Julkaistu

Hepan kynttilätehdas ja neulomo hiljentyneet joulumuistamisien osalta

Mukissa joulumaustein maustettua vihreää teetä ja vieressä pari palaa tummaa minttusuklaata. Siitä onkin hetki kun käsien ulottuvilla ei ole ollut keskeneräistä neulomusta. Olo on hivenen tyhjiin puristettu. Eihän joulusta ja joulumuistamisista saisi ottaa stressiä, mutta sellainen meinasi vähän iskeä. Avustajani lähtee viiden viikon matkalle ja oli tänään viimeistä päivää ennen sitä töissä. Tarkoitus oli saada joulujutut valmiiksi ja lopulta saatiinkin. Avustajan hammasvaivat pyrki tehokkaasti häiritsemään, mutta nyt voidaan huokaista. Halusin avustajani paketoivan sellofaaniin mehiläisvahakynttilöitä, laittavan hapsut ponchoihin, kirjoittavan joulukortteja apunani jne. Avustajani vei paljon töitä kotiinsa ja toipuillessaan teki valokuvauksia käsitöistäni ja paketoi ne. Olen todella kiitollinen hänelle kaikesta ja riemuitsen, että pääsee lähtemään matkalleen. Ja samalla olen onnellinen, että jouluvalmistelut lahjojen osalta on valmiina ja nyt voin nauttia kaikesta muusta ennen joulua. Lahjojen tekeminen ja antaminen on ihanaa ihmisille joista välittää ja siksipä tämänkin stressin poikasen sai kohtuullisesti taltutetuksi positiivisin mielin.

Marraskuun vikalla viikolla sain sekä avustajaltani että Silmukkasiskolta oikean väristä Teddy-lankaa veljien tyttärien ponchoihin. Keskiviikkoisella Tallinnan matkalla neuloinkin lähes kokonaan pienemmän ponchon. Itse Tallinnan matkasta ei paljoa kerrottavaa ole. Laivassa neuloin, söin herkullisen gluteeinittoman lohileivän, istuin autossa, ostin vähän alkoholijuomia, käytiin syömässä sataman lähellä, taas autossa odottelua laivaan pääsyä. Siinähän pystyi kivasti samalla neulomaan 😀 Paluumatkalla neuloin. Ponchon päättelin torstai-iltana ensiksi tehtyäni viimeiset vihreät kuusikynttilät. Tiistaina tein yhdeksän asiakkaan työpäivän ja aherrettavaa riitti torstaillekin.

Viikonloppuun mahtui opaskoirapikkujoulut. Perjantaiaamuna peesarin kanssa Prismaan tekemään hurjat ruokaostokset, aikaa meni yli pari tuntia ja sen jälkeen mennessäni omille ruokaostoksilleni, ei millään jaksanut inspiroida koko touhu :D:D Kotona alkuillasta Oton kanssa hortoilua ja toisen ponchon aloitusta. Lauantaina leivoin pikkujouluihin kolme siemenrieskaa ja tein pitkiä mehiläisvahakynttilöitä. Ilta menikin liki 30 ihmisen ja 17 koiran kanssa juhliessa 😀 Peesareita muistimme kotimaisella hunajalla.

Ja sunnuntaina ehdottomasti viikon kohokohta – ratsastus! Kiitos Annalle ja Quantinalle edellisen postauksen kommenteista. Nyt meillä oli kenttätunti ja hevosilla hokit jalassa. Ja oih, oli IHANAA!!! Ensiksi otettiin kenttä ”haltuun”, joka oli nyt normaalia pienempi. Aloimme harjoitella vatsalihaksilla hevosen pysäyttämistä ja taas liikkeelle lähtöä. Töltättiin ja kiinnitettiin oikeaan istuntaan huomiota. Lopputunnista otettiin jalustimet pois ja haettiin oikea istunta, kokeiltiin virheasentomme ja samat hommat jalustimilla. Koska kenttä oli jäinen emme laukanneet, mutta oli vaan niin IHANAA!!! Edellissunnuntain paska reissu unohtui kertaheitolla, yes. Illalla jaksoikin ahkeroida viimeiset mehiläisvahakynttilät ja näin kynttiläpaja sulkeutui tältä vuodelta.

Viime viikolla saimme äidin vieraaksemme. Maanantai-iltana olimme tekemässä Inkun ideapajassa joulukortteja (joulukorttipostaus myöhemmin) ja tiistaina ikkunoiden pesua ja mulla ohessa töitä. Avokki sai ruuaksi rakastamaansa maksakastiketta ja riemun puhtaista ikkunoista 😀 Illalla rentoa yhdessä oloa ja saunomista.

Vietimme mökillä pidennetyn viikonlopun lähtien sinne torstaiaamusta. Mäntsälässä olikin satanut muutaman centin lunta ja sekös hullaannutti koirat. Molemmat kirmailivat innoissaan pitkin mökin pihaa. Takassa tuli ja rento, hyvä olla. Ruuaksi nieriää Mäntsälän S-marketista, jossa on mielettömän hyvä kalatiski, SUOSITTELEN! Koskaan ei ole tarvinnut pettyä. Maustoin kalan savusuolalla, sitruunaisella kalamausteella ja kuivatulla tillillä. Uuniin ja sen kanssa perunamuussia. Pitkin päivää neuloskelin pinkkiä ambitusta ja ponchoa.

Itsenäisyyspäivänä vietimme meidän juhlaamme (5v-kihla ja 6v-seurustelu) hyvän ruuan merkeissä. Herättyämme ja vähän neulottuani valmistin alkupaloiksi kylmäsavulohirullia joidenka sisään yrttituorejuustoa. Maustoin broilerin rintafileet soijalla, carryllä ja valkosipulilla ja tein salaatin. Jälkkäriksi pilkoin juustoja, mutta juustot jaksettiin vasta seuraavana päivänä. Mun kokatessa avokki lämmitti saunaa. Saunatauoilla istuimme kuistilla hiljaisuutta kuunnellen. Ulkotulista kuului vain pientä rätinää. Ennen ruokailua sytytimme kynttilöitä takan päälle ja pirtin pöydälle. Söimme rauhalliseen tahtiin jutellen ja muutama viinilasillinen nauttien. Vielä ennen kymmentä mentiin ulos nuotiolle nauttimaan olosta. Ihana, rento päivä!

Muuten päivät kului käsitöiden merkeissä ja eilen siivoten. Odotan jo joulua milloin pääsee taas mökille rauhoittumaan. Sitä ennen on aika tiiviit miltein pari viikkoa, mutta näiden viikkojen aikana tapaamme monta hyvää ystäväämme, teemme töitä jne… Viikonloppuna minut voi löytää Hyötykoirien osastolta missä olen kertomassa opaskoiran kanssa elämisestä. Haastattelut la ja su 10.30 ja messuosastolla olen lupautunut olemaan pe 13-15 sekä la 13-15. Sunnuntaina olen menossa kahdeksi toiseen tapahtumaan, joten silloin joudun lähtemään jo aiemmin pois messuilta.

Ja lopuksi Lemmikit-lehden ystäville vinkki: 2.12. ilmestyneessä numerossa on juttu minusta ja ihanista koiristani. Jutussa on kaksi kuvaa. Toisessa Otto ja Harmaakuono ja toisessa itse kävelen Oton kanssa hiekkatietä pitkin.

