Julkaistu

Pidentyvät laukkapätkät harjotuskentällä

Mukissa lime-eukalyptys-selleri -jogiteetä, joka rauhoittaa ja jonka sanotaan tuovan hyvin unen. Maku ei kovin rauhoittava ole, vähän pistävä. Olen joskus aiemminkin joitain jogiteelaatuja juonut ja kokenut samoin, mutta jospa maun hyvät terveysvaikutukset voittais 😀

Miltein kahden kuukauden ratsastustauko päättyi tänään, yes! Meillä on hiukan hankaluuksia löytää sopivia aikoja tunneille, koska kaverini ei enään ehdi viideltä alkaville tunneille ja itse vielä viikonloppuisin mökkeilen. Tosin tulevana viikonloppuna lähdemme toisen pariskunnan kanssa ajelemaan tandemeilla Porvooseen ja yövytään siellä. Ja seuraavana vietän pe-la -yön Lohjalla. Tarkoitus on tutustua Tytyrin kaivosmuseoon ja omenaviinitilaan. Lauantaina painun suoraan mökille, jossa avokki jo odotteleekin. Elokuun viimeiselle viikonlopulle on suunniteltu/sovittu blogimiitistä Tampereella, josta voi lukea enemmän Quantinan ja Iiven blogeista. Miittiin tekisi mieli osallistua, mutta mökillä odottaa syyspuuhat ja kaveritapaaminen. Toivottavasti seuraava miitti järjestetään mahdollisimman pian Tampereen miitin jälkeen ja silloin on ehdittävä mukaan. Seuraava ratsastuskerta menee väkisinkin syyskuun puolelle, joten sitä täällä innolla jo odottelen.

Oli nimittäin jälleen huippumukava ratsastustunti. Alun haparoinnin jälkeen istunta palasi ja homma alkoi sujumaan. Tosin Airan kanssa sai tehdä helkkaristi töitä, että se teki mitä halutaan. Airahan on ravitahtinen ja tölttäämisestä alkuun ei meinannut tulla mitään. Pikkuhiljaa sain kuitenkin korjatuksi ravin töltiksi ilman opettajan ohjausta ja se tietenkin lisäsi itseluottamusta. Harjoteltiinkin tunnin aikana paljon tölttiä, töltistä raviin, ravista tölttiin työvaiheita. Pohkeita sai antaa ja raipallakin napauttaa. Ravi keventäen sekä harjotusravi sujuivat hyvin. Tunnin loppupuolella laukattiinkin. Ensinmäisellä yrittämällä Aira vain ravasi, toisella tuli jo kolme ja kolmannella 6-7 laukka-askelta 😀 Laukkapätkät vain pitenivät ja pisin kentällä tekemäni laukkapätkä tuli suunnan vaihdon jälkeen. Se oli ihanaa. Nyt taas naamani loisti isossa hymyssä. Vielä en kuitenkaan laukannut kenttää ympäri, vaikka jo ihan pikkasen teki mieli Tiinan laukkaa kuunnellessani. Lopuksi vielä töltti-ravi-töltti -treenauksia, oi-oi miten ihanaa oli taas ratsastaa 🙂

Eilisiltana töiden jälkeen istahdin paljon pienempään satulaan ja lähdin pyöräilemään, vaikka sateen uhka häämöttikin. Taivas repesi minun päästyäni kotiovesta sisälle, mutta pilotti kastui kotimatkallaan. Poljettiin 24.23 km keskinopeuden huidellessa 20.9km/h. Nautin taas iltatreenistä. Valitettavasti en päässyt kokeilemaan lukkopolkimia, mutta niiden testaus on torstaina edessä. Haemme lainapyörän Kalliosta viikonloppuretkeämme varten. Vähän jänskättää, mutta Jukka loi minuun uskoa asian suhteen, joten eiköhän se hyvin mene.

