Julkaistu

Aitoa ruokaa olla sen pitää!!!

Meikäläinen on nyt ihan lomatunnelmissa. Avokki tuolla hieroo toiseksi vikaa asiakasta ja sitten hänkin pääsee lomatunnelmaan. Mulla on hälle pieni yllätys, jota kohta ryhdyn valmistelemaan. Saa herkkulautasen, jossa siemencroisantti, aurinkokuivattuatomaattia, ilmakuivattua kinkkua, pari viininlehtikäärylettä ja lasi punaviiniä. Joo, tiedetään… meillä on aina ja aina tuota tomaattia ja kinkkua 😀 Ne on vaan niin ihania. Noh, jälkkäriksi saa raakasuklaapatukan, jonka ostin Ruohonjuuresta käydessäni ystäväni kanssa shoppailemassa ja treffailemassa muuten mukavan jutustelun merkeissä. Ja niin läks kohti Sateenvarjomiestä hänen voittonsa, joten ens viikon alussa posti tuo jotain… Mutta nyt tämän postauksen varsinaiseen asiaan. Blueberry antoi arvonnassa minulle aiheen Miksi siirtyminen aidompaan ruokaan ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut minulle. Toivottavasti Berry ja te muutkin lukijani saatte tästä tekstistä joitain vastauksia, tai ainakin taas opitte vähän jotain minusta 🙂

Luulen minussa aina asuneen lähi- ja aidon ruuan ystävä. Olen nauttinut siitä aina kun on osunut kohdalle. Miten hyvältä maistuukaan esim. kuhakeitto, hirvikäristys, tuoreeltaan savustettu lohi, juuri valmistettu ternimaito, itse leivotut karjalanpiirakat jne… Mutta niin järkyttävää kuin se onkin, yksin asuessani pääsi helpommalla ostamalla osittain valmistettuja tuotteita. Eihän sitä nyt itselleen jaksanut kokkailla ”hienoja” aterioita.

Jos näkisin olisin varmasti kiinnittänyt huomiota jo aijemmine-koodien runsaaseen määrään. Avustajani monesti asiasta puhui kaupassa käydessämme etenkin nyt viimesen parin vuoden aikana. Taivasteli lisäaineiden määrää ja koko ajan aihe puhututti meitä enemmän ja enemmän.

Muutama vuosi sitten kun laihdutin suosittiin light-tuotteita ja minä ostin kilttinä tyttönä uskoen niiden olevan hyvästä. Kukaan ei puhunut niiden valtavista e-koodimääristä, enkä nähnyt tuotteista niitä valtavia koodiluetteloita. Kukaan ei vahingossakaan lisäaineiden haitallisuudesta puhunut mitään. Ei minulla ollut tarpeeksi tietoa eikä käsitystäkään asioiden oikeasta laidasta. Tosin lisäaineet eivät silloin olleet ehkä niin tapetillakaan, ei ainakaan suuren yleisön keskuudessa. Onneksi tilanne on muuttunut ja yhä useampi kiinnittää asiaan huomiota. Muistan jo tuolloin joskus asiaa pohtineeni, mutta luotin niiden light-tuotteiden terveellisyyteen. Aspartaamia tosin välttelin jo silloin, koska yksinkertasesti se oli ja on pahanmakuista.

Mulle ei ole tapahtunut mitään yht’äkkinäistä herätystä tai vastaavaa. Kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa ja siksipä minun on vaikea sanoa mikä on saanut muutoksen alulle. Onneksi avustajani on samanhenkinen ja hänen kanssaan ollaankin käyty pitkiä keskusteluja ruuan aitoudesta, ruokabisneksestä jne. Ravitsemus ja ruoka-asiat ovat kiinnostaneet minua aina, joten kun tuli mahdollisuus osallistua Jukka Harjun luennolle Energiaa elämään, ilmottauduin sinne heti. Tuolla luennolla tuli paljon tuttuakin asiaa, mutta sai aikaan lisäherätystä. Ei ole oikein kropallemme, että tungemme vuositasolla sisäämme keskimäärin 7 kiloa kemikaalimoskaa. Eikö sen voisi korvata laadukkaalla, hyvällä ja aidolla ruualla? Ja se ajatus miten kroppa ei pysty tuota moskaa käsittelemään on loogista. Kropassa on vieraita kemikaaleja, turhaa paskaa, ja elimistön pitäisi osata se moska jotenkin käyttää. Ei vaan osaa ja se jää meihin. Se ei voi olla kovinkaan terveysvaikutteista, se ei voi tuoda hyvää oloa ja laatua elämäämme. Jukan luennosta innostuneena menin Eevi Vepsän luennolle Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan, jossa käsiteltiin paljolti samoja asioita mitä Jukankin luennolla. Jo ennen noita luentoja olin käynyt jonkusen kerran Ruohonjuuressa shoppailemassa ja ruokakaupasta ostanut luomuvaihtoehtoja. Pitkistä ruokakeskusteluista avustajan kanssa tuli vielä pidempiä ja antoisampia.

