Julkaistu

Koreja, koruja ja huiveja

Tähän postaukseen olen koonnut valmistuneita käsitöitä, sellaisia töitä, jotka ovat onnellisilla omistajillaan ja töitä, jotka jäävät itselleni.

Työhuoneemme roskakori alkaa olla tullut tiensä päähän, joten rottinkikerhossa tein uuden. Meni työhön kaksi kerhokertaa. Hema petsasi korin.Ennen roskakorin tekoa tein ovaalikorin, jota kuvaushetkellä ei ole vielä petsattu.Syksyn kolmantena korina valmistui pieni pyöreä kori, jossa mukana ruskeaksi värjättyä rottinkia. Kori on vielä kuvaamatta. Viime kerralla aloitin suorakaiteen muotoista koria mihin laitan punoksen puoleen väliin kuutiohelmiä, jotka ovat eri värisiä. Korikerho jatkuu joulukuun yhdeksänteen saakka, joten aika monta koria taidan vielä syksyn mittaan ehtiä tekemään.

Heinä-elokuussa mökillä ollessamme innostuin tekemään koruja. Avokin surruuttaessa kiviporaa käsissäni syntyi kovasti kehuttu kaulakoru, joka meni välittömästi kaupan ja poiki tilauksen ”Mä haluan tuollaisen kans”. Ja kyllähän valokuvia paljon kuvaillut minulta sellaisen sai.Ja tässä tuo tilattu koruEräänä kesäiltana syntyi tämä rannekoru. Muiden korujen kuvia en vielä julkista, koska eivät ole tulevilla omistajillaan vielä. 🙂

Kädentaito-messuilta ostin lisää helmiä ja Helmikauppa.comista lukkoja, helmiä ja koruvaijeria. Toissaperjantaina merkkasimme Heman kanssa helmet ja muut korutarvikkeet. Lopuksi järjestelimme ne. Ainakin hetken pysyvät järjestyksessä 😀

Alkukesästä neuloin ison kolmiohuivin, joka löysi omistajan viime perjantaina olleilla Evelace-kutsuilla. Lanka Studio Lang Yarns, 773.0068 21205 Wool for felting, 87% merino extrafine, 12% Polyamid/nylon, 1% elastin- nrot 4,5-5. Hoito-ohje: käsinpesu, silitys 1 piste.

Musta frilla on kulkenut pitkään käsityökorissa kodin ja mökin väliä. Se ei vaan ole inspiroinut, mutta elokuun lopulla vihdoin sain aikaseksi tehdä loppuun.
Petrooli lenkkialpakka-lanka on mun suursuosikki. Huivi on tehty harpulla jo vuosia sitten kaksinkertaisella langalla. Tuolloin aikanaan päättelyssä oli jokin ongelma ja huivi jäi kaverille. Nyt kesällä hänen muuttaessa se löytyi 🙂

Julkaistu

Käsityökuulumisia

2014 vuoden yhdeksän kuukautta alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja näinä kuukausien aikana on valmistunut ikävän vähän käsitöitä. Täälläkin olen maininnut monesti neuloosin oireettomasta vaiheesta. Talvella neuloin pelleriinin johon petyin suuresti. Siitä ei tullut laisinkaan sellainen kuin piti ja siihen nappi on edelleen laittamatta. Itse asiassa koko nappia ei ole vielä edes valittu. Aloitin samoihin aikoihin (muistaakseni) ystävälleni ambitus-kauluria ja sekin on edelleen kesken. Viime aikoina olen sitä kuitenkin innostunut neulomaan ja se alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Lauantaina matkustan Opaskoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä yhteyshenkilöpäivään Tampereelle ja uskonkin, että päivän aikana kauluri valmistuu.

Palmikosta innostuin kovasti ja ystävätreffauksen jälkeen alotinkin seuraavana päivänä tuubihuivin. Palmikon tein oikein, mutta idiootti kun olen en tajunnut, että palmikon kohta neulotaan myös välikerroksissa aina oikein. Tikutin helmineuletta ja eihän palmikko sen seasta näkynyt ja lankakin loppui vähän kesken, joten purkoosi valtasi oireineen. Aloitin tuubin uudelleen. Uskoakseni nyt siitä tulee valmistakin. Näemmä kantapään kautta oppii parhaiten kun ei ohjeistusta kerran tajua. HUOH!

Pari viikkoa sitten siivosin lankalaatikoita ja merkkailin lankojen vyötteisiin ja pusseihin pistekirjoituksella sen mitä ilman näköapua pystyin. Maanantaina avustajan kanssa tehtiin merkkaukset loppuun. Ja voi jestas kuinka paljon on tullut osteltuakin kaikenlaisia lankoja, joten syytä olisi aloittaa raivoisa lankalaihis. Lankojen paljous alkoi melkein ahdistamaan. Onneksi sunnuntaina Kädentaitomessuilta ei tarttunut lankoja lisää. Seuraava vaaran paikka on marraskuun Kädentaitomessut Tampereella. Siirsin muuten lankalaatikosta keskeneräiset villasukat neulekoppaan toiveena saada nekin tehdyksi valmiiksi ja olen silloin tällöin muutaman kerroksen saanut neulotuksikin. Sukat ovat lojuneet ihan liian pitkään tekemättöminä ja sen toisen sukan kantapää hirvittää, osaanko sitä tehdä enään. Täytyyhän mun kuitenkin saada valmiiksi mun ekat sukkanikin.

