Julkaistu

Valmismarinoidut vs marinoimattomat tuotteet

Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelu tuottaa meille näkövammaisille eletronisiajulkaisuja ns. luetusmuodossa. Teksteistä on poistettu kuvat ja monesti myös taulukot tms. vaikealukuiset kohdat. Thp:llä on sopimus joidenkin lehtitalojen ja yksittäisten lehtien kanssa materiaalin toimittamisesta Tiedonhallintapalveluun, jossa ne muokataan ja julkaistaan verkossa jonne vain meillä Tiedonhallintapalvelun asiakkailla on pääsy. Valikoimista löytyy aikakausilehtiä mm. Hyvä terveys, Apteekin hyllyltä, Hymy, Alibi, Kotilääkäri, Kodin kuvalehti, Rumba, Tietokone, Sinäminä, Koululainen. Lehtiä on laidasta laitaan ja varmasti voisi olla vielä paljon muitakin. Itse ehkä lukisin mielelläni Kauneus ja terveys-lehden artikkelit. Niin, lehdistä on poistettu myös selkeät mainokset. Järjestöjulkaisuista löytyy paljon erilaisia näkövammaisyhdistyksien omia lehtiä, sanomalehdistä taas löytyy iltapäivälehdet ja lehtiä ympäri Suomen maan. Tämä palvelu on meille aivan loistava ja lisää tiedon saantimahdollisuuksia kummasti. Kyllähän netistäkin nykyisin paljon löytyy artikkeleita, mutta tuota palvelua käyttäessä ei eksy linkkiviidakkoon. Mua esim. harmittaa Uusi musta-sivusto. Monesti siellä näkyy olevan mielenkiintoisia otsikoita kuten nyt viime maanantaina, että syyskuussa kauppoihin tulossa erä luomukanaa. Innokkaana lukemaan artikkelia, mutta eipä löytynyt. Ylen sivut nyt muutenkin on niin kauhea linkkiviidakko, että sieltä jotain löytääkseen menee ikuisuus.

No nyt alkaa mopo karata käsistä ja mennään koko ajan kauemmaksi tämän postauksen aiheesta. Tällä viikolla eräänä iltana lueskelin Kuluttaja-lehteä. En ole sen sisältöön aikaisemmin perehtynytkään, kai ajatellen sen olevan jotenkin… äh, en tiedä. Yllätys oli joka tapauksessa positiivinen, luin monta hyvää ja mielenkiintoista artikkelia. Luin artikkelin myös marinadeista, valmissellaisista ja inspiroiduin kirjoittaman oman postauksen asiasta. Itse asiassa kirjoitin eilen jo omasta mielestäni hyvän kirjoituksen ja viime metreillä Word jumitti ja teksti katosi. Harmitti ja harmittaa! Nyt uusintayritys ja täytyy muistaa tehdä välitallennuksia :O

Kauppojen hyllyt pursuavat valmismarinadeissa myynnissä olevia liha- ja kalatuotteita. Kuinka moni meistä pysähtyy hyllyn eteen tutkailemaan tarkasti tuoteselosteita ja huomaa marinoidussa tuotteessa voivan olevan parisenkymmentä erilaista ainesosaa lisäaineet mukaan luettuna. Lihaa 70-80 %, marinadi ja silkkaa vettä. Nykyihminen on kiireinen ja elämäntyyli on kovin hektistä, eikä ole aikaa tutkiskeluun, saatika valmistaa ruoka maustamisineen alusta lähtien itse. Ja onhan valmismarinoitu halvempaakin. Vai onko loppujenlopulta sittenkään, kun asiaa ajattelee tarkemmin. Marinoitu liha on halvempaa jopa 10 euroa kilohinnaltaan kuin maustamaton. Mutta mistä maksamme ostaessa marinoidun vaihtoehdon, emme ainakaan 100% lihasta, kanasta tai kalasta. Lihaa on valmismarinoidussa tuotteessa vähemmän, maksamme marinadista ja vedestä, kasasta lisäaineita. Entä jos kalliimmasta hinnasta huolimatta ostammekin maustamattoman vaihtoehdon, saamme useimmiten laadukkaampaa lihaa emmekä maksa lisäaineiden täyttämistä marinadimössöistä vaan itse oikeasta lihasta. ” Vaikka marinoitu liha on halvempaa kuin marinoimaton, kauppias saa marinoidusta tuotteesta paremman katteen. Marinadi ei näet paljon maksa.”

