Julkaistu

Vammais- ja sosiaalihuoltolain mukaisten kuljetuspalveluiden tulevaisuus huolestuttaa

Vantaan kaupunki järjesti 17.1.2018 yleisötilaisuuden vammaispalvelu- ja sosiaalihuoltolakien mukaisten kuljetuspalvelujen hankinnasta joulukuisen vastaavasta tilaisuudesta tiedotuksen epäonnistuttua. Tällöin tilaisuus järjestettiin vanhainkodin ruokasalissa, joten oletuksena taisi olla ettei paikalle paljoa väkeä edes saavu.
Asiasta voi lukeatäältäsekä vastineen tästäJa itse kirjoitin avoimen kirjeen
Vantaan valtuutetuille, varavaltuutetuille sekä Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenille ja varajäsenille, koska kannan syvää huolta siitä miten meidän kuljetuspalveluasiakkaiden käy.

Nyt tammikuussa tilaisuus järjestettiin Valtuustosalissa, joka olikin täpötäynnä huolestuneista kuljetuspalvelua käyttävistä asiakkaista. Ei ihme, sillä nykyiseen kuljetuspalvelun toteutukseen ollaan hyvin tyytyväisiä. Muutoksia on kuitenkin luvassa mm. vapautuvan taksiliikenteen vuoksi. Muutostarvetta perustellaan mm. hinnoittelun vapautumisella ja sillä, että kaupungin on pystyttävä tarjoamaan palvelu 24/7. Lisäksi halutaan kuljetuspalveluasiakkaiden profiilit järjestelmään mistä kuljetuspalvelumatkat tilataan.
Eikö kuitenkin taksiliikenteen vapautumisenkin jälkeen esim. Lähitaksiin kuuluvilla yrittäjillä ole Lähitaksin asettamat hinnat ja muut kriteerit, jotka on täytettävä voidakseen kuulua Lähitaksiin? Myös asiakasprofiilien saaminen Lähitaksin tilausjärjestelmään on mahdollista. Näin on jo joissakin Uudenmaan kunnissa tehtykin, joten Tarvitseeko todella ”pyörä synnyttää uudelleen”? Tilaisuudessa korostettiin, että olemme tekemässä yhdessä Vantaan mallia. Muita vaihtoehtoja ei kuitenkaan esitelty kuin matkojen välittäjänä Helsingin matkapalvelu. Yleisön joukosta tilaisuuden lopulla tuli tieto, että Vantaan kaupunki on irtisanonut sopimuksensa 2017 vuoden lopussa Lähitaksin kanssa. Se kuulostaa todella siltä, että Helsingin matkapalvelu on luikertelemassa myös Vantaalle.

Helsingin Matkapalvelukeskus on halukas toimimaan jatkossa myös muiden Uudenmaan kuntien matkapalvelukeskuksena toimien kyytien välittäjänä. Tavoitteena on kattaa koko Uusimaa; 26 kunnan 35 tuhatta kuljetuspalveluasiakasta. Se mitä mahdollinen Sote tuo tullessaan ei kukaan tiedä. Tällainen hyvin erilaisien kuntien tarpeiden ja vammaisten tarpeiden samaan palveluun ymppääminen tuntuu pelottavalta. Espoon kaupunki ei ole lähtenyt mukaan moiseen vaan on jatkanut sopimustaan Lähitaksin kanssa. Vantaalla ei ole poliittisia päätöksiä vielä tehty. Nyt helmi-maaliskuun aikana asiaa valmistellaan päätöstä varten. On hyvin tärkeästä asiasta kyse joten toivottavasti Vantaan kaupunki ei tee hätiköityjä ratkaisuja. Mietityttää onko kilpailutus edes tarpeen. Moni kunta ei kilpailuta vaikeavammaisten asumispalveluita, vaikka hankintalaki antaakin siihen mahdollisuuden. Kuljetuspalvelut ovat yhtä lailla vammaisille välttämätön palvelu kuin asumispalvelut ja sitä ei ole pakko kilpailuttaa.
Kuljetuspalvelu ja saattajapalvelu – Vammaispalvelujen käsikirjaan
kannattaa tutustua.

Matkapalvelukeskus ei ole tuonut toivottuja säästöjä Helsingissä, joten tuskin näin käy Vantaallakaan.
Monet palvelua Helsingissä käyttävät asiakkaat ovat joutuneet jonottamaan hyvinkin pitkiä aikoja kyytiä tilatessaan. Moni kokee elämänsä vaikeutuneen, koska on ennakoitava menemisiään huomioiden mahdollinen yhdistely tms. aikataulujaan suunnitellessaan. He eivät voi toimia spontaanisti juuri koskaan, eivätkä ottaa taksia tolpalta vaikka se olisi vieressä. On soitettava matkojen välitykseen vähintään 45 min ennen haluttua lähtöaikaa. Nyt voimme tilata kyydin Lähitaksista, tai ottaa taksin tolpalta ollessamme sellaisen läheisyydessä. Pitkiä jonotusaikoja ei ole ja auto saapuu nopeasti. Yhdistelyä ei ole, joten myös yksilösuojamme säilyy.

Ihmetyttää todella haluaako Vantaa syytää rahojaan Helsingin kaupungille ostamalla heiltä matkojen välityksen? Etenkin kun se toimiva tapa on jo olemassa. Miksi sitä ei voida kehittää entistä paremmaksi?

Me vammaiset ja pitkäaikaisia sairauksia sairastavat emme totisesti ole osaamme valinneet. Jos voisimme, niin kulkisimme kuten valtaväestökin. Kuljetuspalvelu ei ole meille elitistiä tai luksusta, se helpottaa arkeamme ja mahdollistaa osallistua aktiivisesti tähän yhteiskuntaan. Myös meidän on tärkeää päästä joustavasti ja turvallisesti töihin, harrastuksiin ja tapaamisiin. Jos joudumme huonosti toimivaan järjestelmään mukaan, monen elämänlaatu heikkenee ja syrjääntyminen lisääntyy. Eihän kukaan sellaista suuntaa halua olla edistämässä?
Yleisötilaisuudesta kirjoitetun Vantaan Sanomien artikkelin voi lukeatäältä
Yleisötilaisuudessa ollut esitysaineisto, ryhmätöiden koonti sekä tallenne tilaisuudesta löytyvätKuljetuspalvelut -sivultaHelsingin kaupungin sivuilta löytyy Liikennöinnin palvelukuvausluonnos,
jota voi kommentoida 13.2. saakka.

Yleisötilaisuuden kutsussa ei ollut ryhmätöiden tekemisestä mainintaa. Näin meille kuljetuspalveluasiakkaille ei annettu mitään mahdollisuutta valmistautua ryhmätöihin. Tiukan aikataulun vuoksi ei myöskään kantoja, näkemyksiä ollut aikaa perustella. En tiedä kuinka paljon todellista hyötyä on pitkästä ranskalaisin viivoin olleesta listasta? Minulle tuli ainakin suunnaton tarve kirjoittaa asioita auki esimerkein ja perusteluin. Olen alla olevan lähettänyt kuljetuspalvelut(at)vantaa.fi- osoitteeseen osissa. Haluan tekstin jakaa myös täällä. Lukiessa tätä on kuitenkin hyvä muistaa, että en ole mitenkään voinut kirjoittaa kaikista eri vammaisryhmistä, koska monien ryhmien erityistarpeista tai erityispiirteistä minulla ei ole tietoa. Olen kuitenkin halunnut tekstissäni osoittaa huoleni kaikkia vammaisryhmiä ja vanhuksia kohtaan. En vain tuijottaa omaa napaani, vaikka esimerkkejä on tietystikin helpointa kirjata omasta elämästään ja kokemusmailmastaan.

Teksti on pitkä ja jotkut asiat toistuvat siinä useammassa kohden niiden tärkeyden vuoksi. Olen iloinen, jos jaksat lukea tämän loppuun ja jätät kommentin mitä ajatuksia teksti sinussa herättää. Tekstin pohjana olen käyttänyt yleisötilaisuuden ryhmäkoontia.

Mikä sinulle on tärkeää
Kun tilaat kuljetuspalvelumatkan?

Tilaus tulee voida tehdä puhelimitse, tekstiviestillä, S-postilla, älypuhelimen appilla On henkilöitä, jotka eivät osaa tai halua käyttää tietokoneita tai älypuhelimia. On oltava mahdollisuus soittaa ilman pitkää odotusta, että puheluun vastataan. Tällä hetkellä Lähitaksiin soitettaessa pitkiä odotuksia on äärimmäisen harvoin. Tällöin on kova ruuhka hyvin huonosta säästä johtuen. Helsingin matkapalveluvälityksessä pitkät odotukset ovat arkipäivää muutamasta minuutista jopa puoleen tuntiin. Huonokuntoinen vanhus tai vammainen ei jaksa pitkiä odotusaikoja. Hyväkuntoisemmilla taas liiallisesta odottelusta menee päivän aikataulut sekaisin. On hyvä muistaa, että jokaisen aika on yhtä arvokasta oli kyseessä työhön lähtö, harrastusryhmään meno, kauppaasioille meno. Kenenkään ei tule joutua odottamaan kohtuuttomasti! Samasta syystä auton tulee voida tilata silloin kuin sitä tarvitsee eikä esim. Helsingin tämän hetkisen mallin mukaan 45 min aiemmin.

Tilausta vastaan ottavan henkilön tulee olla ystävällinen asiakaspalvelija, joka puhuu hyvää suomea, ruotsia englantia. Ottaa tilauksen vastaan ja huomioi erityisvaatimukset, jos asiakkaalla sellaisia on. On huomioitava ettei kaikki autotyypit sovi kaikille. Useat näkövammaiset kokevat esim. inva-taksilla matkustamisen haastavaksi, koska tila on iso ja penkkien sijainnit vaihtelevat. Myös huonojalkaisen on hankala nousta autoon jyrkkien portaiden vuoksi. Inva-auto on taas välttämätön henkilöille, jotka tarvitsevat nosto- ja kiinnitysapua. Henkilöauto sopii paremmin näkövammaiselle matkustajalle. Myös useimmiten vanhuksien on helpompaa tulla ja poistua henkilöautoon kuin inva-autoon. Opaskoiran kanssa matkustava haluaa useimmiten farmari-auton, jotta koira mahtuu matkustamaan mukavemmin auton takatilassa. On myös allergisia henkilöitä, jotka tarvitsevat allergiavapaan auton.

Myös tarvitaan mahdollisuus tilata kyyti niin tekstiviestillä, s-postilla kuin älypuhelimen aplikaation avulla. On henkilöitä joille kirjallinen tilaus sopii paremmin esim. vaikean puhevian vuoksi. Nykyään älypuhelimet mahdollistavat paljon ja myös näkövammaiset pystyvät käyttämään niitä tilausta tehdessään.

Tehdyn tilauksen jälkeen auto saapuu tilattuun osoitteeseen hetimiten. Ei saa olla oletuksena 45 min odottaminen kuten Helsingissä tällä hetkellä on. Lähitaksista tilattaessa auton saapumiseen kuluu joitakin minuutteja. On harvinaista, että auton tulo kestäisi tuon 45 min, ja näin käydessä syynä karmea keli, joka on ruuhkauttanut kaiken.

Joustava palvelun saatavuus
Vammainen tai vanhus ei voi aina tietää milloin jokin tapahtuma päättyy. Ajatellaanpas tilannetta, että vammainen henkilö on saanut kokouskutsun yhdistyksensä vaikuttamistoimikuntaan. Esityslista on pitkä eikä pystytä arvioimaan kestääkö kokous 2.5h vai 4h. Näin ollen henkilö ei voi tilata kuljetuspalvelua etukäteen tai edes tuota 45 min ennen kokouksen loppumista. Jos tilauksen on tehnyt valmiiksi voi helposti käydä kokouksen venyessä niin, että henkilö joutuu poistumaan kesken kaiken kokouksesta. Tai jos kokous onkin sujunut jouhevasti, hän joutuu jäämään odottamaan kuljetuspalveluaan. Vammaton sensijaan heittää takin niskaan ja lähtee joko omalla autolla, pyörällä, jalkasin tai käyttäen joukkoliikennettä kotimatkalleen. Näin käy myös silloin kun henkilö tilaa kyydin vasta kokouksen jälkeen. Pitkän päivän päätteksi ei kukaan halua odotella ylimääräisiä. Kokouksia voi olla myös asiakkaiden tiloissa, jonne ei ole korrektia palverin jälkeen jäädä notkumaan. Se ei siis saa olla oletuksena kuljetuspalvelua suunniteltaessa, että matka on tilattava esim. tuo 45 min ennen kyydin tarvetta.

