Julkaistu

EI MYYTÄVÄNÄ! – Allekirjoita sinäkin

Kilpailutus ei ole aina hyvästä etenkin kun palvelua valittaessa valinta kohdistuu siihen edullisempaan vaihtoehtoon, joka ei takaa laatua palvelulle. Aivan liian usein saa lukea artikkeleita, ihmisten järkyttäviä kokemuksia siitä miten heikosti esim. läheisen vammaisen asiat ovat. Hoitava/ohjaava henkilökunta vaihtuu kilpailutuksen myötä ja tutut ihmiset katoavat, ihmiset jotka tietävät tarpeesi, toiveesi, osaa huomioida mistä pidät ja mistä et, mikä saa sinut levottomaksi, mikä rauhoittumaan. Kilpailutusta tapahtuu myös vanhusten hoivassa. Jos asia ei koske sinua juuri nyt, tulee kuitenkin päivä milloin asiasta voi tulla sinullekin hyvin tärkeä, joten
allekirjoita sinäkin kansalaisaloite EI MYYTÄVÄNÄ

Taannoin Iive kirjoitti blogissaan aiheesta todella hyvin ja koskettavasti. Kilpailutus ei ole ongelmallista vain vammaisen kannalta, se on haastavaa myös hoitavan henkilökunnan kannalta.
Tekstin voit lukea
täältä

Soten myötä monet asiat tulevat muuttumaan ja pelolla luen erilaisia raportteja missä kerrotaan eri työryhmien ratkovan miten vammaispalvelut jatkossa toteutetaan. On perustettu esim. uusimaalla alityöryhmiä pohtimaan kuljetuspalvelua, avustaja-asioita jne. Ongelmalliseksi valmistelytyön tekee vammaisten kannalta, että meitä ei ole monessakaan ryhmässä mukana riittävästi. On tunne, että meitä ei ehditä/haluta kuulla. Sensijaan on runnottava läpi jokin mikä virkamiehistä näyttää paperilla hyvältä ja säästöjä tuovalta. Eniten tällä hetkellä minua huolestuttaa kuljetuspalvelun tulevaisuus. Joidenkin huhujen mukaan meidät tullaan liittämään Helsingin matkapalveluun ajan oloon koko Uusimaa. Virkamiehet väittävät Matkapalvelusta saadun hyvää palautetta ja asiakkaiden olevan tyytyväisiä. Lukiessa Facebookista tai keskustelualueiltamme saa kyllä toisenlaisen käsityksen.

Säästöjä on aina jostain revittävä, niitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Joskus mietin miksi niiden elämää vaikeutetaan joilla on jo muutenkin omat haasteensa. Kukaan meistä vammaisesta ei ole vammaansa valinnut eikä tahtonut. Me emme ole voineet valita, mutta meidän on aina päivästä toiseen, viikosta viikkoon… jaksettava taistella täällä aina vain kovenevassa yhteiskunnassa. On aina perusteltava juurtajaksaen miksi tarvitset jotakin palvelua tai apuvälinettä, osoitettava palveluiden välttämyyden jne. Kaikilla vammaisilla ei kuitenkaan ole voimia tai mahdollisuutta taistella tuulimyllyjä vastaan. Heidän puolestaan tuntuu erityisen pahalta. Ja myönnän kyllä joskus minuakin väsyttää taistella, vaatia, perätä, perustella. Myönnän myös, että pelottaa mikä on meidän vammaisten tulevaisuus. Onko meidän todella alistuttava olemaan kilpailutuksien uhreja, jotta kaupungit/yhteiskunta säästää???

Moni vammainen haluaa tehdä työtä, mutta työllistyminen on vaikeaa. On oltava extra-parempi kuin muut, jotta sinut valitaan. Sittenkin esteeksi voi tulla esim. näkövammaiselle ruudunluvulla toimimattomat ohjelmat. Me kuitenkin haluamme kantaa kortemme kekoon, maksaa veromme, tehdä työtä, käydä harrastuksissa. Meissä vammaisissa on myös niitä, jotka eivät työhön pysty ja tarvitsevat tukiasuntoja, laitoshoitoa tms. On hyvä muistaa ettei se ole valintakysymys vaan pakon sanelemaa. Eikö ole heilläkin oikeus hyvään, ihmisarvoiseen elämään? Ehdottomasti on. Miksi tästä edes tarvitsee kirjoittaa, olla huolissaan?

Jos vielä et ole allekirjoittanut aloitetta Ei myytävänä
tee se nyt heti. Saatetaan asia eduskunnan käsittelyyn.
Muista, jos asia ei ole juuri nyt sinulle ajankohtainen, joskus se voi olla ja silloin sinäkin haluat ihmismäistä kohtelua.
Ps: Joskus toivoisin, että osaisin kirjoittaa aiheesta virallisemmin ja jäsennellymmin, mutta tämä syntyi tajunnanvirtana.

