Julkaistu

Siivousvimma

Viikonloppu on sujahtanut flunssaisena. Välillä kurkkua koskee niin ettei tee mieli nielaista. Kuumetta ei ole ja siksi onkin ollut vaikea vietellä rauhaisaa eloa. Olen kuitenkin vieläkin niin tautinen etten huomenna keramiikkaan mene ja työtkin ovat suurella kysymysmerkillä. Joka tapauksessa minuun on flunssan lisäksi iskenyt siivousvimma. Se on kerännyt voimiaan jo tovin ja ehkäpä juontaa hienoiseen ongelmaan. En oikein tiedä mihin mahduttaisin kaiken tekemäni käsityöt. Koreja valmistuu melkein viikottain kuten myös keramiikkatöitä. Tälläkin hetkellä ruokapöydällä nököttää kynttilätarvikkeet, lankalaatikko pursuaa lankoja, lankanyssyköitä on tasojen päällä jne. Haaveilen käsityöhuoneesta mihin saisin laittaa keskeneräiset työt&projektit, tallettaa materiaalit valmiit myyntiin tai lahjaksi menevät työt jne.

No lisähuonetta ei ole saatavilla eikä olla valmiita luopumaan kuntosalihuoneestammekaan, joten muita ratkaisuja on löydettävä, ja ehkäpä avokki sellaisen keksikin tänään saunan jälkeen. Minun tietokonepöytäni on valtaisa 120 cm leveä ja 90 cm syvä, ja ehkäpä parhaat päivänsä nähnyt. Pöydän tilalle kaappi ja huomattavasti pienempi tietokonepöytä. Siinä voisi olla ratkaisu. Kaappiin saisin käsityötarvikkeita ja valmiitakin töitä. Ideasta olen enemmän kuin innoissani.

Olen sitä mieltä, että meissä jokaisessa asuu jonkinlainen hamsteri ja nurkkiin kertyy kaikkea turhaa. Kaikenmailman vanhoja johtoja, modemeita yms. on vaan pitänyt säästää. Eilen tyhjensin makuuhuoneen laatikostosta kaikki sellaisen hävitettäväksi. Ja valitettavasti tiedän yläkaapeista löytyy lisää, ainakin sata vuotta vanha skanneri ja tulostin, huoh! Olen päättänyt ja onneksi avokki on samaa mieltä, että nyt tuollaiset raivataan kodistamme pois.

Eilen siivosin myös tämän tietokonepöytäni ja koska tämä on näin iso voitte varmaan kuvitella miten helppoa siihen on kasata ties mitä tavaraa. Pöydän alla on ollut banaanilaatikollinen c-kasetteja digitointia odottamassa. Laatikossa oli hirmuinen pölykertymä, joten kasetit toiseen, suljettavaan laatikkoon ja banaanilaatikko roskiin.

Helmikauppa.comista tilasin helmille säilytysrasioita, joten tänään lajittelin helmiä niihin. Nyt tarvitsee avustajan kanssa laittaa niihin vielä värimerkinnät. Ja nyt rasioissaan korutarvikkeet ei vie niin hirveästi tilaa kuin eri kokoisissa minikrip-pusseissa. Olen tyytyväinen.

Tämä flunssa on vähän häirinnyt siivousvimmaa. Välillä on ollut pakko mennä pötköttelemään ja kuuntelemaan kirjaa, mutta eiköhän vimma nyt jatku flunssan jälkeenkin, ainakin toivon niin. Lähdenpä tästä kirjan pariin ja unille. Eikös uni paranna, tai ainakin edesauta paranemista…. Joka tapauksessa ihanaa keväistä alkavaa viikkoa jokaiselle.

