Julkaistu

Mehiläisvahakynttilät

Vuoden pimeämpään aikaan on ihana polttaa kynttilöitä. Vaikka itse en kynttilän luomaa valoa näe, haluan kynttilöiden palavan iltaisin ja vähänkin juhlavammissa ruokailuhetkissä. Tälläkin hetkellä kaksi isoa pöytäkynttilää palaa tuossa pirtin pöydällä. Eilen tuikkuja laitettiin myös takan päälle sekä ulos kolme ulkotulta. Rakastan kynttilöiden tuomaa tunnelmaa ja tuoksua. Ja riemuitsen taidosta tehdä itse kynttilöitä mehiläisvahalevyistä. Vuosi sitten kirjoittelin postauksen miten kynttilöitä valmistetaan. Sen voit lukea

Nyt syksyllä tilasin hunajan keltaista, punaista, vihreääpaketit sekä erään Silmukkasiskon kanssa puoliksi oranssin paketin. Kussakin paketissa on 12 levyä/1kg. Eniten tein ns. keskikokoisia kynttilöitä.
Keskikokoisia sekä vihreitä kuusen muotoisia kynttilöitä meni meidän vakioasiakkaille sekä mm. ratsastuksen ohjaajalle, muutamalle ystävälle ja yhteistyökumppanille.
Lisäks tein pitkiä ja ohuita kynttilöitä. Kahdeksan kynttilän paketti meni veljeni perheelle ja kuuden paketti puolestaan eräälle Silmukkasiskolle.
Selvästi tykkään tehdä eniten keskikokoisia kynttilöitä. Niissä pystyy hallitsemaan hyvin ettei rullaus lähde liian vinoon. Kuusen muotoisessa taas rullattavaa on niin paljon, että vinoutuma meinaa lähteä aina liikkeelle. Pitkissä vinoutumaa rullauksessa ei ehdi tulla, mutta koska kynttilöistä tulee kovin ohuita niiden suoraksi saaminen onkin oma lukunsa. Avustajani paketoi kynttilät sellofaaniin ja samalla paritti ne. Neljä kuusta meni hylkyyn/meille itse poltettavaksi. Selvää kehitystä viime vuodesta. Silloin itselle poltettavaksi jäi huomattavasti enemmän. Ja nyt tuli tilattua oikea määrä mehiläisvahoja, sillä vain parit kolmet kynttilät jäi varastoon.

Mielestäni kynttilät on mukava pikkumuistaminen niin vakituisille asiakkaille kuin ihmisille joiden kanssa teen yhteistyötä milloin minkäkin asian merkeissä. Toivottavasti myös kynttilöiden saajat kokevat asian kutakuinkin samoin. Omin käsin tehty on aina arvokasta ja persoonallista. Aivan jämptilleen samanlaista ei toisilla ole.

Ihanaa joulun jatkoa jokaiselle!

Julkaistu

Joulukortit

Luin alkusyksystä, että Inkun ideapajassa järjestetään kerran kuukaudessa näkövammaisille askarteluilta ja saatuani iltojen teemat ilostuin joulukorttien tekemismahdollisuudesta, ilmoitin kiinnostukseni ja varasin päivän kalenteriin. Myöhemmin syksyllä sain ilmoituksen päivän vaihtuneen, mutta onneksi uusi päiväkin sopi minulle. Niinpä äitini kanssa kävelimme paikalle ja tapasimme Inkun itsensä. Muita ei ollutkaan ja se tuntui hiukan hämmentävältä. Hämmennystä lisäsi kun Inkku ryhtyi esittelemään joulutonttuja joita oli tehty käpyyn ja piipunrassiin. Mieleen hiipi ajatus sekaannuksesta ja oli ”pakko” avata suunsa ja kertoa tulleensa tekemään joulukortteja ilmoituksen mukaan. Hämmennys oli suuri, mutta Inkku toisen ohjaajan kanssa ryhtyivät tuumasta toimeen. Haettiin korttipohjia, sakset, vanhoja joulukortteja, muotteja jne. Toinen ohjaaja, joka lähtikin työpäivänsä päätyttyä pois, ohjasi miten reikäleikkurilla toimitaan. En valitettavasti muista leikkurin virallista nimeä. Joka tapauksessa vanhoista korteista valittiin sopivia, jotka leikkurin läpi vietiin. Kortti laitettiin muottilevyjen väliin ja veivattiin leikkurin läpi. Valittiin sopivan väriset korttipohjat mihin leikatut ja rei’ät nypittyä kuvista liimattiin ja taputeltiin tiiviisti korttipohjaan kiinni. Oma osuuteni oli aika pieni, kerran sain asetella leikkuriin levyt oikein ja veivata kortin kuvan sen läpi. Yhteen korttiin laitoin enkelin siivet kiinni haaraniitillä. Kuvat sain liimata korttipohjiin, tosin ohjaajan pitäen melkein koko ajan kädestä kiinni. Se oli vähän turhauttavaa, vaikka varmasti hyvää tarkoittikin. Muuten hän oli valloittava persoona ja se miten hänelle askartelu ja käsityöt ylipäätään on elämän työ uhkui persoonastaan.

Inkun ideapaja on liki 40 vuotta vanha yritys ja kierrellessämme tiloja näimme monenlaisia kierrätysmateriaaleista tehtyjä töitä. Osa valtavan ihania, osa ei taas välttämättä sykähdyttäneet minua. Niinhän se on, että kaikki eivät pidä kaikesta. Joka tapauksessa on upeaa kun ihmisellä on käsillä tekemisen taito ja siihen vielä mielikuvitusta tehdä miltein mitä vaan mistä vaan. Taito on myös ohjata ja opettaa askartelutaitoja erilaisille ihmisille. Inkku on tehnyt askartelukirjan näkövammaisille, jota selailin. Siellä oli monta kivaa ohjetta ja ajattelin, että ehkäpä kirjan voisi hankkia itsellekin.