Olen sentäs jotain tänä vuonna saanut valmiiksikin. Maaliskuussa esittelinkin lasihelmistä tehdyn korun ja verkkolangan sisään pujotellun Silmukkasisko-korun postatessani korumiitistämme. Tarkoitus on ollut kokoontua uudelleen korujen merkeissä, mutta on vaan jäänyt ja jäänyt. Muutenkin Silmukkasisko-tapaamisissa on ollut hiukan hiljaista viime aikoina. Maanantaina tavattiin pitkästä aikaa pienellä porukalla ja lyötiin muutama tapaaminen ja tapahtuma kalentereihin, joten eiköhän käsityökärpänenkin pysy taas paremmin hengissä. Mutta niihin ”kälysiin” valmistuneisiin töihin. Lopputalvesta neuloin solmupipon vai oliko lie viralliselta nimeltään solmu myssy. Joka tapauksessa ohje on Novitalta. langat: Isoveli Novita (75%villa 25%polyamidi, puikot 5-6, 40 astetta hienopesu) ja Kotikulta sukkalanka (40%villa 35%akryyli 25%polyamidi, puikot 4, 40 astetta hienopesu)
Myssyn alareuna, solmunauha on neulottu ohuemmalla langalla. Nyt en enään muista neulottiinko vielä joustinneuleosuus samalla ja vaihtuiko lanka silloin vai vasta joustinneuleen jälkeen. Onpa siis järkevää esitellä puoli vuotta sitten valmistuneita. Tässä vielä kuitenkin toinen: tuubihuivi Lanka: Drops you limited edition yarn (55%alpakka 40%villa 5%pellava, puikot 5, käsinpesu)
En ole huiviin täysin tyytyväinen, päättelyssä olen päättänyt hiukan liian napakkaan ja se minua häiritsee.

En ole koskaan kuvitellut itse käyttäväni frilla-langasta tai vastaavista tehtyjä huiveja. Uuden oppimisen innossa olen kuitenkin moisia hörhelölankoja ostanut ja valitettavasti niitä on vieläkin jäljellä. En raski niitä hävittää, joten olen neulonut niitä välineulomuksina. Näistä kahdesta on vyötetiedot kadoksissa, mutta molemmat ovat täyttä tekokuitua. Valko-harmaa-musta huivi on Novitan frillalanka ja tuon sinikirjavan huivilangan valmistajasta ei hajuakaan. Tuon sinikirjavan olen neulonut ainakin kolme-neljä kertaa. Aina ja aina siitä putoili silmukat kunnes vihdoin se valmistui alkusyksystä. Novitan frillan neuloin juhannuspäivänä.

Mökillä elokuisena iltana innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällisen. Tein päällisen isoimman kehyksen mukaan 56 silmukalla ja arvatkaa vaan oliko se mun kehikko sitten se. No ei todellakaan, oli keskikokoinen, joten päällisestä tuli liian iso. Kotona ompelin sen paikoilleen ihmetellen miksi neulos ei asetu nätisti renkaaseen. No ihan liian kauan kun viimeksi olen renkaita käsitellyt ja muistin väärin. HOH-HOH. Taisinpa saada kotiinkin oman kranssin, koska ei tätä voi lahjaksi antaa.

Tän kuun alussa aloitin rottinkikerhon, joka on aina tiistaisin. Nyt olen ollut tosi kriittinen käsitöihini enkä käden jälkeen kovinkaan tyytyväinen. Tämä pyöreä kori on kuitenkin sellainen mihin voin olla tyytyväinen. Kori on punottu kolmella rottinkinauhalla aina kahden edestä ja yhden takaa. Päättely on tehty letitystekniikalla. Korikerho on ollut nyt neljästi ja kuvassa oleva kori on eka valmistunut työni. Olen tehnyt koreja peruskouluikäisenä, joten homma oli entuudestaan vähän tuttua. Eilen alotin jo kolmatta koriani ja ohjaaja kysyikin minulta toissakerralla pyytäessäni rottinkia punoessani jatkuvasti lisää ”syötkö sinä niitä”. :D:D Olen ilmeisesti sitten aika nopsa tekiä. Nyt en uskalla koreista enempiä paljastella, koska joulupukki pyysi pitämään toistaiseksi suuni kiinni, joten olen kiltti ja tottelen.

Pari viikkoa sitten alkoi myös keramiikka, joka on myös tiistaisin ennen rottinkitöitä. Ensinmmäisellä kerralla tutustuimme tiloihin ja ohjaajalta sain noin kilon möykyn hienojakoista vaaleaa pilkullista savea. Ohjeistus oli ”anna käsiesi tehdä, katsotaan mitä savi kertoo ja minkä muodon se saa”. Minä tein työtä käskettyä. Kokeilin tehdä kapeita makkaroita, mutta ei minun tekniikalla tulos tyydyttänyt minua. Lopulta tein pohjalevyn, jonka pitkille sivuille pyöritin pallot ja päätyihin eräänlaiset lenkit. Pallojen päälle ”makkaranauhat”. Valitettavasti työstä ei ole kuvaa, joten joudutte odottelemaan kun aikanaan se on raakapoltettu, lasitettu ja poltettu 🙂

Kuvaa ei ole eilisestäkään työstä. Ajatuksena oli tehdä itselleni teemuki pajan teehetkiin. Teemukista tulikin tarjoilukippo. Harjoittelin nipistelytekniikkaa ja sainkin pohjan ja reunat aika sileiksi. Muotoilin työtä ehkä hiukan liian kauan ja kupin reunat kuivahti ja alkoivat halkeilemaan. Ohjaajan mielestä työ oli kuitenkin hyvin koossa ja muutoin hyvin tehty. Jospa ens kerralla saisin sen teemukin aikaan :D:D

Nyt taidan hetkeksi istahtaa neuleen ääreen rentoutumaan. Huomenna Harmaakuonolla on lääkäri, jota jännitän. Iho-oireita ja vanhus nilkuttaa vasenta etutassuaan, koska kyljessä oleva patti estää oikeaa liikerataa. Ainakin meillä on sellainen käsitys. Nyt arvioidaan koiran kunto ja katsotaan mitä voidaan tehdä ja mikä on koiran hyvinvoinnin ja loppuelämän kannalta järkevää. En halua rakkaan ystävän joutuvan kärsimään, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei ole vielä Harmaakuonon aika, joten ehkä huomenna ollaan viisaampia ja pystytään tekemään oikeat päätökset koiran kannalta ammatti-ihmisten tukemana.

