tsemppaavia viestejä.

Tapaaaminen meni hyvin. Ensiksi juttelimme reilu puolituntia. Kerroin elämäntilanteestani ja liikkumistaidon ohjaaja teki tarkentavia kysymyksiä mm. lenkkien pituuksista mitä teimme Harmaakuonon ollessa nuori ja millaisia ne on nyt.  Hän oli kiinnostunut myös työstäni, harrastuksistani. Juttelimme myös uusien koirankouluttajatahojen mukaan tulosta jne.  Mielestäni rupattelu meni hyvässä hengessä ja rennosti omalla painollaan.

Sitten lähdimme lumipyryyn, lunta oli tullut reippaasti aamulenkinkin jälkeen. Harmaakuono opasti hyvin ja reippaasti. Liikkumistaidon ohjaaja käveli takanamme. Emme keskustelleet lenkin aikana. Kun pääsimme takaisin kotiin sain kommentin ”kävelette reippaasti ja Harmaakuono näyttää jaksavan hyvin ja opastavansa mielellään”.  No meno olikin ihan erilaista kuin edellispäivänä.

Saan maksusitoomuksen uuteen oppaaseen, jeeee!!!! HUIH!!!!  Parin kolmen viikon sisään se menee eteenpäin, joten jähtäväksi jää milloin minulle sopiva koira löytyy. Kiirettähän ei vielä ole, jos vaan Harmaakuono jaksaa opastella. Joulukuussa toki viimeistään koira jää viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Ja ne hälle suon ilomielin, niin hieno ja upea koira. Sanoinkin tänään, että minulle ehkä mahtavinta on ollut koiran kanssa se miten reippaasti pääsen liikkumaan. Se kun valkoinen keppi vaihtui opaskoiraan, nosti kävelyvauhtia hirmuisesti ja se oli ihanaa/mahtavaa. Se toi jonkinlaisen vapauden tunteen etenkin kokeillessani juoksupyrähdyksiä.

Kun jäimme Harmaakuonon kanssa kahden istuin säkkituolilla silitellen poikaa kokien tunneryöpsyn mihin sisältyi kaikki kuviteltavissa olevat tunteet. Ilo tiedosta uuden maksarin saamisesta, luopumisen tuska Harmaakuonosta, jännitys millaista uuden oppaan kanssa on kulkea, haikeutta tietoisuudesta ettei Harmaakuono tee töitä enään kovin pitkään, kutkutusta ajatuksesta nuoren, reippaan koiran kanssa liikkumisesta, syyllisyyttä moisista aatoksista, onnellisuutta Harmaakuonon olemassa olosta ja olosta siinä hetkessä.  Samalla tiesin siinä istuessani ja koiraa silitellessäni, että nämä tunteet tulen tämän vuoden aikana kokemaan monta kertaa ja varmasti vielä voimakkaampinakin kuin nyt.

Onneksi siihen ei voinut kovin pitkäksi aikaa jäädä tunteilemaan. Oli syötävä ennen asiakkaiden tuloa. Töitä paiskinkin kahdeksaan asti ja sen jälkeen avokille avautumaan päivän tunnelmista. Että näin, koiran vaihto -prosessi on käynnistynyt.

Ja lopuksi: muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan. Lauantaihin klo 22.00 saakka aikaa!!! 

Julkaistu

Kalenteri täyttyy

Moni sanoo, että tammikuu on pitkä ja tylsä kuukausi. Minulle tammikuu on kuitenkin syyshorroksesta heräämisen aikaa. Kun aurinkoisten päivien määrä lisääntyy, olo piristyy, mieli virkistyy. Saan uutta virtaa, uutta intoa ja nautin kun kalenterini täyttyy kaikesta mukavasta. Tänäänkin olen sopinut ens viikolle jo parit treffit teemalla käsityöt. Ens viikon teemana voisikin sanoa olevan neulominen, sillä jo aikaisemmin on sovittu pari muutakin käsityötapaamista. Eräs ystäväni sanoikin minulle, että olen samanlaisella innolla ja hurahtaneisuudella paneutunut neulomiseen mitä aikanaan maalipalloon. Ehkä niin. Kun innostun jostakin annan innostukselle joskus ehkä liiankin suuren vallan. Nyt haluan koko ajan oppia neulomisesta lisää, tehdä aina vain erilaisempia töitä jne. Sais nuo edellisetkin ensin loppuun 😀 On yritettävä hallita mopoa paremmin ettei se vallan lähde keulimaan.