Julkaistu

Syystyöt ja relausta mökillä

Viime viikolla sain miniloman, kun keskiviikkona tultiin äidin kanssa tänne mökille. Matkan varrella käytiin kaupassa ja perillä oltiin kipeine selkinemme jo puolilta päivin. Yön olin saanut nukutuksi jotenkuten ja olo ei ihan niin kivulias kuin edellisenä päivänä. Hissukseen ryhdyimme syyspuuhiin, tyhjensimme ruukut ja pesimme ne lammessa. Taukoja pidettiin aika usein kun kumarassa olo oli ikävää selkää ajatellen. Innostuimme tyhjentänään myös sipulikukkapenkistä voikukat ja muut kuolleet kasvit/lehdet, sekä poistamaan kehäkukat ja auringonkukat. Äiti otti kukista siemeniä talteen, saa nähdä lähteekö niistä jotain ens keväänä kasvamaan. Maustoin siikafileen ja tehtiin yhdessä katkarapusalaatti joita nautittiin valkoviinin kera. Ilta sujui rauhallisesti. Neuloin tilaustyönä ollutta tuubihuivia, jonka torstaina jo päättelinkin ennen päivän puuhailun aloittamista. Yöksi selkään äidiltä napakka särkylääke, joka kyllä tehos.

Pestiin mökin ikkunat. Minä pesin puukehykset ja ikkunat äidin toimiessa ”pomona”. Sain ohjeet aina mistä vielä piti pestä. Oli mukavaa touhuta yhdessä.

Samalla tohinalla pesin tuvan, ”keittiön” ja makuusopen ikkunat. Äiti koki suunnatonta turhautumista pskovista kärpäsistä. Ne pirulaiset heräsivät henkiin ja hakeutui tietystikin puhtaalle lasille tarpeilleen. Noh, kärpäsistäkin päästiin ainakin hetkellisesti eroon ja ikkunat pestyiksi.

Avokki oli tilannut halkoja neljä puolentoista heittokuution säkillistä. Ne tuli aamupäivällä ja meitä kumpaakin himotti päästä puuhommiin ikkunan pesun jälkeen. Alunperin oli tarkoitus, että sunnuntaina olisin avokin kanssa laittanut halot liiteriin. Noh, eipä tarvinnut 😀 Paiskimme vielä torstaina kolme säkillistä halkoja liiteriin ja jos ruuan laittoon ei olisi tarvinnut lähteä olisi se neljäskin säkki mennyt. Pääsääntösesti mä kannoin äidille halkoja liiteriin ja äiti pinos niitä. Kun pino tuli riittävän korkeaksi ettei äiti jaksanut kurottaa, vaihdettiin osia.

Klapien mukana tuli aika paljon syttöksi sopivaa tuohta, puun palasia tms. Niitä pussitettiin 50 litran pusseihin. Urakan jälkeen sai siis vielä kyykkiä maan rajassa 😀
Puupinoja tuli kaikenkaikkiaan kolme, kaksi vähän pidempää ja yksi lyhyempi, mutta kaikki aika korkeita. Tässä kaksi pinoistamme 🙂

Joskus kuuden jälkeen maltoimme lopettaa puuhommat ja valmistaa ruokaa. Paistettiin broilerfilepihvit uunissa, syötiin edellispäiväistä katkarapusalaattia ja pannulla paistettua Halloum-juustoa. Myöhäisiltaa innostuimme viettämään nuotiolla. Lämpimästi päälle ja hyvin tarkeni. Syksyn tuoksuva luonto ja nuotio. Siinä oli hyvä olla ja aika kului siivillä.

Perjantaina äiti teki avokin toivomaa lihakastiketta, ja antoi kastikkeen hautua pitkän tovin meidän laittaessa viimeinen puusäkillinen liiteriin. Mä leivoin omenapiirakan, joka meni heti avokin tultua uuniin. Avokki toi kanelia, joka antoikin piirakkaan ihanan maun. Avokkia odotellessa äiti aloitti saunan lämmityksen.

Katsokaa miten upeat ruskan värit haavassa
Vieläkin paljon tomaatteja ja paprikoita

Lauantaiaamuna kerättiin sato pois. Äiti vei tomaatit ja valmisti niistä vihreä tomaatti-säilykettä. Ite olen käyttänyt paprikoita salaatteihin ja osaa kypsytellyt keittiötasolla. Tuolloin perjantaina avokin saavuttua söimme lihakastiketta ja perunoita. Ennen kymmentä painuimme saunan lämpöön ja pulahdettiinpa äidin kanssa lammessakin. Luulin veden olevan kylmempääkin mitä se oli. Tosin en yritä tässä väittää, että siellä pitkään olisi viihtynyt 😀 Rennon saunahetken jälkeen keiteltiin vielä teet. Syötiin leivän kanssa avokin tuomaa kylmäsavulohta ja jälkkäriksi omenapiirakkaa.

Lauantaiaamupäivästä veljeni tuli jyrsimen kanssa tarkoituksena avustaa kasvimaan kääntämisessä. Maa oli märähköä ja konekin vähän rikki, joten lopulta avokille tuli lapiointiurakka ja jyrsimen hyöty jäi vähäiseksi.
Äidin kanssa tyhjennettiin tomaatti-paprikalaatikko ja pestiin uuni. Vielä ennen äidin ja veljeni lähtöä syötiin. Sitten me jäimmekin viettelemään rauhallista lauantaita avokin kanssa. Käytiin tunnin kävelylenkillä. Koirat saivat kirmailla vapaana. Otto ei tilaisuutta juurikaan hyödyntänyt vaan käveli perässämme 😀 Ulkoilun jälkeen illan aikana neuloin pipon. Sunnuntainakaan ei kummia tapahtunut. Tein salaatin ja paistettiin grillissä pihvit, jotka äiti oli leikannut lihasta, josta teki kermaisen lihakastikkeenkin. Ennen ruokaa käytiin reilut kahdeksan kilsaa kävelemässä. Alkumatkasta Otto kulki hitaasti vesilätäköitä kammoksuen. Välillä satoi vettä, välillä paistoi aurinko, ja välillä molemmat yhtäaikaisesti :D:D Lenkistä tuli hyvä olo ja mieli. Ja puikoille alotin bambusen tiskirätin.

Maanantaina olikin aika palata kaupunkiin ja aloittaa taas arkinen aherrus. Ja nyt taas täällä mökillä rentoutumassa. Grilliin menossa perunanyytti ja lohifile. Illalla sauna ja varmastikin neulomista. Nyt teen kauluria :D:D

Julkaistu

Hurmaava kevät – puutarhahommia mökillä

Kun Harmaakuono ja äiti oli saatu kyytiin keskiviikkoaamuna (8.5.) ajelimme mökille, jossa nautimme lammen rannalla kahvit ja teet. Ilma lämpeni hyvää vauhtia ja lintukonsertto oli hurmaava. Lähdimme kuitenkin ostamaan omenapuita, marjapensaita, kukkia istutettavaksi ja kylvettäväksi. Lannotteeksi kanan kakkaa, puutarhasakset yms. muuta pientä tarviketta löytyi myös ostoslistalta. Ja onneksi ostokset teimme Mäntsälässä eikä täällä Pk-seudulla. Säästimme ison euromäärän.

Ostosten jälkeen uusi kahvitteluhetki ennen kuin ystävämme, joka kyyti meitä lähti jatkamaan matkaansa. Me jäätiin ihailemaan äidin kanssa kevättä. Lammessa sammakot parittelivat ja välillä nousivat kurnuttamaan äänekkäästi. Käki kukkui jatkuvasti ja lintujen viserrys, piipitys, liverrys huumasi meidät. Äiti leikkasi vanhasta karviaispensaasta huonot oksat pois kuten myös mustaherukkapensaastakin. Uudet sakset olivat hyvät. Harava myös heilui innokkaasti. Valmistin meille parmesa-salaatin ja äiti oli jo kotona kietonut tankoparsaan pekonia, jotka paistettiin pannulla. Istuimme lammen rannalla keväästä nauttien hyvän ruuan äärellä. Punaviinikin maistui niin hyvältä ilta-auringosta nauttien. Illan mittaan pihapuuhastelua ja suunnittelua mihin mikin kasvi istutettaisiin.  Amppelikukka löysikin jo paikkansa terassilta.

lumihiutalekukkaa sekä kerrottu miljoonakello

Vasta kymmenen jälkeen maltoimme mennä sisälle juomaan iltateetä. Tuntui kuin kevät olisi kerralla räjähtänyt syliimme ja sydämiimme. Ei vaan voinut mennä sisälle ennen kuin alkoi palella kunnolla 😀 Jääkiekostakin ehdimme nähdä vain viimeiset kymmenen minuuttia. Jotenkin ei vaan jaksanut kiinnostaa. Luonnosta nauttiminen oli paljon tärkeämpää. Ja kyllä koko päivän ulkoilun jälkeen uni maistui hyvältä.

