Hyvät lukijat
ehkä joku jo miettii
– missä ne laihdutus-liikunta-hyvinvointi-elämäntapa –postaukset oikein on – mihin ne on jääneet???
Hepa taitaa olla jo ihan ”hunningolla”. Kirjoittaa kaikesta muusta kuin blogin ehkä pääasiasta.
Myönnetään
laihdutus ei ole sujunut toivotulla tavalla ja paino hiissaa 68-69 kilon välillä, joten onneksi ei ole lähtenyt nousuunkaan.
Ja liikkumiset ovat olleet lähinnä koiran kanssa lenkkeilyä
keskiviikkoista lyhyttä tandemlenkkiä lukuun ottamatta. Lenkki oli turkasen lyhyt ja ajonälkä jäi hirmuinen!!! Pilottien löytyminen on inhottavan ongelmallista. Olen laittanut muutamaan pyöräilyseuraankin viestiä pilottitarpeesta, mutta toistaiseksi en ole vastauksia saanut. Toivottavasti tilanne paranee heinäkuun aikana ja pääsen punaisella pyörällä nauttimaan vauhdin hurmasta 😀
Syömiset menee pääsääntöisesti toivotulla tavalla. Juhannuksena herkkuina meni salmiakkia ja raparperipiirakkaa. Ateriat pysyi kohtuukoossa ja niissä oli paljon kasviksia.
Kasviksien määrään olen tyytyväinen ja siihen, että avokkikin on innostunut grillattavista kasvisnyyteistä. Mökillä nautin kun oli aikaa väsäillä joka päivälle hiukan erilaiset kasvislisukkeet.
Tämän kevään aikana on tapahtunut iso asia – mökin hankinta. Minulle se on suuri ja ehkä myös vähän outo ajatus olla mökkiläinen. Olen ikionnellinen, että jonkinlaisesta mökkiunelmasta on tullut totta, sillä viihdyn luonnon rauhassa, jos vaan puuhaa riittää. Ja vielä sitä riittää pitkään 😀 Tuo mökkijutska on vienyt paljon aikaa. Eihän sitä olisi ollut pakko istua netissä tutkailemassa kauppojen sivuilta tarvittavien tavaroiden/tuotteiden tietoja. Kuitenkin halusin ja haluan edelleenkin itse tutustua ja saada tietoa eikä olla vain toisten tiedon ja tiedon haun varassa. Ei se ei ole epäluottamuslause ketään kohtaan, pikemminkin halu olla itsenäinen. Ja kun innostus on valtaisa ajantaju menee ja tässä tulee nökötettyä ihan liikaa. Valitettavasti myös ruudunluku hidastaa etsintää ja monet sivut eivät ole ruudunlukuohjelmalle ystävällismielisiä kaikkine kuvakkeineen ja linkkiviidakkoineen. Jokin tiedon saannin kannalta oleva sivusto saattaa tuon takia jäädä lukematta ja tietoa joutuu etsimään muualta. En kuitenkaan vikise. Olen tottunut siihen. Kuitenkin minulla on ruudunluku, joka mahdollistaa paljon tietokoneella toimimista ja netissäkin pyörimistä. Jos ruudunlukua ei olisi – en uskalla edes ajatella…
Kyllä mua harmittaa vähän miten elämän muut tohinat ovat vieneet huomion laihdutukselta. Toisaalta, painon pudotukseni on äärimmäisen hidasta ja siksi välillä myös turhauttavaa.
Ei välttämättä huonoa pitää hetki vähän rennompaa
meinikiä asian suhteen. En ole hypännyt ystävällä/vihollisella vaa’allakaan päivittäin, kerran pari viikossa. Rennompi ote ei kuitenkaan tarkoita, että homma olisi lyöty kokonaan läskiksi. Ehkä olen antanut vaan muulle enempi tilaa.