Julkaistu

Keskikesän juhla

Nyt kesäkuussa olen valvonut kolmena yönä aamuun asti, kertaalleen liikuntasuorituksen ja kahdesti juhlimisen takia. Viikkoa ennen juhannusta vietimme ystäväni 40-vuotispirskeitä, jossa tapasin monta kaveria vuosien takaa. Illan aikana söimme hyvin ja juomapuolesta voisi sanoa samoin. Valkoviini ja pooli teki tehtävänsä – Hepa humaltui. Ehkä lohdullista on etten ollut ainoa, ja pahempaa krapulaakaa ei tullut. Kivat juhlat ihanien ihmisten seurassa, vaikka kuppia olisin voinut kallistaa hiukan hillitymminkin 😀

Juhannusta vietimme täällä mökillä. Ystävämme saapui torstaina iltapäivällä Nelli-koiransa kanssa. Päätimme keitellä ”tervetulokahvit/teet” ja juoda ne ulkona. Ja niinhän siinä kävi, että istuskellessamme alkoi vesisade, joka kestikin koko illan. Tein grilliin täytettyjä tomaatteja, sisälle juustoraastetta ja valkosipulia sekä ympärille pekonisiivu. Ystävä teki puolestaan pekoni-aurajuusto-herkkusieniä. Lisukkeeksi vihersalaattia ja perunanyytistä perunoita. Avokki lämmitti saunaa. Saunominenhan sopi sadesäähän loistavasti. Pulahdimme pariin otteeseen lammessa, aikas vilakkaa vettä 😀 Puolilta öin kömmimme jo unille.

Viideltä paistoi upeasti aurinko ja kesäaamu näytteli parhaita puoliaan

Emme sentäs noin aikaisin nousseet ylös. Aurinko paistoi vielä aamupäivälläkin, joten päätimme nauttia aamupalan lammen rannalla. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta kylmä tuuli muistutteli koleudesta. Avokin höylätessä ulkopöydän ja siistiessä pihaa me naiset valtasimme keittiön. Leivoin raparperipiirakan, valmistettiin salaatti, perunanyytti, valkosipulikermaviilidippi. Kokkailun jälkeen olikin mukava nautiskella vähän ulkoilmasta. Sää oli pilvistynyt, mutta onneksi vettä ei satanut.

Nelli

Janoinen Otto

Harmaakuono mielipuuhassaan

Panoraama pihapiiristä

Alkupaloiksi grillasimme maissia, joka olikin minulle positiivinen yllätys. En ole aiemmin syönyt grillattua maissia, joka on riittävän kypsä. Kiitos Maijalle tästä positiivisesta makunautinnosta. Pääruokana naudanpihvit, perunaa ja salaattia. Pihvit olivat mureita, joten aattoillan ateria oikein herkullinen. Aterian jälkeen avokki valmisteli kokkonuotion. Sateettomasta illasta piti ottaa tietysti kaikki mahdollinen irti, joten kokko tulille ja nautiskelemaan.

Nuotiolla istuimme pitkään, Maijan kanssa yli puoli kuuteen eikä avokkikaan paljoa aiemmin unille vetäytynyt. Juttua riitti laidastalaitaan, naurua ja välillä vähän vakavampaakin asiaa. Aamuyön lintukonsertti oli upea ja mikä parasta juhannusyönä ei satanut vettä! Jossain vaiheessa myös omamme karvakuonot halusivat sisälle uinumaan

Arvatakin saattaa, että seuraava päivä meni oleskeluun. Toisaalta sade palasi ja ulkona ei pystynyt mitään tekemäänkään, joten mikäs siinä relaillen univeloissaan. Kirjan kuuntelua ja pitkästä aikaa neulomista. Neuloin frillahuivin. Näky olevan vielä huivilankaa lankojen joukossa, ja vaikka moinen hörhellys ei oikein enään nappaa päätin neuloa langat valmiiksi töiksi ja lahjoittaa johonkin hyväntekeväisyyteen. No en ole koskaan itse frillahuiveja pitänytkään, mutta alkuun niitä oli ihan hauska tehdä. Nykyään tuntuu vähän turhan yksinkertaiselta. Ainoa mikä haastaa on langan kierukkeelle meneminen ja se on rasittavaa. No joka tapauksessa tuolloin lauantaina huivin neuloin äänikirjaa kuunnellen.

Julkaistu

Sairastunut neuloosiin!

Ihan järkyttävää, mutta en ole käynyt bloggerissa sen jälkeen kun olen viimeksi postannut. Ihan harmittaa, vaikka syyttää saan vaan itseäni. Monta kertaa olen ajatellut blogiystäviä, mitä teille kuuluu?
Mutta olen sairastunut, ja tällä hetkellä tää tuntuu olevan aika vakavaa. Nimittäin iltaisin löydän itseni sohvan sylistä korvilla  kuulokkeet äänikirjoja kuunnellen. Käsissä puikot tai harppu. Ja ennen kuin huomaankaan kello livahtaa kahteen tai jopa kolmeen :O Minulla on diagnoosikin, neuloosi. En tarvitse lääkäriä sitä toteamaan. Kykenen sen päättelemään näistä oireista 😀

Nyt olen löytänyt puikoilla neulomisen ihanuuden. Novitan Teddy-langasta on syntynyt kaulaliina ja tuubihuivi. Molemmat olen neulonut kasin puikoilla.

Ohje on Novitan syksyn lehdestä. Tulkitsin sitä hiukan omalla tavallani, joten lopputulos on tuo…
Ohjeessa sanottiin:
1. kerros: (työn nurja puoli)
*oikea, nurja, oikea*kerros loppuun
2. kerros: neulotaan koko ajan oikeaa silmukkaa.
Näitä kerroksia 1 ja 2 vuorotellaan.
Silmukoita luodaan 31 ja neulotaan 175 cm pitkäksi, jonka jälkeen ommellaan tai silmukoidaan päät yhteen. En osaa silmukoida, joten Aa pelasti minut ja nyt huivin yhtymäkohtaa ei juuri tunne.

Mutta kuten kirjoitin, tulkitsin ohjetta vähän väärin.
Ajattelin nimittäin yhden kerroksen muodostuvan siitä, että neulon ensin tuota oike-nurja-oikeaa ja käännän työn käsissäni ja jatkan kerroksen loppuun 😀 Ja sitten vasta alkaisi se toinen kerros missä neulotaan oikeaa silmukkaa koko ajan. Senkin siis tein samalla tapaa kuin ns. ekan kerroksen. Käytännössä tein siis kaksi kerrosta tuota *o-n-o* ja toiset kaksi kerrosta oikealla silmukalla. Aa:n mielestä neulos näytti kuitenkin hyvältä ja piti sen synmetrisyydesta, joten työ pääteltiin.

