Julkaistu

Liikuntakuulumiset

Yöllä jälkeen yhden onkin erinomainen aika ryhtyä kirjoittamaan blogiin liikuntakuulumisia 😀
Mutta kun ei nukuta ja onhan nyt pääsiäisloma 🙂 Ja sitä lomaa vietämme mökillä.

Viime viikkoinen alaselän ja oikean pakaran kiputila äityi niin pahaksi, että kuntosalitreeni jäi perjantailta treenaamatta, ja koska tuntemuksia oli myös lauantaina ja sunnuntaina vietin rauhallisen viikonlopun antaen kiputilan asettua, ja ratkaisu tuntui olevan oikea. Oireet katosivat. Viikonloppuna kävin messuilla lauantaina, josta kirjoittelinkin edellisessä postauksessa. Avokin treenin jälkeen saunoimme. Perjantaina työstin muistikortille uuden treenimusasoittolistan Kuntosali3, ja tuo soittolista pääsi avokille testiin heti lauantaina. Sunnuntaina kotitöitä, ulkoilua sateisessa ja tuulisessa säässä. Eipä siis mitään mainittavampaa

Maanantai-iltana lähdimme reippain ja ilosin mielin ystäväni ja koirien kanssa lenkille. Lenkistä ei kuitenkaan tullut nautinnollista revitystä eikä hien vuodatusta. Otto riiputti jälleen päätään ja menohalut olivat nollassa. Huoli ja pelko, ehkä myös turhauma iski lujaa. Valjaat otettuani pois ja antaessa pojan kulkea hihnassa pää nousi ylös sekä häntä heilui iloisemmin, askel piteni. Ajatus, voisiko valjaat olla liian pienet, onhan Otto rotevoitunut vuoden aikana hurjasti. Pohdimme valjasasiaa minun ystäväni opastuksessa ja Oton hihnassa seurauksessa kulkiessa koko lenkin ajan. Pääsimme vähän reippaammin kulkemaan. Loppumatkasta puin taas koiralle työvermeet ylle ja pää riippui ja häntä laski välittömästi. Kotiin päästyäni kirjoitin sähköpostiviestin huolesta suunniltani niin Oton kouluttajalle kuin Opaskoirakoulun johtavalle kouluttajallekin. Ja heti seuraavana aamuna sain heiltä molemmilta puhelinsoitot, ja tunsin todella, että meistä välitetään ja apua saadaan. Yön nukuin levottomasti heräillen ja Ottoa surien. Siinä tajusin miten Otostakin on tullut minulle kovin tärkeä ja rakas vuoden aikana. Ja myös tunne helpotuksesta kun aamulla tiesin meidän saavan apua.

Lenkille tuli mittaa vain 6.4 km/90 min. Vauhdilla ei päästä kehumaan, mutta tiistaiaamuna vesijuoksuun saimme lisäpontta vesijumpan latinorytmeistä ja olikin aikas magee fiilis mennä musan mukana treenistä nauttien. Juostiin 45 min, jonka jälkeen uitiin kilsa. Ystävänikin puristi tuon kilsan, koska oli päättänyt uida sen :D:D Vesiliikunta teki kyllä taas todella hyvää, tosin siinä liikunnan huumankin keskellä mietin Oton ongelmaa jatkuvasti. Onneksi kuitenkin kouluttaja tuli luoksemme milteinpä heti uimahallilta kotiuduttuani. Ammattisilmällä heti nähtiin, että valjaiden ”koriosa” on käynyt auttamattoman pieneksi. Se vaihdettiin ykkösestä kakkoseen. Lähdimme kävelemään. Otto edelleen pää riippuen, häntä alhalla haluttomana. Ei kehuilla, ei millään tullut vauhtia. Kouluttaja kuvasi kulkuamme ja totesimme Oton kävelevän etutassuilla liian lyhyin askelinja valjaiden hankaavan etutassun takaosaa kainalon lähistöltä. Kun valjaista rintaremmi aukaistiin ja koira saatiin vauhtiin, askel piteni, pää nousi ylös ja häntä heilui. Vauhti kasvoi huomattavasti ja lenkin edetessä kulku parani koko ajan ja loppumatkasta Otto näytti liikkuvan jo tyytyväisenä pää pystyssä häntä heiluen. Mutta, siis koko kaksikin liian pieni, joten koululta tarvittaisiin koko kolme. Kouluttaja kävikin uudelleen ennen pääsiäisen viettoon lähtöään vaihtamassa aisaan tuon kolmoskoon korin. Siinä Otto liikkuu jo paremmin ja nyt pääsiäisen aikana seurataan miten lenkkitouhut sujuu ja ens viikolla katsotaan miten homma jatkuu. Toivottavasti työvaihde taas löytyy ja päästään nauttimaan reippaista lenkeistä. Opaskoira tuo minulle suurimman ilon silloin kun pääsen pitkiä matkoja kulkemaan reippain askelin. Toki siitä on paljon apua muussakin liikkumisessa.