Eilen ilmottauduin sekä alottelijoiden keramiikkaryhmään että pienkorityöryhmään. Molemmat ovat tiistaisin. Aloitan keramiikalla ja lennossa vaihdan rottinkitöihin. Ihan mahtavaa päästä muistelemaan vanhoja, sillä Jyväskylän näkövammaisten koulussa olen tehnyt niin savitöitä kuin rottinkitöitäkin. Saveen jopa kyllästyin, mutta olen jo pidempään haaveillut päästä löytämään saven ihanuus uudelleen. Nyt vielä toteuttamaan lähikuntosalin spinningtunneille osallistuminen, niin sitten olen toteuttamassa kaiken vakimeiningin mitä tälle syksyä haluaisin 😀

Julkaistu

Miniloma huipentui blogimiittiin Tampereella

Mukissa sitrusmate-juomaa, joka toivottavasti piristää, sillä univelkaa on minilomalla tainnut kertyä melkoisesti. Sähkömies häärää kuitenkin keittiössä, joten oli pakko aamu-unisuudestaan huolimatta repiä ittensä sängystä ylös. Ja tämä hetkihän on hyvä hyödyntää postaamalla tänne. Takana on mukava miniloma, joka huipentui eiliseen blogimiittiin. Vietimme hauskan päivän, eikä sadekuurokaan lannistanut meitä kannustaessamme Kanelia puolimaratonilta maaliin ja aiemmin istuskellessamme Pyynikin näköalatornin kahvilassa sateessa herkutellen munkkeja ja kahvia(mulla tosin haudutettua teetä ja gluteeiniton mustikkamuffinssi).

Kokoonnuimme Tampereen rautatieasemalla, josta siirryimme Varalaan. Siellä odottelimme Kanelin matkaan lähtöä rupatellen vilkkaasti. Otto keräsi ympärilleen faneja ja sai hellyyksiä joista poika nauttikin täysin siemauksin. Kanelin juostessa me muut kävelimme Pyynikille herkuttelemaan, mutta ei Kanelinkaan tarvinnut jäädä ilman munkkia 😀

Varalasta siirryimme ruokailemaan ja jatkamaan rupattelua. Aika kului vauhdilla ja aivan liian nopeaan kotimatka alkoi. Kiitos kaikille mukana olleille ihanasta päivästä!!! Kotiin saapui kaksi väsynyttä mutta tyytyväistä matkalaista. Suurin väsy taisi kuitenkin mulla olla kertyneestä univelasta.

Keskiviikkona lähdin matkaan mieli huolta ja murhetta täynnä. Eipä siis paras mahdollinen olotila matkustaa. Aamulla olin käynyt Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Hieroin sitä edellispäivänä ja totesin ettei hotspot ole oikein parantunut ja syylien yms. ihomuutosten kokokin tuntui kasvaneen. LÄÄKÄRIIN, ja onneks menimme. Ihotulehdus ja ihomuutoksia eikä syövän mahdollisuutta voitu sulkea pois. Ajatuskin pahalaatuisesta kasvaimesta ja syöpäsolujen riehunnasta rakkaan koiran kehossa tuntuu hirveältä. Nyt kuitenkin koetetaan saada iho kuntoon, jotta tilanne pystytään paremmin kontrolloimaan. Lääkäri ei kuitenkaan pitänyt takatassussa olevasta läiskästä, joka edelliskerralla näytti hotspotilta, mutta nyt noita pelottavia ajatuksia herättävältä. Läiskä ei ole umpeutunut ja se vuotaa. Joskus pinnalliset pahalaatuiset kasvaimet tekevät niin. Ja ei ollut mielikuvituksen tuotetta kasvaneet syylätkään, joten lääkäri ei halunnut pelotella syövällä, mutta kertoa sen mahdollisuuden. Koira on kuitenkin energinen, iloinen oma itsensä. Ja reissussa ollessani avokin viestit mökiltä on olleet rohkaisevia, vaikka eihän koira kipujaan näytä ja joskus hyvinkin normaalisti käyttäytyvä onkin hyvin sairas. Odotan Harmaakuonoa kovasti tänään kotiin. Lääkäri määräsi ihotulehdukseen vahvan antibiottikuurin, lääkeshampoopesun kolmena päivänä, jonka jälkeen jatketaan kevyemmällä shampoolla neljänä päivänä, korviin lääkitsevää huuhdetta ja tuohon vuotavaan kohtaan kortisonivoidetta paikallisesti, Viakutaania ruokaan laitettavaksi. Huomenna tai keskiviikkona olen eläintenhoitajaan yhteydessä ja viimeistään parin viikon päästä vien koiran lääkärin kontrolliin. Toivotaan parasta, että iho paranee eikä vielä olisi vakavien sairauksien aika, sillä Harmaakuono vaikuttaa vielä energiseltä ja elämänhaluiselta, joten yhteistä aikaa toivoisin vielä olevan. Toki tiedän päivä milloin rakkaasta ystävästä on luovuttava tulevan ja sen sattuvan ja paljon. Nyt mennään kuitenkin viikko kerrallaan ja katsotaan miten meidän käy.