Tämän kaulaliinan neulomisen aloitin viimeksi mökillä ollessamme. Tarkoitus alunperin oli tehdä toisenlaista neuletta, jossa on mukana langan kiertoja, mutta iski uskon puute ja tyydyin ”turvallisempaan” vaihtoehtoon, sileäneulokseen. Neuloin 1 kerros oikeaa ja 1 kerros nurjaa. Silmukoita loin 24, joten huivi on tuubia kapeampi ja sileäneuloksen tapaan rullautuu sivuilta.

Mökillä aloitin myös harputtelemaan Lidl:n langasta kaulaliinaa. Lanka on jo viime joulukuulta. Lahjaksi saamassa lankapaketissa oli samaista lankaa kuus vai seitsemän kerää. Nyt se on loppu, viimeinen ”harjoituskerä” on nyt kaverillani, jolle viime viikolla koetin opettaa harpulla neulomista. Itse harppuharjoitukseni aloitin samalla langalla.

Ja tässä vielä kuva tuosta pienreikäisestä frillahuivista. Se oli hidastöinen pienverkkoisuutensa vuoksi. Huivi ehkä myös vähän lyhyehkö.

Teddystä neuloessa ja harputellessa tuosta Lidl:n langasta olen kuunnellut Dan Brownin kirjan Enkeleitä ja demoneja. Oli ihan liian samanlainen kuin muut hänen teoksensa. Nyt parina viimesimpänä iltana on  kuuntelussa ollut Paul Therouxin kirja Rautakukon kyydissä – junalla halki Kiinan. En ole Paulia aikaisemmin lukenutkaan, mutta kirjoittaa kiehtovalla tavalla ja näemmä antaa lisäoireita neuloosiin 😀

Opaskoirakalentereita on mennyt käsieni kautta lähes pari sataa. Jouduin tilaamaan yhdistykseltä niitä lisääkin ja nyt viedään viimeistä 30 kappaletta. Lisäksi stressiä vähän pukkaa opaskoirakerhon pikkujouluista, sillä pitopalvelu on tehnyt tarjouksensa 25 hengen mukaan ja ilmottautuneita on 22. Huominen olis vielä aikaa ilmottautua, joten pitäkää peukkuja, että ei tarvitsisi alkaa tilauksen kanssa säätämään.

Viikonloppuna kävin messuilla kahtena päivänä. Perjantaina löytyi leikkuulauta mehiläisvahakynttilöiden valmistuksen aluseksi, pikkupöytä, joka sopii mökkimme terassin Onnimanni-tuolien kanssa. Avokille ostin jakkivillasta olevan fleesevuorellisen takin kihlajaispäivä(4v) -lahjaksi. Lopulta halusin itsellenikin 😀 Elman puolelta ostin vähän suomalaista ilmakuivattua kinkkua ja luomupuodista luomutuotteita. Lauantaina messuilin Siskojen (käsityöporukka) kanssa. Ostin paria lankaa – yllätys – Novitan osastolta sekä silkkilankaa Helmiliinan osastolta. Odotan mielenkiinnolla hetkeä milloin tartun silkkilankaneulomukseen 😀 Käytiin myös katsomassa eläimiä, koirat ajoi lampaita, ratsastusnäytös, metsästyskoirien esittelyä jne. Illalla olikin aika relata kaveripariskunnan kanssa syöden ja saunoen.

Eli, viime aikainen elo on ollut aikas käsityövoittoista. Mukaan on mahtunut toki ulkoilua, töitä jne. Itse asiassa nyt työrintamalla on taas vähän vilkastumaan päin, jee-jeee!!!

Julkaistu

Mökkeilyä

Sunnuntaina hivenen sateisena iltana tuntui hyvältä saapua lämpimään mökkiin, jossa avokki odotti valmiin ruuan ja lämmitetyn saunan kanssa. Hektiset kaksi messupäivää takana, joten hiljaisuus ja luonnon rauha helli mieltä sateen hiljaa ropistessa. Hyvä ruoka ja sauna, iltateehetken jälkeen olikin aika kömpiä puhtaiden lakanoiden väliin

En tiedä miten paljon näistä kuvista huomaa muutokset, mutta ainakin vuodenaika on vaihtunut 😀

Juhannuspäivä

Tuolloinhan meillä oli vielä laituri 😀 Se otti ja hajosi ystäväpariskunnan vieraillessa mökillä kesällä. Onneksi ei kenellekään käynyt mitään ja portaat ja laiturikin saatiin kuivalle maalle. Kevään hommia onkin sitten uuden laiturin hankinta/valmistus.

Elokuussa valmistui laatotus liuskekivistä. Syyskuussa puolestaan uusittiin terassilaudoitus ja istutettiin sipulikukkia kukkapenkkiin.

Vähän jännitimme kuinka paljon Harmaakuono yrittää kukkapenkistä sipuleita kaivaa. Vähän herra siellä kävi kävelemässä, mutta ei ainakaan olla huomattu, että sipulit olis kaivettu ylös.

Nyt terassin laudoitus on tiivis ja tukeva

Tuolloin äidin ollessa mökillä sunnuntaille sattui syksyn lämpimin päivä. Liuskekivet kerää pihalaatoituksella mökin edustalla mukavasti lämpöä, ja onhan laatotuksella tasainen alusta Harmaakuonon pureskella keppiä 😀

Avokin tekemät polut kivituhkasta helpottaa mun liikkumista pihapiirissä huomattavasti. Alkuun oli vähän hankalaa suunnistaa kun ei ollut mitään selkeitä reittejä. Nyt liiteri/huussi sekä nuotiopaikka löytyy helposti.

Ja nyt tähän viimeisimpään mökkeilykertaan takaisin…
Maanantaina oli hieno sää. Ei satanut vettä, ja se jos mikä oli ihan parasta. Lähdimmekin avokin ja Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään. Koira sai nauttia vapaana kirmaamisesta ja me syksyn kuulaudesta.

Kuten huomaatte Harmaakuonolla aina irti ollessaan on keppi suussaan 😀
Mutta ihmeitäkin tapahtuu :O 😀

Ihmeitä tapahtuu myös, että minun ottamani kuvat onnistuvat 🙂

Tämä vähän epätarkka, mutta kuulemma sopii kuvan tunnelmaan

Itse asiassa myös nuo syyskuun kuvat olivat minun ottamia.
Herää varmaan ihmetystä, miten?
Vastaus on niinkin yksinkertainen…
Räpsin kuvia ja jotkut onnistuvat, toiset taas ei. Kuuntelen mistä suunnasta kuuluu ääniä tms… Digikamerassa on niin huippua tuo, että kuvia voi ottaa vaikka miten paljon ja poistaa huonot ennen arkistointia.