Julkaistu

Uusia tuulia – isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo ”kaiken laillisen liiketoiminnan” tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Julkaistu

Henkilökohtaista avustajaa etsimässä

Arkeen paluu toi elämäni ensinmmäisen avustajan irtisanomisprosessin. En lähde täällä retostelemaan syistä miksi päädyin/päädyimme ratkaisuun irtisanoa avustajani koeajan puitteissa. Sen voin kuitenkin kertoa, että se oli hurjan vaikeaa kertoa hänelle. Lopulta päädyin raukkamaiseen tapaan ja tein sen sähköpostitse. Ahdistus oli valtava viestiä kirjottaessa ja odottaessa reaktiota. Vasta kun kaikki viralliset paperit oli saatu toimitetuksi asianosaiselle ja Vantaan kaupungille, olo alkoi helpottua. Toivon todella, että en joudu ihan hetkeen vastaavaan tilanteeseen uudestaan.

Nyt on uuden avustajan rekrytointi edessä. Työpaikkailmoitusta olen koettanut jakaa eri Facebook-ryhmien kautta, oman profiilini kautta sekä oppilaitoksien ilmoitustauluille. Samalla olemme pyrkineet selviytymään arkisista askareista ilman näköapua. Olen määrittänyt hakuajaksi elokuun loppuun mennessä, jonka jälkeen pitäisi kutsua avustajaehdokkaita haastatteluun. Toivottavasti vielä hakemuksia ilmestyy, sillä yllättävän vähäiseksi hakemusten määrä on toistaiseksi jäänyt.

Itse haastattelutilanteessa on oltava tuntosarvet koholla ja hyvin tarkkana kuulemaan ja aistimaan niitä tuntoja mitä haastattelu tuo. Vaikka avustajan tarve on, olen päättänyt olla hätiköimättä. Etsin ja löydän aikanaan sen kenen kanssa haluamme yrittää miten yhteistyö lähtee sujumaan.

Henkilökohtainen avustaja on niin paljon ja tulee niin lähelle, hän saa tietoonsa hyvin henkilökohtaisia asioita, häneen täytyy voida luottaa täysin. Henkilökemioilla on myös iso merkitys. Haastattelun perusteella pitäisi voida ratkaista keheen haastateltuun lähdet luottamuksellista suhdetta rakentamaan. Tämä rekrytointivaihe on raskas, mutta välttämätön. Toivottavasti löydän henkilön, jonka kanssa yhteistyö voisi jatkua mahdollisimman pitkään.

Julkaistu

Arkinen tammikuu

Päivä on pidentynyt täällä etelässäkin tunnin verran ja sää on ollut todella keväinen lauhoine keleineen. Viikot ovat sujahtaneet vauhdilla ja edessä on tammikuun viimeinen viikonloppu. Sen vietämme mökillä. Huomisaamuna startataan. tarkoitus on ulkoilla paljon ja rentoutua, sillä seuraavat kolme viikkoa on todella tiiviit: viiden päivän huovutus- ja kolmen päivän nauhakurssit ens ja seuraavan viikon aikana. Päivien pituus 8-16, jonka jälkeen muutamana iltana on asiakkaita hoidettavana.

Kotiuduimme loman vietosta 8. päivänä ja het maanantaina palasimme töiden pariin. Asiakkaita on ollut todella mukavasti kuluneiden viikkojen aikana. Illat ovat venyneet seitsemään kahdeksaan saakka. Tiistai-iltaisin olen ollut rottinkikoreja punomassa. Uusi ”aluevaltaukseni” on punoa koreja missä myös pohja on punottu rottingista. Ensiksi tein pienen sangallisen ns. hääkorin ja eilen sain valmiiksi pienehkön leipäkorin. Ensi kerralla ehdin olemaan kerhossa vain vajaan tunnin, sillä Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää neuleillan, jossa tutustutaan pistekirjoituksella oleviin neulekaavoihin. Aikoinaan Kuopion Sokeainkoulun käsityöopettaja on laatinut jonkinlaisen kaavamerkintäsysteemin pistekäyttäjille. Odotan tuota neuleiltaa innolla ja toiveikkaana. Illan ohjaajalta on mahdollisuus ostaa kansio itselleen. Jos systeemi vaikuttaa toimivalta tämä nainen taas tuhlaa kässäilyyn. Rottinkikerhosta vielä sen verran, että pyrin nyt kevätkauden tekemään koreja joissa pohja myös punottu ja haluaisin tehdä enemmän ohuemmasta rottingista koreja. Niistä tulee sirompia ja naisellisempia 😀

Keramiikka alkoi toissapäivänä. En saanut oikein mitään aikaseksi. Tein kaksi pientä kynttilän alusta ja kaksi riipusta. Millään ei meinannut syntyä mitään. Selvästi käynnistymisvaikeuksia. Ens maanantain kerta jääkin väliin huovutuskurssin vuoksi. Jospa sitten inspiraatiota löytyisi vajaan parin viikon päästä 😀 Keramiikka jatkuu aina huhtikuun viimeiselle viikolle rottinkikerhon tapaan.