Kun valitsimme kuvia kortteihin äidistä oli siinä iso apu. En halunnut joulupukkikortteja, halusin enemmän joulun rauhallisempaa puolta, vaikka en mikään kovin harras ihminen ole. Kahdelle ystävälleni lähetin joululahjojen mukana enkelin siivet-kortit. Toinen heistä kerää enkeleitä ja molemmille joulun sanoma on tärkeä asia myös uskonnolliselta kannalta. Toinen heistä harrastaa myös laulamista ja musisointia, joten miksipä ei lapset soittamassa ja laulamassa enkelin siipien suojassa Kun minulle kuvailtiin korttien kuvia itse mietin korttipohjan värin. Äiti ja Inkku sitten testasivat ja arvioivat sopivatko kuva ja korttipohja väriltään yhteen. Yleensä tein hyvät ja oikeat valinnat.

Enkelin siipien lisäksi teimme kortteja myös toisella muotilla, perinteinen piparkakku, jossa siemenen muotoisia reikiä, ja niistä tuli tällaisia:

Kaikkia kuvia ei haluttu”rikkoa”, kuten ei enkelin siipi-korteissakaan tehty, joten vanhasta kortista kuva leikattiin uuteen korttipohjaan. Lähetin Oton hoitoperheelle tuon koirakortin :D:D Nuo korteissa olevat tarrat ”hyvää joulua” ja tähdet ovat äidin ja Inkun liimaamia. Ne oli erittäin vaikeaa saada alustastaan irti… Ja enkelin siipien hilettä olen laittanut itse tosin kädestä ohjattuna.

Lopuksi tein vielä yhden tonttukortin, jonka leikkasin paperista, tosin ohjaajan kädestä pitäen, mutta silmät ja suu ovat täysin ”käsialaani” 😀
Ilta oli mukavan leppoisa, vaikka en päässytkään tekemään itse niin paljoa kuin olisin toivonut. Kuitenkin saimme tehdyksi monta lämminhenkistä, kaunista joulurauhaa huokuvaa korttia. Ja kiva kun äiti lähti mukaan epäröinnistään huolimatta. Ei nimittäin ole askartelu/käsityöihmisiä. Nyt kuitenkin osa jolukorteista joita lähetin on ainakin osittain itse tehtyjä ja se tuntuu hyvältä.

Julkaistu

Viikon teema KÄSITYÖT

Vaikka viikko on vasta puolessa on jo nyt selvää, että käsityöteemalla mennään. Työrintamalla on kovin hiljaista huomista lukuun ottamatta, joten on ollut aikaa paljon tehdä käsillään. Tosin eilinen meni vähän harakoille menkkavitutuksen ja harmaansään ahdistuksessa. Onneksi sain jonkin verran neulottua kauluria, joka menee pukin konttiin samalla kun kävin äänilehtiä läpi, mitä artikkeleita niistä haluan säilyttää ja mitkä menevät suorilta roskiin. Tarkotus oli tehdä mehiläisvahakynttilöitä, tumman vihreästä mehiläisvahasta kuusen muotoisia kynttilöitä. Maanantaina avokin ja Aa:n shoppaillessa tein hunajan värisiä keskipitkiä ja pitkiä kynttilöitä. Avasin ruokailutilan ikkunasta säleverhot ja nostin ne ylös, annoin auringon paistaa sisään. Tuli ihan kevättalvinen olo, vaikka marraskuun alkupuolella ollaankin. Oli kiva fiilis ahkeroida kynttilöiden parissa ja hunaja-levyt jo loppuivatkin. Nyt kuuset odottaa vielä tekiäänsä :D:D

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä loin silmukat tuubihuiviin, jossa neulon Yön sinisellä Teddy ja vaalean harmaalla -Säde -langoilla. Tuolloin alotin myös tuon pinkin kaulurin, joka menee lapsuuden ystävälle joulumuistamisena. Noiden kahden neuleen välillä olen näinä päivinä sitten vaihdellut. Tuubihan tulee nopsaan, koska Teddy on niin paksua lankaa ja mukana kulkee vielä toinenkin lanka. Kauluria väännän 3mm puikoilla, joten ei ihan niin nopsaan synnykään. Ja kyseessä on tuo Ambitus-kauluri, mutta vielä en ole levennyksissä. Kahdella aikaisemmalla kerrallahan olen niiden kanssa takunnut. Nyt jännittää miten käy. Joko olisin oppinut???

Jo kesällä neuloin ekan neuleen paperinarusta, joka tulee valokranssiin. Tein neuloksen 56 silmukalla ja 12 mm puikoilla aina oikeaa-neulosta kunnes neulos 50 cm korkea. Nyt viimeksi ollessamme mökillä sain aikaan toisen neuleen ja kolmattakin alotin. Siinä oli vaan vääränlaista paperinarua, joten se neulos ei toiminut. Joka tapauksessa olin tänään kaverini luona tekemässä kaksi valokranssia valmiiksi. Aika sujahti nopsaan ja mukavasti teetä hörppien ja käsitöitä tehden.

Ensiksi led-valot kieputellaan renkaan ympärille, tulee renkaan koosta riippuen kaksi tai jopa kolmekin kierrosta. Paperinarusta neulottu neulos taitellaan kaksinkerroin ja ommellaan käsin putkeksi renkaan ympärille. Ompeleen ei tarvitse olla kovin tiukka. Ja kun putki on valmis se venytetään renkaassa kohtaamaan päät ja ne ommellaan lopuksi yhteen. Led-valot, jotka kransseissa ovat toimivat paristoilla, 4 aa-paristoa. Tokihan kranssiin voi laittaa myös sähköllä toimivat valot. Kävin ostamassa valot heti lokakuun alussa ja silloin ei vielä kaikki jouluvalovalikoimat vielä olleet saatavilla. Avokki ja Aa toivat maanantaina oikeanlaista paperinarua, joten pariin kranssiin pitäisi vielä neulokset neuloa.

Jos alkuviikko on mennyt käsityöjuttujen merkeissä, niin menee loppuviikkokin. Huomenna ehtii ehkä vähemmän, mutta lauantaiaamuna matkaamme ihanien Silmukkasiskojen kanssa Tampereen Kädentaito-messuille. Eilisiltana kävin tapahtuman kotisivuilla ja kyllä taitaa olla luvassa paljon kaikkea ihanaa langoista ja uusista ideoista alkaen. Osaakohan sitä olla järkevä? Jos olisin fiksu, mutta kun en ole… En lähtisi koko messuille. Lauantaina järjestelin lankalaatikkoni ja totesin niitä olevan ihan kohtuullisen paljon. Järkeväähän olisi neuloa entiset pois ja sitten vasta harkita uusien ostoa, mutta kun… mennään messuilemaan, niin… Voih!!! Tää taitaa kuiteskin olla aika ihanaa hulluutta ja moni neuloosista kärsivä varmasti tunnistaa oireet???

