Julkaistu

28/28 CellReset -puhdistuskuuri lopussa

Niin se on neljä viikkoa hujahtanut ja puhdistuskuuri on lopussa, joka ei kuitenkaan tarkoita paluuta entiseen epäsäännölliseen ruokarytmiin. Se on ainakin tavoitteeni numero YKSI. Tavoitteenani on myös, että jatkossakin saisin riittävästi proteiinia. Tosin en varmastikaan pysty jokaisella aterialla syömään kuurilla olleita kana/kala-määriä, mutta josko linssien ja papujen lisäämisellä pystyisi asiaa edes hiukan korjaamaan. Iso haaste tulee olemaan miten saamme avokin kanssa valmistettavat ruuat sellaisiksi, että molemmilta nälkä lähtee. Kuurilla olen oppinut, tai oikeammin vahvistui tietoisuus siitä, että nopeat hiilarit ja tärkkelyspitoiset ruoka-ainekset eivät sovi minulle. Avokki taas mielellään syö pastoja ja perunaruokia.

Kuurin alussa ja lopussa täytin ns. MSQ-lomakkeen, jossa pisteytetään oireita. Mitä vaikeampia oireita ja useimmin sitä korkeammat pisteet. Lomakkeessa käydään läpi koko keho. Lähtötilanteessa minulla oli selvästi korkeimmat pisteet vatsa/ruuansulatus-osiossa. Kuurin aikana närästys on kadonnut kokonaan, kuten myös turvotus. Vatsa toimii paremmin. nivelet&lihakset-osiossa oli seuraavaksi korkeimmat pisteet. Epämääräisiä kasvusärkyä muistuttavia lihaskipuja niin jaloissa kuin käsissäkin. Jonkin verran myös paikallisia nivelkipuja. Oudot säryt ovat kadonneet kokonaan. Myöskään levottomat jalat eivät ole juuri vaivanneet. Vaatii kyllä viileän nukkumatilan. Uni on selvästi rauhallisempaa eikä yöheräämisiä tule yhtä enempää. Joskus menee koko yö heräämättä. Tinnitus korvista ei vähentynyt eikä kuivasilmäisyys. Mielialoissakan en huomaa muutosta. Tosin kuuripäivät 13 ja 21 olivat oikeita itsensä surkuttelupäiviä. Oli olo ettei kukaan halua olla mun kanssa eikä pitää mitään yhteyttä. Elämä ei ole alkuvuodesta kovin sosiaalista ollut. Onneksi tuollaisia alavireys&masistelupäiviä ei enempää ole kohdalle osunut, ei ole tyypillistä minulle. MSQ-pisteet putosivat alun merkinnöistä 23 pisteellä.

On hyvä muistaa ettei CellReset ole painon pudotusohjelma vaan se on kehon puhdistusohjelma. Painon putoaminen on mukava lisä solujen puhdistuessa kuonasta, jota elimistöömme olemme saaneet. Ohjelma käynnistää jumiutunutta aineenvaihduntaa, joka myös vaikuttaa luonnollisesti painonhallintaan. Itse odotin kovasti, että aineenvaihduntani paranisi ja kieltämättä myös keventymistä. Aineenvaihdunta on parantunut ja keventymistäkin tapahtunut. Muutoksen huomaa kuitenkin parhaiten mittaustuloksista, sillä vyötäröltä lähti 12 cm, lantiolta 5 cm ja rintamuksesta 4 cm.

Nyt kun puhdistuskuuri on ohitse seuraa optimointivaihe, milloin kasvisten määrää lisätään ja monipuolistetaan. Lisäksi mm. linssit ja pavut ruokiin mukaan. Tiukin vaihe on siis takana ja nyt saa joskus herkutellakin, mutta säilyttää johtoajatuksena vihreiden päivien kaltainen ruokavalio, niin optimoinnillakin pitäisi vielä kehossa muutosta tapahtua. Kun eri ruoka-aineita palauttelee ruokavalioonsa on hyvä tarkkailla tuntemuksiaan ja uskoa mitä keho yrittää kertoa. Minulle selkeä oire on levottomat jalat. Niiden iskiessä tiedän hiilareita menneen liikaa kurkusta alas. Nyt kun oireita ei ole ollut, olen todella nauttinut hyvistä yöunista ja rauhaisasta nukkumisesta. En totisesti kaipaa myöskään epämääräisiä kipuja alaraajoissa.

Nyt myös on hiljalleen aika lisätä liikunnan määrää. Kuurin ensinmmäisen viikon aikana raskas liikunta oli kokonaan kielletty. Ja tosiasia on, että vaikka olisi ollut miten sallittuakin, ei olisi jaksanut. Sen verran proteiiniviikko vei voimat. Vihreiden päivien tullessa mukaan kevyttä liikuntaakin oli hyvä harrastaa. Itselläni liikkuminen oli lähinnä koiran kanssa ulkoilua aika rauhalliseen tahtiin. Työnikin kun on vielä fyysistä. Nyt kyllä veri vetää ulkoilemaan ja nauttimaan ihanasta talvisäästä. Myös mielen pohjukassa kuplii toive päästä monelle luontoretkelle alkukevään, kevään, kesän ja syksyn aikana.

Jos minulta nyt kysyttäisiin suosittelisinko Cellreset-puhdistusta, vastaus on KYLLÄ. Olen hämmentynyt miten paljon se vaikutti itsellänikin erilaisiin oireisiin joidenka kanssa on osittain tottunut elämään. Niiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse elää. Nyt on vain huolehdittava etteivät oireet hiivi salaa takaisin. Tutkimusmatka itseensä ja kehonsa reakointiin jatkuu ja toivottavasti entistä paremmin kuuntelen kehoni viestit ja tajuan toimia kehon antamien viestien mukaan oikein.

Julkaistu

Kehon puhdistuskuuri CellResett-ohjelmalla – aattoillan tunnelmia

Eilen vietimme äitini 70-vuotissynttäreitä aterioimalla yhdessä ja käymällä ostamassa äidille Icebug:in kitkakengät lahjaksi. Lisäksi kaunis kukkakimppu, joten kukkia rakastava äiti sai niin kauneutta kuin tarpeellistakin. Ihana oli samalla tavata veljiä perheineen. Liian harvoin tulee yhteyttä pidetyksi ja tavatuksi. Olisikohan tämä siltä osin parempi vuosi?

Olen liki kahden kuukauden ajan käyttänyt FitLinen ravintolisiä: optimaalisettiä, aminohappoja ja jogurttia. Olo on kohentunut huimasti ja yöunen laatu parantunut oleellisesti. Olen päättänyt ottaa seuraavan askeleen kehoni hyvinvointiin, sillä huomenna aloitan CellRESETT -ohjelman mukaisen puhdistuskuurin. Kuurin pitäisi kehoa puhdistaessaan antaa sysäys aineenvaihdunnan toimimiselle. Odotukset ovat korkealla, joten toivottavasti en joudu pettymään.