Eipä siis loman aloitukselle paras mahdollinen fiilis. Melkein jo peruin koko reissun, mutta onneksi avokki hätisti matkaan. Tuskaisen junamatkan jälkeen tapasinkin lapsuudenystävän, jonka vieraana vietin pari päivää. Kuulumisia vaihdettiin, käytiin Reipinniemen rantasaunalla saunomassa ja uimassa. Vesi oli vielä uimalämpöistä, mutta ei nyt tietenkään keskikesän veroista. Neljä kertaa kuitenkin saunasta käytiin veden raikkaudesta nauttimassa. Illalla herkuteltiin takoja joihin laitettiin mm. jauhelihaa ja salaattia, juotiin pullo punaviiniä. Otto sai hellyyksiä ja ihanan pitkiä lenkkejä. Torstaina käytiin Pyynikissä munkilla, joten Otolle paikka oli jo eilen tuttu. Sen huomasi lähestyttäessä sen vedosta 😀 Rentoa ja mukavaa yhdessä oloa, vanhojen äänikuvien kuuntelua…

Perjantaina oli aika jatkaa matkaa Speakeasyn kautta Kangasalle. Ruokailin tuttavan kanssa kuulumisia vilkkaasti vaihtaen. Kivaa oli. Ja seuraavassa kyläpaikassa Otto saikin koiraseuraa kolmikuisesta opaspennusta Hiposta sekä kahdesta vanhemmasta koiruudesta. Hippo ja Otto leikkivät paljon ja sunnuntaiaamuna olivat rättipoikkiväsyneitä. Otto selvästi opetti pennulle ”isojen poikien” leikkejä 😀 Otto nautti hurjasti myös vapaana kirmaamisesta. Otti pihalla melkoisia spurtteja onnellisena laukaten – Hippo perässään. Kyllä maalla on mukavaa :O 😀 Muuten aika kului saunoen, rauhaisasti iltaa istuen. Lauantaina kävimme Tampereen seudun Opaskoirakerhossa, jossa vieraana liikkumistaidon ohjaaja ja koirankäyttäjät pääsivät peesareiden kanssa pienille harjoituslenkeille. Kerhon jälkeen nautimme herkullisen hirviaterian ja vietimme rauhallisen illan. Ennen saunaa hieroin 8-vuotiaan koiran, jolla jaloissa ongelmaa. Jo yhden hierontakerran jälkeen koira liikkui paremmin. Tyttö selvästi nautti hieronnasta. Köllötteli paikallaan välillä kipupisteisiin osuessani päätä nostellen. Kyllä se vaan tuntuu hienolta kun pystyy koiran oloa helpottamaan ja auttamaan sitä.

Kaikesta huolesta ja murheesta huolimatta vietin mukavan loppuviikon, joten onneksi keskiviikkona istuin junan penkkiin ja matkustin Tampereelle, kiitos teille kaikille, jotka mahdollistitte tämän miniloman. Nyt arki alkakoon!

Julkaistu

Blogimiitti Helsingissä 9.6.

On kesäisen blogimiitin aika. Bloggaajat ja lukijat kokoontuvat Helsinkiin 9.6. sunnuntaina. Tapaamispaikkana on rautatieasema klo 14.00, josta iloinen joukko jatkaa matkaa Suomenlinnaan nauttimaan alkukesän tunnelmasta. Tarkoitus on käydä syömässä joko Suokissa tai Hesan keskustassa. Paikkaa ei ole vielä päätetty. Miittiin ovat kaikki bloggaajat ja lukijat tervetulleita. Lisäinfoa löytyy mm.
täältä. Ja halutessasi voit laittaa liittymispyynnön Facebook-ryhmään HBM 2013. Siellä sovitaan mm. ruokapaikka tms.

