Julkaistu

Kahden viikon mökkiloma – parhautta

Niin ne joulu ja uusivuosi sujahti mökillä. Kotiuduimme vasta eilen, joten kaksi viikkoa mökin rauhassa luonnon helmassa on takana. Talvikin saatiin sopivasti loman alkuun, vaikka uudenvuoden jälkeen vietimmekin pari tuhnuista ja vesisateista päivää loppulomasta nautittiin taas talvisäästä. Talvisesta säästä olimme niin innoissamme, että jouluvalmistelut meinasivat jäädä ulkoilun varjoon, mutta eihän meillä aikataulua ollut. Maanantaina saavuttuamme mökille ja tavarat purettua sekä takkaa lämmitetty painuimme lammen jäälle luistelemaan. Jään pinta oli tasanen ja helppo luisteltava. Hämmästyin miten jaksoin luistimilla tunnin. Koirat juoksivat ympärillämme touhukkaina ja me nautimme olosta, luistelusta. Seuraavana päivänä sama uusiksi ja mielenkiinnosta laitoin Sports Trackerin päälle. 58 min ja 2.76 km keskinopeuden ollessa 2.8km/h. Avokki tosin paineli paljon vauhdikkaammin, itse vähän arkailin mahdollisia epätasaisuuksia ja suuntien pysymistä. Avokki kyllä jaksoi kärsivällisesti antaa suuntaa ja pääsin vähän vauhdikkaampaan luisteluunkin. Nuo kahden päivän luistelut oli parhaat luistelukerrat, sillä tuli lumisade ja kola rikki. Avokki kyllä ansiokkaasti putsasi lapioiden lunta jäältä, mutta vesisade ja sohjo pilasi tasaisen jään. Päätimme kuitenkin kokeilla maanantaina 12 asteen pakkasessa sujuisiko luistelu vai ei. Nyt jää oli todella muhkurainen ja jouduin koko ajan hakemaan tasapainoa. Luisteltiin opastuksessa, mutta 25 minuuttia riitti tasapainotreenausta :DD Mutta saatiinpa ainakin kuvat otettua, jäivät edelliskertojen huumassa ottamatta 🙂

Aatonaattona luistelun jälkeen ulkoilu jatkui kuusen oksien haulla. Sopiva pikkukuusi ja oksat löytyi lammen rannasta.

Illalla leivoin piparkakkutaikinasta pikkuleipiä joidenka sisään laitoin valkohomejuustoa. Tattaripohjainen taikina oli todella murenevaa, joten pikkuleipätyyli tuntui parhaimmalta. Sempper-jauhoseospohjaisesta leivoin ihan piparipipareita kuusia, tähtiä, koiria ja sydämiä 🙂

Aattona lähdimme puolilta päivin lumisateeseen kävelemään. Teimme reilu tunnin lenkin käyden metsikössä tasapainoilemassa. Koirat saivat kirmailla vapaana ja nauttia olostaan. Lenkille lähdimme myös joulupäivänä nyt kulkien metsäautoteitä pitkin 14 asteen pakkasessa kulkien reilut puolitoistatuntia 🙂 Harmaakuono paineli edellä nuuskien puun vierukset, syöden paskaa. Otto puolestaan tassutteli minun perässäni lähes koko ajan. Aattona lenkin jälkeen avokki lämmitti saunaa ja minä kokkasin kinkun paistuessa uunissa. Tein kraavilohirullia mihin sisään sulatejuustoa, sitruunaa, katkarapuja ja tilliä. Lisäksi leikkasin herkkukurkkuja smetana-hunajadippiin dipattavaksi. Tarjolla oli myös kylmäsavulohta ja lämminsavulohta. Avokille silliä, joka oli tiskistä ja jota minäkin pidin siedettävänä. Punajuuri- ja italiansalaattejakin maistoin, mutta käsitykseni niistä ei muuttunut. Vasta Tapanin päivänä lämmitettiin peruna- ja maksalaatikkoa joita riitti vielä lauantaillekin. Kinkku oli 2.5 kilon viljapossukinkku eikä kumpikaan oikein siitä pitänyt.

Kokkailut kokattua laitoimme saunataukoja ilahduttamaan halkotulikoriin puut loimottamaan.

Kuten ehkä kuvastakin huomaa lunta pyrytti melkoisesti. Saunoimme ajan kanssa tauoilla käyden. Jouluaterialle istuimme hiljalleen ruuasta nauttien. Avokilta sain Sports Trackerin sykevyön, merinovillasukkia, merinopipon sekä merinokypärämyssyn. Aiemmin olin saanut kotiin isohkon puulaatikon langoille. Ystäviltä sain kaksikorvaisen teekupin, korvikset, punaviiniä, tattarikeksejä, kynttilän jne. Avokille annoin mm. sukkia, pipon, takoraudasta taotun kirves-riipuksen, kuumavesipullon, viinilasit. Jossain vaiheessa koirat saivat myös omat jouluherkkunsa.

Minun on tunnustettava, en ole aikuisiällä istuskellut pakkasella nuotion lämmössä. Tapaninpäivän iltana istuimme kymmenen asteen pakkasessa reilu tunti talven hiljaisuutta kuunnellen ja nuotion lämmöstä nauttien. Siinä oli hyvä olla. Tuona iltana aloitin neulomaan Teddy-langasta joustinneuleponchoa, jonka päättelin perjantai-iltana ja aloitin neulomaan tuubihuivia ruutukuviolla. Neuloessa kuuntelin kirjoja joita toki kuuntelin myös yölukemisena. Loman aikana ehdin kuunnella:
Deborah Smith – Risteävien polkujen kahvila
Jodi Picoult – Sisareni puolesta
Laura Save – Paljain jaloin
Marlo Morgan – Viesti ikuisuudelta
Mark T Sullivan – Peurariitti
Ja eilisaamuna aloitin Sullivanin Henkitanssi-kirjan. Minua kiehtoo aporginaalit sekä intiaanit. Laura Saven kirja oli koskettava kertomus omasta syöpäsairaudestaan, peloista, vihasta, toivosta. Sisareni puolesta-kirjassa oltiin myöskin syövän ympärillä hurjine tunteineen. Arjen alettua tietää taas kirjojen kuunteluvauhdin hidastuvan, ainakin toivottavasti. En nimittäin halua valvoa öitäni, vaikka kirjojen kanssa se onkin hauskempaa. Loman aikana pääsääntöisesti nukuin todella hyvin ja ilman melatoniinia. Nyt vaan huomaa melatoniinin puutteen, viime yö meni valvomiseksi melatoniinista huolimatta. Toivottavasti tuleva yö sujuu paremmin, sillä huomenna on pt-treeni.

Lauantaina taasen lenkkeilimme reilut puolitoista tuntia ja edelleen Harmaakuonon energisyys sai sydämet laulamaan 😀 Loman aikana katselimme televisiota todella vähän. Lauantai-iltaisin katsoin Syke-sarjan uusinnat kun aattoiltoina ei televisiolle ollut aikaa. Jälkimmäisenä lauantaina tuli myös Juoppohullun päiväkirja ja ensinmmäisen viiden minsan jälkeen avokki vaihtoi kanavan enkä vastustanut. Saimme veljeni perheeltä juustolautasen, joten loman aikana kahtena iltana herkuttelimme juustoilla. Tehtiin uuniriisipuuroa myös kahdesti, sulatettiin pakkasesta hernekeittoa ja avokki kokkasi munakasta.

Ennen vuoden vaihdetta heräsimme maanantaiaamuun 25.2 asteen pakkasen paukkuessa. Koko päivä oli todella kylmä, mutta avokki innostui jäältä lunta lapioimaan 22-24 asteen paukkupakkasessa yli kolme tuntia. Minä puolestani harjoittelin Dropboxin käyttöä ja neuloin. Piipahdin ulkonakin koirien kanssa.

