Julkaistu

Haastateltavana radiossa ja lehdessä

Eräänä toukokuun lopun iltapäivänä sain vieraakseni toimittajan Minna Pyykön. Istuimme parvekkeellamme kuunnellen lintutallenteitani minun kertoillessa muistojani äänityshetkistä eri linturetkiltä. Tuokio oli erittäin lämminhenkinen ja Minnan haastateltavana oli helppo olla. Tosin en koskaan erityisemmin ujostele haastattelutilanteissa, vaikka en toki ole mikään kovin kokenut haastateltava. Olen vain oma itseni ja se riittäköön.

Kesäkuun 10. päivä haastatteluni tuli ulos Radio Suomen ohjelmassa Minna Pyykön mailma klo 13.30. Haastattelun jälkeen sain paljon positiivista palautetta. Ohjelma on kuunneltavissa edelleenkin Yleareenassa.
Tästä
pääset kuuntelemaan ohjelman.

Minnan ohjelmassa oloni sai erään ystäväni vinkkaamaan toimittajatuttavalleen minusta ja lintuharrastuksestani. Vinkistä otettiin Vantaan Sanomien toimituksessa koppi ja kesäkuun 13. Tiina Örn saapui minua haastattelemaan. Nyt emme lintujen ääniä kuunnelleet, mutta kertoilin harrastuksestani mukavan rennossa tunnelmassa. Juttutuokion jälkeen kuvaajan kanssa käpsyteltiin lähimetsikköön valokuvausta varten. Tämäkin haastatteluni poiki positiivista palautetta. Jutun voit lukea
täältä

Olen enemmän kuin tyytyväinen, että olen löytänyt lintuharrastuksen. Valitettavasti äänittämään en pääse läheskään niin paljoa kuin tahtoisin. Tämä pirun sokeus toimii tehokkaana hidastajana. Joskus mietin miksi löydän kiinnostuksen kohteita/harrastuksia joiden toteuttamiseen tarvitsee näkeviä silmiä. Onneksi mökin pihapiiristä ja lähistöltä olen saanut monta upeaa tallennetta, mutta lajilista ei enään oikein kasva. Tällä hetkellä eletään keskikesää ja luonto on kovin hiljaa. Toivottavasti syyslaulun alkaessa tulee äänitysmahdollisuuksia ja ensi keväänä retkeily on vilkkaampaa. Kovasti toivoin, että tämän kesän aikana saisin äänitetyksi esim. kuikan huudon, mutta taitaa ensi kesään jäädä. Nyt kuitenkin lähden täältä kuumasta mökistä teltan viileyteen kuulostelemaan kesäyön hiljaisuutta hellepäivän jälkeen.

Julkaistu

Vinkkien toivossa + lehtiartikkeleille lukijaa metsästän

Minulla on kyselypäivät meneillään 😀
Eilisiltana pyysin Facebookissa kirjasuosituksia ja niitä sain niin paljon, että nyt 16giganen muistikortti on täynnä luettavaa. Vielä pitäisi pari kirjaa pisteillä lainata, jotta kesäpäivinä mökillä ulkona voisi nautiskella hyvistä kirjoista ja toivottavasti hyvästä kesäsäästäkin luonnon ääniä kuunnellen.

Tänään kyselypäivät on saanut jatkoa. Eilen toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja ostin Philipsin mehulingon/mehustimen. Tiedän, että periaatteessa voi mehustaa mitä vain, voi yhdistellä eri hedelmiä, marjoja, vihanneksia, juureksia, vain mielikuvituksen puute on rajana ja ehkäpä rohkeus. Jotta pääsisin paremmin alkuun olen etsiskellyt mehureseptejä, mutta monet reseptisivustot ovat todella raskaita ruudunluvulla selata. Puuha on törkeän hidasta, joten Facebookin lisäksi pyydän teiltä lukioilta mehuvinkkejä, reseptejä tai linkkejä hyviin resepteihin. Olen vinkeistänne kiitollinen.

Jo toinen Aa:n sijainen lopetti työnsä minulla eilen. Molemmat ovat saaneet oman alansa kokopäivätyön, joten on enemmän kuin ymmärrettävää heidän ottaneen työt vastaan. Tällä hetkellä olen ilman henkilökohtaista avustajaa, mutta onneksi juuri nyt ei ole mitään kiireellistä hoidettavaa asiaa, joka vaatisi ehdottomasti näkevät silmät.

Sijaiselta jäi nippu lehtiä lukematta tallenteelle. Huhuilin kolmisen vuotta sitten täällä blogissakin henkilöiden perään, jotka voisivat lukea lehtiartikkeleita tallenteelle. Aikaisempaa kokemusta ei tarvitse olla. Oikeastaan erityisempiä vaatimuksia ei edes ole. Minulta on mahdollisuus jopa tarvittaessa lainata tallenninta, mutta jos esim. puhelimella, tietokoneeella, digisanelimella tallennus onnistuu omasta takaa, helpottaa asiaa etenkin lukijan ollessa muualla päin Suomea kuin pk-seudulla.

Tällä hetkellä luettavat lehdet ovat Ekoilo ja Luontaisterveys ja saattaa nipussa olla jokin muukin mitä en muista 🙂 Jos innostuit asiasta, voimme sopia tapaamisen Pk-seudulla tai voin postittaa lehdet sinulle. Luonnollisesti maksan postituskulut. Lehtiä minulle ei tarvitse palauttaa. Luetut artikkelit voi toimittaa minulle muistitikulla, muistikortilla tai Dropboxin kautta. Yksityiskohdista voimme sopia yksityisviestein.

