Julkaistu

Kynttiläkastokurssi

Viikonlopun postauksissa lupasin aika monesta aiheesta oman postauksen, joten aloitetaanpa lupauksien täyttäminen viime tiistaisesta kynttiläkastokurssista, joka pidettiin Inkun ideapajassa Vantaan näkövammaiset ry:n jäsenille.

Meitä kurssilaisia oli viisi ja meitä ohjasi Inkku ja Saini. Hema oli mukanani ja hän vastasi valokuvaamisesta sekä huolehti siitä, että kynttilät tangolla pysyisivät tasamittaisina. Autteli minua muutenkin tarvittaessa.

Meille oli tehty valmiiksi kynttilöihin alut, joten valitettavasti aloitusta en osaa tässä kertoa, vaikka se meille sanallisesti kerrottiinkin. Ohi meni ja vihelsi mennessään. Sen muistan, että verhon nipsuja käytettiin painona. 😀

Meillä oli 12 kynttiläparia. Kastaminen steariini-parafiiniseokseen sujui täten tauotta. Kun rivin viimeinen pari oli kastettu aloitettiin rivi alusta. Uusin kerros oli siihen mennessä jäähtynyt riittävästi.

Yllättävän hyvin pysyi kynttilät oikeassa järjestyksessä ja ”orrelle” palautus sujui sähläämättä.

Kynttilöitä upottaessa steariini-parafiiniseokseen, välillä upottin niin syvälle, että sormet olivat kynttilämassassa. Oikeaa tekniikkaa joutui vähän hakemaan. Kaston piti tapahtua aika rivakasti, jotta edelliset kerrokset eivät sulaisi pinnasta pois. Toisaalta, jos kasto meni liian nopeaan kynttilästä tulee ymmärtääkseni hauraampi ja palaa nopeammin. Itse olin aika rauhalliseen tahtiin tekevä, joten kastaa sain monta monta kertaa.

Hiljalleen kynttilät alkoivat saada paksuutta.Mutta vielä tarvitaan muutama kerros ennen seuraavaan työvaiheeseen siirtymistä 🙂

Kynttilöihin oli mahdollista tehdä röpellys. Halusin röpellyksen noin kynttilän puoliväliin saakka. Ensiksi kynttilä kastettiin puoleen väliin steariini-parafiiniseoksessa, jonka jälkeen kastetut kynttilät siirrettiin lattialla olevaan pussiin. Pussissa kuivaa steariinia. Kynttilöitä pyöritellään pussissa ja näin ne röpelöityvät kastetulta alueeltaan. Lopuksi vielä koko kynttilän kasto.Jos kynttilät olisi halunnut värjätä, se oltaisiin tehty tämän jälkeen. Valkoisena kynttilät ovat kuitenkin kauniit ja röpellys tuo lisäystä siihen, joten jätin värit pois. Ja toiseksi meille alkoi tulla jo vähän hoppukin. Mutta eikös mulla ole aika mukavan näköiset kädet kaston jäljiltä?

Kynttilöiden päät siistittiin mattoveitsellä. Jostain syystä siistiminen tehtiin jo ennen röpellysvaihetta, joten sen joutui tekemään lopuksi vielä uudestaan 🙂

Kotiin lähdin 24 itse tehdyn kynttilän kanssa. Oli mukava keskipäivä. Oli hauskaa kokeilla uutta. Joskus lapsena olen kastanut kynttilöitä, mutta siitä on kovin kauan. Olen iloinen kun tämä kurssi järjestettiin. Kiitos Inkun ideapaja!

Julkaistu

Koreja, koruja ja huiveja

Tähän postaukseen olen koonnut valmistuneita käsitöitä, sellaisia töitä, jotka ovat onnellisilla omistajillaan ja töitä, jotka jäävät itselleni.

Työhuoneemme roskakori alkaa olla tullut tiensä päähän, joten rottinkikerhossa tein uuden. Meni työhön kaksi kerhokertaa. Hema petsasi korin.Ennen roskakorin tekoa tein ovaalikorin, jota kuvaushetkellä ei ole vielä petsattu.Syksyn kolmantena korina valmistui pieni pyöreä kori, jossa mukana ruskeaksi värjättyä rottinkia. Kori on vielä kuvaamatta. Viime kerralla aloitin suorakaiteen muotoista koria mihin laitan punoksen puoleen väliin kuutiohelmiä, jotka ovat eri värisiä. Korikerho jatkuu joulukuun yhdeksänteen saakka, joten aika monta koria taidan vielä syksyn mittaan ehtiä tekemään.

