Ystäviä tapaamassa

Keskiviikkona hyppäsimme Tampereelle menevään junaan Oton kanssa. Matka sujahti harjoitellessa Iphonella Facebookiin kirjoittamista 😀 ja taistellessa Oton kanssa pysyäkkö penkkien välissä vai maatakko osittain käytävän tukkeena. Saavutimme kenties jonkinlaisen kompromissin asian suhteen 🙂 En ehkä täysin tyytyväinen ollut, mutta tyytyväisyyttä tunsin edellisillan 12 kilsan lenkistä ystävän ja hänen koiransa kanssa. Koirat kulkivat reippaasti, joten saimme mitä halusimmekin. Ja kun tiesin liikunnan jäävän tulevina päivinä valitettavan vähälle. Suunnitteilla oli koiralenkki, mutta syystä tai toisesta se ei toteutunut.

Tampereella tapasin lapsuudenystäväni, jonka luona vietin pari rattoisaa päivää. Tuolloin keskiviikkona vierailimme hänen kummityttönsä luona. Siellä oli Otolle innostuksen aiheena kaksi kissaa, jotka eivät Oton innosta välittäneet. Toinen pakeni makuuhuoneeseen ja toinen sohvan alle. Talon koirakaan ei oikein Otosta välittänyt 😀 Tilanne rauhoittui ja pääsimme kahvi/teepöytään. Kuitenkin kummityttö päätti nostaa sohvan alta kissansa ja viedä sen toisen kissan seuraksi makuuhuoneeseen. Noh, Ottopas äkkäsi kaverin innostuen uudelleen. Kissapa ei siitä pitänyt eikä varmaan siitäkään, että oli ”sylin vanki”. Se pomppasi korkealle sähisten raivoisasti. Lopulta kissa meni makuuhuoneeseen Oton haukun saattelemana. Ehkäpä Ottokin pelästyi, sillä muutaman minuutin päästä kuului lorinaa ja poika pissasi olkkarin lattialle 🙁 Ja ulkoilusta oli aikaa alle kaksi tuntia. Kyseessä oli pakko olla stressi- tai pelkoreaktio.

Ystäväni mies nauttii ilta- ja aamulenkeistä koiran kanssa, joten Otto sai pitkiä lenkkejä hihnassa, joten relata työstään sai kunnolla. Tuolloin keskiviikkoiltana herkuttelimme kanasalaattia rupatellen.

Torstaina lähdimme bussilla kohden Koirakahvila Vainua. Seisoimme bussin keskiosassa Oton köllötellessä jaloissa rennosti. Paluumatkallakaan ei ahtaus haitannut. Vieressämme oli isä lapsi rattaissaan. Tampereen katuja pitkin kävellessämme kuljimme Oton kanssa ystäväni ja hänen avustajansa takana. Yleensähän peesaus tapahtuu koirakon takaa, mutta liikkuminen sujui näin paremmin. Sanoin Otolle ”seuraa” tai ”perässä”. Homma sujui kivasti. Hiukan jouduimme kahvilaa etsimään, mutta sinne saavuttuamme, saimme heti todeta paikan todella ihanaksi ja viihtyisäksi. Siellä on tarjolla kotitekoisia leipomustuotteita, salaatteja, keittolounaita, koirille herkkuja jne. Myös erityisruokavaliot on huomioitu. Koirille kahvilassa on makuualustoja ja leluja. Henkilökunta ystävällistä ja rentoa. Suosittelen paikkaa lämpimästi.

Loppupäivä kuluikin rennosti. Valmistimme vihersalaatin, jota nautimme gluteeinittoman pitsan kanssa. Illalla ystäväni halusi vielä tilata siipiä, joten söimme niitäkin jälkkärinä herkutellen jäätelöä. Ruokavalioni oli nyt selvästikin poikkeuksellinen :D:D

Perjantaina matka jatkui kaverin kautta Kangasalle. Kaverin luona nautittiin salaatit ja teet. Ennen Kangasalle siirtymistä kävimme vielä ostoksilla ja hakemassa kyytiin pari koirakkoa. Ja kun perille päästiin emäntämme kolme koiraa Jannu, Iina ja Hippo ottivat meidät riemukkaasti vastaan ja omamme Otto, Pekko ja Sipe singahtivat leikkiin mukaan. Siinä vain lattia rapisi kynsien alla. Painia, peuhaamista, läähätystä, haukuntaa, murraamista riitti meidän viettäessä teehetkeämme. Hippo, joka on Vantaan Opaskoirakoulun alle vuoden vanha pentu oli täysin lumoutunut Otosta. Koko ajan haastettiin leikkiin, näykittiin kaulaa ja uikutettiin herttaisesti. Jos Otto yritti levätä, lepohetki ei kauaa pennun energiapyörteessä kestänyt 😀 Saunoimme ja myöhäisen illallisen (kylmäsavuporokiusausta) söimme puolilta öin. Juttua olisi varmasti riittänyt myöhempäänkin, mutta seuraavana päivänä odotti Opaskoirayhdistyksen vuosikokous.