Valitettavasti en voi maksaa luku-urakasta mitään suuren suuria summia, mutta toki haluan jollain tavalla kiittää sinua avustasi onko se sitten rahallinen korvaus, jokin käsityö (neulevalokranssi valoilla, kaulaliina, poncho, mehiläisvahakynttilöitä tms??), lounas, teehetki, lahjakortti, hieronta??? Jos yhtään aihe kiinnostaa laita minulle sähköpostia Ota yhteyttä -sivun kautta. Tavoitat myös blogin Fb-sivun kautta.

Jokohan minun kyselyvimmani olisi taltutettu? Onneksi ainakin sunnuntaista asti vaivannut alaselkä/pakarakipu on hellittämässä.

Julkaistu

Harmaakuono lääkärissä

Moni varmaan jo ajattelee ”voi ei! Eikö tuo nyt voi kirjoittaa jostain muustakin kuin koirista?”
Kyllä sekin päivä vielä koettaa, uskokaa vaan…  Toivottavasti en kuitenkaan vielä saa teitä kyllästymään ja äänestämään hiirulaisen painikkeilla itseänne pois täältä. Tänään on nimittäin ”pakko” taas kirjoittaa. Harmaakuonon eläköityminen vaan lähestyy, mutta ennen kuin postauksen aiheeseen vinkkaan:
Opaskoira-asiaa minun ja Harmaakuonon sanoin ja kuvin
täällä (sivu9)
Mulla ei ollut aavistustakaan, että lehti ilmestyy myös netissä…

 Harmaakuono on ollut mulle möksällään. Olenhan ihan kauhea: eilen kävelin nuoren vieraan koiran kanssa jättäen herran avokin kanssa kotiin. Ja tänään ei aamulla ilmesty kuppiin ruokaa. Siksipä on syytä maata olkkarin pöydän alla hipihiljaa, etten vaan vahingossakaan tulisi rapsuttamaan. Ennen lääkäriin lähtöä alas tullaan portaita hiukan hissukseen, vasta valjaat ja hihna kädessäni saa herran innostumaan.

Käytiin kävelemässä pieni lenkki todeten jalkakäytävien olevan aika karmivassa kunnossa. Aurinko lämmitti ja tuntui muutoinkin keväiseltä. Harmaakuono näytti tienhaarat ja suojatiet komiasti. Tais muistuttaa mua, että kyllä hän osaa 😀

Opaskoirakoulun pihalla on paljon tuoksuja ja opastustouhut meinaa vähän jäädä. Klinikan ulko-ovi löytyi ja melkeinpä heti päästiin lääkärin vastaanotolle. Yleensä Harmaakuono on singahtanut huoneeseen, nyt hipsutti vähän perässäni sisään. Into palasi oven sulkeuduttua ja valjaat riisuttua.  Koira saikin liikkua huoneessa vapaasti ja herra moikkailikin niin lääkärin kuin eläintenhoitajankin. Samalla koiran liikkumista seurattiin ja koira ei näyttänyt varovan mitään liikesuuntia millään raajoillaan. Tämä touhukkaana syöksyili eläintenhoitajan rapsutettavaksi. Harmaakuonon iloisuus, energisyys tuntui tekevän vaikutuksen ja siitä oltiin mielissään. Puhuimmekin siitä, että paras lahja minkä työkoiralle voimme antaa, on terveenä ja elämäniloisena eläkepäivät milloin koira voi liikkua sen mikä sille tuntuu hyvältä. Ei tarvitse jaksaa virastoissa, kaupungin kaduilla, ruokakaupassa opastaa. Tuollaisia eläkkeelle siirtyviä koiria halutaan nähdä eläketarkastuksissa enemmän ja yrittäessä toppuutella Harmaakuonon intoa lääkäri korosti miten hienoa on nähdä koira noin energisenä ja hyvävoipaisena.

Olihan Harmaakuonon hetkeksi asettauduttava aloilleen. Nähdessään verinäytettä varten otetut tavarat lääkärin kädessä poika pakitti viereeni, mutta meni kiltisti näytteen ottoon. Kolme putkellista otettiin verta ja välillä vanhus aikoi ottaa paikalta hatkat. Pysyi kuitenkin pienin komennoin aloillaan. Sen jälkeenkin kävi aina lääkärin lähellä moikkaamassa, mutta ei varmuudeks pidemmäksi aikaa uskaltanut jäädä 😀

Verinäytteistä tutkitaan munuais- ja maksa-arvot, sokeri sekä pieni verenkuva. Tulokset saan sähköpostiini ja jos jotain niistä ilmenee hoitotoimenpiteistä toki ollaan yhteydessä. Verikokeiden jälkeen lääkäri kävi vielä koiran tunnustellen läpi. Rasvapatteja oli siellä täällä ja ovatkin varmastikin koiran loppuelämän riesa. Niitä ei poisteta, jos eivät ala vaivaamaan. Kuulemma myös ohutneulanäytteistä on luovuttu, koska tulos ei ole kovin luotettava. Tällä hetkellä patit ei tunnu koiraa häiritsevän ja ovat kiinni alustassaan.

Kerroin Harmaakuonon massuttavan suutaan ja syynä ilmeisestikin muutama huono hammas. Keppien pureskelu on tehnyt tehtävänsä. Suu kuvataan ja tarvittavat poistot tehdään ennen eläkkeelle siirtymistä. Opaskoirakoululta huolehditaan Harmaakuonolle hammaslääkäriaika.

