Julkaistu

Käsityövoittoiset kuulumiset

Lokakuun puolessa pidetyn syyslomamme jälkeen on ollut neljä eri tapahtumaa missä on ollut käsitöitäni myynnissä. Vielä on kolme tapahtumaa tälle vuotta jäljellä. En koskaan osannut kuvitella, että minusta tulee näin ”hullu”, että osallistun innolla myyjäisiin ja tapahtumiin. Olen aina ajatellut, että en osaa myydä, minusta ei ole myyjäksi, en osaa puhua tuotteistani myyvästi. On jotenkin ihan eri asia tarjota hieronta-asiakkailleen uusia hoitoaikoja kuin tämä käsityömyyntihommeli. Toisaalta ei ole lopultakaan myöskään hirveän kauaa siitä kun en osannut kuvitella itseäni neulomassa, pyörittelemässä kynttilöitä tms. Nyt teen lähes päivittäin jotakin käsityötä. Esim. perjantaina äidin vieraana ollessani neuloin kranssin päällisen. Kotiuduttua pyörittelin kehykseen valot ja päällisen paikoilleen. Jatkoin vielä pujottelemalla rannekorun valmiiksi. Eilen kotiuduttuani myyjäisistä iltasella aloin neulomaan uutta kranssin päällistä. Tänään sain sen valmiiksi, valot ja päällisen paikoilleen. Kieputtelin myös toisen kranssin valmiiksi, mutta valot eivät toimikaan, joten uusiksi menee.

Lokakuun 25. päivä olimme rottinkikerholaisten kanssa Iiriksen infon takaisessa aulassa yhdestä puoli seitsemään. Väkeä päivän aikana tuotteitamme kävi katsomassa aika vähän. Itse möin kokonaista kaksi tuotetta. Pitkä päivä. Oli kuitenkin mukava tavata joitakin tuttuja ja vaihtaa tovi kuulumisia.

Seuraavana päivänä toimitimme avustajani kanssa Korson Hiussalonkiin mehiläisvahakynttilöitä ja koruja. Perjantaina 28. päivä siellä vietettiin naisteniltaa. Made in Korsosta tuotteitamme oli paikalla myymässä Made in Korson äiti Päivi. Väkeä oli ollut ja joidenkin tuotteita meni myös kaupaksi. Tuolloin keskiviikkona vietyämme tuotteet kampaamoon matkamme jatkui Keravalle kuuntelemaan luentoa kilpirauhassairauksista. Luennolla ei tullut mitään tajunnan räjäyttävää uutta tietoa ja välillä termistö oli niin lääketieteellistä ettei pysynyt ynnärrys mukana. Illalla kieputtelin monivärivalot kranssiin valkoisella kultasomisteisella päällisellä. Tuttavani pyysi minua tekemään sellaisen kranssin. Itseäni vähän hirvitti monivärivalot kranssissa, mutta monet ovat tykänneet. Huomenna kun teen valotilauksen tilaan monivärivalojakin.

Lokakuun viimeinen viikonloppu oli rauhallinen. Perjantaina kyläilimme Oton kanssa Siljan luona. Kävimme pienellä lenkillä tihkusateessa, söimme herkullisen aterian silakoita ja uunijuureksia. Jälkiruuaksi vähän herkkuja. Katselimme Johan Vennisestä dokumentteja. On siinä ollut hieno ihminen. Ei ole totisesti antanut sokeuden hidastaa tahtiaan. Mies eli liki satavuotiaaksi ja teki kotitilallaan ties mitä: räjäytti kalliota, kävi kalastamassa, rakensi yli 90-vuotiaana uuden saunan jne. Samalla neuloskelin turkkilaisella neuloksella huivia. Huivin neulonta jatkui Vain elämään merkeissä. Käpy ja Otto leikkivät ja seuraan liittyi vielä äärimmäisen kiltti Suomen porokoira Runo. Jutustelimme sienipiirakan ja salaatin voimalla.