Heinä-elokuussa mökillä ollessamme innostuin tekemään koruja. Avokin surruuttaessa kiviporaa käsissäni syntyi kovasti kehuttu kaulakoru, joka meni välittömästi kaupan ja poiki tilauksen ”Mä haluan tuollaisen kans”. Ja kyllähän valokuvia paljon kuvaillut minulta sellaisen sai.Ja tässä tuo tilattu koruEräänä kesäiltana syntyi tämä rannekoru. Muiden korujen kuvia en vielä julkista, koska eivät ole tulevilla omistajillaan vielä. 🙂

Kädentaito-messuilta ostin lisää helmiä ja Helmikauppa.comista lukkoja, helmiä ja koruvaijeria. Toissaperjantaina merkkasimme Heman kanssa helmet ja muut korutarvikkeet. Lopuksi järjestelimme ne. Ainakin hetken pysyvät järjestyksessä 😀

Alkukesästä neuloin ison kolmiohuivin, joka löysi omistajan viime perjantaina olleilla Evelace-kutsuilla. Lanka Studio Lang Yarns, 773.0068 21205 Wool for felting, 87% merino extrafine, 12% Polyamid/nylon, 1% elastin- nrot 4,5-5. Hoito-ohje: käsinpesu, silitys 1 piste.

Musta frilla on kulkenut pitkään käsityökorissa kodin ja mökin väliä. Se ei vaan ole inspiroinut, mutta elokuun lopulla vihdoin sain aikaseksi tehdä loppuun.
Petrooli lenkkialpakka-lanka on mun suursuosikki. Huivi on tehty harpulla jo vuosia sitten kaksinkertaisella langalla. Tuolloin aikanaan päättelyssä oli jokin ongelma ja huivi jäi kaverille. Nyt kesällä hänen muuttaessa se löytyi 🙂

Julkaistu

Käsityösuunnitelmia

Näinä väsymyksen viikkoina osa minusta on tapellut vastaan treenitauosta, osa minusta syyttää laiskuudesta, osa tiedostaa kropan olevan sekaisessa tilassa. Onneksi on käsityöt ja niiden parissa aika kuluu mukavasti aina silloin kun niitä jaksaa tehdä. Ja vaikka ei jaksaisikaan suunnitelmia syntyy. Hiljalleen alan hyväksymään tilanteeni ja käsityövimma herää voimiinsa. Enhän minä nyt ihan aloillani voi olla, paitsi silloin kun väsyttää niin painostavasti ja kaiken nielevästi ettei kertakaikkiaan jaksa mitään.

Maanantaina alkoi keramiikka. Ensinmmäisellä kerralla ei päästy vielä asiaan keramiikkatilaa kohdanneiden muutoksien vuoksi. Avokki on toivonut, että tekisin kalalle tarjoiluastian. Lisäksi ajatuksissani on tehdä tuikkukuppeja. Tilasin sekä mustaa että valkoista savea.

Rottinkiryhmämme on kokoontunut kahdesti. Olen saanut jo valmiiksi ovaalikorin ja työhuoneeseemme uusi roskakori on jo 20 centin korkuinen. Jossain vaiheessa minun pitäisi tehdä toinen sienikori, mutta ehkäpä sen vuoro tulee vasta kevätpuolella.

Torstaina kävimme Heman kanssa kässäilytarvikeostoksilla. Ostin kolme vyyhtiä (2 tummaa ruskeaa ja 1 turkoosi) ontelokudetta, josta tarkoitus virkata ruokailuryhmän tuoleille uudet päälliset. Ja olihan se vähän neulelankojakin hiplattava 🙂 Löysin äidin ylösalasneuleeseen liukuvärjättyä punasävyistä lankaa ja piru vie en päässyt paperilankojen ohi: 2 valkohopeaa ja 1 punasta vyyhtiä lähti matkaan 😀

Tänään Kädentaito-messuilla ostelinkin hillitysti: vain yhden liukuvärjätyn harmaasävyin langan tilaustyöhön, helmiä, puikot ja korvikset. Silmukkasiskoja oli mukavaa treffata pitkästä aikaa. Muutama tunti hujahti vauhdilla messuhulinassa. Messuilla oli jonkin verran uusia näytteille asettajia, joka oli virkistävää messutarjonnalle.

Kohtahan talvi- ja jouluvalot tulevat myyntiin, joten sitten pääsen kokoamaan neulevalokransseja. Päällisiä onkin tullut neulotuksi aika kasa, joten jos haluat itsellesi tai ystävällesi valoilla olevan kranssin ole minuun yhteydessä. Otan mielelläni tilauksia. Käsityöt-tunnisteella löydät valokuvia viime joulun alla valmistuneista kransseista. Minulta voi kysellä myös mehiläisvahakynttilöitä. Tässä vielä linkki Facebook-kansiooni myynnissä olevista valmistuneista töistä:
https://www.facebook.com/heidi.koivunen.7771/media_set?set=a.10153491912216100.1073741834.791246099&type=3

Ehkäpä joku vielä muistaa kahvipussijuttuni? Pusseja on isot kasat säästössä ja nyt vihdoin sekin projekti etenee pussien leikkaamisen ja pesun muodossa. Jossain vaiheessa pääsen suikaleita taittelemaan ja valmistamaan kahvipussikassia, yes! Niin, että enhän mä kohta muuta ehdikkään kuin käsitöitä 😀

Julkaistu

Talven ja kevään käsitöitä

Tällä hetkellä minulla on sellainen olo, että valmistuneita keramiikka- ja koritöitä on joka paikassa enkä oikein tiedä missä niitä säilyttäisin. Ehkäpä on hyvä kun niin keramiikka kuin rottinkikin jäivät eilen kesätauolle. Tosin otin mukaani saven loppuni, josta tulee pari-kolme kuppia. Ehkäpä teen ne mökillä jokin kaunis kesäpäivä. Syksyllä tosin saan ne vasta raaka- ja lasituspolttoon. Rottinkitöitä en kesällä aio tehdä, mutta ajattelin valmistuneiden korien petsausta ja lakkaamista kokeilla. Siksipä kaikista koreista ei vielä ole kuvia laittaa tähän postaukseen. Eikä luonnollisestikaan lahjaksi meneviä töitäkään voi vielä esitellä.