Mutta joo… Takaisin syksyiseen mökin pihaan nyt viime käynniltämme

Tuo lähes parin tunnin ulkoilu teki niin hyvää henkisesti kuin fyysisestikin!!!

Meidän lenkkeillessä lampaanfile marinoitui punaviini-valkosipuli-rosepippurimarinadissa ja pilkotut perunat kermassa ja valkosipulissa.
Kuulostaa herkulliselta ja siltä näyttäneekin?

Mutta… Joskus kun kaikki lähtee menemään pieleen, niin sitten kanssa lähtee. *huoh*
Avokki istuu pöytään ja osuu viinilasiinsa ja se kaatuu viinien roiskahtaessa pitkin penkkiä ja lattiaa. No ei muuta kuin rättäämään kiroilun säestämänä.
Istuudumme jälleen aloittaaksemme aterian uudelleen…
ja nyt kaatuu edelleen avokin toimesta minun lasi. Ei roiskahda, mutta viini on pöydällä, lautasellani ja lattialla.
Avokin turhauma käsin kosketeltava ja mies, joka ei huuda eikä juuri kiroa huutaa ja kiroaa.
Ei auta, siivoamaan taas. Tässä vaiheessa kiikutamme viinilasit tiskialtaaseen ja kaadamme sen mitä nyt pullosta jäljellä oli teemukeihin 😀 Sivuhuomautuksena espanjalainen luomupunaviini oli hyvää 🙂
Vihdoin ruokaan käsiksi. Perunat kylmenneet, liha maistui vanhalle talille eikä siitä ollut poistettu kunnolla kalvoja. Onneksi file oli vain puolen kilon, mutta ateriasta jäi vain pahamieli. Harmaakuono kyllä nautti ylimääräisestä liha-annoksesta parilla seuraavilla aterioillaan.

Ilta kuitenkin jatkui rattoisasti äänikirjan, käsityön, takkatulen ja yhdessä olon merkeissä

Tykkään meidän minitakka/leivinuunista. Se on söpö 😉
Vähemmän söpöä on petaamaton peti, mutta…
Ja käsissäni valmistuu frillahuivi, jonka kanssa kotimatkalla tuli ongelmia. Lanka sotkuun ja silmuja putosi. Eihän työ ollutkaan kuin melkein valmis… No nyt se ”hautuu” käsityökorissa ja kaivan sen taas esille, kun olen anteeksi sille antanut 🙂

Tiistaiaamuna laiskottelua ja lopulta siivouksen pariin. Innostuin pyyhkimään pölyt ja lattian. Matot vietiin ulos tuultumaan. Olihan ihana syyskuulaus. Nyt on mökki siisti ja sinne on taas mukavaa palata rentoutumaan.

Julkaistu

Kaulaliinoja ja frillahuiveja

Syksyn tullen taas neulominen ja harputtelu ovat innostaneet, ja moni ilta on venynyt liiankin myöhään käsitöiden parissa. Mukavaa se on ollut ja nyt ajattelin esitellä valmiita töitä.

Viime talvena tutustuin frillahuivin neulomiseen. Alkuun se tuntui tuskastuttavan vaikealta. Lanka meni hirvittävälle kierukkeelle, tai isosilmäisen verkkolangan silmut putosivat puikolta. Työn jouduin purkamaan aika monta kertaa, mutta vihdoin huivi valmistui. Lanka on Novitan Frillaa (100%akryylia)

Sittemmin olen tehnyt Haapsaluusta ostamasta langasta pienverkkoista frillaa. Pidän neuloksesta enemmän, mutta työ etenee hitaasti, koska lankaa on leviteltävä ja todella etsittävä se ulkoreunimmainen verkon silmu. Mökillä ja viimesimmissä käsityömiiteissämme olen työn parissa ahkeroinut, mutta ei ole vielä ihan valmis.

Alkusyksystä ennen Lontoon matkaa parissa illassa tein tämän mustan isosilmäisen frillan.

Syyskuun lopulla teimme Silmukkasiskojen kanssa visiitin Oulunkylän Lankamailmaan. Ja samana iltana aloitin tämän liukuvärjätyn frillan.

Langan toisessa reunassa kulkee verkkorivi ja loppuosa on toiseen suuntaan olevia lankoja, jotka ovat kiinni langan toisessa reunassa. (Embla 85%akryyli 15%polyesteri)

Tämä mustanyppylankafrilla tuotti pään vaivaa. Yleensä teen frillat kahdeksalla silmukalla, mutta tästä sai vain kolmella silmulla edes jotenkin järkevän mittaisen. Olen oppinut, että yksi kerä on yksi frilla. Voihan se olla toisinkin, mutta luulisi huivista tulevan aika ruma, jos siinä on paljon välisolmuja… No tästä tuli tylsä liuruke.

Ihastuin (Rosarios 85%mohair 10%akryyli 5%polyamidi) tähän. Tuntuu kädessä ihanan pehmoiselta neulokselta. Mulla on vähän se ”vika” että lankoja valittaessa otan sellaisia mitkä tuntuvat käteen erityisen hyvältä, ja siksipä kai työni sitten on usein pörröjä 😀

Tänäsyksynä on valmistunut myös tämä Novitan langasta, (Rose mohair 65%akryyli 35%), jonka ostin Haapsalusta.


 
Viime keväänä Kuusamossa ollessamme harputtelin avokin äidin sydämiin 😀

Hänelle oli harppu täysin uusi tuttavuus ja myös se että sokea voi ja osaa tehdä käsitöitä. Hän oli vaikuttunut myös, että tein huiviin hapsut. Lanka on keinokuituaLidlistä (Papillon 70%akryyli 30%polyamidi). Ei suosikkini, mutta tulipahan ostettua ja harputeltua.

Käsityökorissa odottaa vielä lisää tummaalilaa Mohairia, josta teen vähän leveämmän kaulaliinan, Kaksilla puikoilla on frilla, sekä suunnitteilla harputella Merinovillasta harpulla huivi. Sitä ostin edullisesti kesällä Haapsalusta. On ihanan pehmeää ja kutittamatonta villaa.