Ympyräjakun vartalo-osa on valmis! Päättelin sen seuratessa toissatiistaina Urheilugaalaa. Oli kyllä rasittava lähetys. Jos minulla ei olisi ollut käsityötä käsissä ja jos en olisi odottanut Tähden valintaa vuoden urheilijaksi, en olisi jaksanut gaalaa seurata. Niin paljon siinä oli turhaa jauhantaa, että heikompaa heikottaa. Tärkeintä oli kuitenkin, että vihdoinkin urheilutoimittajien asenteet ovat kasvaneet niin paljon, että saimme Tähdestä vuoden urheilijan. Tähti on todella palkintonsa ansainnut. Gaalan aikana tuli jakku pääteltyä ja todettua sen olevan liian pieni minulle, jolla rintavarustusta riittää. Nyt on ollut hiukan motivaatio-ongelmia aloittaa hihojen neulontaa, mutta eiköhän se tästä. Olenkin neulonut kapeaa helmineuleellaraakasilkistä olevaa huivia. Se onkin edistynyt kohtuudella etenkin Syke-sarjaa keskiviikkoiltaisin katsellessa. Sarjaan olen aivan koukussa, vaikka mielestäni nämä uudet jaksot eivät ole ihan niin intensiivisiä olleet kuin aiemmat.

Viime torstaina Kulttuuripalvelu järjesti tutustumiskierroksen Lapinlahden Lähteeseen. Vietimme mielenkiintoisen pari tuntisen sairaala-alueella tutustuen erääseen valokuvanäyttelyyn, jossa oli isän ja tyttären valokuvia. Meille valokuvaaja-isä kuvaili itse kuvia kierroksen oppaan kanssa. Lopuksi kuuntelimme Alexis Kiven runoja. Kivihän on ollut Lapinlahden sairaalassa vähän ennen kuolemaansa lähes vuoden hoidettavana. Kaipasin enemmän historiasta tietoa, menetelmistä miten aikoinaan mielisairaita on sairaalassa hoidettu. Lisäksi minua kiinnostaa alueen luonto. Kulttuuripalvelun Fb-sivulta luin, että huhtikuulle on ilmeisesti suunnitteilla uusi kiertokäynti tms.

Viikonloppuihin mahtui synttärit, koirahieronnan perusteiden esittelyä, lenkkeilyä, rentoilua. Silmukkasiskotapaamisen jouduin jättämään unettoman yön jälkeen. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei esteitä tule, sillä en ole heitä tavannut taas aikoihin. Nyt on kuitenkin aika lähteä tapaamaan nukkumattia, sillä aamulla kahdeksalta startataan.

Julkaistu

Lomatunnelmissa neuloosin kurimuksessa

On jo perinne, että vietämme joulun, vuoden vaihteen ja loppiaisen mökillä. Arkinen aherrus katkeaa reiluksi kahdeksi viikoksi. Näin tälläkin kerralla. Olemme kokeneet ratkaisun hyväksi ehkä siksikin, että työtilamme sijaitsee kodissamme. Kaipaamme kunnon irrottautumista arjesta ja tuollaisella tauolla se jo onnistuukin.

Mökille matkasimme torstaina 22.12. ja palasimme viime sunnuntaina kaupunkiin. Tulopäivänä tavarat ja ruuat paikoilleen, takkaan tulet, uuniin makaroonilaatikko ja jouluun valmistautumista. Aatonaattona perinteisesti haimme kuusen oksia sisälle jouluista tuoksua antamaan. Sää oli harmaa, tuulinen, mutta palokärki huuteli pihapiirissä ahkeraan.Saimme ulkona ollessamme parit sadekuurotkin niskaamme, joten sisälle kuorimaan bataattia ja valmistamaan bataattilaatikkoa.Bataattilaatikon paistuessa imurointi, pölyjen pyyhintä. Iltaa saimmekin vietellä rennosti. Mökissä oli hurjan kuuma, tuuli tyyntynyt. Menimme kuistille istuskelemaan termosmukeissa lakkaglögiä, joka oli todella maistuvaa. Kuistin edessä paloi halkotulikori tunnelmaa luoden. Pari tuntia hujahti huomaamatta glögin vaihtuessa teehen.

Jouluaattoaamuna laitoimme 2.5 kg kinkun uuniin, katselimme joulurauhan julistuksen ennen kinkun valmistumista. Avokin lämmittäessä saunaa asettelin lukuisat kalat tarjoiluastiaan. Yli kahden tunnin saunomisen ja vihtomisen jälkeen oli aika istahtaa nautiskelemaan. Aatto oli tuulinen ja sateinen, joten saunatauoilla emme päässeet nauttimaan halkotulikorin tunnelmasta. Kaksi ulkotulta kuitenkin pysyi liekissä. Jouluaterialle sytytimme kaksi soijavahakynttilää.