Aamulla avokki saapui mökille meidän lopetellessa aamupalaa ja taas ulos, jossa vierähtikin aika lähes kellon ympäri. Avokki ryhtyi kaivamaan kuoppia kahdelle omenapuulle. Maa on kivikkoista ja etenkin toisen kuopan kohdalla kivi yritti ottaa voiton avokista. Melkoisen äherryksen jälkeen kivi nousi ja avokki saattoi huokaista.

 

Avokin ähertäessä omenapuiden kuoppien kimpussa me äidin kanssa haravoimme kasvimaalla. Sain melkein heti rakon käteen, laastaria ja homma jatkui 😀 Mulla oli rautaharava, jolla vetelin  sammaleetkin lammen rannalta siivotessamme rantaa kasvimaan puolelta. Avokki ja äiti vähän nauroivat innolleni, mutta pitäähän sitä tuntea haravassa konkreettisesti, että tekee jotain hyödyllistä 😀

Tilasimme edellisviikon alussa multaa Netraudasta ja jouduimme vähän jännittämään tulisiko säkit ajoissa vai ei. Onneksi rekka ajoi mullat paikoille torstaina. Jo omenapuiden istuttaminen vei melkein kokonaan toisen säkeistä isojen kivien takia.


Omenapuu Maikki


Omenapuu Valkeakuulas


Mökkireissun ainoan aterian söimme sisällä omenapuiden istutuksen jälkeen. Istutuksen aikana tuli sadekuuro, joten katoin sisälle. Äiti paistoi silakkapihvejä. Valmistin meille katkarapusalaatin ja grilliin perunanyyttejä.

Aamupäivällä ennen haravointia äiti istutti kivikkokasveja ja kylvi sekä kehäkukkaa että auringonkukkaa samaan kukkapenkkiin. Kivikkokasvit vielä kovin pieniä ja vaatimattomia, joten näkyvät huonosti.

Ilma kirkastui, joten ruokailun jälkeen nautimme kevätillasta ulkona avokin lämmittäessä saunaa. Oli rento ja hyvä olla. Lintukonsertto huumaava ja Harmaakuono energinen, saihan se vihdoinkin olla vapaana valvotusti. Hammasoperaation vuoksi vapautta oli rajoitettava. Kepit kiinnostaa liikaa.

Puulämmitteinen sauna ja saunatauot mökin kuistilla on parhautta kerrakseen. Menihän se lähes puolille öin ennen kuin päästiin iltateen keittoon ja yöpuulle. Ja arvaattekin varmaan, uni maistui nytkin erittäin hyvin 🙂

Perjantai kului myös ulkona. Avokki kaivoi herukkapensaille kuoppia minun haravoidessa nurmialuetta ja äidin hääriessä  kukkaistutusten parissa.  Sää oli ihanan lämmin ja meillä onnellinen olo.  Taukoakin maltoimme sentään pitää alkuiltapäivästä kuten edellisenä päivänäkin. Keittelin kahvit ja teet sekä laitoin tarjolle leipää ja jälkkäriksi suklaariisikakkuja. Kyllä vaan ruoka maistuu ulkosalla niin mahtavan hyvälle 😀

 Nämä valokuvat eivät varmasti ole kovin näyttäviä, koska istutukset ovat vielä niin pieniä taimia, mutta tässä kuitenkin kasvimaan viereen istutetut herukkapensaat.

Perhe-herukkapensas

Kaksi Mortti -mustaherukkapensasta

Punaherukkapensas

Vielä ennen ruokaa istutettiin syysleimut

Äidin mukaan vanhan ajan hieno kukka. Saas nähdä millaiseksi kasvaa…

Valmistin grillattavaksi peruna- ja bataattinyyttejä, tein kylmäsavulohi-katkarapu-kermaviilidippiä ja tarjolla oli loput edellispäivän katkarapusalaattia. Lisäks herkuteltiin taasen tankoparsalla pekoniin kiedottuina. Ei ollut avokin mieleen. Parsa on pahaa, ennen kaikkea sen koostumus vastenmielinen.

Eihän sitä iltaa osattu viettää istuskellen vaan avokki ryhtyi tekemään puukehikkoa kirsikkatomaattien taimille.

Ja kokeilinpa minäkin naulaamista. Edelliskerrasta onkin aikaa, mutta kyllä naula puuhun upposi kun uskalsin vaan tarpeeksi napakasti naputtaa 😀

Pitkiin ruukkuihin kylvettiin tammenlehtisalaattia sekä rukolaa. Pyöreisiin pinaattia ja sitruunamelissaa. Aiemmin esikasvatin kolmeen ruukkuun pasillikaa, jotka jäi kuvasta puuttumaan.

Äiti otti tuolloin perjantai-iltana muutaman pihakuvan. Syksyllä tehty sipulipenkki, lampi kevätillassa, Harmaakuono toipilaana sika suussaan ja nuotiopaikka

Lopulta maltoimme lopettaa päivän työt, mutta ulkona istuskelusta jäimme vielä nautiskelemaan. Suomen jääkiekko-ottelusta näimme taasen viimeiset minuutit keitellessäni iltateetä. Teen jälkeen aika nopeaan uni hiljensi puutarhurit ja uni maistui makoisalta 😀

Lauantaiaamusta touhuaminen jatkui. Avokki kaivoi vadelmapensaille kuopat sekä hortenssialle oman paikkansa. Istutimme äidin kanssa kirsikkatomaatit ja kylvettiin herneet isoon purkkiin tomaattien viereen. Valitettavasti tomaattikuva epäonnistui, mutta kehikkoon mahtuu pari taimea lisää tomaattia ja vaikkapa paprikaa etuosaan kolme.

Vadelmapensaat

Ja napsasipa äiti vielä kuvan raparpereista, jotka kasvoivat hurjasti muutaman päivän aikana

Oli huippuihanat päivät mökillä ja oli ihanaa nähdä äiti niin innostuneena
Vielä ennen äidin kotiin lähtöä innostuimme avokin kanssa haravoimaan

Olimme kaikki aika väsyneitä, joten äidin levätessä kotonaan me avokin kanssa rentouduimme mökillä. Saunoimme, nautimme auringosta, söimme grilliruokaa ja kävimme kävelemässä. Sunnuntai-iltana kastelimme istutukset ja siivottiin mökki. Maanantaiaamuna oli aika palata kaupunkiin arkisiin askareisiin. Huomenna pääsen täältä Iiriksestä viikonlopuksi Oton kanssa pois ja suuntaamme mökille. Odotan jo innolla koirien kohtaamista ja rentoutumista mökkimaisemassa luonnon keskellä. Samalla pääsen tutkailemaan mitä istutuksille kuuluu. Avokki on kyllä niitä hoitanut mun ollessa Tallinnassa ja täällä.

Nyt taitaa olla aika mennä syömään ja sen jälkeen taasen Oton kanssa treenilenkille. Aamupalan jälkeen käytiin päivän eka harjoitus, mutta kurssitunnelmista taas omana postauksenaan.