Hetkittäin iskee epävarmuus voiko ohjelma toimia, onko se liian raju, entä jos se vain saakin pahaa aikaan. Olemme kasvatetut ajatukseen, rasva on pahasta. Olen toki nyt vuosien aikana oppinut, että rasvoja tarvitaan, jotta rasva-aineenvaihdunta toimii. Uskon, että monesti syömme ihan liian vähän hyviä rasvoja.

Sanotaan myös, että ihminen tarvitsee suolaa ainakin hiukan. Kun olin syksyllä 2012 detox-kuurilla, siinäkin jätettiin suola, sokeri ja viljatuotteet pois. Suolan pois jäämistä en pitänyt ongelmallisena. Tuolloin puhdistautuminen perustui kasvisruokiin, nyt lähdetäänkin proteeiniviikolla liikenteeseen ja kasvikset tulee mukaan viikolla kaksi. Punaista lihaa ei syödä. On jännittävää nähdä miten hyvin onnistun maustamaan kalat, kanat, tofut ja onnistunko niin hyvin ettei totaalista kyllääntymistä iske. Onneksi yrttien käyttö maustamisessa on entuudestaan tuttua.

Kuurilla puhtaan ruuan lisäksi käytetään ravintolisiä. Edellä mainittujen lisäksi mukaan tulee omega-valmiste sekä puhdistava yrttitee. Huomenna se sitten alkaa, kiehtovaa, jännittävää, kiinnostavaa mitä tuleman pitää. Olen lukenut, että myös moni kilpirauhasen vajaatoiminnasta kärsivä on saanut kuurista jämähtäneeseen aineenvaihduntaansa apua. Olen tosin lukenut myös siitä ettei kilppariongelmainen saisi hiilihydraattien määrää laskea liian alas, mutta eihän proteeiinivaihe kestä kovin kauaa. Haluan luottaa siihen, että vastuuntuntoiset ihmiset ovat tätä minullekin suositelleet. Ja ainahan tällaisille ryhtyesssä vastuu on minun. Siksipä omaa kehoa on kuullosteltava, antaa viestin tulla perille. On toimittava kehon vaatimalla tavalla. Jos nyt menen täysin metsään, en epäile tunnustaa sitä. Jos saan avun haluan kertoa senkin.

Eli, huomenna se 28 päivän puhdistus alkaa, jonka jälkeen on ns. kahden kuukauden optimointivaihe, jonka aikana opin tuntemaan mitkä ruoka-aineet minulle sopivat ja mitkä eivät.

Julkaistu

Syys alkaa lääkenostolla

VÄSYTTÄÄ-VÄ-syt-tää
silmät kuivuvat/kyynelkanavat valuu valtoimenaan
yöllä herää paleluun, seuraavalla kerralla hikoiluun
Aamulla akillesjänteet jäykät ja kipeät
YHDEKSÄN tunnin unienkaan jälkeen olo ei ole levännyt
VÄSYTTÄÄ!!!
Ulkoillessa hengästyy ihan liian helposti
Vaaka näyttää surullisia lukemia.
Tunnen oloni nesteläskiksi öllötykseksi!

Oli aika marssia käyttämään lähete kilpparikokeisiin, vaikka marraskuun alussa ajatus olikin seuranta vuoden päästä. Noh, kahta kuukautta vaille vuosi, joten ei tällaista oloa halua katsella yhtään kauempaa, jos apua siihen voi saada.

Jokin aika sitten oli lehdistössä artikkeleita kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja siitä miten siitä on tullut muotisairaus. Nykyään syytetään kilpirauhasta kaikesta ja lääkitys halutaan kevein perustein. Tulkintani on vähän karrikoitu, mutta artikkeleita lukiessa tuli tuollainen tunne. Itse vältän lääkkeitä niin paljon kuin mahdollista. En todellakaan kaipaa lääkekaappiini monia purkkeja reseptillä enkä ilman. En vuosi sitten mitenkään ilahtunut saadessani Thyroxinin joka päiväiseen elämääni. Se miten lääke kuitenkin auttoi minua sai elämäni hymyilemään. Nousin tahmeasta aivosumusta väsymyksen kourista ja sain ilon ja innokkuuden takaisin.

Talvella oli tahmeampi jakso, mutta rautakuurin ansiosta? olo koheni. Nyt hiljalleen loppukesästä olo on taas muuttunut huonommaksi. Oireet ovat palanneet mitkä lääkityksen alottamisen jälkeen katosivat. Aamut ovat pirullisia tahmeudessaan. En ole oma itseni. Tällä viikolla en ole tehnyt edes käsitöitä silmukan silmukkaa.

Lääkitykseni aloitettiin vuosi sitten arvoilla tsh 4.4 ja t4v 14.1. Vasta-aineita ei ollut testin mukaan. Aikaisemmin samaiset arvot olivat tsh 2.8 ja t4v 12.6. Lääkitys aloitettiin suoraan yhdellä aikuisten tabletilla per vrk. Iso annos pelotti minua, koska olin lukenut paljon 25 mikrogramman ja 50 mikrogramman aloituksesta. Thyroxin joka tapauksessa tuntui toimivan, elämä palasi normaaliin ja reilun kuukauden jälkeen arvot olivat tsh 0.43 ja t4v 14.4. T3-arvoa minulta ei ole koskaan mitattu eikä varastorautojakaan. Ensinmmäisellä laprakäynnillä otettiin iso veren kuva, jossa punasolujen keskimassa oli alhainen ja viittasi varastorautojen vähyyteen. Tuolloin aloitinkin rautakuurin tabletteina, mutta myöhemmin olen vaihtanut nestemmäiseen rautaan.

Tälläkin kerralla lähetteessä oli vain nuo kaksi arvoa mitattavana tsh oli 1.3 ja t4v 12.9. Lääkäri sanoi arvoja kohtuullisiksi todeten niiden vähän huonontuneen edelliskerrasta. Kuunteli minun oireluetteloni ja pohti oireiden voivan johtua jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, mutta mietti myös minun voivan olla sellainen, joka reakoi voimakkaasti jo noilla kohtuullisilla arvoillakin. Thyroxin-annosta nostettiin puoleentoista aikuisen tablettiin. Jos se ei auta, tuskin kuulemma lisänostostakaan sitten olisi enään apua. Sain uuden lähetteen puolen vuoden päähän ja tuolloin lääkäri toivoi näkevänsä minut ihan paikan päällä. Rohkeuteni ei riittänyt ehdottaa varastorautakokeita lisättävän lapralähetteeseen. Tai en ole kyllä katsonut mitä lähetteeseen on laitettu tutkittavaksi, mutta lääkäri ei muusta ainakaan maininnut kuin kilpirauhasesta.

