Elokuussa tulee blogin kirjoittamisen aloittamisesta KYMMENEN vuotta, joten monelle lukijalle tämä videopostaus sisältää tuttua asiaa.
Koin kuitenkin, että koska olemme Youtubessa uudet kasvot, on myös hyvä esittäytyä mahdollisille kanavan seuraajille ja myös hiukan markkinoida yritystämme
Maaliskuu on ylittänyt puolenvälinsä ja kevät tekee kovasti tuloaan. Se tuo meille muuttolinnut, kasvavat kasvit, auringon lämmön, leppeän tuulen, kevään tuoksun. Samalla meitä ravistelee koronavirus Covid-19, joka on muuttanut elämäämme ja joka koskettaa meitä jokaista jollakin tavalla. Toiset sairastuvat virukseen lievemmin, osa rajummin sekä valitettavasti osa kohtalokkain seurauksin. Riehuvan viruksen myötä monien työt on seis ja tulot laskevat. Osa joutuu lomautetuksi, yrityksiä joutuu vaikeuksiin. Mutta on myös se osa joilla työpäivät pitenevät ja kuormitus tulee äärirajoille, ehkä ylikin. Terveydenhuoltomme tekee varmasti kaikkensa meidän kaikkien parhaaksi. Kauppojen, apteekkien yms. henkilökunta altistaa itsensä tartunnoille palvellakseen meitä, jotta saamme ostetuksi ruokaa ja muuta tarvittavaa. Rajoitukset mitä on tullut ja tulee tämän epidemian vuoksi ei ole meidän kiusaksi vaan meidän hyväksi, joten noudatetaanhan niitä. On ollut karmaisevaa lukea miten rajoituksista ei piitata ja miten koko viruksen vaarallisuutta vähätellään. Jos suinkin voimme välttää tai ainakin lieventää Italian, Espanjan, Iranin ja Kiinan kaltaisen katastrofin omilla toimillamme, tehkäämme se. Vältetään sosiaalisia kontakteja ja nautitaan kotoilusta. Kokoontua ehtii myöhemminkin, heti kun se on turvallista.
Myös meillä koronaviruksen myötä on yritystoiminta hiljentynyt lähes täysin. Maaliskuussa ei ole tullut yhteydenottoja hieronta-ajan saamiseksi. Aikoja on ymmärrettävästi peruutettu. Hierontatilanteessa olemme lähikontaktissa toisen ihmisen kanssa, ja nyt sellaisia kehoitetaan välttämään. Olemmekin päättäneet sulkea Hierontatassun tämän poikkeustilanteen ajaksi itsemme ja asiakkaidemme parasta ajatellen. Haluamme toimia vastuullisesti ja tällä ratkaisulla estää mahdollisuuden tartuntaketjun tai ketjujen syntymiseen yritystoimintamme aikana. Luotamme, että asiakkaat ymmärtävät tämän eivätkä pidä hätävarjelunliiotteluna. Tiedotamme toiminnan jatkumisesta Hierontatassun fb-sivulla. Verkkokauppa Heidin kädenjälki toimii kuitenkin tämän poikkeustilankin aikana. Halutessasi voit ostaa hierontalahjakortin itsellesi tai läheisellesi myöhempää käyttöä varten. Lahjakortit ovat normaalisti kuusi kuukautta eteenpäin ostopäivästä voimassa, mutta koska emme tiedä kuinka kauan poikkeustila kestää, kaikki sen aikana ostetut lahjakortit ovat voimassa niin, että sen voi käyttää poikkeuksellisesti tarvittaessa myöhemminkin.
Hierontalahjakorttien lisäksi verkkokaupasta löydät käsin punottuja rottinkikoreja, mehiläisvahakynttilöitä, luomutassuvahaa, neulevalokransseja.
Tutustu myös Fb-sivulla esiteltyihin huiveihin ja varaa omasi osoitteeseen heidi(at)heidinkadenjalki.fi
Kaikkein tärkeintä tällä hetkellä on kuitenkin, että pidät itsestäsi huolta, vältät kontakteja, noudatat rajoituksia. Vaikka tilanne on vakava, älä panikoi. Jos korona-uutiset ahdistavat, jätä lööpit lukematta ja lue vain viralliset tiedotukset asiasta. Tee sellaisia asioita mistä nautit. Minä kuulostelen ja tuoksuttelen luontoa, annan sen voimauttaa minua, annan kevään lohduttaa ja huolta liennyttää. Laitan puikot suihkimaan, editoin lintutallenteita, viestin ja soittelen läheisten ja ystävien kanssa. Tuetaan toisiamme tässä oudossa ja huolestuttavassa tilanteessa.
Halaus juuri sinulle lukijani <3
Huhtikuussa täytin pyöreitä ja tuolloin sain monta ihanaa lahjaa. Eilisiltana oli kokemuksellisen lahjan aika, sillä minut vietiin melomaan. Olen melonut aiemminkin, mutta en koskaan merellä ja edellisestä melontakerrasta oli aikaa seitsemän vuotta.
Mari oli varannut meille kahden tunnin kajakin vuokrauksen
naturaviva melonta-keskuksesta
Toimistossa saimme ystävälliseltä naiselta ohjeet ja kartan. Siirryimme rantaan, jossa puettiin ylle suojapeite ja pelastusliivit.
