Luit otsikon oikein eikä siinä ole kirjoitusvirhettäkään. Nimittäin kahden vuorokauden sisällä osallistuin kahteen spinning-maratoniin: to 16.4. klo 17.30 2 h 15 min ja la 18.4. klo 12.45 2 h 40 min. Nyt toteat: ”HULLU!!!” ja pakko myöntää etten voi sinua siitä moittia. Toisaalta, kokemukset olivat huikeat ja ckaloreitakin paloi, torstaina 1378 ja lauantaina 1552.

Torstaina poljin Vidalla ekan maratonin. Edessä oli kolme 45 minuutin tuntia ja ekana ohjaajana meitä vei Ira teemalla rock, ja hyvät biisivalinnat Iralla olikin. Välillä teki mieli revitellä enemmänkin, mutta pakko oli hiukan himmailla ja tarkkailla jaksamista. Juotavaa oli molemmissa pullotelineissä sekä vielä kolmas varapullo pussukassa sarvesta roikkumassa. Juomat meni!

Hanna olikin uusi tuttavuus ja hänellä teemana oli Suomi Pop. Välillä Hanna lauleli biisien mukana ja toi lisäilmettä treeniin. Tunnit meni vauhdilla ja pian oltiinkin viimeisessä Miisan osuudessa. Teemana 80-luku. Miisalla paljon tempomäkiä ja painon siirtoja seisten poljettaessa. Teimme myös punnerruksia, ”kävelyä” jäädytyksineen tms. kikkailuja. Kaikkea sellaista mitä tehtiin kymmenen vuotta sitten ja joista olen ymmärtänyt luovutun. Nyt niitä kuitenkin tehtiin Olen aiheesta lukenut mm. Facebook-ryhmässä Liikunta-alan ammattilaiset ja muistaakseni aiheesta on ollut myös Iiseen henkilökunnan blogissa. Mutta en ole asiantuntija enkä ammattilainen, joten en paneudu asiaan enempää. Mutta kyllä Miisa meistä ne loput mehut puristi tempomäissä ja loppuvaiheessa alkoi väsykin hiipimään jalkoihin. Maratonin jälkeen oli hyvä ja onnellinen olo.

Yöllä kärsin jonkin verran levottomista jaloista venyttelyistä huolimatta. Olin väsynyt, mutta uni antoi odottaa itseään. Lopulta kun nukahdin, nukuin sikeästi aamuun. Jaloissa oli kasvusäryn omaista särkyä pitkälle iltapäivään. Ekokampaajalla nautiskelin kauralämpöpakkauksesta harteilla ja etureisillä värin ollessa päässä. Se helpotti särkyä, joka iltapäivän mittaan katosi kokonaan. Jossain vaiheessa mietin pystynkö lauantaiselle urakalle, mutta sellaiset aatokset katosivat säryn kadottua.

Hyvin nukutun yön jälkeen reippaana kamat kasaan ja kohti Vuosaaren Fressiä ja vähän pidempää maratonia. Laskeuduttuani ensinmmäistä kertaa satulaan tunne persuksessa oli ikimuistoinen, kyllä tiesi torstaina pyörän päällä istuneen 😀 Siitä se kuitenkin lähti. Maratoni koostui kahdesta 45 minuutin ja yhdestä 55 minuutin tunnista. Tuntien väleillä oli viiden minuutin tauot. Tauoilla tarjolla mm. energiajuomaa, protskupatukan palasia, banaania. Vidalla saimme protskujuomat ja tauot olivat lyhyemmät. Fressissä ekan tunnin ohjanneen nimeä en valitettavasti muista. Teemana oli maiseman mukaan poljenta, eli videolta katseltiin erilaisia maisemia, pääasiassa vuoristoja ympäri mailman. Itse kun kuvia en näe, tuntui hiukan hassulta puheet siitä miten nyt ajetaan missäkin vuoristossa ja miten ohitetaan turistirysiä yms. Milloin poljettiin auringon laskuun, milloin lasketeltiin vuoristomäkeä jne. En osaa sanoa kuinka paljon tuollainen tuo treeniin lisämielekkyyttä, itselleni se oli leppoisaa sanahelinää joidenka välistä piti osata/jaksaa kuunnella ne minulle oleellisemmat asiat milloin poljetaan seisten, milloin vastuksen lisäyksiä tms.

Hennalla teemana oli Suomi-musiikki ja hän oli barmasti nähnyt vaivaa biisivalinnoissa. Ei ollut tuttuja ja turvallisia Suomi-popittajia vaan hän oli onnistunut löytämään monenlaisia erikoisuuksia eri gentreiltä. Mielenkiintoista! Hennan tunnilla olen ollut viimeksi lokakuussa ja kyllä taas tykkäsin. Selkeä, hyvä ohjaaminen. Tunti vastasi ilmeisesti Fressin tuntikalenterissa syke-spinning45 ja viimeinen oli Rikun ohjaama Syke-spinning55min. Ja kyllä näillä kahdella tunnilla eniten tehtiin sellaisia ajoja missä sykenostatuksia tuli roimasti. En hakenut maksimisuoritusta ja maksimisykkeitä. Onhan tosi asia, että poljin alle kaksi vuorokautta sitten edellisen maratonin. Yllättävän vähän se jaloissa painoi, mutta olihan se siellä taustalla.

Rikulla teemana 90-luku ja voi mitä nostalgisia biisejä, Haddawaysta Labusin hitteihin. Ja enpä ole tiennyt että jopa Meiju Suvaksen Pure korvaan mua voi toimia spinnutunnilla niin hyvin tai Ladyt lavalla -nelikkö sikermineen 😀 Pelkäsin, että Meijun biisi jää loppupäiväksi korvamadoksi, mutta ei. Labusin biisi sai minut haltioihinsa 😀

Tuntirakenne oli samantyyppinen kuin Hennalla, molemmilla Iisee-koulutus ja tuntirakenteet oli tunnistettavia. Siis en perusteella mitä Iiseen konseptista tiedän. Mielestäni tuntirakenteet ovat hyvät ja selkeät. Tykkäsin.

Riku puhui paljon, innostava iloinen ohjaaja. Välillä oli hankala tietää pitikö polkea istuen vai seisten. Joskus Rikun ääni hukkui jonnekin ilmeisesti äänentoistosta johtuvista syistä. Ääni vähän puuroutui joten joutui todella keskittymään mitä hän puhui ja milloin oli sellaista puhetta mihin oli tarkoitus reakoida. Eihän sillä nyt väliä, jos joku 30 sekunnin seisaalta poljenta menee ohi, ei se treeniä pilaa. Jotenkin sitä vaan haluaisi aina toimia ohjeistuksen mukaan, jos esim. seisonnassa poljennalle ei ole esteitä.

Torstaiseen tapaan aika meni nopeaan ja äkkiä oltiinkin loppujäähdyttelyissä. Viimeinen minuutti oli pitkä kun pyöritettiin vielä polkimia. Persaus alkoi olla hellänä satulassa istumisesta, joten tuntui aikas kivalta nousta pyörän päältä pois.

Että nyt olen sitten kokenut spinning-maratonin ja vieläpä kaksin kappalein. Kivaa ja kun tulee tilaisuus lähden ehdottomasti taas polkemaan. Ja torstaina pääsenkin taas Iran tunnille hikoilemaan, yes!