Tehtaassa lihaan ruiskutetaan pienillä neuloilla suolaliuosta tasaisesti, jonka jälkeen liha siirtyy marinoitavaksi isoihin altaisiin tai sekoittajiin, jjoissa isoa lihamäärää rupsutetaan siten, että marinadi levittäytyy jokaiseen suupalaan tasaisesti. Mieleeni nousee heti valmismarinoidut broilerfilesuikaleet, ja se millaista mössöä se nykyään on. On tainnut ”rupsutus” olla aikas tehokasta 😀 No taitaapa asiaan vaikuttaa myös lihan laatu, joka mielestäni on heikentynyt viime vuosina huomattavasti esim. noissa valmismarinoiduissa broilerfilesuikaleissa.
” Marinadin raaka-aineet – vesi, öljy, etikka ja mausteet – ovat
pitkälti samoja kuin kotonakin. Erona on kuitenkin se, että kun ostaa
kaupasta kermamarinoidun possun-kyljyksen, ei sen valmistuksessa ole
käytetty välttämättä pisaraakaan kermaa. Sen sijaan käytetään
keinotekoisia tai aidosta raaka-aineesta uutettuja aromeja. Aromien suosiminen johtuu Atrian tuotekehityspäällikön Heimo Hattulan mukaan siitä, ettei aitoja raaka-aineita ole teollisissa prosesseissa helppo käyttää. Esimerkiksi kerma säilyy huonosti, eikä se sekoitu
happamien aineiden, kuten etikan kanssa. – Myös tomaatti heikentää säilyvyyttä. Tomaattijauhetta tai –pyreetä käytetään joissakin marinadeissa, hän sanoo.”

Lisäaineiden lista on kauhistuttavan pitkä valmismarinoiduissa tuotteissa. Niiden tarkoituksena on parantaa tuotteen säilyvyyttä, marinadin rakennetta ja ulkonäköä sekä vahvistaa makua. Okei, eihän kukaan meistä halua ostaa epämääräisen näköistä tuotetta. Mennäänkö kuitenkin joskus liian pitkälle ulkonäön korostuksessa? En osaa sanoa, en näe pakkauksien sisältöä, lihatiskien lihoja, mutta moni on kommentoinut tuotteiden näyttävän esim. luonnottoman punaisilta. Eikö tunnu kamalalta ajatus karrikoidusti sanottuna syödä värjättyä lihaa? Entä miten pitkään lihan pitää säilyä, onko normaalia, että se säilyy avaamattomana paketissaan pari viikkoakin? Eihän se ole luonnollista. Entä sitten maun vahvistaminen, eikö sekin tunnu hassulta, että vaikkapa broilerin makua on vahvistettava. Teollisessa tuotannossa maku on kärsinyt ja tuotteeseen on saatava ns. aitoa makua keinotekoisilla aineilla/aromeilla. Natriumglutamaattia vaan, niin avot! Moni lihantuottaja on luopunut kyseisen aromivahvinteen käytöstä korvaten sen hiivauutteella. ” Hiivauute on kasviperäinen arominvahvenne, joka sisältää samaa
glutamaattihappoa kuin natriumglutamaattikin. Sillä ei ole e-koodia,
vaan se merkitään tuoteselosteisiin nimellä hiivauute.” Jo sana ”uute” herättää epäilyn ääniä sisälläni. Mitä kätkeekään ”uute” sisäänsä. Ei lue missään mitä se oikeasti pitää sisällään. Nyt en tarkoita pelkästään tätä natriumglutamaattia korvaavaa hiivauutetta vaan uutteita ylipäätään. Ei ole yhtään hyvä suuntaus, ja meidän kuluttajien pitäisi oikeasti herätä. Onneksi kiinnostus ruuan alkuperästä on lisääntynyt ja artikkelissakin mainitaan maustamattomien tuotteiden kysynnän lisääntyneen ja sen myötä kaupoissa niiden valikoima kasvaa. Ja se on hyvä asia se!
Lihatiedotuksen tekemien tutkimusten mukaan kuluttajat pitävät marinoidusta lihasta, mutta vaihtelua kaivataan. Hunajamarinoitu kana kyllästyttää. No niin minuakin ellen marinoi sitä itse. Maku muuttuu ja paranee huomattavasti.