Puhuimme myös siitä vääjäämättömästä tosiasiasta, päivästä, joka tulee eteen. Aikaisemmin Vantaan koululla ei ole tehty koiran lopettamisia, mutta tämän uudehkon lääkärin myötä asia on muuttunut. Sen voi tehdä koululla tai tarvittaessa myös kotona. Lääkäri sanoi, että ei halua kenenkään joutuvan istumaan päivystyksessä tuntitolkulla odottamassa, että joku ehtisi koiransa nukuttamaan. Hänen mielestään tilanteen pitää olla rauhallinen kaikkien osapuolien kannalta. Minulle tuli hyvä mieli. Olen joskus nimittäin miettinyt joudunko Harmaakuonon viimeisen matkan tekemään jonnekin vieraalle eläinlääkärille. Ajatus tuntuu kestämättömältä omankin tuskan takia. Ehkä asia on edes himpun helpompaa kun se tapahtuu tuttujen ihmisten keskellä. No eihän sitä oikeasti ikinä tiedä mitä tapahtuu ja miten käy, mutta lohdullista tietää, että asian voi hoitaa koulun eläinlääkärin kanssa. Ja sydän on haljeta hyvästä mielestä, siitä että myös vanhuksesta ja sen hyvinvoinnista työurankin jälkeen välitetään.

Lopuksi Harmaakuono sai vielä kolmoisrokotteen. Viime keväänähän koira oksensi (sattumaa vai ei, ken tietää) rabies-rokotteen jälkeen mustaa multaa ja romahti täysin toipuen hyvin. Nyt vietimme kahvihuoneessa tovin koiraa tarkkaillen ennen kuin päästiin kotimatkalle. Ja mikäs se täällä odottikaan – ruokakuppi täynnä ruokaa :O

Julkaistu

Harhaluuloja terveellisestä ruuasta

Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.

Teksti alkaa:

Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun energiajuomista?
Vikaan menee.

Professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.

Lisäaine on sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.

Huopalahti havainnollistaa asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.

– Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.

Lisäaineita käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.

Syömme silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.

– Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.

Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia, olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.

Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien, terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä. Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.

Professori Rainer Huopalahti tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.

– Ihminen on sekaravinnon syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis edelleen paikkansa.

– Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja elintarvikekemian
laitokselta.

Marjat eivät ainoastaan edistä terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja lieventävät niiden oireita.

– Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.

Entä mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?

– Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti toteaa.

Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu 30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03

Julkaistu

Pidätkö ääneen lukemisesta etkä kammoksu lukemisen tallentamista?

Jos vastauksesi on kyllä
ja haluaisit/ehtisit lukemaan erilaisia artikkeleita  tallentaen lukemasi,
laita sähköpostia. Osoite löytyy Ota yhteyttä -sivulta.

Minusta on erittäin mukavaa ja mielenkiintoista lukea eri lehtien parhaat artikkelit. Noh, lukeminen kun ei suoranaisesti onnistu joudun niitä luetuttamaan muilla. Sitä teenkin aika-ajoin ja isot kiitokset kaikille niille, jotka hommaan ovat uskaltautuneet.
Lukemistanne artikkeleista/esitteistä on ollut minulle todella iloa. Monelle ääneen luku on kauhistus ja vielä kauheampaa, jos omaa ääntä nauhoitetaan. Kaikki jotka ovat lukeneet ovat tehneet sen hyvin. Lukemiseen kuluu tietystikin aikaa enkä aina haluaisi vaivata samoja ihmisiä lukupyynnöilläni, joten jospa saisin tätä kautta jonkun uuden mukaan ”lukupiiriin”.

Eli, jos haluat lukea, ota ihmeessä yhteyttä!
Minulla ei ole lukemisen suhteen mitään erityisvaatimuksia ja jos omaa tallennuslaitetta ei ole voinen omaani lainata.
Minulla ei myöskään ole mitään aikatauluja lukemisen suhteen. Voimme esim sopia, lukuajaksi viikon, kaksi viikkoa, kuukauden ja mitä sen aikana ehtii lukemaan on riittävä. Luettuja lehtiä ei tarvitse palauttaa. Palauttaa vain ne mitä ei mahdollisesti ole ehtinyt lukemaan.

Ja jos asut Pk-seudulla voidaan treffata matskun saamiseksi, mutta jos juttu kiinnostaa ja asut kauempana huolehdin postituskuluista.

Voimme myös sopia miten korvaan lukemasi. Onko se jonkinlainen rahallinen korvaus, hieronta, kaulaliinan neulonta tms… Mitään suurensuuria summia en valitettavasti pysty maksamaan luetusta, mutta jotenkin haluan korvata sen.

Jos itse et innostu, mutta tiedät jonkun joka voisi innostua, vinkkaa hälle! KIITOS!

Julkaistu

Hyvän unen salaisuus

Täällä en kovinkaan paljoa ole uniongelmistani kirjoitellut, mutta kärsin niistä aika-ajoin. Sanotaan sokeuden vaikuttavan melatoniinin tuotantoon heikentävästi, ja unettomuuteen avun onneksi pääsääntöisesti saankin juuri melatoniinista. Kärsin myös levottomista jaloista. Ei ole diagnosoitu ja yritänkin ymmärtää vaikuttaako asiaan liikkumisen määrä, ruokavalio tms. Magnesiumsidraatti on jelpppinyt paljon.