Joskus keväällä päätin tehdä itse pestoa ja minua järkytti suuresti, että purkki pestoa maksaa 2 euroa ja yksin pussi pinjansiemeniä maksaa 4 euroa. Herää siis kysymys mistä helkkarista tuo valmispesto on tehty, millaisista raaka-aineista? Voiko tuollainen olla enään laadukasta?

Tiedättehän broilerfilesuikaleet, jotka on marinoitu hunajassa? Noh, paistappa ne pannulla! Marinadi palaa pannuun ja broiler on lähinnä marinadimösssöä. Laatu on heikentynyt viimesten vuosien aikana hurjasti ja se alkoi tympimään. Ja musta on raivostuttavaa, että maustamaton versio on miltein tuplakallista siihen marinadimoskaan verrattuna. Noh, on siinä sitten sitä oikeaa tuotettakin enemmän, ja mielummin maksan siitä pikkasen enemmän kuin ostan sen marinadimössön. Se on vaan niin väärin, että ruokabisnes on mennyt tuollaiseksi. Ei ole oikein, että meille syötetään tuotteita missä on erinäisiä kemiallisesti tuotettuja aineksia tyyliin vanilia-aromia, joka valmistettu lahosta kuusesta tai lehmän paskasta. Tai tuo keinotekoinen makeutusaine Aspartaami, josta on tiedemiehet varoittaneet jo aikaa sitten, aineen olevan terveydelle vaarallinen aine. Tai miltä tuntuu ostaa marjamehua, jossa ei ole prosenttiakaan sitä oikeaa marjaa? Tai päätät ostaa dippivalmisteita, mutta mitä saat. Et ainakaan aitoa avokaadodippiä! Arrrggggg, murrrrrrr!!!! Ja entä nuo Atso-värit, ei!!!

Enään en halua lihgt-tuotteita, aitoa se olla pitää, vaikka kuinka laihduttaisin. Ja laihduttajahan tarvitsee myös rasvaa. Sokeri ei todellakaan ole välttämättömyys, ilmankin pärjää, tai ihan pienellä ripauksella esim. marjoihin tms. Sokerista juontui taas lisää paasaamisen aihetta. Miksi niin suositaan tuota valkaistua, kaikki hyvät asiat pois otettua sokeria, kun voitaisiin käyttää valkaisematonta täysruokosokeria, josta löytyy rasvaa, proteiinia, magnesiumia, ja jossa on jopa kaloreita vähemmän kuin tuossa niin autuaaksi tekevässä valkoisessa aineessa.

Miten sitten aidompaan ruokaan siirtyminen on vaikuttanut minuun. Ruokanautinto on huikaisevamman hyvää ja nautittavampaa aidolla maulla! Olo on kevyempi, vaikka ei välttämättä vaa’an mukaan, mutta ei ole sellaista ähkyfiilistä tms. Toisaalta, tämän aitoon ruokaan siirtymisen yhteydessä olen myös vähentänyt hiilareita ja huomaan oloni olevan parempi. Vatsa toimii paremmin. Olen aina kärsinyt kovasta vatsasta ja ummetuksesta. Nyt vatsa toimii paljon paremmin. Alkuun se tuotti ehkä vähän huonoa oloa, mutta vatsaan taas olo on parantunut. Toivon kovasti elimistön jatkavan puhdistautumistaan kaikesta tuosta kemikaalimoskasta. Tiedän etten pysty niitä kokonaan välttämään, mutta parhaani yritän.