Joskus keskusteluihin nousee myös epäilyjä siitä, että marinadeilla peiteltäisiin lihan vanhuutta. ”Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemien tarkastusten
perusteella moinen vilppi ei kuitenkaan ole yleistä. Ympäristökeskus
tutki kaksi vuotta sitten 60 pakkausta marinoitua lihaa. Tarkastajat
eivät löytäneet näyttöä vanhentuneen lihan myynnistä. Kaikki liha ei kuitenkaan ollut priimalaatua. 75 % lihasta oli hygieeniseltä laadultaan hyvää ja 88 % hyvää tai välttävää. 10 %:ssa
oli joko tautia aiheuttavia bakteereja, tai ne olivat ”yleiseltä
hygieeniseltä laadultaan heikentyneitä”.” Maria Sjöman Helsingin kaupungin hygieenikkoeläinlääkärin mukaan ei ollut merkitystä oliko liha teollisesti vai kaupassa marinoitua. Lihan laatu ei kohene marinadilla, mutta sillä voi peittää vanhenevan lihan hapanta hajua. Artikkelissa muistutetaan tuoreessa lihassakin voivan olla erilaisia pöpöjä ja siksi aina pitäisi käsitellä raakaa lihaa eri astioissa ja eri välinein kuin kypsää lihaa. Pakteerit saa taltutettua kypsentämällä lihan kunnolla. Monet laittavat lihan päälle tuon lopun marinadin ja sitä ei pitäisi tehdä. Niitä pöpöjä voi olla marinadissakin.

Kuten olen täällä blogissa kertonutkin, olen myös itse käyttänyt valmismarinoituja tuotteita ja varmasti yhtenä syynä on ollut niiden helppokäyttöisyys ja tietämättömyys mitä kaikkea turhaa ne sisältävät. Olen erittäin tyytyväinen, että olen herännyt ja suuntautunut toisenlaisiin vaihtoehtoihin. Ja oikeasti itse maustaminen ei ole paljoa aikaa vievää tai kovinkaan vaikeaa. Ja kyllä se tuottaa suunnatonta mielihyvää onnistuessaan tekemään hyvänmakuista ja itse maustamaansa ruokaa. Toki eihän maustaminen aina onnistu täydellisesti, mutta seuraavalla kerralla tietää mitä tehdä toisin. Kannustan kokeilemaan, antamaan aikaa ruuan valmistukselle, nauttimiselle hyvälaatuisesta ruuasta. Artikkelin lopussa oli muutama marinadiohje ja tässä yksi, jota itse ajattelin kokeilla:

Jogurttimarinadi broilerille
– 2 dl maustamatonta jogurttia
– 0,5 dl rypsiöljyä
– 2 rkl limen mehua
– 1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
– 1 tl raastettua inkivääriä
– ripaus mustapippuria myllystä
– (1 tl suolaa)

Tämä teksti saattoi paikkapaikoin olla vähän provosoiva ja karrikoitua, mutta toivottavasti aihe herätti sinussakin jonkinlaisia tunteita parempien valintojen suuntaan. Tekstin innoittajana ja tietoa antavana artikkelina oli Kuluttajalehdestä 4/2011 Mitä marinadi kätkee?, jonka on kirjoittanut Merja Itkonen.

Julkaistu

Suomalaisiin suklaisiin lisää Reilunkaupan merkintöjä

Uusi musta linkitti tänään Facebookiin artikkelin otsikolla Suomalaista suklaata tehdään lapsityövoimalla.
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/08/suomalaista_suklaata_tehdaan_lapsityovoimalla_2754842.html