Julkaistu

Puhdistusviikon kuulumisia

Mua jännitti etukäteen aikalailla miten puhdistusviikot sujuvat. Pelkäsin kärsivän nälästä ja erilaisten mielitekojen armottomasta iskemisestä. Hämmästys on melkoinen kuinka helppoa tämä lopulta on ollut. Nälän tunne on välillä vieraillut, mutta ei pahana. Päivä päivältä nälkä on vähemmän ja vähemmän, vaikka nyt viikonloppuna on tullut fyysistä kuormitustakin. Eilen nimittäin mökille saapui halkokuorma (viisi heittokuutiollista halkoja) ja ryhdyimme kohtuullisen kauniissa syyspäivässä niitä heti latomaan liiteriin. Alkuun avokki toi minulle halkoja ulkoa ja minä pinosin. Pinojen kasvaessa korkeutta osat vaihtuivat. Ja se halkojen kantaminen olikin se homman raskain osuus. Meikäläinen vielä kun ei toteuttanut hommaa mitenkään hyvällä ergonomialla. Nyt siitä saan sitten kärsiä. Pitkät selkälihakset ja takareidet ovat pirun kipeät. Ehkä kyykkyä olisi voinut harrastaa enemmän. Ja nyt kun protskut on minimissä, se hidastaa kyllä myös palautumista, huoh!!! Joten, kärsi kurjulainen, kärsi!!! :O

Vajaat neljä tuntia urakkaan meni. Sen jälkeen olin rättipoikkiväsynyt 🙁 Kattilaan perjantaina valmistamani linssikeitto lämpiämään. Tein sen kookosmaitoon. Laitoin vihreitä linssejä 3 dl. Keittelin ne, jonka jälkeen siivilöin vedet pois. Paistoin kaksi sipulia ja valkosipulin kynttä  öljyssä, lisäsin tölkin kookosmaitoa ja linssit. Ripaus mustaapippuria ja ruususuolaa. Keitossa olisi voinut olla nestettä vähän enemmän linssien määrään nähden. Myös avokki tykästyi keittoon ja haluaa sitä tehtävän myöhemminkin 😀 Eli, avokille myyty ainakin yksi kasvisateria 🙂 Keittoa riitti vielä tällekin päivää.

Perjantaina valmistin uuden vihersalaattisatsin, johon laitoin tammenlehtisalaattia, herneen versoa, rukolaa, kirsikkatomaattia ja kurkkua. Tilkka oliiviöljyä ja mustaa pippuria sekä auringonkukan siemeniä. Se riitti keiton tavoin myös tälle iltaa. Huomenna onkin taasen kokkailupäivä alkuviikon ruokia silmällä pitäen.

Tällä viikolla olen kerran ”rikkonut” puhdistautumista. Se ei tapahtunut käsityömiitissä keskiviikkona. Se tapahtui torstaina kotikäynnillä. Asiakas kantoi puoliväkisin mukin mustaa teetä ja palan jotain valmiskakkua nokkani eteen, enkä hennonnut yli 80v ihmiselle alkaa hangoittelemaan vastaan, koska tarjoaminen oli hänelle erityisen tärkeää. Siispä, söin ja join kiltisti. Muuten olen pysynyt hyvin ruodussani. Mielitekoja ei ole ollut. Joskus avokin höpöttäessä suklaasta tms. herää hetkellinen halu, mutta onneksi toistaseksi se on ollut varsin nopeasti ohitse menevää.

Lankamailmassa oli mukava käydä ja tuli uusia lankojakin ostettua. Ostin paria erilaista verkkolankaa, ja yhtä pörröä. Kirjoittelen käsitöistä jossain vaiheessa tarkemman postauksen, kun saan lankojen vyötteistä lankojen tarkemmat tiedot. Joka tapauksessa keskiviikkoiltana aloitin vihreän muhkean frillahuivin neulomisen ja sain sen torstaina valmiiksi. Huivia neuloessa minua huvitti kirjoitukseni viime talvella siitä miten vaikeaa frillalangalla neulominen on. Enään se ei tunnu vaikealta. Tosin langan kiertyminen välillä hidastaa ja tuo haastetta puuhaan. Mökillä olen neulonut pienverrkoista frillaa ja sen langan kierukkeisuuden vuoksi välillä meinaa pinna napsahtaa poikki. Nyt toin työn kotiin, joten jospa sekin valmistuisi lähitulevaisuudessa.

Eilisiltana aloitin harpulla pörrölangasta (lanka, jossa on mustaa ja harmaata, sekä sellasia silmuja…) harputtelemaan kaulaliinaa, jonka tänään jouduin purkamaan, koska tyrin jotain alottaessani uutta lankakerää. Sormet syyhyää alottamaan työ uudestaan, sillä pörröstä tuli ihanan tuntuista neulosta 😀 Ehkäpä tämän kirjoitettuani pistän kuulokkeet korville, antaudun kirjanja harputtelun vietäväksi.

Jos eilen selkä sai kyytiä, tänään vuorossa oli sisäreidet 😀 Oltiin nimittäin ratsastamassa. Tällä kertaa minulla oli eri hevonen mitä aijemmilla kerroilla on ollut. Tämä tyttö oli aika pieni, käynti vähän töpöä lyhyiden jalkojen vuoksi. Tyttö oli myös huomattavasti ripeämpi liikkeissään. Tyyppi ei töltännyt lainkaan, joten ravia paineltiin tölttipätkät. Tässä tulikin hyvä tilaisuus opetella keventämistä ravissa. Ihme ja kumma, löysin rytmin. Ekalla pätkällä vasta loppupuolella. Tiesin heti homman menevän oikein kun rytmi napsahti kohdalleen. Muilla ravipätkillä kevennys onnistuikin heti alusta alkaen. Ravista laukkaan siirtyessä, en ”ehtinyt” harjaan kunnolla kiinni. Enemmän varmaan rohkeuden puutetta, mutta myöskin tämä tyttö vaihtoi askellajinsa rivakammin kuin aijemmin ratsastamani kaveri. Mielestäni pärjäsin kuitenkin hyvin tämän uuden tuttavuuden kanssa. Ja mikä sadeviikon päätteeksi parasta, vaelluksemme aikana ei satanut yhtään vettä!!! Tarkotus olis tulevilla kerroilla nyt ratsastaa uudella tytöllä ja tutustua siihen paremmin.
Olen jälleen aivan myyty vetäjän tavasta toimia kanssani! Ihan mahtavaa kun opin joka kerta jotain uutta.