Löysin tämän artikkelin
UTUonline.fi-verkkolehdestä ja jaan sen nyt teillekin.

Uni on hyvä, jos heräämme virkeinä ja vireystilamme mahdollistaa tehtävistä suoriutumisen ja elämästä nauttimisen, kunnes seuraavan kerran kallistamme päämme tyynyyn, kirjoittaa unitutkija, dosentti Tarja Saaresranta.

Unta on syytä tutkia. Kansainvälisten tutkimusten mukaan lasten päiväunet ovat lyhentyneet. Suomalaiset nuoret nukkuvat vähemmän kuin muut eurooppalaiset. Joka viides suomalainen työssäkäyvä tekee vuorotyötä.
Unen laatua huonontavat varsinaisten unihäiriöiden lisäksi monet somaattiset ja psyykkiset sairaudet, stressi tai vaikkapa vieressä nukkujan kuorsaus. Narkolepsiakohu herätti uneliaimmankin ymmärtämään hyvän unen ja vireystilan tärkeyden.

Jatkuvasta unettomuudesta kärsii joka kymmenes, uniapneasta yhtä moni kuin diabeteksesta ja levottomat jalat -oireyhtymä häiritsee jatkuvasti ainakin viittä prosenttia väestöstä. Unihäiriöt altistavat muille kansantaudeille kuten sydän- ja verisuonitaudeille, ovat yhteydessä mielialaongelmiin, työstä poissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Unihäiriöt tulisi havaita, sillä niihin on tehokkaita ja spesifisiä hoitoja.

 

 

Unen puute aiheuttaa muutakin kuin väsymystä

Vuosituhannen vaihteeseen asti unen puutteen lähes ainoana haittana pidettiin väsymystä, jonka hyvin nukuttu yö korjasi. Lancetin artikkeli vuonna 1999 havahdutti unitutkijat: neljän tunnin yöunet viitenä yönä peräkkäin heikensivät terveillä nuorilla miehillä muun muassa sokeritasapainoa.

Useilla nisäkkäillä uni on polyfaasista eli vuorokaudessa on monta unijaksoa. Mediassa on pohdittu polyfaasisen nukkumisen etuja. Ubermannin unirytmissä nukutaan 25 – 45 minuutin pätkissä yhteensä kahdesta viiteen tuntia vuorokaudessa. Ubermannilaisten mukaan näin nukkumiseen kuluu vähemmän aikaa, kun ”tehottomammat” univaiheet vähenevät, mutta REM-unen eli vilkeunen kesto säilyy lähes normaalina.

Leonardo da Vinci, Napoleon ja Winston Churchill mainitaan usein esimerkkeinä polyfaasisista nukkujista. Mainintoja ei hevin löydy elossa olevista suuruuksista, joilta itseltään voisi kysyä heidän unirytmiään tai jopa tutkia sitä tieteellisesti.

Toki on hyvä nukkua edes REM-unta. Kun REM-uni estettiin koe-eläimiltä, ne kuolivat 3 – 8 viikossa. REM-unessa tapahtuu oppimista ja mieleen painamista. Suurin osa unista nähdään REM-unen aikana.

Unitutkijoita polyfaasinen unirytmi huolestuttaa. Kaikkia univaiheita tarvitaan. Valtaosa tarvitsee vähintään 7 – 8 tuntia unta vuorokaudessa. Ubermannilainen unirytmi johtaa väistämättä useimmilla univajeeseen. Unen puutteessa immuunijärjestelmä heikkenee, monien hormonien eritys häiriintyy ja kognitiivinen suorituskyky huononee. Lihavuusepidemian yhtenä syynä pidetään unen puutetta. Univaje aiheuttaa väsymystä, joka liikenteessä vie vuosittain monen henkilön ennenaikaiseen ikiuneen.

 

 

Suomi on unitutkijoiden maa

Suomessa on tehty korkeatasoista unen perus- ja kliinistä tutkimusta vuosikymmeniä. Turun yliopistossa sitä on tehty 1960-luvulta lähtien. Sleep Medicine Reviews -lehden mukaan asukaslukuun suhteutettuna suomalaiset olivat julkaisseet reilun 40 vuoden aikana tieteellisiä uniapnea-artikkeleita kolmanneksi eniten. Edellemme ylsivät vain Israel ja Ruotsi.

Pronssitilan arvoa lisää se, että Suomessa ei ole yhtään unilääketieteen oppituolia eikä edes yliopistosairaaloissa yhtään moniammatillista unihäiriöyksikköä toisin kuin useimmissa muissa kehittyneissä maissa.

Mitä sitten on uni ja erityisesti hyvä uni? Uni on aktiivinen tila, joka vaikuttaa elämänlaatuumme valveilla. Siinä erotetaan eri vaiheita, joiden osuus muuttuu iän myötä. Lapsilla ja nuorilla unentarve on aikuisia suurempi. Unen kesto on riittävä ja laatu hyvä, jos heräämme virkeinä ja vireystilamme mahdollistaa tehtävistä suoriutumisen ja elämästä nauttimisen, kunnes seuraavan kerran kallistamme päämme tyynyyn.

 Hyvä uni on aikuisella pääosin yhtäjaksoista, monofaasista, mutta tutkimusnäyttöä on lyhyiden 15 – 20 minuutin mittaisten päivänokosten terveyshyödyistä, samoin suunnitelluista torkuista yövuoron aikana.