Ilmoitus auton saapumisesta
Tällä hetkellä tilatessa auton Lähitaksista, asiakas saa puhelimeensa tekstiviestin, jossa ilmoitetaan arvioitu auton saapumisaika. Tämä on erinomaista palvelua.

Asiakasprofiilit
Lähitaksissa on kaupunkikorttiasiakkaille oma puhelinnumero, josta kyydit tilataan. Järjestelmässä ei kuitenkaan ole asiakasprofiilejamme. Vantaan kaupunki perusteleekin matkojen välityskeskuksen tarpeellisuutta tälläkin argumentilla. Mikä on surullista asiakasprofiiliasiassa koen meille valehdellun, sillä ilmennyt on, että halutessaan asiakasprofiilin Lähitaksin järjestelmään, sen saa sinne soittamalla Vantaan kaupungin Kuljetuspalvelu-neuvontaan. Samalla tiedot on lisätty vammaisen henkilön palvelusuunnitelmaan. Lähitaksin joissakin kunnissa on kuljetuspalveluasiakkaiden profiilit järjestelmissään. Miksi näin ei voisi olla lähtökohtaisesti myös Vantaalla? Miksi tarvitaan erillinen matkapalvelukeskus?

Tolppalupa
Taksi pitää voida ottaa myös tolpalta. Vammainen tai vanhus on ostoksilla Jumbossa jouluruuhkassa. Ihmisiä kaupat pullollaan. Shoppailusta väsymyskin jo painaa. Kassalta päästyä hän haluaa päästä pian kotinsa rauhaan. Taksitolppa on aivan vieressä, joten siitä taksi ja kotiin. On kohtuutonta odottaa, että auto on tilattava jostain tietystä numerosta ja se tulee sitten joskus.
Konsertit päättyvät usein myöhään. Niidenkään päättymistä ei voi etukäteen kovin tarkasti ennakoida. Konserttipaikkaan ei kuitenkaan voi jäädä kytiä odottamaan. Taksitolpan ollessa lähellä siitä on voitava ottaa auto. Myöhäiseen aikaan ei kenenkään ole turvallista odotella yksin kyytiä esim. Helsingin matkapalvelun kautta saapuvaksi. Tolpalta taksin otto on tarpeen myös saavuttaessa pitkänmatkan junalta. NE ovat valitettavan usein myöhässä, joten tarkkaa saapumisaikaa on mahdotonta tietää. Saattopalvelu voi avustaa lähimmäle tolpalle tarvittaessa. Tässäkin tilanteessa on kohtuutonta vammaisen tai vanhuksen joutua odottamaan kyydin saapumista jonkin erityisen matkapalvelun kautta.

Tällä hetkellä Helsingin mallissa tolpalta auton ottaminen ei ole mahdollista. Asiakkailla on käytettävissään kaksi pikamatkaa kuukaudessa, joka on aivan liian vähän.

Matkojen yhdistely
Mahdollinen matkojen yhdistely herättää vastustusta eikä ihme, sillä yhdistelyssä yksilösuojamme kärsii, matka-ajat pidentyvät ja matkustusmukavuus vähenee. On esitetty, että yhdistelyn vuoksi matka-aika saisi pidentyä puoli tuntia. Länsi-metron aloitettua toimintansa monet joidenka työmatkoihin sen myötä on tullut kymmenen minuutin pidennys on noussut suuri haloo ja valitus lehtien sivuja myöden. Vammaisen henkilön aika on yhtä arvokasta kuin kenen muun tahansa, joten ei voida lähteä oletuksesta, että vammainen tai vanhus joutaa käyttämään ylimääräistä aikaa siirtyessään paikasta toiseen. Palvelun on oltava joustavaa ja toteuduttava ilman ylimääräisiä odotuksia tai matka-aikojen pidennyksiä.

Jokainen meistäkin haluaa säilyttää yksilösuojansa. Jokaisella siihen on oikeus eikä matkojen yhdistelyllä sitä saa vaarantaa. On tilanteita missä ei halua puolituttujen tai tuttujenkaan kanssamatkustajien tietävän mihin on matkalla. Kaikki eivät myöskään halua muiden tietävän kotiosoitettaan tai erityistarpeitaan.

Vammoja on hyvin erilaisia ja siksi myös erityistarpeet. On pyörätuolin käyttäjiä, jotka tarvitsevat inva-auton, apua pyörätuolin kiinnityksessä tms.On sokeita, jotka tarvitsevat opastuksen määränpäänsä ulko-ovelle, joskus myös sisälle saakka. Nämä kaikki vievät aikaa ja helposti tuo puolituntia sujahtaa matkan aikana oleviin pysähdyksiin. Todellisuus siten pidentyneestä matka-ajasta voikin olla aivan muuta kuin maksimissaan puolituntia.

Tila-autot ovat myös monelle hyvin hankalia. Sokeana istumapaikan löytäminen voi olla haaste, koska autotyypistä riippuen penkkijärjestys vaihtelee. Ei ole mukavaa joutua kosketuksiin täysin vieraiden kanssamatkustajien kanssa paikkaa etsiessään. Tahaton kosketus voi myös olla jo autossa istuvalle ahdistava kokemus. Tässä kärsii jo koskemattomuuskin, vaikka tahatontahan se on. Pidän myös hyvin hankalana tilannetta, jossa syystä tai toisesta kanssamatkustaja saa raivarin. Se ei ole tavatonta tietyissä vammaryhmissä. Sokeana en pysty näkemään mitä tapahtuu, enkä myöskään suojautumaan mahdolliselta agressiiviselta käytökseltä. Olen täysin kuuloni varassa ja tilanne taatusti tuo pelkoa ja ahdistusta epämukavuudesta puhumattakaan. Tähän kun lisätään vielä lievä kuulovamma niin tilanne tuntuu vielä pelottavammalta.

Koska vammoja on hyvin monenlaisia ja niissä erilaisia erityispiirteitä, on mahdotonta sovittaa yhteen muottiin tai edes samaan tila-autoon ilman ongelmia. Yksilön tarpeet on oltava aina etusijalla ennen matkojen yhdistelyä, jolla haetaan säästöjä. Helsingissähän säästöjä ei ole tullut. Esimerkiksi opaskoiran käyttäjä ei voi matkustaa samassa autossa allergisien henkilöiden kanssa. Sen lisäksi tila-autossa voi koiran tassu jäädä vahingossa jonkun jalan alle, tai painavat tavarat kaatua päälle.

Koska matkojen yhdistely on hankalaa ja se lisää kuljetuspalvelua käyttävälle matka-aikaa, yksilösuoja vaarantuu yhdistelyn pitää olla vapaaehtoista. Yhdistelyä ei saa olla työmatkoissa laisinkaan. Töistä ei saa myöhästyä ylimääräisen kiertelyn vuoksi. Työstä pitää voida myös lähteä siihen aikaan kuin itse haluaa. Vammaisilla on myös itsemääräämisoikeus ja sitä soisi kunnioitettavan kuljetuspalveluasiassakin.

Vakiotaksin käyttöoikeus
Vantaan kaupunki on tiukentanut kritereitä vakiotaksin käyttöoikeuteen. Vakiotaksi/tuttu kuljettaja tuo kuitenkin monelle vammaiselle turvallisuutta, yksilöllistä palvelua eikä joka kerta tarvitse selittää millaista apua tarvitsee. Tuttu kuljettaja pystyy myös havainnoimaan, jos vammaisella ei olekaan kaikki hyvin. Ryhmätöiden koonnissa vakiotaksin käyttö nousi useammassa kohden esille. Käytäntö on koettu hyväksi ja toimivaksi. Itse olen hieroja- ja käsityöyrittäjä. Käyn erilaisissa tapahtumissa myymässä käsityötuotteitani. Välillä mukanani on paljonkin tavaraa. Kun minua on kuljettamassa tuttu kuljettaja tiedän varmasti kaikkien tavaroiden päätyvän autoon ja autosta myyjäispaikalle. Koska en näe, en pysty asiaa tarkistamaan, joten asialla on minulle ja työlleni suuri merkitys. Sokeuden lisäksi minulla on lievä kuulovika, joka ilmenee matalien äänien huonona kuulemisena. Hiljaa puhuva matalaääninen vieras kuljettaja on minulle painajainen.

Tilatessani tutun kuljettajan tiedän myös opaskoirani matkustavan turvallisesti. Taksilla matkustelu ei ole meille elitistiä eikä luksustakaan. Se helpottaa arkeamme ja paikasta toiseen siirtymisiä. Ei ole väärin, että syntyy kuljettajan kanssa luottamuksellinen suhde ja liikkuminen sujuu turvallisesti, luotettavasti ja jouhevasti. Voin luottaa vakiokuljettajaan, että olen haluamassani paikassa silloin kuin pitääkin. Säästä johtuville ruuhkille, onnettomuuksista johtuville ruuhkille ei tietenkään vakiotaksikaan voi mitään. Vakiotaksin käytöstä pelätään tietystikin tulevan lisäkustannuksia, mutta luonnollisesti tätä koskee samat säännöt kuin ei vakiokuljettajaakin. Palvelulisä, saattolisä otetaan vain silloin kun todella se saattaminen tai palvelu tapahtuu. Myöskin mittari laitetaan päälle silloin kun matka alkaa ja suljetaan sen päättyessä kuten muutoinkin. Vakiotaksi on monen arjen todellinen helpottaja. Itse koen sen mahdollisuuden todella tärkeänä.

Vammaiselta vaatii useasti paljon rohkeutta ja tahdon lujuutta lähteä liikkumaan paikasta toiseen. Sokeana voin opetella jonkin verran reittejä pisteestä a pisteeseen b, mutta se mahdollisuus on rajallinen. Onkin hurjan jännittävää, joskus suorastaan pelottavaakin matkata johonkin täysin vieraaseen kohteeseen. Tällöin tuntuu turvalliselta tieto tutusta kuljettajasta, jonka tietää opastavan minut kohteessa perille asti.

Kuljetuspalvelumatkojen käyttö ulkopaikkakunnalla
Toissa syksynä Vantaan kaupunki ilmoitti kirjeitse, että enään taksin käyttö ei ole ulkopaikkakunnalla mahdollista. Aiemmin kuitteja vastaan sai omavastuun ylittävältä osalta rahat takaisin. Ulkopaikkakunnalla tehty matka oli tietystikin pois sen kuukauden kuljetuspalvelumatkoista. Tällä muutoksella varmasti haetaan säästöjä, mutta kyseinen mahdollisuus olisi vammaisille ehdottoman tärkeä. Ajatellaanpa tilannetta missä esimerkiksi täysin sokea henkilö matkustaa Tampereelle johonkin koulutukseen. Jos et ole opetellut kaupungissa reittejä on täysin mahdotonta löytää perille kävellen tai julkisilla. Taksin käyttö on tilanteessa enemmän kuin perusteltua.

Vammainen voi olla mökkipaikkakunnalla ja tulee tarve päästä 10 kilometrin päässä olevaan keskustaan asioille eikä julkista liikennettä ole eikä omaa autoa. Kymmenen kilometrin kävely edestakaisin on kauppa-asioiden hoitamiseen aivan liian pitkä. On todellakin tilanteita milloin taksimahdollisuus ulkopaikkakunnalla on ainoa vaihtoehto jo vammastakin johtuen.

24 h palvelu
Kuten Vantaan kaupungin edustajat tammikuisessa yleisötilaisuudessa totesivat, että palvelu on taattava ympäri vuorokauden. Taksien vapautumisen jälkeen nykyisellä mallilla palvelua ei pystyttäisi turvaamaan, koska vuorot yms. takseista poistuvat. Lähitaksilla on runsaasti autoja Uudellamaalla enkä hetkeäkään epäile etteikö palvelu toimisi Lähitaksin kautta myös öiseen aikaan. Joka tapauksessa oli palvelu kenen tahansa koordinoimaa, kuljetuspalvelun tulee toimia ympäri vuorokauden. Erillistä matkojen välityskeskusta se ei kuitenkaan välttämättä tarkoita.