Julkaistu

Vihdoinkin suksille

Silloin kun toivoisi töiden osalta hiukan rauhallisempaa viikkooa, toive ei tietenkään toteudu. Onneksi kuitenkin äidin kanssa ehdimme suksille. Hän tuli maanantaina ja lähti tänään. Maanantaina sateli vettä eikä suksille hypätty. Valmistin ruuaksi uunilohta kermassa, ja loppuvaiheessa päälle kirsikkatomaatteja ja katkarapuja. Lisukkeeksi avokin suosikkia katkiksia kremaviili-curry-tilli -kastikkeessa sekä vihersalaatti kera Monzarellajuuston. Jälkkäriksi marjaherkkua. En tiedä tuolle mitään nimeä, mutta laitoin purkin kuohukermaa, turkkilaista jogurttia reilusti, paljon mustikoita ja vadelmia sekä juoksevaa hunajaa. Marjat syöntivaiheessa puolijäisiä. Herkku maistui kaikille.

Mun tehdessä töitä avokki ja äiti kävivät kaupassa ostamassa mm. maksaa. Näin avokki sai jälleen äitini tekemää maksakastiketta. Eilen valmistui makkarakastike, joka oli myös avokin herkkua. Se oli tehty vehnäjauhoihin joten ite söin eilenkin maksakastiketta.

Illalla saunoimme, päättelin ponchon ja esittelin äidille käsitöitä. Ajoissa yöpuulle, jotta aamulla virkeinä hiihtämään. Alkuun tuntui, että sukset ei luista ja kaaduinkin ekassa alamäessä. Sitten en enään kaatuillutkaan! En edes mäessä, jossa olen aina ennen mennyt nurin. Vähänkö olin tyytyväinen. Toisella kierroksella varmuus lisääntyi ja kroppa lämpeni. Olisin hiihtänyt enemmänkin, mutta äiti väsähti. Lenkille tuli mittaa 4.5 km. Ensin meinattiin mennä tekemään vielä toinen lenkki, mutta lopulta äiti päätyi varovaisempaan alotukseen. Eilen sitten hiihdettiin neljä kierrosta, joten matkaa kertyi yhdeksän kilsaa. Yritin ehdotella viidettä kierrosta puolileikilläni, mutta äiti ei enään lähtenyt. Oli joka tapauksessa aivan mahtavaa, ja nyt tekee hirveesti mieli suksille. Aamupäivällä käveltiin kauppaan ennen äidin kotiin lähtöä. Aurinko paistoi ihanasti, teki mieli perua päivän työt ja lähteä suksille. Noh, eihän se kuitenkaan käynyt. Äiti kotiin ja minä töihin 😀

Töiden merkeissä meni myös tiistai-ilta. Eilen olin Opaskoirakerhomme tilaisuudessa, jossa vieraana oli Hus:in liikkumistaidonohjaaja, joka kävikin luonani pari viikkoa sitten. Maksusitoomus on kuulemma postitettu opaskoirakoululle, joten koiran vaihto etenee, huih…

Kotiuduttuani kerhosta tein äidille hemmotteluhoidon. Hieroin hänen kasvonsa ja de koltensa laventelilla tuoksutetulla suklaavoiteella. Taustalla soi rauhallinen -ehkä vois kuvailla sanalla- ”meditatiivinen” musiikki. Huoneessa paloi vain suolakivilamppu. Rentoutuksen jälkeen iltateellä istui väsähtänyt äiti, joka ei kuulemma yöllä herännyt kertaakaan.

Äitiä oli ihanaa nähdä ja hänen lähtiessään iskikin hetkellinen haikeus. Mistä lie johtui. Mutta onneksi puhelimet toimii ja keväällä viimeistään nähdään puutarhapuuhien merkeissä – ainakin alustavien suunnitelmien mukaan. Mut vielä eilisestä hiihtolenkistä…

Ekalla kierroksella tuntui jalkapohjien pikkulihaksissa, lähinnä ulkoreunojen puolella. En hiihdä kovin rennosti ja haen tasapainoa ahkerasti, ja sen kyllä alussa huomasi. Lihasten lämmetessä tuntemukset katosivat ja olisin oikeastikin voinut hiihtää vielä sen viidennenkin kierroksen. Eilen kaaduin kerran tutussa kaatumispaikassani. Siinä alamäen jälkeen lähtee heti ylämäki ja kolmannella kierroksella sukset lipsu mäissä ihan liikaa, joten aloin valua alaspäin ennen kuin ehdin haarakäyntiin. Turvalleen, mutta ei muuta kuin ylös ja matkaa jatkamaan.

Kiireisen viikon jälkeen lauantaina lähdemme viettämään talvilomaviikkoa omalle mökille. Tarkoituksena ulkoilla mahdollisimman paljon sekä tietysti rentoutua arvatenkin käsitöiden parissa. IHANAA!!!

Julkaistu

Viikko itikoiden pistettävänä ja muiden öttiäisten purtavana

Viikko vierähti nopsaan Hartolassa mökkeillen äitin ja avokin kanssa. Tuota kesäistä viikkoa on mukavaa muistella nyt oman mökin edustalla saunan lämpiämistä odotellessa ja linnun visertelyä kuunnellessa. Avokki haravoi raivaamaansa heinää ja Harmaakuono pyörii ympärillä keppi suussaan. Päivällä kasattiin lammen rantaan kivistä nuotiopaikka. Pihapiirissä julmetusti kiviä, joten saadaanpahan ne hyötykäyttöön.

Mutta siis viime viikko vietettiin Hartolassa maanantaista maanantaihin. Tuon viikon aikana ei kertaakaan aterioitu sisällä yhtä iltateehetkeä lukuun ottamatta. Ruuatkin valmistettiin nuotiogrillissä perjantaisia broilerjauhelihapihvejä ja letun paistoa, perunoiden keittämistä, kanamunakastikkeen ja pinaattimuhennoksen valmistusta viikon varrelta laskematta.

Nuotiogrillissä valmistui herkulliset kasvisnyytit, lohifile, possupihvit, pikkusiiat. Mukana ei tietenkään ollut koko maustevarastoa, mutta pitkälle päästiin mustapippurilla, suolalla, barbequella, yrttimausteella, tuoreilla yrteillä, valkosipulilla ja sipulilla voita unohtamatta

Ensinmmäisenä iltana valvoimme pitkälle aamuyöhön. Saunomisen ja uimisen jälkeen istuimme mökin terassilla kesäyöstä nauttien ja innostuimmepa paistamaan nuotiolla vielä hirvimakkarat.

Etenkin alkuviikosta kärsittiin itikoista ja muista öttiäisistä. Nuotiossa pitämällä tulta saatiin niitä vähän karkotettua, joten tuli loimotti joka päivä myös ilman grillauspuuhia. Äiti ja avokki keräsivät pihapiiristä käpyjä ja heiniä, jotka toivat savua palaessaan ja öttiäiset pysyi vähän loitommalla.