Mulla oli seuraavana päivänä ratsastus ja illalla alkoi vähän jänskättämään miten käy kun pakkanen paukkui edelleen 24 asteessa. Tiistaiaamuna pakkasta ei enään ollutkaan kuin pari astetta ja satoi lunta. Hepostelupäivästä tuli hieno. Kirjoittelen siitä oman postauksensa. Sen kuitenkin totean, että sain yli neljän tunnin ulkoilusta raittiin ilman myrkytyksen; uni maistui!!!

Ystäväpariskunta tuli luoksemme vuoden vaihdetta juhlimaan. Valmistin meille tacoaterian maustaen jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, tuoreella chilillä, mustapippurilla ja tomaatilla. Tein vihersalaatin, jossa yrttisiä juustokuutioita. Lisäksi tarjolla oli ananasta, kurkkuja hunaja-smetanahässäkällä. Saunan jälkeen paistoimme uunissa makkarat. Aterialla nautiskelimme punaviiniä, jota jäi vielä ruokailunkin jälkeen juotavaksi. Iloisen saunomisen jälkeen olikin aika valmistautua ulos juomaan kuohuvaa vuoden vaihtumisen kunniaksi sekä ampumaan pari pataa. Yö jatkui nuotiolla glögiä nautiskellen.

Seuraava päivä olikin hivenen hidastempoinen. Keli oli sateinen ja liukas. Hiljalleen kokkailin broilerkastikkeen, jossa sipulia, paprikaa, ananasta, cashewyta, kookoskermaa. Lisukkeena riisiä. Ilta oli huomattavasti edellistä rauhallisempi. Ruokailimme ja saunoimme. Mukavaa rentoilua!

Perjantaina viettelimme rauhaisan päivän vieraiden lähdettyä. Univelkaa, joten neulontaa ja kirjan kuuntelua. Lenkille teki mieli, mutta pääkallokeli, joten jäi seuraavaan päivään. Räntää olikin satanut niin paljon, että pahin liukkaus oli poissa. Tunti taasen vierähti räntäsateessa taivaltaen. Sunnuntaina olikin jo selvästi pakkasta ja uutta lunta. Kävelyllä oli ihana olla huonosti nukutun yön jälkeen. Ja ylipäätään oli parhautta olla mökillä rentoutumassa. Ehdimme viettämään avokin kanssa yhteistä aikaa ja sosiaalista elämääkin oli sopivasti avustajan käydessä luonamme ja ystävät oli vierainamme Hepan ratsastuspäivää unohtamatta. Näillä jaksaa taas.

Julkaistu

Marras-joulukuun messuilut/tapahtumat

Marras- ja joulukuun aikana kiertelimme Silmukkasiskojen kanssa monessa eri tapahtumassa alottaen Tampereen Kädentaitomessuista, joissa vierähti kaksi päivää nopeaan parin Siskon kanssa. Kiertelimme standeja kaikessa rauhassa saaden uusia ideoita sekä shoppailtua joululahjoja :DD Nähtävää oli paljon enkä edes yritä muistaa kaikkea, koska se on sula mahdottomuus. Lankoja ostin aika hillitysti, vain kolmea :DD, mutta paperinarua sitäkin enemmän 🙂 Lisäksi innostuimme ostamaan mosaikkikuusen valmistuspaketit. Saas nähdä mitä siitä tulee kun alan liiman ja mosaiikkipalojen kanssa näpräämään. Toiset jo tekivät omat kuusensa ennen joulua. Ehkäpä omani valmistuu ensi jouluksi :DD Yksin en hommaan uskalla ruveta, joten on leväytettävä kalenterit auki ja etsittävä sopivaa aikaa Siskojen kanssa.

Äidille löysin Minna Immosen piirtämän kukkakalenterin tulevalle vuodelle sekä upeat kynttilät. Äiti kyselikin mistä olin löytänyt niin hienot kynttilät ja kalenterin. Lisäksi jo aiemmin ostamani sieniopas sai kehuja.

Avokille löysin Juliartin kellanvihreästä villasta virkatun tölkinjäähdyttimen,tonttuvaarin villasukat, pipon, joka sopii mökkityöläiselle täydellisesti sekä puukon. Sen avokki sai jo kihlapäivänä lahjaksi 😀 Kuvassa oleva kuumavesipullo ei ole messuilta 🙂

Mökille ostin villaiset istuinaluset, kynttilöitä, valoja kransseihin jne. Messuviikonloppu oli todella kokemisen arvoinen. Perjantaina kävimme Tampereen kissakahvilassa ja nautiskelimme Hotelli Tornin ravintolassa herkullisen illallisen. Lauantaiaamuna kello soi 6.30 ja 8.30 olimme jo matkalla bussille :DD Koko päivä vierähti messukeskuksessa, paluubussia jouduimme odottelemaan nollakelissä liki tunnin ja se meinasi jo kysyä vähän huumorintajua. Onneksi seurassamme oli mukavia messulaisia ja aika kului rupatellen. Nälkä oli kova ja ruokailun jälkeen vasta heräsi messukoomasta henkiin. Iltaisin tuli neulottua kranssin päällistä. Sunnuntaiaamuna taasen aikaisin ylös ja koko päiväksi kiertelemään. Viiden jälkeen lähdimme väsyneinä, mutta onnellisina ajelemaan kotiin.

Itsenäisyyspäivänä vuorossa oli Wanhassa satamassa Naisten joulumessut. Ns. vanhusten pöydästä löysin veljien lapsille villasukkia jalkoja lämmittämään <3 Avokille löytyi saapassukat. Itselleni ostin ns. hyvinvointisukat, koruja, karvapohjalliset ja mökin saunaan tontun, jonka parrassa tervaa. Karvapohjalliset on päässeet jo testiin ennen joulua olleella ratsastustunnilla.

ranne- ja kaulakorut ovat palmunsiemenistä valmistettu. Korvisten materiaalia en valitettavasti muista. Ovat ostettu eri käsityyöläisiltä. Aika vierähti nopeaan kuten aina kierrellessä. Pari kertaa istahdimme alas teen ja kahvin ääreen kuulumisia vaihtamaan.

Sunnuntaina 14. kiertelimme Porvoon pikkuputiikkeja. Itselläni oli jo lahjat ostettuna, joten ostoskassiin ”eksyi” lähinnä herkkuja 😀 Vanhoissa taloissa olevissa kaupoissa on oma ihana tunnelmansa, oli myös ihanaa tallustaa vanhassa kaupungissa kaakaomukista siemaillen lämmittävää kaakaota. Kävimme myös nauttimassa annokset riisipuuroa. Päivä sujahti nopsaan.

Ja vielä ennen joulua kävimme Kaapelin joulu-tapahtumassa, jossa oli PALJON koruja eri muodoissaan. Avokille ostin takorautaisen kirvesriipuksen, äidille kuivattuja mustia torvisieniä ja mökille kynttilän. Paikassa oli leppoisa tunnelma ja alkuiltapäivä sujahti nopsaan. Lähdin ennen neljää pois, sillä ilta meni äidin vieraana Riihimäellä <3 Piipahdin vielä seuraavana päivänä ystäväni kanssa kiertelemässä tapahtumassa. Todettava on, että kyllä ihmiset osaavat tehdä todella upeita käsitöitä, nämä kaikki tapahtumat osoittivat sen taas. Ja mikä minua myös ilahduttaa kaikissa tapahtumissa sain kosketella esillä olevia tuotteita ja monesti standilla oleva henkilö innostui näyttämään asioita kädestä pitäen. Myös Silmukkasiskojen ahkeruus kertoa mitä kaikkea on, on liikuttavaa ja kiitettävää. Teille rakkaille iso sydän ja kiitos!

Julkaistu

Otto-koiran märkyysinhoamiskuulumiset

Litinää ja lätinää jalkojen alla
tiuhaa tihkusadetta
märkää ja pimeää
Otto kävelee pää alhalla ilmeellä, ettei voisi kulku säässä vähempää innostaa. Oi lumi miksi sulit pois?
6-vuotiskihlapäivä toissalauantaina oli ihana aloittaa lenkillä koirien ja avokin kanssa. Ottokin kulki määrätietoisesti liukkauksia varoen ja mennessämme Metsolansuon sisälle poluille kävelemään, poika opasti häntä pystyssä tarkasti ja minua suojaten ”vaaroilta”. Jos edessä oli juurakko koira hidasti, tarvittaessa pysähtyi. jos edessä kanto kiersi sen pitäen huolen etten kolhi itseäni mihinkään. Jos maassa kuoppa/oja koira laskeutui siihen pysähtyen pohjalle odottaen minut rinnalleen ennen kuin nousi ylös. Kyseli kuonolla tökkien ja varovaisuutta vaadittavissa paikoissa Otto kävi eteeni poikittain. Sydämessä läikähti ilo ja onnellisuus hyvin toimivasta opaskoirasta. Valitettavasti kuitenkin lumet suli pois.

Alkuviikosta räimikin jo vettä ja kadut olivat sohjossa. Paluu ”arkeen” oli edessä ja jumitteleva Otto. Lähdimme kuitenkin eräänä iltana avokin, ystävän ja koirien kanssa Keinukallioille tallustelemaan. Vauhti ei totisesti päätä huimannut. Karvan alta yhdeksään kilometriin aikaa meni pari tuntia. Otolle märkyys oli taasen kamalaakin kalamempaa. Koira kulki pää alhalla, selkä köyryssä etutassuilla varvistellen. Märät ruohotuppaat oli kierrettävä kaukaa. MATELIMME ja oloni alkoi käydä taasen epätoivoiseksi. Onneksi ystäväni ja avokkini jaksoivat kuunnella huoltani ja tuskaani.

Seuraavana päivänä sovitusti Oton kouluttaja saapui luoksemme. Kerroin taaperruksestamme mieli maassa. Lähdimme tihkusateeseen märkään keliin taivaltamaan reittiä Vidaan.
Ja mitä ihmettä??? Otto käveli paljon reippaammin mitä paria viikkoa aikaisemmin harjoituslenkillämme, vaikka nyt oli paljon märempää. Märkien lehtien ja vesilätäköiden kohdalla sai toki vähän patistella ja alkumatkasta koira kyseli kouluttajalta onko nyt todella lätäkön viertä mentävä. Lenkin edetessä Otto alkoi kuitenkin ottamaan hoputuksen minulta eikä jämähdellyt aloilleen lätäköitä inhoamaan. Portaan haku sujui hienosti ja palatessa myös alikulku tyydyttävästi. Vauhti pysyi lähes koko ajan hyvänä. Kouluttaja oli selvästi iloinen näkemästään ja totesikin ettei vielä luovuteta. Ja kyllähän minullekin tuli parempi ja luottavaisempi mieli.

Ja tuon jälkeen Otto on toiminut kuin unelma. Lähdimme koulutuslenkin jälkeen Jumboon joulutontun asioille. Monessa eri kaupassa Otto sai kehuja myyjiltä rauhallisuudestaan ja upeasta olemuksestaan :DD Ja hyvin poika jaksoi mukana kulkea viitisen tuntia. Ruokaostoksia tehdessämme huomasi, että shoppailu taisi jo koiraa kyllästyttää. Mukava iltapäivä kuitenkin shoppaillen kaverin ja koiran kanssa.

Lauantaina olimme ensiksi kuuntelemassa Iiriksessä Vantaan Opaskoirakoulun johtajan Riitta Liimataisen luentoa liittyen opaskoirien jalostukseen. Luennolla muiden koirien tapaan Otto otti nokoset 🙂 Luennon jälkeen olikin kiva lähteä reippaana koirana Itiksen hulinaan. Tavattiin kaveria teen merkeissä rupatellen. Eikä päivän ohjelma vielä siinä ollut, sillä matka jatkui Silmukkasiskojen pikkujouluun. Siellä Otto sai jo olla vapaammin, nauttia rapsutuksista ja vähän herkuistakin :DD Ja kyllä poika nauttikin :DD

Eilen puoliltapäivin kävimme taasen Vidan ovella, nyt Oton ja avokin kanssa. Otto kulki reippaasti koko reitin mennen tullen. Alikulkua ei meinannut näyttää, mutta osasin itsekin olla paremmin hereillä ja pääsimme haluamaani suuntaan ilman avokin ”puuttumista” asiaan. Ulkoilimme siis hyvillä mielin pikkupakkasessa nauttien Oton reippaasta kulusta häntä ja pää ylhällä. Häntä heilui ja välillä pyöri, joten Otto taisi nauttia olostaan. Nyt olikin kuivaa!

On varmaan selvää, että täällä odotetaan lunta maahan ja noiden märkien kelien loppumista. Valitettavasti ilmeisesti loppuviikosta kuitenkin taas lämpenee, joten mahdolliset sateet tulee vetenä. Mutta joka tapauksessa toivon sydämestäni, että Oton märkäinho saataisiin siedettävälle tasolle ja nyt taas vaikuttaisi lupaavalta.

Julkaistu

Sykemittari – vihdoinkin minullakin mahdollisuus sellaiseen

Oletko jo kirjoittanut joulupukille, jos mitä toivoit?
Minä kirjoitin tänään – Sports Trackerin sykemittari!
Pääsin nimittäin pari viikkoa sitten testaamaan sellaista. Lenkin keskisyke oli 122 ja maksimi 153. Erilaisia prosenttimerkintöjä en osannut tulkita, mutta joka tapauksessa puhekin toimi sykemittarin ollessa päällä ja jälkikäteen sain helposti em. tiedot. Innostuin asiasta ja olin melkeinpä jo tilaamassa sykemittaria kun joulupukin apulainen vihjaisi, että josko kirjoittaisin joulupukille, joten tein työtä käskettyä. Joulupukin apuri oli tosin hiukan huolissaan siitä, että tietäisin lahjani jo etukäteen, sillä samainen apuri ”lähettää” minut huomenna alusasuostoksille. On vissiin saanut tarpeekseen narinoistani tarpeesta ostaa parempia rintaliivejä. Mutta, että nyt minulla on mahdollisuus sykemittariin!!!

Muistan, että olen täällä blogissakin kirjoittanut vuosia sitten, että haluaisin sykemittarin, mutta sokeuteni takia sen pitäisi olla puhuva. Olen pieni kateus sydämessäni lukenut ihmisten erilaisista hyvinvointirannekkeista, gps-rannekkeista yms. Nyt iphoneni mahdollistaa minullekin paljon enemmän asioita, moni asia tulee saavutettavammaksi, joten ehkäpä ei kannata pullikoida hipasunäyttöaikakaudelle. Siihenkin tottuu ja oppii ja esim. Iphonen oma puhetuki on loistava! Olen jo nyt niin onnellinen pelkästä ajatuksesta, että mahdollisesti joulupaketista kääriytyy kauan toivomani ja haluamani sykemittari. Se ei puhu, mutta Iphonen kautta puhuu :O

Onko sinulta kysytty joululahjatoiveita, jos mitä olet toivonut? Minulta ei ole juuri kyselty enkä ole itsekään kysynyt kuin avokilta saamatta oikeastaan vastausta. Huomenna olen menossa ostoksille. Minusta on mukavaa muistaa lähimmäisiäni ja ystäviäni. En kuitenkaan haluaisi ostella turhakkeita vaan jotain millä olisi käyttöäkin. Siksipä joululahjojen ostaminen on välillä vaikeaa. Kaikilla kun on kaikkea ja tavaraa paljon. Käsityöt löydettyäni olen tehnyt paljon lahjoja itse, niin tänäkin vuonna. Lahjojen antaminen ei saa kuitenkaan olla velvollisuus eikä suunnattoman stressin aihe. Kyllä ne annetaan sydämestä, ja koska niin halutaan tehdä.

Useimmiten kysyessä lahjatoiveita aikuiselta, en saa selkeitä vastauksia. Yleensä vastataan, että ei tarvitse mitään, ja ettei tarvitse MINULLE ostaa mitään. Kuitenkin saadusta muistamisesta iloitaan. Itse taidan olla yhtä hankala. En osaa sanoa mitä toivoisin. Nyt toivon sykemittaria, mutta mitä muuta… Ehkä toivomukseni menevät ennemminkin erilaisten kokemusten puolelle tyyliin spinningmaraton, jokin liikuntalajikokeilu, jonkin kädentaidon opettelu tms. ystävien kanssa yhdessä tekemistä. Ja tottahan toki aina käsin tehdyt asiat lämmittävät mieltä. Itse annoin ensinmmäisen kynttiläparin keramiikkaohjaajallemme kiitokseksi kuluneesta syksystä. Minusta tuntuu hyvältä muistaa ystävien ja lähimmäisten lisäksi niitä joidenka kanssa vuoden aikana olen tehnyt yhteistyötä erilaisissa asioissa. Esimerkiksi Soilen myötä olen päässyt tutustumaan keramiikan saloihin ja se on aivan mahtavaa.

Julkaistu

17 kilsan reippailu

Eilen lähdimme avokin ja Oton kanssa reippailemaan. Harmaakuono jäi mökille lepäilemään, oli mukanamme perjantaisella lähes kuuden kilsan kävelyllä. Koira sai juoksennella vapaana ja kantaa keppejä. Oton työskentely ei häiriintynyt, vaikka sitä vähän ounastelinkin. Poika oli aika rohkea kierrellessään vesilätäköitä uskaltaen jopa itsenäisiin ratkaisuihin. Nyt 17 kilsan lenkillä Oton itsevarmuus vain lisääntyi. Taisi tehdä hyvää pitkä lenkki ilman voimakastahtoista Harmaakuonoa. Oton oli toimittava itse eikä voinut tukeutua vanhukseen. Tuntui vähän kurjalta laittaa ovi Harmaakuonon edestä kiinni, mutta ei kuitenkaan liiallinen rasituskaan ole hyvästä, tosin lähtiessämme emme tienneet kävelevämme 17 kilsaa. Ajatuksena oli n. 9 kilsaa, mutta toisin kävi.

Lähdimme kulkemaan mökkitietä ohittaen ympyrälenkille menevät tiet. Jossain vaiheessa meidät ohitti kahdesti hevoset ratsastajineen. Otto oli kovin kiinnostunut, mutta tällä kertaa ei kommentoinut haukkumalla. Käännyimme 3.9 kilsan kohdalla oikealle tarkoituksenamme kääntyä taasen oikealle tielle, joka palauttaisi meidät päätien varteen. Käännös oli juuri metsästyskoirien ja autojen kohdalla, joten sujahdimme ohi. Tie oli kovapohjaista ja tasaista. Siinä oli hyvä kävellä ja Otolla oli menohaluja. Totesimme jossain vaiheessa, että olemme menneet tienhaarasta ohi ja päätimme jatkaa eteenpäin. Pääsisimmehän pidennyksen kautta toista tietä pitkin päätielle. Postitie oli vaihtunut Viljamaantieksi. Jatkoimme matkaa ja hiljalleen tie kapeni kapenemistaan. Kummastelimme, miksi päätie ei tule vastaan ja miksi tie vain pienenee. Sports Tracker kertoi Viljamaantien numeroiden kasvavan. Tien kunto huononi entisestään ja lopulta tulimme puomin luo. Päätimme kääntyä takaisin. Tuossa vaiheessa kuljimme kohtuullisen rauhalliseen vauhtiin. Otto kierteli pahimmat muhkurat ja ne inhoamansa lätäköt. Kun taas tie koheni vauhti kasvoi reippaaseen vauhtiin. Kyttäsin Trackerista milloin Viljamaantie vaihtuisi Postitieksi ja oikean kohdan löydettyä totesimme Viljamaantien jatkuvan myös toiseen suuntaan, ja sitä pitkin olisimme päässeet päätielle. Emme kuitenkaan enään kaivanneet lisäkilsoja vaan päätimme pysyä samalla reitillä mitä tulimmekin. Töyryläntien kohtakin löytyi, autot ja koirat olivat poissa. Matkaa olisi vielä viitisen kilsaa mökille. Eipä siis muuta kuin töppöstä toisen eteen 😀

Otto opasti pääosin todella hyvin koko lenkin. Loppupuolella vähän harhautui syrjästä ja lätäkkökohdissa jumitutti, mutta eteenpäin päästiin kuitenkin. Reilua kilsaa ennen mökkiä päästin pojan vapaaksi, mutta eipä tuo innostunut kirmailemaan. Käveli vain avokin ja minun takana. Vasta vähän ennen pihaan saapumista tepsutteli ohi. Vasta pihassa pienet labbishepulit. Arvatkaa vain oliko Harmaakuono innoissaan kun pääsi sisältä pihaan leikkimään. Pihaan tultuamme sports Trackerin lukemat näyttivät 3 h 22 min/16.99 km, keskinopeuden ollessa tasan viisi kilsaa tunnissa. Olipa upeaa ulkoilla auringon välillä paistaessa. Onneksi ennen pimeän tuloa ehdittiin kuitenkin takaisin, sillä eihän meillä ollut tietenkään heijastimia vaatteissamme.

Ilma oli selvästi viileämpää kuin edellispäivänä. Siitä huolimatta halusin käydä uittamassa pohkeita lammessa, jessus miten hyisen kylmältä vesi tuntui, paljon kylmemmältä kuin perjantaina. Silloin lenkin jälkeen painuimme heti saunaan ja tauoilla uskaltauduimme kahdesti pulahtamaan lammessa. Odotin veden olevan paljon kylmempääkin, mutta eilen se sitten hyisyttikin huolella. No puuttuihan sauna ja ilman lämpötilakin oli ainakin 3-4 astetta enemmän perjantaina. Oli aika mieletön fiilis pulahtaa 10.10. lampeen vesisateessa 🙂 Eilen pohkeiden shokkihoidon jälkeen suihku ja ruokaa. Ilta meni rauhallisesti neulomuksien äärellä, ja tuo neuloosi on oirehtinut tänäänkin. Ollaan sentään saatu puutarhajutskat talviteloilleen. Nyt onkin ohjelmassa sunnuntai-illan saunahetki ja varmaankin neulomista…

Julkaistu

Tandemeilla Porvooseen

Keittelen elämäni ensinmmäistä hernekeittoa liotettuani herneitä yön yli (500 g/2.5 l vettä) ja makua tuomaan paistettua sipulia ja Korpelan savulihaa keittoajan (2.5 h) lopussa, joten nyt on hyvä hetki palautella mieleen viime viikonloppuinen tandemretki Porvooseen 😀

Lauantaiaamuna pakattiin eväät ja vaihtovaatteet kassiin ja ennen puolta päivää matkaan. Marin ja Veken saapuessa meille satoi vettä, mutta lähtösäädön aikana sade kuitenkin loppui, joten matkaan päästiin kuivina. Miespari polki reipasta vauhtia, vaikka kumpikaan ei ole kovin paljoa pyöräillytkään. Ensinmmäiset kilometrit Sipoon kirkolle meni hujauksessa.