Päivän ohjelma alkoi Vetkaren edustajan luennolla koirien hyvinvoinnista, jonka jälkeen nautimme ns. kokouskahvit. Itse kokous alkoi yhdeltä ja kesti yli neljään. Otto käytti tuon ajan hyödykseen kuorsaamalla tyytyväisenä pöydän alla monen muun työtoverinsa tavoin.

Kokouksen jälkeen jäimme aterioimaan Scandicin ravintolaan, jossa tarjosimme ruuan ihanalle emännällemme. Itse söin herkullisen lohiannoksen. Koirat edelleen rauhallisesti köllöttelivät pöydän alla tai sen vierellä. Emäntämme luona jälleen koiralauma pääsi valloilleen. Tassujen rapina, leikkimurina, uikutus, luiden rouskutus, koirien läähätys ja iloisuus seuranamme vietimme taasen rattoisan illan. Saunan jälkeen herkuttelimme juustoilla yms. muulla ihanalla. Hipon rakkaus Ottoa kohtaan vain tiivistyi ja kaksikko ei pysynyt hetkeäkään erossa toisistaan :D:D Oton säkäkorkeudeksi muuten mitattiin 61cm ja koirat saivat sunnuntaina kynsihuollon ennen kotimatkaa.

Junassa ei taisteltu missä Otto makaa, niin väsynyt se oli. Väsymys painoi minuakin. Otto kuorsasi minä nuokuin. Kotona Harmaakuono haisteli meidät tarkasti ja oli huomionkipeänä, joten oli hetkeksi antauduttava Harmaakuonon tervehdyksiin ja lähelläoloihin. Otto kiertyi pienelle kerälle olohuoneen matolle eikä siitä pahemmin liikahtanut. Väsynyt matkaaja kuten minäkin. Minä en sentäs ollut riehunut Oton tavoin, mutta univelkaa senkin edestä, joten jo yhdeksän jälkeen simahdin nukkuen aamuun.

Miniloma on nyt nautittu ja on aika palata arkirutiineihin terveelliseen ruokavalioon, liikuntaan, asiakkaiden hoitamiseen jne. Nyt syömään falafeleja ja vihersalaattia :D:D

Paluu ”normaaliin”

Niin, mikä sitten on ”normaalia”?
Joka tapauksessa Detox-kuuri on ohitse ja paluu normaaliin tapahtunut.
Viime viikko oli ns. vakautusviikko milloin ruokavalioon palautettiin maitotaloustuotteita, lihaa, kalaa, viljatuotteita jne. Itse tosin söin vasta tänään punaista lihaa jauhelihalasagnen yhteydessä, jonka lasangelevyt oli täysjyvää. Viime viikolla söin useampana päivänä uunilohta ja uunikasviksia. Annoskoot on pienentyneet huomattavasti, joten kalaa riitti usealle päivää.

Viikonloppuna söin soijakermaan tehtyä carry-kana-kastiketta, jossa oli paprikaa ja ananasta. Lisukkeena itse tehtyjä lohkoperunoita sekä uunitomaattisalaattia.
Ja kahtena päivänä tuli syötyä myös viljatuotteita. Perjantaisessa käsityömiitissä ei voinut vastustaa vuohenjuustopiirakkaa ja ihanaa kermaista mustaviinimarjakääretorttua. Ja lauantaina ystäväpariskunnan luona söimme hyvällä ruokahalulla kanasalaattia, jossa oli valkoista riisiä sekä salaatin kanssa itsetehtyjä kaura-juustosämpylöitä. Kahvin/teen kanssa maistui vielä kauraomenapiirakka. Tuona iltana rikkoutui myös alkoholiton aika(4vk), sillä illan aikana nautiskelimme punaviiniä. Sunnuntaina vierailin pitkäaikaisen pelaajaystäväni luona harjoittelemassa mehiläisvahakynttilöiden tekemistä. Teen kanssa söimme kiltisti tummaasuklaata, joten ruotuun paluu onnistui. Eilen falafeleja ja salaattia ruuaksi. Aa:n kanssa löysimme viime viikolla hyvää tattarnäkkäriä. Se on täysjyvää, ja siinä on muistaakseni vain merisuolaa ja vettä, tais olla vielä luomuakin. Hyvää, suosittelen. Saa ainakin S-kaupoista. On riisikakuille mahtava vaihtoehto.