Keskiviikkona kaunis kevään alkuilta ja minä issikan selässä. Tällä kerralla ratsastin Pipsalla. Tunnin teemana oli pohkeen väistöt sekä töltti ja sen vauhdin säätely. Istuntani oli parantunut kuulemma huomattavasti, joten jospa hiljalleen pääsisin helmasynnistäni etupainoisesta könötyksestä eroon. Pohkeen väistöissäkin opin aika hyvin tuntemaan milloin hevonen ottaa ristiaskeleet ja liikkuu sivulle. Myös töltin vauhdin säätely toimi aika kivasti, välillä tosin Pipsa otti käynnin ja sai komentaa sitä taas töltille, ja jos helmasyntini meinasi pukata esiin tyyppi vaihtoi raville. Mielestäni siinä hahmotin taas lisää istunnasta ja opin korjaamaan istuntaa siten, että hevonen tölttäsi ilman ohjaajan huomautusta. Tuntui hyvältä ratsastaa. Seuraavalla kerralla saadaan alle hevoset, jotka ravaavat mieluusti, joten päästään keventämään. Ja tarkotus olis myös laukata – ainakin vähän. Ystäväni onkin parilla viime tunnilla laukannut. Minulle on iskenyt jokin arkuus asiaa kohtaan viimesimmän vaelluksen jälkeen. Juttelimmekin siitä. En tiedä mistä koko juttu edes johtuu, koska pysyin hyvin hevosen selässä, en horjunut. Ei siis tapahtunut mitään muuta kuin, että laukkapätkä oli elämäni pisin ja ehkä sitä jotenkin ”säikähdin”, mutta jospa tuosta tunteesta pääsisin taas pois, koska olen laukasta nauttinut aiemminkin ja haluan siitä nauttia jatkossakin. Onneksi meidän ohjaajamme Lettu on niin huippuihminen, ja onneksi me voimme tehdä hänen kanssaan yhteistyötä, oppia ratsastuksen saloja hänen ohjauksessaan. Tässä mailmassa Lettuja saisi olla enemmän. Mieletön positiivisuus, positiivinen energia ja ystävällisyys. Voiko ihminen muuta toivoa ohjaajaltaan hyvän opettamisen/ohjaamisen lisäksi.

Mutta nyt täällä mökillä nautitaan keväästä ja uudesta huippuihanasta keittiöstä. En kuitenkaan nyt ala enempiä siitä hehkuttamaan, jotta jää seuraaviinkin postauksiin kirjoitettavaa. Nyt toivotan lukioilleni oikein ihanaa pääsiäisaikaa, nautitaan keväästä ja auringosta. Ja ehkäpä mun pitäisi hipsiä avokin viereen nautiskelemaan nukkumatin kosketuksesta. Hyvää yötä!

Julkaistu

Mistä olen ylpeä?

Tammi-helmikuun vaihteessa täällä oli blogiarvonta ja tuolloin sain kaksi kysymystä. Toiseen vastaaminen on jäänyt, joten eiköhän ala olla aika vastata 😀

Karhutar kysyi
”Mistä tekemästäsi / saavuttamastasi
asiasta olet erityisen ylpeä?”