Ja hetkeä myöhemmin olimmekin 12 kilsan päässä Korsosta Nikkilässä. Pysähdyimme tauolle Bedmil puotiin, jossa paikan omistaja Merja Varvikko keitteli kahvit ja rupattelimme tovin pilottiemme tuttavien kanssa, jotka olivat osuneet paikalle sattumalta samaan aikaan. Kuvassa Merja ja matkaseurueemme kokonaisuudessaan.

Lähdimme jatkamaan matkaa ukkosen jyristessä. Ajelimme ymmärtääkseni Öljytietä pitkin. Kuninkaantie olisi ehkä ollut rauhallisempi, mutta äijät painelivat tien ohi eikä äänijänteet riittänyt heille huutaa niin kovaa, että kuulisivat. Tie oli tasainen, mutta vilkasliikenteinen. Ajelimme ohi ampuma- ja moottoriurheiluratojen pysähtyen kerran hetkeksi sateen suojaan bussipysäkille. Nikkilästä Porvoon lähellä olevalle suljetulle motellille matka meni nopsaan kilometrinopeuden noustessa yli 46:een. Motellilla pidimme evästauon. Avokilla ja minulla oli energiapatukoita ja kuivattuja mustikoita. Marilla ja Vekellä eväsleivät.

Aavemmaiselta motellilta oli vain muutama hassu kilometri Porvooseen. Matka ei ollutkaan 50 kilsaa ja toisaalta se oli minulle vähän pettymys :D:D Mutta toisaalta olimme retkellä rennoin mielin eikä tekemässä jotain itsensä ylittävää urheilusuoritusta.

Majottauduimme Seurahovissa yhden hengen huoneissa lisäpedeillä. Pyörät autotalliin ja huoneisiin suihkuun ja hetkeksi huilailemaan. Sitten olikin aika lähteä kiertelemään vanhaan kaupunkiin ja iltaa viettelemään :D:D

Osuimmepa ilmeisen upean vanhan hääauton luo, joka oli myytävänä

Raatihuone

Porvoon kirkollahan piti perinteisesti käydä. Tunnelmaan ei oikein sopinut jostain kuulunut karaoketyyppinen laulanta 🙂 Mutta iloisin mielin kirkon edustalla kesästä nautittiin

Kiertelyn jälkeen päädyimme Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin ruokailemaan. Alkupalojen jälkeen maistui vielä herkullinen broilerin rintaa pekonikastikkeella ja rosmariiniperunoilla oleva annos.

Jälkijuomadrinkit nautittiin Porvoon paahtamon terassilla, josta toisen terassin kautta matka jatkui hotellin yökerhoon. En muista milloin viimeksi olisin heilunut yökerhossa, mutta kun sen tekee harvoin, se on hauskaa :D:D Tanssittiin ja relailtiin. Loppuvaiheessa juttelu oli mahdotonta kovan metelin takia.

Aamulla kun kello soi, ensihetki on ikimuistoinen. Päässä jomotus ja univelkaa. Avokin ääni oli möreä kuin olisi enemmänkin juhlinut ja pidempään. Aamupala kuitenkin virkisti eikä kotimatka tuottanut mitään hankaluuksia. Nyt emme pysähdelleet kuin juomaan :D:D Lauantaina kokonaisaika oli 3.5 h, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 16 min, ajettumatka 41.06 km, keskinopeus 18 km(h ja korkein vauhti 46.7 km/h. Öljytiellä oli pari mukavan pitkää alamäkeä. Laitoin Sports Trackerin tauolle pidemmillä tauoilla (Kahvihetki, sadetauko, motellin evästauko) Sunnuntaina sää oli täydellinen, sopivan lämmin ja aurinkoista. Pysäykset eivät olleet pitkiä, joten Trackerin tauotin vain piipahtaessamme huoltsikalla veskissä. Nyt kokonaisaika oli 2 h 20 min, josta tehokasta ajoaikaa 2 h 3 min, matka 39.78 km(loppumatkasta tulimme hiukan eri teitä jo kotikulmilla ollessamme), keskinopeus 19.3 km/h, korkein vauhti 46.4 km/h. Kotiin päästyä oli jo vähän hikikin, joten suihku oli tarpeen. Tälläisestä lyhyin tauoin ajosta tykkään :D:D Mut oli todella mukava viikonloppu, liikuntaa, mukavaa yhdessä oloa ja rillutteluakin :D:D Isot kiitokset piloteillemme Marille ja Vekelle.

Nyt on hernekeittoa syöty ja sauna lämmin. Keitosta tuli vähän liian paksua minun makuun, maku oli hyvä, mutta löysempää olisi saanut olla. Kohta saunaan ja onhan se lammessa käytävä testaamassa miten kylmäksi vesi on jäähtynyt.

Julkaistu

Herkullisia ruokia ja leipomuksia

Vietimme lomapäiviä mökillä aina perjantai-iltaan asti. Säät eivät kovinkaan kummoiset olleet. Lämpömittari ei jaksanut kivuta edes 15 asteeseen useampana päivänä ja vettä sateli riittämiin. Sateettomina hetkinä avokki surruutti kiviporalla tuhoten pihapiiristä muutaman kiven. Minulla olikin sitten hyvää aikaa kokkailla lämpimässä mökin uumenissa. Välillä kylmyys ja sateisuus meinas turhauttaa, mutta onneksi puuhaa riitti: bloggaamista, kirjan kuuntelua, neulomista ja sitä kokkaamista. Maanantai- ja torstai-iltoina lämmitettiin sauna. Uskallettiin jopa lampeen pulahtamaan, hiton kylmää vettä!!! Tiistai-iltana istuimme nuotiolla saaden niskaan pari pientä vesikuuroakin. Mukavaa oli kuitenkin relailla ihan kahdestaan. Eli, rauhallinen mökkiviikko takana. Perjantai-iltana vielä ennen kotiin lähtöä pinosimme puukuorman liiteriin, joten seuraavan kerran kun taas menemme saa saunan lämpimäks ja nuotion tulille 😀

Maanantaina vietin mukavan kokkailupäivän tehden perunasämpylöitä, mehukeittoa ja linssikeittoa 🙂

Gluteenittomat perunasämpylät 300 g keitettyä perunaa (n. 4 kpl) (käytin Ålanin pakastemuusia, jossa vain perunaa, pistin pussillisen)
150 g margariinia tai voita (oikeaa voita se olla pitää 😀 )
1,5 tl sokeria
2 kananmunaa
3 dl gluteenitonta jauhoseosta
2 tl leivinjauhetta
1,5 tl ksantaania (parantaa sitkoa)
0,5 tl (meri)suolaa
Soseuta perunat ja jäähdytä sose. Vatkaa margariini ja sokeri ja lisää munat yksitellen. Siivilöi sekaan jauhot ja leivinjauhe, lisää suola ja perunasose ja sekoita tasaiseksi. Annostele taikina noin 10 muffinivuokaan ja paista 175 asteessa 20-25 min. Sämpylät ovat parhaimmillaan tuoreina.

Ja kylläpä ne hyviltä maistuivatkin vielä uunilämpöisinä Linssi-kookoskeiton kanssa. Tein keiton lisäten sipulia, valkosipulia, juustokuminaa ja mustapippuria

Juhannukselta jäi rasia mansikoita sekä valmiiksi pilkottua raparperiä, päätin tehdä niistä mehukeiton. Joskus vuosia sitten möhlin keiton kanssa ja siihen jäi paakkuja. Nyt äidiltä tarkat ohjeet miten perunajauhon saa riittävän sekaisin ja ettei keitto paakkuunnu. Ja eihän se paakkuuntunut ja oli oikein pirteää jälkiruokaa.

Tiistaina herkuttelimme täytetyillä paprikoilla, juhannukselta jääneillä täytetyillä sienillä ja tomaatilla. Maustoin jauhelihan sipulilla, valkosipulilla, chilillä ja jauhelihamausteella. Kasviksiin lisäsin myöskin juhannuksesta jäänyttä aurajuustoa.

Innostuinpa vielä keskiviikkona leipomaan bataattipiirakan. Ohje on alunperin tarkoitettu valmispiirakkapohjalle, mutta tein ”omalla” gluteeinittomalla makean piirakkapohjan ohjeella:

Gluteeiniton bataattipiirakka
Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3.5 dl jauhoja (2dl tattari- ja 1dl Sempperin gluteeinitonta jauhoseosta)
2 tl leivinjauhetta
2-3 rkl maitorahkaa (maustamaton tai vanilia)
Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää muna, sekoita jauhot keskenään ja lisää taikinaan, lopuksi rahka.

Bataattitäyte
350-400g bataattia
1,5dl sokeria
100g voita
1dl maitoa
2-3kananmunaa
0,5 tl suolaa
kuori, pilko ja keitä bataatti kypsäksi, anna jäähtyä ja soseuta esim. sauvasekoittimella. Lisää bataattisoseen sekaan pehmennyt voi.
Lisää kaikki muut aineet ja sekoita huolellisesti.
Paista 200 asteessa n. 40-45min
Huom: täyte on löysää!!! Meillä oli hankalaa saada piirakka uuniin ilman läikytystä 🙁 Mutta herkullista oli. Piirakka kannattaa tarjoilla esim. vaniliakastikkeen tai jätskin kanssa. On todella makeaa, joten makean himon pitäisi kadota piirakasta nautittaessa 😀

Jos viikon teemana oli minulla kokkailu Avokilla puolestaan kiviporaus

Julkaistu

Lomaviikko mökillä

Naisten kympillä haaveilin lampeen pulahtamisesta ja ihanasta kesäisestä mökkiviikosta, tosin sääennustus viilenevästä säästä kummitteli taka-alalla. En kuitenkaan osannut kuvitella miten kylmäksi ilma lopulta heittäytyi. Vielä maanantaina keli oli kohdallaan, vaikka viileä tuuli muistutteli tulevasta ennusteesta. Matkaan teepaidassa ja shortseissa.

Multasormesta tomaatin, mansikan ja sireenien taimia, oksasakset, kehäkukan siemeniä, muurahaismyrkkyä jne. Eräästä kukkakaupasta löydettiin iso miljoonakelloamppeli, mutta mistään ei herneen siementä. Onneksi sitä oli äidillä loppujenlopulta riittävästi. Ruokakaupan jälkeen mökille, yes!

Koska emme varmaankaan ikinä kasva aikuisiksi tai liian vanhoiksi pelleilemään vedessä äidin silmiin oli osunut Honkongissa aikuisten uimatuolit joilla voi vedessä kellua. Keskellä reikä, joten persaus kyllä kastuu väkisinkin. Pitihän tuoleja päästä testaamaan. Pumput ei vörkkineet, joten meni puhallushommiksi 😀 Lopulta istuimissa oli riittävästi ilmaa, joten pikinit ylle ja lampeen. Äidiltä karkasi istuin heti alkuunsa, joten joutui uimaan keskelle lampea. Pintavesi oli ihanan lämmintä, mutta syvemmältä hyisen kylmää lähteiden takia. Ei omanikaan tuoliin meno ensikerralla sujunut, joten uimasilleen minäkin. Lopulta kuitenkin istuimme tuoleissa ja kelluimme lammessa iloisina. Koirat uivat huolestuneina luoksemme, mutta palasivat kehotuksesta takaisin rantaan. Ja tottahan toki meidän ollessa lammessa aurinko meni pilveen ja viilenevä tuuli yltyi. Pakkohan se oli pois vedestä tulla ennen kuin vilustuisimme. Hauskaa oli ja jonain hellepäivänä (kyllähän sellaisia tänäkin kesänä vielä tulee) aion tuolin kanssa lilluskella lammessa pidempäänkin 😀

Ruuaksi valmistimme lohta uunissa, pannulla pekoniin kiedottuja parsoja ja lisukkeena vihersalaattia. Veimme ateriamme ulos lammen rantaan, jossa söimme ja nautimme kesästä. Istuimme pihalla auringon laskuun hakien lisää vaatetta, jotta tarkenimme. Lopulta oli kuitenkin tunnustettava tosiasia kylmenemisestä ja painuttava sisälle.

Ja olihan järkytys melkoinen herätessämme tiistaipäivään; taivas harmaa, asteita vaivoin kuusi, vesipisaroita ripsi lammen pinnalle, lampi höyrystyi ja kylmä tuuli puhalsi. Olihan ennusteet nähty, mutta silti… En olisi ikinä uskonut tuollaista kylmenemistä, mutta niin siinä vain kävi. Aamupalaa syödessämme harmitus oli melkoinen. Lähdimme kuitenkin pihapuuhiin säätä uhmaten. Maastohousujen alle merinovillapitkikset, takin alle villatakki jne… Ja kyllähän hetkellisesti tuli lämminkin kun käänsimme yrttimaan. Aiemmin siinä kasvoi kukkasipuleja, mutta voikukat olivat vallanneet alueen. Jouduimme kääntämään aika syvältä asti, jotta saimme mahdollisimman paljon myös juuria pois. Äiti rikkoi maata pikkulapiolla keräten juuria minun pehmittäessä maata isolla lapiolla. Maa saatiin käännetyksi. Saatiin myös istutettua mökin seinustalle kuusi isoa tomaattia sekä kolme mansikkaa. Lisättiin kanan paskaa mullan alle ennen uutta multaa. Herra Harmaakuonoahan paska kiinnosti ja koko ajan sai olla tarkkana ettei menisi tonkimaan multaa. Mutta tomaatit ja mansikatkin tuli istutettua sateisuudesta ja kylmyydestä huolimatta.

Sateen yltyessä oli pakko luovuttaa ja lähteä sisälle äiti ristikoiden pariin ja minä tietokoneelle. Siinä pirtin pöydän ääressä istuttiin turhautumisen hiipiessä mieliimme. Päivä kuitenkin kului kohti iltaa meidänkin ruokaillessa broilerfilepihvejä ja edellispäivän salaattia. Äiti keitteli raparperikiisselin ja viettelimme rauhaisaa mökkipäivää.

Keskiviikkona säätilassa ei muutosta, tuuli oli vielä kylmempi ja joka paikka märkänä. Uhmasimme kuitenkin taas säätä ja lähdimme pihapuuhiin. Kannoimme multaa kukkapenkkiin kottikärryjen ollessa hajalla, putsailin omenapuiden ympäriltä heinikkoa sirpillä äidin puuhatessa vessapolun vierellä olevaa kukkapenkkiä, jonka olin jo aiemmin lapiolla pehmittänyt. Sirppipuuha oli todella kylmää, sillä hanskat kastui heti läpimäriksi. Ilman hanskojakaan ei tarennut ja toisekseen nokkoset olisivat polttaneet. Lopulta luovutin ja lähdin sisälle lämmittelemään äidin jäädessä kylvämään siemenet kukkapenkkiin. Takkaan tulet edellisillan tapaan ja rentoa oleskelua.

Avokin tultua valmistimme aterian: italialaisia siigliperunoita nyyttiin, pannulle ahvenia ja uus salaatti. Syötyämme vain rentoilimme odotellessa saunan lämpiämistä. Itse asiassa uhmasimme säätä jälleen istuskelemalla kuistilla lämpimästi pukeutuneina 😀 Saunoimme ajan kanssa avokin ja äidin uskaltautuessa uimasilleenkin. Itse jäin liian pitkäksi aikaa laiturin päähän suunnittelemaan pulahdusta, jäi pulahtamatta 🙁 Ihana ilta rakkaiden keskellä. Vasta ennen kolmea kömmimme unille 🙂

Eipä seuraavana aamunakaan säässä ollut tapahtunut muutosta, päivän aikana hiukan lämpeni ja päästiin jopa kymmenen asteen yli. Puimme lämpimästi päälle ja lähdimme istuttamaan sireenit. Avokki kaivoi kuopat ja me raahattiin äidin kanssa multaa istutuspaikalle äidin samalla katsoessa, että sireenirivi tien viereen tulee suoraan. Kuvassa pilkottava Ikean sininen kassi oli ihan kätevä mullan kannossa. Äiti ei isoja kuormia selkänsä takia voi kantaa, joten toimme multaa yhdessä.

Sireenit saatuamme istutetuksi lähdin keittämään alkukeitoksi bataatti-porkkanakeittoa samalla kuvia lähetellen kuvailua varten kaverilleni. Avokki ryhtyi tekemään yrttipenkkiin aitaa, jotta koirat eivät tassuttelisi mullassa.

Ruuan puolella kalateemalla jatkettiin. Alkukeitoksi bataatti-porkkanasosekeittoa ja pääruuaksi edellispäivän salaattia ja paistettuja silakoita. En ole mikään suuri silakan ystävä, mutta nyt olivat herkullisia. Ja mikä huipuinta, SADE oli TAUONNUT! Lähdimme vielä puuhastelemaan ulos, kannoimme peltisangoilla multaa yrttimaahan avokin kanssa äidin minua opastellessa. Koirat seurasivat tuttuun tapaan touhujamme tarkasti. Harmaakuono oli erittäin likainen pyörittyä märässä maassa, vanhus oli myös todella väsynyt. Suihkutuksen jälkeen pappa pääs ansaituille unille sisälle. Mekin aloimme hiipua edellisyön valvomisesta ja päivän puuhista. Suihkuun, iltateetä ja unille 🙂

Voitteko uskoa perjantai oli sateeton päivä ja selvästi aikasempia päiviä lämpimämpi, yes!!! Ehkäpä se kesä tulee sittenkin takas. Kylvimme siemenet (avokin levitellessä multaa perunamaalla) yrttipenkkiin, joten nyt odottelemaan satoa. Kylvettiin pinaattia, basillikaa, sitruunamelissaa, rukolaa, tammenlehtisalaattia, persilliaa, hernettä ja ruohosipulia.

Minun mennessä sisälle valmistamaan ruoat grillauskuntoon äiti ja avokki häärivät perunamaalla ja marjapuskissa putsaten niiden juuret ja siistien aluetta muutenkin. Minä kokkasin täytettyjä paprikoita. Puolitin paprikat ja sisään jauhelihaa, pinaattia ja fetaa. Jauheliha maustettu sipulilla ja valkosipulilla. Tein myös peruna- ja bataattinyytit grilliin. Leivoin raparperipiirakan. Käytin vaniliarahkaa taikinaan ja piirakan päälle. Antoi todella hyvän maun, kiva lisäsäväys herkkuun.

Asteita 15-16 ja päätimme syödä ulkona 🙂 Ja kyllä se ruoka maistuukin ulkona aina niin herkulliselta 😀 Iltaa jatkoimme nuotiolla istuskellen. Keitimme maitokaakaot mihin tiraus rommia ja maistelimme leipomaani piirakkaa. Myös Harmaakuono nautiskeli nuotion lämmöstä auringon laskun aikoihin. Aika pian herra hiipi kuistille sen näköisenä, että menisin nukkumaan tuonne sisälle. Tätä ei ole aiemmin tapahtunut. Vanhus on halunnut olla siellä missä muutkin, mutta nyt ilmeisesti väsy alkaa painamaan 🙁 Harmaakuono teki samoin seuraavana iltanakin. Eipä mekään kovin pitkään jaksettu nuotiolla istuskella, joten hipsimme unille ennen puolta yötä.

Oih, ja taas vähän lämpimämpää kuin edellispäivänä ja enemmän aurinkoakin :D:D Maustettuani kaslerpihvit punaviinillä, karhunlaukalla, chilillä ja mustapippurilla liityin perunamaan viimeistelyyn mukaan. Ja tottakai perunamaalle tarvittiin vielä lisää multaa. Eipä sitten muuta kuin 20 litran sanko kantoon täynnä märähköä multaa 😀

Ja vielä tarvittiin vako perunamaalle ennen kuin päästiin istuttamaan imageanchor=”1″ >

Potut maahan

Välipalastelun jälkeen avokki ajeli nurmikon äidin ja mun pestessä saunan. Nokea oli aika paljon, mutta nyt meillä on taas ihanan puhdas sauna. Kannatti meikäläisen kontata lattiatkin :D:D Ja tottahan nyt putopuhtoiseen saunaan piti vihdat saada. Lähdimme äidin ja koirien kanssa etsimään koivun oksia ja löytyihän niitä 😀 Voitte vaan tuoksutella mielissänne miten ihanalta ja kesäiseltä koivut tuoksuivat ja miltä tuore vihta tuntui iholla saunoessamme. Lehdethän irtosivat herkästi ja siivo saunomisen jälkeen melkoinen, mutta se tunne ja olotila oli sen arvoista. Vihtomisen välillä kävimme pari kertaa lammessa pulahtamassa ja nyt minäkin uskalsin, eikä se niin hirveän kylmää ollutkaan 🙂 Vielä saunan jälkeen istuimme kuistin edustalla tyynestä kesäyöstä nauttien. Vasta ennen kahta iltapalalle ja nukkumaan.

Ennen ruokaa (pihvit, perunat ja salaatti) äiti napsi valokuvat aikaansaannoksistamme 🙂

Miljoonakello

Sireenirivi (päissä unkarin sirenitja keskellä neljä isabella sireeniä)

Tomaatit ja mansikat

Äidin ihailemat kukat tien varressa

Söimme taasen ulkona nyt jo auringonkin paistaessa ihanasti. Kesä taitaa tosiaan olla tulossa takaisin 😀 Avokki hoiti pihvien grillauksen kuten aina, herkullista tuli tälläkin kertaa. Mureaa hyvää lihaa, maustaminenkin onnistui ja itse grillaus.

Sunnuntaina sää vain parani ja nyt tarkeni jo taas shortseissa ja teepaidassa. Hiukan sieluun sattui kun piti lähteä kaupunkiin. Täällä kuitenkin luvassa taas monta mukavaa juttua ystävien kanssa, joten eipä tämä kaupunkilaiselokaan hassumpata ole. Ja onhan niitä töitäkin tehtävä :D:D Mökin siivous, äidin valmistamat munakkaat ja kotimatkaan…

Ja jos joku jaksoi kahlata tämän postauksen loppuun asti pääsee näkemään kuvat mökin uudesta keittiöstä. Valitettavasti kuvat eivät kovin onnistuneet, koska ikkunasta tulviva valo ei vaan kuvissa toimi. Tiskipöydän yllä oleva hylly erottunee aika heikosti, mutta ehkäpä näistä jonkinlaisen käsityksen saa??? Pari ystävääni pyysi kuvia keittiöstä, joten tässä:

Julkaistu

1500 l multaa perunamaalle

Viikonloppu vietettiin (arvaattekos missä???) – missäpä muualla kuin – MÖKILLÄ. Ja viikonlopun teema oli multaa perunamaalle. Ja vielä sillä ajatuksella, että minäkin pääsin touhuamaan. Avokki lapioi säkeistä multaa kottikärryihin ja minä kärräsin sen perunamaalle. Kottikärryt tuotti välillä päänvaivaa tyhjentymällä renkaansa. Se oli rasittavaa ja hankaloitti puuhaa huomattavasti. Kärräsin välillä siis sisullakin avokin huudellessa suuntia. Ensiksi säkiltä suoraan (aina jouduin liikaa vasemmalle) ja käännös ylämäkeen tielle. Matka ei pitkä ollut, mutta minä onnellinen rehkimisestä. Tosin tiedostin senkin, että jos avokki olisi kottikärryt työntänyt työ olisi tullut nopeammin valmiiksi. Sitä ääneenkin murehdin, mutta avokista oli mukavaa puuhata yhdessä ja kun kiirettä ei ollut, niin mitä väliä. Ja olihan multaa n. 1500 litraa siirtynyt perunamaalle lauantaina jo hyvissä ajoin iltapäivästä. Kottikärryilyn jälkeen olikin aika maustaa siika ja bataatti. Niiden lisukkeeksi pinaattia ja valkosipulia.