 Itse olin viime vuoden toukokuun blogimiitissä, joka järjestettiin Jyväskylässä. Oli lämminhenkinen ja mukava päivä. Jännitin päivää paljon, mutta onneksi junalippu oli hyvissä ajoissa taskussa, niin en jänistänyt 😀
Nyt kun miitti on melkein kotikonnuilla tuloani en pysty varmistamaan lipun ostolla. Ja taas jännittää, vaikka vuoden takaisesta on vain hyviä muistoja. Nyt ehkä lisäjännitystä tuo uusi opaskoira. Mietin pärjäänkö sen kanssa isossa ryhmässä ja pelkään, että vien liikaa jonkun aikaa, jos koiran opastus ei ole vielä ihan uomissaan. Ja kai vähän jännittää myös uudet ihmiset joita en ole tavannut. Mutta mukaan olen ilmottautunut, joten eiköhän Hepakin paikalle ilmesty uuden opaskoiransa kanssa. Toivottavasti teistäkin mahdollisimman moni innostuu ja lähtee mukaan.

Kohta lähden Harmaakuonon kanssa viimeiselle vieraan paikan lenkille ja sen jälkeen aterioimaan poronkäristystä, joten tästä tulee hieno päivä 🙂 

Julkaistu

2012 oli hyvä vuosi

Takana on hyvä vuosi, ellei suorastaan huippu. Niin paljon kaikkea hyvää siihen mahtui. Ja mikä parasta sain olla terveenä koko vuoden. Ei edes flunssat kiusanneet. Kuulo koheni ja sosiaalinen elämäni sai uutta pontta, joka saa minut hymyilemään. Vanhan harrastuksen (maalipallo) jättämän tyhjyyden onnistuin täyttämään uusin tuulin. Elämääni tuli käsityöt ja niiden myötä ihana Silmukkasiskot-miitti, jonka myötä olen tutustunut moneen ihanaan ihmiseen. Alkuvuodesta myös liikunta toi vauhtia elämään. Syystä tai toisesta (ei selitellä) liikkuminen väheni kevään kuluessa ja kesän alussa mökki vei huomion. Samaan aikaan meille tosin ”muutti” tandem, jolla en päässyt ajamaan läheskään niin paljoa kuin olisin halunnut pilottien puutteen vuoksi. Toivottavasti ensi kesänä pilottivärväys onnistuu paremmin. Ne lenkit mitkä pääsin ajamaan nostatti pyöräilykärpäsen surinaa ja polkeminen kotoa mökille oli mahtava kokemus. Ensi kesänä uudestaan mahdollisimman monta kertaa…

Ratsastamassa kävin epäsäännöllisesti vuoden aikana, keväällä huomas selvän kehityksen, joka antoi tietysti lisäintoa. Syksyltä hepostelut jäi pariin kertaan, mutta jospa nyt talvella taas noustaisiin hevosen selkään uutta oppimaan.

Talvella kävimme lumikenkäilemässä kavereiden kanssa ja joulukuussa ostin avokille ja itselleni omat lumikengät. Ajatus, että täällä mökillä voisimme pitkin peltoja painella menemään ja parit lenkit ehdittiinkin heittämään ennen kelin totaalista loskaantumista. Pakastuis pian takas! Tosin huomenna palaamme kaupunkiin.

Laihtuminen ei sujunut toivotulla tavalla, tosin paino ei ole myöskään noussut. Alimmillaan pääsin 66.8 kg, mutta pääasiassa paino on pyörinyt koko vuoden 67.3-68.6 kg:n välillä. Talvella käydessäni 2-3 kertaa viikossa uimassa paino lähti hyvin putoamaan kuten myös Detox-kuurin aikana ja sen jälkeen.  Keväällä jo lakkasin merkkaamasta painoa ylös, mutta uuden vuoden alkaessa ajattelin taas aloittaa painon kirjaamisen sekä ottaa enempi laihdutusmoodia mukaan terveellisellä tavalla.

Vuoteen mahtui ihania lomaviikkoja. Kanarialla rentouduimme ystävämme vieraana, Kuusamossa hiihtelimme keväthangilla, Hartolassa mökkeilimme soudellen, uiden, saunoen, grillaillen. Lontoossa paralympiatunnelmaa, shoppailua, musikaali jne. Kesäviikonloput juhannuksesta saakka omalla mökillä pihaa laittaen ja relaillen.  Kesään mahtui päivä Haapsalussa ja la-su-retki Hämeenkyröön, joten puuhaa on riittänyt. Syksyn viikonloput täyttyi kolmesta messutapahtumasta, muutamasta mökkiviikonlopusta, päivästä  Porvoossa jne. Arki-iltoihin kerran-pari kuussa käsityötapaamisia, opaskoiratouhuja tms. Kevään päivistä on nostettava Jyväskylässä ollut blogimiitti, sillä se oli ihana päivä sadesäästä huolimatta. Olen onnellinen, että uskaltauduin mukaan vammastani huolimatta. Toivon, että voisimme taas alkaneenakin vuonna miitata. Olen tosin ollut syksyn aikana laiska bloggaaja ja vielä laiskempi teidän blogien kommentoija, mutta siitäkin huolimatta toivon tapaavani teitä taas.

Julkaistu

Blogimiitti

Olen ikionnellinen etten antanut sokeuteni olla esteenä lähteä blogimiittiin Jyväskylään!
Vietin mukavan päivän blogimiitin merkeissä. Pidin tapaamisen ilmapiiristä/hengestä, ihmisten avoimuudesta, iloisuudesta, rentoudesta.
Vammani ei varastanut  päivän teemaa, vaikka se huomioitiin tarpeen vaatiessa.
Teidän kanssanne yksinkertaisesti oli hyvä ja helppo olla, joten onneksi työnsin möröt muualle ja hyppäsin junaan!

Kuten täälläkin kirjoitin, etukäteen pohdin paljon uskallanko/voinko ja plääpplääp osallistua. Ja hitto voinhan minä! Vielä eilisaamuna mietin aamupalaa syödessäni, että entä jos olen vaivaksi, entä jos vammaisuuteni on jollekulle vaikea kohdata/ongelma. Tai mitäs jos riitaannumme ja kaikki menee pieleen, miten pääsen Helsinkiin menevään junaan jne.
Nyt tajuan miten hassuja ja hölmöjä aatoksia, sillä tapasin monta mukavaa bloggaajaa
 eilisen aikana.
Enkä missään vaiheessa tuntenut sokeuteni häiritsevän ketään tai mitään. Näin luontevasti kun aina ihmiset osaisivat asiaan suhtautua, elämähän olisi kovin helppoa 😀

Hyppäsin junaan Tikkurilasta ja matkan varrelta tuli pari bloggaajaa kyytiin. Oltiin Jyväskylässä hyvissä ajoin ja matkakeskuksessa odottelimme loppuja. Lähdimme Jyväsjärven n. 6 kilsan lenkille sadetta uhmaten. Tihkusateesta huolimatta juttu lensi ja hersyvä nauru täytti kadun. Pyöräilijätkin pääsääntöisesti kiersivät muualta. Vain jotkut ”tosiurheilijat” uskaltautuivat naislauman läpi 😀

Rakas Harmaakuono esitteli itsestään possupuoltaan 😀 röhkimällä liikkuessamme. Kaikki äänen kuulleet voivat todistaa, että koirasta voi lähteä hyvinkin sikamainen ääni 😛

Lenkin ja pienen siisteytymisen jälkeen siirryimme Sohvi-nimiseen ravintolaan syömään. Ruoka oli hyvää. Juttua riitti edelleen rönsyillen ja varmasti päivä olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta kotiaskareet ja matkustamiset vie aikansa, joten kaikki mahtavuus loppuu aikanaan ja kotimatka alkaa. Tosin kotimatkalla Harmaakuono sai vielä rapsutuksia ja minä seuraa, joten mahtavuus sai vielä vähän jatkoa.

Haluan kiittää kaikkia mukana olleita hienosta päivästä sateisuudesta huolimatta!
Järjestäjälle erityiskiitokset!
Ja tavataanhan mahdollisimman pian uudestaan?

Kotona olin yhdeksän paikkeilla. Ilta meni hohhaillessa. Väsytti, mutta ei osannut mennä ajoissa nukkumaan. Tänäänkin päivä on mennyt aikalailla pelastusarmeijalle, mutta haitanneekos tuo? Avokin lopetettua treeninsä istahdamme saunan lauteille rentoutumaan. Sitä ennen syöksähdän hetkeksi kasvimailmaan. Nyt olen keksinyt, että haluan rukolaa kasvamaan. Saatan olla myöhässä jo, mutta rakas äitini tulee huomenna pariksi päivää, joten yrtti-istutukset, tomaatit tms. esissä. Nyt saa heittää niitä hyviä vinkkejä!!!
Eli, miten rukola onnistuis parhaiten, mites esim. jäävuorisalaatti???

Julkaistu

Aurinkoinen synttäripäivä – kevät on parasta aikaa

Kävin Harmaakuonon kanssa lenkillä ja miten auringon paiste, lämpö, lintujen laulu, kevään tuntu… saikaan minut iloiseksi ja energiseksi. Kävellessäni mietin miten kovaa linnut lauloivatkaan tajuten etten viime keväänä kuullut niitä molemmin korvin kunnolla. Olin lintukonsertosta aivan myyty ja kaikista kevään äänistä. Vaikka vuosi sitten vasemman korvan kuulo oli jo palautunut, ero nykyiseen on uskomaton. Ihmekkös tuo, että kotiuduttuani pulppusin iloa ja energiaa. Siivosin parvekkeen; pesin kaiteet, kalusteet ja lattian. Sillä välin avokki valmisti sunnuntaiateriana synttäriateriaksi perunoita ja jauhelihakastiketta. Kastike muodostui kermasta ja tomaatista 😀 Jälkkäriksi sain Valion välipalarahkan appelsiini maultaan. Aamulla aamupalan jälkeen nenän eteen lykättiin herkullinen mansikkaviineri. Ja en muista milloin olisin syönyt niin herkullista viineriä. Siinä oli paljon OIKEAA mansikkaa eikä sokeriviivatkaan maistuneet keinotekoisille kemiallisille viivoille 😀 Viineri oli jostain pienleipomosta. Nam….

Aterian jälkeen sain vielä puolentoista tunnin hieronnan. Pyysin hieromaan alaselkää, mutta sain koko selän hieronnan. Avokki hoiti myös takareisiä toivoen mun levottomien jalkojen asettumista. Olen Kuusamosta lähtien kärsinyt öisin toisinaan tosi voimakkaistakin levottomista jaloista. Vaiva on todella inhottava/rasittava. Hieronnan jälkeen on ollut ihanan rentoutunut olo ja unimattikin jo hiippailee lähistöllä, joten ehkä tänäiltana en jämähdä tähän.

Keskiviikkona mulla oli kiropraktikko ja selkäni oli paremmassa kunnossa kuin aijemmin. Hiihtäminen ja uimattomuus oli tehneet yläselälle hyvää. Valitettavasti uintitekniikkani ei ole niskahartia-ystävällinen.  Siitä huolimatta uimaan halajaa mieli. Toivottavasti alkavalla viikolla se mahdollistuu.

Keskiviikkoiltana vietin aikaa kulttuurin parissa. Olin kaverini kanssa katsomassa Espoon kaupunginteatterissa Risto Isomäen kirjaan Sarasfatin hiekkaa  perustuvaa teatteriesitystä. Kirja on hyvä ja intensiivinen. Näytelmä oli pettymys! Se oli kertakaikkisen pitkäveteinen ja ehkä vähän ylitaiteellinen mun makuuni. Siinä oli paljon erilaisia valoshow-tyyppisiä juttuja. Meille näkövammaisille oli kuvailutulkkaus, joten ne valo- ja muut visuaaliset jutut ei olleet ongelma. Ongelma oli pitkäveteisyys. Ihmettelimmekin miten niin hyvästä, tiiviistä kirjasta voikin saada noin tylsän.