Kun lääkäri sanoi oireideni voivan johtuvan jostakin muustakin kuin kilpirauhasesta, heti vilkkaalla mielikuvituksella varustettuna pohdiskelen mikä minua muu voisi vaivata? Vielä mielikuvitus ei ole onneksi lähtenyt villiin lentoonsa ja toivottavasti ei lähdekään. En tiedä kannattaisiko minun käydä esim. City-terveydessä otattamassa ne rauta-arvot, niin tietäisinpähän ainakin.

Että tällainen ”mukava” MUOTISAIRAUS. Kyllä mielelläni olisin ottamatta osaa tähän muotivillitykseen. En halua hukata elämääni väsymykseen ja kaikenmailman oireiluun. Siksi olen yrittänyt pitää kaikesta sovitusta kiinni ja olen suunnitellut syksylle kaikkea mukavaa mihin haluan osallistua. Elokuussa joudin yhden tapaamisen perumaan, koska en kertakaikkiaan jaksanut. Tiedän, että minun on kuunneltava oloani ja oltava itselleni armelias, mutta en halua kuitenkaan tämän hallitsevan elämääni. Tiedän ettei palautuminen rasituksista tapahdu entiseen tapaan, on annettava enemmän aikaa. Silti en halua jäädä sairastamaan kotiin. Haluan elää ja tehdä minua kiinnostavia asioita, tehdä kaikkea sellaista mistä pidän, olla sosiaalinen, liikkua luonnossa, tehdä käsitöitä. Haluan myös hoitaa muita ihmisiä, tehdä työni hyvin. Listaa voisi jatkaa ties miten pitkälle.

Huomisaamuna otan sitten ensinmmäisen puolentoista tabletin annoksen, joten toivottavasti nousu kohden pirteyttä ja hyvää oloa alkaa. Toki etsin koko ajan myös niitä lääkkeettömiä keinoja tuoda pirteyttä ja hyvää oloa elämään.

Julkaistu

Ylipainoinen – huonompi ihminen?

Te jotka olette kirjoitteluani jo pidempään seuranneet, olette lukeneet useamman kerran tavoitteestani päästä alle 60 kilon. Tuolle tavoitteelle olen joutunut heittämään toistaiseksi hyvästit. Josko joskus sinne alle 70 kilon pääsisin, saisin hurrata.

Syksyllä aloittamani Thyroxin-lääkitys on auttanut viime kesänä ja alkusyksynä vaivanneeseen järkyttävään väsymykseen. Kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat kadonneet. Nyt tammikuun puolella painon nousukin on asettunut. Toisaalta kuivasilmäisyyttä on viime viikkoina hiukan esiintynyt ja mielialat ovat vaihdelleet suuresti. Onneksi inspiraatiota käsitöihin ei ole mennyt. Tosin viime viikolla en neulonut vasta kuin perjantaina. Tuolla viikolla kärsin megalomaaliset naisten päivät. Nyt vetelenkin nestemmäistä rautaa päivittäin. Josko vähän auttaisi. Noiden vuotojen takia oli pakko perua pt-treeni. Peruutuksia on tullut aiemminkin tammikuun puolella ihottumien takia. Toivottavasti nyt perjantaina päästään Jannan kanssa vihdoin asiaan.

Mutta se paino, se ei halua luovuttaa kilon kiloa pois, vaikka mä niin tahtoisin. Kun kotiuduimme mökkiviikonlopun vietosta hyppäsin vaa’alle ja kuulin karseat lukemat. Heti liikunnan lisäännyttyä, paino taas nousuun. Arvatkaa tuntuiko se masentavalta, vaikka tiedän lihaksien imaisevan nestettä itseensä ja asia kyllä tasaantuu. Onneksi niin myös on käynyt ja voin kirjoittaa tuon, että painon nousu on pysähtynyt.

Tuo kilpparin vajaatoiminta selvästi vaikuttaa elimistööni. Jalat eivät palaudu niin nopeaan kuin ennen pitkän työpäivän jälkeen, nukun pitkiä yöunia vaikkakin melatoniinin avustamana, parin kiireisen päivän jälkeen kaipaan rauhallisempaa päivää väliin jne. Ei ole mitään järkeä lähteä revittelemään hulluna ja pitämään kovia diettejä. Pelkään sotkevani kroppani entisestään. Voinko sitten laihtua? Se onkin kysymys johon en tiedä vastausta. Uskoisin kuitenkin, että kyllä sekin on mahdollista, mutta entistä paremmin kuunnellen omaa kehoa ja sen viestejä. Asiaan pitää löytää rento ote, ei stressata jne. Ei välttämättä kovin helppoa, mutta yritetään.

Kun painoa olen avokille pohtinut, hän on sanonut ”ei se tee sinusta sen huonompaa ihmistä”, vaikka ylipainoa olisikin. Hän on varmasti siinä oikeassa, mutta monesti törmään siihen, että joko ylipainoinen ihminen kokee itsensä huonommaksi kuin muut, tai sitten reilusti ylipainoisesta henkilöstä puhutaan vähättelevään ja syyllistävään sävyyn. Sellainen ei tietenkään kenestäkään tunnu hyvältä.

Johtui ylipaino mistä tahansa, myös me olemme ihmisinä arvokkaita. Se on hyvä muistaa meistä jokaisen. Meillä voi olla erilaisia syitä miksi painon pudotus ei ole helppoa, vaikka halua siihen olisikin. Miksi siis kokea itseään sen huonommaksi kuin muut? Miksi ihmismieli on välillä niin pirullinen? Miksi toisten asenteet vaikuttavat alentavasti? Ja ne omat pelot/kuvitelmat kanssaihmisten asenteista tekee mielen ihan matalaksi. Pakko minun on tunnustaa, että kyllä minua jänskättää taas palata salille pitkän tauon jälkeen. Jännittää näkövammaisuudestaani johtuen, mutta myös muutoksista mitä minussa on tapahtunut, lantio levinnyt. Mitä muut mahtavat ajatella? Alemmuuskomplessissani tietysti kuvittelen ”No hyvänen aika, onpas tuo lihonnut!” ”Mitä tuo läski täällä tekee???” Totuus taitaa kuitenkin olla, että tuskinpa kovin moni koko asiaa edes huomaa. Ja oikeasti MITÄ SITTEN, jos huomaakin. Onko sillä muka oikeasti väliä? En taatusti ole ensinmmäinen enkä viimeinenkään jolle on tullut takapakkia ja asioita on lähdettävä rakentamaan uudelleen ja ehkäpä vähän erilaisella otteella.