Pujottauduimme kajakkiin ja meidät työnnettiin vesille. Rannassa oli paljon levää, myös puuromaista sinilevää. En osannut ajatella, että sitä olisi vielä elokuun ihan lopussa. Toisaalta, onhan edelleen ilmat olleet todella lämpimät. Joka tapauksessa meri oli täysin tyyni ja aurinko lämmitti.
Meloimme rannan tuntumassa ja hyvin alkuvaiheessa minun oli luovuttava takista. 😀 Kauempana kulki vesibussi ja pääsipä Mari ihailemaan Vuosaaren tornitaloakin.
Meloimme Ramssinniemen ohi saapuen laivaväylälle, jossa jokin urheiluvene kulki edestakaisin. Aluksi hivenen veneestä tulevat laineet jänskätti, mutta lopulta aivan turhaan, sillä jäivät todella mataliksi.
Ylitimme veneväylän meloen Vartiosaaren edustalle. Ilmeisesti kiertämällä meloen Vartiosaaren tulisi varsin mukava melontareitti. Se vaatii kuitenkin enemmän aikaa kuin pari tuntia. Mielelläni kyllä lähtisin melomaan reitin joskus. Itse asiassa siinä meloessa mietin miten olisi hienoa keväällä liikkua rauhalliseen tahtiin kajakilla äänitellen vesilintuja. Nyt linnusto oli kovin hiljaa. Hanhien kaakotusta kuului vähän.
Hiljalleen lähdimme palailemaan takaisin kohden Vuosaaren rantaa. Paluumatka sujuikin rivakammin. Ehkä nyt emme nuolleet rantoja niin orjallisesti mitä mennessä. Saavuttuamme rannan tuntumaan ystävällinen ohjaaja nappasi vielä muutaman kuvan meistä iloisista ja tyytyväisistä melojista.
Lukiessasi tätä tekstiä ehkä mietit miten melominen sokealta onnistuu. Mistä tietää milloin mela on oikeassa asennossa… Melassa itsessään ei ole mitään merkkiä mistä voisi tietää missä asennossa lapa on. Ohjaaja laittoi teipin palan, mutta en sitä meloessani edes muistanut. Parhaiten melan asennon tietää melomalla. Jos mela on väärässä asennossa ei se liiku jouhevasti tai jää aivan pintaa viistämään. melaa liikuttamalla oikea asento kyllä löytyy. Siihen voi luottaa. Näkevä huolehtii pääosin ohjaamisesta ja kertoo, jos melotaan vain toisella puolella tms.
Könyttyämme kajakista ylös, riisuimme varusteet ja veimme ne kuivumaan. Toimistossa piipahduksen jälkeen istahdimme paikan kahvilan terassille nauttimaan kahvista/teestä, smoothieksesta, tyrnishotista ja daimkakkupalasista. Oli hyvä, onnellinen mieli <3
Melonta oli kyllä todella hauskaa ja ehdottomasti haluan päästä melontaretkelle uudestaankin.
Tällä viikolla olen muutoinkin käyttänyt lahjaksi saamiani lahjakortteja. Keskiviikkona olin tunnin hieronnassa Keravalla
Hieronta-Sirussa
Rentouttava hieronta teki todella hyvää. Itseään tulee aivan liian harvoin hoidatettua, joten todettava on ystävien tienneen olevani hieronnan tarpeessa 🙂
Huomasin Facebookista toissapäivänä, että Snurressa on eilen ja tänään -20% ale neulelangoista. Mari lähti kaveriksi ja näin pääsin
Snurreen
ostoksille. Lahjakortilla ostin harjattua ihanan pehmeää albakkalankaa Børstet Alpakka Sandnesia. Väriksi valikoitui viinin punainen. Ajattelin neuloa pelleriinin tai ponchon. Lisäksi ostin tilaustyöhön alpakka-kaulaliinaan kitin väristä lankaa. Snurressa oli ystävällinen palvelu ja sopivia lankoja etsittiin useamman myjän voimin. Olen neulonut todella laiskasti neuleita viime aikoina, mutta nyt sormet syyhyää puikoille.
Alkukesästä käytin lahjakorteista Hoppypointin kortit mosaiikkipaloihin. Valmistuneista töistä tulossa oma esittelypostauksensa. Lisäksi sain lahjakortin Thehuoneelle, josta ostin aivan ihania kesäisiä teemakuja. Uudeksi suosikikseni nousi valkoinen tee, jossa mustikkaa. Sitä piti pari viikkoa sitten hakea lisää. On pehmeän makuinen lempeä tee.
Musat soi ja rauta ryskää 😀 Avokki alakerrassa kasvattaa voimiaan. Minä istun tässä teemuki nokan alla hiukan jännittynein mielin. Nimittäin menen tänään Vantaan Opaskoirakoulun yhteistoimintakurssilaisille luennoimaan koirahieronnasta ja näyttämään heille perusotteita miten käsitellä koiraa. Olen joskus aluetapaamisessa pitänyt luennon koirahieronnasta eikä se minua juurikaan jännittänyt. Nyt jännittää, sijaistanhan kouluttajaa, joka normaalisti luennon pitää. Mutta samalla olen iloinen mahdollisuudesta päästä puhumaan tärkeästä asiasta, sillä työkoirille hieronta on kyllä ihan ehdoton apu työssä jaksamisessa. Eilisiltana hieroin tuon vanhan herran Harmaakuonon Oton tassuttaessa mustasukkaisena vieressä. Lähipäivinä täytyy suoda sillekin oma rentoutumishetkensä.
