Julkaistu

Ystäviä ja Kädentaito-messujen huumaa Tampereella

Vihdoinkin ajattelin kirjoitella marraskuisesta Tampereen matkastani kuvien kera. Reissusta on jo yli kuukausi, joten vähän myöhässä olen. Toisaalta kuitenkin tuo puolen viikon pätkä Kädentaito-messuineen oli niin hieno kokemus, että haluan jakaa tunnelmia vaikkakin näin jälkiäteen.

Keskiviikkona 11.11. hyppäsin junaan ja matkasin Tampereelle. Hivenen tuntui oudolta kun opaskoiraa ei ollut mukanani. Ekassa yöpymispaikassa on todella pahasti koirille allerginen ihminen ja messuilla koiran kanssa olisi ollut enemmän kuin hankalaa. Mukavaa oli kuitenkin tavata lapsuudenystävää. Aika kului rupatellen minun samalla neuloessa kranssin päällistä. Illalla myöhään lähdettiin vielä kyläilemään ystävälle tärkeän ihmisen luo. Siellä vierähti tunti jos toinenkin mailmaa parantaessa ja vasta aamusta aikaisin kotiuduimme. Yöunet jäivät lyhyeen, sillä pakottauduin hereille ennen puoltapäivää välttääkseni unirytmin sekoamisen. Iltapäivä kului rennosti rupatellen ja neuloen.

Alkuillasta siirryin toisen ystäväni ja hänen avokkinsa luo. Vietimme rauhallisen illan syöden jauhelihakeittoa ja Maijan tekemää herkullista gluteeinitonta appelsiini-juustokakkua. Nukkumaan menimme hyvissä ajoin ja sainkin ihanan pitkät yöunet.

Perjantaina lähdimme bussilla matkaan kohteenamme Tallipiha. Loppumatka käveltiin ja pysähdyttiin Finlaysonin kirkon luo kuvia napsimaan.

Tallipihassa kiersimme auki olevat ihanan tunnelmaiset kaupat. Oli kiva tutustua paikalliseen käsityöhön. Puulastojen lisäksi ostin tämän lasihelmikorun, jota olenkin käyttänyt todella paljon. Olen ihastunut lasikorun muotoon 🙂Tallipihan suklaapuodista tarttui mukaanAvokille ostin konjakkikonvehteja ja itselleni vadelma. Avokki sai omansa kihlavuosipäivänämme. Suklaalevyn ja vadelmakonvehdit olen säästänyt jouluun. Jouluteetä viime viikonloppuna maistelin mökillä. Ehkä minun makuun hiukan laimean oloista.

Lopuksi istahdimme kahvilaan nautiskelemaan jauhelihavatruskaa, teetä ja kahvia. Oli muuten hyvää gluteeiinitonkin versio.

Tauon jälkeen matka jatkui kaupan kautta hotellille. Siellä rennosti neuloskellen Merjan kanssa Lauraa ja Jonnua odotellen. Heidän saavuttua lähdimmekin melkein heti syömään Fabric:iin. Söin herkullisen annoksen Karamellisoitua ylikypsää porsaankylkeä, yrtti-tomaattikastikkeessa haudutettuja kasviksia ja tummaa mallaskastiketta. Jälkkäriksi suklaaherkkua.

Jäisessä vesisateessa taivalsimme hotellille nukkumattia treffailemaan ja voimia keräämään messurupeamaan. Ja kyllähän siinä olikin rupeamaa kerrakseen. Kiertelimme rauhalliseen tahtiin hypistellen ja tarkasti tutkiskellen kaikkea mahdollista mitä esillä oli. Heti alussa mukaan tarttui lasiputkisetti himmeleiden tekoon, puuhelmiä eri värein rottinkitöihin, joten siitä se shoppailu alkoi. Löysin myös joitakin joululahjoja, joten ei ihan kaikki ostokset itselleni tullut 🙂 Jossain vaiheessa pidettiin pieni tauko katsomossa istuskellen ja syöden omia eväitä. Messuilimme koko päivän, joten poistuttiin vasta viideltä mentyämme paikalle heti yhdeksän jälkeen 😀

Hotellille ostokset ja syömään, ja arvatkaa vain oliko nälkä. Paikaksi valikoitui Plevna, jossa olimme myös pari vuotta sitten. Ruoka oli niin herkullista kuin muistettiinkin. Ruuaksi valikoitui VALKOSIPULIFRIIKIN PÄIVÄUNI (Pariloitu 150g naudan ulkofilepihvi, kynsilaukkavoita, valkosipuli-kermaperunoita, valkosipulihilloketta sekä hunajassa paahdettuja punajuuria) ja jälkkäriksi suklaakakkua vadelmakastikkeella.Pitihän sitä vielä herkutella piparkakkukaakaolla ja erikoiskahveilla. Valitettavasti piparkakkukaakaokuvassa näkyy suolasirotin ja jokin tahrasuttu.

Matkalla hotellille pysähdyimme vielä yömyssylle: kuohuvaa glögiä ja kyllähän oli jo aika neulomukset ottaa esille.Kymmenen jälkeen väsyneet messuilijat painuimme treffailemaan jälleen nukkumattia. Aamulla taasen reippaina uuteen messupäivään. Ennen kymmentä olimme jo jonottamassa sisälle pääsyä. Caro liittyi aamupäivästä seuraamme ja puoli viiteen asti kiertelyä yhdellä pienellä tauolla höystettynä. Lopussa alkoi kyllä jo vähän jalkoja painamaan, mutta olihan se sen arvoista 😀 Kotimatkalla mukavaa rupattelua ja kotona hurja väsymys. Mahtavaa oli ja ihania ostoksia tuli tehdyksi.

Koruista ihastuin luonnon materiaaleista tehtyyn rannekoruun. Kannattaa säilyttää paperipussissa kuulemma. Ihastuin myös petrooliin puuhelmistä olevaan rannekoruun. Kirjoitin joulupukille toiveen saman sävyn kaulakorusta.

Löysin todella ihanan tuntuiset pehmoiset nahkahansikkaat. Väri minua vähän arvelutti, mutta ei kai aina tarvitse kulkea mustassa. Ostin myös ihanan villatunikan. Itse asiassa meistä kolme osti sellaisen. Kaikilla tosin eri värinen.