Ilta kului rauhallisesti aterioiden ja lahjat avaten. Sain mm. teetä, korvikset, teen haudutuskoirulin, herkkuja. Avokille lahjat ostin melkein kaikki Tampereen Kädentaitomessuilta. Avokilta sain jo etukäteen mikrofonin.

Heti tuloiltanamme aloitin neuletyönä ympyräjakun neulomisen. Olen todella vähän neulonut mitään sukkapuikoilla, joten alkuun pääsyssä meinasi olla hankalaa, mutta kun työ lähti sujumaan sitä pitikin tehdä joka välissä. Joulupäivänä neuloin ja neuloin avokin ollessa kirjojen parissa. Iltamyöhään innostuimme nautiskelemaan punaviiniä minun koko ajan tikuttaessa neuletta eteenpäin. Kuva on Tapaninpäivän illasta. Sinäkin päivänä neuloin ja nautin suklaasta kuunnellen linnun laulun toivekonserttia.

Tiistaille saimme upean aurinkoisen sään. Lämpötilakin taisi pysyä pakkasella. Lähdimme kävelemään ja reippailimmekin n. kahdeksan kilsan lenkin. Ulkoilu tuntui todella hyvältä. Palattuamme uuniin riisipuuro hautumaan. Illalla saunoimme taas pitkään tauoilla halkotulikorin tunnelmasta nautiskellen. Aaton vihtomisesta oli vielä hiukan vihtaakin jäljellä, joten nauttia sai.

Mökille ostimme uuden ruokapöydän ja tuolit. Pirttikalusto vei hirveästi tilaa ja alkoi tuntumaan olevan vaihdon aika. Tuolit avokki oli tuonut joulukuussa aiemmin mökille, mutta pöytä saatiin vasta joulun jälkeisenä keskiviikkona. Avokin aika kuluikin pöytää kasatessa. Minun unettomuuskausi oli alkanut, joten keskiviikkona nukuin pitkälle päivään. Alkuilta sujahti neuloen ja kuunnellen Vuoden 2016 luonto-ohjelmista poimintoja. Torstaina ulkoilua, neulomista; rentoa oleilua.

Seuraavana yönä en käytännössä nukkunut laisinkaan. Kuuntelin kirjaa aamuun. Olo oli hyvin zombimainen aamuteetä juodessani. Avokin tehdessä ulkotöitä sinnittelin hereillä neuloskellen kirjan parissa. Ruuaksi tein kylmäsavuhärkä-leipäjuustosalaattia. Olikin herkullista suolaisien joulukalojen yms. jälkeen. Aterian jälkeen avokki teki lammen jäähän rei’än ja otti minulle jääpaloja. Niillä hieroimme pohkeita, reiden sivuja, pakaroita jne. Jalkojen levottomuus ja kivuliaisuus oli kovin häiritsevää. Kylmähoito tuntui hyvältä. Iltateen jälkeen kömminkin peiton alle ja sain nukutuksi todella hyvin. Vuoden viimeiseen päivään oli mukava herätä huomattavasti virkistyneempänä.

Vietimme vuoden vaihdetta ensikertaa keskenämme. Aattoomme kuului saunominen, Taco-ateria, nuotio, muutaman raketin ampuminen. Ja kyllähän minä jossain välissä aina vähän ehdin neulomaankin.

Jäljellä oli vielä viikko lomaa. Pakkanen kiristyi päivä päivältä laskien pahimmillaan perjantaina 26.4pakkasasteeseen. Ulkoilut jäi valitettavan vähälle. Univaikeudet onneksi sain taltutetuksi. Maanantaina ilmottauduin muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökurssille joista ensinmmäinen on tammi-helmikuun vaihteessa. Tuolloin alkoi satamaan myös lunta. Neulominen alkoi vähän tympäistä. Tai, ei niin voi sanoa, mutta hartiat ja kädet melkoisessa jumissa. Päätimme irrottaa meikäläisen neuleen äärestä. Avokki pisti nuotioon tulet ja siellä istuskelimme monta tuntia glögiä juoden. Pakkasta oli viitisen astetta. Lumisade vain sakeni ja tuulikin hiukan yltyi. Kun oli lunta nuotiollakin oli paljon tunnelmallisempaa kuin esim. vuoden vaihtuessa.

Tiistaina kokkasin ruuaksi kanasalaattia, keskiviikkona täytettyjä paprikoita, torstaina hernekeittoa, jota jäi perjantaillekin. Saunoimme tiistaina, torstaina ja lauantaina. Keskiviikko-illan viihdykkeenä oli Syke. Hernekeiton kanssa nautiskelimme italialaista punaviiniä. Aika kului kirjojen ja neulomisen parissa. Lauantaina sää oli lauhtunut ja harmitti edessä oleva kotiin paluu. Oli kuitenkin aika siivota mökki. Perjantai-iltana herkuttelimme muuten pannukakulla kera kermavaahdon ja äidin omppuhillon.