Torstaina luonamme oli hoidossa ystävämme 12-vuotias Nelli-tyttö. jolla jäykähköt lonkat, joten muori pysytteli alakerrassa ja viihtyikin siellä yllättävän hyvin, vaikka omat koiramme toohotti täällä ylhällä. Iltapäivällä saimme vielä neljännen koiran taloon Pekko-pojan saapuessa käyttäjänsä kanssa kyläilemään. Otto ja Pekko nujusivatkin lähes koko ajan. Harmaakuonoa ärsytti moinen ja komentohaukku oli kiukkuisen kimakka 😀 Meille ihmisille maistui ”terveyspannari” kermavaahdolla ja raparperihillolla. Pannarissa oli tattarijauhoja eikä juurikaan sokeria. Leivoin pannarin jo edellisiltana ystävän tullessa iltakahville. Hän saa opaskoiran näinä viikkoina, joten jännitys tapissaan, joten ei varmasti vaikea kuvitella mistä puhuimme.
Tuolloin keskiviikkona olin tekemisissä hiukan isompienkin eläimien kanssa kuin koirat. Oltiin ratsastamassa ja sekös teki mielelle hyvää. Olin aika huonotuulinen/turhautunut. Tandemini oli huollossa ja stressasin saanko ajokavereita, turhautti ruinuaminen ja ainainen pyytäminen. Laitoin Facebookissa asuinalueeni ryhmään viestiä. Viesti meni moneen muuhunkin paikkaan. Ehkä rummutus kuitenkin kannatti, sillä tälle viikkoa on sovittuna kahdet pyöräilytreffit, ihanaa!!!
Niin siinä kävi, huono tuuli jäi ratsastuskentälle enkä muistanut ottaa sitä tunnin jälkeen mukaani. Ratsastin Sebulla, joka on etupainoinen hevonen. Siinä ei ole varaa istua etupainoisesti, tai ratsastus tuntuu hyvin epämukavalta. Ehkäpä hyvää treeniä minulle etukönöttäjälle. Tunnilla ravattiin paljon. Meillä molemmilla oli ravitahtiset hevoset. Ystäväni laukkasikin pienet pätkät. Ravissa uskalsin aika hyvin kannatella käsiä oikeaoppisesti edessä enkä tarttunut jatkuvasti satulan kaareen. Kevennys sujui myös. Jostain syystä minulle se on jopa helpohkoa ja oikeassa rytmissä mennessä tunnen yhteenkuuluvaisuutta hevosen kanssa.
Loppukäynnit tassuttelimme läheisellä pellolla. Se oli mukavaa vaihtelua kentän kiertämiseen. Ennen tuntia kokeilimme kavioiden putsaamista. Kyllä ratsastamisesta tuli taas vaan niin hyvä mieli, joten pakkohan oli löytää seuraava aika mahdollisimman pian, joten viikon päästä taas kopodi-kopodi 🙂
Viikon päästä on myös seuraavat uintitreffit. Viimeksi polskin viime maanantaina. Yleensä ollaan uimassa aamusta tai aamupäivästä, nyt tapasimme kolmen pintaan. Hallilla oli aika vähän väkeä. Uimme reunaradalla ja viereisellä radalla oli kilpauimareita. Heidän valmentajansa kuljeskeli aika paljon reunaradan sivussa ja omien uimareidensa radan päädyssä. Kovasti mies kannusti uimareitaan ja ohjeisti heitä. Itsellä oli vähän sellainen räpiköintiolo. Tuskinpa valmentaja minun tekemisiini tai tekemättä jättämisiini huomiotaan kiinnitti. Uintitekniikassani olisi paljon korjattavaa, joten eipä neuvot olisi pahasta olleetkaan. Joka tapauksessa polskuttelin 1800 m/90 min. Se kahden kilsan rajapyykki oli jo niin lähellä, mutta ei vaan aika riittänyt 🙁 Vielä mä sen kuitenkin uin. Olen tainnut uhata niin jo pari vuotta sitten täällä blogissakin, joten ”pakkohan” se on toteuttaa. Mutta nyt on aika toteuttaa siirtyminen luentopaikalle. Pitäkäähän peukut pystyssä, että osaan edes jotain järkevää kuulioille kertoa :D:D
Lauantai oli ihan huippupäivä. Aamulla yläkropan treeni, jonka jälkeen matkasin erään Silmukkasiskon luo Koruilu-miittiin. Siellä meitä muutama Sisko vietti hauskan iltapäivän korujen valmistuksen merkeissä. Ja kyllähän helmien keskellä nautiskeltiin taas nyyttärituomisiakin :D:D
Edellisiltana kaivoin kaikki korutarvikkeeni esille mitä olen joskus aikaa sitten ostanut. Melkoisestihan erilaisia lasi- ja puuhelmiä kätköistä löytyikin. Kuvittelin minulla olevan niitä paljon, mutta nähdessäni helmipaljouden parilla Siskolla, en ehkä sitten ihan kauheasti ole hamstrannutkaan helmiä, jos heidän helmipaljouteensa vertaa :D:D Mutta yhtäkaikki pöytä notkui helmistä ja jo valmistuneista koruista. Yksi Siskoista on käynyt kursseja ja tehnyt koruja aika paljon. Hän esittelikin eri tekniikoilla tehtyjä korujaan. 
Päätin kokeilla tehdä vaijerikaulakorun. Valitsimme violetteja helmiä koruun. Sommittelin koruasetille helmet haluamaani järjestykseen tuntemuksieni mukaan, tyyliin mitkä muodot voisivat sopia yhteen. 