Ostin pari vyyhtiä paperilankaa, kolme kerää merinovillalankaa, punaista kimallelankaa 25 centin kehykseen tehtävään koristeeseen, Muhkutyyny-tarvikepaketin, valoryijy-tarvikepaketin… Huih… Pelottaa, osaankohan noista tehdä mitään valmiiksi. Vielä en ole mihinkään tarttunut, mutta alkuvuodesta katsotaan miten ämminkäisen käy 🙂 Haasteita, haasteita!Innostuin myös muovisesta harpusta johon saa lisättyä piikkejä ja siten voi harputella ohuemmalla langallakin. Kokeilin viikonloppuna, mutta ei oikein toiminut. Piikit oli aika ahtaasti, joten sormin työskentelytila oli vähissä. Harpun mukana tuli koki koukku millä homma hoituisi, mutta ei se näin sokkona tuntunut kovin luontevalta. Saa nähdä innostunko kokeilemaan uudestaan vai jääkö harppu pölyttymään. Kivahan se olis, jos se sais kodin missä sitä käytetään.

Mökille ostin talouspaperitelineen. Koira kuulemma näyttää Otolta 🙂 Lisäksi avokki sai kihlapäivänämme konjakkisuklaan lisäksi sytykeruusuja. Tosin pohti ettei niitä raski poltaa. Käteenkin kyllä tuntuvat upeilta, joten ehkäpä saavat koristaa mökkiä jonkin aikaa.

Että sellainen Tampereen reissu. Rahaa meni ehkä liikaakin. Toisaalta viime vuoden kokemuksesta päätin säästää jo etukäteen. Niinpä laittelin aina kuukausittain muutaman kympin sivuun. Ei tullut sitten ihan katastrofaalista lommoa budjettiin. Ja enköhän tee tulevana vuonna samoin. Tampereen Kädentaito-messut on kyllä parhautta ja niihin on päästävä myös ensi vuonna. Nyt oli mukavaa myös kun sain reissuun yhdistettyä ystävien treffauksiakin.

Julkaistu

Loppukevään ja kesän käsitöitä

Tänään avustajani napsi valokuvat uusimmista valmistuneista neulomuksista ja käsitöistä, joten pitkästä aikaan teksti saa lisämaustetta valokuvien muodossa.

Käsityöharrastuksenihan on roihunnut nyt puolisentoista vuotta. Joskus aikaisemminkin olen jotain pientä neuloskellut töiden yleensä jääden kesken. Nyt niin ei enään kuitenkaan käy. Selvästi syksy ja talvi on aktiivisinta käsityöaikaa. Viime kesänä työt seisoivat keskeneräisinä ties miten pitkään, syksyn tullen into taas palasi ja samanlaisia inspiraatiokatkoksia ei ole tullutkaan. Toki välillä menee viikko tai pari ilman kosketusta käsitöihin, mutta tänä kesänä valmiitakin töitä on syntynyt.

Inspiraatio joskus katoaa vuodenajasta riippumatta, iskee alemmuuskompleksi. On olo etten osaa tehdä mitään hienoa, että työni on tavattoman yksinkertaisen tylsiä. Tuollaisen olon iskiessä on parempi hetki antaa töiden levätä ja palata niihin taas kun järkikin on palautunut päänuppiin. Halu oppia koko ajan jotain uutta on valtava, joten varmasti työnikin monimutkaistuvat ja monipuolistuvat. Olen joka tapauksessa onnellinen, että olen löytänyt käsillä tekemisen ilon, kokenut onnistumisia käsitöiden parissa, tutustunut ihaniin ihmisiin käsitöiden myötä jne.

Ennen keittiöremonttia harputtelin tuttavan pojalle sinisen pehmoisen kaulaliinan. Poika toivoi tuota pehmeyttä 🙂 Novita Rustika (51%villa 49%akryyli, puikot7-8, käsinpesu) Kaulaliina on tehty harpulla. Edellisestä harpulla tehdystä työstä olikin aikaa, sillä edellinen työ taisi olla marraskuussa tekemäni huivi.

Tuolloin huhtikuussa opettelin koirien vetolelun tekoa munkinnyöritystekniikalla. Ontelokude kävi käsiin, poltti hankautuessaan ihoon, joten vetolelun teko oli kovin hidasta. Nyörittelin aina muutaman solmun päivässä mökillä ihon parkkiintuessa tai tekniikan parantuessa, sillä lopulta kädet kestivät tehdä huomattavasti useampia solmuja kerrallaan kuin alkuunsa.

Kotiuduttuani Oton kanssa kurssilta rentouduin mökillä lammen rannassa istuen ja Wilbur Smithin kirjaa Valkoiset miehet kuunnellen. Samalla syntyi korinpohjaneuloksella tilaustyönä tuubihuivi. novita Sylvia (86%villa 14%silkki, puikot7-8, käsinpesu) 8mm pyörö/120silmukkaa/korinpohjakuvio 1-4 kerros: *3o, 3n* 5-8 kerros: *3n, 3o* Tein samanlaisen huivin tilaustyönä huhtikuun alussa ja sain toisen tilauksen esiteltyäni täällä huhtikuun postauksissa edellisen kerran valmistuneita töitä. Tuolloin huivista tuli ystäväni toivomanlainen, saas nähdä miten tämän käy.

Tein toukokuun opaskoirakurssilla tuubihuivin 8mm pyöröllä, sadalla silmukalla neuloen koko aika oikeaa ja mökillä kesäkuun alussa samoilla langoilla, mutta nyt tasona kasin puikoilla 31 silmukalla aina oikein. Lopuksi päät yhteen. Tällaisen tein viime jouluna lahjaksi ystävällenikin. Nyt minua kiinnostaa kumpi neulos miellyttää teitä lukijat enemmän? Jos kuvista nyt mitään pystyy sanomaan. yhtä aikaa neulottu novita Rose petroolinsininen (70%akryyli 30%villa, puikot 5) ja sinisenkirjava novita Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli, puikot 7 tai 8, käsinpesu)

Lisäksi olen kesän aikana näpertänyt jonkin verran kahvipussien parissa, neulonut valokranssiin neulomuksen, aloittanut Ampitus-kaulurin sekä mini bonchon. Ja nyt on keritty vyyhdistä lanka Revontuli-huiviin, joten syksy tulla saa 😀 Eilen tuntui ihan kauhistuttavan syksyiseltä :O, mutta tämän päivän aikana taidettiin saada kesä takaisin 🙂

Julkaistu

Viimeisimmät valmistuneet neulomukset

Kahden ponchon neulomisen jälkeen minuun iski hetkellinen neuloosittomuus. Sukkia neuloskelin vähän eteenpäin ja koetin opetella patenttineulosta sitä oikein oppimatta. Noh, patentti muhii ja senkin aion vielä oppia 😀 Niin, ja virkkaamisen. Sitä pääsinkin viime viikolla kokeilemaan eikä se mahdottomalta vaikuttanut. Haluaisin virkata mökille istuinalustoja ontelokuteesta.