Kysymys on vaikea minunlaiselleni itsekriittiselle ja vaatimattomalle ihmiselle. Minun pitäisi varmastikin kirjoittaa olevani ylpeä mm. paralympiaedustuksestani, EM-mitaleista vuosien takaa. Olenhan toki varmasti jollain tasolla saavutuksista ylpeäkin, mutta samalla muistutan itseäni etten juurikaan kentällä pelannut kyseisissä turnauksissa. Ja taas minun pitäisi muistaa, että jokainen on joukkueessa tärkeä ja se vaihtopelaajan rooli vasta helvetin raskas onkin kantaa. Ehkä siitä olen ylpeä, että tuon raskaan roolin pystyin kantamaan vuosia hyvin, vaikka välillä tuntui mailma kaatuvan nurinnarin oman turhauman ja tuskan vuoksi. Mölyt pysyi mahassa ja purkautui itsekritiikkinä ja alemmuuskomplekseina kisareissun jälkeen. Mutta reissuissa pysyin kasassa! Siitä olen ja saan olla ylpeä. Toki mielelläni ylpeilisin pelillisillä onnistumisilla paljon mielummin.

Saan tekemistäni käsitöistä hyvää palautetta, sanotaan neulejäljen olevan hyvää jne. Siitä voisin kai olla ylpeä, mutta taas kriittinen Hepa astuu toteamaan töiden olevan vaan yksinkertaisia tekeleitä. Ei tarpeeksi kuvioita, raitoja. Ovat vaan jotain helppoja perusräpellyksiä… Olen kuitenkin ylpeä käsityöharrastuksestani. Se on hieno harrastus. Siinä näkee omien kättensä jäljen, voi antaa itse tehtyä lahjaksi tai muistamiseksi. Se tuo hyvää ja lämmintä mieltä.

Isossa porukassa olen aika hiljainen, ehkä jopa ujo. Opaskoiratapahtumia järjestäessäni ja kerhoja vetäessäni olen tullut rohkeammaksi ja rohkeammaksi puhumaan isolle porukalle. Olen ylpeä siitä, että osaan organisoida kerhotapahtumia ja viemään ne työryhmän muiden jäsenien kanssa läpi. Äänimäärä Opaskoirayhdistyksen hallitukseen yllätti ja hämmensi, mutta ei tuonut ylpeyden tunnetta.

Ammatistani olen ylpeä, vaikka jotkut vähättelevätkin sitä eivätkä pidä sitä oikein minään.  Hierojana voin auttaa ihmisiä, helpottaa heidän oireitaan, olla mielen keventäjänä. Voin tarjota asiakkaalle hänen tarvitsemansa ikioman hetken vain hälle itselleen.  Nykyään on aina kauhea kiire, joten luonani voi pysähtyä ja hetkeksi antaa kiireen hellittää.  Teen mielestäni arvokasta työtä monella tapaa, vaikka en ole korkeakouluja käynytkään.

Minun korvaan sana ”ylpeä”  antaa negatiivisen kaiun, vaikka tässä kysymyksessä varmastikin haettiin sitä positiivista ylpeyttä eikä niinkään  sitä negatiivista. Sitäkin kun valitettavasti ihmisillä on enempi ja vähempi…

Mutta lopuksi toivotan Akun tervetulleeksi blogia lukemaan ja olen ylpeä teistä kaikista 47:stä lukiasta ja myös teistä, jotka ette ole rekisteröityneet.

Julkaistu

Issikkavaelluksella – on ihanaa ratsastaa

Siitä olikin ihan liian kauan kun viimeksi olen päässyt hevosen selkään. Sunnuntaina se ihanuus pitkästä aikaa koitti melkein kahden tunnin issikkavaelluksen muodossa. Nyt alla oli heppa, jota ei tarvinnut juurikaan käskeä. Se teki jo vetäjän sanoista mitä pitikin 😀 Töltissä sai vaan naatiskella olostaan. Useammat polut oli aika kehnossa kunnossa, joten käyntiä ja tasapainoilua hevosille ja ihmisille piisas yllinkyllin. Mieltä lämmitti takana ratsastaneen ystäväni sanat siitä, että hallitsin möykkelikössä tasapainoni ja se näytti kuulemma hyvältä. Yleensä kun olen siinä käsityksessä, että olen aika onneton tasapainoilija. Joko se on kehittynyt tai asiaa eri ihmiset katsovat eri silmin. Joka tapauksessa myös hevonen oli varmajalkainen kulkija. Pukeutuminen onnistui suht hyvin. Varpaita tosin paleli ja hevosen selästä laskeuduttua rupes paleltamaan enemmän. Kotona kuuma suihku ja ystävän kanssa tee- ja kahvimukit nokan alle, niin kyllä se kroppa lämpeskin. Mahtavaa oli hepostella pitkästä aikaa, ja toivottavasti seuraavaan kertaan ei mene yhtä kauan.