Liikunta taistelee tilasta kovasti käsitöiden kanssa, ja hyvä niin. Torstaille olen sopinut lumikenkäilytreffit ja huomenna avokin kanssa tarkoitus lenkkeillä ja perjantaina kuntosaleilla. Lauantaina lähdenkin heti aamusta Tammisaareen Opaskoirakerhon viikonloppukurssille, jossa olen järjestäjänä. Ja ens viikolla pääsee uimaan!!!

Tähän loppukuuhun mahtuu pari Keravan opiston luentoakin. Torstaina menen kuuntelemaan Varpu Tavia:
”LUONNON VOIMAA: HERKUTELLEN KAUNIIKSI JA TERVEEKSI
Kokonaisvaltaiseen terveyteen ja luonnolliseen kauneuteen
erikoistunut ja Saksassa asuva tietokirjailija tulee puhumaan
ruokavalion vaikutus ulkonäköön ja hyvinvointiin. Teemoja:
”Elämäntavoilla voit ennaltaehkäistä elintasosairauksia.” ”Sokeri
vanhentaa ja rumentaa.” ”Liika eläinrasva tursuaa ihosta.” ”Akne –
ihon diabetes.” ”Ruokavalinnoilla voit vähentää PMS- ja
vaihdevuosioireita.” Osallistujille tarjolla Vogelin
luomumehumaistiaiset. ”Terveellinen ruoka on ilo silmälle, sielulle ja
makuaisteille!” En ole lukenut yhtäkään Tavin kirjaa, mutta kuullut hänestä paljon. Valitettavasti hänen kirjojaan ei ole tehty pisteille tai äänitteeksi. Olisikin aika mahtavaa, jos joku innostuisi lukemaan jotain hänen kirjoistaan. Tänään annoin Aa:lle Kaarlo Jaakkolan kirjan Vatsa kuntoon luettavaksi minulle. Voitin kirjan arvonnassa ja kirjassa ilmeisen paljon hyvää ja tärkeää asiaa hyvinvointiin liittyen.

Maanantaina on vuorossa luento
HYVÄT PAHAT LISÄAINEET (2t)
DI, lis. ravintoneuvoja Nina Westerback
”Elintarvikkeiden tuoteselosteet vilisevät outoja E-koodeja.
Lisäaineita käytetään elintarvikkeissa muun muassa vahventamaan makua,
parantamaan koostumusta, pidentämään käyttöaikaa sekä parantamaan
väriä. Onko elintarvikkeissa pakko käyttää lisäaineita? Mitä
lisäaineet ovat? Ovatko ne vaarallisia? Mitä lisäaineita kannattaa
välttää ja mitä voi popsia?”
Nykyiseltään suhtaudun lisäaineisiin pääsääntöisesti negatiivisesti, ja siksi kuulenkin mielelläni näkemyksiä ns. hyvistä ja luonnollisista lisäaineista. Ja toivottavasti nyt kun tämä kirjoitusvimma on taas parantunut saan luennoista naputeltua teillekin tietoa.

Eli, mahtavaa olla terve ja suunnitella touhua päiviinsä töiden lisäksi.

Julkaistu

Gluteinittomalla

Vihdoin päätin aloittaa testin miten gluteiniton ruokavalio vaikuttaa hyvinvointiini ja ennen kaikkea iho-oireisiin. Olen asiaa pähkinyt syksyisestä Detox-puhdistautumisesta lähtien. Tuolloinhan ruokavaliosta karsittiin suomalaiset viljat ja eläinkunnan protskut. Niiden viikkojen aikana ranteesta ja jalkapöydistä katosi ihottuma, joka niihin aika-ajoin iskee. Kun viljatuotteet palautu ruokavalioon ihottumakin palasi. Olen vuosien varrella käynyt lääkärissäkin ihottumasta sen äityessä pahemmaksi. Joka kerta olen saanut eri diagnoosin. Milloin se on nimetty punajäkäläksi, milloin vaan joksikin infektioksi. Muistan joskus kymmenen vuotta sitten yhden ihotautilääkärin kysyneen mahdollisista vatsaoireista, mutta niitä ei ollut. Keliakia-kokeita ei otettu, vaikka sitä mahdollisuutta pohdittiinkin. Tuolloin löydettiin allergiaa kumille sekä goboltinsiniselle värille.