Olen jo miljoonasti kirjoittanut neuloneeni lomalla. Loppiaisena avokki napsasi kuvan minun ollessani sohvan uumenissa neulomassa.Huomatkaa, sohvalla istuessani lähelläni on tuo niin kovasti himoitsemani mikrofoni 🙂
Mutta takaisin asiaan… Ympyräjakussa ennen hihan suita viimeisten lisäyksien jälkeen on lähes 500 silmukkaa ja hihan suun reunasta neulottavaa 19 centtiä. Maanantaina avokin kuoriessa perunoita ahkeroin hihan suiden parissa. Mökiltä palattuamme reunan korkeus oli n. 12 centtiä. Nyt arkena ei tietenkään työ edisty samaan tapaan kuin mökillä. Yhteen kerrokseen kun menee liki puoli tuntia, yhteen centtiin 3-4 kerrosta. Joka välissä olen kuitenkin työtä neulonut, joten kyllä se vielä valmistuukin.

Näin on neuloosin täyttämä loma ohitse ja arkeen palattu. Arki onkin alkanut tiiviillä työviikolla, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Julkaistu

Mennyttä ja tulevaa

Mökkilomamme on viimeisessä illassaan. Loman aikana olen viettänyt tietokoneella aikaani todella vähän, joten myös blogin puolella se on näkynyt tekstien julkaisemisen vähyytenä. Olen keskittynyt ympyräjakun neulomiseen ja luonto-ohjelmien kuuntelemiseen. Arkeen paluu on kuitenkin edessä eikä intohimoiseen neulomiseen ole samalla tapaa aikaa kuin täällä mökillä ollessamme.

Vuosi on vaihtunut ja vuoden 2017 tohinat alkamassa. Mennyt vuosi tarjosi niin iloa kuin kyyneleitäkin, kuten joka vuosi. Tällä kertaa niitä kyyneleitä kuitenkin riitti yllinkyllin pitkäksi aikaa. Se iso tuska sydämessä rakkauden teon hetkellä on unohtumaton. Siihen Harmaakuonon lähtöön tähtien kotiin sisältyy onneksi vielä paljon enemmän rakkautta. Minun ja meidän oli aika päästää rakas Ykki matkaan huhtikuun puolessa. Ehkäpä siksi alkuvuosi mökin vesiongelmien keralla on jäänyt mieleen hiukan tahmeana ja ikävänä aikakautena.

Kevät saapui, linnut palasivat muuttomatkoiltaan ja hiukan Ykin lähdöstä toivuttuani huomasin hurahtaneeni lintuihin. Vielä kun opin leikkaamaan äänitiedostosta pätkiä Audacity-ohjelmalla nauhoittelu antoi lisäpontta lintuharrastukseen. Onneksi myös avokki kiinnostui linnuista, joten täällä ollessamme iltaisin aika kului lintuja tunnistellessa ja niiden laulua nauhoitellessa. Nauhoittelu tosin oli lähinnä minun vastuullani ja veinkin useana yönä nauhurin puuhun roikkumaan. Sadepäivinä oli hyvää aikaa käydä nauhotteita läpi ja kyllä monta upeaa ääntä sain arkistoitua. Mainittakoon esim. laulurastas, lehtokerttu, keltasirkku, käpytikka, palokärki, peippo, hernekerttu, sinitiainen jne.

Kesän kohokohtia lintuilun lisäksi oli päästä tunnustelemaan ihkaoikeaa alpakkaa, käydä katsomassa upea Kirka-musikaali ja kokea japanilainen teeseremonia Suomenlinnassa.

Valitettavasti elokuun aikana väsymys, silmäoireet, akillesjännekivut palasivat ja kilpparikokeiden jälkeen lääkenoston myötä olo taasen koheni syyskuun puolella. Elokuussa tapasin ensikertaa uuden ystävän, jonka kanssa juttelimme nuotiolla tuntikausia ja sen jälkeen olemme käyneet Sipoonkorvessa reippailemassa ja Haltian luontokeskukseen tutustumassa. Syyskuussa sain kokea myös upean päivän Espoo-Kauniainen -akselilla unohtamatta lokakuista vierailuamme Hunsalaan. Luontoretkeily on ihanaa ja alkaneelle vuodelle toivon luontoretkiä paljon lisää.

Kesää ja syksyä varjosti avokin ahdistusoireet, mutta onneksi astmalääkitys on auttanut tilanteeseen. Lokakuisella lomallamme avokki ahkeroi linnunpönttöjä oireiluista huolimatta minun pyöritellessä mehiläisvahakynttilöitä.