Tarja Saaresranta

Terveellinen ravinto, liikunta alkuillasta tai aiemmin, työn ja huolien jättäminen makuuhuoneen ulkopuolelle, hyvä vuode ja rauhallinen nukkumapaikka, hetken rauhoitttuminen ennen nukkumaan menoa ja säännöllinen päivärytmi parantavat unen laatua. Yömyssy ja tupakointi sen sijaan tärvelevät unta.
Riittävä, hyvä uni on luovuuden ja tehokkuuden edellytys, joka tulee priorisoida korkealle.

Tarja Saaresranta
Kirjoittaja on keuhkosairauksien ja keuhkoallergologian erikoislääkäri ja dosentti, joka toimii TYKS:n keuhkoklinikassa ja Turun yliopiston unitutkimusyksikössä.

Ja itsehän kirjoittelin viime syksynä postauksen luennolta
Hyvää yötä nukahtamisvaikeudet 

Unesta puheen ollen, pitäisiköhän sitä painua maate?
Klo soi 6.45 ja edessä koulutuspäivä Tampereella 

Julkaistu

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti

Jälleen Facebookin kautta törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, ja koska lehdessä annetaan lupa kopiointiin, julkaisen tekstin blogissani. Teksti ja muut lehden jutut löytyvät
Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti
-linkin takaa.

Ja tässä tämä itse artikkeli:

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa

Turun yliopistossa tekeillä oleva tutkimus kyseenalaistaa perinteisiä liikuntasuosituksia.
Väitöskirjaa kirjoittava Joonas Eskelinen
tekee intervalliharjoitusta polkupyörä-
ergometrillä akatemiatutkija Kari
Kalliokosken seuratessa tuloksia
tietokoneelta.

Lyhytkestoinen mutta kovatehoinen harjoittelu kehittää heikkokuntoisten henkilöiden hapenottokykyä ja lihasten toimintaa jopa nopeammin tai ainakin vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen pitkäkestoinen rauhallinen liikunta.
Turun yliopiston akatemiatutkija, dosentti Kari Kalliokosken ja filosofian tohtori Jarna Hannukaisen johtaman tutkijaryhmän alustavat tulokset osoittavat, että intervalliharjoittelulla koehenkilöiden lihasten suorituskyky parani merkittävästi hämmästyttävän vähäisellä treenimäärällä.
Kahden viikon intervalliharjoitusjaksoon kuuluu vain kuusi harjoituskertaa kuntopyörällä, polkupyöräergometrillä. Jokaisella harjoituskerralla koehenkilöt tekevät neljästä kuuteen maksimitehoista 30 sekunnin vetoa, joiden väleissä on neljän minuutin palautumisajat.
Kalliokosken ja Hannukaisen tutkimusryhmä on havainnut, että kahden viikon intervallitreenin aikana lihasten kyky käyttää glukoosia paranee koehenkilöillä useita kymmeniä prosentteja. Lisäksi koehenkilöiden maksimaalinen hapenottokyky parani jopa 10 prosenttia.

Liikunnan teho on merkitsevää, ei vain käytetty aika

Tutkimuksessa vertaillaan intervalliharjoittelulla ja perinteisellä pidempikestoisella rauhallisemmalla liikunnalla saatavia hyötyjä. Rauhallisempaa liikuntaa tekevä ryhmä käyttää harjoitteluun kaksi kertaa enemmän aikaa kuin kovatehoisen harjoittelun ryhmä, mutta kovatehoinen harjoittelu näyttää kehittävän lihasten suorituskykyä kuitenkin enemmän. Tutkimustulokset osaltaan kyseenalaistavat perinteisiä liikuntasuosituksia.
‒ Perinteisesti suositellaan pitkäkestoista kevyttä liikuntaa. Tutkimuksemme osaltaan tukee väitteitä siitä, että liikunnan teho on merkitsevää, ei pelkästään liikuntaan käytetty aika, Kalliokoski painottaa.
Kalliokoski arvelee, että uusien tutkimusten myötä liikuntasuositukset tulevat muuttumaan niin, että painotetaan entistä enemmän suoritusten tehoa.
‒ En suosittele, että kävelylenkkien kaltaisesta kevyestä liikunnasta pitäisi siirtyä kokonaan intervalliharjoitteluun. Kunnon kannalta olisi kuitenkin parasta ottaa kovatehoista ja lyhytkestoista treeniä rauhallisemman liikunnan tueksi.
Sekä aloittelevan että kovakuntoisemmankin liikkujan tulisi muistaa monipuolinen liikunta. Tavoitteena meillä kaikilla tulisi tietysti olla päivittäinen liikkuminen, mutta jos on aikaa vaikkapa vain kolmeen liikuntasuoritukseen viikossa, niitä ei kannata tehdä aina samalla tavalla. Yksi voi olla rauhallinen pidempi lenkki, toinen tehokkaampi treeni eli esimerkiksi intervallityyppinen harjoitus ja kolmas lihaskuntoharjoittelua vaikkapa kuntosalilla, Kalliokoski suosittelee.
‒ Esimerkiksi työpaikan viikoittainen sählyvuoro toimii hyvänä tehokkaana intervallityyppisenä treeninä, Kalliokoski jatkaa.

Intervallirääkki on tottumattomalle liian rajua

Kalliokoski esittelee polkupyöräergometrin
tuloksia. Eskelisen kierroslukumäärä
putosi 30 sekunnin vedon aikana 200:sta
alle 80:aan kierrokseen minuutissa.