Tuo hiilarivähennnys lähinnä tarkoittaa, että syön vähemmän pastaa, riisiä, perunaa, leipää, herkkuja. Täyskarppi musta ei siis ole tullut. Ja pastaruokia tms. voin syödä joskus, mutta pienen annoksen. Juttelimme juuri avokin kanssa myös siitä miten annoskoot ovat pienentyneet ja miten mieliteot ovat vähentyneet. Ei iske jädehimoa, ei iske keksitarvetta tms. Jotenkin kaikenkaikkiaan vaan tuntuu paremmalta ololta. Tämä muutos on siis kaikenkaikkiaan tuonut hyviä asioita mukanaan ja tämä suuntaus jatkuu tulevaisuudessakin. Meidän lähi S-marketista löytyy mm. luomujauhelihaa, jota ostamme aina kun teemme jauhelihasta ruokaa. Hintakaan ei ihan karmaisevan karmea ole. Ruohonjuuren kautta olisi voinut tilata biotynaamisesti viljeltyjä mansikoita 75 euroa viiden kilon laatikko. Hetken harkitsin, mutta hinta tuntui kyllä kohtuusuolaiselta, joten aitouden metsästys kyllä menee kukkaron nyörejä seuraillen, mutta mitä enempi sen parempi, ja luomuutta pyrimme ostoksissamme kasvattamaan entisestään. Ja on ollut tänäkesänä aivan loistavaa kun on voinut maustaa omilla yrteillä ruokia. Tulee niin hyvä ja terveysvaikutteinen olo. Ja miten myös omat tomaatit ovat maistuneet hyviltä. Kesä on ihanaa aikaa.

Julkaistu

Hesarin artikkelin pohjalta pohdintaa

Eilisessä Hesarissa Elina Lappalainen kirjoitti otsikolla Hiilihydraattikammo ja kevyttuotteiden suosio lasku näkyvät jo tuotekehityksessä”. Mielestäni on hienoa, että yhä useampi meistä on herännyt ja tarkkailee syömisiään. Kevyttuotteet ei varmasti ole terveellisempi vaihtoehto kuin aito ruoka. Aitoa ruokaa voi nautiskella vähemmän, jos on vaaraa liikakaloreista. Tällöin ei saa kehoonsa kaikkea ylimääräistä kemikaalimoskaa, joten suunta on ehdottomasti hyvä. En voi unohtaa Jukka Harjun arviota meidän syövän keskimäärin 7 kg vuodessa erilaisia kemikaaleja lisäaineiden muodossa. Määrä on aivan järkyttävä. Ei ihme, että kroppamme ei toimi kunnolla. Ei se voi tietää mitä tekee sillä kauhealla moskakasalla. Sitten se moska jää kehoomme rasittamaan elimistöämme ja osaltaan auttamaan lihomista.

”Terveellisyys tarkoittaa yhä useammalle lisäaineettomuutta ja luonnonmukaisuutta”, Lappalainen kirjoittaa artikkelissaan. No varmasti! On kropassa paljon parempi olo mitä vähemmän siellä on keinotekoista moskaa. Ja kyllä luonnollisuus ja aitous on niitä mitä pitäisi kunnioittaa. Ruokabisnes on mennyt ihan vikasuuntaan näillä kaikenmailman kevyttuotteilla yms. Aitous on unohdettu ja ihmisille myydään ties mitä. Ja me ostamme, koska suositellaan esim. näitä vähärasvaisia tuotteita. Onneksi suunta on muuttumassa ja aitouden arvostus palaamassa. Valion markkinointijohtaja Rauno Hiltunen sanoo tuossa Hesarin artikkelissa ”Kevyttuotteet olivat iso trendi vielä viisi vuotta sitten, mutta nyt niiden kasvu on pysähtynyt. Voin myynti on kasvanut merkittävästi.” Muistan tuon ajan hyvin, aloitin laiharin syksyllä 2007 ja otin paljon ruokaohjeita Keventäjistä. Ohjeet suosivat paljon kevyttuotteita. Rasvat minimiin ja sokerit korvattiin keinotekoisilla makeutusaineilla. Okei, kiloja lähti, mutta ovat kyllä tulleet valitettavasti takaisin. Ja mitä lie kroppani sai esim. kevytjuustoista? En ehkä halua edes tietää. En toki syytä yksistään lisäaineita, korvaavia aineita takaisin tulleista kiloista, mutta nykyisellä ajattelullani valitsen mielummin aidon, puhtaan, laadukkaan tuotteen. Toisaalta, silloista toimintaani voisin puolustella tietämättömyydelläni. Minulle suositeltiin Keventäjät-palvelua ja koinkin saaneeni sieltä hyviä ruokaohjeita. Osaa käytän vieläkin, mutta aidoilla ei kevyttuotteilla. Esim. kylmäsavulohitäyte uuniperunalle on aivan ihanaa. Siihen tulee tuota ihanaa kylmäsavulohta, kermaviiliä, kurkkua ja tilliä + mausteita. Kermaviilinhän olisi pitänyt olla kevytversio, mutta siihen en silloinkaan ”alentunut”. Ostin ja ostan normaalia kermaviiliä! Olisikin mielenkiintoista tietää onko ruokaohjeissa ja suosituksissa tapahtunut Keventäjissä muutoksia. Näkyykö tämä aitouden paluu, tai monen suosima vähähiilarinen ruokavalio.