Mulla on ollut iho-ongelmia aina enempi ja vähempi. Talvisin kärsin todella kuivasta ihottumasta ja jalkapöytiin nousee kutiavaa ihottumaa. Viime talvena sellainen kutiava läiskä ilmestyi myös ranteeseeni, jossa pidän kelloa. Välillä se katoaa lähes kokonaan, välillä äityy kutiamaan ja nousee näpyille. Muualla on lähinnä kuivaa. Nyt Detoxin aikana kutinaa ei ollut ja ihottuma ranteesta lähes katosi. Kun taas söin viljoja, kutina on palannut ja näppylät. Mieleeni on hiipinyt mahdollisuus gluteiiniyliherkkyydestä, mene ja tiedä sitten. Nyt koetan olla taas ilman viljoja ja katsoa mitä oireille tapahtuu.

 Niin, että just söin sitä lasagnea 🙁

Detoxin jäljiltä tuntuu, että aineenvaihduntani toimii paremmin. Että kyllä uskon siitä olleen hyötyä keholleni ja mielellenikin. Ja mikä parasta kuurista jäi monta hyvää ruokareseptiä käytettäväksi tulevaisuudessa.

Sadeviikon ruokaelämyksiä ja blogien toimivuustaistelua

Tällä viikolla kävin ensinmäistä kertaa Ekolossa ostoksilla. Ruohonjuurea ehkä vähän pienempi valikoima, mutta mukavia löytöjä jälleen. Ostin saunajuomaksi itselleni sekä avokille limsapullot. (Valmistajaa en valitettavasti muista) Limsa sisälsi luonnon väriaineita ja valmistus käymismenetelmällä, tuotteessa ei kuitenkaan alkoholia. Makuina Seljankukka ja appelsiini-inkivääri. Maistoimme toisiltamme, joten kumpikin maku tuli tutuksi. Juomassa vähän hiilihappoa eikä mielestäni kovinkaan voimakas maultaan. Varmasti parempi vaihtoehto limsoille, kemikaalisotkusiidereille tms. No onneksi meiltä saunominen sujuu ihan vedenkin voimalla. Harvoin kahdestaan ollessamme meillä onkaan mitään erityisempää saunajuomaa. Viimeksi taisi olla huhtikuussa, kun sain lääkäriltä korvaleikkauksen jälkeen saunomisluvan. Silloin ostin kuivaa omenasiideriä Englannista pari pulloa per nokka. Tuolloin saunoimmekin yli kaksi tuntia. Se oli ihana ilta.
Ostoskoriin ”eksyi” myös oliiviöljyä sekä sitruunalla maustettua oliiviöljyä, tummia seesaminsiemeniä, jotka ovat paketin kyljen mukaan vaaleita siemeniä ravintorikkaampia sekä ruskeita linssejä. Mun on pakko tunnustaa etten linssejä ole käytännössä syönyt koskaan. Toukokuussa ollessamme intialaisessa syömässä maistoin vähän yhden seurueen jäsenen lautaselta 😀 ja hyvää oli. Nyt pitääkin etsiä joitakin hyviä linssiruokaohjeita, jotta pääsen testaamaan. Ostin toisenkin uuden kokeiltavan, nimittäin Bauckin Falafel-pyörykkäjauhoseoksen, josta Hyvinvoinnin verkkokaupassa sanotaan:
Gluteeniton taikinaseos falafel-pyöryköihin. Pyörykät sisältää mm.
kikhernettä, kuminaa ja persiljaa.Luomutuote. Gluteeniton, Maitoproteiiniton, Laktoositon, Hiivaton.

Ainesosat
Kikherne* (rouhe ja jauho), merisuola, kumina*, persilja*,
valkosipulijauhe*, korianteri*, valkopippuri*. (*= luomu)

Ravintosisältö / 100 g jauhetta
Energiaa, 1624 kJ / 384 kcal
Proteiinia, 22,0 g
Hiilihydraatteja, 59,3 g
Rasvaa, 6,5 g

Valmistus
1. Lisää paketilliseen Falafel-seosta 2,5 dl vettä..
2. Sekoita massa tasaiseksi ja anna turvota noin 15 minuuttia.
3. Sekoita taikinaa vielä kerran ja pyöritä kostein käsin pieniä
pyöryköitä.
4. Paista kuumassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Falafelista tulikin minun uusi herkku. Olivat todella hyviä salaatin kanssa, jossa oli mm. salaattia, basilikaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, siemeniä, vuohenjuustoa, Seuraavalla kerralla aion valmistaa joko kermaviili- tai tomaattikastikkeen lisukkeeksi, sekä lisätä ainakin yhden valkosipulin kynnen ja vähän yrttejä pyörykkäseokseen.