Pääsiäislomalla neuloosi teki paluun täydellä voimalla ja mökillä syntyi tämä vihreä pörröinen tuubihuivi

Lanka: Brazilia New Fashion (50%polyesteri, 50%polyamidi,  puikot 4.5-5.5, 30astetta hienopesu)
Täyttä keinokuitua siis. Ostin langan Riihimäen Vahinko-kaupasta viidellä eurolla paketti, jossa 10 50g kerää. Huiviin taisin käyttää vajaat kolme kerää. Silmukkamäärästä ei hajua, mutta huivi menee kaulaan kaksinkerroin. Neulos koko ajan oikeaa. Neuloin 3.5mm pyöröpuikolla ja neulos aika harvaa, ainakin minun käsialallani.

Ensinmäisestä ponchosta jäi Teddy-lankaa pari kerää, joten mökillä innostuin vielä alottamaan toisen tuubihuivin.

Tein huivin sadalla silmukalla 8mm pyöröpuikolla
1-2 kerros: *1o, 1n*
2-4 kerros: 100 o
Neulokseen tuli mukavan tuntuisia nypyjä 😀 Teddyhän on Novitan lankaa (45% villaa ja loput keinokuituja).

Novitan lankaDelissä shoppailun jälkeen syntyi korinpohjaneuloskuviolla tehty tuubihuivi. Eräs ystäväni tilasi minulta vaalean tuubin. Tapaan hänet viikolla myöhemmin. Saas nähdä tuliko huivista toiveiden mukainen.

Lanka: novita  Sylvia (86%villa, 14%silkki,  puikot7-8, käsinpesu)
8mm pyörö/120s/korinpohjakuvio
1-4 kerros: *3o, 3n*
5-8 kerros: *3n, 3o*
Langan paksuus vaihtelee, on mukavaa ja helppoa neulottavaa. Neuloin kasin pyöröllä. Taidan olla erikoistunut näihin kasin puikoilla tehtyihin neulomuksiin 😀
Lankadeliin menon syynä oli Crystal-lanka. Jo vuosi sitten harputtelin ihan liian paksua ja leveää kaulaliinaa, harjoittelin raitojen tekemistä, ja kas työn edistyessä langan paksuus muuttui täysin, siitä tuli huomattavan ohutta. Tuolloin en ollut vielä niin  tietoinen lankajutuista, joten työ laatikon pohjalle odottamaan aikaa parempaa. No Silmukkasiskomiitissä tuli aika parempi, esittelin lankaa ja lankadeliin vei Siskojen tie.  Viallisen tummanruskean langan tilalle sain punaista kaksi kerää. Ruskeaa kun ei enään ollut.  Käsissä pitkä pätkä kaulaliinaa, ei kuitenkaan tarpeeksi pitkä. Siskotpa keksi, että tekeleestä tulee kassi.
Lanka: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri,  puikot 10 tai 12, käsinpesu)
 Siskojen avustuksella kaulaliinasta tuli olkalaukku. Läppä on ohuempaa viallista Crystallia, olkahihna on virkattu. Laukkuun voisi vielä lisätä napin. Niitähän teimme maaliskuun alussa olleessa miitissä.

Siskot olivat ostaneet Kädentaito-messuilta kotiuunissa poltettavaa savea. Ehkä savelle on jokin hienompikin nimi. Meillä oli kuvioiden tekemiseen mm. pätkä ketjua, pitsiliina… Hauskaa oli, vaikka minusta tuntui nappieni olevan tylsän yksinkertaisia 😀 No nyt niitä mulla on tallessa polton jäljiltä ja toivottavasti ainakin osalle keksin tai keksitään käyttöä. Olkalaukku voisi olla yksi kohde 😀
En ole viime syksyn jälkeen tehnyt harpulla mitään. Eilisiltana aloitin sinisen kaulaliinan, jota ystäväni poika on toivonut. Valitettavasti ei taida keskiviikoksi valmistua. Silloin pääsen opettelemaan koiran vetolelun valmistusta.  Eli, koko ajan jokin käsityöprojekti on meneillään. Huolehdinkin jo, että keittiörempan aikana (purku alkanee 26.4.)  langat ja käsityötarvikkeet täytyy saada paikkaan mistä ne on helppo ottaa aina kun uutta lankaa tarvii. Eihän toki käsityölaatikot ole keittiössä, mutta joudumme suojaamaan pölyltä myös olkkarin kalusteet. Lattian laatottaja on onneksi löytynyt, nyt odotellaan sähkäriltä vastausta ottaako homman hoitaakseen. Näin etenee remppa-asiat mun neuloosihuuman keskelläkin 😀  Hieno homma!
Julkaistu

Neuloosi kerää voimiaan

Viime viikkoina neuloosi on ollut rauhallisessa vaiheessa, mutta pakotti minut pakkaamaan kopallisen lankoja mukaan tänne mökille. Viestitti mulle, että tylsistyn, jos tekemistä ei ole riittävästi jne. No lankoja on montaa erilaista, joten fiiliksen mukaan voi vielä valitakin mitä seuraavaks alan neulomaan. Loppusuoralla on merinovillainen kaulaliina.

Edellisessä postauksessa kirjoittelin mehiläisvahakynttilöistä, ja siitä miten mukavaa on ollut antaa joulumuistamisena itse tekemiään kynttilöitä. Myös muutama huivi on kääräisty pakettiin. Torstaina treffasin ystävääni, joka oli jo pakettinsa aukaissut ja ottanut yönsinisen Teddy-langasta neulotun tuubihuivin käyttöönsä. Saamastani tekstarista päätellen hän oli iloinen lahjastaan ja tuo tunne vahvistui tavatessamme ja hänen esitellessään äidilleen huiviaan.

Tämän huivin postitin lapsuudenaikaiselle ystävälle

Babouska (52%villa 39%akryyli 9%nylon)
Toivottavasti on tarpeeksi pinkki, sillä hän pyysi minua tekemään pinkin huivin itselleen jo viime talvena.  En oikein löytänyt sopivaa lankaa silloin, mutta toivottavasti joulupaketti ilahduttaa. Huivi on harpulla tehty.