Olen kärsinyt pikkutytöstä lähtien enempivähempi kuivasta ihosta ja minulla on atooppinen iho. Lapsena opin inhoamaan paksuja sukkahousuja. Talvella polvitaipeet oli aina auki. Muistan sen kutinan ja kirvelyn vieläkin kortisonivoiteen lemua  unohtamatta. Eli, ihoni on temppuillut aina eri elämänvaiheissa, joten en ole asiaa osannut yhdistää mihinkään tiettyyn juttuun. Ja voihan tämä nytkin olla totaalista hakuammuntaa, enkä usko kuivan ihon oireiden katoavan, mutta jospa ne kutittavat ihottumaläiskät. Vieläkään en ehkä taivu keliakiaan, mutta ehkä gluteiniyliherkkyyteen, joka ei kai välttämättä edes testeissä näy. Tosin en tiedä onko keliakiassa aina vatsaoireita vai ei. Joka tapauksessa tänään aloitin tuon testin ja aion olla kuukaudesta kahteen ilman suomalaisia viljatuotteita. Kotioloissa en usko tulevan hankaluuksia, mutta mennessäni kylään voikin olla hankalempaa. Jos kuitenkin haluaa vastauksia pohdintoihinsa on vaan pysyttävä tiukkana. Ensinmäinen koetinkivi on keskiviikkona kun käsityöporukan kanssa tapaamme ja toinen lauantaina, ystäväpariskunnan tuparit. Onneksi saan Aalta vinkkejä ja vertaistukea avokin ymmärtämystä unohtamatta.

Jos teillä hyvät lukijani on asian tiimoilta kokemuksia tai mietteitä, laittakaahan kommentointiin.

Julkaistu

Kuntosalitreenausta

Mieli on parempi mitä eilen, vaikka edelleen opastarve on pinnalla. Talviliikunnan sijaan päädyimme avokin kanssa etsimään liikuntakärpäsen puremaa kotisaliltamme. Avokki uskoi intonsa taas löytyvän sitä kautta, joten salille. Itselläni ehkä enemmän toimisi aloittaa tuosta ulkoliikunnasta, etenkin nyt kun aihe polttaa mielen päällä. Pääasia kuitenkin on, että homma saadaan käyntiin, joten salille ja huomenna lenkille 😀

Itse olen jo pidempään halunnut palauttaa liikunnan aktiiviseksi osaksi elämää. Ongelma on opastarpeen lisäksi, että nautin treenaamisesta eniten kun voin hikoilla jonkun kaverin kanssa. Yksin puurtaminen tuntuu tylsältä. Pitäisi olla tiukemmat tavoitteet, urheilullisemmat tavoitteet… Avokilla on ollut hankalaa asiasta innostuminen. Juttelimme siitä tänään, ja koska hälle kuntosali on ehkä se helpoin paikka aloittaa päädyimme sinne.

Teimme vähän kaikkea testaillen missä kunnossa se kroppa oikein on. No eihän siinä kehumista ollut kummallakaan. Mukavaa oli kuitenkin hikoilla ja treenata yhdessä. Kahvakuulalla tehtiin heilautuksia yhden ja kahden käden versioina sekä pystypunnerrusta. Penkkipunnerrusta, ylätaljaa eteen, hauistreeniä, kulmasoutua, kyykkyjä ja askelkyykkyjä… Lopuksi verryttelyä ja venyttelyä. Hyvällä mielellä juomaan valmistamaani smoothiesta mihin laitoin macaa, hamppuproteiinia, mustikoita, vadelmia, pellavansiemenrouhetta, maustamatonta jogurttia sekä avokin jotain palautusjuomajauhetta. Suihkuun ja Bodyshopin Sitrus-sarjan vartalovoita kroppaan ja treenin jälkeisestä olotilasta nauttimaan.

En tiedä miksi, mutta koen tällä hetkellä liikunnan todella tärkeäksi asiaksi ja nyt haluan onnistua sen toteuttamisessa ilman katkoksia. Siitä on tullut tärkeää. Rakastan liikuntaa, mutta sen harrastamisessa ei saisi tulla katkoksia. Uudelleen aloittaminen kun syystä tai toisesta on niin pirun vaikeaa. Miksi helvetissä sen pitää olla niin? Elämäntavoissa ravitsemuksessa on tapahtunut pysyviä muutoksia, joten eiköhän ole aika ottaa liikunta myös pysyvänä elämään!