Viikonlopun aikana editoin Haltia-päivämme nauhoituksia ja kirjoittelin postauksen retkestämme. Kirjoitin myös Madeinkorso-blogiin harpusta. Teimme avokin kanssa yhdessä ruokaa, kävimme saunassa. Rentoilimme. Käsityökärpänen oli aika hiljakseen.

Marraskuu alkoi avokin astmadiagnoosilla. Oli helpottavaa kun selvisi ahdistuksen syy ja sai oikean lääkityksen. Ja miten upeaa oli huomata lääkkeiden auttavan ja olo on kohentunut hurjasti. Nyt mies nukkuu iltaisin sohvalle univelkojaan pois. Oli ihanaa viettää mökkiviikonloppua nauttien upeasta talvipäivästä kun avokkikin voi hyvin. Ehkäpä siksikin kyseisestä päivästä tuli niin hieno mitä se oli. Kirjoittelin siitä edellisessä tekstissäni 🙂

Torstaina 3.11. Made in Korson porukan käsitöitä (kynttilöitä, koruja) oli Korso Cafessa esillä. Olin avustajani kanssa siellä ”päivystelemässä” yhdeksästä kahteen. Ihmisiä kävi jonkin verran ja tuotteitakin ostettiin. Itseltäni meni kolme kynttiläpakettia. Aamupäivästä seurassamme oli pari muutakin Made in korsolaista joidenka kanssa jutellessa aika sujahti mukavasti. Myös kahvilan pitäjä oli oikein mukava ja energinen. Oli ilo olla hänen kahvilassaan. En ole tiennyt Korsossa olevan niin hienoa kahvilaa. Sinne täytyy kyllä joskus mennä herkuttelemaan. Kahden jälkeen kävimme ruokakaupassa ja täällä kotona hommat jatkuivat käsityöteemaisina.

Tällä viikolla käsityökärpänen on sitten suristellutkin taas ahkeraan. Keramiikassa tein ovaalin muotoisen kannellisen purkin saksalaisesta punasavesta ja valitsin poltosta tulleisiin töihin värejä. Sekoitin keltaista lasitetta jne. Edelliskerralla tein uunivuuan ilman kantta ja sitä ennen matalan suorakaiteen muotoisen astian. Rottinkikerhossa ei oikein työni edistynyt ja se vähän turhautti. Ensi kerralla varmastikin valmistuu sydänkori sinisin helmin, jonka olisin halunnut eilisiin myyjäisiin. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta 🙂 Pääsin kuitenkin tontun puuhissa eteenpäin edes hiukan. 🙂

Puikoille punainen kranssin päällinen ja kranssi valmistui sopivasti torstaille. Silloin luonani kävi kranssin valitsemassa pukin konttiin eräs ystäväni lapsiensa kanssa. Tuolloin torstaina rempaisin ostamalla itselleni viinin punaiset housut! Siis minä, jolla housut ovat lähes aina mustia tai tumman sinisiä 🙂 Housuja on vähän lyhennettävä. Tällä vartalolla kun ei housuja ilman lyhentämistä juuri koskaan löydy. Sinellistä ostin kranssirenkaita, nahkanauhaa ja koruvaieria. Keskiviikkona aloitin pujottelemaan rannekorua torstaina uutisia seuratessani kaataen helmirasian. Meni tovi kun koetin pelastaa suurimman osan pudonneista siemenhelmistä. Arvatkaa vain kiroilutittiko?