Mahtavaa on myös tämä Detoxin sujuminen. Fyysisen rasituksen jälkeen olen ollut normaalia väsyneempi ja ajoittain kärsinyt lievästä päänsärystä sekä palelusta. ”Oireet” kuuluu asiaan ja niiden pitäisi vähentyä puhdistuksen edetessä ja tilalle pitäisi tulla pirteyttä ja energisyyttä. Saas nähdä mitä toinen puhdistusviikko tuo tullessaan…

Julkaistu

Endorfiininen päivä: treeniä ja hirvipataa

Tänään on ollut hyvä päivä; positiivinen energia ja onnellisuus
Avokin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa yhdessä.
Siihen kuului mm. yhteinen treenihetki, mä poljin spinningpyörälläni 70 minsan treenin ja avokki uurasti penkkitreenin parissa. Sillä välin uunissa paistui hirvipata. Avokin käydessä lihoja sekoittamassa polkiessani nenään tulvi vastustamaton tuoksu. Ja treeni kulki ja hiki lensi. Pitkästä aikaa sain kropasta enemmän tehoja irti ja avokin oli treenin jälkeen vedettävä treenipaita pois, niin nihkeä se oli etten saanut sitä itse kiskotuksi 😀
Ennen treeniä otin b-vitamiinia, Tonalinia ja Garnitiinia ja kyllä kroppa toimi, oli tehoa ja aineenvaihduntaa. Itse asiassa olen loppupäivän juossut pisulla taajaan tahtiin. Kropassani on selvästi muutosten aika.
Ja voi hyvänen aika miten fiilis on mahtava!
Ennen treeniä valmistin uuniin hirvipadan. Siihen tuli hirven lisäksi pekonia, paprika, pari sipulia, muutama maustepippuri, valkosipulijauhetta, vähän vuorisuolaa ja katajanmarjoja punaviiniä unohtamatta. Pata paistui yli kolme tuntia, ensin 200 asteessa n. 30 min, jonka jälkeen asteet pudotettiin 150 asteeseen, ja treenin jälkeen pata sai vielä hautua uunissa perunoiden kiehumisen ajan. Palkitsin itseni treenin jälkeen suihkussa käytyäni sitrus-tuotteilla.
Oli mukava treenin jälkeinen olo ja ihanaa syödä sunnuntaiateria soijakynttilöiden palaessa. Avokki oli ihan endorfiinin pyörteissä ja onnellisen väsynyt. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Joimme sen kanssa vajaat lasilliset punaviiniä ja liköörihömpsyt jälkiruuaksi.
Perjantaina sain Frilla-langan sotkuun ja se meni ystävälleni selvitettäväksi. On kuulemma selvitetty jo samaisena iltana. Päätin pitää parin päivän Frilla-tauon ja tarttua nyt illalla toisen kerän kippuun samalla kun seurailimme Idolsia. Ja nyt täytyy koputtaa puuta (omaa päätä) homma alkaa sujumaan. Olen toistaseksi pahemmilta kierukkeilta säästynyt ja valmista huivia on ehkä n. 30 senttiä, joten pitäkäähän peukkuja ettei sotku yllätä taasen ja joudun purkamaan koko työn.
Ehkä sitkeys siis palkitaan Frillassakin 😀
Nyt näin hyvällä mielellä on ihana kömpiä peiton alle unille. Aamulla päämääränä on kiropraktikko, jos vain tuolta lumipaljoudelta/liikennekaaokselta sinne pääsemme.  Mulla taitaakin olla viimeinen kerta tuosta arvonnasta voittamastani 12 kerran lahjakortista.
Auts, sitten on kaivettava omat rahat esiin, jos meinaa hoitoja jatkaa.
Julkaistu

Väriä blogiin ja Liikuntahaaste etenee

Blogini on saanut hivenen uutta ilmettä; sininen tausta vaihtui vihreään pambumetsään, otsikot sinisestä vihreään, blogien sivut uuden ja toivottavasti käytännöllisemmän paikan, lista seuraamistani blogeista myös palautui julkisuuteen ja luetuimpia tekstejä nyt näkyy kolme niin kokoajalta kuin kuukaudeltakin. Liuta tunnisteita myös sivupalkissa, jotka toivottavasti helpottavat blogin selailua.
Näistä muutosten toteuttamisesta on vastannut hyvä ystäväni, joten isot kiitokset hänelle kera halausten. Ihanaa kun on ystävä, joka auttaa. Uudistuksista on myös kiva saada palautetta, joten avatkaahan sanainen arkkunne ruusuineen ja risuineen.
Kolmasosa Liikuntahaasteen minimitavoitteesta on saavutettu; tänään kuuden kilsan lenkki (70 min) toi 20. liikuntapäivämerkinnän. Tammikuulle liikuntapäiviä kertyi kymmenen ja nyt helmikuussa mennyt 16 päivää ja kymppi kasassa, jeeee!!! Penkkitreeni ei ole toteutunut ohjelman mukaisesti, mutta uitua on tullut senkin edestä; 6 uintitreeniä = 7.5 km (6h5min). Lisäks pari lenkkiä, kerta spinningiä ja ratsastusta. Yhtenä päivänä olen ainoastaan tehnyt kaksi liikuntasuoritusta (4.2. lyhyt pakkaslenkki ja penkkitreeni). Eli 10 liikuntapäivää/11 treenikertaa. Tästä on hyvä jatkaa, helmikuuta jäljellä 13 päivää, joten sen verran aikaa saada myös paino alle 68 kilon. Takkusta on, lohduttavaa kuitenkin, että ne 69 ylitykset on nyt taas jääneet ja horjutaan siellä 68.4-68.8 kilon välillä. Tänään 68.6, joten kyllä tämä tästä. Sen on pakko, pakko!!!
Frilla-kaulahuivi ei ota onnistuakseen. Tänään sain neulotuksi ehkä n. 15 cm ennen kuin taasen työ oli niin kierukkeella ettei auttanut kuin purkaa 😀 Mutta, kyllä mä sen vielä saan onnistumaan!
Harpulla oleva petroolinsininen kaulaliina alkaa olla liki valmis. Siitä ei kyllä täydellistä tule, valitettavasti. Jospa ne pienet mokat onnistuis kätkemään työn sisään tai jotain 😀
Arvonnan voittaneelle Sorvattarelle lähti tänään paketti postiin, joten eiköhän viimeistään maanantaina luoksesi saavu pehmoinen paketti 😀
 