Artikkelissa kerrotaan Valion jo tuoneen markkinoille mm. rahkoja joihin on lisätty proteeiinia ja Fatzer puolestaan huomioi tämän uuden suunnan myymällä vähähiilarista leipää. Mitä protskua tuo lisätty proteiini mahtaa olla, onko se aitoa vai jokin kemikaalinen muunnelma? Ja pysyykö leivän aitous hiilarivähennyksellä. Siemenien ja täysjyvän lisääminen ovat hyvä, tai jos vehnäjauhoja korvataan esim. aidoilla mantelijauhoilla luonnollisesti. Entä jos tämä trendi saa aikaan taas uusia kemikaalisotkuja missä hiilarit korvataan jollain keinotekoisella? Se on pelottava ajatus, mutta varmasti aiheellinen huoli. En kannata täysin hiilaritonta ruokavaliotakaan, mutta on hyvä tiedostaa millaisia hiilareita syö ja säilyttää niissä kohtuus. Mitä enempi täysjyvää sen parempi, sillä tuo käsitelty valkoinen vehnäjauho ei kyllä sisällä mitään ravinteita mitä voisi hyödyntää ja kyllä tulee niitä turhia kaloreita turhien hiilareiden muodossa. Ja miten siihen valkoiseen leipään joillekin iskee kauhea himo… Iskeekö se himo hyvälaatuiseen täysjyvätuotteeseen? Monella ei, kylläinen ja tyytyväinen olo tulee vähemmälläkin ahmimisella.
Joskus luin Sokeripommi-nimistä kirjaa, jossa puhuttiin siitä miten tuo käsitelty ja valkaistu vehnäjauho sekä sokeri ovat addiktoivia aineita. Uskon siihen täysin. Ja kun niihin yhdistetään rasva, avot! Mutta kun ne ovat käsittelemättömiä tilanne muuttuu. Ei minun tee esim. mieli täysruokosokerista olevia herkkuja samalla tapaa kuin valkoisesta sokerista tehtyjä. Tulen tyytyväiseksi paljon vähemmästäkin. Toisena voisin mainita suklaan, mitä tummempi sen parempi. Siihen ei tule himoa, mutta auta armias suklaa, jossa on sokeria vaikka kuinka, levy katoaa. Nytkin tuossa pöydällä on 85% tummaa suklaata. Rivi riitti, en halua sitä enempää. Tuosta täysjyväsokerista tulikin mieleen, että vertailimme avustajani kanssa sitä ja ns. tavissokeria toisiinsa. Valkoisesta sokerista puuttui rasva, proteiini, kalsium ja täysjyväsokerissa oli vähemmän hiilareita.

Omaa elimistöäni ajatellen olen kokenut painon pysyvän kurissa mitä vähemmän leipää yms. tuotteita sen parempi. En ole leipää hylännyt kokonaan, en pastaa, riisiä tai perunaakaan, mutta vähentänyt paljon. Olen tyytyväinen ateriasta, jossa on salaattia ja proteiinin lähteenä, lihaa, kanaa tai kalaa. Pavuissa on paljon protskuja, joten niitä pitäisi opetella syömään. Onneksi kuitenkin löysin nuo Falafelit ja linssejä on jo kotona odottamassa kokeiluaan.
Minusta tuntuu,että jos syön paljon leipätuotteita, pastoja yms. ne sitovat nesteen kroppaani ja painonnousu juhlii. Siitä syystä olen vähentänyt hiilarituotteita ja etenkin vehnäisiä sellaisia. Ja toki laihduttamisen kannalta myös herkuttelua on vähennetty, joten sokereiden määrää on minimoitu. En lisää sokeria, enkä muitakaan makeutusaineita hunajaa lukuun ottamatta mihinkään. Minusta tuntuukin, että olen oppimassa omaa kroppaani ja sitä miten se toimii, mitä se vaatii, mitä se haluaa voidakseen hyvin. Laihduttaessaankin pitää voida hyvin eikä saa olla jatkuva nälkä tai stressi. Stressihormoonin jyllätessä ei laihdutuskaan suju, eikä muutenkaan ole kivaa, jos pipoa kiristää. Parempi on olla positiivisella mielellä, oppia, ymmärtää kehoaan ja nauttia kevyemmästä, paremmasta olosta. Ja mitä vähemmän lisäaineita sitä vähemmän kroppaan kertyy kaikkea ylimääräistä turhaa moskaa.