Elämässäni uusi valtaus tuntuu olevan käsityömyyjäiset. Olin menneenä vuonna myymässä töitäni neljästi Iiriksessä, kolmesti Made in Korso-tapahtumissa, kerran Vantaan näkövammaisten käsityömyyjäisissä. Lisäksi joulukuussa järjestin myyntitapahtuman kotonamme. Käsityöt kuului siis elämään hyvin vahvasti. Rottinkikoreja ja keramiikkatöitä syntyy turhankin paljon ja kevään jälkeen on ehkä mietittävä jatkamista ensi syksynä ryhmissä. Neuloosi riehui vahvana talven hiipuen Ykin lähtöön. Kesällä sain aikaseksi yhden kolmiohuivin ja sittemmin tikuttelin ahkerasti kranssin päällisiä. No nyt olen lomalla neulonut koko syksyn edestä melkein valmiiksi vartalo-osan ympyräjakusta.

Lokakuun lopulla olin tehnyt jo kaikki mehiläisvahakynttilät, mutta Inkun ideapajassa valmistui vielä kastamalla parafiini-steariini sekä valamalla soijavahakynttilöitä. Sovi ei unohtaa myöskään perinteikästä viikonloppua Tampereen Kädentaitomessuilla. En ostanut muuten yhtäkään lankaa 🙂

Vuoden aikana blogipostauksien määrässä jäin alle 90 tekstiin. Olen kirjoittanut vähemmän vain 2010 milloin bloggaamisen aloitin. Toivottavasti lukijat pysytte läsnä, vaikka kirjoitustahti olisikin hiukan harvempi mitä aiemmin. Ja eihän sitä tiedä miten taas innostun kirjoittelemaan tälle vuodelle. Harrastushan tämä on eikä tästä saa ottaa stressiä. Tekstiä syntyy silloin kuin hyvältä tuntuu.

Menneenä vuonna oli tasaisen hyvin töitä melkeinpä koko ajan kesäaikaa lukuun ottamatta milloin itsekin lomailimme paljon. Nyt firman paperit heti alkuvuodesta kuntoon ja veroilmoitus kasaan. Sitten saa taas olla rauhassa sellaisilta velvotteilta. Kuluneeseen vuoteen töiden määrän osalta voin olla tyytyväinen, ja voin olla tyytyväinen myös käsityömyyntiin. Tosin se on pientä, niin pientä etten ole lähtenyt firmaani laajentamaan.

Tänään päivittelin työ- ja henk.koht. kalentereitani. Olen ilmottautunut muutamalle Ura käsillä-hankkeen käsityökursseille, sopinut kolmesta linturetkestä ja työkalenterissakin on hyvin merkintöjä, joten reipastahtinen tulee olemaan alkuvuosi mielenkiintoisien asioiden merkeissä. Pääsen opettelemaan huovutusta, tekemään nahkatöitä, retkeilemään Kokarin saarella, kuulemaan pöllöjen huhuilua. Ja varmasti paljon paljon muutakin ihanaa. Toivottavasti onnistumme vanhojen ja uusien ystävien kanssa viettämään aikaa yhdessä erilaisten teemojen ja mukavan yhdessä olon merkeissä. Joskus nimittäin tuntuu, että arki vie mukanaan ja yhteydenpito on luvattoman huonoa, vaikka niin ei sen haluaisikaan olevan.

Julkaistu

Se on täällä taas – pirteys nimittäin

Miltein kolme viikkoa on takana 150 mikrogramman Thyroxin-vuorokausiannoksella. Olossa tapahtui jo ensinmmäisinä päivinä selvää kohentumista. Oireet lievenivät, mutta eivät ole täysin kadonneet. Silmien kuivuminen on hallinnassa eikä tippoja tarvitse pudotella kuin parin kolmen päivän välein. Akillesjännekivut aamuisin on hävinnyt kokonaan, mutta viimeisen viikon aikana olen kärsinyt levottomista jaloista. Herään jalkojen järjettömään kuumotukseen ja levottomuuteen. Syynä voi myös olla minulle toimimaton magnesium-valmiste. Myös raudan puute voi aiheuttaa levottomia jalkoja. Toki olen miettinyt myös mahdollisuutta liiallisesta kilpparilääkityksestä. Muuten olo on hyvä. Hikoilen kyllä öisin jonkin verran, niin myös ennen lääkenostoa.

Levottomiin jalkoihin paras täsmäapu on kylmä. Ikkuna auki, peitto ja patja viileäksi. Myös pakkasessa olleet villasukat rauhoittavat. Magnesium-valmiste on Lidlistä ja minulle nuo purutabletit ei valitettavasti taida toimia. Joinain öinä olen ottanut magnesiumia lisää ja olo on helpottunut.

Aamut eivät enään ole liisterissä uimista eikä järkky väsymys vainoa pitkin päivää. On ihanaa tuntea olonsa taas normaaliksi ja energiseksi. Erityisesti iloitsen viime viikkoisesta n. 13 kilsan luontoretkeilystä, jonka jaksoin hyvin ja josta en kipeytynyt tai uupunut normaalia enempää. Hengästyminen on myös vähentynyt, joten liikkuminen tuntuu mukavalta.