Valitusmahdollisuus
Matkojen välityskeskuksen yhtenä tehtävänä sanotaan olevan palvelun laadun valvonta. Helsingin mallissa palvelua käyttäviltä on tullut paljon palautetta ylipitkistä jonotusajoista, huonokuntoisista autoista,ammattitaidottomista kuljettajista, tylystä asiakaspalvelusta. Monet ovat kokeneet ettei matkustaminen ole tuntunut turvalliselta täydessä ns. koppiautossa, jossa monenlaisia matkustajia isoine tavaramäärineen. On varsin luonnollista, että palvelua tarjottaessa ikävät asiat lakaistaan maton alle ja annetaan laadusta, palvelusta paljon positiivisempi kuva mikä todellisuus on. Miten tälläinen matkakeskus voi laatua palvelua, joka ”kadottaa” ne negatiiviset kokemukset? On monia, jotka ovat yrittäneet päästä matkapalveluasiakkuudesta juuri näiden kurjien kokemuksien vuoksi. Valitusten tekeminen on työlästä ja aikaa vievää. Vielä kun jokainen taho mihin valitus kehoitetaan tekemään kehoittaa valittamaan toisaalle. Matkapalvelu ei poista etteikö valituksia tulisi myös vammaispalveluun. Nyt jos minua kohdellaan epäasiallisesti tms. voin ottaa yhteyttä taksitarkastajaan, joka tekee tarvittavat toimenpiteet. Eli välityskeskuksen tarpeellisuus ei ole tässäkään asiassa perusteltua.

Työ- ja opiskelumatkat
Vantaalla tällä hetkellä on 140-160 kuljetuspalveluasiakasta joilla on työ- ja opiskelumatkat asiointi/virkistysmatkojen lisäksi. Edelleenkin nämä on hyvä pitää erillään toisistaan. Työ/opiskelumatkat ovat ehdoton edellytys, jotta vammainen voi käydä töissä. Työ/opiskelumatkojen tulee olla suoria kotoa töihin ja takaisin ilman yhdistelyistä aiheutuvaa pidennystä. On asiakkaita joilla on työmatkoihin vakiotaksioikeus. Tämä on ollut erinomainen järjestely. Se on tuonut luotettavuutta palveluun ja joustavuutta. Työmatka-asiassa on hyvä myös muistaa ne vammaiset, jotka ovat yrittäjiä. Heidän on päästävä asiakkaiden luo, vaikka varsinainen työpiste olisikin kodin yhteydessä. Tälläisia voivat olla esimerkiksi hierojat. Sokea hieroja ei pysty matkahierontapöytieen, tarvikekasseineen, opaskoiran ja valkoisen kepin kanssa kovin pitkiä matkoja kulkemaan. Taksi on ainoa vaihtoehto siirtyä asiakkaan luo ja pois sieltä. Jos kuljetuspalvelumahdollisuutta ei ole emme ole tasavertaisia yrittäjiä valtaväestöön verrattuna. On sanottu asiakkaan luo siirtymisien olevan normaalia yritystoimintaa ja täten yrityksen kustantamaa. Jos asiakas haluaa kotiinsa hierojan, kyllä hän valitsee sen joka ei joudu hierontahintaan lisäämään isoa matkakulua, ja taksimaksusta helposti tulee liian iso eikä tappiollinen toiminta luonnollisestikaan ole yrittäjälle kannattavaa. Tämä luonnollisesti vaikuttaa ansion menetyksenä.

Eikö nykyisen yhteiskunnan kuitenkin pitäisi tukea vammaisen mahdollisuuksia osallistua yhteiskuntaan muiden tavoin, tehdä työtä, olla yrittäjä, kantaa kortensa kekoon?

Vapaa-ajan ja asiointimatkat
Nämä matkat ovat monille äärimmäisen tärkeät. Ne mahdollistavat asiointia ja harrastustoimintaa. Pääsääntöisesti niitä myönnetään 18 yhdensuuntaista matkaa, joten vammainen henkilö pääsee yhdeksän edestakaista matkaa kulkemaan kuukaudessa kuljetuspalvelulla. Käytännössä siis keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Toisille tämä riittää mainiosti, mutta on myös sellaisia, jotka joutuvat anomaan lisämatkoja pystyäkseen osallistumaan kaikkeen haluamaansa toimintaan. On tärkeää, että vammainen tai vanhus pystyy osallistumaan virkistystoimintaan. Monelle yksinäiselle on viikon kohokohta jokin kerho, jossa tavata muita ja vaihtaa kuulumisia. Jokainen meistä joutuu myös toimittamaan erilaisia asioita , viedä postiin paketteja, hakea postista paketteja, käydä ostoksilla, käydä virastoissa jne. Tuo 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa on nopeasti käytetty ja monet joutuvatkin tarkoin suunnittelemaan mihin voi osallistua, jotta matkat riittävät. Näistä matkoista ei tule tinkiä.

Vakiotaksin käyttöä on kovasti viime vuosina rajoitettu asiointi/virkistysmatkoissa. Monelle kuitenkin mahdollisuus käyttää tuttua kuljettajaa myös asiointi/virkistysmatkoilla tuo turvallisuutta ja luotettavuutta. Tuttu kuljettaja tietää millaista apua asiakas tarvitsee. Hän nousee autosta ja tulee esimerkiksi hakemaan sokean asiakkaan siitä missä tämä odottaa kyytiään. Helsingin matkapalvelussa on käynyt sokealle asiakkaalle seuraavaa: Hänelle oli soitettu, että auto on porttikongin edessä. Asiakas ei kuitenkaan ollut autolle löytänyt, kuljettaja vain huutanut puhelimessa, että tämä punainen auto ja lopulta poistunut paikalta ja asiakas joutui jonottamaan matkapalvelukeskukseen saadakseen uuden auton. Ja eihän se uusi auto heti tullut vaan sitten joskus…Tuon kaltaisiin tilanteisiin kukaan ei halua. Siksi myös vapaa-ajan matkoissa vakiotaksin käyttö pitäisi olla sallittua.

Sallittujen matkojen pituudet
Tällä hetkellä Vantaan kaupungilla sallittu kuljetuspalvelumatka on omassa kunnassa ja sen naapurikunnissa. On luonnollista ja tarpeenkin, että jotkin rajat ovat olemassa. Aika-ajoin nykyinen systeemi tuo hankaluuksia. Jos matkustan Korsosta Espoon perukoille, se on sallittua ja kilometrejä kertyy viitisenkymmentä. Jos haluan matkustaa Mäntsälään, jonne eteläisimpiin osiin vähemmän matkaa kuin Espoon perukoille. Pohjosiin osiin aikalailla saman verran kilometrejä, en voi matkustaa, koska Tuusula on välissä. Työmatkoissa ilmeisesti voidaan tehdä poikkeuksia erillisestä hakemuksesta? Ei tuollaiset 50 kilometrin matkustustarpeet vapaa-ajan matkoissa ole jokapäiväistä, ei edes joka viikkoista, mutta silloin tällöin niitä tulee. Tiedän, että myös kilometrirajat ovat hankalia, mutta jotenkin tätä epäkohtaa pitäisi kehittää.

Auton ominaisuudet
Kuten aiemmissakin kohdin tulee tässä hyvin esille miten eri vammaryhmät tarvitsevat erilaisia auton ominaisuuksia. Henkilö, joka tarvitsee pyörätuolin kiinnitystä, nostoapua luonnollisesti tarvitsee auton, jossa on asianmukaiset laitteet ja välineet ja niiden tulee olla kunnossa. Huonosti kiinnitetty pyörätuoli on hurja turvallisuusriski. Taannoin jouduimme lukemaan lehdestä tapauksesta Kankaanpäässä, jossa pyörätuoli oli kaatunut inva-taksissa ja asiakas loukkaantunut pahoin. Turvallisuutta ei korosteta koskaan liikaa. Huonojalkaisen on taas vaikea nousta isoihin autoihin joissa usein porrasaskelmat vielä hyvin kapeat. Sokealle tila-auto on hankala istuinpaikan löytymisen vuoksi. Tämän vuoksi henkilöauto on heille ehdottomasti se oikea vaihtoehto.

Autojen tulee olla kullekin asiakkaalle hänen tarpeidensa mukainen. Meitä ei voida pistää yhteen muottiin; esimerkiksi matkustamaan isoilla tila-autoilla.

Ajantasainen navigaattori
Nykyisin ei paperikarttoja juurikaan käytetä ja takseissakin on siirrytty navigaattorien aikaan. Niiden tulee olla päivitettyjä uusimpiin kartastoihin, jotta kohde löytyisi helposti. Kuljettajalla on oltava myös hyvä navigaattorin käyttötaito, osoitteet on osattava kirjoittaa oikein. On hyvin pelottavaa näin sokeana, jos kuljettaja ei löydä kohteeseen navigaattorinsa avulla. Näkevällä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet ohjeistaa kuskia kohteeseen mitä sokealla. Tilanne muuttuu vielä kamalemmaksi, jos kuljettajan kanssa ei ole kunnolla yhteistä kieltä. Tällöin sokeana on vain toivottava parasta. Tästäkin syystä vakiotaksin käyttö on monille tarpeen.

Ryhmätöiden koonnissa esille nousivat myös auton esteettömyys, hyvä valaistus, helppo nousta kyytiin, siisteys, turvallisuus, apuvälineiden kuljetuspaikat, opas- ja avustajakoirille turvallinen matkustuspaikka jne. Kaikki erittäin tärkeitä ja huomion arvoisia ominaisuuksia joita tarvitsemme. Kaikki eivät tarvitse apuvälineille kiinnitystä tai opaskoiralle turvallista matkustuskohtaa. Yksilöllisyys ja yksilölliset tarpeemme ovat siis hyvin erilaiset vaikka vammaisuus meitä yhdistääkin toisiimme.

Kuljettajan tarjoamat palvelut
On tärkeää, että kuljettaja on ystävällinen, palvelualtis ja vastuuntuntoinen. Hänellä on oltava tietoa ja taitoa miten esimerkiksi pyörätuolissa istuvan tuoli kiinnitetään autoon ja asiakas tuoliin. Näkövammaisen asiakkaan kohdalla puhekontaktin ottaminen on tärkeää, jotta asiakas tietää häntä puhuteltavan. Kuljettaja avustaa asiakasta turvavyön kiinnittämisessä tarvittaessa. Erinomainen suomen kielen taito on oltava, jotta asiakkaiden kanssa on yhteinen kieli ja jotta puolin ja toisin tullaan ymmärretyksi.
Kuljettajan tulee myös olla täsmällinen, jotta aikataulut pysyvät. Helsingin mallissa kuljettajat ovat joutuneet usein mahdottoman eteen yrittäessään selviytyä laaditusta aikataulusta. Kuljettajien vaihtuvuus on ollut myös suurta, joten koulutukset eri vammaryhmien kanssa toimimisesta eivät pysy tahdissa mukana. Oikeanlainen koulutus on välttämätöntä.
Jos asiakkaalla painavia kasseja tai muutoin hankalasti autolta sisälle saatavia, on kuljettajan kannettava tavarat sisään. Ylipäätään on hyvä katsoa, että vammainen tai vanhus pääsee sisälle kotiinsa tai paikkaan minne ikinä onkin menossa. Kuljettajan on oltava ammattitaitoinen ja muistettava vaitiolovelvollisuus.

Inhimillisyys
Kun esimerkiksi Helsingin mallissa olevia kuljetuspalveluasiakkaita kuuntelee monet kokevat toiminnasta inhimillisyyden puuttuvan. Vammaisia kuljetetaan kuin tunteettomia tavaralähetyksiä. Sellaista tunnetta ei saisi tulla kenellekään. Asenteen tulee olla kuljettajalla ystävällinen ja asiakasta arvostava. Pitää olla halu palvella ja auttaa niissä pienissä,mutta todella tärkeissä asioissa mitä matkan alkaessa, aikana ja päättyessä on. Kuljettajan tuttuus tuo turvallisuutta ja luotettavuutta. Siksi tuttujen vakiokuljettajien käyttö pitäisi olla sallittua jatkossakin.