Teksti antaa jälleen ajattelemisen aihetta. Valvonta kaakaopapuja eniten tuottavassa Länsi-Afrikassa on vaikeaa ja lapsityövoimasta käydään jopa suoranaista ihmiskauppaa. Eikö olekin hirveää. Länsi-Afrikassa kaakaoplantaaseilla viljellään mailman kaakaoista 70% ja siellä on ilmeisesti miljoona lasta raatamassa pitkiä päiviä ilman kouluja, ilman leikkejä. Ja onko työolot kovinkaan turvalliset tai inhimilliset, tuskinpa! Suomessa syödään suklaata ihmismäärään suhteutettuna yhdeksänneksi eniten mailmassa ja kulutuksen arvellaan kasvavan. Tom Lindblad Fazer Makeisten toimitusjohtaja sanoo artikkelissa ”On yksi suklaa-alan suurimpia haasteita valvoa koko tuotantoketjua. Pyrimme välikäsien kautta vaikuttamaan, että toimimme asianmukaisesti. Emme hyväksy lapsityövoiman käyttöä. Mutta fakta on se, että
sataprosenttista varmuutta Länsi-Afrikasta tulevasta kaakaosta ei
kukaan voi antaa.” Puolestaan Finnwatchin
toiminnanjohtaja Janne Sivonen toteaa ”Valvonnalla voi ja pitää rajoittaa lapsityövoiman käyttöä. Tällä
hetkellä suklaateollisuuden toimet asian valvomiseksi ovat olleet aika
vähäisiä ja suorastaan riittämättömiä”. Hänen mielestään valvonta kannattaa jättää kolmannelle osapuolelle. Mailmalla moni suklaan valmistaja on ottanut käyttöön Reilunkaupan merkinnän tuotteisiin. Suomalaisissa tuotteissa sitä on kuitenkin toistaiseksi näkynyt aika vähän. ”Sivosen mukaan sertifioinnit, kuten Reilu kauppa ovat askel parempaan
suuntaan. Reilun kaupan yhdistyksestä kuitenkin kerrotaan, että hekään
eivät voi aukottomasti taata, että sertifioituun suklaaseen ei ole
lasten käsiä tarvittu.” Kaakaosta pitäisi maksaa viljeliälle käypä hinta, jotta lapsityövoiman käyttö ei houkuttelisi. Niinpä! On tavattoman surullista tässä nykyisessä elintarvikebisneksessä se miten monien välikäsien kautta hommat hoidetaan ja miten pienen korvauksen se viljelijä siitä saa ja kuinka paljon ne välikädet vetävät välistä… Onhan suomalainen leipäkin kohtuullisen arvokasta ja viljelijät sanovat ettei niillä tuloilla tahdo elää mitä myydystä viljastaan saavat. Eli, se joka tekee suurimman työn, saakin karkeasti sanottuna kaikkein vähiten. Aika raadollista ja epäoikeuden mukaistakin. Palatakseni kuitenkin vielä tuohon suklaaseen, suklaanvalmistajat sanovat ettei sertifioitua raaka-ainetta ole tarpeeksi saatavilla esim. tuolla Reilunkaupan merkinnällä. Sivonen uskoo, jos halua on riittävästi tuo merkintä saadaan suomalaisiinkin suklaisiin, jos kerran se onnistuu myös Briteissä myydyimpään suklaapatukkaan. Ja on tosi surullista lukea artikkelista, että kaakaon viljelijöille maksetaan aina vain vähemmän ja vähemmän ja kuitenkin kaakaon mailmanmarkkinahinta on korkeempi kuin koskaan. Muutosta voisi saada aikaan erinäisillä poliittisilla päätöksillä ja kauppasopimuksilla. Miksi hitossa joka asiaan pitää vaikuttaa politiikka, ja miksi se niin usein vääristää asioita??? ” Tässä ollaan maailman kauppapolitiikan tärkeiden kysymysten äärellä.
Länsimaisesta tuotannosta ei ole perinteisesti kehitysmaista tulevia
raaka-aineita arvostettu ja tuotanto-olosuhteet ovat usein sellaisia,
että niistä ei kukaan haluaisi edes tietää, sanoo Reilun kaupan
edistämisyhdistyksen toiminnanjohtaja Pirjo Virtaintorppa.” Taitaapa Pirjo olla valitettavasti oikeassa. Sen huomaa artikkelia kommentoineiden kirjoituksistakin. Pakko itsekin myöntää ettei asiaa ole aina tullut hirveästi ajatelleeksikaan. Nykyisin tosin haluaa tukea eettisesti ja moraalisesti kestävää toimintaa, ja siihen toimintaan ei kuulu lapsityövoiman käyttö. Mitä enempi kuluttajat kiinnitämme asiaan huomiota ja äänestämme ostopäätöksillämme, ehkä niitä muutoksia saadaan aikaan hitaasti, mutta kuitenkin. En tiedä voiko tuohon esim. Reilunkaupan merkkiinkään satavarmasti luottaa. Toivottavasti pitää paikkansa se, että raaka-aineiden tuottajat saavat paremman hinnan tekemästään työstä. Nyt kun tämä mun kiinnostus laadukkaaseen ruokaan on herännyt, pohtii asioita myös paljon laajemmin. Haluaa raaka-aineiden olevan hyviä, laadukkaita ja vielä eettistä tarkastelua kestäviä.

Suomalaisiin suklaisiin Reilunkauppa-merkintöjen puolesta kerätään adressia, joten käy sinäkin allekirjoittamassa osoitteessa
http://www.adressit.com/reilun_kaupan_suklaata_marketteihin
On askel parempaan, toivottavasti ainakin.

Julkaistu

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo… Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua… Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia… Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.