Kun valmistin meille fetasalaattia, kannoin ainekset mökin terassin pöydälle ja ei muuta kuin kokkaamaan 😀

Ja sama juttu valmistaessa raparperi-mansikkapiirakkaa

Mökin rannassa oli soutuvene, joten kävimme melkeinpä joka päivä soutelemassa.
Toisen airon lavasta oli puolet pois, joten venettä oli vaikeaa pitää suunnassaan. Mun soutaessa pyörimmekin ympyrää 😀
Silti, kivaa ja hyvää liikuntaa 🙂

Avokki nautti soutelusta ja välillä innostui ottamaan homman puolittain treenin kannaltakin

Myös äiti ja Harmaakuono pääsivät nautiskelemaan venematkasta yhdessä ja eerikseen
 
Äiti halusi päästä onkimaan monien vuosien jälkeen, niinpä kävimme parina iltana soutelemassa järvellä ja onkimassa. Matoja ei löytynyt, joten ekalla kerralla meillä oli syöttinä katkarapuja. Salakat kyllä söi, mutta ei tarttuneet koukkuun.
Itse en ihastunut onkimiseen sinänsä. Koin sen vähän turhauttavaksi ja pitkävetiseksi puuhaksi. En tiedä olisiko ollut toisin, jos olisin nähnyt kohon liikkeet??? Nautin kuitenkin siitä rauhasta mikä järvellä vallitsi auringon laskun aikaan. Vesilinnut huutelivat, kalat hyppivät veden pintaan, järvi aivan tyyni. Siinä kyllä hermo lepää.
Toisella kerralla meillä oli matojakin, mutta edelleenkin salakat kävi syömässä eivätkä koukuttuneet. Äidillä oli tärkeä tehtävä veneessä huolehtia ettei onkemme mene sekaisin. Ja välillä olikin touhua, kun koukku tarttui kaisloihin tai lumpeisiin 😀 En tiedä miksi äidillä tässä näin tuima ilme, ehkä juuri on ollut tiukat paikat onkien kanssa 🙂
Ihan ilman kalaonnea ei jääty, sillä avokin onkeen tarttui ahven. Ehkä 10-15 cm. Eipä saatu nuotiolle kalaa tai kalasoppa-aineksiakaan, joten ahven pääsi takaisin uiskentelemaan.

Ja kun madot loppui katsottiin netistä onkitaikinan ohjetta ja löytyikin perusohje, jossa vettä ja vehnäjauhoa.
Äitihän sellaisen valmisti ja avokki istuskeli rantakivellä onkien kunnes turhautui. Kalat napsi taikinan 😀
Tässä kuvassa ei vielä ole turhauma iskenyt ja mäkin viivähdin kivellä tovin kunnes lähdin äidin kanssa uimaan.
”Välikommenttina” totean nyt olevan yön jo pitkällä. Saunoimme avokin kanssa reilusti toista tuntia lammessa pari kertaa polskutellen. Polttiaiset kiusasivat aika reippaasti. Saunan jälkeen perinteisesti iltateehetki ja tämän tietokoneen kanssa taistelua. Nettiyhteys ei ole kovin kaksinen täällä, joten tämänkin postauksen valmiiksi saaminen voi olla aika haasteellinen. Nyt kuitenkin jatketaan vielä Hartolan tunnelmissa, sillä huomenna en tänne kerkiä. Meille tulee yövieraita kahden koiran kanssa, joten huomisilta on pyhitetty muulle touhuamiselle 😀
Hartolassa uimme joka päivä ja viikon aikana vesi lämpeni hurjasti. Loppuviikosta järvessä olisi voinut uiskennella ja pelleillä ties miten pitkään. Myös Harmaakuono uiskenteli paljon. Herralla aina keppi suussa 😀
Vaikka valotus on vähän persiillään on ”pakko” jakaa järvestä myös pelleilykuvia 😀 Hauskaa!!!

Rakastan kesässä järvessä pulikointia ja nautin kun sain viikon aikana uida joka päivä monta kertaa. Vikana päivänä avokki souti mut laiturista ehkä 100 metrin päähän ja rantaa myöden uin laituriin. Se oli ihanaa.
Harmaakuonolle viikko oli myös lomaa. Työvermeitä ei juurikaan tarvinnut ylleen pukea ja kyllä herra naatiskeli. Keppi suussa juosten ja touhuillen.
Ja Harmaakuono hyvin aktiivisesti ruinusi, että sille heitettäisiin keppiä. Opaskoirille ei sitä paljoakaan tehdä, mutta olen tuosta säännöstä tinkinyt lomatapauksissa, sillä herra rakastaa saada hakea keppiä ja etsiä sitä! Silloin kun työvermeitä ei ole kuvioissa nauttikoon. Älkää kuitenkaan koskaan heittäkö opaskoiralle keppiä ilman käyttäjän lupaa!

Mökissä ei valitettavasti ollut sopivaa pannua millä letut paistaa nuotiolla. Äiti innostui viikon aikana kahdesti paistamaan lettuja ja olihan ne herkullisia tuoreiden mansikoiden kanssa. Valitettavasti lettupäivien iltoina meinasi levottomat jalat muistutella olemassa olostaan.
Mutta silti, herkullista 😀
Ja pitihän Harmaakuononkin saada omansa 😀
Ensin vaan täytyi odottaa lupaa
Ja tulihan se lupa vihdoinkin 😀
Ja kyllähän kesään kuuluu vihtominen, joten lähiympäristössä kävellessämme avokki ja äiti tekaisi kolme vihtaa. Jokaiselle oma 😀 Niillä sitten läiskittiin antaumuksella, avokin kanssa niin innokkaasti, että kärkilehdet irtoilivat 😀

Viikon aikana kuulimme monien lintujen ääniä. Valitettavasti kukaan meistä ei ole lintujen kovinkaan hyvä tunnistaja. Lokkien huudon tunnistaa lähes jokainen, joten mekin. Kuikka kajautteli iltaisin, pari kertaa joutsenet töräytti ja kävipä rannassa sorsaemo poikueineen katsastamassa keitä mökillä majailee 😀

Ja mehän siellä vietimme ihanan kesäisen lomaviikon. Sää vain parani päivästä toiseen.
Ja nyt rakkaat lukijat totean itseni melkoiseksi jääräksi… Enhän voinut kömpiä unille ennen kuin tämä tuli valmiiksi. Välillä kaatui ruudunluku ja useampaan kertaan nettiyhteys katkesi. Tässä tämä nyt kuitenkin on 😀

Julkaistu

Lomatunnelmissa

Vaikka takana on vasta yksi viikko lomalaisten hierontoja, loma on todella tervetullut!!!
Oli nimittäin henkisesti aika raskasta. Säätämistä ja epätietoisuutta yllinkyllin. Yrität siinä sitten toimia ammatillisen asiallisesti pinnan ollessa katkeamispisteessä. Ei kovin mieltä ylentävää kuulla lauseita ”no jos olisin/olisimme tienneet, että tämä maksaa, ei oltas varattu olleskaan aikaa”. Näkövammaisille lomalaisille maksetaan loman aikana kaksi hierontaa sieltä, joka on meidät työhön kutsuneet. Jos heidän avustajat tai omaisensa haluaa hierontaa, he maksavat sen itse. Tämä on neljäs kesä ja näin on ollut aina. No nyt yht’äkkiä väitetäänkin avustajienkin saavan hoidon maksajatahon piikkiin ja kun näin ei ollutkaan, melkoinen motkotus ja valitus. Sitä tunsi itsensä suorastaan pahaksi ihmiseksi vaatiessa asian selvittämistä ja työlleen korvausta. Oli suorastaan helpottavaa kun saimme torstaina tiedon, että 9. päivä alkava viikko on peruuntunut, joten jatkamme vasta 16.7 lomalaisten parissa. Tuleehan toki peruutuksesta rahallista menetystä, mutta mielummin pienempi tulo ja parempi fiilis kuin helvatinmoista säätöä ja taistelua. Mielestäni en ole herkkänahkainen, mutta tuntui aika loukkaavalta miten 4-5 ihmistä paasaa siitä miten halusivat tulla kun luulivat hoidon olevan ilmaista. Ja etteivät missään tapauksessa olisi tulleet, jos olisivat tienneet joutuvan maksamaan hoitonsa.

No en napise enempää tuosta viikosta, totean vain raskasta oli. Iltaisin oman yrityksen asiakkaiden hoitamista ja kotona koomailua 🙁 Keskiviikkona pääsin pienelle tandemlenkille, ja tuo lenkki herätti hirmuisen pyöräilynälän. Laitoinkin pariin pyöräilyseuraan postia kertoen pilottitarpeesta. Vastauksia en ole toistaseksi saanut.