Julkaistu

Kiireinen elämä

Eilen en oikein herännyt koko päivänä. Vasta illasta olo kohentui. Yhdistelmä valvottu yö kolmesta lähtien ja runsaat kuukautiset(niiden toinen pahin päivä)  lisättynä tihkusateisella harmaalla päivällä, ei välttämättä piristävä yhdistelmä. Väsytys, vatsakipu, kuvotus, ryytymys kuvaavat parhaiten vallinnutta olotilaa. Taistelin puoli päivää itseni kanssa lähteä vai ei käsityömiittiin ja lopulta jäin kotiin, vaikka harmittikin. Olin kuitenkin miitin hengessä mukana, sillä illalla jaksoin tehdä muutaman mehiläisvahakynttilän ja teehetken jälkeen yhden ruudun näpertää kahvipussukoista tehtävään 14 ruutuiseen kassiin. Viime viikolla olin opettelemassa tuota käsityötaitoa. Ensiksi kahvipusseja leikataan neljään osaan ja ne taitellaan. Yhteen ruutuun tarvitaan 12 taitosta, eli 3 kahvipussia. Taitokset pujotellaan lomittain keskenään ruudukoksi. Lopuksi ruudut ommellaan yhteen kassiksi. Ompelulankana voi käyttää esim. vanhojen jouluvalojen johtoa. Tuon illan aikana sain valmiiksi kolme ruutua ja eilen yhden, joten kymmenen vielä jäljellä. Kassilla ei ole kiire. Hopumpi on mehiläisvahakynttilöillä, sillä niitä annan pieninä joulumuistamisina asiakkaille ja muille joidenka kanssa olen tehnyt vuoden aikana yhteistyötä. Olen iloinen, että kaverini on jaksanut opettaa minulle tuon kynttilöiden valmistuksen ja kahvipussiaskartelutaidon. On mukavaa muistaa itse tekemin asioin ihmisiä. Muistaminen ei ainakaan ole massatuotetta eikä jollain lapsityövoimalla valmistettua.

Loppuviikosta muodostui aika kiireinen. Perjantaiaamusta kävin kolmatta kertaa ekokampaajalla. Hiukseni värjättiin kasvivärein ja lopuksi leikattiin. Värissä oli mm. hennaa, kassiaa ja paljon indikoa. Liemessä mm. pakurikääpää. Maaliskuun lopusta lähtien olen pessyt hiukseni pääasiassa Arcitalin savishampoolla ja niin hiukset kuin päänahkakin voi hyvin. Shampooseen on lisätty yrttejä ja tuoksu onkin yrttisen voimakas pesuhetkellä. Olen pitänyt tuotteesta ja ajatuksesta ettei kasviväreillä pääni kautta elimistöön mene turhaa kemiaa eikä nyt myöskään shampoosta.

”Uudella päällä” oli hyvä lähteä juhlaillalliselle.
Fysioterapia-alan näkövammaiset ry
täytti 85 vuotta.  Juhlapuheiden lisäksi nautimme yllättävänkin juhlavan aterian. Alkukeittona herkuttelimme maa-artisokkakeitolla johon oli lisätty tryffelikermaa. Pääruokana härkää meediumina, jonka päällä vähemmän eettistä hanhen maksaa. Lisukkeena valkosipuliperunoita ja juureksia. Jälkkärinä mangosorpetti. Alkukeitosta pidin ehdottomasti eniten. Aterian jälkeen olikin aika tanssien. Itse vietin enemmän aikaa kahviobaarin puolella tuttuja tapaillen. Muutama lasi punaviiniä meni illan aikana ja painon putoamisen myötä se myös tuntui. Seuraavana aamuna ei olo paras mahdollinen, mutta ei auttanut muu kuin nousta uuteen päivään. Olin nimittäin sopinut lähteväni aikaa sitten
suklaafestareille,
jotka järjestettiin Vanhassa satamassa. Olotila siihen ihmispaljouteen oli aika heikko. Väkeä oli paljon. Näytteilleasettajien lähelle pääsy oli hankalaa ja välillä täysin mahdotonta.  Ajatus
KC Suklaan
järjestämästä valkoviini/suklaatastingista ei innostanut, mutta varattu ja maksettu, joten ei muuta kuin ”haastetta” kohti 😀