Tässä kuitenkin keramiikkainen punainen pikari, kahden ihmisen mielestä kuin Graalin malja, avokille taas mieleen tuli viinilasi. Mikä sinulle tulee mieleen?

Siniset valkoisin raidoin olevat muki ja lautanen, etenkin lautaseen olen todella tyytyväinen.

Soikea rottinkikori, joka löysi maaliskuun myyjäisissä uuden kodin Valokuvat puuttuvat teekannusta ja sienikorista. Loppuja ei tässä vaiheessa voi sitten esitelläkään 🙁

Ylösalaisin-neule alkaa olla toisen hihan tresoria vaille valmis. Maanantaina päättelin ekan hihan. Neule on kulkenut mukanani niin mökillä, Silmukkasisko-tapaamisissa kuin paikasta toiseen siirtymisissä. Kommentit ovat olleet positiivisia ja neuleen väristä pidetty. Testasin puseroa päälläni sunnuntai-iltana ja vaikutti sopivalta. Nyt pitäisikin keksiä seuraava isompi työ puikoille, vaikka keskeneräisenä onkin alpakka-pörrölangasta ihanan pehmeä ilmava huivi.

Olen todella iloinen, että nyt talvella ja keväällä on treeni-into ja käsityövimma pysyneet molemmat yllä eikä jompikumpi ole syönyt toistaan. Jostain syystä se on minulle kovin tärkeää tällä hetkellä. Iloitsen kovasti myös esim. rottinkikerholaisten kannustuksesta ja palautteesta käsitöitäni kohtaan. Ehkä hiljalleen alan uskoa, että oikeaastikin osaan tehdä eri materiaaleista kaikenlaista mukavaa. Ja into oppia koko ajan uutta, se on valtava!

Julkaistu

Syksyn neulomukset

Jatketaan käsityöteemalla, vaikka voisinkin hehkuttaa upeaa talvisäätä. Viime sunnuntaista lähtien ollaan kyllä saatu nauttia hienoista keleistä lumipyryineen, pakkasineen, talvikeleineen.

Tänävuonna olen neulonut hävyttömän vähän, ihan harmittaa. Talvella neuloin pelleriinin, joka on edelleen nappia vaille, punaisen tuubihuivin, sinisen solmumyssyn ja siinä ne sitten olikin. Alkusyksystä opettelin ystävän luona palmikkoa ja innostuinkin tekemään veljen tyttärelle tuubihuivin Lanka: Viking Eco-Alpaca (color429, puikot 5-6, käsinpesu) Neuloin vitosen puikoilla ja sadalla silmukalla helmineuletta paitsi palmikkojen välikerrokset oikeilla silmukoilla ja palmikot samoin. Samaisesta langasta syntyi vielä myssy. Käytin Novitan solmumyssyn ohjetta jättäen solmunauhan pois. Toivottavasti yhdistelmä toimii edes hiukan kymmenvuotiaalla.

Talvella aloitin neulomaan ystävälleni ambitus-kauluria ja sain sen vasta lokakuussa valmiiksi. Kaverini on kuitenkin ollut kauluriinsa todella tyytyväinen. Neuloin Baby Merino-langalla (100% villa, puikot 2,5-3,5, 40 astetta hienopesu) nelosen puikoilla.

Tän syksyn innostus oli neulevalokranssit. Tein niitä vuosi sitten lahjaksi neljä. Neuloin kesällä yhden uuden päällisen. Syksyllä rottinkikerhossa pääsin tunnustelemaan eri tekniikalla valmistettua kranssia, ihastuin ja vinkistä innostuneena tikutin kahdeksan päällistä. Aiemminhan tein päällisen neuloen tasona oikeilla silmukoilla. Nyt teinkin pyöröpuikoilla suljettua neulosta neuloen oikein. Neuloksesta tuli paljon tyylikkäämpi ja pääällisen ompelu putkeksi jäi kokonaan pois. Enemmän valoja ja muhkeampi päällinen. Tein kransseja 40 ja 80 valolla. Olen laittanut Facebookiin kuvia kransseista ja saanut positiivista palautetta. Lahjaksi niitä meni mm. parille asiakkaalle, ystävälle, ratsastuksen ohjaajalle, valokuvien kuvailijalle, yhteistyökumppanille ja oman mökkimme seinälle. Yksi jäi toistaseksi ilman omistajaa.