Eilen kävin ostamassa mökille keittiötarviketta avokin käydessä hankkimassa pihatyökaluja. Samalla ostin tulevalle viikolle vähän juomia ja kuiva-aineita. Kotona tavaroiden lajittelua ja pakkailun alottelua. Alkuillasta ystävämme kävi istumassa muutaman tunnin. Kahvittelimme ja juotiin lasilliset valkkaria.

Nyt eteisessä odottaa lähtöä muutama kassi. Huomenna kaupasta vielä ruuat ja ei muuta kuin Hartolaa kohden viikoksi mökkeilemään järven rannalle. Ja lomafiilistä nostaa tuo auringon paiste ja lämmin sää. Ennen äidin tuloa grillattiin foliovuuassa paistosta, jossa tomaattia, bataattia, sulatejuuston jämät, punasipulia, valkosipulia ja pinnalle vähän juustoraastetta. Nam. Grillattiin paistos hiljaisella tulella ja sen kanssa syötiin pihvit. Tuntui aivan mahtavalta kun ulkona tarkeni kesämekossa vielä nautiskella teestä ja äidin leipomasta pullasta. En pidä erityisemmin pullasta ja sen syöntiä välttelen. Äidin pullissa on jotain mistä pidän.
En kuitenkaan syönyt kuin yhden 😀

Avokki osti eilen tomaateille tukikepit joissa on koukut mihin varren saa ohjatuksi. Äiti viherpeukalona laittoi ne paikoilleen 😀 Kävi takapihalla kitkemässä rikkaruohot. Nyt taas kelpaa.

Avokki on kömpinyt jo unille ja äitinikin tuhisee unihengitystä selkäni takana, joten taidanpa minäkin pistää kuulokkeet korville kuunnellakseni kirjaa matkalla höyhensaarille.

Kesäisen ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

Julkaistu

Viisi päivää ilman avokin seuraa

Onkohan tämä nyt sitä aa-luokan aikaa kun mies on reissussa?
Meillä tosi harvinainen tilanne; avokki pois kotoa useamman päivän.
Olen ollut keskiviikkoaamusta itsekseni ja rehellisesti sanottuna eka päivä meni vähän totuttelemiseen ja suunnattomaan harmitukseen, sillä pyykkikone sanoi yhteistyönsä irti hajoamalla kesken lakanapyykkiä. Olin aikas märkä kun vetisiä lakanoita väänsin kuivemmaksi vedestä näillä pikkukätösilläni. Noh nyt pitäisi selvittää onko esissä uuden koneen osto vai vanhan korjaus 🙁  Muuten päivä meni vähän hohhaillessa ja vasta illasta osasin relata istuen partsilla kuunnellen kirjaa, syöden minttusuklaata hurjat kaksi palaa ja juomalla vihreää teetä.

Taistelin myös tietokoneella, sillä yritin ladata Aim-ohjelmaa, jotta pystyisin keskustelemaan Facebookissa, mutta ei homma onnistunut. Latasin koneelle myös Audacidyn, jotta voisin jatkaa ikuisuusprojektiani siirtää c-kaseteilta äänikuvia, haastatteluja yms. materiaalia tietokoneelle. Audacity tarvitsee apuohjelman mp3-muotoon muokkaamiseen ja Lame on sellainen. Senkin sain ladatuksi, mutta taidot liittämiseen Audacityyn ei onnistunut. Skypen sain sentään toimimaan 😀 Nää kaikki on ollu koneellani toiminnassa ennen syksyistä kovalevyn hajoamista. Nyt vasta sain aikaseksi aktivoitua itseni palauttamaan ohjelmat. Aikasemmin lataukset suoritti mun atk-taitoiset ystävät. Nyt halusin olla itsenäinen, mutta huono kielitaito ja huonot atk-valmiudet päätti toisin 🙁

Keskiviikkoillan jälkeen päätin, että ohjelmien lataukset riittää mun saavutukseksi ja joku viisaampi saa neuvoa/auttaa mut eteenpäin. Tahdon vaan olla hätähousu, mutta en kuitenkaan halunnut jökkiytyä tähän koneellekkaan.

Torstaina piipahdettiin ystäväni kanssa markkinoilla, jotka olivat tuossa parin kilsan päässä. Paljon oli lakujen, muikkujen ja vaatteiden myyjiä. Löytyipä sieltä myös pöydät Sdp:ltä, Perussuomalaisilta ja Keskustalta. Johtuu kai syksyn kunnallisvaaleista. Ostin makeuttamatonta mansikkamehua ja Pajuniemen luomukinkkua. Rakastan tuota mansikkamehua, se on herkullista enkä kaipaa siihen sokeria!

Tapasin tuttavan, jota en ole nähnyt useampaan vuoteen. Nautiskelimme suolakeksejä, viinirypäleitä ja paria juustoa rupatellen parisen tuntia. Loppupäivästä seurailin Suomen lätkämatsia istuskellen samalla tietokoneella. Joskus nuoruudessa olen ollut armoton lätkäfani, keräsin c-kaseteille pelaajahaastatteluita, otteluraportteja jne. Erityisinä keräilykohteina olivat Tapparan pelaajat sekä Tshekit ja Slovakit. Haastatteluita löytyy aika monta kasetillista ja osan olenkin jo siirtänyt tietokoneella, eivätkä ne tuhoutuneet kovalevyn hajoamisen yhteydessäkään.
Samaa paloa ei lajiin enään ole, ei se vaan sytytä, vaikka kyllä kai sydämessä paikka kiekolle aina löytyy 😀

Avokin reissatessa on toki kotihommia puuhattava, joten perjantaille kaupassa käyntiä, imurointia, pölyjen pyyhintää jne. Vietimme pienimuotoista naisten iltaa muutaman tuttavan kanssa. Siihen kuului ruokahetki ja mukavaa yhdessä oloa. Vieraat lähtivät jo ennen kymmentä. Itsekin olin kohtuu väsynyt.

Eilen tapasin shoppailun merkeissä luennoilla käyntikaveria. Meillä oli mukava päivä ja kaverini löysi melkein kaiken etsimänsä. Päivän mittaan juttelimme paljon hyvinvointiin, ruokavalioon, ravitsemukseen liittyvistä asioista. Ruohonjuuressa syynäsimme tuotteiden tuoteselosteet tarkasti jne.  Olimme kaupan viimeiset asiakkaat. Kun poistuimme ovet lukittiin samantein 😀

Kuten aina tai ainakin lähes aina… Ruohonjuuresta tuli osteltua kokeiluun kaikenlaista luomujutskaa; vähän tummaa suklaata, Falafel-jauhoseosta, paria mehua koivun mahlaa, teräksisen juomapullon, pakurijauhetta, vuorisuolaa… Toki kävimme muissakin kaupoissa. Itse ostin mustan puseron, jossa sivuilla halkiot ja jossa ruskeita raitoja puseron yläosassa. Oli 70%:n alennuksessa maksaen 12 €
Käytiin syömässä kreikkalaisessa ja ateriointiinkin vierähti melkein pari tuntia. Juttua taisi olla niin paljon ettei ehtinyt syömään 😀

Päivä jatkui vierailulla ystävän luo. Koirat pääsivät revittelemään koirapuistoon, tosin tuo meidän vanhus keskittyi revittelyn sijaan enempi haisteluun ja rapsutusten hakemiseen 😀 Kahden nuoren koiran kirmailua oli ihanaa seurata ja samalla muistella haikeana miten Harmaakuonokin aikasemmin paineli menemään.