Tastingin aluksi saimme tietoa Belgian suklaatehtaasta ja heidän toimintaperiaatteistaan. Minua miellytti heidän arvonsa tehdä suklaata ilman lisäaineita ja että kaakaon viljelijät saisivat paremman korvauksen ja työntekijöiden olot on todistettavasti paremmat. Maistoimme tastingin aikana neljää praliinia joista pidin tummimmasta eniten, jonka resepti oli yli sata vuotta vanha. Suklaat oli hurjan makeita, mutta miellyttävää oli tuntea suussa oikeat raaka-aineet mitkä toi maun suklaaseen esim. appelsiinin kuori. Suklaiden kanssa maistoimme kahta valkoviiniä, jotka olivat saksalaisia. Itse pidin Rieslingista enemmän. Ensiksi maistoimme suklaata sellaisenaan puolitettuamme sen. Tämän jälkeen puolitimme puolikkaan ja maistoimme suklaata molempien viinien kanssa. Vettä hörpittiin aina väliin. Tastingin lopuksi maistelimme vielä alkuperämaiden tummia suklaita. Niistä piti arvioida mikä oli tummin jne.Lähtiessämme saatiin mukaan vielä valkosuklaamaistiaiset.

Tuttavani oli varannut meille paikat myös Fatzerin suklaaseminaariin, jossa oli myös suklaa- ja viinitarjoilu. Tilaisuus ei ollut ollenkaan niin hienostunut kuin KC Suklaan tasting. Toisaalta hintaerokin oli melkoinen. Rosee-viiniä maisteltiin mansikka-pasillika-suklaan kanssa. Oli ihan ok. Toisena maistoimme argentiinalaista malbec-rypäleestä tehtyä punaviiniä Fatzerin Sinisen kanssa. Tunnustan, ei kyenny suklaata enään syömään, joten paperipäällysteiset siirtyi kassiin 😀 Kolmas pari oli Jenkkipunkku tummasuklaa. Lopuksi vielä espanjalaista jälkiruokaviiniä kera Geishan. Tarjolla oli niin perinteistä kuin tummaakin Geishaa. Mielestäni Fatzer ei osaa tehdä oikeanlaista tummaasuklaata. Totesimme heidän uudessa tummassa suklaassaan, joka on jo prosenteiltaan ok olevan maitojauhetta. Se maito tuo tummaan suklaaseen jotenkin väljähtyneen maun. Tilaisuuden lopuksi saimme mukaamme vielä tuotekassit, jossa oli kolme suklaalevyä ja esitteitä.
Paikalla oli edelleen hirmuisesti ihmisiä. Kiertelimme tovin pieniä ostoksia tehden ja lähdimme tihkusateeseen kävelemään. Raitis ilma tuntui hyvältä ja kotona syöty vuohenjuustosalaatti ja tonnikalapihvit. Ah, miten suolainen voikin olla hyvää. Festareilla huomasin miten nopeasti suklaa tökkäsee. Maistoimme ennen tastingia pari suklaapalaa standeilla, tastingissa seitsemän ja Fatzerin seminaarissa ei pystynyt enään suklaita maistelemaan. Liika on vaan liikaa, ja olen tyytyväinen stopin aikaistumisesta.
Väsy painoi ja siivota olisi pitänyt jaksaa. Päätin mennä aikaisin nukkumaan, jotta aamulla olen pirteämpi päivän touhuihin. Avokki oli aamusta lähtenyt Harmaakuonon kanssa mökille. Täällä oli hiljaista. Tuntui todella oudolta. Eikä yökään kaksisesti mennyt, sillä heräsin puolilta öin valvomaan. Kuuntelin Enni Mustosen kirjan Kultarikko. Samalla siivosin alakerran pyyhkimällä pölyjä jne. Onneksi se unikin vielä tuli joksikin aikaa. Aamulla kuitenkin ylös ja valmistautumaan ns. hyvinvointipäivään, jota emännöin. Aa leipoi gluteeinittomia kaurasuklaakeksejä sekä siemenrieskaa mun imuroidessa ja touhutessa muuta. Vieraat tulivat kahdelta. Alusvaatteita meille oli esittelemässä