Otin tänne mökille mukaan langat tuubihuiviin ja ponchoon. En ole vielä neulonut kerrostakaan, mutta saatuani tämän postauksen julkaistua keitän teetä ja aloitan. Olen odottanut hetkeä milloin kuunnella kirjaa kaikessa rauhassa samalla neuloen, ja tänäiltana on se hetki, yes! Avokki nimittäin jo tuolla unituhisee <3

Julkaistu

Keramiikka- ja rottinkitöitä

Olen niin onnellinen valkoisesta ja talvisesta joulusta. Vielä viikko sitten en olisi uskonut, että toiveeni toteutuisi. Talvisäästä ollaan nautittu joka päivä reilun tunnin ulkoiluin. Eipä joulupäivänkään 13 asteen pakkanen saanut meitä jäämään mökin lämpöön. Mutta palataan myöhemmin joulutunnelmiin ja siirrytään nyt tämän postauksen otsikon mukaiseen aiheeseen, eli keramiikkaan ja rottinkiin.

Syyskuussa aloitin keramiikkaryhmässä, kymmenestä kerrasta ehdin kahdeksan kertaa paikalle. Käsissäni syntyi lähinnä lautasia ja kuppeja. Parista valmiista työstä tulee kuvat myöhemmin johonkin toiseen postaukseen. Ja eihän viimeisten parin kerran työt ehtineet raaka- ja lasituspolttoon, joten aiheeseen palataan myöhemmin uudelleen. Tässä kuitenkin lahjaksi menneitä töitä.

Tein toisella kerralla teemukin ja aluslautasen. Alunperin oli tarkoitus astioista tulla keramiikkatilaan tauoille teekuppi teehetkiin. Totesin kuitenkin, että haluan antaa kupin ja lautasen ystävälleni Marialle. Lasituksessa sinisyys jäi ilmeisesti vähän hailakaksi, mutta toivottavasti ei kuitenkaan ole liian hailakka/tylsä/aneeminen.

Tein sitten uuden teemukin ja aluslautasen teehetkiin keramiikkatilaan

Savesta työstetyt esineet pienenevät raaka- ja lasituspoltossa 10-15 % ja enhän minä sitä ole vielä oikein oppinut huomioimaan. Tein omaan käteeni lähes täydelliseltä tuntuneen tuikkukipon. Siinä ei ole sormen jälkiä eikä muitakaan epätasaisuuksia tai painalluksia, mutta tuikku ei mahdu suusta kupin pohjalle! Harmittaa, mutta tekemällä vain oppii. Nyt minun pitäisi keksiä tälle käyttöä. Ideoita?

Vietimme marraskuun lopussa pikkujoulua Silmukkasiskon Caron luona. Mietin mitä voisin hänelle viedä ”emännänlahjaksi” ja päädyin tähän vihreään kupposeen. Käden jälkeäni kohtaan olin ja olen erittäin kriittinen, joten mietin pitkään voinko antaa tätä lahjaksi vai en. Samaa olen miettinyt kaikkien muidenkin keramiikkatöideni kohdalla. Olen yrittänyt sanoa itselleni, että käsityö saa ja pitääkin tuntua ja näyttää käsityöltä. Sen ei tarvitse olla tehtaan sileä ja kaikki muodot priimaa, mutta kun täydellisyyteen pyritään. Lopulta kuitenkin vihreä kuppi sai kodin Caron luota.

Näiden keltaisten pikkukuppien kohdalla mietin myös pitkään voinko antaa lahjaksi vai en. Toinen on aavistuksen isompi eikä tuikku mahdu kumpaankaan mikä oli alunperin tarkoitus. Tiesin kuitenkin, että ne lasitetaan keltaisella ja että kupit löytävät käsityötä arvostavalle Lauralle tiensä, ja niin kävi. Toivottavasti hän keksii kupeille käyttöä vaikkapa suola-astioina tms.

Rottinkikerho kokoontui varmastikin ainakin 15 kertaa syksyn aikana ja korejakin syntyi aika monta. Tässä nyt joululahjoiksi menneitä koreja. Laura löysi keramiikkakupit voirasiakorista 😀

Syksyn mittaan tein kaksi ns. viinipullokoria. Kori, jossa on vihreää aaltoilee vähän, koska helmasyntini punoa liian tiukkaan meinasi ottaa vallan eikä silloin pullo olisi mahtunut koriin. Taisteltuani itseni kanssa totesin, että se on minun taideteos viinipullokori. Kori on punottu 2 millin rottingilla. Valitettavasti värjätyt rottingit usein ovat katkeilevia ja vähän heikkolaatuisia. Käyttäisin värejä ehkä enemmänkin, jos värilliset olisivat kestävämpiä. Toinen pullokori on punottu 2.5 mm rottingilla eikä yläreunassa ole lettiä. Kori on huomattavasti suorempi.

Sydänkorit saivat ystäväpariskunta sekä sydämellinen ihana Silmukkasisko Jonnu. Kolmas sydän onkin esitelty jo aiemmin, joka meni myöskin ihanalle Silmukkasiskolle 60-vuotislahjaksi.

Iso ovaalikori meni yhdeksän vuotta minulla avustajana olleelle ja patonkikori ihanalle Marjalle. Koreihin mukaan vähän herkkuja, kuten sydänkoreihinkin.