Julkaistu

Historian siipien havinaa c-kasettien muodossa

Huh, vihdoin eilen saatoin huokasta, sillä olen taistellut enempi vähempi lähes päivittäin parisen viikkoa tietokoneohjelman kanssa, jolla voi muokata äänitiedostoja tms. En edes tiedä mitä kaikkea hienoa ohjelmalla (Audacity 2.0) voi tehdä. Itse käytän sitä lähinnä c-kasettien sisällön siirtämiseen tietokoneelle. Nuo kasettien sisällöt haluan tallettaa mp3-muotoon ja se vaatii Audacityyn mp3-muotoon muuttavan ohjelman ja Lame on sellainen. Kappas, taitoni ei riittänyt ”yhdistämään” ohjelmia, en tajunnut tallentaa oikeaan paikkaan Lamen tiettyä tiedostoa. Onneksi sain eilisaamuna ystävältäni selkeät ohjeet ja tiedoston liitteenä, joten homma alkoi vihdoin vörkkimään. Mutta nälkä kasvoi syödessä, haluan oppia editoimaan äänikuvia, jotka ovat digisanelimellani olumpuksella nauhotettuja, ja joissa on ylimääräisiä pätkiä ja epäonnistuneita kohtia, jotka voisi poistaa äänitteestä surutta. Taistelin eilisillan asian parissa lopputuloksena koko tiedoston katoaminen. Yritin leikata haluamani pätkät pois, mutta samalla katosi nekin mitä halusin jäljelle jättää. Noh, onneksi alkuperäinen tiedosto on visusti tallessa, joten suurtakaan vahinkoa ei tapahtunut. Mua vaan turhautti ja turhauttaa.
Joka tapauksessa c-kasettien maailmaan hyppääminen on varsin kiehtovaa ja sykähdyttävää. Edelleen harmittaa tosi paljon viime syksyisen kovalevyn hajoamisen yhteydessä menettämäni nauhotteet, mutta tyhmyydestään saa kärsiä. Opinpahan jatkossa tekemään kaikesta tärkeästä (oli sitten tunnearvoltaan tai asialtaan) varmuuskopioinnit.
”Aarteitani” selatessani surkuttelin mm. ettei Yle ole digitoinut vanhoja, huippuhyviä kuunnelmiaan ja pistänyt vaikkapa myyntiin niitä. Tokihan Yle-Shopista saa Knalleja ja Nokineniä ja uusimmista ainakin Täällä pohjantähden alla. Mutta niin monta muutakin hyvää kuunnelmaa on tehty. Eilen unohduin kuuntelemaan Juha Lehtisen meriseikkailua Atlantic Unicornia sekä toissailtana sarjakuvanakin tunnetun Tintin seikkailuja.Kuunnelmista suosikkejani on ehdottomasti Matti Yrjänä Joensuun Timo Harjunpää –romaanien pohjalta tehdyt kuunnelmat. Petteri Sallinen on juuri sellainen kuin Timo Harjunpään kirjojen perusteella kuvittelen olevan. Näihin kuunnelmiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen kuten myös James Folletin Maata etsimässä-kuunnelmaankin.  
Kyllähän netistä jonkin verran kuunnelmiakin löytyy, mutta olisi ihanaa kun ne olisi myös oikeasti laillisesti saatavissa. No onneksi omista c-kaseteista niitä löytyy useampia ja siirtämällä ne koneelleni ne säilyvät vielä pitkään.
Lukijat, kertokaa millainen suhde teillä on ollut kuunnelmiin!
 
Jos kuunnelmat  sykähdyttävät niin kyllä sydän hyppii rinnassa ja pna leviää kasvoille kun nauhurista alkaa kuulumaan teini-ikäisen Hepan hölinöitä 😀 Olen lapsesta saakka nauhotellut paljon ja vasta toisellakymmenellä ymmärtänyt myös säästää niitä. Valitettavan moni nauhoitus on tuhottu ennen teinivaihetta. En tiedä kestäisinkökään kuulla omia leikkejäni alle 10v, huoh…
Silti soisin jotain niistäkin olevan tallessa. Nuo yläasteen ajan nauhotukset ovat kyllä aika järkyttäviä, mutta ei niitä voi roskiinkaan heittää. Kauhulla odotan mitä kaikkea unohtunutta tuolta laatikosta vielä löydänkään…