Mutta kysymykseen onko ylipainoinen huonompi ihminen, vastaan mielialojen heilahtelujen keskeltä: EI OLE! Minäs, Sinä ja Me olemme hienoja, arvokkaita ihmisiä sellaisina kuin olemme. Toivotan kaikille hirmuisesti tsemppiä liikakilojen kanssa taisteleville ja niille fiiliksille mitä siihen liittyy. Tehdään parhaamme stressittä matkakalla kevyemmäksi. Unohdetaan syyllisyys ja itsensä vähättely!

Julkaistu

Vettä tuoreella mintulla

Istun mökin kuistilla auringosta ja lintujen liverryksestä nauttien. Kevät ja alkava kesä tuoksuu; kasvava nurmikko voikukkineen, koivu, ympärillä oleva metsä ja narulla kuivuva lakanapyykki. Pitkän ja viileän kevään jälkeen nyt tuntuu, että kevät alkaa vaihtumaan kesäksi ja enään ei tarvitse palella.

Ei kuulu autojen hurinaa, ei ihmisten pulinaa. Seurana vain keväisen luonnon äänet ja luonto. Rauhoittaa mieltä ja lievittää stressiä.

Onko minulla stressiä? Ehkä vähän, sillä painon putoamattomuus turhauttaa ja stressaa. Tiistaina kävimme Jannan kanssa ruokapäiväkirjaani kuuden päivän ajalta läpi eikä mitään selkeää ongelmakohtaa löytynyt. Janna kiinnitti samoihin asioihin huomiota mihin itsekin ja nyt yritänkin lisätä veden juomista, jotta päivässä joisin 2-3 litraa. Pelkkä vesi saattaa tuntua tökkivältä, joten vinkistä kokeilen vesikannullista, jossa tuoretta minttua ja ripaus suolaa. Minttu tuo hyvän ja raikkaan maun eikä veden lipittäminen tunnu niin vatsassa painavalta. Kohta on päivän eka kannullinen juotu. Juon myös paljon teetä, mutta sehän on diureetti eikä voi laskea päivän nestekulutukseen.

Puhun aina kaikille veden juonnin tärkeydestä ja siitä, että on muistettava juoda riittävästi. Olen kuvitellut itse juovani ainakin lähes riittävän paljon. Ruokapäiväkirjaa täyttäessäni kuitenkin huomasin, että en päässyt kahteen litraan kuin sellaisina päivinä milloin treenasin ja treenaaminenhan lisää nestehukkaa, joten eipä auttanut. Nyt koetan tehdä läksyni huolellisesti ja juoda riittävästi ja tarkkailla juomisiani, eikä vain elää kuvitelmissa juovansa tarpeeksi. Kun veden laittaa kannuun, pystyy hyvin näkemään kulutetun nesteen. Jos silloin tällöin juo hanasta lasillisen, ei niitä lasillisia tule lasketuksi ja kontrolli jää. Eihän veden juonti toki pidä olla pitkässsä juoksussa kontrollin alaista, mutta nyt totuttautumisvaiheessa kylläkin.

Pohdimme myös riittävää protskujen saantia, mutta toisaalta myös riittävää hiilareiden saantia etenkin treenin jälkeen. Esim. iltatreenin jälkeen voisi olla paikallaan jokin ruokaisa salaatti, jotta yöksi ei jää nälkä. Maustamaton jogurtti tai rahka marjoineen tai hedelmineen saattaa monesti olla liian kevyt. Ehkä myös välillä unohdan oman työni fyysisyyden ja sen, että kyllähän myös hierontatyö kuluttaa, vaikka ei se siltä paljoa tuntuisikaan.

Ruokapäiväkirjan ajalta ruokailujen välit pysyivät kohtuullisina, mutta miten homma sujuu oikein kiireisellä viikolla? Voisiko avuksi olla asiakkaiden välillä nautittu itse tehty smoothies? Tärkeää olisi ettei ateriaväli venyisi yli neljän tunnin. Siinä on kyllä opettelemista täällä mökillä. Helposti touhottaa monta tuntia ulkona eikä välipaloja muistakkaan. Eli, niin kiireen keskellä kuin mökkielämässäkin riittävän useasti ateriointi muistettava. Tuosta tuleekin mieleen, että kohta alkaisi olla välipalan aika.

Toivon todella, että veden lipityksen lisäys auttaisi aineenvaihdunnan toimimiseen ja ylimääräinen neste lähtisi kropasta pois. Lisäksi riittävä energian saanti treenipäivinä, ateriavälit 3-4h niin kotona kuin mökilläkin. Monipuolista ruokaa protskuineen ja hyvine hiilareineen. Avokin innostamana aloitin myös L karnitiini-kuurin tehostaakseni rasvan polttoa. Jos nämä keinot ei ala tilannetta yhtään muuttamaan on varmasti selvitettävä mahdollisia muita syitä mitkä asiaan vaikuttaisi kuten kilpirauhasen toiminta.

Tsemppiä mulle ja kaikille saman asian kanssa taisteleville. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, joten jokaisen on jaksettava etsiä itselleen parhaiten toimivat vaihtoehdot. Välillä on hakattava päätään seinään ja turhauma on nielasta kokonaan, mutta ylös vaan lujalla tahdolla etsien ja varmasti lopulta löytäen.

Julkaistu

Aamupäivän treenit

Jälleen kerran olen myyty ihanalle treenin jälkeiselle fiilikselle. Marin houkuttelemana lähdin Vidan lauantaiaamun pumppitunnille, joka on ennen spinningiä. Kello soi kahdeksalta ja vapaaehtoisesti nousin ylös ja löysin itseni jumppasalista 9.30 edessäni kaksi eri painoista tankoa, steppilauta, käsipainot, jumppamatto, juomapullo, hikipyyhe ja tietystikin pussukassaan Iphone, jossa Sports Tracker päällä ja sykevyö yllä. Lokakuussa olen edellisen kerran ollut pumpissa eikä musta nyt kyseisen konseptin fania tullut silloin eikä nytkään. Kivaa vaihtelua ja omien rajojensa rikkomista, uskaltautumista ryhmäliikuntatunnille ja kokea onnistumisia. Nytkään en aina ihan kaikissa liikkeissä pysynyt mukana. Olen oppinut esim. että kulmasoutu tehdään selkä paikoillaan ja nyt se olikin suoristettava välillä, jos nyt tajusin yhtään oikein. Ohjaaja Tanja ohjasi kyllä ihan selkeästi, mutta ne eri rytmissä tehtävät jutut tuntui oudoilta. Joo, ymmärsin hitaat nostot ja laskut kolmosilla, mutta esim. soudussa soudettiinkin kolmasti ja selän suoritustus. Terminologia ei ollut tuttua ja siksi varmasti välillä olin vähän hukassa. Uutta oli se, että minua ei hävettänyt moinen. Eikä minua hävettänyt liikkuvissa askelkyykyissäkään etten tehnyt kovin pitkillä askeleilla, koska pelkäsin hukkaavani paikkani ja menettäväni tasapainoni. Normikyykkyjä uskalsin tehdä lokakuuta tehokkaammin. Yläkropan liikkeissä koin olevani enemmän vahvoilla. Ojentajaliikkeet, penkkipunnerrus nosti itseluottamusta. Yllätyin miten hyvin pysyin lankussa vatsalla ja kyljellä. Kylkilankussa ohjaaja korjasi jalan asentoa. Teimme myös vatsarutistuksia vinoin vatsalihaksin, jalan nostoja kohden kattoa ja tunnin alkuvaiheessa maastovetoja.