En ole luovuttanut, olen päättänyt MINÄ LAIHDUN ja tavoitan vielä tuon alle kuudenkympin rajapyykin, Minä pystyn siihen! Nyt on kai ollut ”hengenvedon” aika, ja sekin ehkä kuuluu tähän matkaan.
Vaikka nyt on elämän muut jutut vieneet huomion, en inhoa itseäni, en syytä. Harmittaahan se ettei potku vielä riittänyt kaiken samanaikaiseen hallintaan. Itseinholla en pääse eteenpäin. Minun on hyväksyttävä ja olen hyväksynytkin, että nyt on ollut rennomman vaihteen hetki. En kuitenkaan voi olla tyytyväinen liikunnan määrään ja siitä olen itselleni näreissäni. Miksi haluan pyöräillä ja uida, lajit mihin tarvitsen kaverin? Ja kun ei aina kaveria ole, tyydyn koiran kanssa kävelyyn… Voisin painua kuntosalille tai polkasta spinningpyörällä hikitreenitn, mutta…
turha rypistellä kun on peet pöksyssä.
Ehkä minussa on vikana, että innostun jostakin valtavasti ja panostan kaiken tarmon innostuksen kohteeseen ja muu jää vähemmälle. Ja liikunnan suhteen olen laumasieluinen, kaverin kanssa paljon hauskempaa 😀 Siinä mulle olisikin opettelun paikka, oppia nauttimaan liikunnasta yksinkin.
Toisaalta elämäntapamuutoksessa on jo paljon asioita, jotka eivät enää tunnu niin uudelta ja sen myötä hehkuttamisen arvoiselta. Mihinkään ei ole kadonnut lisäaineiden välttely tai luomun suosiminen. Tai miksi toistaa täällä etten syö nykyisin juurikaan leipää, tai minulle sopii ateriaksi paremmin ylikorostettu lautasmalli kuin annos missä on lisukkeena pastaa, riisiä tai perunaa. Ne ovat nykyisin minulle ”normaalia” ja ne ei herätä samalla tapaa kirjoitushinkua kuin aikaisemmin. Olen huomannut mitä vähemmän syön vehnähöttöä, sokerisöttöä sen parempi olo minun on. Ja jos syön jotain ruuaketta fiilis siitä, että olen oikealla tiellä vahvistuu. Aito ja alkuperäinen raaka-aine on se mihin haluan panostaa ja nuo ruuakkeet saada minimoitua jopa ”siivottua” matkaruokailuista tms. Ruuakkeella tarkoitan esim. muovipaketissa olevaa tonnikalakolmioleipää.
Lisäaineiden välttely on johtanut siihen, että maistan natriumglutamaatin. En välttämättä tunnistanut sitä aijemmin, mutta nykyisin siihen törmätessä se hyökkää vastaan ja pahasti.
Ylipäätään keinotekoisuus maistuu karsealta. Ja siksipä minusta on tullut aika kranttu monien elintarvikkeiden suhteen, mehut, leivänpäälliset jne. Joskus en kaupassa ollessani tiedä mitä sieltä haluaisin ostaa. Liikaa kaikkea ruuaketta/sontaa, teollista moskaa. Onneksi niitä positiivisiakin yllätyksiä löytyyLuomu on lisääntynyt taviskaupoissakin ihailtavan paljon. Luomutuotteiden korkea hinta välillä ahdistaa. Onneksi kaikissa tuotteissa ei hinta moninkertaistu luomun myötä.
Vaikka paino ei ole tippunut, olen loppujen lopulta jo päässyt eteenpäin tällä matkallani ja kun saan taas liikuntavaihteen päälle, painokin putoaa. Liikunnan myötä myös kaikki tarkentuu. On sillä vaan niin ihmeellinen vaikutus. Toki pelkkä liikunta ei ihmeitä tee, se on hyvä muistaa. Itselläni liikunnan myötä aineenvaihdunta paranee ja kropassa muhivat nesteet saa kyytiä.