Marraskuussa Silmukkasiskojen kanssa vietimme mukavan päivän Messukeskuksessa Kädentaitomessuilla. Novitan ständiltä ostin  langat  tuubihuiviin petroolinsininen Rose (70%akryyli 30%villa) ja sinisenkirjava Silmu (36%mohair 33%polyamidi 31%akryyli). Neuloin ohjeen mukaan kasin puikoilla leveydellä 31 silmukkaa, koko ajan oikeaa.   Tuubihuivista tuli lyhyehkö, menee juuri ja juuri kaksinkerroin kaulan ympäri. On aivan makuasia onko se liian ahdistava kurkulla vai ei. Huiviin meni kerä Rose-lankaa ja kaksi kerää Silmua. Aan nähdessä huivin, ihastui siihen. Löysi itsensä lankakaupasta ja häneenkin on tarttunut neuloosi 😀 On tehnyt vastaavanlaisen punaisen tuubihuivin minkä itse tein sinisenä, on tehnyt myös tuubin oranssi-silmusta, ja ilmeisesti huiveja on syntynyt lahjaksi läheisilleenkin 🙂 Eli, varokaa ystävät hyvät, neuloosi saattaa olla hyvinkin tarttuvaa. Mutta tämän huivin saaja nauttii nyt etelän lämmöstä, mutta ehkä kotiuduttuaan täällä talvipakkasessa huiville on käyttöä ja toivottavasti ei ole liian ahdistava kurkulla.

Tultiin tänne mökille eilisaamuna ja kotiin palaamme vasta vuoden vaihduttua. On tarkoitus ulkoilla paljon, rentoutua, neuloa, viettää aikaa kirjojen parissa…
Nyt menee luomukinkku leivinuuniin yöksi paistumaan. Aattoyöhön kuuluu kinkun tuoksu 🙂 Ja odotukseni on korkealla kinkun suhteen: luomua ja leivinuunissa paistettua, sen on pakko olla herkullista :O 😀

Toivotan kaikille lukijoilleni ihanaa jouluaikaa. Rentoutukaa, nauttikaa läheisienne seurasta. Joulu on rauhan, rakkauden, hyvänmielen juhla.
Valitettavasti näin ei kaikkialla kuitenkaan ole. On monta yksinäistä, jota joulu kouraisee kipeästi. On niitä joidenka elämässä on surua eikä joulu onnea tuo. Tuntuu pahalta kun ajattelee Artun kohtaloa Ylöjärvellä. Perhettä on kohdannut hirmuinen suru eikä varmasti joulumieltä ole. Voimia sinne paljon, ja voimia myös kaikille muillekin joille joulu ei tuo rauhaa, hyvää oloa.

Julkaistu

Sairastunut neuloosiin!

Ihan järkyttävää, mutta en ole käynyt bloggerissa sen jälkeen kun olen viimeksi postannut. Ihan harmittaa, vaikka syyttää saan vaan itseäni. Monta kertaa olen ajatellut blogiystäviä, mitä teille kuuluu?
Mutta olen sairastunut, ja tällä hetkellä tää tuntuu olevan aika vakavaa. Nimittäin iltaisin löydän itseni sohvan sylistä korvilla  kuulokkeet äänikirjoja kuunnellen. Käsissä puikot tai harppu. Ja ennen kuin huomaankaan kello livahtaa kahteen tai jopa kolmeen :O Minulla on diagnoosikin, neuloosi. En tarvitse lääkäriä sitä toteamaan. Kykenen sen päättelemään näistä oireista 😀

Nyt olen löytänyt puikoilla neulomisen ihanuuden. Novitan Teddy-langasta on syntynyt kaulaliina ja tuubihuivi. Molemmat olen neulonut kasin puikoilla.

Ohje on Novitan syksyn lehdestä. Tulkitsin sitä hiukan omalla tavallani, joten lopputulos on tuo…
Ohjeessa sanottiin:
1. kerros: (työn nurja puoli)
*oikea, nurja, oikea*kerros loppuun
2. kerros: neulotaan koko ajan oikeaa silmukkaa.
Näitä kerroksia 1 ja 2 vuorotellaan.
Silmukoita luodaan 31 ja neulotaan 175 cm pitkäksi, jonka jälkeen ommellaan tai silmukoidaan päät yhteen. En osaa silmukoida, joten Aa pelasti minut ja nyt huivin yhtymäkohtaa ei juuri tunne.

Mutta kuten kirjoitin, tulkitsin ohjetta vähän väärin.
Ajattelin nimittäin yhden kerroksen muodostuvan siitä, että neulon ensin tuota oike-nurja-oikeaa ja käännän työn käsissäni ja jatkan kerroksen loppuun 😀 Ja sitten vasta alkaisi se toinen kerros missä neulotaan oikeaa silmukkaa koko ajan. Senkin siis tein samalla tapaa kuin ns. ekan kerroksen. Käytännössä tein siis kaksi kerrosta tuota *o-n-o* ja toiset kaksi kerrosta oikealla silmukalla. Aa:n mielestä neulos näytti kuitenkin hyvältä ja piti sen synmetrisyydesta, joten työ pääteltiin.

Tämän kaulaliinan neulomisen aloitin viimeksi mökillä ollessamme. Tarkoitus alunperin oli tehdä toisenlaista neuletta, jossa on mukana langan kiertoja, mutta iski uskon puute ja tyydyin ”turvallisempaan” vaihtoehtoon, sileäneulokseen. Neuloin 1 kerros oikeaa ja 1 kerros nurjaa. Silmukoita loin 24, joten huivi on tuubia kapeampi ja sileäneuloksen tapaan rullautuu sivuilta.

Mökillä aloitin myös harputtelemaan Lidl:n langasta kaulaliinaa. Lanka on jo viime joulukuulta. Lahjaksi saamassa lankapaketissa oli samaista lankaa kuus vai seitsemän kerää. Nyt se on loppu, viimeinen ”harjoituskerä” on nyt kaverillani, jolle viime viikolla koetin opettaa harpulla neulomista. Itse harppuharjoitukseni aloitin samalla langalla.

Ja tässä vielä kuva tuosta pienreikäisestä frillahuivista. Se oli hidastöinen pienverkkoisuutensa vuoksi. Huivi ehkä myös vähän lyhyehkö.

Teddystä neuloessa ja harputellessa tuosta Lidl:n langasta olen kuunnellut Dan Brownin kirjan Enkeleitä ja demoneja. Oli ihan liian samanlainen kuin muut hänen teoksensa. Nyt parina viimesimpänä iltana on  kuuntelussa ollut Paul Therouxin kirja Rautakukon kyydissä – junalla halki Kiinan. En ole Paulia aikaisemmin lukenutkaan, mutta kirjoittaa kiehtovalla tavalla ja näemmä antaa lisäoireita neuloosiin 😀

Opaskoirakalentereita on mennyt käsieni kautta lähes pari sataa. Jouduin tilaamaan yhdistykseltä niitä lisääkin ja nyt viedään viimeistä 30 kappaletta. Lisäksi stressiä vähän pukkaa opaskoirakerhon pikkujouluista, sillä pitopalvelu on tehnyt tarjouksensa 25 hengen mukaan ja ilmottautuneita on 22. Huominen olis vielä aikaa ilmottautua, joten pitäkää peukkuja, että ei tarvitsisi alkaa tilauksen kanssa säätämään.