Suunnittelun jälkeen ei muuta kuin pujottelemaan helmiä vaijeriin 😀 
Vaijeriin olikin helppoa pujotella helmiä. Ihan huvitti parin vuoden takaiset yritelmäni siimaan pujottaa helmiä neulan kanssa. Eli, jatkossa ehdottomasti minun kannattaa käyttää vaieria korujen valmistuksessa.
Halusin opetella laittamaan koruun kiinnityshelmiä, sellaisia pieniä, jotka puristetaan vaijeriin haluttuun kohtaan. Niiden päälle voi laittaa halutessaan vielä päälihelmet, jotka myöskin puristetaan paikoilleen pihdeillä. Kiinnityshelmien puristus sujui ihan mukavasti. 
Päällyshelmien kohdalle saanti ja suoraan pihdeillä puristaminen olikin jo paljon kinkkisempää. Helmet putoili tai tahtoi mennä littuun. Lopulta pyysin apuja avustajaltani tänään ja sain kaulakorun valmiiksi. 
Korupuuhissa vilahti aika tosi nopeaan ja innostuin koruilusta kovasti, joten nyt joutunee hankkimaan vaijeria, korviskoukkuja yms. tarpeellista korutarviketta. Koruja tehdessä juttu lensi laidasta laitaan kuten aina ihanilla Silmukkasiskoilla :D:D Ja askartelimme meille kaulanauhat putkiloverkkolangasta, jonka sisälle tuli huopa- ja puuhelmiä. Näistä meidät kenties tunnistaa Ravintolapäivänä 🙂 Tässä minun kaulanauhani 
Ja ihanasta korupäivästämme voi käydä lukemassa
Kotiuduttuani ihana lauantai jatkui hieronnalla. Avokki teki minulle reilun tunnin selkähieronnan. Ja voi miten tuo sanonta ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” pitääkään paikkansa. Kyllä lihaskireyksiä ja jumeja riitti. Avokki koetti käsitellä takareisiä ja reisien ulkosivuja – liian tuskaista :O Mutta kyllä vaan teki hyvää. Alaselän jännitykset helpotti auttaen myös jalkoja. Pitäisi vaan hierottaa useammin kuin kerran puolessa vuodessa :D:D
Mukissa sitrusmate-juomaa, joka toivottavasti piristää, sillä univelkaa on minilomalla tainnut kertyä melkoisesti. Sähkömies häärää kuitenkin keittiössä, joten oli pakko aamu-unisuudestaan huolimatta repiä ittensä sängystä ylös. Ja tämä hetkihän on hyvä hyödyntää postaamalla tänne. Takana on mukava miniloma, joka huipentui eiliseen blogimiittiin. Vietimme hauskan päivän, eikä sadekuurokaan lannistanut meitä kannustaessamme Kanelia puolimaratonilta maaliin ja aiemmin istuskellessamme Pyynikin näköalatornin kahvilassa sateessa herkutellen munkkeja ja kahvia(mulla tosin haudutettua teetä ja gluteeiniton mustikkamuffinssi).
Kokoonnuimme Tampereen rautatieasemalla, josta siirryimme Varalaan. Siellä odottelimme Kanelin matkaan lähtöä rupatellen vilkkaasti. Otto keräsi ympärilleen faneja ja sai hellyyksiä joista poika nauttikin täysin siemauksin. Kanelin juostessa me muut kävelimme Pyynikille herkuttelemaan, mutta ei Kanelinkaan tarvinnut jäädä ilman munkkia 😀
Varalasta siirryimme ruokailemaan ja jatkamaan rupattelua. Aika kului vauhdilla ja aivan liian nopeaan kotimatka alkoi. Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta päivästä!!! Kotiin saapui kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä matkalaista. Suurin väsy taisi kuitenkin mulla olla kertyneestä univelasta.
Keskiviikkona lähdin matkaan mieli huolta ja murhetta täynnä. Eipä siis paras mahdollinen olotila matkustaa. Aamulla olin käynyt Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Hieroin sitä edellispäivänä ja totesin ettei hotspot ole oikein parantunut ja syylien yms. ihomuutosten kokokin tuntui kasvaneen. LÄÄKÄRIIN, ja onneks menimme. Ihotulehdus ja ihomuutoksia eikä syövän mahdollisuutta voitu sulkea pois. Ajatuskin pahalaatuisesta kasvaimesta ja syöpäsolujen riehunnasta rakkaan koiran kehossa tuntuu hirveältä. Nyt kuitenkin koetetaan saada iho kuntoon, jotta tilanne pystytään paremmin kontrolloimaan. Lääkäri ei kuitenkaan pitänyt takatassussa olevasta läiskästä, joka edelliskerralla näytti hotspotilta, mutta nyt noita pelottavia ajatuksia herättävältä. Läiskä ei ole umpeutunut ja se vuotaa. Joskus pinnalliset pahalaatuiset kasvaimet tekevät niin. Ja ei ollut mielikuvituksen tuotetta kasvaneet syylätkään, joten lääkäri ei halunnut pelotella syövällä, mutta kertoa sen mahdollisuuden. Koira on kuitenkin energinen, iloinen oma itsensä. Ja reissussa ollessani avokin viestit mökiltä on olleet rohkaisevia, vaikka eihän koira kipujaan näytä ja joskus hyvinkin normaalisti käyttäytyvä onkin hyvin sairas. Odotan Harmaakuonoa kovasti tänään kotiin. Lääkäri määräsi ihotulehdukseen vahvan antibiottikuurin, lääkeshampoopesun kolmena päivänä, jonka jälkeen jatketaan kevyemmällä shampoolla neljänä päivänä, korviin lääkitsevää huuhdetta ja tuohon vuotavaan kohtaan kortisonivoidetta paikallisesti, Viakutaania ruokaan laitettavaksi. Huomenna tai keskiviikkona olen eläintenhoitajaan yhteydessä ja viimeistään parin viikon päästä vien koiran lääkärin kontrolliin. Toivotaan parasta, että iho paranee eikä vielä olisi vakavien sairauksien aika, sillä Harmaakuono vaikuttaa vielä energiseltä ja elämänhaluiselta, joten yhteistä aikaa toivoisin vielä olevan. Toki tiedän päivä milloin rakkaasta ystävästä on luovuttava tulevan ja sen sattuvan ja paljon. Nyt mennään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsotaan miten meidän käy.