Kuljettajalla on oltava erittäin hyvä käyttötaito kuljetuspalvelumatkakorttien käytössä. Omavastuu pitää voida maksaa käteisellä tai arvokortilla. Myös monessa tapauksessa kaupungin suorittama laskutus on helpoin ja kätevin tapa, kuten työmatkoja olevilla on. Tällöin autoissa ei tarvitsisi käsitellä rahaa.

>Kuljettajien koulutus
Koulutus on tärkeää, jotta nykyiset ja tulevat kuljettajat osaavat toimia vammaispalvelulain mukaisissa kuljetuspalvelumatkoissa. Kouluttautuminen on oltava edellytys voidakseen hoitaa kuljetuspalveluasiakkaiden kuljetuksia. Koulutuksessa huomioitava eri vammaryhmien kohtaaminen ja erityistarpeet. Kuljettajan on osattava oikeanlainen avustaminen. Koulutuksen puutteen tai kiireen, huolimattomuuden tms. vuoksi ei saa jäädä pyörätuoli oikein kiinnittämättä tai näkövammaiseen puhekontakti ottamatta.

Muu matkaan liittyvä
Jokaisen kysymyksen kohdalla esille nousee vakiotaksin käyttöoikeus. Se on monelle hyvin tärkeä asia. Se on hyvä huomioida kuljetuspalvelua suunniteltaessa. Samoin matkojen yhdistely saa jokaisessa kysymysten kohdassa kielteistä kannatusta perustellusti. Palvelun heikentyessä on suuri vaara syrjääntymiselle ja yksinäisyydelle. Ei uskalleta käyttää palvelua. Sellaisessa suuntauksessa Vantaa ei varmasti halua olla mukana. Siksipä on ensiarvoisen tärkeää säilyttää hyvä palvelutaso. Niin yleisötilaisuudessa kuin ryhmätöidenkin koonnissa tulee esille, että tämän hetkiseen järjestelmään ollaan tyytyväisiä. Espoon kaupunki on ollut esimerkillinen jatkaessaan sopimusta Lähitaksin kanssa.

Oikeus tarvittaessa saman matkan aikana pysähtyä 15 min ajaksi, kuljettajan avustettava tarvittaessa
On tilanteita milloin vammainen tai vanhus tarvitsee pienen pysähdyksen: kotimatkalla postipaketin haku, kaupasta maitopurkin osto, pankkiautomaatilla käynti, lapsen päiväkodista haku, matkan varrella apteekissa käynti jne. Lyhyt pysähdys ei kustannuksia nosta suuresti. Vammainen voi tarvita kuljettajan apua pienen asian hoitamisessa: opastus kaupassa, postipaketin kantaminen, silmänä olo pankkiautomaatilla jne. Luonnollisesti tutun kuljettajan kanssa nämä asiat hoituvat jouhevasti ja asiakas voi kuljettajaan luottaa. Aina kun ei ole henkilökohtaista avustajaakaan käytettävissä.

Yksityisyys
Ryhmätöiden koonnissa nousee monessa kohdassa esille pelko yksityisyyden menettämisestä ja itsemäärämisoikeuden rajoittuminen. Lainsäädäntö toteaa, että sosiaalipalveluissa lähtökohtana tulee olla asiakkaan etu ja että vammaisilla tulee olla yhdenvertaiset liikkumismahdollisuudet terveisiin nähden. Vantaan tulee kunnioittaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimusta ja perustuslakia. On hyvä muistaa ja ymmärtää, että vammaiset ei ole yksi ainoa ryhmä, joka voidaan pistää yhteen ja samaan muottiin. Vammoista johtuen tarpeet vaihtelevat ja siksi kuljetuspalvelua suunniteltaessa on otettava paljon paremmin vammaiset mukaan suunnittelutyössä mitä nyt on tehty. On tärkeää, että eri vammaisryhmien tarpeita, kantoja, perusteluja kuullaan.

Mkäli tammikuisen yleisötilaisuuden oli tarkoitus rauhoitella kuljetuspalveluasiakkaiden mieliä, siinä epäonnistuttiin pahasti. Tuli vaikutelma pahimman pelon toteutumisesta.

Nyt todella toivon, että pitkästä tekstistäni huolimatta tämän on jaksanut mahdollisimman moni lukea loppuun. Tekstissä toistuvat monet asiat niiden tärkeyden vuoksi.

Julkaistu

Paluu pistenäytön käyttäjäksi

Olen ollut puolisen vuotta ruudunluvulla pelkän puheen varassa pistenäyttöni sanottua sopimuksensa irti. Yhteen Kelaan ja näyttö huoltoarvioon. Elokuussa alkoi myös läppärini oireilla pahaenteisesti, joten uudestaan yhteys Kelaan ja tietokonekin huoltoarvioon, jossa suositeltiin uusien laitteiden hankkimista. Täyttämään hakemus toivoen, että läppäri pysyy toimintakuntoisena kunnes uusi masina on minulla. Jonkun Windowsin pakkopäivityksen jälkeen alkoi ruudunluku Jaws toimimaan huonosti mihin ilmeisesti liittyi ongelmat mm. lisätä blogiin kuvia. Myös verkkopankki kävi hanalaksi.

Ja voi sitä ilon päivään kun postilaatikosta löytyi Kelalta myönteinen päätös niin uuteen läppäriin kuin pistenäyttöönkin. Läppärin saamiseen oikeastaan uskoinkin, mutta pistenäytön su hteen pelotti kyllä. Laite on kuitenkin arvokkaampi ja selvästi sen saamisen kriterit ovat kiristyneet.

Pistenäyttö on aivan ehdoton vieraskielisissä nimissä sanoissa, käsityöohjeissa, paljon numeroita sisältävissä asiakirjoissa. Mahdollistaahan se minun lukemisen. Esim. käsityöohjeiden sisäistäminen sujuu paremmin kun ohjeen voi lukea eikä ole vain kuulemisen varassa.

Ystävämme Kalle, joka tekee työkseen tietokoneiden asennuksia, ohjauksia, huoltoarvioita jne ohjasi minulle pistenäytön käyttöä myös Iphonella. Minulla on aikaisemmin ollut eri merkkinen näyttö kuin tämä Focus eikä puhelimen kanssa toimimisesta ollut kokemusta. Tuntui kyllä mahtavalta voida kirjoittaa pistenäytön pistekirjoitusnäppäimistöllä iphoneen. Ei tarvinnut sormin etsiä näytöltä kirjaimia. Sen kun kirjoittaa. WAUH!

Tuolloin lauantaina olin ensiksi pitkän päivän joulumyyjäisissä, joten tietokoneilun jälkeen olin aika väsynyt. Millään ei malttanut mennä nukkumaan. Olisi vain tehnyt mieli kirjoittaa pistenäytöllä ja lukea kaikkea mahdollista.

Viime päivien vapaat hetket onkin nyt mebnnyt tutustumiseen uuteen koneeseen ja pistenäyttöön. Uskaltanen luvata, että täällä blogissakin tulee taas vilkkaammat ajat, joten pysykäähän mukana matkassa.

Julkaistu

Kuntosalista käsityöhuone

Kun yhdeksän vuotta sitten muutimme tähän nykyiseen asuntoon yksi huoneista laitettiin kuntosaliksi. Alkuun siellä hikoiltiinkin ahkerasti, mutta viime vuosina huone alkoi muuttumaan varastoksi. Sinne oli hyvä tunkea kaikki ylimääräinen odottamaan aikaa parempaa samalla kuntosaliharjoittelun hiipuessa ja käsityövimman kasvaessa. Hiljalleen mieleen hiipi ajatus muuttaa kuntosalina oleva huone kädentaitotilaksi. Asiaa on mutusteltu pitkään, valehtelematta vuoden päivät. Pohdittu, mitä jos treenikärpänen purasee pahemman kerran… Sivumennen sanottuna sais kyllä purrakin, mutta käsityöhuoneesta riemuitsen.

Alkusyksystä teimme lopulta päätöksen muuttaa huoneen käyttötarkoitusta. Olemme hiljalleen pakanneet kuntoiluvälineet varastoon. Työhuoneen varastossa ovat helposti saatavissa kuntopyörä, kahvakuula, tasapainolauta, jumppakepit, tanko jne. Kahvakuulailemaanhan mahtuu vaikkapa olohuoneen lattialla. Kodinhoitohuoneen varastoon on pakattu käsipainot sekä tankoon laitettavat painot. Jos kyykkäys- maastaveto tai penkkipunnerrusvimma iskee joudutaan asioita miettimään jälleen uudestaan. Käsityöhuoneeseen jää ylätalja, koska se ei kertakaikkiaan mahdu mihinkään varastoon, sillä ulkovarastoon on laitettava telineet.

Toisaalta tuntuu vähän haikealta moinen muutos, toisaalta odotan innolla hetkeä milloin huone on uudelleen sisustettu ja kaikki käsityöjutut paikoilleen asetettu. Huomenna menen avustajan kanssa ostamaan mm. huoneeseen verhot ja maton. Huoneessa olleet kumimatot on rullattu ja viety ulkovarastoon.

Ehkäpä tämä on jonkinlaista uudistumista tämäkin. Jotkut ovat kyselleet missä avokkini nyt kuntoilee. Päätös oli yhteinen ja olenkin todennut avokinkin saattavan innostua käsitöistä. Toki toivon meidän molempien hyvinvoinnin kannalta, että innostuisimme vaikkapa kahvakuulailemaan. Aloittaminen tuntuu vain taas niin pirun vaikealta.

Käsityöhuoneen myötä pääsen paremmin tekemään esim. Ura käsillä -hankkeen kursseilla opittuja tekniikoita kuten huovutusta ja nahkatöitä. Vesipiste on parin metrin päässä, joten huovutuskin kotioloissa onnistuu. Tarkoitus olisi tehdä huovutettuja kasseja. Nahkatöiden puolella olen puolestaan kehitellyt kännykkäpussukkaa, jossa tassukuvio. Valitettavasti kuvien lisääminen ei edelleenkään onnistu, joten kuvia en saa laitetuksi katsottavaksi. Olen ilmeisestikin saamassa Kelalta myönteisen päätöksen uuteen tietokoneeseen ja pistenäyttöön. Toivottavasti tämä kuvien lisäämisessä ilmenevä ongelma poistuu ruudunluvun päivityksen myötä, sillä vaikka itse en kuvia näe, niistä on tullut oleellinen osa tätäkin blogia. Haluaisin nytkin näyttää kuvin lokakuisen nahkatyökurssin tekniikoita ja työvaiheita. Katsotaan josko uudella koneella aikanaan 🙂

Lauantaina minulla on tarkoitus käynnistellä mehiläiskynttilätehdas ja vielä se tapahtuu keittiön pöydän ääressä, sillä tulevassa kässähuoneessa on vielä telineet ja toinen kumimatto varastoon vientiä odottamassa. Myös ylätaljan paikka vaihdetaan. Nyt avokkini on kotipuolessaan viikonlopun, joten projekti jatkuu maanantaina. Toivottavasti löydän huomenna kuitenkin huoneeseen viihtyisät verhot ja maton. Taitaapa siis olla hiljalleen aika kömpiä unille, sillä shoppailun lisäksi tapaan LoveBaws -luomutassuvahan valmistajan. Tarkoituksenani olisi ottaa tuotetta myyntiin. Toimelias päivä tulossa.

Julkaistu

Kasvava harmitus

Toukokuusta asti minulla on ollut ongelmia blogiin kuvien lisäämisessä. Ilmeisesti ruudunluku Jaws heittää jonkin sivuvalikon näkyviin missä painikkeita edellinen, seuraava, kuvakaappaus, jne. Kuvan lisäys-valikko ei näy. Siksipä on jäänyt kirjoittamatta mm. viime loppukevään käsityökursseista, kesälomasta jne. En osaa tehdä ongelmalle mitään. Erikoista on, että vaihtaessani ruudunlukuohjelman Nda:n kuvan lisäys onnistuu. En kuitenkaan ole yhtään sinut ohjelman kanssa. Ehkä vielä erikoisemman tekee jutusta, että suljettuani Nda:n kuvan lataus-valikko näkyy myös Jawsillakin. Eihän siinä muuten mitään, ei ole ongelma käynnistää Nda:ta ja avata kuvan lataus, palata Jawsiin. En kuitenkaan saa suljetuksi Nda:ta ilman tietokoneen käynnistystä. Varmasti siihen on komentonsa, mutta en ole tietoinen. Tuntuu kovin työläältä aloittaa kuvallisen postauksen työstö, kun alkutoimenpiteisiin menee aikaa. Inspiraation iskiessä pitäisi heti päästä itse asiaan. Toivottavasti ongelma ratkeaa jotenkin.