Julkaistu

Rentoa lomailua – käsitöitä, kokkaamista ja ulkoilua

Lomaviikko on sujahtanut tiivistetysti otsikon kertomalla tavalla. Rauhallista ja rentouttavaa, eikä sadepäivätkään ole tunnelmaa pilannut.

Parina iltapäivänä olen käynnistänyt mehiläisvahakynttilätehtaan muotoillen hunajan värisistä mehiläisvahalevyistä keskipitkiä kynttilöitä. Mehiläisvahassa on miellyttävä ja tunnelmallinen tuoksu, sopii sadepäiviin. Tehtailija meinaa vaan olla turhan hidas, haluaisin kynttilöitä syntyvän nopeampaan tahtiin. Toisaalta kuitenkin mielummin huolellinen työskentely ja hyvä lopputulos kuin vauhdilla puolihuolimattomasti muotoillut kynttilät. Maltti on siis valttia tässäkin asiassa.

Ja jos kynttilätehdas ei ole ollut tarpeeksi tuottoisa neuloosi on oirehtinut tuottoisasti. Olen neulonut tilaustyönä lapselle joustinneuleponchon. Etsin lasten poncho-ohjeita laihoin tuloksin, joten rohkaistuin soveltamaan. Joustinneuleponchohan Teddy-langalla aloitetaan ohjeen mukaan 60 silmukalla ja pituutta työlle tulee 68 senttiä. Tosin en ole koskaan mitannut pituutta täsmällisesti. Nyt alotin työn 52 silmukalla. Tein levennykset kuten alkuperäisessä ohjeessa, työlle tuli mittaa jotain reilut 40 cm. Ja nyt arveluttaa tuliko alaosasta sittenkin liian leveä. Poncho on menossa 128 vaatekoon omaavalle tytölle. Odotan siis jännityksellä hetkeä milloin tyttö pääsee ponchoa testaamaan.

Ponchon lisäks puikoilta on valmistunut tuubihuivi sekä valokranssiin neulepäällinen. Ja nyt illalla aloitin vielä toista neulepäällistä. Mulla on tarveaineet neljään valokranssiin. Kahvipussisuikaleitakin on mukana, mutta niihin en ole vielä koskenutkaan, mutta vielähän tässä on sunnuntai-iltaan aikaa 😀

Olemme syöneet viikon mittaan aika kevyesti. Grillikausi on ohi, mutta mökillä on aikaa kokkailla lenkkien ja käsitöiden lomassa. Kahtena päivänä on ollut keittoruokaa, maanantaina valmistin linssi-kookoskeittoa ja keskiviikkona bataatti-porkkanasosekeittoa.

Linssi-kookoskeitto
2-3 dl vihreitä linssejä
1 tölkki kookosmaitoa
1 punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä
ripaus mustapippuria ja suolaa
Linssit keitetään vedessä ja kun ovat kypsiä liika vesi pois. Lisätään kookosmaito, sipulit ja muut mausteet. Kiehautetaan ja ei muuta kuin nauttimaan herkullisesta ja täyttävästä kasvisateriasta. Uunissa paistoin siemenrieskaa, joka täydensi aterian.

Bataatti-porkkanakeitto
3 keskikokoista bataattia
4 porkkanaa
1 chili tai oman maun mukaan
mustapippuria ja suolaa
Loraus kermaa
Bataatti ja porkkanat keitetään ylikypsiksi, jonka jälkeen sauvalla muussiksi keitinveteen. Halutessaan loraus kermaa. Chili hienonnetaan ja sekaan kuten myös suola ja mustapippuri. HYVÄÄ! Bataatti samettinen ja makea, porkkana vahva ja chili tuo kivasti keittoon potkua. Yhdistelmä toimii!

Tiistaina oli vuorossa ruokaisa salaatti. Pilkoin ja maustoin broilerrintafileet soijalla, voilla, carrylla, valkosipulilla ja mustapippurilla. Annoin ennen paistumista maustua muutaman tunnin. Salaattiin laitoin perinteisten kurkun, tomaatin ja jäävuorisalaatin lisäks artisokan sydämiä ja Parmesan-juustoa. Loraus oliiviöljyä ja mustapippuria. Yhdistelmä toimi ja salaatti vei nälän mennessään. Ja mikä on ollut upeeta, myös avokkini on pitänyt viikon kokkauksista kasvisruokia myöden. Itse asiassa linssikeittoa hän ehdottaakin välillä ruuaksi, ja nyt bataattikeittokin upposi masuun enemmän kuin hyvin. Kermaviili antaa muuten keittoon kivaa pehmeyttä. Laittaa annoksen päälle lusikallisen kermaviiliä, nam!

Eilen maustoin jauhelihan tomaattipyrellä, mustapippurilla, jauhelihamausteella, punasipulilla ja valkosipulilla. Paistoin maustumisen jälkeen. Keittelin perunat, vedet pois ja muussiksi, bataattikeitosta jääneet kermat joukkoon ja soseeksi. Näinpä syntyi jauhelihaperunasoselaatikko, joka uuniin reiluksi puoleksi tuntia. Annos oli niin iso, että sitä riitti myös tälle päivää.