Eipä siis loman aloitukselle paras mahdollinen fiilis. Melkein jo peruin koko reissun, mutta onneksi avokki hätisti matkaan. Tuskaisen junamatkan jälkeen tapasinkin lapsuudenystävän, jonka vieraana vietin pari päivää. Kuulumisia vaihdettiin, käytiin Reipinniemen rantasaunalla saunomassa ja uimassa. Vesi oli vielä uimalämpöistä, mutta ei nyt tietenkään keskikesän veroista. Neljä kertaa kuitenkin saunasta käytiin veden raikkaudesta nauttimassa. Illalla herkuteltiin takoja joihin laitettiin mm. jauhelihaa ja salaattia, juotiin pullo punaviiniä. Otto sai hellyyksiä ja ihanan pitkiä lenkkejä. Torstaina käytiin Pyynikissä munkilla, joten Otolle paikka oli jo eilen tuttu. Sen huomasi lähestyttäessä sen vedosta 😀 Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa, vanhojen äänikuvien kuuntelua…
Perjantaina oli aika jatkaa matkaa Speakeasyn kautta Kangasalle. Ruokailin tuttavan kanssa kuulumisia vilkkaasti vaihtaen. Kivaa oli. Ja seuraavassa kyläpaikassa Otto saikin koiraseuraa kolmikuisesta opaspennusta Hiposta sekä kahdesta vanhemmasta koiruudesta. Hippo ja Otto leikkivät paljon ja sunnuntaiaamuna olivat rättipoikkiväsyneitä. Otto selvästi opetti pennulle ”isojen poikien” leikkejä 😀 Otto nautti hurjasti myös vapaana kirmaamisesta. Otti pihalla melkoisia spurtteja onnellisena laukaten – Hippo perässään. Kyllä maalla on mukavaa :O 😀 Muuten aika kului saunoen, rauhaisasti iltaa istuen. Lauantaina kävimme Tampereen seudun Opaskoirakerhossa, jossa vieraana liikkumistaidon ohjaaja ja koirankäyttäjät pääsivät peesareiden kanssa pienille harjoituslenkeille. Kerhon jälkeen nautimme herkullisen hirviaterian ja vietimme rauhallisen illan. Ennen saunaa hieroin 8-vuotiaan koiran, jolla jaloissa ongelmaa. Jo yhden hierontakerran jälkeen koira liikkui paremmin. Tyttö selvästi nautti hieronnasta. Köllötteli paikallaan välillä kipupisteisiin osuessani päätä nostellen. Kyllä se vaan tuntuu hienolta kun pystyy koiran oloa helpottamaan ja auttamaan sitä.
Kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta vietin mukavan loppuviikon, joten onneksi keskiviikkona istuin junan penkkiin ja matkustin Tampereelle, kiitos teille kaikille, jotka mahdollistitte tämän miniloman. Nyt arki alkakoon!
Harmaakuonon liikkuminen tuntui ja näytti haluttomalta. Viime viikon lopulla takapää näytti jäykältä ja hieroinkin poitsua perjantaina vähän. Se oli aika levoton asiakas. Selvästi arkuuksia oli siellä täällä.
Eilen aamulenkkiä tehdessämme totesin herran edelleen vaisuhkoksi ja päätin hieroa koiran alusta loppuun töideni jälkeen. Niinpä vietimme Harmaakuonon kanssa reilun tunnin olkkarin matolla. Siinä koira tassutti minua, välillä nuoli huuliaan, säpsähteli, hetkittäin kuului kuorsaus ja tunsin miten koira rentoutui käsieni alla. Siihen sekoittui läheisyydentunnetta, haikeutta herran eläköitymisestä, mutta samalla voimaannuttaen. Tiesin helpottavani rakkaan oppaani ja ystäväni oloa, jonka se taatusti ansaitsee. Kuulostan ehkä pöpiltä, mutta kun koira on tyytyväinen, jopa onnellinen sen tassuista leijailee onnellisen koiran tuoksu. En osaa sitä tuoksua muuten kuvailla. Eilen tunsin sen nenässäni ja sydämessäni hypähti.
Hieronnan edetessä Harmaakuono alkoi venyttelemään raajojaan ja selkäänsä, joka on aina hyvä merkki. Venyttelyä säesti tyytyväinen urina. Lopetettuani hieronnan se makoili hetken aloillaan, nuolaisi kättäni ja nousi ylös ravistellen. Haki pehmolelunsa ja oli valmiina leikkiin.