Ehkä kokemuksen puutteestakin johtuu ettei pumpissa saa itsestään ihan kaikkea tehoa irti. Menee valtavasti energiaa keskittymiseen miten liikkeet tehdään oikein, keskittymiseen ohjauksen kuuntelemiseen ja ymmärtämiseen, paikkansa säilyttämiseen jne. Ei minusta nytkään tullut pumppifania, mutta vaihtelua ja sitä kautta mukavaa. Kyllä joskus voin mennä uudestaankin, mutta tuskin säännöllistä pumppaajaa minusta tulee. Mari, kysele vaan jatkossakin minua rajoja rikkomaan!

Pumpin jälkeen vauhdilla vaihtamaan spinnukamat ylle ja satulaan. Ohjaaja Tanjan kanssa vaihdoimme muutaman sanan pumpista, mutta nyt olin tutulla alueella spinningpyörän päällä, yes! Nyt joutui seuraamaan ehkä hiukan tarkemmin omaa jaksamistaan, koska se pumppi oli alla. Teimme kolme työosuutta 13 mittaisina. Väleissä kolmen minuutin palautukset joidenka aikana halutessaan saattoi nousta hölkälle halutessaan. Ja minähän halusin :O Mahtavaa haastaa itseään, polkea satulassa, seisten, tehdä kiihdytyksiä, polkea raskaalla vastuksella. Hiki virtasi ja syke sykki korkealla. Kyllä vaan treeni tekee hyvää! Kiitos Tanjalle mahtavista aamutreeneistä pumpista ja spinningistä. Varmasti tavataan tulevaisuudessakin, sillä olen kaavaillut käyväni jatkossa mahdollisimman usein lauantaisin spinnussa ja ehkä joskus kaverin kanssa pumpissakin. Pumppiin en suostu yksin menemään.

Aamulla plendasin smoothieksen mihin laitoin avokilta protskua, maustamatonta jogurttia, persikkaa, puolukoita, chian siemeniä, kaakaojauhetta ja salaatin lehtiä. Tuo energialähde oli kyllä tarpeen ja saunassa oli mukava istua naisjoukolla smoothies- ja vesipullo ulottuvilla. Kotiin päästyä tein koirahieronnan, söin välipalaa, valmistin ruuan ja nukahdin äänikirjan pariin.

Spinningissä keskisyke oli 155, joten turhan kova. Maksimi 178, kalorikulutus 151. Pumpissa kulutus 512 cal, keskisyke 120 ja maksimi 165. Kulutus yhteensä 1063 cal. Pumppi varmasti vähän verotti spinningin kulutusta. Olen joka tapauksessa tyytyväinen. En halua vertailla kenenkään toisen kulutusta tms, mutta keskustelimme Marin kanssa aiheesta ja meillä oli hyvin erilaiset lukemat, sanoisin huomattavan erilaiset. Ikäeroakin toki on reilu kymmenen vuotta, mutta yli 600 ero tuntuu hurjalta. Molemmat ovat sitä mieltä, että syötetyt tiedot on oikein omissa mittareissamme. Jäin kuitenkin miettimään onko tuo Sports Tracker oikeasti miten luotettava, onko minulla siinä jokin häikkä vai treenaammeko vain niin eri intesiteetilla. Ja tämä ei todellakaan ole mikään vertailuasia, vaan pohdintaa suurien erojen syistä.

Viikolla Näkövammaisten keskusliitto ry:n Airut-lehdessä julkaistiin kolumni sokeana kuntosalilla-aiheella. Tekstistä paistaa järkyttävä asennevamma sokeaa kohtaan ja mietinkin onko kirjoittaja todella kokenut tuon. Itsekin olen jännittänyt sokeana julkisella salilla olemista, tunneille osallistumista jne. En kuitenkaan ole kokenut koskaan vastaavaa. Ja nyt Vidalla kokemukset ovat olleet yltiöpositiiviset. Palaan aina sieltä hyväntuulisena, iloisena, onnellisena kotiin. Olen todella iloinen, että syyskuussa kirjoitin Korso-ryhmään halusta päästä spinningiin ja että Janna otti minuun yhteyttä. Siitähän tämä kaikki lähti. Jannan kannustuksella, patistuksella on iso osa. Iso osa on myös onnistuneissa kokemuksissa spinnussa, rollerissa ja pumpissakin. Nyt olen vakavasti harkitsemassa, että tulevana torstaina osallistuisin spinnun ja rollerin lisäksi pilatekseen. Uskallanko vai en, jää nähtäväksi, mutta pyrkimys on kova. Mutta tässä tämä teksti

Eilenkin vietin tovin Vidalla. Kuten jo aiemmin kirjoitin, olen päättänyt jatkaa Jannan kanssa yhteystyötä, joten istuimme alas ja teimme sopimuksen ja merkkailimme kalenteriin treeniaikoja. Olen todella iloinen yhteistyömme jatkumisesta. Jatkossakin saatte tai joudutte lukemaan pt-treenikuulumisia täällä. Ja toki muitakin liikuntajuttuja, kuten metsässä liikkumisista. Avokin eksymisen jälkeen olemme monen näkevän suusta kuulleet eittei heikolla näöllä saa mennä metsään. Menemme sinne jatkossakin. Eilen muuten tilattiin puhuva kompassi ja ajastin Jenkkilästä. Ajastin ei nyt liity metsässä liikkumiseen mitenkään, mutta joskus jos haluu treenata kahvakuulilla tyyliin 1 min etuheilautus, 1 min pystypunnerrus tms. Tuo aika nyt oli vaan esimerkki siitä mihin ajastinta käytetään. Aika voi olla vaikka 30 sek.