Ja nyt uutena eilisiltana huomasin, että en pääse lukemistoon. En ole testannut pääsenkö Nda:lla vai en. Jawsilla en pääse en Ie:alla en firefoxilla. Itse asiassa halutessani lukea muiden tekstejä ja kommentoida niitä joudun käyttämään ie:ata, mutta omat postaukset kuvineen julkaisen Firefoxissa. Vähän monimutkaista on. Lisäksi enään vuosiin ei ole saanut kommentoimaansa tekstiin kommentteja sähköpostiin, joka oli loistava mahdollisuus.

Todella harmillista nämä hankaluudet. Olen miettinyt blogialustan vaihtoakin, mutta en oikein innostu siitäkään. Haluan kuvien lisäys mahdollisuuden takaisin käyttööni ja päästä lukemaan blogejanne. Pitäkääpä siis peukkuja, että ongelma vielä ratkeaa.

Iloinen uutinen sensijaan on, että olemme löytäneet uuden avustajan. Hän aloittaa työt tulevana perjantaina.

Julkaistu

EI MYYTÄVÄNÄ! – Allekirjoita sinäkin

Kilpailutus ei ole aina hyvästä etenkin kun palvelua valittaessa valinta kohdistuu siihen edullisempaan vaihtoehtoon, joka ei takaa laatua palvelulle. Aivan liian usein saa lukea artikkeleita, ihmisten järkyttäviä kokemuksia siitä miten heikosti esim. läheisen vammaisen asiat ovat. Hoitava/ohjaava henkilökunta vaihtuu kilpailutuksen myötä ja tutut ihmiset katoavat, ihmiset jotka tietävät tarpeesi, toiveesi, osaa huomioida mistä pidät ja mistä et, mikä saa sinut levottomaksi, mikä rauhoittumaan. Kilpailutusta tapahtuu myös vanhusten hoivassa. Jos asia ei koske sinua juuri nyt, tulee kuitenkin päivä milloin asiasta voi tulla sinullekin hyvin tärkeä, joten
allekirjoita sinäkin kansalaisaloite EI MYYTÄVÄNÄ

Taannoin Iive kirjoitti blogissaan aiheesta todella hyvin ja koskettavasti. Kilpailutus ei ole ongelmallista vain vammaisen kannalta, se on haastavaa myös hoitavan henkilökunnan kannalta.
Tekstin voit lukea
täältä

Soten myötä monet asiat tulevat muuttumaan ja pelolla luen erilaisia raportteja missä kerrotaan eri työryhmien ratkovan miten vammaispalvelut jatkossa toteutetaan. On perustettu esim. uusimaalla alityöryhmiä pohtimaan kuljetuspalvelua, avustaja-asioita jne. Ongelmalliseksi valmistelytyön tekee vammaisten kannalta, että meitä ei ole monessakaan ryhmässä mukana riittävästi. On tunne, että meitä ei ehditä/haluta kuulla. Sensijaan on runnottava läpi jokin mikä virkamiehistä näyttää paperilla hyvältä ja säästöjä tuovalta. Eniten tällä hetkellä minua huolestuttaa kuljetuspalvelun tulevaisuus. Joidenkin huhujen mukaan meidät tullaan liittämään Helsingin matkapalveluun ajan oloon koko Uusimaa. Virkamiehet väittävät Matkapalvelusta saadun hyvää palautetta ja asiakkaiden olevan tyytyväisiä. Lukiessa Facebookista tai keskustelualueiltamme saa kyllä toisenlaisen käsityksen.

Säästöjä on aina jostain revittävä, niitä on saatava keinolla millä hyvänsä. Joskus mietin miksi niiden elämää vaikeutetaan joilla on jo muutenkin omat haasteensa. Kukaan meistä vammaisesta ei ole vammaansa valinnut eikä tahtonut. Me emme ole voineet valita, mutta meidän on aina päivästä toiseen, viikosta viikkoon… jaksettava taistella täällä aina vain kovenevassa yhteiskunnassa. On aina perusteltava juurtajaksaen miksi tarvitset jotakin palvelua tai apuvälinettä, osoitettava palveluiden välttämyyden jne. Kaikilla vammaisilla ei kuitenkaan ole voimia tai mahdollisuutta taistella tuulimyllyjä vastaan. Heidän puolestaan tuntuu erityisen pahalta. Ja myönnän kyllä joskus minuakin väsyttää taistella, vaatia, perätä, perustella. Myönnän myös, että pelottaa mikä on meidän vammaisten tulevaisuus. Onko meidän todella alistuttava olemaan kilpailutuksien uhreja, jotta kaupungit/yhteiskunta säästää???

Moni vammainen haluaa tehdä työtä, mutta työllistyminen on vaikeaa. On oltava extra-parempi kuin muut, jotta sinut valitaan. Sittenkin esteeksi voi tulla esim. näkövammaiselle ruudunluvulla toimimattomat ohjelmat. Me kuitenkin haluamme kantaa kortemme kekoon, maksaa veromme, tehdä työtä, käydä harrastuksissa. Meissä vammaisissa on myös niitä, jotka eivät työhön pysty ja tarvitsevat tukiasuntoja, laitoshoitoa tms. On hyvä muistaa ettei se ole valintakysymys vaan pakon sanelemaa. Eikö ole heilläkin oikeus hyvään, ihmisarvoiseen elämään? Ehdottomasti on. Miksi tästä edes tarvitsee kirjoittaa, olla huolissaan?

Jos vielä et ole allekirjoittanut aloitetta Ei myytävänä
tee se nyt heti. Saatetaan asia eduskunnan käsittelyyn.
Muista, jos asia ei ole juuri nyt sinulle ajankohtainen, joskus se voi olla ja silloin sinäkin haluat ihmismäistä kohtelua.
Ps: Joskus toivoisin, että osaisin kirjoittaa aiheesta virallisemmin ja jäsennellymmin, mutta tämä syntyi tajunnanvirtana.

Julkaistu

Uusia tuulia – isoja askeleita

Reilun kuukauden päivät olemme olleet ilman avustajaa ja toisaalta se on tuonut ihanan vapauden tunteen. Ei ole tarvinnut sopia työvuoroista ja siitä milloin on avustajan työaika. Totuus kuitenkin on, että on asioita mihin näkeviä silmiä tarvitaan. Tällä hetkellä minua huolestuttaa miten selviydyn syksyn myyjäistapahtumista, sillä ne ovat ehdottomasti tilanteita missä näköä tarvitaan. Onneksi kaveri löytyi lokakuussa oleville Hyvinvointi-messuille Myyrmäkeen, mutta marraskuisille Vantaan näkövammaisten myyjäisiin, joulukuun Korson joulutori-tapahtumaan ja I LOVE CHRISTMAS Joulumyyjäisiin kaveri uupuu. Koetan kuitenkin olla luottavainen siihen, että asiat järjestyvät ja että se sopiva avustajakin löytyy. Laitoin nyt työpaikkailmoituksen Te-toimiston sivuille. Tällä kerralla ei ollut Facebookissa riittävästi voimaa.

Pohdimme avokin kanssa miten ruokakauppakäynnit pystymme hoitamaan mahdollisimman kätevästi ja muistin ystäväni kertoneen käyttävänsä Foodie.fi-palvelua, joten yhteys häneen kera kysymyksien. Toissamaanantaina iltapäivästä istuimme puhelimessa olevaa Foodie-sovellusta harjoitellen. Nyt olemme kahdesti tilanneet ruokaostokset Kannelmäen Prismasta noutaen tuotteet paikanpäältä. Kotiinkuljetus-mahdollisuuskin on, mutta siihen emme ole perehtyneet. Sovellusta käyttäessä on ollut todella hämmentävää tuotteiden määrät: juustot liki 700, jogurtteja yli 200, juomia toista tuhatta jne. Aika on sujahtanut vauhdilla valikoimaa tutkaillessa.

Ensinmmäisellä tilauskerralla sattui hassusti. lisäsin siikli-perunaa ostoslistaan. Tulkitsin jotenkin, että perunat tulevat kiloittain ja lisäsin 2 kun halusin 2kg perunaa. No arvatkaapa tuliko perunoita kaksi kiloa? No ei, sieltä tuli kaksi perunaa. Väkisinkin pisti hymyilyttämään.

Blogissakin olen pohtinut yrityksen laajentamista kattamaan myös käsityöt. Lopullinen päätös on roikkunut ilmassa eikä ajatus laajennuksesta ole jättänyt rauhaan. Reilu viikko sitten päätin tehdä yritykselleni toimialamuutoksen. Hierontapalvelu sai kaverikseen nyt käsityötoiminnan sekä kaiken laillisen liiketoiminnan. Tuo ”kaiken laillisen liiketoiminnan” tuntuu nykyisin olevan yrityksen jos toisenkin toimialatekstissä. Tiistaina kävin Ura käsillä -hankkeen pajaohjaajan luona tekemässä muutosilmoituksen, koska ruudunluku ei selviytynyt sivuista missä ilmoitus tehtiin. Nyt olo on hiukan hämmentynyt ja odottava. Miten uskalsinkin lähteä tälle tielle. Vielä jokunen vuosi sitten olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minusta tulevan myös käsityöyrittäjä.

Pankkikorttilukijat ovat olleet aina kammotukseni. Työskennellessäni Aktivossa vuosia sitten siellä käytössä oli iso kallis, hirmuisesti nappuloita oleva kortinlukija. Juuri ja juuri osasin sillä painella hinnan mitä asiakkaan tuli maksaa. Jos tuli ongelmia oli haettava heikkonäköinen työkaveri apuun tai asiakkaan kanssa selvitellä asiaa. Omiin tiloihin siirtyessäni ei ollut vaikeaa jättää hankkimatta satoja euroja maksava laite ja vielä kohtuuiso kiinteä kuukausimaksu päälle. Hyvin olemme asiakkaiden kanssa pärjäilleet käteisellä, tilisiirroilla ja laskuilla. Kuitenkin pankkikorttimaksamista kaivataan ja onneksi kehityksen myötä sokeanakin korttilaitteen käyttö on helpottunut. IZettle-kortinlukija toimii Iphonen kanssa ja Iphonen puheohjelma toimii hyvin, toimii myös kivasti IXettle-sovelluksessa. Kävin keskiviikkona ostamassa kortinlukijan. Olen onnistunut parittamaan sen Iphoneni kanssa, mutta tuotelistauksen tekemistä joutuu harjoittelemaan. Jatkossa kuitenkin hieronta-asiakkaat voivat maksaa myös pankkikortilla ja käsityömyyjäisiin voin ottaa laitteen mukaan, joten maksuvaihtoehdot lisääntyvät silläkin saralla.

Totuus taitaa olla, että ilman Iphonea ei enään pärjää. Se on niin paljon muutakin kuin puhelin. Ja siitä on ihan oikeaa hyötyä ja apua arjessa. Mikäköhän on seuraava sovellus minkä koetan ottaa haltuun?

Julkaistu

Windows kympillä eteenpäin

Lauantaina päättyi kolmen viikon piina ja sain hakea tietokoneeni huollosta. Se kruunasi upean ulkoilupäivän 😀

Nyt tietokoneen käyttöjärjestelmä on päivitetty Windows kymppiin, joka ei täysin vieras ympäristö ole, sillä avokin/työkoneessa se on ollut kesästä lähtien. Käytettävyys on hyvää ja aika helppoakin. Näinä päivinä olenkin tarkistellut, että käyttämäni ohjelmat toimivat. Dropboxissa olevien wordien aukaisussa oli ongelmaa. Ruudunluku ei lukenut tekstiä, vaikka se näyttikin ruudulla normaalilta. Yrittäessä sulkea tiedostoa tuli jokin Dropboxin mainos ja sen sulkemisen jälkeen vasta pystyin lukemaan tekstiä. Tuota mainostakaan ruudunluku ei lukenut, joten olin täysin hukassa. Avustajan kanssa vasta selvisi moinen ja mikä oudointa yht’äkkiä wordit aukesivatkin normaalisti myös ruudunluvulla luettaviksi ilman, että teimme mitään. On nämä välillä niin kummallisia juttuja, huoh!