Yön aikana oli satanut lunta ja satoi edelleen lähtiessämme aamulenkille. Aika raskaasta kelistä huolimatta koira tuntui huomattavasti pirteämmältä ja liikkuminen iloisen jouhevaa. Tuntuu hyvältä tieto siitä, että itse voi helpottaa vanhenevan koiran oloa omin hoitavin käsin.
Kirjoittelin jokin aika sitten Harmaakuonon eläköitymisprosessin käynnistymisestä. Tänään luonani kävi kotikäynnillä Hussin liikkumistaidon ohjaaja. Etukäteen olin syystä tai toisesta aika hermostunut, vaikka turhaahan se oli. Lueskelin Facebookin statuksia ja kirjoitin ”hädissä” itsekin sinne koiran vaihto -prosessin käynnistymisestä. Sainkin ihanan paljon kannustavia ja tsemppaavia viestejä.
Tapaaaminen meni hyvin. Ensiksi juttelimme reilu puolituntia. Kerroin elämäntilanteestani ja liikkumistaidon ohjaaja teki tarkentavia kysymyksiä mm. lenkkien pituuksista mitä teimme Harmaakuonon ollessa nuori ja millaisia ne on nyt. Hän oli kiinnostunut myös työstäni, harrastuksistani. Juttelimme myös uusien koirankouluttajatahojen mukaan tulosta jne. Mielestäni rupattelu meni hyvässä hengessä ja rennosti omalla painollaan.
Sitten lähdimme lumipyryyn, lunta oli tullut reippaasti aamulenkinkin jälkeen. Harmaakuono opasti hyvin ja reippaasti. Liikkumistaidon ohjaaja käveli takanamme. Emme keskustelleet lenkin aikana. Kun pääsimme takaisin kotiin sain kommentin ”kävelette reippaasti ja Harmaakuono näyttää jaksavan hyvin ja opastavansa mielellään”. No meno olikin ihan erilaista kuin edellispäivänä.
Saan maksusitoomuksen uuteen oppaaseen, jeeee!!!! HUIH!!!! Parin kolmen viikon sisään se menee eteenpäin, joten jähtäväksi jää milloin minulle sopiva koira löytyy. Kiirettähän ei vielä ole, jos vaan Harmaakuono jaksaa opastella. Joulukuussa toki viimeistään koira jää viettämään ansaittuja eläkepäiviään. Ja ne hälle suon ilomielin, niin hieno ja upea koira. Sanoinkin tänään, että minulle ehkä mahtavinta on ollut koiran kanssa se miten reippaasti pääsen liikkumaan. Se kun valkoinen keppi vaihtui opaskoiraan, nosti kävelyvauhtia hirmuisesti ja se oli ihanaa/mahtavaa. Se toi jonkinlaisen vapauden tunteen etenkin kokeillessani juoksupyrähdyksiä.
Kun jäimme Harmaakuonon kanssa kahden istuin säkkituolilla silitellen poikaa kokien tunneryöpsyn mihin sisältyi kaikki kuviteltavissa olevat tunteet. Ilo tiedosta uuden maksarin saamisesta, luopumisen tuska Harmaakuonosta, jännitys millaista uuden oppaan kanssa on kulkea, haikeutta tietoisuudesta ettei Harmaakuono tee töitä enään kovin pitkään, kutkutusta ajatuksesta nuoren, reippaan koiran kanssa liikkumisesta, syyllisyyttä moisista aatoksista, onnellisuutta Harmaakuonon olemassa olosta ja olosta siinä hetkessä. Samalla tiesin siinä istuessani ja koiraa silitellessäni, että nämä tunteet tulen tämän vuoden aikana kokemaan monta kertaa ja varmasti vielä voimakkaampinakin kuin nyt.
Onneksi siihen ei voinut kovin pitkäksi aikaa jäädä tunteilemaan. Oli syötävä ennen asiakkaiden tuloa. Töitä paiskinkin kahdeksaan asti ja sen jälkeen avokille avautumaan päivän tunnelmista. Että näin, koiran vaihto -prosessi on käynnistynyt.
Ja lopuksi: muistakaahan käydä osallistumassa arvontaan. Lauantaihin klo 22.00 saakka aikaa!!!
Vuoden vaihtuminen ei tuonut yhtään helpotusta neuloosiin, päinvastoin. Nyt on hirmuinen hinku kerätä erilaisia helpohkoja neuleohjeita ja saattaa ne pistekirjoitukselle. Olen ”ruinannut” ohjeita Facebookissa ja jopa avoimella opaskoiraihmisten listalla. Jonkin verran olenkin ohjeita saanut, joten pääsen niistä kohta valitsemaan. Tuon opaskoiralistan kautta sain yhteyden henkilöön, joka on tehnyt käsitöitä koko ikänsä ja on halukas auttamaan ohjeiden metsästyksessä. Lisäksi hän lupasi opettaa minulle sukkien ja lapasien neulomista. Oon ihan fiiliksissä ja melkein jo ostamassa sukkapuikkoja. Itse asiassa huomenna käyn ostamassa avustajan kanssa 3mm ja 3.5mm pyöröpuikot. Tarvitsen ne avokille tulevaan kauluriin. Sen teon yhteydessä pääsen harjoittelemaan levennyksien tekoa. Avustajani löysi
Ambitus-kaulurin
-ohjeen Lankakomero- nimisestä blogista, jossa sen kirjoittajan tekemistä käsitöistä paljon kuvia ja jonkin verran myös ohjeita. Kauluria varten mulla sattui olemaan pari kerää merinovillaa. Teinkin nelosen puikoilla koevedoksen neulomalla 30 silmukan leveän ja 30 kerrosta korkean koepalan sileää neulosta. Todettiin neuloksen jäävän vähän liian harvaksi. No pyöröjen osto on edessä joka tapauksessa, koska 5mm olis ollut jo ihan liian paksu. Samallahan voisin ostaa ne sukkapuikotkin, niin sitten voisi sopia treffit lapas/sukkaopetukseen.