Jatkan tammikuussa sekä keramiikkaryhmässä että rottinkikerhossa. Olen varannut kaksi sienikorin pohjaa, joten sienikorien kanssa menee varmastikin jokunen kerhokerta, sillä koreihin tulee kaksi väliseinää. Toinen kori menee äidille ja toinen hänen ystävälleen. Keramiikassa olen ajatellut tekeväni mm. tuikkukuppeja paremmalla menestyksellä mitä tänä syksynä :DD Lisäksi haluaisin kokeilla teepannun tekoa.

Julkaistu

Kahden päivän mehiläisvahakynttilätehdas :DD

Äitini sanoi haluavansa oppia tekemään mehiläisvahakynttilöitä, joten syksyllä sovimme jo, että hän tulisi meille kynttilöitä tekemään. Niinpä hän saapui vieraaksemme keskiviikkona ja oli lauantaihin. Toki touhusimme paljon muutakin. Äiti otti mm. valokuvat uusimmista käsitöistäni, leipoi avokille pullaa ja Bostonkakun, kokkasi maksa- ja lihakastiketta, luki saapuneen postin ja toimi silmänä maksaessamme laskuja. Käytiin ruokakaupassa, saunottiin ja valmistettiin kynttilöitä :DD

Keskiviikkona mun tehdessä töitä äiti leipoi herkullisia pullia.

Ennen saunaan menoa äiti paketoi neule-valokransseja Sekä 60-vuotislahjaksi menneen sydänkorin, jonne ostin teetä, suklaata ja lautasliinoja käsin tehtyä kynttilää unohtamatta. Seuraavana päivänä aloitimme kynttilätehtailun. Äiti oletti ettei oppisi kynttilöitä tekemään pitäen itseään mämmikourana, mutta toisin kävi :DD Kynttilöitä syntyi hyvällä tahdilla. Iltapäivän aikana saimme tehdyksi hunajan keltaiset kynttilät. Paketissa on aina 12 levyä ja jos kynttilöitä valmistaa sabluunoja käyttäen, yhdestä levystä tulee kaksi kynttilää. Äiti innostui kynttilöistä niin paljon, että teki niitä myös sen aikaa kun piipahdin Silmukkasisko-tapaamisessa, jossa juhlittiin 60 vuotiasta Siskoa herkutellen ja neuloen. Kotiin palatessani oli äiti tehnyt melkein kokonaan punaisen paketillisen kynttilöitä. Jatkoimme vielä luonnonvalkoisilla. Vasta yhdeksän pintaan maltoimme lopetella siltä päivää, ja tässä päivän saldo :DD

Valitettavasti äidin into kostautui kovana selkäkipuna, joten perjantaina kynttilätehtailu oli lähinnä minun heiniä. Äidillähän on todella ongelmallinen selkä ja nyt se otti itseensä lapojen alapuolelta kramppaillen. Kävely oli parasta, joten minun pakertaessa valkoiset levyt loppuun äiti kokkaili keittiössä tehden mm. bostonkakun 🙂

Vihreisiin siirryttyäni ja jonkusen levyn tehtyäni ei äiti malttanut olla osallistumatta, joten yhdessä teimme viimeiset levyt loppuun ja ennen ruokaa kynttiläshow oli tekovaiheen osalta ohitse. Kuvassa kaikki valmistamamme liki sata kynttilää :DD

Ruuan jälkeen homma jatkui paketoinnilla. Minä pussitin kukkapusseihin kynttilät ja äiti laittoi niihin rusetit.

Kynttilöitä pussittaessa teimme laatutarkistusta ja jokunen jäi meille mökille poltettavaksi sekä äidille kotiin viemisiksi omiensa lisäksi. Laatutarkistuksen jälkeen jäi liki 30 pakettia pikkumuistamisiin. Että parissa päivässä tänä vuonna kynttilät valmiiksi :DD

Illalla jaksoin vielä neuloa päällistä valokranssiin. Neuloin sellaisen myös Tampereen reissullamme ja uuden aloitin keskiviikkoiltana. Tänään päättelin. Aika kului nopeaan ja oli mukavaa saada äiti vierailulle ja touhuilla hänen kanssaan.

Julkaistu

Käsityökuulumisia

2014 vuoden yhdeksän kuukautta alkaa olla taakse jäänyttä elämää ja näinä kuukausien aikana on valmistunut ikävän vähän käsitöitä. Täälläkin olen maininnut monesti neuloosin oireettomasta vaiheesta. Talvella neuloin pelleriinin johon petyin suuresti. Siitä ei tullut laisinkaan sellainen kuin piti ja siihen nappi on edelleen laittamatta. Itse asiassa koko nappia ei ole vielä edes valittu. Aloitin samoihin aikoihin (muistaakseni) ystävälleni ambitus-kauluria ja sekin on edelleen kesken. Viime aikoina olen sitä kuitenkin innostunut neulomaan ja se alkaakin olla viimeisiä kerroksia vaille valmis. Lauantaina matkustan Opaskoirayhdistyksen hallituksen jäsenenä yhteyshenkilöpäivään Tampereelle ja uskonkin, että päivän aikana kauluri valmistuu.