Eilen nautimme auringosta käyden puolentoista tunnin lenkillä. Kokeilin miten Oton kanssa sauvakävely onnistuisi. Vetoa ei tahtonut hommaan olla tarpeeksi. Hetkittäin homma sujui kohtalaisesti, mutta ajoittain koira käveli rinnallani. Hommaa pitää siis treenata myöhemmin lisää. Ongelmalliseksi kulkemisen teki vesilätäköt joita riitti mökkitiellä ihan riittämiin. Joka tapauksessa ulkoilu upeassa syyssäässä oli ihanaa. Lenkin jälkeen istuskelimme tunnin verran nuotiolla rauhallisuudesta nauttien. Tuntui hyvältä istuskella, tuntea nuotion lämpö, kuulla tulen rätinä ja varpusten sirputus. Illalla vielä maanantaiseen tapaan sauna. Molempina iltoina saunoessa sateli vettä. Saa nähdä miten huomenna käy. Toivottavasti päivällä olisi ainakin poutaa, sillä saamme vieraita ja koirat koirakavereita :D:D

Julkaistu

Vauhtia löytyy ehkä sittenkin…

Reilu viikko sitten tunsin epätoivoa Oton kanssa. Lenkkimme oli kamalaa tahmatassuilua. Koira kun päätti, että nyt maleksitaan tai suorastaan seisoskellaan, niin sitä sitten tehtiin, HUOH! Mun kärsivällisyys ja koiran ohjaustaidot oli todella kovilla. Maanantai-illan lenkki ystävän kanssa meni asiasta purnaamiseen ja Oton jumitteluun. Käveltiin 6.8 km/1 h 50 min, kun edellistiistaina kuljettiin reilussa kahdessa tunnissa yli kolme kilometriä enemmän. Olen ystäväni kärsivällisyydestä ja tuesta todella kiitollinen. Siinä hetkessä tuntui helpottavalle kun oli ihminen joka jaksoi kuunnella murheeni ja huoleni. Pohdin onko kyseessä jokin fyysinen vaiva koiralla, onko jumittelu kokeilua kuka päättää ja mitä, olenko epäonnistunut Oton kanssa jne. Pohdinnat ja tunteet kulki laidasta laitaan, huolesta turhautumiseen, ärsytyksestä rakkauteen koiraa kohtaan. Ja vauhti, se oli melkoista matelua ja senkin ystäväni kesti, vaikka normaalisti kulkee reippaammin. Kotiuduttuani ja iltatoimet tehtyäni istuin tietokoneelle ja kirjoitin Oton kouluttajalle pitkähkön vuodatuksen tilanteesta. Hän sanoikin torstaina tavatessamme, että viestin edetessä selvästi lepyin niin itselleni kuin koirallekin. 😀 😀 Ehkä vaan helpotti kun sain huolen purettua ulos itsestäni.

Seuraavana aamuna lähdin Helsingin keskustaan. Harkitsin kahdesti otanko Oton mukaan vai en. Päätin kuitenkin tarttua härkää sarvista, ja onneksi tartuin, nimittäin Otto kulki hienosti. Treffasin kaverini Kampissa Narinkkatorilla, josta noustiin portaat ylös. Ennen portaita Otto olisi näyttänyt hyvin mieluusti kaikki oikealla puolella olevat ovet, mutta portaat noustuamme kadulle pojan ilme parani ja itsevarmuus lisääntyi hurjasti. IHANAA! Kävimme askarteluliikkeestä ostamassa paperinarua ja kehykset neulevalokransseihin. Otto käyttäyti sisätilassa hienosti. Opasti Eerikinkadulla olevaan Theehuoneeseen, jossa maistelimme vihreää teetä rupatellen. Otto köllötteli jaloissa rauhallisena.

Teehetken ja teeshoppailujen jälkeen treenin vuoksi menimme pysäkin välin Kaisaniemen suuntaan. Loppumatka Kaisaniemen Tarjoustaloon käveltiin. Päästiin siis Kaisaniemen tunneliin kävelemään. Taas Otto kulki varmasti ja rauhallisesti. Tarjoustalosta löydettiin valot kransseihin, joten käsityöshoppailut päättyi onnistuneesti. Samaa ei voi sanoa iltalenkistä. Otto maleksi ja eksytti minut. Olin todella turhautunut ja ahdistunut.

Keskiviikkona juttelin Oton kouluttajan kanssa ja sovimme seuraavalle päivää treffit. Aivan kuin Otto olisi ymmärtänyt tuon, sillä aamulenkillä poika painoi hirvittävää vauhtia. Kierrettiin Metsolan suo alle puoleentuntiin, matkaa tulee karvan auki kolme kilsaa. En muista milloin oltas päästy tuollaiseen vauhtiin. Pohkeet jumitti, maitohapotti mutta nautin ja lähdin lenkin jälkeen onnellisena uimaan. Ja lenkki antoi ilmeisesti hyvät lämmöt kroppaan, sillä vetäsin 1650m/80min. Uinnin jälkeen toivoin, että olisin syönyt vahvemman aamupalan 😀 Mutta päivä jatkui: kotiin ja pikaisesti hedelmäsalaattia ja koulutuslenkille. Kierrettiin Ankkalammen lenkki (4.4km) Oton ja kouluttajan kanssa. Reitin alkuvaiheessa Otto yritti jumitella, mutta uusin konstein päästiin eteenpäin. Nyt ei nosteta valjaita yhtään, annetaan valjaskäden olla rentona ja toisella kädellä otetaan talutin lyhyeksi ja viedään se eteenpäin nypyttäen lyhyesti taluttimesta. TOIMI! Alkuun koira uskoi vain kouluttajaa, mutta lopulta sain itsekin toivotun tuloksen aikaan. Ankkalammella koira olisi aina kääntynyt oikealle vaikka pitää mennä tienhaarasta vasemmalle. Noita kahta haaraa treenattiin ja ei annettu periksi. Niistä kun pääsimme lopulta onnistuneesti Oton työskentely parani huomattavasti. Ja jos vauhti yritti pudota mateluksi sain nypytyksin Oton nostamaan vauhtia. Paluumatkalla viimeisessä ylämäessä homma meni mateluksi, mutta kouluttajan mielestä lenkki oli koulutuksellisesti hyvä. Saatiin koira liikkumaan ilman kouluttajan käskytystä. Käskytys tuli minulta. Hankalissa paikoissa kouluttaja pysyi kauempana takanamme ja hiljaa. Koiran askellus on kaunista ja ei näyttäisi fyysisiä vaivoja olevan. Kouluttaja uskoi kyseessä olevan ennemminkin testailuvaihe, että ei muuta kuin taistoon kuka on kuka :D:D

Joka tapauksessa lenkin jälkeen olo oli taas luottavaisempi ja parempi. Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Viikonloppuna päästiin kulkemaan pienin tahmatassuiluin ja nyt alkuviikosta sujuvuus on ollut koko ajan parempaa ja parempaa. Eipä kirvestä jouda kaivoon viskaamaan, vaikka silloin viikko sitten aika likellä olikin.