Eräs tuttavani vinkkasi minulle käsityötarvikeverkkokaupasta
Kartanon Aitta
Kävin sivuilla tänään ja ilahduin kovasti, että esim. lankojen värit kerrotaan sanoin, ei värikoodeina tms. Vielä en tilannut tuotteita, joten en tiedä toimiiko sivu ruudunluvulla maksamiseen asti ongelmitta, toivottavasti.
Lauantaisen käsityömiitin jälkeen kävin tutustumassa toiseen verkkokauppaan
Poppeli.net
Vaikutti myös vaaralliselta paikalta 😀
Sielläkin ruudunluku vörkki aika mukavasti.
Lauantai-iltapäivä hujahti mukavasti neuloen. Aloitin punaisesta Teddy-langasta tuubihuivia. Alkuvaiheessa kiepautin pyöröt jotenkin niin, että huiviin tuli kierre. Kuulemma on ohjeita missä kierre tehdään tietoisesti, joten ajattelin sen voivan olla Siskojen kannustamana. Jatkoin neulomista vielä kotonakin. Huivi tuli lähes valmiiksi. Mitä pidemmälle ehdin sitä hankalempaa neulominen oli kierteen takia. Se väänsi pyöröäkin jotenkin hassusti. Sinnittelin kunnes pudotin pari silmukkaa. Ja sitten se purkoosi iski ja hetken päästä ei ollut enään lähes valmista huivia, oli vain iso kerä lankaa. Ei muuta kuin uudelleen silmukoita luomaan. Nyt huivia on tehty liki kymmenisen senttiä.
Viime viikolla päättelin elämäni ensinmäisen työn pyöröpuikoilla
Suklaanruskea kauluri, joka menee ympäri kahdesti
Lanka: Lang yarns Kim (68%villa 29%alpakkaa 3%polyesteria käsinpesu)
Vyötteessä ei ollut puikkosuositusta, mutta muistelisin myyjän suositelleen 10mm puikkoja. Mökillä kokeilin 12mm ja pocho-villitys iskikin siitä. Jotenkin neulejälki oli niin pochoon sopiva. Noh, lopulta päädyin tähän kauluriin.
Tein sen 120 silmukalla ja joustinneuleella *4o, 2n* kasin puikoilla. Ehkä kauluri on ennemminkin paksuhko tuubihuivi. Tuo lanka on aivan ihanan tuntuista. Onneksi sitä on vielä jäljellä ja ehkä hankin sitä lisääkin…
Mökillä valmistui tämä tummanvihreä huivi
Lanka:
Tein huivin kutosen puikoilla
Leveys 35 silmukkaa
1 ja 2 kerros *1o, 1n, 1o* kerros loppuun
3 ja 4 kerros 35o
Neuloosi on ihana, mutta valitettavasti silläkin on myös huonoja oireita. Hieronut olen monta neuloosista innokasta ihmistä. Tuntenut käsieni alla ne jännittyneet lihakset joihin on kertynyt jännittyneisyyden myötä kuonaa, kuunnellut kärsityn päänsärystä, hartia- ja olkavarsikivusta jne. Nyt olen kokenut tuon kaiken myös omakohtaisesti. Avokin tekemä hierontahoito eilisiltana oli enemmän kuin tarpeen. Ja tänään olenkin hillinnyt neuloosia, olen tehnyt vain neljä kerrosta (116 silmukkaa/kerros) tuubihuivia. Huomenna pääsen aloittamaan tod.näk. avokin kauluria. Siinä onkin totuttelemista kun lanka on niin ohutta. Haasteet on kuitenkin tervetulleita!
Tänään koin onnistumisen sykähdyttävän tunteen, sydämmessä lämpimän läikähdyksen. Nyt tiedän ”taas” miksi pidän hoitotyöstä, miksi kerta kerran jälkeen annan itseni likoon asiakkaan hyvinvoinnin paranemiseksi. Paras kiitos tehdystä työstä on onnistuminen auttamaan ja hoitamaan hyvin hoitotuloksin.
Mulla kävi tänään kolmatta kertaa koiratyttö, jolla on todettu reilu vuosi sitten nivelrikko. Tyttö on ontunut ja ollut vaisuhko. Ruoka on vaihdettu sopivampaa, liikunta tapahtuu pehmeillä alustoilla jne. Nyt kahden viikon aikana koira on käynyt kolmasti hoidossani. Jo ekan käynnin jälkeen tyttö oli ollut pirteämpi ja tuli riemukkaasti ovellemme. Nyt piristyminen on lisääntynyt edelleen, elämänilo palautunut, ja leikkii jopa enemmän kuin 4v pentunsa. Liikkumisessa kankeus ja ontuminen on vähentynyt selvästi.
Ensinmäisellä hoitokerralla ja vähän vielä toisellakin, tyttö oli levoton; lipoi huuliaan, kudoksissa värinää jne. Tänään ei juuri mitään havaittavia reaktioita.
Omistaja kertoi käyneensä viikonloppuna täällä suunnalla ulkoilemassa, tulleensa eri suunnasta kuin normaalisti, tyttö oli kävellyt laiskana ja ehkä vähän tylsistyneenä. Oli pysähtynyt ja katsellut ympärilleen. Havaitessaan olevansa meidän pihatien kohdalla, lähti rivakasti vetämään meidän ovelle.