Perjantai hujahti äidin vieraana. Oli mukava päivä, vaikka mitään ihmeempää ei tapahtunutkaan. Eilen olin myymässä Vantaan näkövammaisten järjestämissä käsityömyyjäisissä Ruusupaviliongissa. Meitä oli viisi myyjää paikalla. Asiakkaita kävi jonkin verran, enemmänkin olisi toki voinut. Minun on kuitenkin syytä olla tyytyväinen, sillä nyt olen tilanteessa, että kransseja on kiiruusti saatava valmiiksi lisää. Päivä meni todella nopsaan ja kotona maistui avokin kokkaama salaatti. Sen jälkeen saunaan, telkkaria katsellessa suolakeksejä ja joulun ekat piparit 🙂 Tänään olen käynyt laatikoita läpi heittäen turhaa romua roskiin tai myytäväksi. Avokki pyöritti pyykkiä koneellisen. Kokkasimme yhdessä ruokaa. Tein pinaatti-broilerpyöryköitä avokin valmistaessa perunamuusin. Tein myös kermaviilikastikkeen 🙂

Kyllähän täällä on myös tehty töitä. Mitään hirvittävän kiireistä ei ole ollut, mutta tasasesti päiviin on tullut myös asiakkaita. Saa nähdä tuleeko vielä ennen joulukiireitä hierontaan tulioiden ruuhka, ostetaanko lahjakortteja pukin kottiin. Aika näyttää. Nyt kuitenkin kello rientää ja minun on riennettävä peiton alle. Arki on taasen edessä ja alkavaan viikkoon mahtuu normimiohjelman lisäksi kynttiläkurssi Inkun Ideapajassa, Novellikoukku Lumon kirjastossa ja Tampereen Kädentaito-messut.

Julkaistu

Cycling-tunti

En uskalla edes ajatella miten pitkä aika oli siitä kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Siitä on vuosia vierähtänyt aivan liian monta. Kotona olen toki polkenut spinnupyörällä (Budgets Sport:in halpisversio) jonkin verran, mutta harvoin saanut itsestäni siihen tapaan irti mitä spinning-tunnilla. Odotin treeniä innolla ja vähän jännittyneenäkin. Aikaa on myös kun olen ollut ryhmäliikuntatunnilla, joten pysyisinkö hommassa mukana. Onko ohjaajan verbaalinen ilmaisu riittävää jne???

Ja kyllähän minä mukana pysyin ja tajusinkin ohjaajan puheista mitä milloinkin piti tehdä. Tosin tunnilla ei tehty mitään kovin monimutkaista tai taidokasta selitystä vaativaa. Lähdimme ajamaan kevyellä vastuksella pikkuhiljaa vauhdin pudotessa ja vastuksen lisääntyessä. Jossain vaiheessa nousimme polkemaan seisten joksikin aikaan, jonka jälkeen vastusta pienennettiin ja poljentaa nopeutettiin. Tunti noudatti oikeastaan koko ajan samaa kaavaa. Lopussa oli kiihdytyksiä ja viimenen kova pätkä mentiin seisten. Sitten tultiinkin suorilta löysäilyvaiheeseen. Kaipasin itse enempi asteittaista rauhoittumista. Lopuksi nostelimme käsiä liikkeen lähtiessä lapaluusta, ja siinä se sitten olikin 😀

Tunti oli kovin erilainen mitä aikaisemmin olen ollut, toki vuosiakin on tässä vierähtänyt. Pidin enemmän aikaisemmista tuntimalleista missä olen ollut mukana. Silti pääsin fiilikseen nytkin. Hiki tippui pitkin kasvoja ja harteita. Hikipyyhe oli tarpeen 😀 Keuhkot joutuivat töihin kunnolla, mutta ehkä jäi vielä seuraavalle kertaa varaa puristaa hiukan enemmän.

Minusta olisi ihanaa käydä spinningissä suht säännöllisesti, mutta en halua sitoutua salijäsenyyteen, koska keväällä, kesällä ja syksyllä olemme paljon mökillä. Saahan jäsenyytensä toki jäädytettyä, mutta ehkä silloin kun kaupungissa on vois tunneille mennäkin. Harmi kun tuollakaan Sats:issa ei tunneta kymmenen kerran sarjalippuja tms. Mutta joka tapauksessa pääsen ens sunnuntaina Iiseen Hennan tunnille mukaan, yes!

Cycling 55 oli jo aamupäivällä kymmeneltä ja siitä lähtien olen vinkunut ja pihissyt yskimisestä puhumattakaan kuin parempikin tupakkaröhästä kärsivä. Muistan kokeneeni saman elämäni ekan spinnutunnin jälkeen, mutta ei näin pahana. Keuhkoihin on sittemmin keuhkoveritulpan jälkeen käynyt pakkasessa tehty eka hiihtolenkki, viime talvella reipas lumikenkäily järven jäällä jne. Osasin odottaa tätä pihinää ja vinkunaa, mutta en ehkä ihan näin runsaana. Tiedän seuraavan kerran olevan jo paljon helpomman, ja tiedän senkin, että rasituksen jälkeen keuhkoissa olevat tuntemukset ovat selitettävissä pienten hiussuonien tuhoutumisella. Mutta eiköhän treenillä pihinät ja vinkunat asetu, ainakin aiemmin niin on käynyt. Ja tuolloin sairaalasta kotiutuessa minulle sanottiin, että rasituksen jälkeen voi olla kipua ja yskintää, joten eipä syytä huoleen.

Ohhoh, tää on jo 401. postaus!!!

Julkaistu

Endorfiini-humalassa – liikunnasta superhyvä fiilis

Ohhoh, nyt tää taitaa karata lapasesta, nimittäin treenaaminen/liikkuminen 😀 Viimesen kolmen päivän aikana kuusi liikuntasuoritusta – 7 h 15min yhteensä käytetty aikaa niihin. Ja kropassa on hiukan jyrän alle jäänyt olo, mutta silti olen onnellinen ja endorfiini jyllää. Jalat ovat etenkin aikas kipeät kuten aina kyykkyjä tehtyäni. Huomenna taidan pitää lepopäivän, jotta en hyydy keskiviikon cycling-tunnille. Tänään sain nyt illalla ilostuttavan tiedon, nimittäin sunnuntaina Silmukkasiskot polkee spinnutunnin, Ihanaa, yes!

Lauantain treenejä täällä jo hehkutinkin. Eilisaamuun heräsin etureidet ja persus treenikipeänä, mutta ei muuta kuin kohti tallia ja ratsastustunnille miltein kymmenen asteen pakkaseen. Ratsastimme tunnin aikana kahdella eri hevosella. Minulla oli ensiksi Sebu, joka on hiukan etupainoinen kaveri ja mun helmasynti on ratsastaessa etunojassa könöttäminen. Sebullapa ei voinut niin könötellä, joten tulipahan treenattua painon siirtoa taakse ja istuinkyhmyjen tuntemusta. Harjoittelimme painon siirtoja niin vasemmalle kuin oikeallekin. Ja jotain loksahti kohdalleen, se rupes oikeasti toimimaan, YES! Myös vatsalihaksilla käynnin hidastaminen sujui hyvin ja pohkeilla askeleiden pidennyskin aika kivasti. Tunnin aikana myös ravattiin, molemmat hevoset niin Sebu kuin Airakin ottaa töltin sijasta helposti ravin. Lopputunnista treenasimme vielä hevosten pysäyttämistä vatsalihaksia käyttäen ja heti perään peruuttamista. Ja tunnin puolessa vaihdettiin hevoset. Aira tuntui ”tutummalta” eikä niin etupainoiselta. Mielestäni onnistuin Airan kanssa paremmin. Sen kanssa loksahti tuo painonsiirtojuttukin. Lopussa ratsastettiin vielä ilman jalustimia hakien oikeaa istuntaa ja että lonkat aukeisivat riittävästi.

Nyt talvella harjotuskenttä on vähän normaalia pienempi, kääntymisiä tulee paljon. Hevoset mielellään hyödyntää sokeuttamme ja painuu opettajan luo keskelle kyselemään mitäs nyt nää oikein haluaakaan… Ens kerralla kokeillaan, että edessämme on ns. kärkiratsastaja, jotta voimme keskittyä enemmän harjoitteisiin kuin jatkuvasti suunnan korjaamiseen. Tästä varmasti joku hevostytöistä saa huippupalkkion siivouksista yms. tallitöistä, pääsee ratsastustunnille. Aika alkeisiin tosin, mutta ratsastamaan kuitenkin 😀

Kotoa lähtiessäni vähän jännitin miten pukeutuminen onnistuu. Ratsastuskenkiin villasukkien lisäks ohuemmat sukat, ratsastushousujen alle merinovillaaluskerrasto, villapaita, fleesevuorellinen urheilutakki, huivi kypärän alle ja toppahanskat. Pukeutuminen onnistui. Vähän sormia ja varpaita vilutti, mutta pysyi siedettävällä tasolla. Ulkoilmaliikunnassa sitä näköjään myös karaistuu eikä pakkanen niin hirveästi haittaa. Aikanaan olinkin melkoinen vilukissa, mutta syynä taisi olla huono pukeutuminen. Opaskoiran myötä oppi pukemaan kunnolla päälleen, joka on enemmän kuin hyvä asia.

Avokki valmisti meille tonnikalamunakkaat mihin lisäsi tomaattia ja juustoraastetta. Ne syötyämme lepoa ja kuuden pintaan valmistautumista yläkropan treeniin. Lämmiteltiin kahvakuulalla erilaisin heilautuksin, jonka jälkeen penkkipunnerrukseen valmistavana kevyt 8 kilon tanko ja sitten 20 kilon tanko. Avokki tietysti lisäili itselleen painoja ainakin 60 kiloon asti 😀 Ite lähinnä hain oikeaa liikerataa ja itseluottamusta, että jaksan nostaa. Seuraavilla kerroilla lähdetään sitten hakemaan oikeasti treenipainoja. Penkkipunnerruksen jälkeen käsipainopenkkiä 4 kilon painoilla, pystypunnerrusta istuen, ylätaljalla ojentajia, käsipainoilla hauiskääntöjä, kulmatangolla kulmasoutua jne. Lopuksi heiluteltiin taas kahvakuulaa ja haettiin lantiopotkua, vatsalihasten jännitystä, oikeaa lantion liikerataa. Siinä meinasi perheriitakin syntyä :D:D Ja vielä lopuksi vähän jalkojen verryttelyä, jotta maitohapot karisisivat. Venytellessä totesin olevan aika kankea rautakanki. Aikaa vierähti 1 h 25 min. Suihkun jälkeen olikin ihana raukea, endorfiininen olo. Lähdimme kuitenkin koirien kanssa pienelle lenkille, ja nyt kun Oton menohalut ovat lisääntyneet lenkistä tuli reipasvauhtinen 😀 Sen jälkeen muki teetä ja unille.

Tänäamuna lähdin uimaan. Etukäteen arvelin koko touhun olevan kovin takkuista, mutta yllättävän hyvin uinti lähti sujumaan. Jalat toki tuntui hitailta ja väsyneiltä. Kuitenkin perusvauhtia jaksoi polskuttaa. Reilussa tunnissa uin 1250 m. Ei nyt päätä huimaava vauhti, mutta näköjään siihen se uintitauon jälkeen aina osuu 😀 Hallissa oli aika paljon porukkaa ja myös meidän radalla. Nyt oli myös vesijuoksioita. Lopussa melkein alkoi jo väkimäärä ahdistamaan. Kiva oli kuitenkin uida ja viimeistään parin viikon päästä uusiks, kuten myös ratsastamaan.

Kotona tein ison salaatin, jota söimme broilerin kanssa. Ja taas alkoi pähkäily mitä pukea ylleen kiristyvään pakkaseen. Olin ystäväni kanssa sopinut lenkkitreffit. Pakkanen hipsi 12 asteeseen, mutta eipä tuo meidän tahtia pahemmin haitannut 😀 Ennen lähtöämme tutkailimme Iphoneni Sports Trackeria. Lähti toimimaan toivotulla tavalla, mutta kadotti tiedot näytön lukkiuduttua. Onneksi kuitenkin ystävän Sport toimi, joten saatiin lenkin tiedot. Käveltiin 7.94km. Ekat 4km meni vauhtivälillä 4.9-5.5 km, jonka jälkeen Otolle iski pieni jumivaihde. Tuolloin vauhti putosi 3.6 km:iin. Eräs risteys saa sen jumittelemaan eikä aavistustakaan miksi. Ns. Lidli-lenkin jälkeen kierrettiin vielä Metsolan suo, jossa taas vauhti nousi 4.6-5.3 km välille. Reitillä muutama nousu. Yhteensä aikaa meni 1 h 40 min. Olen ihan tyytyväinen näillä kipeillä jaloilla ja keuhkoilla. Yhdistelmä pakkanen ja pakokaasut on aika kamala, ja keuhkoveritulpan jälkeen niiden sietokyky on laskenut. Nyt ei pakokaasuja ehkä niin ollutkaan, tai ne ei ainakaan ahdistanut. Ja eihän tuolla Metsolan suo-lenkillä autoja ajelekkaan. Ihanaa oli lenkkeillä ja samalla höpötellä ystävän kanssa. Ja mikä parasta Otto kulki pääasiassa todella reippaasti ja ilahduttavasti.

Kotona olen yrittänyt selvitellä muilta iphonen käyttäjiltä miksi Sports Tracker ei toimi. Nyt näyttäisi siltä, että itse Sports Trackeriin pitäisi saada päälle taustalla toimiminen. En vaan ole oikeaa kohtaa vielä löytänyt, nyyh!!! Eiköhän sekin tässä vielä ratkea.

No niin, jaksoikohan tämän treenivuodatuksen joku teistä lukea loppuun??? Tätä endorfiini-huuruissani kirjottaessani järjen ääni koettaa kysellä ”hei, ketä ihan oikeesti kiinnostaa nää jutut, näin yksityiskohtaisesti selitettynä”. Mut kun olen niin innoissani treenikärpäsen puremasta… :O :D:D

Julkaistu

Talviliikunnan riemua

Aamupalan jälkeen menin ulos testaamaan tuota Gps-paikanninohjelmaa. Jotenkin onnistuin merkitsemään sijaintiin ”koti”. Lähdimme  pikkulenkille Harmaakuonon kanssa ja puhelin kertoi ”Koti 190 metriä kello yhdessätoista”,  ”koti 200 m kello kahdessatoista” jne. Järven rannassa tallensin sijainnin ”ranta”, josta lähdimme lumikenkäilemään, mutta eipäs systeemi vörkkinytkään. Kodin sijainnin ilmaisi ”koti 9km etelässä”, mutta merkintä ”ranta” oli kadonnut tai ei ainakaan puhelin sitä ilmaissut. Onneksi keli oli hyvä, irtolunta ei lentänyt, niin omien jälkien seuraaminen takaisin onnistui hyvin. Lisäksi vieressä meni retkiluistinrata sekä hiihtoladut. Puoli tuntia painettuamme reippaasti eteenpäin totesin tuon Loadstonen toimimattomuuden. Harmitti, mutta laitoin gps-paikantimen puolelta matkamittarin päälle todeten tunnin reippailun jälkeen ettei sekään toimi. Noh, takaisin sijaintiin ”ranta” löydettiin ilman gps-paikannintakin ja vielä oli aikaa. Lähdimme kenkäilemään rantaa seuraillen vastakkaiseen suuntaan. Matkavauhti pysyi edelleen hyvänä, joten olisi ollut mielenkiintoista saada kuljettu matka tietoon, mutta näin tällä kerralla. Lumikengät upotti rannassa enemmän, mutta lumikerroksen päällimmäinen kerros oli hankikannolla, joka upposi sen verran, että kenkäily oli rankempaa kuin tavallinen kävely. Ja joutuuhan lumikengillä liikuttaessa nostaa jalkaa eri tavalla ja korkeammalle, jotta kengät tulee mukana. Lonkan koukistajissa ja kohottajissa tuntuu mukavasti.