Tutkimuksessa käytetään PET- ja magneettikuvausta lihasten ja sisäelinten aineenvaihdunnan mittaamiseen. Sydänlihaksen osalta PET-kuvista on paljastumassa yllättävä tulos. Kahden viikon tutkimusaikana lihasten kyky käyttää glukoosia näyttää kasvavan, mutta sydämen vastaava kyky pienenevän intervalliharjoitusryhmällä, jopa useita kymmeniä prosentteja.
‒ Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perinteinen aerobinen harjoittelu parantaa myös sydänlihaksen kykyä käyttää glukoosia ja sen myötä taloudellistaa sydämen työtä. Siksi tämä uusi löydös voisi antaa viitteitä siitä, että erittäin kovatehoinen intervalliharjoitus on huonokuntoisten sydämelle aluksi liian rankka treeni. Lihakset tykkäävät äkillisestä kovastakin rääkistä, mutta sydän välttämättä ei. Sohvaperunoiden pitäisikin aloittaa harjoittelu hiukan kevyemmin, Kalliokoski kertoo.
Tutkimuksessa paljastui myös tutkijat yllättänyt sivutulos: intervalliharjoitteluun osallistuneiden kolesterolitaso putosi merkittävästi jo kahden viikon tutkimusaikana. Liikunnalla on aina tiedetty olevan vaikutusta kolesteroliin, mutta yllättävää oli se, kuinka nopeasti tehokas treeni alkaa alentaa kolesterolitasoa.

Intervallista toivotaan apua kakkostyypin diabetekseen

Seuraavassa tutkimuksessaan ryhmä aikoo tarkkailla kakkostyypin diabeetikkoja hieman kevennetyllä intervalliharjoittelulla.
‒ Tyypin 2 diabeteksessä elimistö kehittää resistenssin insuliinille. Tutkimme seuraavaksi purkaisiko intervalliharjoittelu tätä resistenssia enemmän ja vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen harjoittelu. Jos näin olisi, se olisi mahtava tulos, kertoo tutkimusryhmän nuorempi jäsen, lääketieteen kandidaatti Joonas Eskelinen, joka kirjoittaa tutkimuksista väitöskirjaa.
Kalliokosken, Hannukaisen ja Eskelisen lisäksi tutkijaryhmän ydinjoukkoon kuuluu toinen väitöskirjaa kirjoittava nuorempi tutkija, lääketieteen kandidaatti Anna Savolainen ja iso joukko Turun yliopiston ja TYKSin tutkijoita sekä yhteistyökumppaneita muista yliopistoista. Tutkimuksen tarkempia tuloksia julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
Teksti ja kuvat: Hannu Aaltonen

***

Olisi mukavaa lukea teidän lukijoiden ajatuksia aiheesta!

Ps: Tämä tyttö on ollut koko päivän enemmän kuin väsynyt ja loman jälkeen liikunnan aloittaminen on ollut takkuisaa, mutta eiköhän tämä tästä. Tuntuu vaan ettei kellojen siirto kesäaikaan yhtään helpottanut elämää. Nyt kuitenkin pää tyynyyn, toivottavasti uni tulee ja väsymys menee pois.

Ps: Ne jotka odottavat lomapostausta, tiedoksi, kyllä sellainen on vielä tulossa. Olen vähän sen kirjoittamista jo alotellutkin. Kuviin olen saanut kuvailut. Lisäks tekeillä on shoppailujen esittelypostaus.
Heheeh, ketä kiinnostaa???

Julkaistu

Kaikenmailman sontaa

Törmäsin pari päivää sitten Facebookin kautta Iltalehdessä kuun alussa julkaistuun artikkeliin, joka on käsittääkseni tiivistelmä/suomennos Guyism.com –sivustolta. Tekstissä kerrotaan kymmenen ruokafaktaa. Artikkelissa ei mulle oikeastaan mitään uutta ja pöyristyttävää. Onpahan vain surullista lukea mitä kaikkea sontaa aterioihin lisätään. Ja saa minut aina vain varmemmaksi tekemästäni valinnasta vältellä valmisruokia ja lisäaineita täynnä olevia tuotteita. Onneksi en myöskään ole pikaruokaloiden vakiokäyttäjä. ”Keskimääräinen pikaruokaravintolan asiakkaan väitetään syövän vuodessa keskimäärin 12 häpykarvaa.” Herää kysymys, mistä helvetistä häpykarvat joutuvat ruokaan? Missä tekemisissä ruoka ja häpykarvat oikein on, ja missä vaiheessa aterian valmistusta? Toisaalta, ruokateollisuudessa nyt tapahtuu ties mitä ilmeisen vastenmielistä, joten ehkäpä ne häpykarvat on lopulta sieltä pienimmästä päästä.

”Oikeat raaka-aineet ovat kalliita. Tämän vuoksi esimerkiksi pirtelön valmistamiseen voidaan käyttää kymmeniä kemiallisia aineita. Niiden avulla mansikkapirtelö saadaan maistumaan mansikalta. Suuhumme saamme marjojen sijaan kuitenkin muun muassa etyyliasetaattia, fenyylialkoholia ja liuottimia.” Ai miten herkullista 🙁
Tietääkö kohta nykyihminen lainkaan miltä maistuu aidoista raaka-aineista valmistettu pirtelö?

Ollaan ostettu avokin kanssa viime aikoina erilaisia luomujuomia, jotka maistuvat alkuperäiselle marjalle/hedelmälle. Usein maku on paljon miedompi mitä kemikaalilitkuissa. Ollaankin monesti pohdittu tunnistaako nykyihmiset miten hyvin alkuperäiset ja luonnolliset maut. Moni on tottunut keinotekoiseen makuun ja se on pelottavaa ja surullista. Itse haluan palata takaisin luonnollisiin aitoihin makuihin.
Ja siksi nykyisin valitsen mahdollisimman vähän keinotekoisia tuotteita.