Eilen tiesi olleensa ratsailla, ja tiesi oikeastaan vielä tänäänkin… Nimittäin sisäreisissä tuntui jonkin verran, joten ehkä sitä on taas vähän enemmän oppinut käyttämään kroppaansa ratsastaessa. Toki paljon oppimista on vieläkin, joten seuraavaa kertaa odotellen.

Tänään kävin pitkän ja hyvän puhelinkeskustelun Nuorukaisen kouluttajan sekä koulun toimistohoitajan kanssa. Nuorukaisesta tulee minun uusi opas. Yhteistyökurssi alkaa toukokuun 20. päivä ja sitä ennen kotikonnuilla tehdään joitain lenkkejä, jotta saadaan pojan kanssa tutustua toisiimme ja myös vähän totuteltua Harmaakuonoa eläkekoiran elämään.  On näin ehkä helpompaa aloittaa kurssi. Kysyin kouluttajalta, että saisiko Nuorukaiselle opetettua sauvakävelyn salat. Opetellaan ja kuulemma hyvä kun tulee nyt jo näitä erityistarpeita mieleeni.  Minulla on luottavainen olo ja tunnen olevani hyvissä käsissä. Myös Harmaakuonon sopeutumiseen halutaan olla tukena, ja jatkossakin voin käyttää herraa koulun eläinlääkärillä. Ja ennen eläköitymistä otetaan verikokeita, tutkitaan koiran terveydentila perusteellisesti tms. Saadaan aika varmaan kohtuu pian. Samalla kirjoitetaan paperit Harmaakuonon omistajuuden vaihtumisesta. On hyvä olla kun tietää tukiverkoston olemassa olon, joten luottavaisesti kohtaamaan muutoksen tuulet.

Julkaistu

Uudet asiakaskontaktit – näkyvyys – ammatillisuus

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu; on aika normiarjen. Seuraaviin juhlapyhiin onkin monta kuukautta aikaa pääsiäisen ollessa vasta huhtikuun lopulla. Alustavasti tiedossa on tuolloin lomalaisten hierontoja, jos lomien järjestäjillä kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Sitä ennen kuitenkin viikot vierivät oman asiakaskunnan parissa. Ja nyt näyttääkin mukavalta, sillä ajankohdasta huolimatta uusia asiakkaita olemme saaneet mukavasti, Googlen sponsorilinkin loppumisesta huolimatta. Juuri äsken laskin viikon sisällä käyneen kuusi uutta asiakasta ja seitsemän uutta asiakasta on tehnyt aikavarauksen lähipäiville, joten uusia asiakkaita/yhteydenottoja 13 kpl. Pidän sitä hyvänä huomioiden nyt olevan tammikuun. Ja tammikuu on yleensä kohtuu hiljainen kuukausi. Totuushan kuitenkin on ettei se riitä, että uusia asiakkaita tulee. Nyt on tärkeää saada heistä myös – ainakin osasta – vakituisia asiakkaita, asiakkaita, jotka palaavat takaisin kun hoitotarvetta ilmenee. Aina ja aina on tärkeää tehdä oma työnsä niin hyvin, että asiakkaalle jää hyvä ja positiivinen mieli. On kuitenkin muistettava kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi. Hierontatyylejä on yhtä monta kuin hierojaa. Toinen tyyli sopii toiselle ja toiselle taas ei. Meillä on hyvä tilanne siinä suhteessa voimme tarjota asiakkaillemme naishierojan tai mieshierojan. Suurimmalle osalle ei ole väliä, mutta on niitä jotka haluavat ehdottomasti naishierojan, tai niitä jotka luottavat enemmän mieshierojan voimaan. Minusta osoittaa ammattitaitoa ja ammatillisuutta kun hyväksyy edellämainitut asiat. Omaa työtään voi ja pitääkin aina pyrkiä kehittämään. Missään tapauksessa ei saa kangistua kaavoihinsa, rutinoitua, tehdä työnsä aina samalla kaavalla. Asiakaslähtöisyys on kaikkein tärkeintä. Hoitajan tulee myös olla aina hoitotilanteessa läsnä henkisestikin. Mikään ei ole kamalempaa kuin hoitaja, joka rutiinilla kaavamaisesti tekee työnsä ja ei ole läsnä. Itse en koskaan halua tulla sellaiseksi. Haluan säilyttää asiakaslähtöisyyden, empatiakyvyn, kuuntelu- ja kosketustaidon. Siksipä onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa itseään hoitajana ja miten voisi tulla entistä paremmaksi hoitajaksi. Asiakkaiden positiivinen palaute ruokkii aina ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Ja tällaisista asiakaskontaktien lisääntymisestä innostun kovasti ja haluan antaa uusille asiakkailleni parasta mahdollista hoitoa mitä vain osaan. Toki on myös tilanteita missä oma ammattitaito ei riitä, tai asiakkaan olisi hyvä kääntyä lääkärin puoleen. On tärkeää osata myöntää itselleen ja asiakkaalleen omat rajansa ja ohjata hänet eteenpäin apua saamaan. Jos ammattitaito ei riitä silloin se ei riitä ja on turha vain leikkiä asian kanssa. Ammatillisuutta sekin!