Torstaiaamuna oli vuorossa kaverin kanssa kahdeksan kilsan lenkki. Pidimme mukavaa vauhtia ja nautimme kevätaamusta . Reippaan lenkin jälkeen teehetki ja kotona töitä kolmesta seittemään. Viime viikko olikin töiden suhteen mukava. Monta sellaista asiakasta soitti, josta ei ole kuulunut aikoihin, jopa pariin vuoteen mitään. Se on aina lämmittävä tunne ja ilahduttavaa kun vanhat asiakkaat tauon jälkeen palaavat.

Ja olen saanut uusia lukijoita! Tervetuloa Ruusa ja Quantina mukaan! Toivottavasti viihdytte!

Ja lauantaille 5.5. on junalippu Jyväskylään ostettu, joten nyt ei enään jänistetä 😀

Julkaistu

Blogimiitti

Jokin aika sitten mm. Iive vinkkaili blogissaan Jyväskylässä järjestettävästä blogimiitistä. Mieleni pohjalla alkoi mukavasti kutkutella ajatus osallistumisesta tapahtumaan. Toinen (se varovainen ja ujo) puoliminusta hangoitteli vastaan. Voinko lähteä treffeille vieraalle paikkakunnalle tuntematta muusta seurueesta ketään? Varmasti kaikkia jänskättää enempi vähempi tavata uusia ihmisiä blogien takaa, mutta eivät kuitenkaan ole kanssaihmisien varassa. Toki minulla on opaskoirani, mutta emme kuitenkaan osaa itsenäisesti mihinkään vieraassa ympäristössä.

Kutkutus osallistumisesta kuitenkin kasvoi ja kasvoin ja päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja ”tunnustaa” kiinnostukseni tapahtumasta ja liityin naamakirjassa tapahtuman ryhmään. Sieltä sainkin kannustavia kommentteja ja lupasin lähteä 5.5. olevaan blogimiittiin. Kun päätös oli tehty, innostus on ollut suuri. Nyt on kuitenkin alkanut ”sokkoraasua” jänskättämään. Junalippuja en eilen avustajan kanssa ehtinyt varaamaan, joten homma on hoidettava pikimmiten. Kun lippu on hankittu en enään jänistä 😀

Jotenkin tuntuu ihan hassulta, että näin jännittää ja huolestuttaa pärjäänkö miten hyvin, sillä en toki haluaisi kellekään olla liiaksi vaivaksi. Avokki on kannustanut lähtemään ja ylittämään itseni. Sekin on ihan pöllöä, että johonkin näkövammaisten tapahtumaan voi helpostikin lähteä yksin, vaikka muita ei juuri tuntisi. Se on paljon helpompaa kuin tämä. Ehkä se kertoo huonosta itsetunnosta tai jostain.

Avustaja tulee perjantaina töihin. Itse lähen koulutukseen, mutta jätän hälle listaa työtehtävistä ja yksi tehtävistä on tuo lipun osto Jyväskylän junaan! Eli, näiden jännityksieni ja vaivaksi olo-ajatuksien ei anneta taltuttaa halua tavata teitä muita bloggaajia!

Höh, miksi kirjoitin tästäkin tänne…
Ollakseni rehellinen ja avoin 😀
Ja jos joku lukijoistani sattuisi haluta osallistua eikä vielä ollut tietoinen tästä…

Eli, Blogimiitti Jyväskylässä 5.5. noin klo 12.00 alkaen
Tarkoituksena reippailla yhdessä, jonka jälkeen käydä syömässä.
Ilmottautua voi niinacmon@hotmail.com
ja hältä varmasti saa myös lisätietoja miitistä!
Ja ryhmä löytyy Facesta nimellä JBM 2012
Ja anteeksi etten nyt laittanut suoria linkkejä blogeihin mistä asiasta olen lukenut tai tuonne Facebookkiinkaan.
Rehellisesti laiskuus voitti 🙁