Julkaistu

Viisi päivää ilman avokin seuraa

Onkohan tämä nyt sitä aa-luokan aikaa kun mies on reissussa?
Meillä tosi harvinainen tilanne; avokki pois kotoa useamman päivän.
Olen ollut keskiviikkoaamusta itsekseni ja rehellisesti sanottuna eka päivä meni vähän totuttelemiseen ja suunnattomaan harmitukseen, sillä pyykkikone sanoi yhteistyönsä irti hajoamalla kesken lakanapyykkiä. Olin aikas märkä kun vetisiä lakanoita väänsin kuivemmaksi vedestä näillä pikkukätösilläni. Noh nyt pitäisi selvittää onko esissä uuden koneen osto vai vanhan korjaus 🙁  Muuten päivä meni vähän hohhaillessa ja vasta illasta osasin relata istuen partsilla kuunnellen kirjaa, syöden minttusuklaata hurjat kaksi palaa ja juomalla vihreää teetä.

Taistelin myös tietokoneella, sillä yritin ladata Aim-ohjelmaa, jotta pystyisin keskustelemaan Facebookissa, mutta ei homma onnistunut. Latasin koneelle myös Audacidyn, jotta voisin jatkaa ikuisuusprojektiani siirtää c-kaseteilta äänikuvia, haastatteluja yms. materiaalia tietokoneelle. Audacity tarvitsee apuohjelman mp3-muotoon muokkaamiseen ja Lame on sellainen. Senkin sain ladatuksi, mutta taidot liittämiseen Audacityyn ei onnistunut. Skypen sain sentään toimimaan 😀 Nää kaikki on ollu koneellani toiminnassa ennen syksyistä kovalevyn hajoamista. Nyt vasta sain aikaseksi aktivoitua itseni palauttamaan ohjelmat. Aikasemmin lataukset suoritti mun atk-taitoiset ystävät. Nyt halusin olla itsenäinen, mutta huono kielitaito ja huonot atk-valmiudet päätti toisin 🙁

Keskiviikkoillan jälkeen päätin, että ohjelmien lataukset riittää mun saavutukseksi ja joku viisaampi saa neuvoa/auttaa mut eteenpäin. Tahdon vaan olla hätähousu, mutta en kuitenkaan halunnut jökkiytyä tähän koneellekkaan.

Torstaina piipahdettiin ystäväni kanssa markkinoilla, jotka olivat tuossa parin kilsan päässä. Paljon oli lakujen, muikkujen ja vaatteiden myyjiä. Löytyipä sieltä myös pöydät Sdp:ltä, Perussuomalaisilta ja Keskustalta. Johtuu kai syksyn kunnallisvaaleista. Ostin makeuttamatonta mansikkamehua ja Pajuniemen luomukinkkua. Rakastan tuota mansikkamehua, se on herkullista enkä kaipaa siihen sokeria!

Tapasin tuttavan, jota en ole nähnyt useampaan vuoteen. Nautiskelimme suolakeksejä, viinirypäleitä ja paria juustoa rupatellen parisen tuntia. Loppupäivästä seurailin Suomen lätkämatsia istuskellen samalla tietokoneella. Joskus nuoruudessa olen ollut armoton lätkäfani, keräsin c-kaseteille pelaajahaastatteluita, otteluraportteja jne. Erityisinä keräilykohteina olivat Tapparan pelaajat sekä Tshekit ja Slovakit. Haastatteluita löytyy aika monta kasetillista ja osan olenkin jo siirtänyt tietokoneella, eivätkä ne tuhoutuneet kovalevyn hajoamisen yhteydessäkään.
Samaa paloa ei lajiin enään ole, ei se vaan sytytä, vaikka kyllä kai sydämessä paikka kiekolle aina löytyy 😀

Avokin reissatessa on toki kotihommia puuhattava, joten perjantaille kaupassa käyntiä, imurointia, pölyjen pyyhintää jne. Vietimme pienimuotoista naisten iltaa muutaman tuttavan kanssa. Siihen kuului ruokahetki ja mukavaa yhdessä oloa. Vieraat lähtivät jo ennen kymmentä. Itsekin olin kohtuu väsynyt.