En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja pitsojen kuluttaja. Roskaruokalasta ostin kananuketteja useimmiten. Nykyisin nekin ovat mustalla listalla, joutuneet jo  vuosia sitten..
”Kananugetteja valmistetaan menetelmällä jota kutsutaan mekaaniseksi erotteluksi. Se on kustannustehokas tapa erotella lihat luista. Eläinmassa puristetaan erottelijan läpi ja syntynyt vaaleanpunainen tahna puhdistetaan ammoniakilla, maustetaan ja värjätään. Tästä on kyse myös monien muiden lihavalmisteiden valmistuksessa.” Nukettien mustalle listalle joutuminen on siis vaan ja ainoastaan hyvä asia! Ei tätä faktaa lukiessa ala roskaruokahammasta kolottamaan.
”Muun muassa McDonald’s käyttää kananugeteissaan naudanlihaperäisiä lisäaineita. Näillä parannetaan tuotteen makua. Näistä aineista voi kieliä pakkausmaininta ”aromi”.”
No ei ollut yllätyksellistä tietoa tuokaan. Ällöttävää on mitä moskaa meille ihmisille valmistetaan!

Väitetään myös, että esim. 100 grammassa maapähkinävoissa voi olla hyönteisiä 30 siivua. Ehkä hassua, mutta minua ei ällötä nekään niin paljoa kuin nuo kaikenmailman ammoniakit ja muut kemialliset aineet. Eihän hyönteisraadot tokikaan kovin hygienistä kuvaa anna. ”Sellakka on hyönteisperäinen lakka, jota käytetään paitsi huonekalujen ja puun, myös joidenkin karkkien kiillottamiseen. Se on peräisin thaimaalaisesta Kerria lacca- hyönteisestä.” Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, että siinä mitä syömme on samaa ainetta mitä käytetään huonekalujen kiillotukseen. Ehkä tähän joku voisi sanoa, että onhan kyseessä luonnollinen aine. Onneksi kuitenkin karkkiherkuttelut ovat jääneet hyvin pieneen ja niistäkin yritän hakea aina sen mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon.

Monien suosikkijuoma, tuo jumalainen musta Cocacola ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Ylipäätään en ole koskaan limsoista erityisemmin välittänyt. Limsojen kittaaminen on rajoittunut matkoille tms. Fanta on se kemikaalisotku mitä olen juonut. Ei varmasti Cocista yhtään sen parempi. Kirjoituksessa on nyt kuitenkin mainittu tuo musta herkku. Tölkillisessä on sokeria 10 palan verran. Paljon, öklöttävän paljon, joten imelyyttä tasapainottamaan on joukkoon sujautettu fosforihappoa. NAM-nam!

”Yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet voivat sisältää jopa 49 prosenttia erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja aromeja. Jos niitä olisi enemmän, sulatejuustoa ei saisi kutsua juustoksi.” Surullista ja ällöttävää, eikös. Ymmärtääkseni esim. kevytmajoneesissa ei ole mitään alkuperäisiä raaka-aineita mitä majoneesiin tulee, silti se nököttää hyllyssä etiketti loistaen ”majoneesi”. No onhan se kevyt ja ah, niin ”terveellinen” vaihtoehto – ja kissanviikset. Missä se alkuperäisyys ja luonnollisuus onkaan? Voihan kemikaalisonta sentään…

”Pikaruokaravintoloiden lounassalaatteja pidetään rapeina ja raikkaina mahdollisimman pitkään muun muassa kemiallisin keinoin. Viherannokseen saatetaan lisätä propyleeniglykolia, joka voi joillekin aiheuttaa silmä- ja iho-oireita.” Ja taas kuluttajaa kusetetaan! Näyttäähän tuo salaatti tuoreelta ja raikkaalta… Tietysti, jos säilyvyyttä ei paranneltas jouduttaisiin heittämään paljon ruokaa roskiin, mutta voisiko sitä kerrallaan olla hiukan vähemmän tarjolla ja oikeasti tuoreena?

Ja lopuksi kerron konkreettisen esimerkin. Kävin lomalla keskustelun, jossa minulle kerrottiin miten valtavan kokoiseen lihanvalmistussammioon kaadetaan reilut parikymmentä kiloa suolaa ja hivenen pienempi säkillinen lisäaineita. Kyllähän olen tiennyt, että sitä moskaa tungetaan liikaa moneen paikkaan, mutta se konkretisoitui mielikuvaksi miten valkeaa jauhoa kaadetaan ruokaan, jota meille myydään, jonka suutuntumaa on kenties manipuloitu tms. Ei mitenkään herätä positiivisia tuntemuksia.

Tästä voisin paasata maailman tappiin. En ole aikoihin täällä vouhkannutkaan lisäaineista, mutta tuo Iltalehden juttu toi asian jälleen pintaan. Joskus viime kesällä kirjoittelin valmismarinoinneista ja sekään artikkeli ei ruokahaluja nostattanut, minkä pohjalta postaus syntyi. Teksti löytyy 
täältä

Kanarialla ei muuten näkynyt valmismarinadeissa lilluvia broiler-, liha, tai kalapaketteja! Siellä ei ilmeisestikään ole tuota valmismarinadikulttuuria!
Ja meillä on välillä todella vaikeaa löytää tuotetta mihin ei oltaisiin lisätty mitään, ei vettäkään.