Nyt on takana ensinmäinen viikko lomalaisten hierontoja ja ens viikolla vietetään lomaa. Vuokrattiin jo helmikuussa lomaviikolle mökki Hartolasta, joten ens viikko vierähtää siellä. Ehdimme maksaa sen ennen kuin tuo oma tuli kuvioihin. Ei kuitenkaan lähdetty säätämään ja vääntämään peruaksemme näin liki lomaamme varauksemme. Se olisi ollut kurjaa yrittäjällekin, joten päätimme omasta mökistä huolimatta lähteä Hartolaan järven rannalle rentoutumaan. Äitini lähtee mukaan. Toivottavasti sää lämpiää ja sen myötä järven vesi, sillä haluaisin uida paljon viikon aikana.
Kirjoituksissa olen sivunnut uniongelmia sivulauseissa. Nukkumiseni vaihtelee yöstä toiseen suuresti ja univaje on aiheuttanut väsymystä
ja siinä myös yksi selitys rennommalle vaiheelle. Taidan olla selittelyn mestari 😀
Kun nukkuu liian vähän, ei vaan kroppa ja mieli toimi halutulla tavalla. Ei vaan jaksa. Viime viikolla huomasin konkreettisesti fyysisesti miten kroppa kulkee hitaalla, vaikka kuinka tahtoisi toisin.
Onneksi levottomat jalat ei valvoskelusta huolimatta ole erityisemmin vaivanneet. Oireet tosin lisääntyy heti, jos yritän nukkua liian lämpimässä tai olen syönyt hiilaripitoisesti. Onneksi olen lukenut läksyni aika hyvin. Nukun vierassängyssä ikkuna auki ja saan olon näin riittävän viileäksi. En syö kovinkaan hiilarivoittoisesti. Leipä ja muu höttö kun on jäänyt pois, auttaa hirmuisesti. Aamuisin tällä viiklla olen syönyt luomumysliä ja sen kroppa sietää.
Kun levottomien jalkojen oireet pysyy poissa nukkuminen sujuu paremmin. Tosin kun melatoniini heittää vajaalle, on taas vaikeaa. Onneksi lääkekaapista löytyy melatoniini-purkki, ja auttaa pahemman yli. Joskus riittää kun syö pillerin iltana parina, sen jälkeen taas pärjää. Toisinaan viikon kuuri, joskus pidempään auttaa. Ja hirsimökissä nukun ja siksipä odotan mökkimme öitä toiveikkaana 😀 Hyvin nukkuminen auttaa myös suuresti painonhallinnassa, liikunnassa ja kaikessa elämän tohinoissa. Totuus vaan taitaa olla, että melatoniini-vajeesta tulen kärsimään enempivähempi aina. Sokeus kun siihen hormoonituotantoon vaikuttaa epäedullisesti ja kun ikääntyy melatoniinin tuotanto heikentyy muutoinkin. On vaan opittava tunnistamaan milloin tarvitsee apuja pillerin muodossa, oppia myös ettei kärvistele pitkään, valvo turhaan öitä. En halua käyttää mitään keinotekoisia unen lähteitä niin kauan kuin vaan voin sen välttää. Moni sanoo mulle, miksi en mene lääkäriin ja hae nukahtamislääkkeet. EN HALUA! Siihen kierteeseen en vaan halua, ja niin kauan kuin melatoniinilla pärjäilen kohtuullisestikin, sillä mennään.
Kello on hirmuisesti. Linnut laulavat jo aamukonserttiaan. Jäin mesessä ”näppäimistä kiinni” viesteillessäni nuoruuden ystäväni kanssa. Ja nyt on vielä vähän nälkäkin. Jos olisin unten mailla en tietäisi siitä mitään, joten tässä taas yksi syy miksi soisin öisin nukkuvani. Nyt kyllä oli hauska kirjoitella ystävän kanssa, joten ”kärsin” mielelläni. Ehkä menen hedelmäkorin kautta nukkumaan 😀