Lauantaina olimme Opaskoira laulaa oodin -juhlakonsertissa. Näkövammaisen muusikon Riikka Hännisen opaskoira Kessu laulaa Riikan soittaessa pianoa. Koira on nyt kymmenvuotias, joten oli aika juhlakonsertin. Ensinmäisellä puoliajalla esiintyi Kessun Jauhelihaorkesteri, jossa oli niin näkeviä kuin näkövammaisia muusikoita. Konsertti alkoi Moozartilla, jota Riikka soitti pianolla mihin Kessu-herra yhtyi. Siinä hetkessä kun Kessu alkoi laulun Otto ponnahti istumaan ja aloitti vastausuikutuksen ja puhahtelun 😀 Kun konsertti jatkui bändin osuudella Otto pötkötteli jaloissani rauhallisesti. Muusikot olivat tehneet laulut pentujen hoitokotiajasta, koulutukseen menosta ja työssä olosta. Hyviä sanotuksia opaskoiran elämästä.

Konsertissa esiintyi myös Kessun poika Ärri isäntänsä kanssa. Isäntä oli tehnyt Kessulle oman laulun. Ärri ei laula pianon säestyksellä, mutta huuliharpulla kylläkin. Nyt tosin Ärri ei kovin innokas laulupoika ollut, taisipa välillä käydä pötköttelemäänkin… Toisen laulun aikana, joka oli blues, jonka tahdissa me ihmisetkin bluesmeiningillä haukuimme, Otto taas ponnahti pystyyn ja laittoi edessä olevien selkänojien päälle päänsä, josta katseli lavalle erittäin kiinnostuneena osallistuen blueshaukuntaan 😀 Tämän jälkeen olikin vuorossa Kessun laulukoulu, jonka aikana Riikka soitti pianoa ja Kessu haukutti meitä. Otto oli juonessa mukana :D:D Lopuksi vielä bändi esitti laulun opaskoirien eläkeajasta, joka oli kovin koskettava.

Toisella puoliajalla siirryttiin Tarukin esityksiin, kolmen naisen lauluyhtye ja teemana maatiaiseläimet. Lauluesityksien lisäksi katsoimme multivideoesityksen johon Riikka kumppaneineen oli tehnyt musiikin. Lopuksi vielä Kessu pääsi laulamaan. Konsertin jälkeen menimme vielä syömään ja Otto pötkötteli taasen mallikkaasti pöydän alla. Mitä nyt välillä piti nuolla lattiaa, josko sieltä irtoisi jotain suuhun asti 🙂

Tänään käytiin treffaamassa 11 viikkoista opaskoiran alkua. Koirat pääsivät leikkimään pihalla. Vauhti oli melkoinen. Ei Likka aina meinannut ihan pysyä Oton vauhdissa. Ja välillä piti tulla meidän ihmisten jalkoihin turvaan. Hetken päästä kuitenkin taasen uhittelemaan. Ja jos leikki kävi liian pelottavaksi tai rajuksi pentu päästi melkoisen vingahduksen. Sisällä Oton syödessä luuta pentu yritti saada huomion juuri oppimallaan taidollaan, haukkumalla. Ja kyllähän sisälläkin vähän energiaa riitti leikkimiseen, mutta koirat viihtyivät myös omissa oloissaan meidän nauttiessa teestä ja suklaasta.

Julkaistu

Alkukesän kuulumisia

Mun läppäri sanoi työsopimuksensa irti pari viikkoa sitten eikä sitä kannata enään korjata. Kotona käytän ikivanhaa pöytäkonetta ja mökillä Facebookia vilkuilen kerran pari päivässä puhelimella. Saa nähdä miten kauan tilanne jatkuu tällaisena. Uuden tietokoneen anomus Kelaan on tehty apuvälineohjelmineen, mutta kesälomat ovella ja Kela ei muutenkaan nopeudestaan ole kovinkaan kuuluisa. Helpotusta on tulossa, sillä tuttavani on luvannut lainata omaansa kakkoskonetta, joten ehkäpä pääsen aktivoitumaan tän blogin kirjoittamisessakin.

Tältä erää on kotipaikkakoulutus Oton kanssa ohi. Kahden viikon aikana kävimme läpi Ankkalammen lenkin, Metsolan suon lenkin, pikku lenkin katuja pitkin sekä reitin kauppaan. Suolenkillä ekan viikon lopulla Otto piti jo kivasti vauhtia ja huomio kiinnittyikin syrjän pitoon. On tärkeää, että koira opastaa tien reunassa eikä ajautuen keskelle. Toisella viikolla vauhtia löytyi ihan uudella tavalla ja kahtena iltana juoksimme pienen matkaa. Vitsi miten ihanan pehmeä veto koiralla ja se sen askellus. Melkein voisin rakastua juoksemiseen. Otto yllätti myös kauppareitillä. Se kulki kauppaan kuin ajatus, eikä se ollut siellä aiemmin käynyt. Paluumatka sujui takkusasti. Kävely meni mateluksi ja suojateiden näytöt hiipimiseksi. Toisella kertaa sujui jo paljon paremmin.

Viime viikolla Otto pääsi treenaamaan kokouskäyttäytymistä ja keskiviikkona Silmukkasiskojen miitatessa Espoon Menitassa shoppailukäyttäytymistä. Ensiksi kahvittelimme ja poika otti Siskoilta vastaan hellyyksiä malttaen kuitenkin rauhoittua aloilleen. Lankakaupan puolella laitoimme pojan kassan viereen paikalleen. Kahdesti Otto hiipi luokseni nähdessään mut hyllyjen lomasta. Ensikerraksi kuitenkin käyttäytymiseen voin olla tyytyväinen.

Tuskin yllätytte kun kerron viikonloppujen vierähtäneen mökillä. Kun jouduin päättämään jäädä Helsingin blogimiitista pois sunnuntaina veljeni perheineen vieraili mökillä. Lapset leikkivät koirien kanssa ja uskaltautuipa vanhin lapsista isänsä tavoin lampeen uimaan. Leivoin raparperipiirakkaa ja siemenleipää. Tein elämäni ekan piirakan gluteeinittomana ja mielestäni onnistui hyvin.

Viikonlopun aikana neuloin tilaustyönä tuubihuivin ja ahmin Wilbur Smithin kirjaa Valkoiset miehet. Välillä nyöritin koiran vetolelua ja taittelin kahvipussisuikaleita. Nautin kokkaamisesta ja helteestä.

Nyt ei sää hellinyt meitä. Sateista ja tuulista. Viikonlopun teemaksi voisi nimittää paperilankavyyhdin selvittäminen. Ostin keskiviikkona ohutta paperilankaa, josta neulon valokranssiin suojuksen. No neulostakin setvimisen ohessa syntyi ehkä 20 cm, mutta jos setvintää ei olis ollu, olisin varmasti neulonut jo toisenkin suojan. Aurinkoisina hetkinä rikkaruohojen rapsimista ja kasvien hoitoa muutoinkin. Ennen kotiin lähtöä avokki kuori mulle raparpereja. Laitoin ne pilkottuna likoamaan sitruunamehuun, johon lisätty myös sokeria. Mulla oli hyvä raparperi-sitruunamehun ohje, mutta se katosi koneen hajoamisen myötä. Ystäväni avustuksella löytyi vähän vastaava, jonka mukaan nyt teen mehun.

Harmaakuono on nyt ymmärtänyt ettei sen tarvitse työvermeitä päälleen huolia. Alkuun se läähätti ja vouhotti mun ja Oton lähtiessä ulos. Nyt se katselee lähtöämme rauhallisena. Se ei hakenut läheisyyttä minulta kovinkaan paljoa. Nyt viimeisen viikon aikana tilanne on muuttunut. Nyt tullaan aivan liki kuten talvisaikaankin, ja jos rapsutan Ottoa Harmaakuono kyllä muistuttaa olemassa olostaan. Ja kyllä koirat on kaverustuneet. Leikkivät mökin pihassa yhdessä vetäen keppiä kilpaa, nukkuvat selkä selkää vasten vierivieritysten. Vaikka Otto on kovin erilainen koira, olen tykästynyt siihen ja päivä päivältä suhteemme paranee. Viime torstaina ennen mökille lähtöä kävimme pienellä porukalla eräs lenkkireitti, joka tehdään kerhotapaamisella elokuussa. Maasto oli vaihtelevaa, Otto opasti varmasti ja hienosti. Kyllä olen ylpeä hienosta opaskoirasta ja tuon kokemuksen jälkeen uskallan lähteä pojan kanssa vaativampiinkin olosuhteisiin kävelemään.

Julkaistu

Ystäviä, käsitöitä ja teeillan tunnelmia

Eilisiltana avokin katsoessa nyrkkeilyä minun oli tarkoitus valloittaa tuo meidän laiskanlinnamme kuulokkeet korvilla (Wilbur Smith – Kivihaukka), käsissä neuleharppu tarkotuksena harputella sininen tilaustyö kaulaliina valmiiksi, ja ulottuvilla muki kamomillateetä ja Lindin mansikkasuklaata.  Närästyskohtaus pilasi kaiken. Tuo hirmuinen vaiva iskee harvoin, niin harvoin ettei mulla koskaan ole siihen lääkettä. Parasta on kömpiä peiton alle, tyyny rinnan ja vatsan kohdalle ja pyrkimys rentoutua, olla liikkumatta.  Ei tehnyt mieli edes kirjaa kuunnella. Onneksi olo helpottui ja jäin samantein yöunille. Olihan edellisiltana mennyt myöhään ystäväpariskunnan vieraillessa luonamme. Söimme siemenrieskaa, kinkku-parmesan-salaattia, kanan nuijia ja jälkkäriksi marjajäädykettä.  Viiniäkin livahti jokunen lasi juttelun kulkiessa laidasta laitaan. Kahvittelun jälkeen vielä saunomista ja mukavaa yhdessä oloa.  Eilinen meni vähän pelastusarmeijalle, vaikka varsinaisesti ei krapula vaivannutkaan.  Eipä ihme, että uni maistui viime yönä ja ilta ei jatkunut närästyskohtauksen jälkeen neuloen/harputellen. Tänään kaulaliina on kuitenkin harputeltu loppuun ja nyt pari suklaapalaa ja teemuki nököttää vieressä.

Keskiviikkona treffasin käsitöiden ja teatterin merkeissä  ystävää, joka opetti mulle mehiläisvahakynttilöiden tekoa ja kahvipusseista askartelua. Nyt harjottelimme koiran vetolelun tekoa munkin nyöritystekniikalla ontelokuteesta. Kude käy ihoon, jos vähänkin pääsee liukumaan ihoa vasten, joten siinä saa olla tarkkana. Nyt minulla on täällä vetolelun alku ja ainekset toiseen vetoleluun, joten asiaan palataan vielä.

Teehetken jälkeen ohjasin ystävälle koirahieronnan perusteita, jonka jälkeen vietiin oppaamme juoksemaan hetkeksi koira-aitaukseen. Ja sitten olikin aika istahtaa seuraamaan näkövammaisteatterin esitystä
Kuningatar K
Näytelmä oli aika vaikea ja ilman kuvailutulkkausta siitä ei olisi päässyt oikein tolkkuunsa. Pääroolin esittäjäkin vaihtuu useampaan kertaan. Pidin kuitenkin näyttelijöistä ja heidän innostaan esiintyä, joten käykäähän oheisesta linkistä esitystä katsomassa.

  Torstaina vietimme mukavan illan Liioliin kanssa Thehuoneella Eerikinkadulla Helsingissä. Siellä maistelimme monenlaista teetä alottaen miedosta valkoisesta teestä siirtyen vahvempiin makuihin.  Minulle ehkä uusin tuttavuus oli tee, joka oli höyrytetty vuohenmaidolla. Tuoksu oli makea toffeemainen, maku taas aika olematon. Pu’er kiinalainen tee oli tuttu jo ennestään. Nyt pääsin maistamaan teetä mihin oli lisätty ruusunnuppuja, toi mukavaa makua. Ilta oli rento ja mukava, suosittelen teen ystäville. Itse haluaisin joskus osallistua Suomenlinnassa olevaan japanilaiseen teeseremoniaan. Pitäisi kai olla ryhmä, jotta se olisi mahdollista. Tuolloin torstai-iltana ei tarvinnut iltateetä kotona keittää 😀

MadH on liittynyt teidän lukioiden joukkoon! TERVETULOA ja kiitos haasteesta. Kuten edellisen postauksen kommenteissa tunnustinkin, olen viime aikoina ollut kamalan laiska haasteisiin vastailemaan, mutta yritän ryhdistäytyä.