Julkaistu

Uusi ”valtaus” – Frillasta ehkä joskus huivi, jos selviän verkkolangoista

Harpulla neulominen on yksinkertaisen helppoa verrattuna Frilla-huivilangalla neulomiseen!
Nyt ainakin tuntuu siltä.
Tai eihän se varsinainen
 neulominen…
Mutta miten saa aina sen juuri oikean verkkosilmun mukaan?
Kun huivi aloitetaan, puikolle nostetaan verkkolangan uloimmat silmut puikolle (8) ja neulominen tapahtuu oikeaa silmukkaa tehden. Eli, puikolle kiepautetaan aina uloin seuraava verkkosilmu. Lankaa täytyy levittää aina etukäeteen, jotta verkon silmut tulevat esille.  Ja tuon verkon ulkoreunan seuraaminen tuntuu pirun vaikealta, huiviin kun tulee sellasia jänniä kerrostumia/rypytyksiä ja välillä ei tiedä mikä on valmista työtä ja missä lanka kulkee. En osaa selittää. Käsin on jotenkin (vielä) hankala tuntea miten verkkolanka kulkee työssä. Ja siksi en oikein osaa edes selittää miten valmis neule muodostuu 😀 Ostin eilisessä käsityöillassa kaksi kerää lankaa, joten perhana soikoon, aion oppia tuon! Tällä hetkellä saan tehdyksi noin 10 cm työtä kun yht’äkkiä en enää löydäkkään langan ulkoreunaa mistä verkko pitäisi ottaa, kiertyy pirulainen jotenkin, äh!
Lohduttavaa on, että lanka on äärimmäisen helppoa purettavaa, ei tarvi kuin vetää työ purkaantuu vaivatta.
Käsityöillassa oli Novitalta henkilö esittelemässä kevään uutuuksia. Itse rakastuin Mohair-lankaan, josta olenkin valmistanut tummansinisen kaulaliinan. Moniin Novitan lankoihin on tulossa uusia värejä ja ilmeisestikin aika kirkkaina/raikkaina. Vihreää oli aika paljon eri sävyissä, erityisesti mieleeni jäi tekonurmenvihreä. Se ”kuulostaa” jotenkin aika voimakkaalta, jos muistan oikein tekonurmen värin lapsuudesta 😀
Tapahtumassa saimme Novitan paksun ohje/mallisto –lehden. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan sieltä niitä helpohkoja ohjeita mistä tällänen tyhmempikin vasta-alkaja voisi saada jotain aikaan. Lisäks saatiin alennuskumongit (15%) Novitan liikkeeseen, joten maaliskuun loppuun mennessä on otettava suuntia lanka/käsityötarvikeshoppailuille 
Tänään jatkettiin Aa:n kanssa käsityöteemalla. Merkattiin (väri ja mistä helmi valmistettu) pistemerkinnöin mun helmilajitelmat, puikkojen koot, lankojen värit sekä helmilankojen värit. Aikaa meni yllättävän kauan, mutta nyt kaikki käsityötarvike on siististi kahdessa Ikeasta ostetussa laatikossa. Laatikoihin mahtuu mukavasti myös keskeneräiset työt. Niitä on tällä hetkellä kolme: petroolinsinininen leveä huivi (niin ohutta lankaa, että harputan kahdella kerällä), kapeampi pinkkikaulaliina (lapsuudenystävän tilaus, ja ohut lanka tässäkin, joten kahdella langalla mennään. Ja lanka sileää, joten pienimmätkin mokat paljastuu heti) sekä puikoilla musta kaulaliina merinovillalangasta. Tällä hetkellä Frilla ei ole puikolla, koska ennen tämän kirjoittamista purin aikaan saannokseni, joten jälleen homma lähtee alusta. Jee-jeee… Mä oon sitten huippu – ainakin mitä tuhraamiseen tulee. No vielä Frillakin valmistuu!
Nyt on vihdoinkin Lontoon matkan majotusasiatkin kunnossa. Viime viikolla löysimme kohtuuhintaisen (1400 euroa 11 vuorokautta) asunnon, jonka sijaintikin oli suht hyvä. No varauksen yhteydessä piti kertoa miksi matkustamme Lontooseen. Noh, rehellisenä ihmisenä Aa mainitsi paralympialaiset. Noh, saimme vastauksen, jossa varauksemme hyväksyttiin ja kerrottiin, että varausjärjestelmässä on jotain vikaa, että tuolloin paralympialaisten aikaan hinta on euroissa 2000 paikkeilla. Noh, oli järjestelmässä vikaa tai ei, emme ottaneet. Ja kun Aa oli tuon viestin saanut, kävi katsomassa varausjärjestelmää, jossa hinta oli ”korjattu”. No emme alkaneet väittelemään siitä olisiko tämän vuokraajan pitänyt vuokrata asunto sillä alkuperäisellä hinnalla vai ei. Onneksi oltiin katsottu varavaihtoehtoa, joka on vähän halvempikin. Sijainti ei ole niin hyvä, mutta nyt emme maininneet paralympialaisista mitään ja hinta pysyi siinä mikä se järjestelmässä oli (1100 e 11 vrk). Meitä majoittuu neljä asunnossa. Siellä on kaksi makkaria missä parisängyt, keittiö ja pieni puutarha. Lento- ja majoituskulut ovat multa 532 11vrk, joten Lontoon hintatasoon verrattuna voinen olla todella tyytyväinen. Olin aika varma, että kulut nousevat lähemmäksi tonnia, mutta onneksi ei. No toki siellä eläminen maksaa, mutta niin se maksaa täälläkin.
Helpotus on joka tapauksessa suuri nyt kun myös majotusasia on selvä.
Olen saanut uuden lukijan, mukavaa!
Tervetuloa Paprika!
Toivottavasti viihdyt mukana.