Julkaistu

Tammikuun liikunnat 12/31

Useampana vuonna olen intoa pursuten laittanut liikuntayhteenvetoja tammi- ja vielä helmikuultakin. Sitten homma on jäänyt yksittäisiä yhteenvetoja lukuun ottamatta. Kuten aiemminkin tavoite on saada liikunta säännölliseksi osaksi ympäri vuoden, ei vain alkuvuodesta tai alkusyksystä. Vuosi 2014 oli jo edistyksillinen tavoitteessa. Kirjoitin läpi vuoden liikunnat ylös, vaikka blogiin taisin laittaa vain tammihelmikuulta yhteenvedon. En tiedä miten tänä vuonna käy kuinka monen kuukauden liikuntayhteenvedot täältä löydätte, mutta tarkoitus on kirjata ainakin itselle koko vuoden treenit ylös. Joka tapauksessa tässä tammikuulta yhteenveto. Siitä puuttuu ma 5.1. 25 min luistelu, koska alle 30 min suorituksia en ole merkannut. En ole merkannut myöskään läheskään kaikkia koiralenkkejä. Merkattu on hikitreenit :DD
Tammikuussa liikuin 12 päivänä 31 mahdollisesta, joten liian vähän. Tilanteen pitäisi helmikuussa korjaantua sillä tällä hetkellä näyttäisi siltä, että hyppään ainakin kolmasti uima-altaaseen, nousen kahdesti hevosen selkään, poljen useammallakin spinningtunnilla. Olen päättänyt jatkaa yhteistyötä Jannan kanssa, joten treenikertoja tulee sitäkin kautta.

Tammikuun yhteenveto
3.1. 15.00 Rentoa ulkoilua metsäteitä talloen 1 h
4.1. 14.15 ns. ympyrälenkki 1 h 10 min 4.5 km
8.1. 11.30 Pt-treeni 1 h
10.1. 10.35 Spinning 55 min
12.1. 9.50 Uinti 1350 m 70 min
14.1. 12.00 Lenkki 4 km 47 min (5 km/h)
15.1. 17.30 Spinning 55 min (555 cal, keski146 jamaksimisyke178) 18.35 Roller 35 min
18.1. 14.00 Ratsastus 1h
19.1. 19.30 Kahvakuula 40 min
21.1 10.30 Crosstraine 10 min+45min
22.1. 17.30 Spinning 55 min (587 cal, keski148 ja maksimisyke 176) 18.35 roller 35 mim
30.1. 16.15 Lumikenkälenkki pelloilla 4.15 km 1 h 18 min (3.2km/h, 777 cal, keski146 ja maksimisyke162)

Julkaistu

Laihduttamisen vaikeus

Vuoden alussa tehdään uuden vuoden lupauksia, asetetaan tavotteita jne. Itsekin olen useampana alkuvuonna täälläkin kirjoittanut tavoitteesta laihtua alle 60 kiloon. Tavoitteisiin on liittynyt myös liikunnan lisääminen ja säännöllistyminen. Lupauksia en ole tehnyt enkä tee tälläkään kertaa. Vuoden 2014 aikana onnistuin liikunnan lisäämisessä etenkin alkuvuodesta aika mukavasti, mutta en kuitenkaan ole täysin tyytyväinen. Edelleen tavoitteena on saada liikunta säännölliseksi osana elämää, ja nyt lausetta voisi jatkaa: myös mökkikaudella. Säännöllinen liikkuminen auttaa myös painon hallinnassa, joten eikö siinä motivointia ole riittämiin.

Tällä hetkellä olen enemmän kuin turhautunut. Kilot on ja pysyy kropassani tarkkailin syömisiäni tai en. Totaalikieltäytyjäksi en ole minkään suhteen ruvennut, mutta koettanut tehdä parempia ja terveellisempiä valintoja. Toki olen syönyt kaikkea sellaistakin mikä ei laihduttajalle sovi. Sellainen tapahtuu yleensä pikkuhiljaa ja nyt syksyllä huomasin mussuttavani ihan liian paljon suklaata, joka on ehdottomasti heikkouteni. Etenkään loppusyksyn herkuttelun määriin en voi olla tyytyväinen; liikaa ehdottomasti liikaa! Mökiltä kotiuduttuamme teimme avokin kanssa päätöksen ettei kotiin osteta suklaata eikä muitakaan herkkuja. Napostelu on saatava kuriin, koska tapahan se on. Teetä voi juoda ilmankin suklaamanteleita tai muita suklaaherkkuja. Avokki pärjää myös ilman keksejä ja pullaa. Kotimme ei kuitenkaan herkuton ole, sillä unohdin kotiin mökille lähtiessämme Porvoon Suklaapuodin ostokset ja jäljellä on lahjaksi saamiani tattaripipareita. Ne ovat pieniä sydänpipareita, mutta niitä ei saa syödä pakettia päivässä eikä viikossakaan. Parina päivänä viikossa pari piparia teen kanssa sallitaan. Ja niin kauan kuin pipareita on jäljellä Porvoon ostoksiin ei kosketa. Ja kun kosketaan ”piparisääntö” pätee niihinkin.

Viikko on eletty näin. Keskiviikkoisin aamulla ennen aamupalaa on ”virallinen” punnitus. Viikon aikana kropasta kadonnut huikeat 100g. AJATELKAA!!! VAIVAISET SATA! Ei edes puolta kiloa! Tällä hetkellä olen todella kyllästynyt taistoon ylipainoa vastaan. Miksi helvetissä en onnistu! En onnistunut 2011, en 2012, en 2013 ja en 2014. En toki ole koko aikaa jaksanutkaan tsempata. Tulosta kun ei tule usko loppuu ja keinotkin.