Ystävän luona nautimme herkullista ja tuoretta karppiteeleipää kera voin. Nam-nam. Sain ohjeen, joten itsekin täytyy sitä joskus valmistaa. Teeleipää mussuttaessa kului pari mukia teetä. Ja tietysti herkuttelun ohessa juttu lensi 😀

Aamulla matkasin äidin luo. Käytiin Riksun Yrittäjänaisten järjestämillä markkinoilla. Siellä oli paljon käsitöitä/koruja, tyrnimehun myyjiä. Itse ostin lappilaisilta makeuttamatonta karpalo- ja puolukkamehua. Sorruin ostamaan heiltä myös elintarvikelikööreitä karpalokonjakki ja kaarnikka-suklaaminttu -liköörit. Kaarnikka tutummin variksenmarja 😀

Äidin luona söimme herkullista kotiruokaa; kasleria, perunaa, salaattia ja kermaviilikatkislisuketta, nam. Suomen peliä seuraillessa teetä ja kaurakeksi 😀 Päivä hujahti vauhdilla kuten loppujenlopulta tämä koko yksinolokin. Avokki tulee huomenna kotiin kotipuolesta, mutta ehtinemme vasta illalla paremmin kuulumisia vaihtamaan.  Huomisestakin nimittäin tulossa aika kiireinen päivä.

Iloinen on kasvattanut lukijoideni määrää ja toivotankin sinut riemumielin tervetulleeksi lukemaan näitä meikäläisen jorinoita. Täällä nämä jutut kulkevat laidasta laitaan 😀

Ja kiitos Toppis, Blueberry, Jenni ja J.B 11-kysymyksen haasteesta. Kysymyksenne on tallessa ja sopivan inspiraation iskiessä otan ja vastailen niihin.
Nyt mua kuitenkin kutsuu Tamara ja Perintöosa… Ehkä myös unimatti 😀

Julkaistu

Kevään istutukset

Saas nähdä miten mun viljelysten/istutusten käy? Viime kesänä saimme jonkin verran tomaatteja ja yrttejä.
Nyt ostimme neljä erilaista tomaatin taimea (kirsikkatomaatti, luumutomaatti ja kahta erilaista tavistomaattia), suippo- ja pyöreä -paprikataimet, 2 pinaattia ja sitruunamelissaa sekä basillika.

Innostuttiin ostamaan siemenenä hernettä, joten purkissa, jossa näkyy vain multaa, herne toivottavasti alkaa itämään. Ruohosipulia äiti istutti purkkiin takapihaltamme, josta löytyy myös raparperia.

Parvekelaatikoihin pistettiin rukolaa ja villirukolaa siemenistä, joten saas nähdä lähtevätkö miten hyvin kasvamaan.
Amppelissa siniviuhkan taimi

Tähtisilmä ruokailuhetkiä koristamaan
Äitini tuli vierailulle maanantaina ja lähti tänään pois. Vietimme toimeliaat päivät. Maanantaina itse olin sidoksissa töihin, mutta avokki ja äiti touhuilivat kaikenlaista. Töiden jälkeen oli mukavaa istuskella parvekkeella iltapäiväteestä nautiskellen. Nautimme myös sydänmunkit 😀
Ehkä jo perinteeksi on tullut, että äitini valmistaa avokille maksaa kermakastikkeessa ja minulle puolukkavispipuuroa. Näin myös maanantaina. Maksakastike kera perunoiden oli niin herkullista, että olihan sitä otettava lisää 🙂
Eilen shoppasimme taimet, hallaharsoa, pari suihkepulloa, kastelukannun. Multaa oli puolitoistasäkkiä viime keväältä, joten ei muuta kuin kädet multaan välipalan jälkeen. Äiti istutti onnellisena vihellellen mun valmistaessa meille feta-aurinkokuivatut tomaatit salaattia, katkarapu-kermaviilikastiketta(chiliä, tilliä ja valkosipulijauhetta) ja maustaessa merilohen kevätsipulilla, yrttijauheella, limepippurilla ja suolalla. Kala folion sisään grillausta odottamaan.
Äiti intaantui vielä kitkemään takapihaltamme rikkaruohot, leikkaamaan pensaita.

Avokin kotiuduttua työkeikaltaan perunat kiehumaan ja kala grilliin. Aterialle päästiin vasta seittemän pintaan, mutta salaatti, katkiskastike ja kala maistuivat herkullisilta, vaikka itse sanonkin 😀 Maustamiset onnistui ja lohi oli grillissä sopivan kauan.
Hienon kevätpäivän kruunasi sauna ja saunatauolla mustarastaan laulun kuuntelu 😀
Kevät on ihanaa aikaa. Ikävää tosin on avokin koivuallergia, jonka takia ei voida pitää ovia ja ikkunoita koko ajan leväällään. Mä kun tahtoisin kevään tänne sisällekin 🙂 No hyvälle päivälle ihana päätös, kömpiä juuri vaihdettujen puhtaiden petivaatteiden väliin…
Tänään illalla pääsen ekalle kenttätunnille opettelemaan ratsastuksen alkeita, jeeeee!!! Olenkin halunnut oppia toimimaan hevosen selässä aina vain paremmin ja paremmin. Ja helmikuisen ratsastuskerran innoittamana halu oppia lisää on vain kasvanut. Ja tänään pääsen kokeilemaan.
Tänään olisi tarjouksessa 45 eurolla biosignnaturemittaus, normaalisti 90 euroa. Olen ollut kiinnostunut kyseisestä menetelmästä analysoida kehoa aina viime syksyisen Kaisa Jaakkolan luennosta lähtien, mutta rehellisesti sanoen en ole raskinut mennä. Nyt harkitsen vakavasti. Aikaa ei kuitenkaan ole miettimiseen hirveästi, sillä tarjous on voimassa vain tänään Helsingissä ja Tampereella.
Ja tuo tarjous löytyy
 Voivoivoi…. Kohta pitää päättää!!!
Lukijoissa on päästy uudelle kymmenluvulle, sillä NiinaC Mon on liittynyt mukaan! Tervetuloa!
Mieltä lämmittävää kun lukijoiden määrä kasvaa. 😀
Julkaistu

Talviliikunnan iloa

Mulla on ollut muutama mahtava talviliikuntapäivä!
Perjantaiaamun uinnin (1500 m) jälkeen kävin luistelemassa melkein 18 vuoden tauon jälkeen. Luisteltiin n. 35 min pienin minsan parin parilla tauolla. Kaaduin pari kertaa, mutta onneksi ei sattunut. Luistelu oli ihanaa ja toivottavasti pääsen vielä tälle talvea luistimille.

Lauantaina äitini tuli vieraaksemme ja melkein heti suuntasimme Haltialan kartanon maille lumikenkäilemään hyvässä talvisäässä. Lumikengät kantoivat melkein liiankin hyvin, joten helppoa kävelyä. Harmaakuono juoksenteli koko ajan vapaana lumesta nauttien. Reilun tunnin kävelyn jälkeen äiti jäi kahvittelemaan meidän muiden tehdessä vielä pienen lenkin. Yhteensä käveltyä tuli puolisentoista tuntia. Isot kiitokset seuralaisillemme upeasta lauantai-iltapäivästä.

Ihanan talvireippailun jälkeen keittelimme kotona kahvit ja teet. Äiti oli leiponut kotonaan laskiaispullat, jotka täällä täytettiin kermavaahdolla ja pakastevadelmilla. Herkullista, hyvää tuoretta, lisäaineetonta laskiaispullaa!!!