Eilen tapasin shoppailun merkeissä luennoilla käyntikaveria. Meillä oli mukava päivä ja kaverini löysi melkein kaiken etsimänsä. Päivän mittaan juttelimme paljon hyvinvointiin, ruokavalioon, ravitsemukseen liittyvistä asioista. Ruohonjuuressa syynäsimme tuotteiden tuoteselosteet tarkasti jne.  Olimme kaupan viimeiset asiakkaat. Kun poistuimme ovet lukittiin samantein 😀

Kuten aina tai ainakin lähes aina… Ruohonjuuresta tuli osteltua kokeiluun kaikenlaista luomujutskaa; vähän tummaa suklaata, Falafel-jauhoseosta, paria mehua koivun mahlaa, teräksisen juomapullon, pakurijauhetta, vuorisuolaa… Toki kävimme muissakin kaupoissa. Itse ostin mustan puseron, jossa sivuilla halkiot ja jossa ruskeita raitoja puseron yläosassa. Oli 70%:n alennuksessa maksaen 12 €
Käytiin syömässä kreikkalaisessa ja ateriointiinkin vierähti melkein pari tuntia. Juttua taisi olla niin paljon ettei ehtinyt syömään 😀

Päivä jatkui vierailulla ystävän luo. Koirat pääsivät revittelemään koirapuistoon, tosin tuo meidän vanhus keskittyi revittelyn sijaan enempi haisteluun ja rapsutusten hakemiseen 😀 Kahden nuoren koiran kirmailua oli ihanaa seurata ja samalla muistella haikeana miten Harmaakuonokin aikasemmin paineli menemään.

Ystävän luona nautimme herkullista ja tuoretta karppiteeleipää kera voin. Nam-nam. Sain ohjeen, joten itsekin täytyy sitä joskus valmistaa. Teeleipää mussuttaessa kului pari mukia teetä. Ja tietysti herkuttelun ohessa juttu lensi 😀

Aamulla matkasin äidin luo. Käytiin Riksun Yrittäjänaisten järjestämillä markkinoilla. Siellä oli paljon käsitöitä/koruja, tyrnimehun myyjiä. Itse ostin lappilaisilta makeuttamatonta karpalo- ja puolukkamehua. Sorruin ostamaan heiltä myös elintarvikelikööreitä karpalokonjakki ja kaarnikka-suklaaminttu -liköörit. Kaarnikka tutummin variksenmarja 😀

Äidin luona söimme herkullista kotiruokaa; kasleria, perunaa, salaattia ja kermaviilikatkislisuketta, nam. Suomen peliä seuraillessa teetä ja kaurakeksi 😀 Päivä hujahti vauhdilla kuten loppujenlopulta tämä koko yksinolokin. Avokki tulee huomenna kotiin kotipuolesta, mutta ehtinemme vasta illalla paremmin kuulumisia vaihtamaan.  Huomisestakin nimittäin tulossa aika kiireinen päivä.

Iloinen on kasvattanut lukijoideni määrää ja toivotankin sinut riemumielin tervetulleeksi lukemaan näitä meikäläisen jorinoita. Täällä nämä jutut kulkevat laidasta laitaan 😀

Ja kiitos Toppis, Blueberry, Jenni ja J.B 11-kysymyksen haasteesta. Kysymyksenne on tallessa ja sopivan inspiraation iskiessä otan ja vastailen niihin.
Nyt mua kuitenkin kutsuu Tamara ja Perintöosa… Ehkä myös unimatti 😀

Julkaistu

C-kasettiprojekti

Perjantai-ilta kuluu mukavasti c-kasettiprojektin kimpussa. ja tää projekti on kestänyt ja kestää vielä pitkään. Olen paljon nuorempana nauhoitellut matkoilta, tapahtumista, kaveritapaamisista tms. Äänityksistä löytyy moneen lähtöön, eikä kaikkea kärsi edes kuunnella 😀

C-kasetit on ”katoava luonnonvara”, eikä niiden kuuntelu nykytekniikalla kohta ole mahdollista. En kuitenkaan ole raskinut heittää kasettejani roskikseen, vaikka moni on siihen kannustanutkin. Tällöin olen kysynyt, että heittäisitkö omat valokuva-albumisi kylmin sydämin roskiin. Vastaus useimmiten on ei. No miksi minä heittäisin omat ”kuvat” pois… Nimitänkin nauhotuksia äänikuviksi ja minulle ne on todella tärkeitä.