Palmikosta innostuin kovasti ja ystävätreffauksen jälkeen alotinkin seuraavana päivänä tuubihuivin. Palmikon tein oikein, mutta idiootti kun olen en tajunnut, että palmikon kohta neulotaan myös välikerroksissa aina oikein. Tikutin helmineuletta ja eihän palmikko sen seasta näkynyt ja lankakin loppui vähän kesken, joten purkoosi valtasi oireineen. Aloitin tuubin uudelleen. Uskoakseni nyt siitä tulee valmistakin. Näemmä kantapään kautta oppii parhaiten kun ei ohjeistusta kerran tajua. HUOH!

Pari viikkoa sitten siivosin lankalaatikoita ja merkkailin lankojen vyötteisiin ja pusseihin pistekirjoituksella sen mitä ilman näköapua pystyin. Maanantaina avustajan kanssa tehtiin merkkaukset loppuun. Ja voi jestas kuinka paljon on tullut osteltuakin kaikenlaisia lankoja, joten syytä olisi aloittaa raivoisa lankalaihis. Lankojen paljous alkoi melkein ahdistamaan. Onneksi sunnuntaina Kädentaitomessuilta ei tarttunut lankoja lisää. Seuraava vaaran paikka on marraskuun Kädentaitomessut Tampereella. Siirsin muuten lankalaatikosta keskeneräiset villasukat neulekoppaan toiveena saada nekin tehdyksi valmiiksi ja olen silloin tällöin muutaman kerroksen saanut neulotuksikin. Sukat ovat lojuneet ihan liian pitkään tekemättöminä ja sen toisen sukan kantapää hirvittää, osaanko sitä tehdä enään. Täytyyhän mun kuitenkin saada valmiiksi mun ekat sukkanikin.

Olen sentäs jotain tänä vuonna saanut valmiiksikin. Maaliskuussa esittelinkin lasihelmistä tehdyn korun ja verkkolangan sisään pujotellun Silmukkasisko-korun postatessani korumiitistämme. Tarkoitus on ollut kokoontua uudelleen korujen merkeissä, mutta on vaan jäänyt ja jäänyt. Muutenkin Silmukkasisko-tapaamisissa on ollut hiukan hiljaista viime aikoina. Maanantaina tavattiin pitkästä aikaa pienellä porukalla ja lyötiin muutama tapaaminen ja tapahtuma kalentereihin, joten eiköhän käsityökärpänenkin pysy taas paremmin hengissä. Mutta niihin ”kälysiin” valmistuneisiin töihin. Lopputalvesta neuloin solmupipon vai oliko lie viralliselta nimeltään solmu myssy. Joka tapauksessa ohje on Novitalta. langat: Isoveli Novita (75%villa 25%polyamidi, puikot 5-6, 40 astetta hienopesu) ja Kotikulta sukkalanka (40%villa 35%akryyli 25%polyamidi, puikot 4, 40 astetta hienopesu)
Myssyn alareuna, solmunauha on neulottu ohuemmalla langalla. Nyt en enään muista neulottiinko vielä joustinneuleosuus samalla ja vaihtuiko lanka silloin vai vasta joustinneuleen jälkeen. Onpa siis järkevää esitellä puoli vuotta sitten valmistuneita. Tässä vielä kuitenkin toinen: tuubihuivi Lanka: Drops you limited edition yarn (55%alpakka 40%villa 5%pellava, puikot 5, käsinpesu)
En ole huiviin täysin tyytyväinen, päättelyssä olen päättänyt hiukan liian napakkaan ja se minua häiritsee.

En ole koskaan kuvitellut itse käyttäväni frilla-langasta tai vastaavista tehtyjä huiveja. Uuden oppimisen innossa olen kuitenkin moisia hörhelölankoja ostanut ja valitettavasti niitä on vieläkin jäljellä. En raski niitä hävittää, joten olen neulonut niitä välineulomuksina. Näistä kahdesta on vyötetiedot kadoksissa, mutta molemmat ovat täyttä tekokuitua. Valko-harmaa-musta huivi on Novitan frillalanka ja tuon sinikirjavan huivilangan valmistajasta ei hajuakaan. Tuon sinikirjavan olen neulonut ainakin kolme-neljä kertaa. Aina ja aina siitä putoili silmukat kunnes vihdoin se valmistui alkusyksystä. Novitan frillan neuloin juhannuspäivänä.

Mökillä elokuisena iltana innostuin neulomaan valokranssiin neulepäällisen. Tein päällisen isoimman kehyksen mukaan 56 silmukalla ja arvatkaa vaan oliko se mun kehikko sitten se. No ei todellakaan, oli keskikokoinen, joten päällisestä tuli liian iso. Kotona ompelin sen paikoilleen ihmetellen miksi neulos ei asetu nätisti renkaaseen. No ihan liian kauan kun viimeksi olen renkaita käsitellyt ja muistin väärin. HOH-HOH. Taisinpa saada kotiinkin oman kranssin, koska ei tätä voi lahjaksi antaa.