Pistenäyttö ei käynnistynyt koneen käynnistyksen yhteydessä, joten jouduin asentamaan jonkin lisätiedoston koneelleni tietotekniikkagurun Kallen ohjauksessa. Kalle kertoo puhelimessa mitä näppäimiä painelen ja toteutan mitä pitää välttämättä ymmärtämättä koko jutusta oikein mitään 🙂 Välillä saan ohjeet kirjallisena ja rohkeasti vain yrittämään. Onnistumisia on tullut kivasti. Olen Kallen kärsivällisyydelle ja avulle todella kiitollinen. Meillä oli hankaluuksia saada avokin vanha räyhkänä reitittimen piiriin. Toissalauantaina istuin pitkälti toista tuntia konetta näpytellen ja kärsivällisyyteni oli koetuksella, mutta Kallella sitä vaan riitti. Lopulta kone saatiin liitettyä reitittimeen.

Vuosi sitten halusin saada sähköpostini myös iphoneen eikä jostain syystä luukun osoitteeni toiminut siinä. Vaihdoin Outlookkiin ja kyllä alkoi vörkkimään. Keväällä tuli Outlookilta ilmoitus ettei jatkossa windows livemailiin tue enään s-postit ja jonkin aikaa minulla oli jokin nettisysteemi mitä kautta postit tulivat livemailiin. Se kuitenkin takkusi, joten Kalle asensi nyt tähän tietokoneeseen outlook-sähköpostin. Totuttelemista on… Kansioissa liikkuminen tuntuu erilaiselta. Näppäinkomennot ovat eri jne. Lisäksi ruudunluku ilmoittaa ”lukematta EI merkintöjä lähettäjä aihe” Saatiin jo kerran tuo ”ei merkintöjä” pois, mutta seuraavana päivänä se oli taas. On rasittavaa kuunneltavaa ja luettavaa. Lisäksi vähän häiritsee kun ennen sain auki olevan viestin poistettua deletellä ja seuraava viesti tuli näkyviin. Nyt control+d viesti poistuu ja menee viestiluetteloon seuraavan viestin kohdalle, joka on avattava enterillä erikseen. Viestiä lähetettäessä painan control+enter Outlook kysyy, haluanko käyttää tuota komentoa viestin lähettämiseen. Enterillä viesti lähtee. Ehkäpä tähänkin tottuu tai sitten opin jonkin nopeamman tavan, jos sellaista on.

Tietokoneeni hajoamisen myötä kadotin wordissa olleen kalenterini ja nyt ajattelin opetella käyttämään outlookin kalenteria. Tapaamisien ja tapahtumien lisääminen vaikuttaa kohtuu helpolta, mutta selaaminen onkin sitten toinen juttu. Hyvää on myös, että outlookin kalenteri toimii iphonellakin. Ehkäpä koetan luopua word-kalenterista kokonaan. HUIH!

Audacity vaikuttaisi toimivan kuten ennenkin, ehkäpä jopa paremmin. Tallennusmuodot olivat ainakin lisääntyneet. Olen innoissani, pääsen editoimaan lintunauhotteitani, yes. Tosin nyt on aikaa annettava kynttilöille ja kransseille. Myyntitapahtumia on tullut lisää, joten onhan tuotteita oltava reilusti 🙂

Mutta eiköhän tämä postausten kirjoittelukin taas pääse vauhtiin kun on toimiva kone, joka on paljon nopeampi kuin ennen. Ie:lla linkitkin aukeaa mitä ei aina ennen päivityksiä tapahtunut. Tämä Firefoxikaan ei naksu ja pauku sivuja aukoessaan. Eiköhän minun ole nyt hyvä työskennellä tällä huolletulla koneella.

Julkaistu

Opaskoira Oton matkassa

Viime torstaiaamupäivä sujahti Vantaakanava.fi:n toimittajan ja kuvaajan kanssa. Kuvia otettiin monenlaisista tilanteista ja haastattelussa minulla oli paljon sanottavaa. Esteettömyys ei ole yksinkertainen eikä kovin helppokaan aihe. Kahteen minuuttiin saatiin mukavan paljon kuvamateriaalia ja ehkäpä tiivistetysti myös se mitä halusin sanoa.Opaskoira Oton matkassa
Kommentit, kysymykset ovat enemmän kuin tervetulleita.

Julkaistu

Muistoja alkutaipaleelta

Olen lueskellut viime päivinä kirjoituksiani minun ja Ykki-herran alkutaipaleelta. Joitain tekstejä olen julkaissut blogini alkutaipaleella useita vuosia sitten. Nyt kun Ykki mielessä on jatkuvasti jaan kolme tekstiä teille luettavaksi. Kirjoituksia löytyy vuodelta 2011 helmikuulta lisää, jos haluaa lueskella niitä. Tässä nyt nämä kolme tekstiä:

Muistoja, muistoja 18.11.04 11:11
Tänään tulee tasan puoli vuotta siitä kun lähdimme Ykin kanssa yhteistyökurssilta kotiin väsyneinä, mutta uusia haasteita odottaen. Kurssin aikana moneen kysymykseen oli tullut vastauksia, mutta uusia kumpusi sisältäin ja kumpuaa vieläkin.

Viime kevät oli jännää aikaa. Se odotus, jännitys… Muistan sanoneeni monesti ”tulis jo se toukokuu”. Toisaalta se pelottikin, sillä minulla ei koirista juurikaan aikasempaa kokemusta ole. Muistan myös pelänneeni, että mitä jos minusta ei olekkaan opaskoiran kanssa liikkujaksi. Entä, osaanko varmasti ruokkia ja huomioida koiran tarpeet muutoinkin. Kysymyksiä oli paljon joihin näiden kuukausien aikana on tullut vastauksia. Olen huomannut osaavani ruokkia koirani ja nautin Ykin kanssa liikkumisesta.

Tapasin Ykin ensikerran Keravalla maaliskuun lopussa. Teimme pienen pätkän kävelyn kouluttajan katsoessa miten liikkumisemme toimii. Ykki kulki reippaasti. Muistan potkasseeni kiven vierimään, jonka perään Ykki meinasi lähteä. Tuo lyhyt kävelylenkki oli jännää. Kävelyn lomassa sain kokeilla koiran tottelevaisuutta istu- ja maahan –komennoin. Olin todella vaikuttunut miten hienosti Ykki totteli. Seuraavana päivänä sainkin kuulla Ykistä tulevan opaskoirani. Ja voi sitä viimeisten viikkojen odotusta ja jännitystä.

Vihdoinkin yhteistyökurssi alkoi. Oli upea toukokuinen aamu kun matkasin Loma ja kurssikeskus Onnelaan Tuusulaan tavaroineni. Melkein heti huoneeseeni mentyä sain Ykin kaverikseni. Ykki oli kovin riehakas ja meinasi ensitöikseen tuhota kuntopalloni. Jäätyämme hetkeksi kahden ykki vouhkas joka suuntaan ja minä hivenen arkana yritin ottaa koiraan kontaktia.

Ja sitten ensinmäiselle pissilenkille… Koiralle valjaat. Minusta oli hienoa kun heti alusta lähtien sai tehdä asiat itse kouluttajan vain ohjeistaessa minua miten nuo työvermeet ylle puetaan.
Ja se veto se oli aivan omaa luokkaansa. Ykki oli varmasti stressaantunut tilanteesta. Olihan nyt valjaissa täysin vieras epävarma ihminen. Jalottelupaikalle päästiin ja sieltä takasinkin Viertolaan.

Iltapäivällä lähdimme ns. Eino Leinon lenkille. Ykki veti ja röhki mennessään. Pissi ja kakkas kulkiessaan. Hyvästä opaskoiran käyttäytymisestä ei ollut tietoakaan. Kouluttaja lohdutti, että ei tämä aina tälläistä tule olemaan. Ja kyllähän sen sanoi järkikin, että tämä kaikki oli myös Ykille uutta. Mutta, käsi ja lapa olivat tuolla reissulla kovilla. Ei siinä muu auttanut kuin venytellä.

Ensinmäinen ilta meni aikalailla huoneessa koiraan tutustuessa ja äänikirjaa kuunnellessa upeasta kevätsäästä huolimatta. Ja illalla vielä yksi jännittävä hetki, nimittäin iltajalottelu. Jalottelupaikalle pääsimme ja sieltä poiskin suuremmitta ongelmitta tosin päivystävän kouluttajan silmäinalla.

Ykki oli yön aika levoton. Makasin sitkeästi sängyssäni päättäen, että turhaan en lähde ulos. Koko ajan oli kuitenkin tunne, että pitäisköhän sittenkin, mitäs jos se tekee sisälle… No ei tehnyt. yö meni niin hyvin kuin se nyt vain voi mennä.

Ja voi sitä Ykin riemua, kun avasin oven käytävään ja käytävän toisessa päässä oli kouluttaja. Sitä suorastaan lennettiin kouluttajan luo Ykin hyppiessä suunnattomasta riemuntunteestaan innoissaan. Tuttu, turvallinen ihminen!!! Mutta, ei muuta kuin taas opashommiin tuo vieras, epävarma ihminen valjaiden toisessa päässä. Muuta vaihtoehtoa ei ollut, jos mieli jalottelemaan ja sen jälkeen ruokailemaan. Viertolan ovi löytyikin aamuisin ongelmitta. Taisi odottava ruokakuppi olla suurin motivaation lähden tuossa vaiheessa.

Siitä se sitten lähti… Maaseutuharjottelua, ykki kahville mukaan jne. Ja se onnistumisenriemu, kun jalottelulenkki sujui ilman kouluttajaa. Alkuun oltiin päästy.
Kurssin aikana kävimme aika paljon Järvenpäässä kävelemässä. Tavaratalossa kulkiessamme pelotti, että milloin törmäämme johonkin tai tapahtuu muuta katastrofaalista. Ei vaan tapahtunut, ja esteetkin oli kummasti kadonneet.
Vauhti oli melkomoinen. Tuntui kadulla liikkuessa huikealta se miten koira osaa ja pystyy tekemään asioita; etsimään suojatiet, näyttämään tien vasemmalle taioikealle.

Perjantaiaamuna hellepäivän tehdessä tuloaan lähdimme toisen koirakon ja kouluttajan kanssa kävelemään Onnelasta Järvenpäähän. Olimme miettineet kunnon lenkin olevan hyvä viikonloppua ajatellen jollonka emme koirinemme saaneet lähteä mihinkään pidemmälle hohhoilemaan. No sellanen ei kyllä edes käynyt mielessä. Kouluttaja totesi, että kävellään Järvenpäähän. Muistan pohtineeni, että siinä menee aikaa. Mutta, kävelimme reippaasti kevätaamusta nauttien. Muistan miettineeni vasenta tienlaitaa kulkiessani, että valkoisen kepin kanssa matka olisi varmasti tuntunut pitkältä, nyt hämmästelin kun kouluttaja sanoi meidän olevan Järvenpäässä. Kävelyvauhti oli kasvanut hurjasti.

Lauantaina lähdin maalipalloleirille ja ykki jäi Onnelaan. Ja kun tulin takasin voi sitä hyppimistä ja riemua… Minustakin olii aivan ihanaa taas tavata ykki, vaikka olinkin poissa vain muutaman tunnin.
Sunnuntaina tulin käymään kotona. Ykki oli mukana. Se kulki ympäri asuntoa haistelemassa. Parveke oli erityisen mieluisa paikka. Paikat haisteltuaan, se rupesi makoilemaan, mutta het liikkeelle, jos liikahdinkin.