Huhuuuh, tulipahan paasattua… Ja artikkeli herätti näköjään tällä kertaa näin paljon aatoksia… Löydätte sen Täältä *klick*

Ja aiheesta myös Lisäaineetonta-blogissa
Kannattaa alkaa seuraamaan blogia. Siellä Blueberry ja Iive  kertovat lisäaineettomista tuotteista.

Myös Pöperöproffa omassa eilisessä blogautuksessaan pohtii tätä uutta ruokasuuntausta ja mitä se tuo tullessaan.

Julkaistu

Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

Kylläpäs tuo sää nopeasti muuttui; eilisiltana vielä huokailua kuumuudesta ja nyt jo joutuu pohtimaan suojatako yrtit ensi yöksi kylmältä. Tuo mennyt lämpöaalto käsittääkseni on kesäkuussa aikas harvinainen ilmiö täällä Suomessa. Rakastan kesää ja kesäpuuhastelua, mutta välillä helteillä iskee ahdistus/masennus omasta näkövammaisuudestaan. Ei voi vaan heittää sandaaleja jalkaansa ja lähteä rannalle tai hengailemaan jonnekin muualle. Tai no voi, mutta eihän se yksin ole mukavaa, tuskin näkevästäkään… No joka tapauksessa tuo ahdistusfiilari on kurja ja inhoan sitä. Onneksi en kärsi siitä kovin usein, lähinnä kuumina kesäpäivinä, jos en pääse toteuttamaan kesäpuuhailua ja purkamaan kesäenergiaani. Tälle hellejaksollekin tuo ahdistus ehti vierailulle pariinkin otteeseen, mutta onneksi positiivinen luonne vie yleensä voiton, ja pääsin nauttimaan kesästäkin. Tosin Harmaakuonon nivelrikkoepäily lisäsi paskaa oloa, mutta helpotus oli suuri epäilyn osottauduttua vain epäilyksi.

Toissasunnuntaina kävimme Hakaniemen torilla kiertelemässä ja shoppailemassa. Avokkini osti mm. säilykkeessä käristysporoa ja kauppias korosti ettei tuotteessa ole säilöntäaineita. Harmaakuono sai pari poron luuta joista onkin takapihalla nautiskellut meidän grillaillessa. Ostin luomupuolukkahunajaa, jota ajattelin kokeilla smoothieksiin. Kalakauppiaalta ostimme herkullista kylmäsavusiikaa ja Kivikylän pisteestä avokille maksamakkaraa ja savupalvia. Lopuksi ehdimme vielä istuskella ja nautiskella upeasta säästä ennen kuin matkajatkui. Avokki tuli kotiin ostoksineen ja me avustajani kanssa lähdimme Ruohonjuuren tapahtumaan Liiku itsesi iloiseksi-lenkille. Lähtö tapahtui Kampin Ruohonjuuren edestä. Ensiksi hivenen pyörittelimme kroppaa ja sitten matkaan. Kiersimme kahdesti Töölönlahden. En ole aikaisemmin sielä käynytkään ja tuntui aika hienolta löytää sellainen paikka ihan ytimestä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotenkin ihana leppoisa tunnelma. Kahviloissa paljon väkeä. Harmaakuono olisi mielellään käynyt meressä viilentymässä, mutta eihän sinne saaste- ja rytyrantaan voinut poitsua laskea. Poika selkeästi kärsi kuumuudesta ja etenkin toinen kierros meni hissutellen. Tuolloin tietysti pohdin paljon tuota nivelrikon mahdollisuutta, johtuuko matelu siitä. Noh kuvauksien mukaan ei.

Palattuamme Kampin Ruohonjuureen pääsimme siellä maistelemaan kookosvettä ja erilaisia pähkinöitä. Kookosvesi maistui hyvältä. Ehkä se olisi ollut vielä parempaa, jos olisi ollut vähän kylmempää. Tapahtumaan osallistuneet sai Ruohonjuuresta tuotekassit joidenka arvo oli n. 50 euroa. Kassista löytyi mm. Ecoverin tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta, Frantsilan kylmägeeliä, Quinoasuklaapatukoita, Mango-energiapatukoita, pikkupusseja erilaisia muroja, kookosöljyä, luonnonkosmetiikkanäytteitä, Auringonkukansiemenleipätaikina-aines(vähähiilarinen), spelttipuurojauhoannospussi jne. Maanantai-ilta menikin niitä merkkaillessa pisteille. Ostimme keittiöön uuden keittiölipaston. Sinne ”purkitimme” mun terveysruokatuotteet ja purkkeihin merkinnät pistekirjoituksella mitä missäkin on. Nyt on tosi kätevää avata vain laatikko ja lukea purkin kannesta mitä siinä on. Meillä on paljon sinänsä kaappitilaa, mutta kaapit ovat kapeita ja korkeita, ei siis kovin käytännöllisiä tälläselle pätkälle. Nyt ei tarvitse kurotella ja varmasti kaapit ja lipaston laatikot pysyy siistimpinäkin, ainakin toivon niin. On muuten aika hassua, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että nuo terveysruuat ovat siistissä järjestyksessä 😀 No kyllä toki siisteys on muillekin tavaroille, esineille ja tuotteille ihan tervetullut juttu. No joka tapauksessa tuolloin sunnuntaina vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme Stockmannin herkkuun, josta ostin kolmen litran pönikän kylmäpuristettua omenamehua, joka on täydellisen hyvää, suosittelen lämpimästi! Sorruin ostamaan myös Siemencroishantteja, joihin olen hurahtanut Thehuoneessa. Kotona olikin ihanaa istuskella ulkona herkuttelemassa sellainen teen kanssa ja rentoutua kirjan parissa. Luen tällä hetkellä pistekirjoituksella Nora Robertsin kirjaa Musta ruusu, joka on jatkoa kirjalle Sininen daalia. Ei mitään huippulukemistoa, mutta pihakeinussa menee kivasti 😀 Kun luen ulkona luen mielummin pisteillä kuin äänitteenä. Samalla on ihana kuulostella lintujen laulua ja muita kesän ääniä. Jos istuisin siellä kirja korvilla moni ihana kesä-ääni jäisi kuulematta 🙂 Ja se tuntuisi jotenkin epäsosiaaliselta. Nukkumaan mennessä kuuntelen aina kirjaa.

Keskiviikkona treenasimme avokin kanssa yhdessä kotikuntosalilla. Ehkä hellepäivää voisi paremminkin viettää. Ei vaan, meillä oli tosi hauskaa ja treenin jälkeen ihana olo. Mä penkkipunnersin ihan perussettiä ja sit apuliikkeinä käsipainopenkkiä ja pystypunnerrusta. Ylätaljalla vetoja eteen myötä- sekä vastaotteella, kulmatangolla hauiskääntöjä, kahvakuulalla heilautuksia, kyykkyjä tanko niskan takana jne. Sainkin jalat treenistä tosi kipeeks. Ne onkin mun heikko kohta ollu aina. Ylipäätään vapailla painoilla treenaaminen on ollut mulle aina hankalaa, koordinaatio yms. Taitaa valitettavasti tällä näkövammalla olla osuutensa asiaan. Oikeastaan vasta avokin myötä olen oppinut paremmin ja yläkropassa koordinaatiota löytyykin aika kivasti ja penkkipunnerruksessa tekniikkakin toimii. Mutta ne jalat, jalat… Kahvakuula on kyllä oikeesti tosi mahtava treeniväline. Sen kanssa kehittyy koordinaatio, voima, kestävyys, kehon hallinta jne. Siinä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Mut kun ne pirun jalat tulee niin pirun kipeeks 🙁 No kyllä se helpottaa kun treenikertoja tulee tiiviimmin. Ja treenikipu on tervettä, ei se tapa, vaikka portaiden nousu ja lasku onkin tuskaa. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli niin huippufiilikset. Mulla oli brotskujuomana muuten smoothes, jossa oli hamppuproteiinia, raakasuklaata, parapähkinöitä, macajauhoa, vettä vuorisuolalla ja sitruunalla sekä mustikoita. Hunajaa siihen olisi voinut vähän heittää, olisi ollut ehkä vähän pehmeämmän makuista. Mutta muuten sotkotus oli ihan jees. Suihkun ja venyttelyn jälkeen grilli kuumaksi ja broilerfilepihvit paistumaan, jotka olin marinoinut soijahunajalla ja pippurilla. Lisukkeena salaattia, jossa rukolaa, jäävuorta, tomaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa ja hunajameloonia. En ole oikein aikasemmin rukolasta tykännyt, nyt se maistui ihanan kesäiseltä, joten aika-ajoin kannattaa testailla makuja uudestaan mistä ei ole pitänyt. Niistä saattaa ruveta tykkäämäänkin. Mulle kävi kyl just näin rukolan suhteen.

Perjantaina kävelimme avustajani kanssa kauppaan ja ostimme grilliin munakoisoa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Pintaan vuorisuolaa ja pippuria. Ja kalatiskistä ahvenfilettä, joka oli kallista kuin faaan… Teki kuitenkin mieli saada jotain muuta kalaa vaihteeksi kuin lohta. Kauppias kertoi kalan tulleen heille edellisiltana Oulusta, joten olihan se sen pari päivää vanhaa ja eihän se aivan tuoreelta enään maistunut, vaikka ihan hyvää olikin. Omista yrteistä kalaa maustamaan pääsi sitruunamelissa ja ruohosipuli. Jälkkäriksi ostimme mansikkahimossamme ruotsalaisia mansikoita, jotka oli kovia ja onttoja sisältä. Varmasti säilöntäaineiden kyllästämiä kemikaalikammotuksia eikä hivellyt kenenkään meistä makuhermoja.

Lauantaina kävimme retkeilemässä Kaunissaaressa pienellä porukalla koirinemme. Lauttamatka kesti tunnin ja lautta lähti Vuosaaresta. Itse Kaunissaarta ei ihan hirveästi valitettavasti kierretty, koska aika meni grillikatoksella lettuja- ja makkaraa paistaen.

Kuvaaja: Sini Merikallio

Letut puolukkahillolla olivatkin herkullisia pitkästä aikaa. Makkrasta en nykyisin oikein välitä. Jos syön makkaraa sen pitäisi olla jotakin todella laadukasta ja vähärasvaista. Ei kuitenkaan keinotekoisesti kevennettyä. Mutta ilman makkaraa pärjään loistavasti ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voin syödä yhden makkarankin. Ehkä letuista huolimatta kuitenkin parasta oli kun koirat pääsi rentoutumaan ja uimaan.

Kuvaaja: Sini Merikallio
Siinä vilistikin iloisesti neljä koiraa veteen lotraamaan. Ja varmasti helteisenä päivänä vesi viilensi oloa mukavasti. Ainakin paluumatkalla Harmaakuono nukkui tyytyväistä ja onnellista koiraherran unta. Lepäily jatkui kotona takapihan nurmella piehtaroinnin merkeissä mun lukiessa kirjaa keinussa. Mukavan kesäpäivän iltaan kuuluu grilli ja näin tälläkin kerralla. Possun ulkofilepihvit chilitahnalla ja valkosipulilla marinoituna sekä salaattia, jossa mm. rukolaa, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, kurpitsan siemeniä, montsarella-juustoa. Ulkona on ihana vain istua kuunnellen lintujen iltakonserttoa ja nauttia muki teetä herkullisen illallisen jälkeen. Ai joo: lauantaiaamun smoothies: yksi avokado, pari pikkumittaa hamppuproteiinia, lusikallinen pellavansiemenrouhetta, 2 dl mustikoita, pari lasia vettä, jossa suolaa ja sitruunan mehua, kurpitsansiemeniä… Piti nälän hyvin loitolla. Lettukestien alkaessa mulla ei ollut vielä edes nälkä. Smoothieksen vetäsin ennen ysiä ja lettuja söimme kahden paikkeilla. Että hiljalleen alkaa löytyyn eri tilanteisiin toimivia smoothiessekoituksia. Se on kyllä ihan huippujuttu! Mut nyt taitaa olla aika lopettaa taas tämä ruuasta jauhanta. Onkohan mulla kohta yhtäkään lukijaa???