Tällä hetkellä tuntuisi oikealta ratkaisulta nostaa lääkeannosta. Pidemmällä aikavälillähän sen sitten näkee miten thyroxin toimii ja onko jossain vaiheessa taasen rautakuurin paikka. Nautitaan nyt kuitenkin tästä pirteämmästä olosta.

Piristyminen on tuonut vauhtia myös käsitöiden tekemiseen. Maanantaina neuloskelin loppuun kranssin päällisen, kieputtelin kahteen kranssiin valot ja päällisen paikoilleen. Ehdinpä vähän neulomaan myös turkkilaisella neuloksella huivia. Samaisena päivänä alkoi keramiikka, jossa tein saippuatelineen ja riipuksia. Tiistaisessa rottinkikerhossa jatkoin patonkikorin loppuun ja aloitin sydänkorin punomisen. Kotona huivin neulomista, jota myös eilen Novellikoukussa tikutin. Ensi viikolla pitäisi käynnistellä kynttilätehdaskin pitkästä aikaa, joten paluu normaaliin on tainnut tapahtua. Lisäksi minulla on valtava hinku hankkia parempi välineistö lintujen nauhoitteluun, jotta keväällä olen valmiina kun linnut palaavat meitä ilahduttamaan.

Julkaistu

Kesän viimeinen lomapätkä

Niin se vain on, että hiljalleen kesä kääntyy syksyksi ja lomailut vähenevät roimasti. Tänään on jo arkeen palattu neljän asiakkaan verran huomenna jatkaen viidellä asiakkaalla. Lähiviikkoina ehkä vielä joitain pidennettyjä mökkiviikonloppuja riippuen miten vilkkaaksi asiakasvirta tästä kehkeytyy.

Viimeisen lomapätkän tälle kesää aloitin treffaamalla Helsingin keskustassa serkkuni, jotka tulivat Savosta viettämään Stadi-viikonloppua. Kävimme teellä ja kahvilla rupatellen reilun tunnin. Illalla matkasimmekin avokin kanssa mökille. Heti lauantaista lähtien sää oli sateinen ja tuulinen eikä kovin lämminkään. Ja tuota säätyyppiä sitten jatkuikin pitkälle seuraavaan viikkoon. Sunnuntaina oli muutaman tunnin tauko sateesta, joten saatiin roskat poltetuksi ja hetki istuskeltua nuotiolla. Sitten iskikin ukkoskuuro kimppuumme ja siitä se sadesää sitten vaan jatkuikin 🙁

Viikonlopun aikana taistelin Dropsin kauluriohjeen kanssa. En saanut aaltokuviota oikein mitenkään täsmäämään. Onneksi apuja sain Fb:n kautta sitä huhuiltuani. Avokilta meinasi jo mennä hermot minun laskiessa yökaudet silmukoita ja jupistessani itsekseni. Samalla kuuntelin olympia-lähetystä radiosta.

Maanantaina avokki palasi kaupunkiin asiakkaita hoitamaan ja minä jäin mökille sadetta pitelemään. Päättelin kaulurin. Loppuloman aikana neuloin kaksi kranssin päällistä, kirjoitin pari blogipostausta, kuuntelin olympialaisia. Ja kuten ehkä olette huomanneetkin, rohkaistuin laittamaan tietoa myytävistä käsitöistäni 😀 Millään en vaan meinanut löytää mistä uusi sivu blogiin lisätään. Joskus ruudunluvun kanssa taistellessa meinaa hermo loppua. Ruuaksi valmistin ruokia mistä avokki ei pidä kuten esim. parsakaali 🙂 Tein uunivuokaan kasvisvuan missä oli reilusti parsakaalia 🙂

Torstaiaamuna avokki palasi mökille ja toi tullessaan paremman sään 🙂 Välillä jopa saimme nauttia auringosta pihalla puuhaillessamme. Viikonlopun aikana saimme pinotuksi kesällä hakatut puut. Nyt on liiteri täynnä ja ulkovaraston seinustalla iso puupino. Vielä on myös hakattavaa jäljellä.

Lauantai-iltana istuskelimme nuotiolla. Leppoisaa tunnelmaa vähän häiritsi laukaukset mitä kuului vielä kymmenen jälkeen. Sorsastus oli alkanut. Ihmettelin ja ihmettelen miten lähes pimeässä näkee mitä ammutaan. Tuli hyvin ristiriitainen olo. Myös suunnaton väsymys painoi meitä molempia. Luulen, että kilpirauhaslääkitys kaipaa päivitystä, sillä väsymyksen lisäksi kuivasilmäisyys ja akillesjännekivut ovat täällä taas. Nukun, mutta olo ei ole levännyt. Nukun, mutta levottomasti. Öisin levottomat jalat vaivaavat ja Oton kanssa kahden mökillä ollessa yhtenä yönä painuin laiturille istuskelemaan aamuviideltä ja jalat lampeen huljuamaan. Vettä satoi, jokin lintu sirputteli lammen yllä. Otto oli todella kummissaan touhuistani. Istui vieressäni kiinni minussa. Siinä nökötimme reilun vartin ja sen jälkeen rauha jalkoihin palasi ja saatoin nukahtaa.