Ruokailun jälkeen menimme istuskelemaan ulos, koska lintukonsertti oli huikaiseva. Kuulimme mm. käen kukkuvan ja taivaanvuohen määkivän 😀 Kevät tuoksui; kasvava nurmi, puhkeavat lehdet. Kuistin edustalla oli hyvä olla saunan läpiämistä odotella. Koska halusimme saunatauoilla olla ulkona otimme radion kuistille, josta seurailimme Euroviisuja. Kävimme yrittämässä jälleen lampeen menoa. Avokki uskaltautui, mutta minä jänistin. Hivuttauduin kolmannelle porrasaskelmalle, joten kastuin reisiä myöden, huih. Noh, päätimme mennä uudestaan, josko nyt uskaltaisin. Pimeässä avokki opasti minua kohden laituria, ja katos perkule löydän itseni lammesta 😀 Ensinmäinen asia mitä sanon ”pyyhe kastuu”. Rantavesi ei tuntunut laisinkaan niin kylmältä kuin laiturin päässä. Siinä onkin lähteitä. Myös avokki mulahti veteen. Hälle tuli sentään huoli, että emme satuta itseämme laituriin. Ilmeisesti jokin heijasti siten, että avokki näki väärin. Noh, kolmannella kerralla olimme taas oikeassa kohtaa ja laiturikin löytyi, mutta ei, en kyennyt kuin hivuttamaan reisiin asti. Avokki pulahti jälleen veteen. Seuraavalla kerralla kyllä minunkin on uskallettava kastautua, mutta nyt voin sanoa heittäneeni talviturkin, sillä kyllä molskahdin koko kropallani rantaveteen.

Ilta oli lämmin, kuljimme saunatauoilla pihalla vesisateessa ja olimme onnellisia. Euroviisuvoittokin meni Itävaltaan, mutta yli kahteen jaksoimme saunoa. Seuraava aamu valkenikin sateisena, joten mikäpä nukkuessa univelkoja pois. Iltapäivällä istuskelin tietokoneella kuistin edustalla tovin, mutta sade ajoi takaisin sisälle. Alkuillasta sää poutaantui ja saatiin kaunis aurinkoinen ilta. Syötyämme valmistamaani kanasalaattia sekä pekoniin kiedottuja parsoja menimme ulkoilemaan. Avokki poltti roskia nuotiossa ja minä leikitin koiria.

Viikonloppu meni nopeaan, maanantaina taas kaupunkiin. Ja tämän viikon teema on ollut Silmukkasiskojen Cafe neuloosi & purkoosi, joka löytyy lauantaina ravintolapäivänä Esban puistosta aikavälillä 10-15. Myynnissä pientä suolaista ja makeaa. Poikkea kojullamme 😀 Tervetuloa!

Julkaistu

Rauhallinen vappu

Tänään herättiin sateiseen aamuun kuten myös vappupäivänä. Mikäpä paremmin sopisi sadepäivän viettoon kuin teemuki ja blogin kirjoittaminen. Vappupäivänä en tosin blogannut enkä kirjoitellut mitään muutakaan. Ei johtunut vapun railakkuudesta. Silloin ei vaan tekstiä syntynyt, mutta nyt ”synnytyslaitoksella” on montakin aihetta tulollaan, joten saadaan tännekin reilun viikon tauon jälkeen uutta luettavaa.

Ei varmaan yllätä ketään vakiolukijoista kun kerron meidän viettäneen vappua mökillä. Lähdimme aattona sinne ja kotiuduimme sunnuntaina. Aattoiltana tapastelimme joidenka lisäksi innostuin paistamaan pannulla tankoparsaa, joka oli pekoniin kiedottu. Jätin parsat rapsakoiksi ja avokkikin tykästyi, YES! Takassa loimotteli tulet, koirat nautiskeli pihalla kirmailusta. Ennen puoltayötä koko porukka olikin jo untenmailla.

Eipä vappupäiväkään tuonut riehakkuutta tullessaan. Sateista ja kylmää. Iltapäivästä sade loppui ja avokki pääsi pihapuuhiin mun maustaessa kalan ja bataatin grilliin sipulinyyttiä unohtamatta. Illalla saunoimme oikein pitkään rentoutuen. Kävimme testaamassa lammen vedenkin polvia myöden. Ei vieläkään kyennyt talviturkistaan luopumaan 🙁 Mutta hyinen vesi tekee niin hyvää mun pohkeille ja rauhoittaa jalkoja levottomista jaloista, niin nytkin. Vasta kahden jälkeen painuimme nukkumaan.

Perjantaina teimme pienen perunapenkin saaduille varhaisperunoille. Avokki kärräs multaa ja minä levitin sitä. Levitys helpottui kun laitettiin laudat rajaamaan aluetta. Oli mukavaa osallistua pihapuuhiin. Meillä on kolme tuhannen litran multasäkkiä. Että pitäisi mullan hetkeksi riittää. Toisaalta mökin piha on kivikkoista ja epätasaista, joten mullan käyttö ei varmasti muodostu ongelmaksi. Kyllä se maahan hupenee.

Avokki teki perunapenkkiin kehikon, jotta koirat pysyisivät ihanan pehmeästä houkuttelevasta mullasta pois. Kehikko ei välttämättä kovin kaunis maisemassa ole, mutta näytti ajavansa asian mitä varten se laitettiin. Ja kyllä se helpottaa minunkin hahmottamista mitä on missäkin.

Ruuaksi valmistin linssikeiton ja siemenrieskan. Illalla paistettiin vielä pannukakku, jota herkuteltiin kermavaahdon ja vadelmien kanssa. Koirat kuorsasivat tyytyväisinä päivän touhuista 😀

Lauantaina pihapuuhat jatkui. Pääsin surruuttamaan oksasilppuria. Silppusin huusin vieressä olleen oksakasan ja avokki haki kasvimaan laidalta toisen mokoman. Tykkään puuhasta hirmuisesti ja silputtava loppuikin ihan liian äkkiä. Siinä ei räntäkuurokaan pahemmin häirinnyt. Haravoitiin keskipihaa ja poltettiin roskia. Ruuan jälkeen kärrättiin silppu kasvimaalle, istuskeltiin ulkona kevään ääniä kuunnellen. Linnut oli aika hiljaa eikä sammakoiden kurnutustakaan isommin kuulunut. Kylmyyden myötä kevät otti selvästi takapakkia 🙁 Illalla vielä saunoimme taas ajan kanssa, lammessakin käytiin polvia myöden :D:D

Eli, vappu ja sen jälkeinen viikonloppu sujahti rennosti rentoillen ja vähän pihapuuhia tehden. Sunnuntaina taas kaupunkiin ja arjen tohinoihin, mutta johan huomenna taas mökki kutsuu 😀