Tän kuun alussa aloitin rottinkikerhon, joka on aina tiistaisin. Nyt olen ollut tosi kriittinen käsitöihini enkä käden jälkeen kovinkaan tyytyväinen. Tämä pyöreä kori on kuitenkin sellainen mihin voin olla tyytyväinen. Kori on punottu kolmella rottinkinauhalla aina kahden edestä ja yhden takaa. Päättely on tehty letitystekniikalla. Korikerho on ollut nyt neljästi ja kuvassa oleva kori on eka valmistunut työni. Olen tehnyt koreja peruskouluikäisenä, joten homma oli entuudestaan vähän tuttua. Eilen alotin jo kolmatta koriani ja ohjaaja kysyikin minulta toissakerralla pyytäessäni rottinkia punoessani jatkuvasti lisää ”syötkö sinä niitä”. :D:D Olen ilmeisesti sitten aika nopsa tekiä. Nyt en uskalla koreista enempiä paljastella, koska joulupukki pyysi pitämään toistaiseksi suuni kiinni, joten olen kiltti ja tottelen.

Pari viikkoa sitten alkoi myös keramiikka, joka on myös tiistaisin ennen rottinkitöitä. Ensinmmäisellä kerralla tutustuimme tiloihin ja ohjaajalta sain noin kilon möykyn hienojakoista vaaleaa pilkullista savea. Ohjeistus oli ”anna käsiesi tehdä, katsotaan mitä savi kertoo ja minkä muodon se saa”. Minä tein työtä käskettyä. Kokeilin tehdä kapeita makkaroita, mutta ei minun tekniikalla tulos tyydyttänyt minua. Lopulta tein pohjalevyn, jonka pitkille sivuille pyöritin pallot ja päätyihin eräänlaiset lenkit. Pallojen päälle ”makkaranauhat”. Valitettavasti työstä ei ole kuvaa, joten joudutte odottelemaan kun aikanaan se on raakapoltettu, lasitettu ja poltettu 🙂

Kuvaa ei ole eilisestäkään työstä. Ajatuksena oli tehdä itselleni teemuki pajan teehetkiin. Teemukista tulikin tarjoilukippo. Harjoittelin nipistelytekniikkaa ja sainkin pohjan ja reunat aika sileiksi. Muotoilin työtä ehkä hiukan liian kauan ja kupin reunat kuivahti ja alkoivat halkeilemaan. Ohjaajan mielestä työ oli kuitenkin hyvin koossa ja muutoin hyvin tehty. Jospa ens kerralla saisin sen teemukin aikaan :D:D

Nyt taidan hetkeksi istahtaa neuleen ääreen rentoutumaan. Huomenna Harmaakuonolla on lääkäri, jota jännitän. Iho-oireita ja vanhus nilkuttaa vasenta etutassuaan, koska kyljessä oleva patti estää oikeaa liikerataa. Ainakin meillä on sellainen käsitys. Nyt arvioidaan koiran kunto ja katsotaan mitä voidaan tehdä ja mikä on koiran hyvinvoinnin ja loppuelämän kannalta järkevää. En halua rakkaan ystävän joutuvan kärsimään, mutta jotenkin minusta tuntuu ettei ole vielä Harmaakuonon aika, joten ehkä huomenna ollaan viisaampia ja pystytään tekemään oikeat päätökset koiran kannalta ammatti-ihmisten tukemana.

Julkaistu

Korumiitti

Lauantai oli ihan huippupäivä. Aamulla yläkropan treeni, jonka jälkeen matkasin erään Silmukkasiskon luo Koruilu-miittiin. Siellä meitä muutama Sisko vietti hauskan iltapäivän korujen valmistuksen merkeissä. Ja kyllähän helmien keskellä nautiskeltiin taas nyyttärituomisiakin :D:D

Edellisiltana kaivoin kaikki korutarvikkeeni esille mitä olen joskus aikaa sitten ostanut. Melkoisestihan erilaisia lasi- ja puuhelmiä kätköistä löytyikin. Kuvittelin minulla olevan niitä paljon, mutta nähdessäni helmipaljouden parilla Siskolla, en ehkä sitten ihan kauheasti ole hamstrannutkaan helmiä, jos heidän helmipaljouteensa vertaa :D:D Mutta yhtäkaikki pöytä notkui helmistä ja jo valmistuneista koruista. Yksi Siskoista on käynyt kursseja ja tehnyt koruja aika paljon. Hän esittelikin eri tekniikoilla tehtyjä korujaan.

Päätin kokeilla tehdä vaijerikaulakorun. Valitsimme violetteja helmiä koruun. Sommittelin koruasetille helmet haluamaani järjestykseen tuntemuksieni mukaan, tyyliin mitkä muodot voisivat sopia yhteen.

Suunnittelun jälkeen ei muuta kuin pujottelemaan helmiä vaijeriin 😀 Vaijeriin olikin helppoa pujotella helmiä. Ihan huvitti parin vuoden takaiset yritelmäni siimaan pujottaa helmiä neulan kanssa. Eli, jatkossa ehdottomasti minun kannattaa käyttää vaieria korujen valmistuksessa.

Halusin opetella laittamaan koruun kiinnityshelmiä, sellaisia pieniä, jotka puristetaan vaijeriin haluttuun kohtaan. Niiden päälle voi laittaa halutessaan vielä päälihelmet, jotka myöskin puristetaan paikoilleen pihdeillä. Kiinnityshelmien puristus sujui ihan mukavasti.