Lopuksi:
Mieletön tunne kun kuulin peipposen laulavan ja mustarastaan visertävän.
Kevät, se on tullut sittenkin.

Julkaistu

Viimeisimmät valmistuneet neulomukset

Kahden ponchon neulomisen jälkeen minuun iski hetkellinen neuloosittomuus. Sukkia neuloskelin vähän eteenpäin ja koetin opetella patenttineulosta sitä oikein oppimatta. Noh, patentti muhii ja senkin aion vielä oppia 😀 Niin, ja virkkaamisen. Sitä pääsinkin viime viikolla kokeilemaan eikä se mahdottomalta vaikuttanut. Haluaisin virkata mökille istuinalustoja ontelokuteesta.

Pääsiäislomalla neuloosi teki paluun täydellä voimalla ja mökillä syntyi tämä vihreä pörröinen tuubihuivi

Lanka: Brazilia New Fashion (50%polyesteri, 50%polyamidi,  puikot 4.5-5.5, 30astetta hienopesu)
Täyttä keinokuitua siis. Ostin langan Riihimäen Vahinko-kaupasta viidellä eurolla paketti, jossa 10 50g kerää. Huiviin taisin käyttää vajaat kolme kerää. Silmukkamäärästä ei hajua, mutta huivi menee kaulaan kaksinkerroin. Neulos koko ajan oikeaa. Neuloin 3.5mm pyöröpuikolla ja neulos aika harvaa, ainakin minun käsialallani.

Ensinmäisestä ponchosta jäi Teddy-lankaa pari kerää, joten mökillä innostuin vielä alottamaan toisen tuubihuivin.

Tein huivin sadalla silmukalla 8mm pyöröpuikolla
1-2 kerros: *1o, 1n*
2-4 kerros: 100 o
Neulokseen tuli mukavan tuntuisia nypyjä 😀 Teddyhän on Novitan lankaa (45% villaa ja loput keinokuituja).

Novitan lankaDelissä shoppailun jälkeen syntyi korinpohjaneuloskuviolla tehty tuubihuivi. Eräs ystäväni tilasi minulta vaalean tuubin. Tapaan hänet viikolla myöhemmin. Saas nähdä tuliko huivista toiveiden mukainen.

Lanka: novita  Sylvia (86%villa, 14%silkki,  puikot7-8, käsinpesu)
8mm pyörö/120s/korinpohjakuvio
1-4 kerros: *3o, 3n*
5-8 kerros: *3n, 3o*
Langan paksuus vaihtelee, on mukavaa ja helppoa neulottavaa. Neuloin kasin pyöröllä. Taidan olla erikoistunut näihin kasin puikoilla tehtyihin neulomuksiin 😀
Lankadeliin menon syynä oli Crystal-lanka. Jo vuosi sitten harputtelin ihan liian paksua ja leveää kaulaliinaa, harjoittelin raitojen tekemistä, ja kas työn edistyessä langan paksuus muuttui täysin, siitä tuli huomattavan ohutta. Tuolloin en ollut vielä niin  tietoinen lankajutuista, joten työ laatikon pohjalle odottamaan aikaa parempaa. No Silmukkasiskomiitissä tuli aika parempi, esittelin lankaa ja lankadeliin vei Siskojen tie.  Viallisen tummanruskean langan tilalle sain punaista kaksi kerää. Ruskeaa kun ei enään ollut.  Käsissä pitkä pätkä kaulaliinaa, ei kuitenkaan tarpeeksi pitkä. Siskotpa keksi, että tekeleestä tulee kassi.
Lanka: Novita Crystal (51%akryyli 18%mohair 18%polyamidi 13%polyesteri,  puikot 10 tai 12, käsinpesu)
 Siskojen avustuksella kaulaliinasta tuli olkalaukku. Läppä on ohuempaa viallista Crystallia, olkahihna on virkattu. Laukkuun voisi vielä lisätä napin. Niitähän teimme maaliskuun alussa olleessa miitissä.

Siskot olivat ostaneet Kädentaito-messuilta kotiuunissa poltettavaa savea. Ehkä savelle on jokin hienompikin nimi. Meillä oli kuvioiden tekemiseen mm. pätkä ketjua, pitsiliina… Hauskaa oli, vaikka minusta tuntui nappieni olevan tylsän yksinkertaisia 😀 No nyt niitä mulla on tallessa polton jäljiltä ja toivottavasti ainakin osalle keksin tai keksitään käyttöä. Olkalaukku voisi olla yksi kohde 😀
En ole viime syksyn jälkeen tehnyt harpulla mitään. Eilisiltana aloitin sinisen kaulaliinan, jota ystäväni poika on toivonut. Valitettavasti ei taida keskiviikoksi valmistua. Silloin pääsen opettelemaan koiran vetolelun valmistusta.  Eli, koko ajan jokin käsityöprojekti on meneillään. Huolehdinkin jo, että keittiörempan aikana (purku alkanee 26.4.)  langat ja käsityötarvikkeet täytyy saada paikkaan mistä ne on helppo ottaa aina kun uutta lankaa tarvii. Eihän toki käsityölaatikot ole keittiössä, mutta joudumme suojaamaan pölyltä myös olkkarin kalusteet. Lattian laatottaja on onneksi löytynyt, nyt odotellaan sähkäriltä vastausta ottaako homman hoitaakseen. Näin etenee remppa-asiat mun neuloosihuuman keskelläkin 😀  Hieno homma!
Julkaistu

Aurinkoinen miniloma

Upeiden säiden johdosta saimme toisen talviloman lyhyemmän, mutta ehkäpä sitäkin tehokkaamman. Lähdimme nimittäin pääsiäisen viettoon torstaiaamuna kotiutuen maanantai-iltana. Mökillä vietimme ihanan pidennetyn viikonlopun.  Miten aurinko ja keväthanget voikin tuoda niin paljon energiaa ja hyvää mieltä, endorfiini jyllää.  Joka päivä teimme kahden-kolmen tunnin lenkkejä.  Torstaina kävelimme katsastamaan vieläkö lumikenkäily on mahdollista, ja olihan se, joten muina päivinä lumikengät jalkaan ja menoks.