Toisella viikolla alkoivat kurssilla luennot. Teimme entistä enemmän tottelevaisuusharjoituksia, ja niitä treenattiin myös Viertolan käytävällä ahkerasti. Loppuviikkoa kohden alkoi hiipiä jonkinlainen väsymys niin koiraan kuin emäntäänkin. Viikonloppu oli pyhitetty levolle. Olimme kotona. Kävimme ainoastaan pissilenkillä. Olimme viikolla aikaisemmin harjoitelleet täällä Korsossa lenkkiä ja pissityspaikalle menoa. Nyt olin Ykin kanssa aivan kahden ja iltahätien aika. Jännitti lähteä ulos. Menomatka sujui ongelmitta, mutta paluussa haroimme, mutta pääsimme naapurin avustamina oikealle reitille. Tuon viikonlopun aikana osa pissilenkeistä onnistuivat hyvin, osa ei. Se ensinmöinen onnistuminen tuntui hyvältä.

Sunnuntaina palasimme Onnelaan ja voi sitä Ykin riemua. Siitä pienestä huoneesta oli tullut koiralle koti. Ilta tuntui aika kamalalta, sillä Ykki eksytti pariin otteeseen ja hyppi kaiken liikkuvan päälle. Olin onnellinen kun iltapalalla ja iltahädillä oli käyty. Ja maanantaiaamuna kouluttaja toteaa, ”nyt lähdetään kaupungille”. Mietin ääneen, että eihän tuollaista hyppivää vouhkaa sinne voi viedä. Noh, kaupungille lähdettiin ensin tottelevaisuutta treenattuamme. Huoneesta lähtö otettiin uudestaan niin monta kertaa, että Ykki teki sen rauhallisesti vouhottamatta. Kouluttajan kärsivällisyys ja usko asiaan oli itseänikin rauhoittavaa ja usko onnistumisiin alkoi palata. Ja kaupunkiopastus sujuikin suht mukavasti. opaskoirailmettäkin alkoi löytyä.

Iltapäivällä Ykki pääsi vapaaksi, mutta pyöri lähettyvillämme. Kuvittelin koiran singahtavan ties minne, mutta ykki tuli todella nätisti luo sitä kutsuttaessa.
Tiistaina viimeiset harjoitukset, papereiden läpikäynti, luento ja kotiin…

Ensinmäinen päivä alkoi eläinlääkärillä. Menimme opaskoirakoululle lääkäriin. Ykki sai rokotteen ja korvatulehdukseen tipat. Uskokaa tai älkää, mutta tuo eläinlääkärikin jännitti. En koskaan aikaisemmin ole käynyt siellä. Ja taas uusi jännityksen aihe, miten saan ykin korviin tiputeltua korvatipat… Illalla olikin aikamoinen taistelu asiasta. Koira vaistosi epävarmuuteni. Kerta kerran jälkeen kuitenkin homma sujui paremmin ja paremmin. Ja nyt annan kortisonilääkitystä koiralle päivittäin. Aluksi taas mietin miten pilleri menee koiran mahaanasti, mutta vaikeuksia ei tunnu olevan.

Alussa kuuntelin kovin tarkasti mitä Ykki milloinkin tekee Enään ei tarvitse, ellei kuulu jotain todella omituista. Huomaan miten paljon asiat jo puolen vuoden aikana muuttuu. Aluksi ykki nousi heti, jos minä liikuin. Nyt ei enään tarvitse niin tehdä. Ja hiljalleen liikkumatila ulkosalla on kasvanut ja kokemuksia Ykin kanssa tullut. Kun kesällä ajatteli, että nythän Ykki menee hienosti, niin nyt se osaa mennä jo paljon hienomminkin. Se on jännää miten sen tuntee, kun hyvähetki on meneillään, sen vaistoaa miten koirakin tuntee samoin. Toki edelleenkin niitähuonoja hetkiä on ja tulee olemaan. Joskus se turhauttaa, kun ensin on mennyt pitkä pätkä hyvin ja sitten tulee romahdus. Niin se vain on. Tämä on kuitenkin ollut todella hienoa aikaa ja tiedän tehneeni oikean ratkaisun jahakea opaskoiraa. Eksyttykin ollaan, mutta sellaiset monen tunnin eksymiset ovat vielä edessä päin. Tulevatko ne ensinmäisenä yhteisenä talvenamme vai milloin…

Erikoinen viikko02.12.04 0:04
Outo viikko on takana. Voin ottaa lokoisan asennon makkarin lattialle ja kertoa tarinani. Turkki on vielä pesun jäljiltä kostea.
Kaikki alkoi viime keskiviikkona tultuamme töistä. Kasseja pakattiin. Aloin aavistamaan, että nyt lähdetään jonnekin. Minullekin pakattiin oma kassi ja kerrottiin hoidossa olevan mukavaa. Niin kai… Mutta, miksi en voisi lähteä emäntäni mukaan, kun yleensä aina olen sen mukana.

Torstaiaamuna kuudelta ylös ja työmaalle aikaseen. Emännälläni tuntui olevan työtelijäs päivä. Kävimme kuitenkin jalottelemassa. Minulla olikin jo kova hätä. Ne perhanan pillerit joita minulle aamuin illoin annetaan janottaa ja pissittää. Kait niistä jotain hyötyäkin on kun kutittaa vähemmän. Tympii kuitenkin kun etenkin aamusin on kaamea hätä.

Ja sitten iltapäivällä se hetki koitti. Emäntäni vaihtoi työvaatteet siviliasuun, puki takin. Ei ota valjaita eikä talutinta käteensä. Selvästikin aikoo jättää minut tänne. Olen siis aavistellut oikein. Ja ottaa vielä tuon vaalean kepukan esille. Höh. Empä taida heiluttaa häntää. Istun tähän vessan oven eteen ja riiputan mielenosoituksellisesti päätäni. Tuntuu sillä jotain vaikutusta olevan. Silitellään, rapsutetaan, toivotetaan hyvää viikonloppua. Riiputampa vähän lisää päätäni ja nojaan oveen. Turha on yrittää mukaan, ei se kuitenkaan ota. Jaa, että kiltistikin pitäis olla. Noh, katellaan. Ja sitten rapsuttelut loppuu ja emäntäni lähtee. Jään pukuhuoneeseen yksin, enkä oikeastan ymmärrä milloin emäntäni tulee takaisin. Kyllähän se sen kertoi. En vaan noita aikamääreitä oikein kässää… Ehkäpä voin ottaa lokosamman asennon ja käydä pitkäkseni. Tuliskohan se toinen koira myöhemmin iltapäivällä, niin vois reuhata sen kanssa.

Jaa, tuo nainen minua hoitaa. Ei minulla taida hätää olla. Olenhan sen tavannut monta kertaa pukkarissa. Lähden naisen mukaan, joka ottaa minun tavarani mukaan. illalla pääsen juoksemaan vapaana metsässä ja se onkin tosi ihanaa. Muuten ilta menee hivenen vahtiessa ja levottomuuden merkeissä. Täällä mä nyt sitten olen. Hiljalleen tutustun hoitoemäntääni paremmin ja paremmin. Viikonloppu onkin oikein rattoisa. Pääsen juoksemaan metsässä ja lenkkeilemään kunnolla. Joitakin vieraitakin käväs ja heille sai häntää huiskuttaa.

Maanantaiaamuna hoitajani tuo minut takasin työpaikan pukkariin. Hm.. Tulisikohan emäntäni hakemaan minua? Oih, miten väsyttää eilinen monen tunnin lenkki… Oikaisempa lepäämään.
Hetkinen. Nyt kuuluu tuttuja askeleita. tässähän on noustava ja ravistettava itteensä. Pukuhuoneen ovi aukeaa ja emäntäni tulee. Vähän pitää hypähdellä, vaikka aina se mua siitä kieltääkin. Onpas emäntäni väsyneen ja flunssaisen oloinen. Lähdemme kotiin. Käperryn taksin jalkatilaan,josta kurkistelen. Emäntäni on melkein unessa. Niin, sehän taisi höpöttää jostain maratonturnauksesta, jossa pelataan yötäpäivää. Hullun hommaa sanon minä. Joka tapauksessa kotiin on kiva tulla. Emäntäni painuu tosin melkein heti nukkumaan, vaikka onkin päivä vasta puolessaan. Välillä se nousee niistämään ja käyttää mua ulkona. Onkin inhottavan pöpperöinen keliRuuankin saan. Tämä oikeastaan sopii, rauhallista ja minäkin saan olla möllötellä.

Tiistaiaamuna lähdemme normaalisti töihin. Emäntäni on edelleenkin väsynyt ja flunssa on pahentunut. Sillä on kuitenkin jokin koulutus jonne pitää mennä. Ryytymys kuitenkin iskee ja lähdetään puol yhdeltä kotiin, outoa. Se on todella outoa. yleensä kotiudumme aikasintaan kuuden pintaan. Ja taas se menee nukkumaan. Voi hitto. Tää alkaa käymään jo tylsäksi. Pissillä sentään kävästiin. Ei kait tässä muu auta kuin levätä itsekin.
Hm… Emännän tuttava tulee käymään. Käydään sen kanssa lenkillä emännän nukkuessa. Se taitaa tosissaan olla kipee. Välillä se pahottelee mulle tilannetta, mutta minkäs sille teet.

Tänään ei lähdetty olleskaan töihin vaan nukuttiin pitkään. Aamulla sain ruuan ja käytiin hädillä, mutta sitten nukkumatti taas tuli kylään. Jossain vaiheessa oli kuitenkin pakko herätä, sillä mulla oli lääkäriaika.Mentiin sinne koululle, jossa olen asunut sellasessa kopperossa, ja jossa oli paljon muitakin koirakamuja. Piha on kamalan liukas ja emäntä kieltää vetämästä. On vaan niin paljon kiintoisia hajuja, että ei malta. Joudun kuitenkin etsimään oven. Noh, oven takaa löytyy matto, joka muillakin käyntikerroilla on kiehtonut minua. Ja nyt sieltä tulee vielä joku mies 12 viikkoisen pennun kanssa. Mies toivoo koirasta tulevan minun kollega. Hm… Niin, meistä on kait aika-ajoin vähän pulaa…
Mennään Merjan luo. Taaskohan se pistää mua. Menempä tuolin alle, josta minut houkutellaan esille. Ihoni kuulemma hilseilee. Ja nyt sitä keskustellaan miten kutinaa parhaiten saadaan aisoihin. Kortisoni jatkuu edelleenkin, joten pissireissuja piisaa. Tosin nyt yritetään antaa tabletti useammissa osissa pitkin päivää. Toivottavasti se on hyvä systeemi… Hm… kotiruokaan siirtyminen… Millaisiakohan herkkuja sitä jatkossa saan. Vaikka, kyllä se lammasriisikin upposi. Taitaa olla meikäläisten ominaisuuksia, että ei hirveesti ennätä safkaa maistelemaan, kun se on jo kiskastu kitusiin… Mutta, kotiruoka… Riisiä, perunoita, lammasta… Hm… Jahas, nyt kaapista kaivetaan vielä jotain pesuainepulloja. Minut pitää kuulemma pestä allergiashamppoolla kerran-kaksi viikossa ja laittaa kuivauksen jälkeen hoitoainetta. Höh, oma hajunihan siinä kärsii… Lähdetään jo täältä pois. Emäntäni ottaa valjaista ja minä singahdan kohti eteistä. En jaksa käyttäytyä, en edes yritä. Tänään pissilenkilläkään en oikein jaksanut. Oli hirvee loska ja käännyin väärästä kohtaa. Pyörittiin lähellä kotia ja emäntäni oli hiukan tuskastunut. No ei kait se sinänsä ihme, kun on niin tukkonen ja kuumeinen… Kaitpa tämä loppupäivä pitää käyttäytyä…