Pitkään pohdin miten saisin äänikuvat ikuistetuksi ja lopulta ratkaisu löytyi: ostin usbilla tietokoneeseen liitettävän c-kasettilaitteen. Latasin tietokoneelle audacity-ohjelman ja erinäisten säätöjen yms. jälkeen homma alkoi vihdoin toimimaan. Siitä olen todella iloinen, vaikka hommaa riittääkin. Tällä hetkellä siirrän veljeni häiden jatkoilla oloa tietokoneelle.

Minusta jotenkin tuntuu, että suurin osa meistä näkövammaisista on hyvinkin kiinnostunut nauhoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä. Nuoruudessa monella kaverillani oli myös tapana nauhoitella paljon eri tilanteista. Äänitystaso ei välttämättä aina huippuluokkaa ollut ja näissäkin huomaa toisinaan julmetun kohinan. Nykytekniikalla saakin paljon laadukkaampia nauhotuksia. Nykyisin kuitenkin nauhoittelu on jäänyt. Kokeeko sitä itsensä liian aikuiseksi vai mistä lie johtuu. Monelle oman äänen tallentuminen on kauhistus eikä haluta kenenkään sitä tallentavan. Aikuisena ei ehkä ilkee niin avoimesti mennä ja vaan nauhoittaa.

Tämän c-kasettiprojektin aikana olen vähän innostunut äänikuvien teosta uudestaan. Barcelonasta ja Korkeasaaresta teinkin hyvät stereonauhoitukset Olymbus ds50:lla. Ehkä jatkossakin ainakin matkoilta tulee nauhoteltua.

Olen myös kiinnostunut tekemään äänikuvia luonnosta ja joskus viitisen vuotta sitten minulla oli pitkäaikaislainassa minidicki ja huippumikki siihen. Silloin kävimme luontoretkillä ja nauhoitimme niiltä. Silloinen avustajani kuvaili maisemia, nauhoitimme luonnonääniä tms. Opaskoiravaellukselta sain myös ihanat äänikuvat.

Nauhoittelu ei ole rajoittunut pelkästään äänikuviin, vaan olen keräillyt esim. tapparalaisten, tsekkikiekkoilijoiden haastatteluja niin radiosta kuin televisiostakin. Lisäksi vammaisurheiluun liittyvät raportit ja haastattelut on pitänyt ikuistaa. Nykyisinkin haluaisin ne saada, mutta ei ole tallentavaa digiboxia eikä muutakaan millä nauhoittaisi. Toki voisin toimia kuten ennenkin: c-kasettinauhuri television kajariin kiinni ja äänitys päälle 😀 Se tuntuu vaan niin vanhanaikaiselta 🙂

Olen ollut aina tarkka nauhoittaja, ei saa olla ylimääräisiä naksauksia, tai lauseita jäädä kesken tms. Eli usein tein niin, että nauhotin erilliselle kasetille vaikkapa urheiluruudun ja sen jälkeen kopioin haluamani haastattelun haastattelukasetille. Kuulostaa työtelijäältä ja kyllä se sitä olikin. Nautin siitä kuitenkin.

Noita kasetteja on oikeasti paljon. Jo ns. musiikkisekalaisia löytyy toista sataa, ostokasetit päälle, äänikuvakasetteja lähes toinen sata, ja sitten nuo arkistoimani haastattelut, artikkelit tms.

Eli tää c-kasettiprojekti on pitkä. Tähän mennessä olen siirtänyt lähinnä matkaäänikuvat, tärkeimpiä tapahtumia, lehtiartikkeleita ja haastatteluja.

Näitä äänikuvia on banaanilaatikollinen atk-pöytäni alla. On sieltä jo muutama rasia siirtynyt kaatopaikalle. Projekti jatkukoon 😀