Olen varmaankin niin etelä-suomalainen kaupunkilaistyttö, että tuntui oudolta maaliskuun viimesinä päivinä harrastaa talviliikuntaa, kävellä järven jäällä jne. No onhan nyt ollut kylmä kevättalvi, mutta aurinkoinen. En kyllä kovin nopeaan muista olenko koskaan kulkenut lumisessa metsässä, kävellyt järven jäällä täällä etelässä maaliskuun loppupäivinä. Joka tapauksessa ulkoilu oli huippuhauskaa ja energiaa antavaa. Millään ei olis malttanut mennä sisälle ruuan valmistukseen. Olisi vaan tehnyt mieli nauttia ulkona auringosta ja mahtavasta säästä.

Sunnuntaina oli lämpimin päivä, joten harjasin Harmaakuonon mökin edustalla. Joimme ennen reippaalle lenkille lähtöä teet kera suklaariisikakkujen kanssa. Aurinko lämmitti ja lumet suli.

Selvästi lumikenkätaidot ja kenkäilykunto on talven aikana parantuneet. Kuljimme paljon moottorikelkkareittejä pitkin. Välillä jälki oli jäätiköllä, välillä kuhmurainen, kuoppainen möykkelikköä. Vauhti huonoissa kohdissa ei pudonnut niin paljoa kuin edelliskerroilla. Myöskin lihasväsymystä ei tuntunut laisinkaan. Perjantaina ja lauantainakin käveltiin myös pellolla ja suolla missä upotti moottorikelkkauraa enemmän. Valitettavasti gps-matkamittari toimi todella huonosti. Se katkesi monta kertaa, liikaa katvealueita kaiketikin. Olisi ollut mukavaa tietää kuinka paljon kävelyä tuli päivien aikana.

Iltaisin ruuan laiton ja aterioimisen jälkeen mukavaa ja rentoa oleskelua. Kahtena iltana saunoimme. Hiukan nukuksissa ollut käsityöintokin heräsi ja perjantai-iltana urakoin leikkelemällä kuutisenkymmentä kahvipussia neljään osaan taitosten tekoa varten.

Aikas hidasta puuhaa, joten pitihän sitä välillä nauttia siemenrieskasta johon lisäsin nokkosta – herkullista 😀

Jos pussien leikkaaminen tuntui hitaalta, niin hidasta vasta olikin suikaleiden taittelu. Sunnuntaina sain aikaan reilut parikymmentä taitosta.

Kahvipussitouhujen lisäksi neuloosikin keräili voimiaan. Lauantai-illan aikana neuloin vihreän tuubihuivin, jonka sunnuntaina jo päättelinkin.

Maanantaina ehdin aloittamaan Teddy-langasta Yönsininen-punaliilatuubihuivin. Mulla jäi pari kerää ponchosta lankoja, joten ajattelin saaduksi tehtyä tuubin.

Ja varmasti rakas Harmaakuono nautti olostaan. Hölkytteli mukanamme vapaudesta nauttien. Arvatenkin oma talja oli iltaisin paras paikka.


Aurinko, raikas kevättalvi, luonnossa liikkuminen, rentoutuminen hyvää ruokaa valmistaen, käsitöitä tehden, saunoen 🙂
Virkistää, piristää, antaa lisäenergiaa, joten arkeen paluu on tapahtunut ja erinäisiä suunnitelmia tehtynä, joten tervetuloa KEVÄT!

Julkaistu

Kahvipusseista askartelua

Marraskuussa opettelin kahvipusseista askartelua. Opin tekemään neliönmuotoisia ruutuja joita voi sellaisenaan käyttää pannun alusina tai useammasta ruudun ommella yhteen ja tehdä kassin. Itselläni työn alla on edelleen 14 ruutuinen kassi. Neuloosi on ottanut yliotteen kahvipussiaskartelusta, mutta ajattelin nyt esitellä tämänkin käsityömuodon. Ja lupaan laittaa valmiista kassista kuvan blogiin kun kassi valmistuu.

Kahvipussiaskartelu vaatii paljon tyhjiä kahvipusseja. Yhteen ruutuun niitä menee kolme. Jos touhusta kovin innostuu kannattaa pyytää lähiympäristönsä ihmisiä säästämään pusseja avuksi. Itse sain pusseja kaveriltani, joka taidonkin minulle opetti.

Ensiksi kahvipussi leikataan neljään osaan

Toki kannattaa leikata useampi pussi kerrallaan ennen kuin siirtyy seuraavaan työvaiheeseen.


Kun kahvipusseja on leikelty riittävästi aletaan suikaleita taittelemaan. Suikale taitellaan molemmilta reunoiltaan oin kolmasosa sisäänpäin. Näin saadaan suikaleiden reunat piiloon.



Yhteen ruutuun menee 12 taiteltua suikaletta. Ne pujotellaan lomittain keskenään siten, että syntyy ruutukuvio. Eli pystysuoraan tulee kuusi ja vaakasuoraan kuusi suikaletta. Pujottelussa on oltava tarkkana, että kaikki suikaleet menevät vuorotahtiin yli ja läpi…


Ne jotka näkevät voi valita punontavaiheessa samanvärisiä paloja tai jopa saada kahvipannun kuvan yhdistelemällä suikaleita oikein. Itselläni pitäisi olla joku näkevä koko ajan paikalla, jos haluaisin onnistua tekemään niin hienon kassin. Tyydyn nyt tällä erää siihen mitä sattuu käsieni kautta syntymään 😀

Kun ruutu on valmis taitoksia vielä fiksataan vetämälläniistä joidenka päistä päästään ompelemaan. Ompelua helpottaakseen ne vedetään hiukan ylikorostetusti ulospäin. Jos ruudukosta halutaan pannun alusta kiskonta jätetään väliin. Mielumminkin halutaan reunat tasaisiksi ja tiiviiksi.

Kun alan ommella, palat asetellaan vastakkain tyyliin uros-naaras vastakkain. Eli ulommaista vastassa on syvänne 😀 Äh, en osaa selittää. Ajatuksena on kuitenkin ettei saumaan jää aukkoja.



Käytössäni on tylppäneula vai kanavaneula-nimelläkö se virallisesti menee. Lankana on vanhojen ulkovalojen johtoa. Johto saattaa sujahtaa ilman neulaakin, mutta kyllä se nopeuttaa ompelua, joten on hyvä apuväline.