Maanantaina vedimme kuluneen vuoden yhteen ja vertailimme sitä edelliseen. Katselimme kuukausia sillä silmällä miten mikin markkinointitempaus on näkynyt asiakasmäärissä. Totesimme viime syksyn olleen huomattavasti hiljaisempi sitä edelliseen verrattuna. Tuolloin meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka kautta saimmekin parisenkymmentä asiakaskontaktia. Levikki oli 10-12 tuhatta, joten siihen nähden kohtuu heikkoa, mutta näemmä silti näkyy asiakasvirtauksessa selkeästi tuon syksyn kohdalla. Viime syksynä meillä oli tuo Googlen sponsorilinkki ja se ei tuonut nostetta lainkaan samaan tapaan. Olemme jakaneet myös postilaatikoihin yrityksemme esitettä. jonka jakomäärä ei tietenkään likikään samaa luokkaa kuin Kauppakalenterin, sillä suoritimme jakamisen itse. Viime kevättalvella maaliskuun jaosta tuli alle 10 asiakaskontaktia. Toisaalta, nyt emme ole kuukausiin jakaneet mitään ja hiljattain kävi asiakas, joka kertoi saaneensa tuon esitteen ja siitä jääneen nimemme mieleen.

Näkyvillähän sitä pitääkin olla ja siksi varmasti jatkossakin jakaa esitettämme ihmisille, viedä kauppojen ilmoitustauluille lappuja jne kuten tähänkin asti. Joku huomaa ja tulee kokeilemaan. Paras markkinointikanava on ehdottomasti puskaradio, ja kyllähän se lämmittää myösomaa mieltä asiakkaan kertoessa saaneensa suosittelut työkaveriltaan, naapuriltaan, sukulaiseltaan, ystävältään. Silloin tietää itsekin onnistuneensa ja tehneensä hyvää työtä, työtä joka on miellyttänyt asiakasta. Onhan sekin totta, että myös ne huonot kokemukset leviävät, ja ehkä vielä paljon nopeammin ja paremmin kuin ne kehut. Siksipä otettaan hoitoon ei saisi koskaan päästää kirpoamaan eikä niitä huonoja hoitoja saisi tulla. Siltikin ihmiset olemme inhimillisiä, me hoitajatkin…

Tällä hetkellä joka tapauksessa iloitsen asiakasvirran nosteesta, johtui se sitten mistä hyvänsä. Ehkä tämä Suomen lamakin on taittumassa ja talous kääntyy nousuun, ihmiset uskaltavat taasen kuluttaa, ja jos näin on me teemme parhaan työpanoksemme ja tarjoamme ammattitaidolla hoitoja heille, teille!