Mutta voisiko tämä 2015 olla onnistumisen vuosi? Tottahan toki voisin kirjoittaa ”kyllä”, ja niin haluan/haluaisin kirjoittaa. Olen sen kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja epäonnistunut, joten en taida uskaltaa enään. Nyt pitäisi tapahtua jotain konkreettista, pitäisi löytää todelliset syyt painon jääräpäiseen pysymiseen. Aiheutuuko ylipaino ruokatottumuksista, jostakin aineenvaihdunnan toimintahäiriöstä, hormoonitoiminnasta, liian vähäisestä liikunnasta tms??? Tällä hetkellä minusta tuntuu ettei ole yksiselitteistä vastausta kohdallani. Yksi apu voisi olla riittävä hikiliikunta, jotta aineenvaihduntani heräisi uniltaan ja ylimääräiset nesteet lähtisivät kropastani, sillä nestettä minussa on. Mistä sitten johtuu, en tiedä. Kilpirauhasta olen miettinyt jo pitkään, koska lämmönsäätelyssäni tuntuu olevan välillä kummallisuuksia. Saatan palella hirmuisesti ja hetken päästä valitan kuumuutta. Vai olisiko minuun iskenyt varhaiset vaihdevuodet? Minulta ei kuitenkaan lähde hiuksia päästä mikä kai aika yleinen oire kilpirauhasen vajaatoiminnassa. Väsyneisyyttä talvisaikaan on, mutta sen yhdistän enemmänkin melatoniinivajeeseen. Voinhan toki olla väärässäkin. Pillereistä paino-ongelmat eivät johdu, koska en käytä niitä, en minkäänlaisia. Lääkäriin toki voisin mennä ja selvittää esim. tuon kilpirauhasen tilanteen. Vai olisiko enemmän apua ravitsemusasijantuntijasta. Näitä kun tässä turhautumisen pyörteessä pyörittää ahdistaa entistä enemmän. Pitäisi vaan tarttua tuumasta toimeen.

No onko minun pakko päästä alle 60 kilon? Onko siitä tullut minulle pakkomielle? Tuskin, jos niin olisi en kai mussuttaisi aika-ajoin suklaata yms. epäterveellistä, ehkä olisin kieltäytyjä kaikesta lihottavasta pakkomielteestä kärsiessäni. Ja ei minun ole pakko painaa alle 60 kiloa, mutta pääsisin edes alle 65 kilon, jonka jälkeen voisi tutkailla oloaan jatkoa ajatellen. Blogivuosinani olen päässyt alle 67 kilon kerran pari, mutta en siihen 65 kiloon kertaakaan. 2008 marraskuussa painoin 64.7 kg, joten sitä kohden siis. Tiedän minulle käyneen joskus niin, että olen syönyt liian vähän ja aineenvaihduntani siksi hidastunut entisestään. En tiedä olisiko kaloreiden laskemisesta apua vai menisikö se ahdistavaksi. Sillä ehkä varmistaisi sen että syö kuitenkin riittävästi tässä pudotuksen uudessa alussa. Haluan uskoa, että myös hikiliikunnan lisääminen voisi tuoda jelppiä ellei ongelmia ole tyyliin kilpirauhasessa. Ei kai se taas auta kuin kokeilla ja heittäydyttävä entistä päättäväisemmin painon pudotukseen, etsiä, erehtyä ja löytä ne toimivat keinot. Toivottavasti tätä laulua ei tarvitse vuonna 2016 alussa kirjoittaa!!!

Julkaistu

Vuosi 2014

Verrattuna vuoteen 2013 liikunta lisääntyi roimasti ja käsitöiden tekeminen taas väheni huomattavasti. Ilmeisesti liikunta- ja käsityökärpäset eivät sovi surisemaan samaan aikaan. Syytä en siihen tiedä, joskus se harmittaa. Olen kuitenkin hyväksynyt sen, että sitä tehdään mikä milloinkin tuntuu parhaalta kunhan liikkuminen ei jää kokonaan vain koiralenkkeihin. Joka tapauksessa alkuvuodesta etenkin olin innostunut Sports Trackerista ja lenkkejä tuli merkattua paljon. Edelleen se innostaa ja nyt kun sain avokilta joululahjaksi sykevyön taas innolla sitä testailemaan ja opettelemaan ymmärtämään sykekäyriä, jos vain puheella mahdollista. Talven ja kevään aikana teimme ystävieni kanssa pitkiä yli kymmenen kilsan lenkkejä. Osallistuimme Lauran kanssa Naisten kympille jo kolmatta kertaa ja ensikerran taivalsimme Kesäyön marssi-tapahtumassa 40 km. Se olikin ikimuistoinen kokemus. Syksypuolella lenkit olivat enempi ”normipituisia” muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Oton hidastelu ja jumittelu nosti mustia pilviä vuoden mittaan useampaan kertaan ja marraskuussa pilvet olivat todella synkät sotkien lenkki-innostusta ja innostusta vähän kaikkeen.

Vuoden aikana pääsin useamman kerran spinning-tunneille. Ensinmmäisen tunnin jälkeen pelkäsin etteivät keuhkoni kestäisi moista, mutta röhinöitä ei tullut jatkossa, joten nousin pyörän selkään uudestaan ja uudestaan. Ja nyt onkin tavoitteenani aloittaa mahdollisimman säännölliset spinnutunnit Vidalla, startti lauantaina.

Kuntosaliharjoittelu oli alkuvuodesta jonkin verran pinnalla, mutta vuoden mittaan on jäänyt kunnes tapasin Jannan. Hänen kanssaan yhteistyö on vauhdissa ja toivottavasti se kantaa pitkälle ja saliharjoittelu säännöllistyy joko Vidassa tai kotisalillamme. Pt:sta olen erittäin onnellinen. Kesällä nautin myös tandemlenkeistä. Nyt sain pyörän varastosta ja pääsin polkemaan. Pyöräilyn myötä tutustuin pariin uuteen ihmiseen joista toisen kanssa olemme nykyisin muutoinkin tekemisissä.

Ratsastus pysyi koko vuoden matkassa. Pisin tauko taisi olla alle kaksi kuukautta, edellisvuonna puoli vuotta. Olen onnellinen, että meillä on huippuhyvä ohjaaja ja vaatimustaso nousee koko ajan. Jostain käsittämättömästä syystä talven issikkavaelluksella säikähdin laukkaamista ja sen kanssa olemme tehneet töitä. Nyt taas uskallan nauttia vauhdin hurmasta, yes! Ratsastusharrastus jatkuu tänäkin vuonna ja eka tunti on sunnuntaina.

Mökillä vietimme aikaa paljon ja valitettavasti mökkikausi aina vähän pilaa liikunnallista elämää ja etenkin kesäaikaan myös terveellistä elämää. Toisaalta mökillä tulee hyötyliikuntaa puutarhahommien muodossa, mutta myös turhia kaloreita kesähelteellä nautituista siidereistä. Liikunnan vähenemisestä ja niistä turhista kaloreistakin huolimatta rakastan mökkeilyä, touhuamista pihamaalla, grillaamista, saunomista, pulahtelua lampeen jne. Säiden viilentymisen myötä mökillä lenkkeilytkin lisääntyi ja huipentui lokakuussa käveltyyn 17 kilsan lenkkiin. Tuolloin Otto opasti reippain askelin, oli nautinto liikkua! Sovi ei unohtaa myöskään joululomalla käveltyjä kilometrejä ja ulkoilun riemua luistimilla.