Viikonloppuna kävin messuilla kahtena päivänä. Perjantaina löytyi leikkuulauta mehiläisvahakynttilöiden valmistuksen aluseksi, pikkupöytä, joka sopii mökkimme terassin Onnimanni-tuolien kanssa. Avokille ostin jakkivillasta olevan fleesevuorellisen takin kihlajaispäivä(4v) -lahjaksi. Lopulta halusin itsellenikin 😀 Elman puolelta ostin vähän suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja luomupuodista luomutuotteita. Lauantaina messuilin Siskojen (käsityöporukka) kanssa. Ostin paria lankaa – yllätys – Novitan osastolta sekä silkkilankaa Helmiliinan osastolta. Odotan mielenkiinnolla hetkeä milloin tartun silkkilankaneulomukseen 😀 Käytiin myös katsomassa eläimiä, koirat ajoi lampaita, ratsastusnäytös, metsästyskoirien esittelyä jne. Illalla olikin aika relata kaveripariskunnan kanssa syöden ja saunoen.

Eli, viime aikainen elo on ollut aikas käsityövoittoista. Mukaan on mahtunut toki ulkoilua, töitä jne. Itse asiassa nyt työrintamalla on taas vähän vilkastumaan päin, jee-jeee!!!

Julkaistu

Kaulaliinoja ja frillahuiveja

Syksyn tullen taas neulominen ja harputtelu ovat innostaneet, ja moni ilta on venynyt liiankin myöhään käsitöiden parissa. Mukavaa se on ollut ja nyt ajattelin esitellä valmiita töitä.

Viime talvena tutustuin frillahuivin neulomiseen. Alkuun se tuntui tuskastuttavan vaikealta. Lanka meni hirvittävälle kierukkeelle, tai isosilmäisen verkkolangan silmut putosivat puikolta. Työn jouduin purkamaan aika monta kertaa, mutta vihdoin huivi valmistui. Lanka on Novitan Frillaa (100%akryylia)

Sittemmin olen tehnyt Haapsaluusta ostamasta langasta pienverkkoista frillaa. Pidän neuloksesta enemmän, mutta työ etenee hitaasti, koska lankaa on leviteltävä ja todella etsittävä se ulkoreunimmainen verkon silmu. Mökillä ja viimesimmissä käsityömiiteissämme olen työn parissa ahkeroinut, mutta ei ole vielä ihan valmis.

Alkusyksystä ennen Lontoon matkaa parissa illassa tein tämän mustan isosilmäisen frillan.

Syyskuun lopulla teimme Silmukkasiskojen kanssa visiitin Oulunkylän Lankamailmaan. Ja samana iltana aloitin tämän liukuvärjätyn frillan.

Langan toisessa reunassa kulkee verkkorivi ja loppuosa on toiseen suuntaan olevia lankoja, jotka ovat kiinni langan toisessa reunassa. (Embla 85%akryyli 15%polyesteri)

Tämä mustanyppylankafrilla tuotti pään vaivaa. Yleensä teen frillat kahdeksalla silmukalla, mutta tästä sai vain kolmella silmulla edes jotenkin järkevän mittaisen. Olen oppinut, että yksi kerä on yksi frilla. Voihan se olla toisinkin, mutta luulisi huivista tulevan aika ruma, jos siinä on paljon välisolmuja… No tästä tuli tylsä liuruke.

Ihastuin (Rosarios 85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi) tähän. Tuntuu kädessä ihanan pehmoiselta neulokselta. Mulla on vähän se ”vika” että lankoja valittaessa otan sellaisia mitkä tuntuvat käteen erityisen hyvältä, ja siksipä kai työni sitten on usein pörröjä 😀

Tänäsyksynä on valmistunut myös tämä Novitan langasta, (Rose mohair 65%akryyli 35%), jonka ostin Haapsalusta.


 
Viime keväänä Kuusamossa ollessamme harputtelin avokin äidin sydämiin 😀

Hänelle oli harppu täysin uusi tuttavuus ja myös se että sokea voi ja osaa tehdä käsitöitä. Hän oli vaikuttunut myös, että tein huiviin hapsut. Lanka on keinokuituaLidlistä (Papillon 70%akryyli 30%polyamidi). Ei suosikkini, mutta tulipahan ostettua ja harputeltua.

Käsityökorissa odottaa vielä lisää tummaalilaa Mohairia, josta teen vähän leveämmän kaulaliinan, Kaksilla puikoilla on frilla, sekä suunnitteilla harputella Merinovillasta harpulla huivi. Sitä ostin edullisesti kesällä Haapsalusta. On ihanan pehmeää ja kutittamatonta villaa.

Julkaistu

Puhdistusviikon kuulumisia

Mua jännitti etukäteen aikalailla miten puhdistusviikot sujuvat. Pelkäsin kärsivän nälästä ja erilaisten mielitekojen armottomasta iskemisestä. Hämmästys on melkoinen kuinka helppoa tämä lopulta on ollut. Nälän tunne on välillä vieraillut, mutta ei pahana. Päivä päivältä nälkä on vähemmän ja vähemmän, vaikka nyt viikonloppuna on tullut fyysistä kuormitustakin. Eilen nimittäin mökille saapui halkokuorma (viisi heittokuutiollista halkoja) ja ryhdyimme kohtuullisen kauniissa syyspäivässä niitä heti latomaan liiteriin. Alkuun avokki toi minulle halkoja ulkoa ja minä pinosin. Pinojen kasvaessa korkeutta osat vaihtuivat. Ja se halkojen kantaminen olikin se homman raskain osuus. Meikäläinen vielä kun ei toteuttanut hommaa mitenkään hyvällä ergonomialla. Nyt siitä saan sitten kärsiä. Pitkät selkälihakset ja takareidet ovat pirun kipeät. Ehkä kyykkyä olisi voinut harrastaa enemmän. Ja nyt kun protskut on minimissä, se hidastaa kyllä myös palautumista, huoh!!! Joten, kärsi kurjulainen, kärsi!!! :O

Vajaat neljä tuntia urakkaan meni. Sen jälkeen olin rättipoikkiväsynyt 🙁 Kattilaan perjantaina valmistamani linssikeitto lämpiämään. Tein sen kookosmaitoon. Laitoin vihreitä linssejä 3 dl. Keittelin ne, jonka jälkeen siivilöin vedet pois. Paistoin kaksi sipulia ja valkosipulin kynttä  öljyssä, lisäsin tölkin kookosmaitoa ja linssit. Ripaus mustaapippuria ja ruususuolaa. Keitossa olisi voinut olla nestettä vähän enemmän linssien määrään nähden. Myös avokki tykästyi keittoon ja haluaa sitä tehtävän myöhemminkin 😀 Eli, avokille myyty ainakin yksi kasvisateria 🙂 Keittoa riitti vielä tällekin päivää.