Päällyshelmien kohdalle saanti ja suoraan pihdeillä puristaminen olikin jo paljon kinkkisempää. Helmet putoili tai tahtoi mennä littuun. Lopulta pyysin apuja avustajaltani tänään ja sain kaulakorun valmiiksi.

Korupuuhissa vilahti aika tosi nopeaan ja innostuin koruilusta kovasti, joten nyt joutunee hankkimaan vaijeria, korviskoukkuja yms. tarpeellista korutarviketta. Koruja tehdessä juttu lensi laidasta laitaan kuten aina ihanilla Silmukkasiskoilla :D:D Ja askartelimme meille kaulanauhat putkiloverkkolangasta, jonka sisälle tuli huopa- ja puuhelmiä. Näistä meidät kenties tunnistaa Ravintolapäivänä 🙂 Tässä minun kaulanauhani
Ja ihanasta korupäivästämme voi käydä lukemassa

Kotiuduttuani ihana lauantai jatkui hieronnalla. Avokki teki minulle reilun tunnin selkähieronnan. Ja voi miten tuo sanonta ”suutarin lapsella ei ole kenkiä” pitääkään paikkansa. Kyllä lihaskireyksiä ja jumeja riitti. Avokki koetti käsitellä takareisiä ja reisien ulkosivuja – liian tuskaista :O Mutta kyllä vaan teki hyvää. Alaselän jännitykset helpotti auttaen myös jalkoja. Pitäisi vaan hierottaa useammin kuin kerran puolessa vuodessa :D:D

Julkaistu

Kädentaitomessuilla Wanhassa satamassa

Lauantaina vietimme muutaman Silmukkasiskon kanssa mukavan ja innostavan päivän Wanhassa satamassa Kädentaitomessuilla. Väkeä oli aika paljon ja välillä tungos meinasi ruveta ahdistamaan. Väkipaljoudesta huolimatta vietimme hauskan päivän. Tällä kertaa lankoja tuli ostettua maltillisesti, vain kolme kerää :D:D Ostin langat ns. solmupipoon, jonka ohjeen saan Silmukkasiskolta. Kunhan hän muistaa sen naputella mulle. Kiva päästä taas kokeilemaan jotain uutta. Pelleriini on loppusilausta vaille valmis. Koskaan ei selvinnyt onko ohjeessa virhe vai missä, mutta 16 kiilaa riitti 22 kiilan sijaan. Jos olisin tehnyt 22 kiilalla pelleriinista olisi tullut hirmuinen liepuke. 100g lankakerä ei riittänyt alkuunkaan, loppu jo 13. vai 14. kiilan aikana. Neulos on paljon harvempaa kuin jossain kuvassa. En ole koko pelleriinista kovin vakuuttunut, mutta tuo Lenkkialbakka on kyllä sellaista lankaa ettei tule ihan heti mieleen ruveta purkamaankaan. Tehdään siis loppuun ja katsotaan millainen lopputulos ennen kuin tuomitaan koko työ. Neulomisinto on ollut vähän kateissa, ystävälle tuleva ambitus-kaulurikin on kesken, en ole päässyt edes levennyksiin. Olenkin lohduttautunut ajatuksella, että tänä talvena kauluria ei enään tarvita, joten ei haittaa vaikka sen valmistuminen viivästyiskin. Mutta jospa messujen myötä taas vähän skarppaisin käsitöidenkin suhteen.

Lankojen lisäks katselimme korutarvikkeita. Ostinkin erilaisia helmiä ja lukkoja koruihin. Entisetkin on vielä käyttämättä. Tulevana lauantaina kokoonnumme tekemään vaijerikoruja porukalla. Odotan innolla treffaustamme. Kiva päästä oppimaan taas uutta 😀 Keväällä on ilmeisesti mahdollisuus osallistua kalanruototekniikan opetteluun erään Silmukkasiskon toisen neulomusryhmän kautta, yes. Tosin surin jo, että onko tekniikka sokon opeteltavissa, ja vieläpä sokon vasurin, mutta Siskot kannustivat osallistumaan vaan, joten ei kai muuta kuin rohkeasti vaan oppimaan.

Messuilla kiertelyn lomassa vietimme pari mukavaa taukoa kahvin ja teen kera. Leivät yms. oli todella kalliita kuten messuilla aina 🙁 Juttu ja ideat lentelivät ja oli niin hyvä olla. Päätimme osallistua keväällä olevaan ravintolapäivään, mutta siitä tuonnempana lisää kun suunnitelmat tarkentuvat :D:D Viikko sitten maanantaina treffatessamme suunnittelimme retkeä Tallinnaan, Järvenpään Lentävään lapaseen, Suomenlinnaan, Tampereen Kädentaitomessuille jne. Eli tänäkin vuonna paljon mukavia juttuja luvassa Silmukkasiskojen kanssa, YES!

Mukavan messupäivän jälkeen illalla avokin kanssa saunomista ja koirien kanssa touhuamista, rentouttava mukava päivä siis. Mukava meno jatkui eilen rännässä tarpomisella. Teimme melkein tunnin lenkin koirien kanssa, alkuillasta avokki treenas. Mun vuoro oli tänään aamupäivällä. Vuorossa oli yläkroppatreeni, joten tästä tämä maaliskuu on käynnistynyt hyvällä fiiliksellä.