Edellisvuonna puikot suihkivat paljon enemmän kuin vuonna 2014. Nyt sain aikaan yhden kaulurin, 2 tuubihuivia ja pipon. Neuloin kuitenkin valokransseihin ahkerasti päällisiä. Syksyllä aloitin niin keramiikan kuin rottinkityötkin. Nolemmat jatkuvat kevääseen. Mökillä valmistui poncho ja aloittelin tuubihuivia, joten kyllähän käsityöt jatkuvat myös neulomisrintamalla jatkossakin. Loppuvuodesta kiertelimme erilaisissa messutapahtumissa Silmukkasiskojen kanssa. Uusia ideoita syntyi ja joululahjojakin löytyi.

Kyllähän vuoteen mahtui paljon kaikenlaista. Töitä, harrastuksia, juhlia, ystävien tapaamisia, uusiin ihmisiin tutustumisia jne. Liikunnassa olisin toivonut pystyneeni pitämään alkuvuoden tatsin, mutta niin ei käynyt. Tavoitellaan nyt ehjää liikunnallista vuotta 2015! Enkä edelleen ole päässyt alle 60 kilon, mutta vaikka olette varmasti jo ihan kyllästyneet lauseeseen ”vielä onnistun, vielä tavoite toteutuu”, sanon sen taas! Olkoon kuitenkin laihdutus oma postauksensa. Kello on jo paljon ja minunkin pitäisi hipsiä vuoteeseen Henkitanssia kuuntelemaan ja unille. Huomenna lähden avustajani kanssa mm. XXL-urheiluliikkeeseen shoppailemaan.

Julkaistu

2014 olkoon 60 kilon alituksen vuosi

Vuoden alusta on taas hyvä potkia itseään persauksille ja vaatia itseltään aikaisempaa liikunnallisempaa elämää. Vuosi 2013 meni ihan liian vähällä liikunnalla ja loppuvuodesta jo ennen joulusuklaita mopo meinasi lähteä keulimaan suklaiden suhteen, olkoonkin vaan kyseessä tumma suklaa, silti! Sitä meni liikaa. Onneksi gluteeiniton ruokavalio hillitsi leivonnaisten yms. herkuttelun. Nyt tilanne voisi olla paljon surullisempikin. Jouluherkuista en itseäni soimaa. Toki olisin voinut syödä vähemmän suklaata, juopotella uutena vuotena vähemmän jne, mutta ei elämäni jouluun ja uuteen vuoteen kaadu. Sillä on väliä mitä syön ja miten elän uuden vuoden ja joulun välin, ei sillä niinkään mitä mussutan joulun ja uuden vuoden vaihteen välillä. Tuossa kiteytyy niin hyvin se ajatus, kun syöt 80% hyvin, voi 20% mennä vähän toisinkin. Eihän se tarkoita kuitenkaan, että ihan överiksi tarvii mennä.

No joka tapauksessa olen täällä blogissakin kirjoittanut jo 2011, että tavoitteenani on painonpudotuksessa 60 kilon alitus. Noloa, mutta se on edelleen alittamatta! Paino on pyörinyt pitkään 67.5-68.5 kilon välillä, joten hyvä asia on se ettei se ole kääntynyt nousuun, paitsi nyt joulun myötä. Kirjoitin pari vuotta sitten, että matkaa alitukseen on 8.8 kg. Nyt tuohon saa lisätä 700 g.

Sisälläni on kytenyt ajatus ryhdistäytymisestä jo pidempään, ja onneksi aivan alusta ei tarvitse aloittaa. Nykyisessä elämässäni on paljon hyviä asioita ruokavaliossa kuten kasvisruokien lisääntyminen, lisäaineiden välttely, raaka-aineiden laadun tarkkailu jne. Nyt on lähinnä tarkennettava syömisiään ja ehkä vähän tehdä kieltolistaa. Totaalikieltäytyjäksi minkään suhteen en ala, mutta tällä hetkellä meillä on avokin kanssa sopimus, kotiin ei osteta suklaata, keksejä yms. herkkuja Avokki ei saa keksipakettiaan enkä minä tummaasuklaata. Täällä on yksi paketti suklaariisikakkuja ja tummasuklaalevy, mutta niiden nauttimisesta ei olla sovittu, joten toistaiseksi niihinkään ei kosketa. Lisäksi ollaan puhuttu kahvakuulailun/kuntosalitreenin aloittamisestaja ekan treenin pitäisi olla viikonloppuna.

Olen sopinut helmikuun loppuun jokatoiselle sunnuntaille ratsastustunnin sekä yhden issikkavaelluksen, joten tammi-helmikuussa pääsen viisi kertaa hevosen selkään, IHANAA!!! Sovittuna on myös kolmet uintitreffit helmikuun 3. päivään mennessä ja lenkkitreffauksia ajatuksella kerran viikossa. Ja sokerina pohjalla, varasin paikan cycling-tunnille ens keskiviikolle. Menen vierailijana kaverin kanssa Sats:iin. Siitä onkin vuosia aikaa kun viimeksi olen ollut ohjatulla spinning-tunnilla. Odotan tuntia hulluna, vaikka tiedänkin kuolevani sinne – tai ainakin melkein.

Eilen ladattiin ystävän kanssa mun Iphoneen Sports Tracker ja tänään testasin sen toimivuutta. Ei toiminut syystä tai toisesta. Onneksi treffaan ystävän maanantaina, niin eiköhän ongelma silloin selviä. Tod.näk. olen tehnyt jotain väärin… Tarkotus olis seurata Oton kanssa tehtyjen lenkkien pituuksia, joten toivottavasti homma saadaan toimimaan. Vika voi olla myös mun Iphone-käyttötaidoissa. Ne ei vielä kovin kaksiset ole. Joka tapauksessa olen innolla starttailemassa vuotta 2014 myös liikunnan merkeissä ja painon on aika nyt pudota sinne haluttuun alitukseen. Olen ollut pari päivää nuhainen, joten on ollut hyvää aikaa tehdä itselleen treenimusasoittolistoja, jotka toivottavasti tuo myös lisämotivaatiota. Uudet biisit saakoon Hepankin hikoilemaan kahvakuulan kanssa 😀 Eipä siis muuta kuin treeni-intoisin mielin vuoden 2014 kimppuun!!! Ja mua saa ja pitää potkia, jos täällä vaan ilmestyy käsityöpostauksia tms. Toki ei käsityöt elämästäni katoa mihinkään. Kerran kun olen löytänyt niin hienon harrastuksen, siitä ei luovuta. Nyt kuitenkin on aika luopua niistä liikakiloista – vihdoinkin. Hirmuiset tsempit meille ihan jokaiselle, jotka ylimääräisten kilojen kanssa taistelemme. Mehän taltutamme ne! EIKÖS!?