Tänään ollaankin emännän kanssa vähän leikitty ja ruuaksi sain riisiä ja jauhelihaa. Eli, kotiruokinta alkaa heti.
Iltalenkin jälkeen emäntäni vie minut suihkuun. Kylmän kuraveden jälkeen lämmin suihku tuntuukin hyvältä. Nyt se kastelee minut kokonaan. Ottaa purkista jotain mönjää ja hieroo turkkiini… Vähän tekisi mieleni häipätä, mutta maltan kuitenkin olla aloillani. Emäntäni höpöttää, että toivottavasti kutina helpottuu. No samaa toivon minäkin, mutta auttaakohan tämä? Ja taas vettä, huuhdellaan mönjä pois. Haju kuitenkin jää, ja on inhaa olla ihan märkä. Emäntäni kietoo minut kuitenkin enemmät ravisteltuani pyyhkeeseen ja puhelee mukavia. Kuivattavana on oikeastaan aika hyvä olla, joten heilutetaanpa vähän häntää kiitokseksi. Huolellisen kuivauksen jälkeen pääsen vapaaksi ja oman kuivausrituaalini suoritan eteisen mattoon, vaikka emäntäni ei siitä ihan hirveästi pidäkkään. Emäntäni tultua suihkusta se pyytää minut istumaan ja ruiskuttaa hoitavaa ainetta turkkiini ja hieroo sen ihoon asti. Emännällä on selkeet hierojan otteet, joten tässähän on hyvä olla. Toisaalta vähän tekisi mieli mennä keittiöön iltaporkkanaa odottelemaan. Emäntä ei kuitenkaan päästä ja jatkaa hieromistaan. Hieronnan jälkeen saan taas iltalääkkeen ja porkkanan, jonka jälkeen hetki leikitään. Nyt onkin aika hyvä fiilis. Toivottavasti emäntä vaan piristyis, niin päästäs kunnon lenkille. Saa nähdä miten huomisen työpäivän käy.

rakennustyömaa14.09.05 20:13
Hau, hau! Näin sateisena iltana on mukava istahtaa tietokoneen ääreen kirjoittelemaan. Ykki huokailee omalla paikallaan ja on ihanan rauhallista.
Eilen illalla kuitenkin seikkailimme rakennustyömailla turhautumiseen asti. Lähdin maalipalloharjoituksiin iloisena siitä, että treenipaikka on kävelymatkan päässä, ja reitillä jonka osaan jo etukäteen. Rakennus- ja tietyöt ovat kuitenkin hankaloittaneet kulkua jo pitkään, mutta ei koskaan siinä määrin kuin nyt. Reitillämme meidän pitäisi löytää oikealle menevä tie. Pyysin Ykkiä etsimään sen. Pyörimme alueella eikä tietä vain löytynyt. Oli muovisia tolppia, muovista verkkoaitaa, sahanpuruläjiä jne. Ja tien pirua ei missään. Ykki kääntyi kotitielle kolmasti. Oli sitä mieltä, että tuolla ei kyllä liikuta. En vaan antanut periksi, koska halusin treeneihin ja halusin löytää sinne itse. Ja neljättä kertaa pyöriessämme ja hiivatin tietä etsiessämme Ykin käytöksessä tapahtui selvä muutos. Poika selkeesti stressasi tilanteessa. Yritti moikata kaikkia koiria mitä vähänkin liikku, hyppiä ihmisten päälle jne. Yritin saada kahdelta mieheltä apua, jotka jonkun hökötyksen luona höpöttivät, mutta he eivät olleet minun menemisistä pätkän vertaa kiinnostuneet. Lopulta ystävällinen koiranulkoiluttaja auttoi meidät oikealle reitille. Nainen ei kuitenkaan oikein osannut selittää millainen mullistus oli tapahtunut. Ykki oli aivan riehana eikä etenimisestämme meinannut tulla mitään. Nainen kuljetti meidät jonkin ison kivikorokkeen kautta ja lopulta oikea pyörätiekin löytyi. Ykki vain röhki mennessään ja veti kuin henkensä edessä. Lopulta oikea koulu löytyi ja pääsin pelaamisen riemuihin.

Tänään pyysin tuttavaani kattomaan missä kunnossa reitti oikein on. Siellä oli jokin kauhean iso kuoppa ja se tienpätkä oli poissa minkä Ykin olisi pitänyt etsiä. Olisin päässyt oikealle reitille, jos olisin mennyt talonvieritse, jossa oli muoviaitaverkko. Väli oli ahdas ja kävimme Ykin kanssa sieläkin, mutta se tuntui liian ahtaalta ja mahdottomalta kulkea. Ilmeisesti siitä olisi kuitenkin oikealle reitille päässyt. Tuttavani kommentti olikin, että ”ei ihme, että Ykki ei suostunut menemään siitä kaaoksesta läpi”. Ja minähän sitten vielä lyömään lisää jarruja paikassa mistä sitten ilmeisestikin olisimme päässeet.

Oli jotenkin turhauttavaa eksyä, tai ei edes eksyä, mutta kuitenkin… noin tutulla reitillä, mutta ehkä olisi pitänyt uskoa koiraa eikä vain jääräpäisesti palauttaa sitä ja itseäni montun luo. Yritin käskyttää kiertämäänkin, mutta sekään ei oikein tuntunut tulevan kysymykseen. Mutta, ei luonto antanut periksi palata kotiinkaan… Ja siinä kait virheen olisinkin tehnyt, jos olisin luovuttanut. Tietenkään tyhmänrohkeakaan ei saa olla. Noh, eilisiltana olin montusta ja tien katoamisesta onnellisen tietämätön. Lopulta treeneihin kuitenkin pääsin ja hyvä niin.

Julkaistu

Luksuselämääkö???

Minut on kutsuttu ystävän luo kylään. Hän asuu kotikaupunkini toisella laidalla eikä minulla ole ollut mahdollisuutta opetella reittiä hänen luokseen. En voi vaan lähteä ja katsoa löytäisinkö perille. Reitti olisi pitänyt opetella liikkumistaidon ohjaajan kanssa, ja jotta reitin opettelu olisi mahdollista ensiksi pitää anoa maksusitoomus ohjaustunteihin. On siis sulamahdottomuus opetella kaikkia reittejä kulkemaan itsenäisesti, vaikka apuna onkin minun tapauksessani opaskoira.

Minulle on myönnetty 18 yhden suuntaista vammaispalvelulain mukaista vapaa-ajan kuljetuspalvelumatkaa, eli kuukaudessa pääsen YHDEKSÄN kertaa kulkemaan edestakaisen matkan pisteestä a pisteeseen b ja takaisin. Keskimäärin voin osallistua harrastustoimintaa, käydä ystävien luona, matkustaa johonkin tapahtumaan kahdesti viikossa.

Olen työikäinen aktiivinen ihminen, joka harrastaa monenlaisia asioita, joka haluaa osallistua moniin eri tapahtumiin, joka haluaa elää elämäänsä siitä nauttien. Minun on kuitenkin laskettava riittävätkö matkani kuun loppuun asti, jos otan ystävän kutsun vastaan ja menen hänen luokseen.

Sinä joka näet, sinun liikkumistasi ei rajoita näkökyvyn puute. Liikkumiseesi vaikuttaa toki bussi/juna/metroaikataulut, mutta liikkeelle pääset pääsääntöisesti milloin haluat. Jos omistat auton ja siinä on polttoainetta ei muuta kuin matkaan. Pystyt lähtemään extembore mihin haluat. Minulla ja monella muulla vammaisella sellainen on lähes mahdotonta. Elämäänsä ja liikkumisiaan joutuu suunnittelemaan paljon tarkemmin. Joudut tilaamaan kyydin esim. Helsingin Matkapalvelussa ennakkoon, mutta aina et voi tietää milloin olet lähdössä pois vaikkapa yhdistyksen hallituksen kokouksesta, kestääkö se vielä puolituntia vai tunnin. Istut kokouksen loppuun, tilaat kyydin ja odotat sitä ties miten pitkään. Et voi vaan lähteä ellet ole erikseen reittiä opetellut. Ja kuten jo aiemmin kirjoitin, kaikkien reittien opettelu on mahdotonta.

Se että vammainen henkilö saa helpotusta paikasta toiseen siirtymisiin taksilla herättää valitettavasti monissa kateutta ja närää. Ja viime aikoina keskusteluihin on noussut tulkinta siitä, että kuljetuspalvelu olisi avustajan tavoin luksusta. Voin kertoa, ei todellakaan ole. Minulle kuljetuspalvelu on iso apu ja mahdollistaja. En halua jäädä kotiin neljän seinän sisälle. Jos jäisin, taatusti masentuisin ja mielenterveysongelmat voisi tulla yhteiskunnalle kalliiksi.

Myöskään avustaja ei ole luksusta, vaan helpottaa arkea. Kun haluan mennä ruokakauppaan, sieltä ei välttämättä saa palvelua. Henkilökuntaa on vähän ja kiire kova. Menen sinne kassan luo fiiliksellä ”anteeksi, mutta tarvitsisin ruokaa minäkin, ehtisikö joku auttamaan”. Minä en voi mennä kauppaan ja kerätä kärryyn haluamiani tuotteita. Ok. voin tietysti tunnustella laatikoita, hyllyjä tms, mutta taatusti en saa haluamaani, tai jos saan, se on tuuria. Opaskoirakaan kun ei osaa lukea ja kertoa mikä tuote on mikin. Onko siis luksusta, että menen kauppaan avustajan kanssa, joka hakee minulle haluamani tuotteet, lukee tarvittaessa tuoteselosteita, kertoo tarjouksista jne??? Voisinhan käyttää jotakin nettiruokakauppaa, mutta ruudunluvulla nekin toimivat useimmiten puutteellisesti, ja miksi en minäkin saisi käydä normaalisti kaupassa, vaikka avustettunakin. Kyllä ruokakaupassa avustaja on ehdottomasti arjen helpottaja.

Pöydällä nököttää läjä kirjeitä. Skannerilla tutkailen mitä niissä on. Jaahas, jokin käsin kirjoitettu kirje. Skanneri ei selviydy siitä. Tarvitsen jonkun lukemaan kirjeen. Haluanko luetuttaa postejani kenellä tahansa? En! Luotettava avustaja voi tehdä sen. Entäpä kun eteeni osuu lomake, joka on täytettävä. En näe täyttää sitä. Onko luksusta, että avustajani täyttää sen puolestani minun saneluni mukaan? Taaskin vastaan luksuksesta ei tietoakaan, mutta arkeni helpottuu ja saan asian hoidetuksi.

Minulla on ollut viime päivinä siivousvimma ja olen käynyt laatikoita läpi. En kuitenkaan kaikkia papereita uskalla heittää suoraan roskiin vaan minun on kasattava ne odottamaan seuraavaa avustajan käyntiä, jotta hän voi katsoa mitä ne ovat. Saan vinkin jostakin neuleohjeesta. Vielä saatan sen löytää netin syövereistä, mutta kaavapiirros estää ohjeen ymmärtämisen ja ohje jää saavuttamattomaksi. Inspiraatio on just nyt helvetillinen, mutta on odotettava kunnes avustaja on paikalla ja kirjoittaa kaavan auki sanalliseen muotoon, jotta pääsen neulomaan. Eli, on paljon (tekstissä vain joitakin) asioita mihin tarvitsen apua ja kun saan sitä onko se sitten luksusta?

Taloudellinen tila Suomessa on mikä on ja ankeita aikoja on edessäpäin. Säästöjä tulee ja valitettavasti tuntuu siltä, että heikoimmiltahan ne on hyvä repiä. Minulla ei ole sitä viisasten kiveä, josta kertoisin miten tästä kaikesta pitäisi selviytyä, tai mistä säästöt ottaa. Pelottavaa on kuitenkin ne näkymät mitä vammaisten kohdalle viime viikkoina on heitetty. Ja kun vammainen henkilö ikääntyy ja lopulta täyttää 75 vuotta hän ei yht’äkkiä olisikaan oikeutettu saamaan kuljetuspalvelumatkoja tai avustajatunteja. Ikäänkuin vamma katoaisi ja tilalle tulisi vanhuus. Samalla puhutaan siitä, että vanhuksien pitäisi voida asua mahdollisimman pitkään kotonaan. Ja se on varmasti meidän jokaisen toive. Entä sitten kun vammaisena ihmisenä et pääsekkään sieltä kotoa harrastuksiin, tapahtumiin? Masentavalta ja ankealtahan sellainen tuntuu ja varmasti vaikuttaa myös toimintakykyyn, virkeyteen, mielenterveyteen. Tuleeko niitä kaivattuja säästöjä pitkässä juoksussa, vai kasvavatko muut kulut mittoihin arvaamattomiin?

Ei todellakaan tunnu mukavalta lehtien sivuilta lukea kirjoituksia missä asenne on tukipalvelujen olevan meille vammaisille luksusta. Ne jotka asian ajattelee niin, olisi hyvä hetki kokeilla vammaisen elämää. Saattaisi asennevamma saada vähän hoitoa. Mitä ajatuksia sinulle herää???