Reippailimme toisen tunnin, joten lumikenkälenkille tuli ajassa mitaten kaksi tuntia aikalailla minutilleen mittaa. Pidimme sen verran hyvää vauhtia, että myös hengitystiehyeet joutuivat töihin. En tiedä johtuuko keuhkoveritulpasta (reilu 4v sitten) viileässä ilmassa hengästymisen jälkimainingeissa oleva yskä. Aivan kuin tupakkaa olisi vedetty vuosikaudet. Oikein syvään hengittäminen sattuu vähän ja aiheuttaa yskänkohtauksen. Muistan, että sairaalassa sanottiin mulle, että kovassa rasituksessa voi tuntua kipua tai rasituksen jälkeen, että keuhkojen kaikkein pienimmät suonet ei välttämättä palaudu täysin. Mene ja tiedä sitten. Esim. polkiessani kotisalilla spinningpyörää tuollaista reakointia ei lähimainkaan tule. Pakkasilmassa tilanne tuntuu olevan toinen. Tulipahan muistutus asiasta, mutta eipä tuo onneksi tahtia haittaa. Menee ohi ja touhu jatkuu.

Kotiuduttua suihkuun (taivaallista) ja napaan uuniperunaa kera siika-omena -täytteen. Puhelu ystävän kanssa meikäläisen röhistessä ja nyt tietokoneilua avokin kattoessa Putousta. Ite olen hirmusen huono seuraamaan oikein mitään ketsiohjelmia.

Kävin tutkimassa löytäisinkö suomen kielisiä ohjeita tuohon Loadstoneen, ja jotain löysinkin
täältä, mutta tämä gps-paikannin ja karttatouhut sen avulla on vielä aika vierasta. Ihan kaikki ei mennyt jakeluun. Se kuitenkin meni, että osatessaan ohjelman käytön hyvin, se antaa paljon hyödyllistä infoa ja mahdollistaa erilaisia liikkumisia ihan eri tavalla mitä tähän asti. Eräs sokea käyttää ohjelmaa mm. hyvien sienipaikkojen merkitsemiseen.

Arpakupissa 4 arpalippua, joten tilaa on.
Osallistukaa!
TÄSTÄ!!!

Julkaistu

Joogatunnelmia ekan treenin jälkeen

Viikko sitten sähköpostiini tupsahti ilmoitus vapaista paikoista näkövammaisten joogaryhmiin. Olen joskus aikaisemminkin pohtinut asiaa mennäkkö joogaan vai ei. Aikatauluihin ei sillon sopinut, joten nyt päätin ilmottautua mukaan.

Jooga ei ole ihan vieras juttu. Onhan siinä jonkin verran yhtäläisyyksiä pilateksen kanssa. Pilatestunneilla kävin muutama vuosi sitten säännöllisesti huippuohjaajan Fatiman tunneilla, ja mukanani oli silloinen fyssariopiskelija. Kehityin tuon syksyn aikana aika paljon. Lantioon tuli liikkuvuutta ja hallintaa, tulin notkeammaksi ja koordinaationi parani. Fyssariopiskelija lähti ulkomaille ja oppaan saaminen mukaan hankaloitui ja seuraavana syksynä salilla ei enään pilatesta ollutkaan. Ja oma tie vei judotatamille.