Viime päivinä ollaan saatu vettä reilusti. Välillä on satanut aivan kaatamalla, hirveä kohina kuulunut katolta. Ilma on ihanan raikas ja tuoksuva ja se saa hyvälle tuulelle sateisuudesta huolimatta. Grillailut on jäänyt tällä viikolla yhteen kertaan. Ystävä vieraili 5kk-ikäisen labbispennun kanssa. Koirat vetivätkin melkoista painia takapihalla. Tosin mun Harmaakuono ei aivan pennun vauhdissa pysynyt. Haastoi leikkiin ja oli erittäin sosiaalinen. Että sellainen vanheneva opaskoira 😀 Grillissä paistui kasvisnyytit(munakoiso, kesäkurpitsa, paprika soijassa ja valkosipulissa oliiviöljyä unohtamatta), itse maustetut broilerfileet sekä Halloum-juusto, joka on suurta herkkuani. Pienoisena miinuksena sen suolaisuus. Jälkkäriksi kamomillateetä. Ystäväni autteli minua tämän blogin kanssa, jotta sain lukemani blogit teidänkin nähtäväksi. Siinä ilmeni meidän lukevan useampaa samaa blogia

Nyt olenkin taistellut miten päästä osallistumaan blogeissa käytäviin keskusteluihin. Nuo turvallisuustarkistukset ei ie8:lla onnistu. Ruudunlukuni ei vaan lue vaadittuja numerokirjainyhdistelmiä. Ja perjantaina järkytyksekseni totesin ettei kommentointi onnistu enään niihinkään missä tuo turvallisuustarkistus on pois päältä. Lähetä kommentti-painikkeesta ei vaan tapahtunut kerrassaan mitään. Kirosin bloggerin ja ruudunlukuni syvälle jonnekin. Eilen asensimme koneelleni Firefoxin lisäpalikan Webvisum, joka mahdollistaa nuo turvakodien luennan, jippii!!! Päivällä blogeja lukiessani kuitenkin koko ajan tuli ”yhteysvirhe”-herjaus, joka ilmeisesti johtui sivun liian hitaasta vastaamisesta. Koin suurta turhautumista. Illalla kuitenkin Firefoxin kautta onnistuin kommentoimaan, joten ehkäpä tämä tästä. Pääsen jakamaan ajatuksiani teille muillekin keskusteluissa.

Ja lopuksi on vielä tehtävä tunnustus 😉 Avokki osti kaupasta perunasipulisekoitusta, broilerfilesuikaleita ja fetaa ajatuksena tehdä folioon nyyttejä ja grilliin. Noh, ei tuonne sateeseen jaksettu, joten tehtiin uuniin vuokaan laatikko. Maustoin broilerin soijahunajalla, lisäten valkosipulia ja Chiliä. Otin uunivuuan esille broilerin lilluttuaan marinadissaan riittävän kauan ja jääkaapista ruokakermaa. Mietin vielä onkohan meillä sitä, avokkini kun ei kermasta maininnut. Kas, käteen osui purkki ja minä iloisena toteamassa kermaa olevan. Kaadan tuon KERMAN vuokaan, lisään vähän mustapippuria ja vuorisuolaa. Maistaessani onko mausteita riittävästi toteankin kaataneeni astiaan vaniliakastiketta 😀 :O Kiroan ja avokkini miehisesti toteaa ”no siitä tulee vaan makeampaa”. Olin jo viemässä sotkua pois. Ihmettelin, että oikeastiko se meinaa, että ruoka tehdään siihen. Noh, tehtiin 😛 Ja olihan se makuelämys! Uunista tuli jännittävä hivenen makea tuoksu. Ryhtyessäni syömään ja saadessani fetan palan suuhuni, räjähdin hersyvään nauruun. Se maku oli niin huvittava 😀 Avokki totesi olevansa niin nälkäinen ettei ehdi maistella. Lisää ei kuitenkaan ottanut 🙁 Mietti kuitenkin, että pääruuassa tulee myös jälkiruoka samaan annokseen 🙂 Uskokaa vaan, saan tästä mahtavasta ruuasta kuulla pitkään. Toisaalta avokki voi syyttää vain itseään halutessaan tuon laitettavan uuniin. Ehkä hällä jyrräsi vielä treenin jälkeinen endorfiini, penkistä nousi kevyesti 120 kg!