Nivelrikko on etutassuissa ja niskan ja lapojen seudussa jännityksiä. Jännitykset ulottuvat takapäähän asti. Tänään kuitenkin tyttö nukkui hetkittäin hieronnassa. Lopettaessa se nousi reippaana ylös pyrkien pesemään kasvoni.
On hienoa onnistua auttamaan elämän laadun parantamisessa. Rakastan koirien vilpittömyyttä ja hoidon vastaanottokykyä. Olen onnellinen!
Ja olen saanut uuden lukijan, Emmi on liittynyt seuraan. Toivotan sinut tervetulleeksi mukaan, ja toki toivon viihtyvän juttujeni parissa.
On aika uskomatonta, että viimeksi olen viettänyt KOKONAISEN viikonlopun kaupungissa kesä-heinäkuun vaihteessa. Ehkäpä siis oli jo aika. Mökkielämästä on nautittu, mutta säiden huonontuessa on aika nauttia kaupunkielämästä. Tosin nyt viikonloppuna saimme nauttia myös auringon paisteesta ja sateettomista hetkistä.
Siivousinspiraatio iski yht’äkkiä meihin molempiin, joten eilen rauhallisen aamun jälkeen pölyrätti käteen ja pölyjen pyyhintää joka nurkasta ja tasolta, imurointia, mattojen pöllytystä, pyykin pesua. Ja mikä mukavempaa kuin yhdessä puuhaaminen.
Siivouksen jälkeen söin bataatti-porkkanasosekeittoa, johon on lisätty chiliä, valkosipulia ja yrttejä. Bataatti maistui ihanan makealta johon chili toi potkua juuri oikealla tavalla. Oli taas fiilisteltävä miten hyvää kasvisruoka voikin olla. Ihastuin myös kesäkurpitsaspakettiin tomaattikastikkeella. Siihen kastikkeeseen tomaatin lisäks basillikaa, aurinkokuivattua tomaattia, valkosipulia, punasipulia, mustaa pippuria. Kesäkurpitsa suikaloidaan spaketinauhamaiseksi ja höyrytetään. Kastikkeeseen paahdetaan vielä auringonkukan siemeniä. NAM!!! Perjantai oli tuo kokkauspäivä Aa:n kanssa. Lisäks pisteille merkattiin ostamieni lankojen värit. Samalla puhuttiin terveellisestä, kevyestä ruuasta ja fiilisteltiin keitoksiemme makua 😀 Siitä tuli niin hyvälle tuulelle.
Eilisiltana ennen saunaa hieroin avokin niskahartia-seudun. Ja oli aikamoinen jumitus. Ei ihme, että valitteli jo päänsärkyä. Hieronnan päälle sauna, joten uni sohvalla maistuikin makeasti. Viettelin myöhäisiltaa tässä tietokoneella mesetellen pitkäaikaisen ystäväni kanssa. Nykyisin ollaan yhteyksissä aivan liian harvoin, mutta kun ollaan, niin se olemassa oleva ystävyys ponnahtaa paikoilleen ja juttu jatkuu siitä mihin edelliskerralla on jäänyt.
Se tuntuu hienolta.
Tänään oli mun vuoro pötkähtää hierontapöydälle hierottavaksi. Edelliskerrasta olikin aikaa. Jumitus oli lähinnä ala- ja keskiselässä. Harteiden yläosat ja niska olivat yllättävän vähän jännittyneet. Pystyin jopa niskakäsittelystä nauttimaan, ja minun tapauksessa se on aika harvinaista.
Piipahdin Partylite -kynttiläkutsuilla. Ostin äidille lumipallokynttilät. Tiedän hänen pitävän niistä, ja se olikin suurin syy mennä kutsuille.Kotiin ostin isoja tuikkivia viherruoho tuoksultaan.
Kahvipöydässä oli tarjolla erilaisia piirakoita. Söin pienen palan vuohenjuusto-ananaspiirakkaa sekä omppupiirakkaa. Detoxin puhdistusviikot on lopuillaan ja huomenna alkaa ns. vakautusviikko/paluu normaaliin ruokailuun. Toki ei ole tarkoitus kiskaista kaikki pahikset heti kurkusta alas huomisesta lähtien, tai oikeammin tästä illasta… kun kerran söin jo ne piirakan palaset. Mutta todella toivon ja uskon, että tämä Detox on tuonut uusia kasvisruokareseptejä
mitä syödä jatkossakin. Ja se on ehkä koko jutun paras juttu. Toivottavasti myös kuona-aineiden mukana olisi jotain ylimäärästä kemikaalia myös kehosta hävinnyt. Lisäks iloitsen painon pudotuksesta, vaikka se ei ole detoxin päätarkoitus, mutta kemikaalikuonien vähetessä kropassa, voi helpottaa kuulemma jatkossa laihtumista. Saa nähdä. Toki edellyttää sitä järkevää syömistä terveellisistä ruoka-aineista liikuntaa unohtamatta.
Huomenna olisi erittäin mielenkiintoinen keskustelutilaisuus mihin haluaisin mennä kuuntelemaan, mutta tällä hetkellä näyttää siltä etten saa ketään kaverikseni/oppaakseni.
Mutta, jos liikutte Helsingissä ja aihe kiinnostaa, tässä Facebookista napattu info tilaisuudesta: