Väriä blogiin ja Liikuntahaaste etenee

Blogini on saanut hivenen uutta ilmettä; sininen tausta vaihtui vihreään pambumetsään, otsikot sinisestä vihreään, blogien sivut uuden ja toivottavasti käytännöllisemmän paikan, lista seuraamistani blogeista myös palautui julkisuuteen ja luetuimpia tekstejä nyt näkyy kolme niin kokoajalta kuin kuukaudeltakin. Liuta tunnisteita myös sivupalkissa, jotka toivottavasti helpottavat blogin selailua.
Näistä muutosten toteuttamisesta on vastannut hyvä ystäväni, joten isot kiitokset hänelle kera halausten. Ihanaa kun on ystävä, joka auttaa. Uudistuksista on myös kiva saada palautetta, joten avatkaahan sanainen arkkunne ruusuineen ja risuineen.
Kolmasosa Liikuntahaasteen minimitavoitteesta on saavutettu; tänään kuuden kilsan lenkki (70 min) toi 20. liikuntapäivämerkinnän. Tammikuulle liikuntapäiviä kertyi kymmenen ja nyt helmikuussa mennyt 16 päivää ja kymppi kasassa, jeeee!!! Penkkitreeni ei ole toteutunut ohjelman mukaisesti, mutta uitua on tullut senkin edestä; 6 uintitreeniä = 7.5 km (6h5min). Lisäks pari lenkkiä, kerta spinningiä ja ratsastusta. Yhtenä päivänä olen ainoastaan tehnyt kaksi liikuntasuoritusta (4.2. lyhyt pakkaslenkki ja penkkitreeni). Eli 10 liikuntapäivää/11 treenikertaa. Tästä on hyvä jatkaa, helmikuuta jäljellä 13 päivää, joten sen verran aikaa saada myös paino alle 68 kilon. Takkusta on, lohduttavaa kuitenkin, että ne 69 ylitykset on nyt taas jääneet ja horjutaan siellä 68.4-68.8 kilon välillä. Tänään 68.6, joten kyllä tämä tästä. Sen on pakko, pakko!!!
Frilla-kaulahuivi ei ota onnistuakseen. Tänään sain neulotuksi ehkä n. 15 cm ennen kuin taasen työ oli niin kierukkeella ettei auttanut kuin purkaa 😀 Mutta, kyllä mä sen vielä saan onnistumaan!
Harpulla oleva petroolinsininen kaulaliina alkaa olla liki valmis. Siitä ei kyllä täydellistä tule, valitettavasti. Jospa ne pienet mokat onnistuis kätkemään työn sisään tai jotain 😀
Arvonnan voittaneelle Sorvattarelle lähti tänään paketti postiin, joten eiköhän viimeistään maanantaina luoksesi saavu pehmoinen paketti 😀
 

Arvonta!

Olen saanut uuden lukijan ja 30. lukijan! Tervetuloa Linda joukkoon! Toivottavasti viihdyt seurassa.
Marraskuussa taisin luvata arvonnan kun luetuin postaus ylittää 500 lukukerran tai kun blogini saa 50. lukijan. Nyt mieleni kuitenkin tekee aikaistaa arvontaa. Onhan 30 lukijan rajapyykin rikkoutuminenkin jo jotain 😀 Ja toisekseen mulla on monta ideaa palkinnoksi. Saatanpa olla hivenen malttamaton enkä jaksa odottaa kauempaa…
Laitanpa siis arvonnan pystyyn 😀
Kerro tämän postauksen kommentointiin mitä Endorfiinista voimaa –blogi on sinulle antanut
tai vaihtoehtoisesti mainitse mieleen jäänein kirjoitus (1 arpalippu)
Mainosta arvontaa omassa blogissasi ja laita minullekin tieto mistä maininnan löydän (1 arpalippu)
Esitä minulle jokin kysymys mihin haluat vastauksen (1 arpalippu)
On siis mahdollisuus saada kolme arpalippua maksimissaan!
Osallistua voi 5.2. saakka.
Anonyymit: laittakaa nimimerkki mukaan!
Kysymyksien vastauksista teen arvonnan jälkeen oman postauksensa, ja jos jokin kysymys synnyttää kokonaisen oman tekstin, se julkaistaan erikseen.
Nyt ei muuta kuin osallistumaan ja tietoa levittämään muillekin!
Varmaan haluaisitte tietää mitä on mahdollisuus voittaa, mutta se olkoon yllätys…
Toivottavasti mieluinen sellainen.

Mahtifiilis penkkitreenin jälkeen -endorfiini kiertää suonissain – IHANAA

Mulla on penkkitreenin jälkeen taasen aivan loisto-olo.
Vaikka kuluneen viikon liikunnat jäi liian vähäisiksi, penkkitreeni pisti taasen endorfiinit liikkeelle. Nyt lisättiin siis puolitoistakiloa pääsarjoihin, eli tein viisi sarjaa 27.5 kilolla, sarjoissa kymmenen toistoa. Ekaa sarjaa lämmittelyiden jälkeen tehdessäni, mietin treenistä tulevan takkuisen ja raskaan. Mitä vielä loput sarjat vaan paranivat. Ilmeisesti koordinaatio alko vörkkiin. Ja taidan olla myös vähän hitaasti lämpiävä. Maalipallossa aikanaan dieseliksikin kutsuttiin, joka taisi pitää silloin paikkansa ja nytkin 😀 Ehkä lämmittelyn tehokkuuteen on syytä jatkossa kiinnittää huomiota lisää, jotta pääsarjat kulkee heti alusta
Kapeaa penkkiä otettiin pari sarjaa 22.5 kilolla. Siinäkin ekassa sarjassa tanko vaappuili jonkin verran, mutta toisessa homma sujui paljon hallitummin. Paksunnuksilla tehtäviin sarjoihin lisättiin kilo, joten 21 kilolla. Pystypunnerrus 15 toistolla kaksi sarjaa 4.5 kilon käsipainoilla seisten ja sama istuen. Taljalla ojentajatreeniä, 10 kiloa riitti pariin 15 toiston sarjaan. Sit 20 kilolla ylätaljaa eteen ja 15 kilolla seisten lavat liikkeelle. Huomiota kiinnitettiin siihen, että liike alkaa lapaluista eikä käsien kiskaisulla. Lopuks vielä hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä kulmasoutua. Kädet alko oleen aikas poikki, joten lopuksi pyörittelyitä, ravisteluita, verryttelyä ja lyhyet venytykset.
On aika jännää miten lyhyessä ajassa ja vähillä treenikerroilla itseluottamus kasvaa ja uskaltaa nostaa, vaikka vähän alkaisikin lihaksissa tuntumaan. Ens viikolla taas kilo lisää, joten 28.5 kg viidellä 10 toiston sarjalla, jeah… Mä taidan ehkä pystyä tähän ohjelmaan… Ja tiedättekö mitä??? – Mä odotan jo seuraavaa treeniä. Jospa silloin saan taas lisää tehoja ja vielä paremman fiiliksen. Nälkä kasvaa treenatessa 😀
Treenin jälkeen palkitsin itseni taas tuolla Sitrus-sarjan suihkugeelillä, dödöllä ja voiteella. Lisäks mulla on uutta ihanan tuoksuista shamppoota, jota ostin kampaajalta viime syksynä. Mä niin rakastan raikasta, puhdasta tuoksua ja hyvää treenin jälkeistä fiilistä…
Ennen treeniä päivällä esittelin ystäväpariskunnalle kuumakivihierontaa. Toinen heistä oli asiakkaanani ja toinen seurasi toimiani. Oli hauskaa käydä ammatillista ajatusten vaihtoa hoidosta ja sen kehittämismahdollisuuksista. Muutenkin tän pariskunnan kanssa käydään fysioterapiaan ja hierontaan liittyviä keskusteluja illan istujaisissamme. No hieronnan jälkeen istuttiin kahvipöydässä tummaa suklaata maistellen kera pähkinöiden. Huomenna treffataan taas. Tällä kertaa perehdymme Elisa Viihdepaketin saloihin ja pystynkö tallentamaan netin kautta ohjelmia näillä ruudunluvuillani vai en. Pitäkää peukkuja!!!
Blogi on ylittänyt ehkä mainitsemisen arvoisen virstanpylvään, sillä blogia on luettu nyt yli 10.000 kertaa. Eihän se hirveästi ole johonkin yli 65 tuhannen lukukertaan verrattuna, mutta hyvä alku kuitenkin 😀 Rekisteröityneitä lukijoita tällä hetkellä 29 ja luetuin teksti lähentelee 400 lukukertaa. Postauksia kirjoitettu 155 ja tämä on se 156.
Blogin kirjoittaminen aloitettiin 9.8.2010, joten 10.000 lukukerran ylitykseen aikaa meni 1v 5kk ja 6 päivää. Katsotaan milloin 20 tuhatta lukukertaa ylittyy, meneekö aikaa enemmän vai vähemmän. Täytyypä yrittää olla mielenkiintoinen tulevaisuudessa 😀 Muutenhan niitä lukukertoja ei tule!

Postaus ”mitä mieleen juolahti” -löpinät

No niin, nyt se on tapahtunut
Eilisessä postauksessa, jossa esittelin valokuvia jouluaatolta kuusen paikalle olikin tullut suolakivilamppu 😀 Onneksi ystäväni tuli hätiin ja vaihtoi oikean kuvan, joten nyt joulukuusi on paikallaan 😀
Olenkin ”jännityksellä” odottanut, että milloin onnistun kuvien laitossa mokaamaan ja eilen se sitten tapahtui. Ehkä tuo kuusen tilalla ollut suolakivilamppu on saanut kummastusta aikaan ja sainpa kommentin ettei kannattas kuvia laitella, kun kerran ei näe eikä tuu oikeita kuvia  oikeisiin kohtiinsa.  Ehkä ei, mutta silti aion jatkossakin kuvia laittaa, nyt kun kerran olen oppinut miten se tapahtuu. Ja jos mokia sattuu, niin sitten sattuu. Ja sellaisen sattuessa mulle ystävät hyvät aina saa vinkata asiasta, jotta saan homman korjatuksi. Ei siis saa arkailla viestiä, että tuo on nyt ihan viturallaan tms. Valokuvat tuo kuitenkin aina väriä ja elävyyttä teksteihin ja olen iloinen, että osaan nyt kuvia jakaa, ja osaan myös tehdä niitä linkkejä, mutta virheitä sattuu varmasti jatkossakin, mutta nauretaan hyvällä niille. Ystävän kanssa hymyiltiinkin, että meillä on ollut hiukan erilainen joulukuusi mihin ollaan totuttu. No se siitä ja kuvamateriaalia tulee jatkossakin 😀
Mulla on kauhea kirjoitushimo tänne blogiin, mutta aina ei vaan ole mitään erityisempää kirjoitettavaa. Senhän huomaa tästäkin postauksesta 😉 Joo, mulla olis monen luennon muistiinpanot mitkä voisin kirjoittaa auki, mutta nyt tää kirjotushimo on sellainen, että tekstiä pitäisi saada vaan tulla tajunnanvirrassa eikä muistiinpanojen pohjalta. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan… Että jos teillä bloggaajat on kysymyksiä tai aiheista mistä haluaisitte lukea mun kirjottamana, laittakaa ihmeessä kommentointiin, niin pääsen luovasti naputtelemaan.
Facebookiin laitoin huvikseni kysymyksen hyvistä aiheista ja ilmeisesti opaskoiran kanssa toimiminen ja eläminen kiinnostaa. Olen opaskoirasta ehkä suhteessa kirjoittanut aika vähän. Jos olisin kirjoittanut blogia saadessani tuon Harmaakuonon, tekstiä olisi tullut paljon enemmän aiheesta, koska silloin minullekin kaikki oli uutta ja ainutlaatuista. Nyt elämä on asettunut uomiinsa ja elämä opaskoiran kanssa tuntuu tavalliselta ja siitä ei mukamas osaa kirjoittaa. Mutta, mikä jottei aiheeseen voisi paneutua vähän enemmän täälläkin. Heitettiin kysymys, että miksi anoin opaskoiraa, mikä sai haluamaan opaskoiran? Rehellisesti sanoen, vaikea muistaa. Olin pyörittänyt asiaa mielessäni jo pidempään. Haaveilin pitkistä reippaista lenkeistä ja uskoin opaskoirasta olevan hyötyä myös minun urheiluharrastuksen oheistreenaamiseen. Valkoisen kepin kanssa kun liikkuminen on hitaampaa, ainakin minulla. Ja kun koiran sain, se oli juuri ilo siihen mitä halusinkin. Oli hienoa kävellä kovaa, joskus liiankin kovaa…Liikkuminen jouhevoitui. Koira kun kiersi esteet, ei tarvinnut enää kepin kanssa koluta esteitä ja miettiä mistä pääsee ohi. Nyt koira tekee sen puolestani ja se tunne alkuun oli aivan uskomattoman hieno. Mulle opaskoira on edelleen ehdottomasti paras apu nimenomaan lenkkeilyssä. Ja vähän vieraammillekin reiteille uskaltautuu. Jos eksyy, eipähän eksy yksin 😀
En tiedä osaanko paremmin edes vastata tuohon miksi halusin opaskoiran. Ehkä palaan aiheeseen omana postauksenaan jossain vaiheessa. Ja opaskoirajutut varmastikin lisääntyy siinä vaiheessa kun on Harmaakuonon eläköittämisen aika ja uuden oppaan kanssa liikkuminen alkaa. Tiedättekö, ajatus on todella pelottava. Lähteä nyt jonkun vieraan nuoren koiran kanssa lenkille, huih! Ja tässä kohtaa totean, Harmaakuono ei todellakaan aina ole maailman luotettavin innostuessaan vetämään ja kohkaamaan liikaa. Olen kuitenkin oppinut sen metkuihin ja pelottaa ajatus siitä millainen sen seuraaja oikeasti on. Osaanko sen kanssa kulkea, löytyykö yhteinen sävel, kohtaako kemiat jne???
Onneksi on tukiverkostoa opaskoirien kouluttajat ja vapaaehtoistyötä tekevät peesarit joidenka kanssa voin treenata kulkemista, ja kasvaessamme koirakoksi, opimme luottamaan toisiimme pikkuhiljaa. Se on lohdullinen ajatus ja siihen pitää vain luottaa. Nyt kuitenkin nautin Harmaakuonon kanssa liikkumisesta niin kauan kuin se on mahdollista. Näin talvella herra jaksaa loistavasti. Sunnuntainen seitsemän kilsan lenkkikään ei tuntunut missään, vaikka vauhti olikin ihan kohtalainen. Kesällä ei tosin voinut ajatella kävelevänsä läheskään niin pitkästi, ei edes 20asteen aurinkoisessa säässä. Tuleva kesä vähän pelottaakin. Tässä pähkin, että soittaakko opaskoirakoululle vai mitä tehdä. Haluan päästä kesälläkin pitkillekin lenkeille. No en välttis missään hirveessä helteessä, mutta parissakympissä kylläkin. Nyt vaan menee niin hienosti Harmaakuonon jaksamisessa, että kesän ongelmat tuntuvat kaukaisilta ja ihan jostain toiselta aikakaudelta olevilta…
Ja ette voi kuvitella miten nämä kohta kahdeksan vuotta on saanut mut niin kiintymään tuohon opastajaan. Jokainen varmasti kiintyy tavalla tai toisella kotona olevaan lemmikkiin.  Oman kiintymisen Harmaakuonoon tunnen tietystikin ainutlaatuiseksi ja ainutkertaiseksi samalla tietäen muiden tuntevan samoin omien koiriensa kohdalla.  Rakkautta ja kiintymystä lisää paljon se mitä ihanaa koira on tuonut taloon tullessaan, mitä mahtavia reissuja opaskoiran myötä olen tehnyt jne. Harmaakuono säilyy aina ja aina muistoissain lämpimin ajatuksin, vaikka joskus pinna meinaa palaa vetämiseen tai kohkaamiseen.
Mutta, varmasti myös sen seuraaja tuo samoja ihania asioita elämääni ja varmasti myös jotain uutta.
No ei tämä nyt ole mikään Harmaakuonon jäähyväispostaus, joten naatitaan yhteiselosta niin kauan kuin sitä kestää…
Mulla on alaselkään kertynyt kunnon kuonakertymät syystä tai toisesta. Ne tuntuvat tosi aroilta hierottaessa ja alaselkä on tosi arka ja jäykän kipeä.  Tää alko eilen ja on jatkunut nyt nää pari päivää. Olen venyttänyt pakaraa, nivusta tms. helpottaakseni painetta alaselässä laihoin tuloksin kuitenkin. Tätä on ollut joskus ennenkin, menee yleensä parissa-kolmessa päivässä ohi. Ärsyttää vaan kun alkuviikon treenit on kärsinyt moisen takia ja huomenna en ehdi treenamaan. No toivottavasti perjantaina voin tarttua kahvakuulaan ja vetästä ainakin kevyen treenin. Ja tällä viikolla on sit penkkitreenikin luvassa ja sitä en halua missata. Mun on pakko saada tietää onnistunko tuossa kymmenen viikon ohjelmassani! Tosin treenaamattomuus pitäis vaakalukemat kivempina 😀 Sunnuntaina paino oli 68.4 kg, joten paluu nestevähyysjutusta tapahtunut. No Treenien jälkeen vaaka onkin huidellut 69.4-69.7 kilon välillä. Saas nähdä mitä vaaka huomisaamuna virallisena punnauspäivänä mulle huutelee.
Arvasin kyllä, että treenaamisen alotus aiheuttaa tuon painon nousun, lihaksisto imasee nesteet itteensä jne, ja menee hetki kropan tottua lihastreenin tuomaan kuormitukseen. Silti ärsyttää tuo kilon nousu. Tavote kun ois päästä sinne alle 68 kilon mahd. pian. Noh, kyllä tää tästä. Ärsytykselle ja turhaumalle ei vaan maha mitään, vaikka kuinka tietää ja järki sanoo muuta!
No jop, jospa nyt lopettelisin tältä erää tämän ”tajunnanvirtaus” postauksen ja ottaisin harpun kouraan ja kirjan korville. Eilisilta meni mukavasti noissa merkeissä kuunnellen Kapteeni Randtia etsimässä ja harputellen 😀 Mut ennen harppuhetkeä täytyy lukasta päivän postaukset. Niin, nukkumaankin tietysti pitäs mennä…

3-vuotiskihlapäivä

Kolme vuotta sitten…
näihin aikoihin istuin avokin kanssa olohuoneessa kynttilän valossa kuunnellen Laura Pausiinia kovin onnellisena sormukset sormiin pujotettuna.
Laseissa kuohuviiniä
Uusi kihlapari oli siis syntynyt 😀 Ja tuo pari yhä onnellisena yhdessä monta ihanaa muistoa ja kokemusta rikkaampana. Tuo ilta on kaunis muisto ja pysyy sydämessäin.
Kihlauksen vuosipäivää vietimme jo sunnuntaina hyvän ruuan äärellä toistemme seurasta nauttien. Tänään arkinen aherrus vei mennessään; avokki työpaikkakäynnillä ja minä Mielenterveysmessuilla kiertelemässä. Illalla hieroin avokin niskahartia-seudun ja tuo ihanuus on minulle luvassa huomenna kiropraktikon jälkeen.
Messuilla oli paljon eri Mielenterveysaiheisia yhdistyksiä esillä. Messut oli erittäin tieto/asiapitoiset. Krääsää ei ollut myynnissä eikä houkuttimena.  Ainoita myyntikojuja oli oikeastaan korumyynti. Korut olivat samoja mitä avokilta sain lahjaksi sunnuntaina. Kävimme kuuntelemassa Jaakko Halmetojan luentoa, joka oli sisällöltään hyvin samansuuntainen kuin kuun alkupuolella Terveysillassa ollut luento. Tämä tämänkertainen oli vaan paljon tiiviimmässä muodossa. No aikaakin puolet vähemmän J Mut luentojen sisältöön paneudun myöhemmin. Mulla onkin tuolla aika monen luennon muistiinpanot odottamassa läpikäyntiä. Olen ollut luvattoman hidas niiden kanssa ja toisaalta olen ajatellut sairauslomallani olevan aika pakertaa niiden parissa fiiliksen mukaan.
Tän blogin lukijoiden määrä on noussut 28 lukijaan. Kiitos teille kaikille kun olette matkassa mukana. Ja toivotan uusimmat (julialume):n ja Liioliin  lämpimästi tervetulleeksi. Musta olisikin oikeastaan hauskaa tietää teiltä lukijoilta mikä postaus tai asia/juttu on saanut teidät jäämään tänne?  Siis tarkoitan myös teitä muitakin lukijoita kuin kahta uusinta 😀 Toki myös blogin kehitysideat tms. on tervetulleita ja niitä kysymyksiä saa edelleen laittaa tulemaan joidenka perään viime viikolla ”huutelin”.
  

Kysy Hepalta kysymykset mitä Endorfiinista voimaa-blogi sinussa on herättänyt

Vielä en järjestä arvontaa
50 lukijan rajapyykki tavoittamatta
tai 500 lukukerran ylitys yksittäisessä postauksessa saavuttamatta.
Arvonta järjestetään heti jommankumman tavoitteen täytyttyä!
Sitä ennen haluan kuitenkin antaa teille lukijoille mahdollisuuden esittää kysymyksiä minulle aiheista/asioista mitkä mieltäsi on blogini myötä jäänyt askarruttamaan. Liittyi se sitten työhöni, kiinnostuksen kohteisiini, harrastuksiini, näkövammaan, kuulo-ongelmiin tai elämääni, ole rohkea ja tee kysymyksesi joko tämän postauksen kommenttiosioon tai Ota yhteyttä –sivulta löydät yhteystietoni. Kysymyksiä voit heittää parin viikon ajan. Vastailen niihin sairaslomallani omana postauksenaan.
Tänään on ollut hyvä päivä. Aamupäivällä olin joogassa ja sen jälkeen ystävän luona teellä ja rupattelemassa. Alkuillasta pari asiakasta ja nyt illalla rentoa oleskelua. Kohta on painuttava nukkumaan, sillä huomenna istun Näkövammaisten keskusliiton hallituksen ja Liittovaltuuston välisessä seminaarissa, jonka aiheena on Näkövammaisten keskusliiton strategia vuosille 2012-2016. Joogaa haluan kuitenkin ennen nukkumatin moikkailuja hehkuttaa.
Kirjoitin syyskuussa ensinmäisestä joogatunnista. Ohjaaja on vaihtunut ja nyt meillä on kolmas ja ehdottomasti paras ohjaaja. Hän kertoo sanallisesti todella hyvin liikkeet mitä kaksi aikaisempaa ohjaajaa ei tehnyt. Näillä parilla kerralla minulle on auennut monta juttua ihan uudella tavalla. Jooga jää joulutauolle 15.12. ja kevätkauden alettua tammikuussa ohjaaja taas vaihtuu. Ennen korvaleikkausta ehdin vielä kerran käymään joogassa.
Tänään tunsin oikeasti tekeväni keskivartalon lihaksilla töitä. Tiedustelimmekin parin muun kanssa missä tämä hyvä ohjaaja pitää tunteja, josko menisimme mukaan ja jättäisimme tuon näkövammaisryhmän. Mutta, katsotaan miten asiat järjestyy. Tänään opin kissan ja kobran salat 😀

Terveys ja kauneus -messujen tunnelmia ja shoppailuja

Vietin hienot kaksi päivää Terveys ja Kauneus –messuilla Helsingissä. Shoppailin messutarjouksia aivan liikaa, tunnen itseni tuhlaajatytöksi. Löysin ihania bambusta tehtyjä vaatteita, tyynyn ja peiton, magnesiumsuihketta ulkoiseen käyttöön, d-vitamiinia suihkeena sisäiseen käyttöön, korvavaikun puhdistusainetta jne. Nuo suihkeet ovat käsittääkseni uutuustuotteita ja ajattelin jossain vaiheessa esitellä niitä tarkemmin ja samalla kertoa käyttökokemuksistani. Kyseiset tuotteet löysin Terveyssiskojen pisteestä.
Istuin kolmella luennolla
– Terveen paperit (Maalaislääkäri Tapani Kiminkinen)
– Elinvoimaa esivanhempien ruokavalinnoilla (Ravintokouluttaja Airi Rekilä)
– Syö ja nuku itsesi onnelliseksi (Ravitsemuskonsultti, funktionaalisen lääketieteen asiantuntija Paula
Heinonen)
Kiminkinen ja Heinonen olivat huippuhyviä puhujia, ottivat yleisönsä loistavasti. Heinosen luennolla oli väkeä niin paljon, että istuimme lattialla 😀 Näistä luennoistakin ajattelin postailla tarkemmin. Tietysti, jos nyt saan kommentteja, että ei pätkän vertaa kiinnosta, niin ehkä sitten en. 
Olen jäänyt miettimään tätä blogia viime päivinä, kuinka kiinnostavista asioista kirjoitan, onko kelleen iloa luentomuistiinpanoista jne??? Haluaisin jotenkin kehittää tätä blogia paremmaksi, kiinnostavammaksi. Ideoitakin olisi, mutta en osaa niitä toteuttaa, en tiedä edes onnistuisiko ruudunluvullani. Miten saisin esim. viisi luetuinta tekstin otsikkoa näkyviin, tai onko mahdollista saada viisi käytetyintä tunnistetta näkyviin??? Viime viikolla yritin muokata julkisessa näkymässä olevaa blogilistaa, mutta onnistuin poistamaan koko listan, joten pahoitteluni ettei bloginne näy etusivullani 🙁 Toisaalta, tarvitseeko mun yrittää saada tästä blogista jotenkin parempaa sellaisin ideoin mitä itse en osaa tai en pysty toteuttamaan? Jotenkin on kurjaa aina pyytää apua ja kun ystäväpiirissäni ei oikein ole montaakaan joka bloggerin salat tuntisi, avun pyyntö kohdistuu aina samaan henkilöön. Nyt vähän pelkäänkin kuormittaneeni hänet, koska on ollut viime viikkoina kadoksissa. Olen todella surullinen siitä ja itselleni vihainen, että olen ehkä kenties liikaa apuja pyydellyt.  Mietinkin pitäisikö heittää Facebookiin kysely, jos sais sellasen ”aputiimin”, mut luotto ois kovin tärkeää käyttäjätunnuksien ja salasanojen takia… Noh, ei tää täällä märehtimällä parane, mutta olen asiaa miettinyt paljon viime aikoina. Ja tämä meni nyt todella kauas messutunnelmista, joten…
Perjantaina olin messuilla parin ihmisen kanssa, jotka ehkä enemmän olivat kiinnostuneet kauneudesta ja muodista. Toki myös terveyspuoli kierrettiin, käytiin salaatilla jne. Kauneuspuolelta löysin aivan ihania bambusta valmistettuja päällysvaatteita. Jokin aika sitten ostin Stockmannilta tarjouksesta naisten alusasuja, jotka on tehty bambusta. Bambukankaaseen ihastuin toissakesänä löydettyäni hihattoman. Kangas on ihanan pehmeää ja miellyttävää iholla. Kuun alussa Tikkurilan maalaismarkkinoilla oli sukkia bambusta, jotka ovat jalassa huippuihanat. Nyt ostin pitkähihaisen ja lekkingsit sekä avokille saman satsin miesten versiona. Kyseinen nainen valmistaa tuotteet itse ja housuissakin oli viittä pituutta, joten mulle lyhytjalkaisellekin löytyi sopivat.  Sain hältä käyntikortin, joten uuden tarpeen iskiessä voin ottaa suoraan yhteyttä häneen. Vaatteet mitä ostin olivat mustia.
Vähän piti hemmotella itseä. Istuimme hetken nautiskellen lasilliset skumppaa kera tummalla suklaalla päällystetty mansikka, pari suklaapalaa ja basillikan lehti. Samalla kuuntelimme esitelmää nikkeliallergiasta, joka on tosi yleinen allergia. Skumppa oli mun makuun vähän kuivaa, suklaa liian makeaa ja mansikka herkullinen 😀
Terveyspuolella pääsimme maistelemaan mm. kennohunajaa, piimäjuomaa johon oli sotkettu vadelma- ja mustikkakeittoa, spelttipuuroa, erilaisia voimajuomia. Spelttipuuro oli tosi hyvää ja sitä pitääkin kyllä itekin joskus keittää. Mehiläishoitajien pisteessä oli suloisia onnenapiloita mehiläisvahasta. Ne ovat ekologinen vaihtoehto uudenvuoden tinalle. Ne oli niin söpöjä, oli pakko ostaa. Ne sulaa jo 60 asteessa ja voi käyttää uudelleen 😀 Samassa pisteessä oli ihania saunahunajia. Ostin saunahunajan, jossa oli aromaattisena öljynä appelsiininkukkaöljyä.
Biokian suklaamarjat on mun heikkous, pakko tunnustaa. Neljä pussia kympillä, maksavat normaalisti 3-4 euroa per pussi. Uutena heillä on nyt marjajauheita ja ostinkin yhden tyrnijauhepussin suklaamarjojen lisäksi. Tuotteiden esittelijä kehui, että hyvä kokonaisuus 😀 Vielä pari vuotta sitten messuilla pusseja sai viisi, joten niin ne ajat muuttuu ja hinnat kallistuu 😀
Kävin myös Shock Absorber Urheiluliiviklinikalla, josta vuosi sitten ostin urheilujuoksuliivit, jotka on olleet loistavat, ihan parhaat mitä koskaan minulla on ollut. Esittelijä muisti minut ja sain vitosen alennusta kun tulin taas käymään. Lisäks sain asiakaslahjana sellaisen käteen pujotettavan neofreemisen taskun, johon voi laittaa avaimet ja kännykän lenkille lähtiessä, jos ei ole takissa/housuissa taskuja. Ite olen tuolle neofreemille allerginen. En tiedä voisinko käyttää kuitenkin paidan päällä. Palvelu tuolla oli todella ystävällistä ja ammattitaitoista. Noh, hintaan mitä liivit maksavat on syytäkin. Olen isorintainen ihminen ja tullut siihen tulokseen, että halpisliivit ei ole minulle. Olen niitä vuosia ostanut ja aina vieläkin korkeahko hinta kirpaisee liivejä ostaessani. Sitä toivoisi niinä hetkinä olevansa lautarintainen, ei olisi niin suurta väliä liivien laadulla 😀
Tuolloin perjantaina meillä meni aika paljon ruokailuun aikaa. Oli hankalaa löytää kaikille kolmelle sopivaa syötävää 😀 Seurueessa oli täysin vegaani, jolle ei tahtonut löytyä oikein mitään. Pitsahatista lopulta lohkoperunoita. Itse en taas halunnut mitään mättöevästä ja halusin salaatin 😀 Salaattiahan ei tietenkään ollut Pitsahatin pisteessä, joten ei muuta kuin etsimään. Noh, onneksi viereisellä ravintoloitsijalla oli ja sain kylmäsavulohisalaatin.
Lauantaina messuilla meni koko päivä, koska kävimme luennoilla. Kiminkinen ja Rekilä puhuivat vajaan tunnin ja Heinonen melkein pari tuntia, joten messuajasta meni nelisen tuntia luennoilla, ja pitihän se syödäkin jotain. Söin ihanan lohileivän ja sorruin herkulliseen suklaavadelmakakkuun 😀 Kauneuspuolelle tuolloin lauantaina emme edes ehtineet vilkaisemaan. Heti päivän aluksi löysin Familonin Ultra cool peitteen ja tyynyn joista sanotaan Finlaysonin verkkokaupassa
”Climarelle® Cool koostuu ohuista ja kevyistä high tech -kuiduista valmistetusta erikoiskankaasta. Climarelle®-mikrokapselit aikaansaavat viilentävän vaikutuksen ja tuottavat miellyttävän unielämyksen ja nukkumismukavuuden. Ultra Cool -tyyny on erittäin ympäristömyötäinen. Tyynyn muotoutuva Comforel® Eco -polyesteripallokuitu valmistetaan ympäristöystävällisesti energiaa, vettä ja luontoa säästäen. Kotimaiset Ultra Cool -tyynyt ovat helppohoitoisia, turvallisia ja kestäviä. Allergia- ja Astmaliitto on myöntänyt Familon-tyynyille ja -peitteille Allergiatunnus®-merkin kuitutuotteista ainoana Suomessa.
Viilentävä aistimus, äärimmäistä keveyttä
Familonin uudet Ultra Cool -tyynyt ja -peitteet luovat optimaaliset edellytykset hyvin nukutulle yölle. Pehmeän Ultra Cool -tyynyn viilentävä vaikutus on vailla vertaa. Kankaan ja kuidun välissä olevan erikoiskankaan Climarelle®-mikrokapselit luovat ihanan viilentävän vaikutuksen ja miellyttävän nukkumismukavuuden. Tuote on saatavana vain Finlayson-myymälöissä ja -verkkokaupassa
Koko: tyyny 50×60 cm
Viilentävä & pehmeä
Päällinen: 100% puuvilla, alla Climarelle® Cool -erikoiskangas
Täyte: 100% Comforel® Eco -polyesteripallokuitu 500 g
Väri: valkoinen”
Peitteestä teksti on oikeastaan sama, peiton koko vain eri 😀 Että miksikö menin ostamaan tuollaiset? En tiedä olinko myyntipuheen uhri vai en… Kärsin useimmiten öisin kuumuudesta. Herään lähes joka yö ainakin kerran siihen, että minulla on kuuma. Ja tuo kangas tuntui kädessä todella viilentävältä ja tuotteen messutarjouskin oli oikeasti aika hyvä, hinnasta lähti kaikenkaikkiaan 60 euroa, joten hivenen kirvellen sorruin. 
Viime yönä nukuin ensinmäisen yön ja ehkä ei ollut niin kuuma, kangas pysyi viileähkönä ja viileni nopeasti, jos siirsi pois iholta. Nukkumisesta viime yönä teki taivaallisen myös sängyssä olleet puhtaat, raikkaat petivaatteet, illan sauna, pari lasia punaviiniä kera juustojen 😀
Tyynyä ja peittoa sitten raahasin koko päivän mukanani. Niistä olikin iloa Heinosen luentoa kuunnellessa, ei tarvinnut istua paljaalla lattialla vaan tyyny pehmentämään 😀 
Päivä meni nopeasti ja kotona mua odotti avokin valmistama jauhelihamakaroonilaatikko, nam. Oli löytäny k-kaupasta luomujauhelihaa ja mulle teen kanssa luomuriisikakkuja. Olin avokista enemmän kuin ylpeä 😀 Olen vähän hurahtanut noihin riisikakkuihin. On ne ehkä ainakin vähän parempi vaihtoehto kuin keksit 😀 Toivottavasti en ihan kauheasti huijaa itseäni 🙂
Varmasti palaan vielä myöhemmin messujuttuihin, kunhan oon saanut luetettua esitteitä jollakin ja nuo englanninkieliset nimet listattua jne. Ja käyttökokemuksia tulee varmasti noista suihkeista mitä ostin. Huomisaamuna alkaa d-vitamiinin suihkuttelu 😀 Toivottavasti viihdytte matkassani. Mutta, jotta tästä postauksesta ei tulisi ”liian lyhyt” jatkan vielä vähän muilla kuulumisilla.
Kiitos sille, joka vinkkasi viime viikolla blogissaan Lidlin juoksuvaatetarjouksesta. Joogan jälkeen minäkin kiiruhdin lähi-Lidliin ostamaan vaatteita itselleni ja avokille. Molemmat sai juoksuhousut, aluspaidan ja housut, avokki vielä sukat. Ostin myös Denssin, sähkökipuhoitolaitteen, joka maksaa toista sataa yleensä, Lidlissä 25 euroa, joten olihan sellainenkin hankittava 😀 Toimivuus on vielä testaamatta, mutta laitteelle tulee varmasti käyttöä. Mulla on Lidlin urheiluvaatteista hyvät kokemukset ja onkin todettava, että ei ole mitään järkeä maksaa mitään ”Intersport”-lisää vaatteista, kun edullisin hinnoinkin voi saada hyvää urheiluvaatetta. Että vinkkailkaa ihmeessä jatkossakin Lidlin tarjouksista. Meillä kun jököttää postilaatikossa ”ei mainoksia eikä muitakaan ilmaisjakelulehtiä”-kyltti. Tuo siksi, koska mainoksia tulisi ihan järjettömät määrät ja kun niitä ei nähdä lukea, on parempi ettei niitä tule olleskaan. Silti tulee isot kasat viikossa eri firmojen lehtiä ihan nimellä. ”paras” on kun yövyin toissakesänä heinäkuussa yhden yön Varalan urheiluopistolla, siitä lähtien olen saanut heidän asiakaslehtensä. Ja ei oikeesti vois vähempää kiinnostaa Varalan uutiset 😀
Meillä on nyt ”sunnuntaiateria” ollut monena viikonloppuna vähän tauolla. Ehkä viimeisin on tuo luomumunista valmistettu sairaan herkullinen munakas. Tänään (eilen) valmistimme broilersuikaleista ruokaa. Koska avokki rakastaa kermaa tein kerma-valkosipulimarinadin ja herkullista tuli. Broiskun kanssa söimme keitettyjä perunoita ja jälkiruuaksi kokkasin maitorahkasta, banaanista ja kaakaonikseistä jälkkärirahkat. Eipä sokeria kaivattu, herkullista oli ilmankin 😀 Ens viikonloppuna voisi taasen panostaa enempi tuohon sunnuntaiateriaan. Haluaisin kokeilla tehdä linsseistä tai kikherneistä jotain hyvää ja herkullista, joten jos vinkkejä, kertokaa ihmeessä!
Ja vielä ennen kuin lopetan on syytä kertoa miten maalipallon EM-kisat suomalaisittain meni. Vinkkasinhan niistä täällä menneellä viikolla tiistaisessa postauksessani. Miehet onnistuivat täydellisesti voittamalla mestaruuden. Joukkueessa pelasivat Petri Posio, Erkki Miinala, Jarno Mattila, Ville Montonen, Tuomas Nousu ja Petteri Peitso. Joukkue voitti kaikki ottelunsa turnauksessa. Liettua oli finaaliin lähdettäessä ennakkosuosikki ja Suomi haastaja. En muista milloin Suomi olisi Liettuan voittanut, mutta se tapahtui lauantaina lukemin 9-3! Edellisestä arvokisamitalista aikaa on jo vierähtänyt 15 vuotta. Miehet voittivat paralympiakultaa Atlantassa 1996, joten olihan pitkän tauon jälkeen mitali aivan loistava juttu! Onnittelut!
Naiset sijoittuivat kuudenneksi. Alkulohkossa kaatuivat Saksa ja Espanja. Venäjälle ja Tanskalle tuli selvät tappiot. Puolivälierissä Ruotsi vei jatkoajalla voiton, joten naiset päätyi pelaamaan sijoista 5-8. Ukraina kaatui 3-0, mutta Israili vei pinnat Suomelta samoin numeroin. Naisten joukkueessa pelasivat Katja Heikkinen, Krista Leppänen, Maija Somerkivi, Sanna Tynkkynen, Kaisu Hynninen ja Iida Kauppila. Molemmat joukkueethan varmistivat Lontoon paralympialaisiin paikkansa jo kevään Turkin paralympiakarsintaturnauksessa, joten kova treeni jatkukoon.
Ja vielä ihan lopuksi 😀 😀 haluan kiittää H3nn4:ää, KIITOS! Hän on maininnut blogini osoitteessa http://www.lemmikkipalstat.net/foorumit/Forum20/HTML/370792.html Tämä ilahdutti kovasti. Kiinnitin asiaan huomiota kun katsoin blogini tilastoja ja käyntejä oli yht’äkkiä paljon ja tuo linkki löytyi. Kävin tietysti uteliaana katsomassa mitä tuon linkin takaa löytyy ja yllätys oli iloinen! Ihanaa, jos tämä blogini on ansainnut mainostusta muilla foorumeilla. Ja Iiven blogissa sain menneellä viikolla myös maininnan, josta häntä kiittelinkin jo siellä, mutta kiitokset Iive vielä täälläkin! Ja nyt Ultra Cool-peiton alle ja pää tyynyyn, Hepa!