Perjantaina valmistin uuden vihersalaattisatsin, johon laitoin tammenlehtisalaattia, herneen versoa, rukolaa, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Tilkka oliiviöljyä ja mustaa pippuria sekä auringonkukan siemeniä. Se riitti keiton tavoin myös tälle iltaa. Huomenna onkin taasen kokkailupäivä alkuviikon ruokia silmällä pitäen.

Tällä viikolla olen kerran ”rikkonut” puhdistautumista. Se ei tapahtunut käsityömiitissä keskiviikkona. Se tapahtui torstaina kotikäynnillä. Asiakas kantoi puoliväkisin mukin mustaa teetä ja palan jotain valmiskakkua nokkani eteen, enkä hennonnut yli 80v ihmiselle alkaa hangoittelemaan vastaan, koska tarjoaminen oli hänelle erityisen tärkeää. Siispä, söin ja join kiltisti. Muuten olen pysynyt hyvin ruodussani. Mielitekoja ei ole ollut. Joskus avokin höpöttäessä suklaasta tms. herää hetkellinen halu, mutta onneksi toistaseksi se on ollut varsin nopeasti ohitse menevää.

Lankamailmassa oli mukava käydä ja tuli uusia lankojakin ostettua. Ostin paria erilaista verkkolankaa, ja yhtä pörröä. Kirjoittelen käsitöistä jossain vaiheessa tarkemman postauksen, kun saan lankojen vyötteistä lankojen tarkemmat tiedot. Joka tapauksessa keskiviikkoiltana aloitin vihreän muhkean frillahuivin neulomisen ja sain sen torstaina valmiiksi. Huivia neuloessa minua huvitti kirjoitukseni viime talvella siitä miten vaikeaa frillalangalla neulominen on. Enään se ei tunnu vaikealta. Tosin langan kiertyminen välillä hidastaa ja tuo haastetta puuhaan. Mökillä olen neulonut pienverrkoista frillaa ja sen langan kierukkeisuuden vuoksi välillä meinaa pinna napsahtaa poikki. Nyt toin työn kotiin, joten jospa sekin valmistuisi lähitulevaisuudessa.

Eilisiltana aloitin harpulla pörrölangasta (lanka, jossa on mustaa ja harmaata, sekä sellasia silmuja…) harputtelemaan kaulaliinaa, jonka tänään jouduin purkamaan, koska tyrin jotain alottaessani uutta lankakerää. Sormet syyhyää alottamaan työ uudestaan, sillä pörröstä tuli ihanan tuntuista neulosta 😀 Ehkäpä tämän kirjoitettuani pistän kuulokkeet korville, antaudun kirjanja harputtelun vietäväksi.

Jos eilen selkä sai kyytiä, tänään vuorossa oli sisäreidet 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Tällä kertaa minulla oli eri hevonen mitä aijemmilla kerroilla on ollut. Tämä tyttö oli aika pieni, käynti vähän töpöä lyhyiden jalkojen vuoksi. Tyttö oli myös huomattavasti ripeämpi liikkeissään. Tyyppi ei töltännyt lainkaan, joten ravia paineltiin tölttipätkät. Tässä tulikin hyvä tilaisuus opetella keventämistä ravissa. Ihme ja kumma, löysin rytmin. Ekalla pätkällä vasta loppupuolella. Tiesin heti homman menevän oikein kun rytmi napsahti kohdalleen. Muilla ravipätkillä kevennys onnistuikin heti alusta alkaen. Ravista laukkaan siirtyessä, en ”ehtinyt” harjaan kunnolla kiinni. Enemmän varmaan rohkeuden puutetta, mutta myöskin tämä tyttö vaihtoi askellajinsa rivakammin kuin aijemmin ratsastamani kaveri. Mielestäni pärjäsin kuitenkin hyvin tämän uuden tuttavuuden kanssa. Ja mikä sadeviikon päätteeksi parasta, vaelluksemme aikana ei satanut yhtään vettä!!! Tarkotus olis tulevilla kerroilla nyt ratsastaa uudella tytöllä ja tutustua siihen paremmin.
Olen jälleen aivan myyty vetäjän tavasta toimia kanssani! Ihan mahtavaa kun opin joka kerta jotain uutta.

Mahtavaa on myös tämä Detoxin sujuminen. Fyysisen rasituksen jälkeen olen ollut normaalia väsyneempi ja ajoittain kärsinyt lievästä päänsärystä sekä palelusta. ”Oireet” kuuluu asiaan ja niiden pitäisi vähentyä puhdistuksen edetessä ja tilalle pitäisi tulla pirteyttä ja energisyyttä. Saas nähdä mitä toinen puhdistusviikko tuo tullessaan…