Varsinaiseen joogaan olen saanut kerran kosketuksen. Olimme Malmössa leireilemässä ja meille pidettiin demomielessä joogatunti. Ei välttämättä ollut niitä helpoimpia kokemuksia. Ruotsin kielinen ohjaus, josta en ymmärtänyt käytännössä mitään. Pelitoverini ohjasi minkä omilta suoritteiltaan pystyi. Kävi ohjaajakin kirjaimellisesti asettelemassa minut oikeaan asentoon aina välillä. Vaikka kokemus olikin tuollainen se ei jättänyt mitään traumoja hommasta, joten tänään reippain mielin joogaamaan puoleksitoistatunniksi.

Kokemus oli miellyttävä. Liikkeet tehtiin hyvin rauhallisesti ja hitaasti oman hengityksen tahtiin. Hatha-jooga sopi kyllä aloittelijalle oikein loistavasti. Olen ollut aina pintahengittäjä, en hengitä pallealla oikeastaan ollenkaan. Siis pallea ei tule hengitykseen mukaan. Liian pinnallinen hengitys on meidän monen ongelma. Palleasta asti lähtevä hengitys kun täyttäisi keuhkot hapella paljon paremmin. Yritin keskittyä nyt syvään hengittämiseen ja saman aikaisesti liikkeiden tekemiseen. Koordinaatio ei ole mun vahvuuksia. Olen lirissä, jos pitää tehdä jaloilla jotain johonkin tahtiin ja kädet tekee jotain muuta toiseen tahtiin. Koska liikkeet olivat hitaita ja rauhallisia oli aikaa tehdä ne oikein ja oikea rytmikin alkoi löytymään. Ehkä pisin liikesarja, tai ainakin liikesarja, jonka kuvittelen muistavan meni: Lähtöasento selinmakuu kädet vartalon sivuilla ja jalat koukistettuina jalkapohjat alustassa. Sisäänhengityksellä polvet loittonevat toisistaan ja kädet menevät sivukautta ylös, uloshengityksen aikana polvet tulevat yhteen ja kädet laskeutuvat takaisin sivulle. Sisäänhengityksen aikana noustaan ns. pöytään eli lantio nostetaan alustastaan ja kädet menevät sivukautta ylös. Uloshengityksessä taas kädet laskeutuvat ja lantio palaa alustalleen. Liike venytti selkää mukavasti.
Pidin myös liikkeestä, jossa selinmakuulta polvet kallistettiin samalle puolelle ja vastakkaisen puolen käsi vietiin sivukautta ylös, toisella kädellä voitiin vielä ohjata venyvän puolen kättä enemmän viistoon. Siinä rauhallisesti hengitellen. Päinmakuuasennosta teimme kissavenytystä ja jotain olisiko voinut olla vuohta… Mun oli välillä vähän hankalaa kuulla ohjaajan puhetta, jos tuo oikea korva oli ylöspäin ja vasen lattiassa 😀 Tai, jos ohjaaja puhui kauempaa oikealta. Liikkeiden nimet meni vähän ohi, mutta ehkä ensi kerralla nimetkin kuulee paremmin.

Kokemus oli miellyttävä. Joogan yksi tarkoitushan on mielen rauhoittuminen. Siitä en mene sanomaan mitään. Niin paljon energiaa meni vielä liikkeiden tekemiseen ja oikeassa rytmissä hengittämiseen suhteessa liikkeisiin. Tunnin lopussa rentouduimme ja ainakin jotain kehossani tapahtui, sillä palelin hurjasti tunnin jälkeen ja pissahätä oli kova 😀 Sali, jossa oltiin oli tosin aika viileä. Niin kauan kun oli liikkeessä, vaikka rauhallisessakin, viileys ei haitannut. Loppurentoutumisen aikana se kylmä sitten iski. Ens torstaina uudelleen, ja ehkä silloin taas opitaan lisää joogan mailmasta.