Julkaistu

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi – luonnollinen ruoka voittakoon!


Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?
Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.
Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo
” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa
 ”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?
”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.
Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan. 
Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!
Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.
Julkaistu

Fiilistelyä myöhäisiltaan

Millasia ajatuksia tai tunteita sinussa herättää otsikko ” Satavuotias brittijuoksija tähtää maratonille”? Entä kyseisen juoksijan kommentit? ” Singh kertoi kanadalaislehti The Globe and Mailille, ettei hän ajattele ikäänsä.
”Ensimmäiseksi on päästävä siitä käsityksestä, että on vanha”, hän sanoi.
”Toisekseen, joissakin maailman osissa ihmisiä kuolee nälkään, mutta länsimaissa
ihmiset kuolevat ylensyöntiin. He eivät harjoittele riittävästi
kuluttaakseen tarpeeksi. Syömme elääksemme, emme elä syödäksemme”, hän
huomautti.
Singh kehotti haastattelussa etenkin iäkkäitä ihmisiä olemaan luovuttamatta
liikkumisen suhteen.
”Monet ovat riittävän innokkaita nostamaan takamuksensa, mutta mielelläni
näkisin vielä useampien tekevän niin. On yksi asia sanoa olevansa innokas, mutta
toinen asia todistaa se – todella tehdä jotakin”, hän sanoi.”

Fauja Singh aikoo juosta Toronton maratonin ja on lähiviikkoina rikkonut kahdeksan juoksumatkan mailmanennätykset ikäluokassaan. Kukaan satavuotias ei ole aikaisemmin juossut maratonia. ”Turbaanitornado-lempinimellä tunnetun Singhin hallussa on jo yli
90-vuotiaiden maratonjuoksun ennätys, kertoo CNN. Ennätysaika oli viisi
tuntia 40 minuuttia,
ja sen Singh juoksi 92-vuotiaana vuonna 2003.” Tämä teräspappa on Intiasta lähtöisin ja asunut Briteissä 20 vuotta. Aloitti kilpajuoksun 89-vuotiaana pitääksensä itsensä liikkeellä vaimonsa ja poikansa kuoltua. Että aikas teräsvaari ja asenne kohdallaan 😀 Tuollaisen vanhuuden kun saisi jokainen, olla hyvävoimainen, hyväkuntoinen loppuun asti. Ja ihan jokaiselle juoksua harrastavalle ja juoksun aloittamista harkitsevalle voidaan todeta, kyllä voit juosta, pystyt juoksemaan. Tämä uutinen osoittaa sen 😀 Artikkeli löytyy kokonaisuudessaan www.hs.fi. Toronton maraton on juostu kai tänään. Olisikin mielenkiintoista tietää miten tälle 100-vuotiaalle kävi.

Ja sitten vähän tuosta koiraherrasta, joka joulukuussa täyttää sen kymmenen, onko sitten ihmisen iässä 70v??? Mene ja tiedä. Eilen ei kuitenkaan ikä tuntunut paljoakaan painavan. Olimme Hyvinkäällä sijaitsevassa Koirakylpylässä Opaskoirakerhon kanssa. Espoon Leijonaiset mahdollistivat retken sinne, joten isot kiitokset heille koirien relaushetkestä. Ryhmämme oli iso, melkein 20 koiraa. Meidät jaettiin neljään ryhmään ja uintiaika oli per koira 30 min. Harmaakuono hyppi altaaseen, kuulemma loikkasi sinne onnellisena. Ei paljoakaan viihtynyt altaan laidalla ja jotkut ihmettelikin miten se on niin hyväkuntoinen. Täytyy kyllä itsekin liittyä kummastelijoiden joukkoon. Lämpimällä säällä ei kuunaan päivänään olisi uskonut sen riehuvan tuolla tavoin kuin eilen päästeli höyryjä pihalle. Ja miten se olikin niin ikionnellinen. Tänään kuitenkin jaksoi painaltaa seittemän kilsan lenkin. Välillä vähän hissutteli, mutta silti aikaa saatiin menemään vaan 70 min, joten kymmenen minsan kilometrivauhdilla mentiin. Olen todella tyytyväinen ja iloinen. Mun Harmaakuono on niin ihana!!! Ja on aivan huippua miten se jaksaa liikkua. Tiedän kuitenkin kevät ja kesä saapuu aikanaan ja todennäköisesti vauhti hiipuu, mutta nautitaan nyt näistä reippailuista eikä surra ennen aikojaan.

Tänään lenkin ja ruuan jälkeen avokki hiero mun niskaa puolisen tuntia ja sen jälkeen oli pakko ottaa tirsat. Rentoutti ihanasti. Oli pyydettävä sohvalle välly päälle päivänokosten ajaksi. Niska oli ja on todella jumissa. En ymmärrä miten olenkin sen saanut tälläseen kuntoon. En tiedä voisiko olla vaikutuksensa noilla korvaongelmilla. Yrittää pinnistellä kuulla ja kun toisella korvalla kuulee HUOMATTAVASTI paremmin päätään kallistelee ja kääntelee sen mukaisesti ja jumittaa lihaksensa. Ai että miten onkaan turhauttavaa. Tietää, mutta silti… No jospa leikkaus toisi aikanaan helpotusta koko asiaan. Odotan operaatiota ja olen edelleenkin ihan fiiliksissäni kun nyt tiedän milloin se on.