Julkaistu

Uusi ”valtaus” – Frillasta ehkä joskus huivi, jos selviän verkkolangoista

Harpulla neulominen on yksinkertaisen helppoa verrattuna Frilla-huivilangalla neulomiseen!
Nyt ainakin tuntuu siltä.
Tai eihän se varsinainen
 neulominen…
Mutta miten saa aina sen juuri oikean verkkosilmun mukaan?
Kun huivi aloitetaan, puikolle nostetaan verkkolangan uloimmat silmut puikolle (8) ja neulominen tapahtuu oikeaa silmukkaa tehden. Eli, puikolle kiepautetaan aina uloin seuraava verkkosilmu. Lankaa täytyy levittää aina etukäeteen, jotta verkon silmut tulevat esille.  Ja tuon verkon ulkoreunan seuraaminen tuntuu pirun vaikealta, huiviin kun tulee sellasia jänniä kerrostumia/rypytyksiä ja välillä ei tiedä mikä on valmista työtä ja missä lanka kulkee. En osaa selittää. Käsin on jotenkin (vielä) hankala tuntea miten verkkolanka kulkee työssä. Ja siksi en oikein osaa edes selittää miten valmis neule muodostuu 😀 Ostin eilisessä käsityöillassa kaksi kerää lankaa, joten perhana soikoon, aion oppia tuon! Tällä hetkellä saan tehdyksi noin 10 cm työtä kun yht’äkkiä en enää löydäkkään langan ulkoreunaa mistä verkko pitäisi ottaa, kiertyy pirulainen jotenkin, äh!
Lohduttavaa on, että lanka on äärimmäisen helppoa purettavaa, ei tarvi kuin vetää työ purkaantuu vaivatta.
Käsityöillassa oli Novitalta henkilö esittelemässä kevään uutuuksia. Itse rakastuin Mohair-lankaan, josta olenkin valmistanut tummansinisen kaulaliinan. Moniin Novitan lankoihin on tulossa uusia värejä ja ilmeisestikin aika kirkkaina/raikkaina. Vihreää oli aika paljon eri sävyissä, erityisesti mieleeni jäi tekonurmenvihreä. Se ”kuulostaa” jotenkin aika voimakkaalta, jos muistan oikein tekonurmen värin lapsuudesta 😀
Tapahtumassa saimme Novitan paksun ohje/mallisto –lehden. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan sieltä niitä helpohkoja ohjeita mistä tällänen tyhmempikin vasta-alkaja voisi saada jotain aikaan. Lisäks saatiin alennuskumongit (15%) Novitan liikkeeseen, joten maaliskuun loppuun mennessä on otettava suuntia lanka/käsityötarvikeshoppailuille 
Tänään jatkettiin Aa:n kanssa käsityöteemalla. Merkattiin (väri ja mistä helmi valmistettu) pistemerkinnöin mun helmilajitelmat, puikkojen koot, lankojen värit sekä helmilankojen värit. Aikaa meni yllättävän kauan, mutta nyt kaikki käsityötarvike on siististi kahdessa Ikeasta ostetussa laatikossa. Laatikoihin mahtuu mukavasti myös keskeneräiset työt. Niitä on tällä hetkellä kolme: petroolinsinininen leveä huivi (niin ohutta lankaa, että harputan kahdella kerällä), kapeampi pinkkikaulaliina (lapsuudenystävän tilaus, ja ohut lanka tässäkin, joten kahdella langalla mennään. Ja lanka sileää, joten pienimmätkin mokat paljastuu heti) sekä puikoilla musta kaulaliina merinovillalangasta. Tällä hetkellä Frilla ei ole puikolla, koska ennen tämän kirjoittamista purin aikaan saannokseni, joten jälleen homma lähtee alusta. Jee-jeee… Mä oon sitten huippu – ainakin mitä tuhraamiseen tulee. No vielä Frillakin valmistuu!
Nyt on vihdoinkin Lontoon matkan majotusasiatkin kunnossa. Viime viikolla löysimme kohtuuhintaisen (1400 euroa 11 vuorokautta) asunnon, jonka sijaintikin oli suht hyvä. No varauksen yhteydessä piti kertoa miksi matkustamme Lontooseen. Noh, rehellisenä ihmisenä Aa mainitsi paralympialaiset. Noh, saimme vastauksen, jossa varauksemme hyväksyttiin ja kerrottiin, että varausjärjestelmässä on jotain vikaa, että tuolloin paralympialaisten aikaan hinta on euroissa 2000 paikkeilla. Noh, oli järjestelmässä vikaa tai ei, emme ottaneet. Ja kun Aa oli tuon viestin saanut, kävi katsomassa varausjärjestelmää, jossa hinta oli ”korjattu”. No emme alkaneet väittelemään siitä olisiko tämän vuokraajan pitänyt vuokrata asunto sillä alkuperäisellä hinnalla vai ei. Onneksi oltiin katsottu varavaihtoehtoa, joka on vähän halvempikin. Sijainti ei ole niin hyvä, mutta nyt emme maininneet paralympialaisista mitään ja hinta pysyi siinä mikä se järjestelmässä oli (1100 e 11 vrk). Meitä majoittuu neljä asunnossa. Siellä on kaksi makkaria missä parisängyt, keittiö ja pieni puutarha. Lento- ja majoituskulut ovat multa 532 11vrk, joten Lontoon hintatasoon verrattuna voinen olla todella tyytyväinen. Olin aika varma, että kulut nousevat lähemmäksi tonnia, mutta onneksi ei. No toki siellä eläminen maksaa, mutta niin se maksaa täälläkin.
Helpotus on joka tapauksessa suuri nyt kun myös majotusasia on selvä.
Olen saanut uuden lukijan, mukavaa!
Tervetuloa Paprika!
Toivottavasti viihdyt mukana.
Julkaistu

Valmistuneita käsitöitä

Avokki on vallannut kuntosalimme ja  korviini kantautuukin ihana
raudan ryske.
Mulla on sopiva hetki postailla tänne. Ja kun olen täällä hehkuttanut
harputtamisesta ja käsitöiden tekemisestä ylipäätään on ehkä syytä
näyttää mitä olen
saanut aikaan.

Elämäni eka kaulaliina valmistui jouluviikon alussa
Harputtelin sen
(Tummansininen nypylälanka Samarkand Novita 80%polyakryyli 20%mohair)
langasta. Kuten huomaatte harpulla kaulaliinasta tuli aika harva.
Mielestäni kuitenkin
jotenkin symppis 😀

Jouluna tein kaulaliinan
(Violetin pinkin roosa Lidlistä Meribel Yarn) langasta.
Eli, samasta langasta millä harputtelua harjoittelin ennen varsinaisten töiden aloittamista. Jos ”harputtelupostaukseni” kiinnostaa, sen löydät
TÄÄLTÄ.

Ja tässä tuo lila/roosa/pinkki kaulaliina

Päättelystä tuli ehkä aavistuksen tiukka. Huomaatte varmaan myös, että
neulos on tiiviimpää kuin tuossa nyppylangalla tehdyssä, johtunee langan paksuudesta.

Mun suosikki on tähän mennessä

Kolmas ja mielestäni parhaiten onnistunut neulos, tai sitten virheet
ovat piiloutuneet pörröisyyden sisään 😀 Uskaltaisin kuitenkin sanoa,
että pörrölankaneulos
on tasalaatuisin.

Tällä hetkellä neulon puikoilla ns. sileää neulosta
(Musta pörrölanka Drops Symphony 65%merinovilla 35%polyamidi)
Lanka on aivan ihanan tuntuista ja siitä tulee niin pehmeää neulosta.
Langan ostin Tikatasta Itäkeskuksen kauppakeskuksesta. Käytiin siellä
vuoden vaihteessa
kun sain avokilta lahjarahaa käsityötarvikkeisiin.
Olen aika vasta-alkaja näissä käsityöpuuhissa, joten otin langan
suhteen pienen riskin, sillä siinä luki ”kokeneemmille neulojille”, ja
mun kohdalla kokemuksesta
ei voi puhua 😀 Rakastuin langan pehmeyteen, joten kolme kerää lähti
mukaan ja neulottu nyt vähän yli kerä.