esittelijä Anne.  Olen ollut hänen esittelyissään monta kertaa ja luotan hänen ammattisilmään alusasuja valittaessa. Itse olen ihastunut Ulla-sarjan liiveihin. Ne sopivat isorintaiselle hyvin ja ovat myös tukevat. Ovat myös hinnakkaat. Jälleen kuitenkin päädyin ostamaan sarjasta yhdet. Kahdet minulta jo löytyykin 😀 Emäntänä sain 30 % alennuksen kolmesta tuotteesta. Alennus tulee myynnin mukaan. Lisäks sain ”emännän lahjana” Isabella-luonnonvalkoiset liivit. Ulla-sarjan liivejä käytettyään muut tuntuu aika rimpuloilta ja tukemattomilta. Mikä oli ilahduttavaa, minulta pienennettiin kuppikokoa yhdellä kuten myös ympärysmittaa. Olen siis pienentynyt, jeeeee!!!! No sitä kyllä vaakakin osoittaa. Tänään aamupaino menkkojen neljäntenä aamuna 66.4 kg, eilen 66.7 kg, tiistaina 67.0 kg. Ihmettelen suuresti, sillä yleensä kuukautisten aikana paino on kilosta puoleentoista enemmän normitilanteeseen verrattuna. Nyt vaan paino laskee. Ilmeisesti on menossa laskuviikko ja sitten jäädään taas kuukaudeksi tai pari jumittamaan. Ilahduttaa joka tapauksessa, että painonpudotus etenee ja se 60 kilon alitus siintää kaukana, mutta tavoitettavissa kuitenkin.
Ystäväni, jonka kanssa olen käynyt jonkin verran hyvinvointiluennoilla
esitteli meille magneettikoruja joilla sanotaan olevan myös terveydellisiä vaikutuksia, kivun lievitystä, lihasten palautumista helpottavia vaikutteita. En osaa sanoa, koska omakohtaisia kokemuksia ei ole. Ostin ns. kaulariipuksen Voimasarvi sekä rannekorun.  Korut ovat kauniita ja tyylikkäitä, vaikka magneettien vaikutukseen ei uskoisikaan. Itseni on ainakin saatava asiasta enemmän omakohtaisia kokemuksia. 
Kuuleman mukaan, jos koiralle tarjotaan vettä kahdesta kupista joista toisessa on magneetti, koira juo siitä veden eikä ilman magneettia olevasta kupista.  Mieleni teki ostaa koirankuppi magneetilla, mutta jäi toiseen kertaan. Ei kerralla voi törsätä määrättömiä 🙂
Hyvinvointipäivässä ollut tuttavani piti halukkaille rentoutumishetken, joka kesti parisenkymmentä minuuttia. Itse en rentoutukseen valitettavasti ehtinyt. Niin vaan päivän emännälle saattaa käydä. Tarjoiluja kehuttiin. Monia kiehtovia keskusteluja käytiin, vietettiin rento iltapäivä ja alkuilta hyvinvoinnin parissa. Annoin kiitoksena tuote-esittelijöille ja rentoutusta pitäneelle mehiläisvahakynttiläpaketi missä kaksi valkoista kynttilää.
Illan vietin yksin kotona hiljaisuudessa, sillä avokki ja Harmaakuono kotiutui vasta maanantaina. En tehnyt oikein mitään, menin aikaisin nukkumaan ja maanantaina olikin taas uutta virtaa ja levännyt olo. Oli aika tarttua arkeen käymällä ruokakaupassa, maksamalla laskuja, tarkistamalla opaskoirakerhon tili, laittamalla käyntikorttitilaus eteenpäin, pesemällä pyykkiä ja tekemällä töitä. Näin potkaistiin uusi viikko käyntiin.
Tiistaina oli kahdesta kahdeksaan yhtäjaksoisesti asiakkaita. Sitä ennen laadin kerhomme toimintakertomuksen kuluineen yhdistyksen hallitukselle toimitettavaksi, kirjoitin mukaan toiminta-avustusanomuksemme, päivitin pikkujoulu- ja kalenterilistat jne.
Jos eilinen meni ryytyessä ja vähän töitä tehden, tänään on taas vauhdikas päivä. Pitkin päivää asiakkaita, yksi kotikäynti ja piipahdus Alkossa pikkujouluostoksilla, Evelace-tuotteiden vastaanotto ja niiden lajittelu tilaajilleen. Jäljellä on vielä yksi asiakas, jonka jälkeen käynnistän jälleen kynttilätehtaan, joten ilta kuluu kynttilöiden parissa. Aa huomenna paketoi niitä kauniisiin sellofaanipaketteihin joihin laitetaan lahjanarua. Itse en ole kovin hyvä paketoimaan, joten lopputuloksen kannalta on parempi kun joku toinen tekee sen 😀
Viikonloppu on ohjelmoitu:
huomenna Opaskoirayhdistyksen pitkä hallituksen kokous
lauantaina Siskojen kanssa Porvooseen pikkuputiikkeja kiertelemään ja vierailulle yhden Siskon kotiin
Sunnuntai vierähtääkin kotikaupungissa veljen perhettä ja äitiä tavaten, joten eipä taida luppoaikaa pahemmin jäädä.