Parina päivänä vein taasen digisanelimen ulos lintujen ääniä nauhoittamaan. Pihapiirissä sirputusta kuuluu aika vähän. Äänet tulevat kauempaa, joten eivät nauhoitu kovin hyvin. Yritin saada käsittääkseni palokärjen ääntä. Se ääntää jotenkin surullisesti paikallaan ollessaan ja lentäessään taas ääni on omanlaisensa. Silloin kun nauhuri oli päällä ei tietenkään palokärki suvainnut pihamme yllä leuhottaa.

Eilisiltana saunoimme ja vielä kymmenen pintaan oli yli 19 astetta lämmitä, vaikka vähän tuulikin. Kerran pulahdimme lammessa ja kyllä se vesi vaan kylmää oli lämpimästä viikonlopusta huolimatta. Saunatauoilla oli rauhoittavaa istuskella kuistin edustalla. Siitä lämpimästä syysyöstä ei millään olisi malttanut iltatoimille ja yöpuulle, mutta pakkohan se oli sillä huominen sieltä saapui täksi päiväksi vaihtuen. Ja nyt arki, se on täällä 🙂

Julkaistu

Opaskoira Oton matkassa

Viime torstaiaamupäivä sujahti Vantaakanava.fi:n toimittajan ja kuvaajan kanssa. Kuvia otettiin monenlaisista tilanteista ja haastattelussa minulla oli paljon sanottavaa. Esteettömyys ei ole yksinkertainen eikä kovin helppokaan aihe. Kahteen minuuttiin saatiin mukavan paljon kuvamateriaalia ja ehkäpä tiivistetysti myös se mitä halusin sanoa.Opaskoira Oton matkassa
Kommentit, kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Julkaistu

Elämässä eteenpäin

Suunnaton suru ja voimat puristanut kaipaus ovat hiljalleen muuttaneet muotoaan, surusta haikeuteen, kaipauksesta muistoihin. Samalla ilo ja into tehdä asioita ovat palanneet. Se tuntuu erityisen hyvältä. Tänään esim. kuunnellessani radiosta lätkäfinaalia tein 24 omenan vihreää mehiläisvahakynttilää. Eilisiltana pujottelin lasihelmistä kaulakorun ja neuloin kolmiohuivia.

Eilen oli myös riipaiseva ja tunteet pintaan nostanut hetki. Kävin hakemassa Ykin uurnan. Sitä tunnetta on vaikea kuvailla kun kävelin Oton kanssa pihatietämme pitkin paperikassissa uurnaa kantaen. Vielä puolitoistaviikkoa sitten tunsin Ykin tuoksun, lämmön, pehmoisen turkin, kuulin sen tassuttelun, huokaukset, huulien lipomiset. Nyt jäljellä on puolitoista kiloa tuhkaa pahviseen uurnaan laitettuna. Kotiin kannoin rakkaan ystäväni niin pienenä ja kevyenä. Kaipaus heräsi, suru iski sydämeen. Se niin konkretisoitui ettei minun ole mahdollista silittää enään koskaa sitä Harmaakuonoa, joka nyt elää muistoissani ja josta on jäljellä kovin vähän uurnassa. Lohtua tuo tieto Ykillä olevan hyvä nyt, ei ole tuskia, ja se kantaa minua eteenpäin.

Elämä jatkuu ja siinä on mentävä eteenpäin. Ilokseni olen saanut mukavasti juonesta taas kiinni. Ykin viimeisien viikkojen aikana tosin ilmottauduin mm. toukokuussa oleviin valomaalaukseen ja Lintujen yöhön. Lisäksi olen menossa japanilaisen teeseremonia-luennolle. Nyt koetan valmistautua helatorstaina olevaan myyjäistapahtumaan tekemällä koruja ja kynttilöitä. Keramiikasta toin kolme uutta työtä, jotka pitäisi hinnotella. Mökillä kevättyöt odottavat, kunhan vaan tämä kylmyys ja vesisade vähän hellittäisivät.

Työtilanne on ollut koko alkuvuoden yllättävänkin hyvä. Vaikka Ykki-herran lähdön ympärille otin vapaapäiviä, asiakasmäärä on pysynyt samana kuin edellisinäkin kuukausina. Elämä tuntuisi siis olevan mallillaan. Antaa kaipauksen vieläkin tulla, jos on tullakseen. Ja tuleehan se varmasti vielä monta kertaa, mutta onneksi muistot ottavat oman paikkansa sen rinnalla.