En koe neulomisen olevan langalla hankalaa, mutta jouduin purkamaan
työtä alkuvaiheessa vähän, se ei ottanut purkautuakseen
langansäikeiden vuoksi.

Neulomisessa mulla tahtoo vähän olla ongelma, että teen liian tiukkaa
neulosta. Harpulla olen jo oppinut, että turha vetää liian tiukkaan. Silmukoiden nosto ei vaan onnistu, jos tekee liian tiukkaa neulosta. Hiljalleen huomaan kaipaavani lisähaasteita ja haluaisinkin oppia harpulla neulomisesta lisää mahdollisimman pian.

Lopuksi täytyy hehkuttaa
Eilinen treeni on mennyt perille, yläkropassa tuntuu ihanasti treenikipu, wouh!

Julkaistu

Lasihelmistä korujen valmistusta

Eilisillan vuorottelin kaulaliinan harputtelun ja pikkuhelmistä
kaulakorun pujottelun välillä. Samalla kuuntelin Louise Erdrichin
Jäljet-nimistä kirjaa, jonka tapahtumat sijoittuvat
1912-1924 -vuosille kertoen viimeisistä intiaanireservaateista. Mulla
on nyt menossa jonkinlainen ”intiaanikausi”, sillä tuota kirjaa ennen
luin Sven Wernströmin kirjan Mateo-meksikolainen, kirja
intiaanipojasta joka lähtee isänsä rikoksien takia kotikylästään
palaten sinne vasta vuosia myöhemmin tarkoituksena ryhtyä opettajaksi.
Ja vielä sairaslomaan on mahtunut Stig Holmåsin kirja Ukkosenpoika,
joka kertoo myös intiaanipojasta, joka kasvaa soturiksi. Kirjaan
kuuluu käsittääkseni lisäosiakin. Eli, tämä sairasloma ei mennyt
suunnitellusti, sillä alun perin ajattelin, että naputtelen syksyn
luennoista muistiinpanojeni pohjalta postauksia, mutta käsityöt ja
kaunokirjallisuus on vieneet huomioni. Käsityöt jopa niin paljon, että
postauksia on tullut vähemmän. Turhaa kai kirjoittaa joka päivältä
harputelleensa 😀 No joka tapauksessa eilisilta meni hujauksessa ja
kun kaulaliina ja koru valmistuivat, kello löi kolme 😀  Tänään ystävä
opetti mulle miten päätellään neuletyö, joten nyt on valmis
ihkaensinmäinen harpulla tekemäni kaulaliina. Vähänkö oon onnellinen.
Alotin itse asiassa jo uuden kaulaliinan siitä langasta millä
harjoittelin alkuun eikä sen monisäikeisyys häiritse enää yhtään niin
paljoa kuin alkuun. Eli, kehitystä on tapahtunut ja into on kova, kun
yöt läpeensä pitää harputella 😀

Mutta, tämän postauksen varsinaiseen aiheeseen – lasihelmikorut. Kuten
olen täälläkin monesti maininnut, että pidän lasikoruista hirmuisesti.
Ne tuntuvat käteen mukavilta ja jotenkin kauniilta. Ostankin melkein
aina jonkun lasikorun matkoilta. Lasikorujen huonopuoli on siinä, että
pudotessa tai kolahtaessa johonkin ne menevät helposti rikki.

Lapsena olen tehnyt pikkuhelmistä kaulakoruja. Muistan, että helmiä
oli vaikka minkä värisiä. Tykkäsin pujottelusta, mutta iän karttuessa
homma jäi niin kuin monikin kiva juttu on jäänyt. Olen jo pidempään
ajatellut, että voisin aloittaa lasikorujen tekoa ja kun sairaslomani
tuli ajankohtaiseksi marssin helmiostoksille pariin eri otteeseen
lopputuloksena kuvassa oleva helmikokoelma 😀

Ehkä ihmettelette mitä nuo neulat tuossa tekee. Noh, jos pujottelen
helmilankaan, joka on tosi ohut ja ei jämäkkä. Neulan avulla on
helpompaa löytää reikä helmestä. Ongelma välillä onkin se ettei neula
mahdu helmestä läpi. Tässä kuitenkin homma toimii 😀

 Valitsin ystävän kanssa kaupassa värit ja katsoimme mitkä sopivat
yhteen. Itse suunnittelin miten koruun ryhmittelen helmet. Tässä
punaisessa päätin helmien menevän:
3p-1v-1p-v-3p-1v-1p-1v…(p=punanen ja v=vihreä)

Lukko-12siniturkoosi-1pisara-10-siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara(korun keskinmäinen pisara)-10siniturkoosi-1pisara-10siniturkoosi-1pisara-12siniturkoosi. Lukkoa lähinnä oleviin päihin tuli 12 helmeä, jotta sain korulle pituutta.  Pisaroitahan on korussa viisi…

Eilen (tiistaina) innostuin tekemään kaulakorun pikkuhelmistä, joihin ei neula mahdu ja helmilangalla hommasta ei tule mitään ilman näköä, joten siimaostoksille. Avokki toi mulle siimaa käydessään maanantaina jouluostoksilla. Homma oli välillä aika tuhraamista ja taukoja oli pakko pitää ja harputella välillä 😀 Koru kuitenkin valmistui, huh! Kuvaa ei vielä ole tähän postaukseen kuten ei tuosta ekasta kaulaliinastakaan, mutta tulevat kyllä…
Ja täytyy todeta, että tämän postauksen kuvien lisääminen on ollut yhtä helvettiä. Tarkotus oli mennä ajoissa nukkumaan, mutta… No toivottavasti nämä on nyt edes sinnepäin kohdillaan, että ainakin aihe ja kuva osuis yksiin.
Sen verran vielä, tänään sain tilaamani helmet Esteriina.comista. Nyt vaan tarvitsen näkevän apuja, että mitkä helmet ovat mitäkin. Paketti tuli isona maxikirjeenä postilaatikkoon. Että näin… Käsityökärpänen purassu ja luentohommat jääny tekemättä, mutta kyllä nuo ravinto- ja ruoka-asiat edelleen ovat tärkeitä, vaikka nyt just en niistä vaahdokaan. Vaahtoan käsitöistä kenties nyt kyllästymiseen…