Julkaistu

Yrityksen nimen tunnetuksi tekeminen

Yrittäjänä tulee pohdituksi erilaisia markkinointikeinoja. Itselleen pitäisi löytää se toimivin ja paras markkinointikanava. Markkinoinnin saralla mahdollisuudet ovat moninaiset ja palvelun tarjoajia riittää yllin kyllin. Itse tunnen kihisevää raivoa aina kun saan puhelun jostakin yrityshakemistopalvelusta. Puhelu aloitetaan aina fraaseilla ”ollaan tekemässä tarkistusta” tai ”ollaan päivittämässä yrityksenne tietoja”. Aivan kuin minulla olisi kyseinen palvelu, vaikka todellisuudessa sellaista en ole ottanut. Nykyisin katkaisen nuo alkufraasit toteamalla etten ole ottamassa mitään maksullista palvelua. Jos kuuntelee liian kauan kohta huomaat postilaatikosta löytyvän tilausvahvistuksen. Pidän suurinta osaa kusetussysteemeinä ja yrittäjä on aivan liian aseeton niitä vastaan. Siksi tunnen kihisevää raivoa aina saadessa tuon kaltaisia puhelinsoittoja. Monen yrityshakemiston sivuilta kuitenkin löytyy minunkin firman perustiedot. Ja asiakkaiden kanssa jutellessani ei oikeastaan kukaan sano hakeneensa tietoa yrityshakemiston kautta. Kyllä se on google ja sieltä yrityksen kotisivut suoraan.

Minullakin on omat kotisivut ja kun ne avattiin puhelin alkoi kummasti piristä. Totuus kuitenkin on ettei kotisivut riitä. Nimeä on saatava tunnetuksi.

Reilu vuosi sitten meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka levikki oli n. 10.000 taloutta. Siihen nähden asiakasvirta oli todella heikko, vaikka toisaalta nyt jälkikäteen joku saattaa todeta meidän olleen kalenterissa joskus ja muistaneen nimen sitä kautta tai siinä on ollut tuttu vivahde.

Yllättävänkin tehokkaaksi olemme huomanneet mainosten jakamisen ihmisten postilaatikoihin. A4-koon normipaperi, jossa on hoitomuodot esitelty lyhyesti ja niiden hinnat, yrityksen logo ja yhteystiedot. ja tuo paperi tuntuu kantavan yllättävän pitkänkin ajan päästä vielä hedelmää. Moni sanoo lukevansa paperin jo senkin takia ettei se ”kilju” metrien

päästä olevansa mainos. Erottuu mainosten joukosta olemalla ei-mainoksen näköinen, vaikka mainos onkin. 😀

Internetin puolella olemme ottaneet Googlen karttapalvelun ja sponsorilinkkitoiminnon, jonka saimme kesällä kuukauden ajaksi karttapalvelun kaupan päälle. Tuolloin asiakasvirta kasvoi jonkin verran ja nyt etenkin avokkini halusi ottaa toiminnon vuodeksi eteenpäin. Itse olen huonojen yrityshakupalveluiden myötä hiukan skeptinen. Niin paljon tulee noita kusetusmyyntisoittoja, että olen ehkä liiankin epäluuloinen, jos joku on oikealla asialla. Aika näyttää toimiiko tuo sponsorilinkki vai ei. Lasku on maksettu, joten reilun viikon päästä palvelun pitäisi toimia.

Uusimpana yritelmänä on Facebookissa yrityksen omat sivut. Ne ovat tätä kirjoittaessa olleet avoinna 2 vuorokautta ja tykkääjiä 54. Toivotaan ainakin nimen tulevan tunnetummaksi tuotakin kautta. Reilu vuosi sitten perustin yritykselle oman ryhmän, mutta jotenkin tutnuu nuo ryhmät jääneen sivujen varjoon ja jalkoihin. Näillä mennään tämä syksy: Googlen karttapalvelu ja sponsorilinkki, mainosten jakaminen, Fb-sivut, postituslista, puskaradio.Tuo puskaradio onkin yksi parhaista markkinointikanavista. Se toimii molempiin suuntiin, niin positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista puhutaan. Toivottavasti kuitenkin niistä positiivisista enemmän.