Kahvihetken jälkeen  äiti lueskeli lehtiä meidän avokin kanssa kokatessa. Merilohi kera yrttien, kerman, suolan sitruunan mehun uuniin paistumaan, salaattiaineksien pilkonta ja salaatin valmistus (katkarapusalaatti) ja perunoiden kuorinta, pesu ennen keittämistä.
Pöydän kattaus, kynttilät palamaan
ja ei muuta kuin syömään 😀 Kala onnistui hyvin, vaikka itse sanonkin. Oli sopivan paistunutta, ei liian kuivahtanutta. Perunat olivat huonoja. Mun mielestä nykyisin ylipäätään saa aika harvoin oikeasti hyviä perunoita, valitettavasti. Silloin harvoin kun niitä syö, olisi kiva kun ne maistuisi joltakin.

Illalla saunoimme ja maistelimme lasilliset punaviiniä kera juustojen, viinirypäleiden ja ananaksen.

Sunnuntaina pähkäilimme mennäkkö hiihtämään vai ei. Lopulta päätettiin mennä suksille maanantaina ja nyt lähdimme äidin kanssa pitkälle lenkille. Kävelimme mun entisen asunnon alueelle ja siellä olleille lenkkireiteille. Kilometrejä taittui 9-10 ja molemmilla mahtava fiilis. Lopuksi vietiin vielä Harmaakuono metsän laitaan hetkeksi kirmailemaan vapaana. Lenkkiin meni aikaa pari tuntia.

Vietettiin rauhallinen ilta telkkarin äärellä ja mä sain Frilla-kaulahuivin valmiiksi! Luitte oikein, nyt se on valmis, valmis, valmis!!!!!!

Eilen lähdimme tuolle meidän lähiladulle suksimaan. Innostuttiin äidin kanssa hiihtämään neljä kierrosta avokin lähtiessä kolmen kiekan jälkeen imuroimaan ja valmistautumaan työpäiväänsä.
Parin tunnin aikana kaatuilin jonkusen kerran. Lenkillä on mäki, jossa kaarre oikealle. Parilla ekalla kerralla kaaduin kaarteeseen. Toinen alamäki mikä tuotti kaatumisia oli mäki, josta heti lähtee ylämäki. En osaa varautua siihen. Viime talvelta mäkeä on loivennettu ja onnistuin kerran pysymään pystyssä, joten enköhän vielä opi senkin mäen. Viime talvena olin siinä aina nurin 😀

Me hiihdetään avokin kanssa yleensä niin, että hän on edessäni tai takanani, antaa infoa tarpeen mukaan kaarroksista ja mäistä. Ylämäissä on välillä vähän hankalaa kun haarakäyntitekniikkani ei ole kovinkaan hyvä ja ladulle paluu hankalaa. Aikaa menee kun etsin suksella ladun kohtaa. Tuolla ladulla on yksi perinteisen latu ja sen vierellä pääsee luistellen. Luistelutyyliä en edes osaa. Avokki on teknisesti miljoona kertaa parempi hiihtäjä, joten välillä luistelee myös rinnallani ja koettaa ohjata miten hiihtotekniikkani paranisi. Pitäisi joustaa enempi polvista jne. Noh, joka tapauksessa hiihtäminen oli aivan mahtavaa. Tänäänkin oltas menty ellei pirun lumipyry olisi tullut häiritsemään.

Äitini oli ylpeä jaksettuaan yhdeksän kilsan hiihdon ja kyllähän se hienosti olikin huomioiden sairauksien listan (diabetes, sepelvaltimotauti, selkäydinkanavan ahtauma, kilpirauhasen vajaatoiminta). Ennen kauppaan ja apteekkiin kävelyä (1.5 km suuntaansa) joimme päiväkahvit/teet. Meidän lähtiessä kauppaan avokki jäi tekemään töitä.

Äiti otti kaupan jälkeen keittiön haltuunsa ja valmisti kermaista maksakastiketta, joka on avokkini suosikki. Mulle tehtiin iso kulhollinen puolukkavispipuuroa, joka on MEIDÄN ÄIDIN laittamana MAILMAN PARASTA 😀

Illalla äidin katsellessa telkkaria kävimme avokin ja Harmaakuonon kanssa reilun puolen tunnin kävelyllä talvi-illassa kuun kumottaessa 😀 Olo oli onnellinen ja vähän myös väsynyt monen päivän liikkumisista.

Lumipyry vei hiihtomahdollisuuden, mutta taapersimme kauppaan kilsan päähän säätä uhmaten 😀 Sitä ennen katselimme koneeltani valokuvia ja vähänkö olen happy, äiti sanoi mun pienentyneen kesän kuviin verrattuna. Rintojen alapuolelta ja vatsasta on kuulemma läskiä lähtenyt, jeee, jeee!!!

Ja kyllähän iltapäivällä ”piti” lähteä kävelylle. Ulkoiltiin kolme varttia rauhallista kävelyä Harmaakuonon kirmatessa ympärillämme.
Maltto välillä sentään tarpeilleen

Yli puolet ajasta Harmaakuono jaksoi painella upottavassa hangessa, loppuaika kirmailtiin tien viertä pitkin

Päivät äidin vierailun aikana on menneet todella nopsaan ja mukavissa merkeissä. Avokin tullessa hierontakeikalta täällä odotti ruoka valmiina ja mun tehdessä töitä uunissa paistui kuningatarkääretorttu, jota nyt saunan raikkaana iltateen kanssa maistelemme. Huomenna äiti palaa kotiin. Tarkotus oli käydä uimassakin, mutta mulle iski odotetusti menkat, joten lumipyrypäivä meni nyt rauhallisemmin. Noh, viimeksi liikunnasta olen viettänyt lepopäivän viime viikon keskiviikkona, joten ehkä tänään ansaitsinkin lepopäivän kevyin lepposin lenkein 😀
Julkaistu

Toipilaan kolme toimeliasta/seurallista ihanaa päivää

Onpa mulla ollu kolme mukavaa päivää; aika on mennyt nopeasti hyvässä seurassa. Kiitos ystävälle tiistaisesta vierailusta. Ennen hänen tuloaan valmistin meille salaatin, jossa oli salaattilehtisekoitusta, mm. rukolaa, tomaattia, kurkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja, auringonkukan- ja kurpitsansiemeniä ja paprikaa. Harmaakuonon ja ystäväni koiran jälleentapaaminen oli riehakkaan riemullinen. Koirien touhuja oli mainiota seurailla samalla juoruillen. Innostuin paistamaan ulkoilun jälkeen meille joulutorttuja. Ulkona oltiin toista tuntia, kierrettiin tuo meidän lähilenkki pysähdellen useasti välttääksemme vauhdin nousua. Koiratkin pääsi kirmaamaan hetkeksi vapaana ja kylläpä ne nauttivatkin. Ulkoilun jälkeen joulutorttuja kera glögiteen.
Eilen suuntasin kulkuni perheeseen, jossa Harmaakuonon veli viettelee eläkepäiviään. Jälleen veljekset riehkasivat ja Harmaakuono sai niin mahdottomasti rapsutuksia ja hellyyksiä talon emäntäväeltä 😀 Joimme teetä ja söimme joulutorttuja 😀 Hyvää oli… Illalla kotona rojotti väsyneen onnellinen koira avokin kanssa nautiskellessa perinteisesti iltateetä päivän kuulumisia jutellen. Kohta pitäisikin hätistää avokki kirjan kuuntelusta iltateelle. Ensin vaan naputtelen tämän pienen turhan postauksen 😉
Tänään vietin päivän äidin luona. Vein veljien perheille lahjat ja äidille itse tekemäni kaulakorun ja Aino-tossut. Käytiin äidin ystävän kukkakaupalla, vietiin joulukortteja postiin ja äiti halusi ostaa maksaa avokille kermaisen maksakastikkeen valmistamista varten 😀 Mulle oli jo eilen tehty iso rasiallinen vispipuuroa.  Kun kerroin harppu/neulomisinnostuksesta äiti kaivoi kätköstään muovipussillisen lankoja ja yhdet suorat puikot. Nyt mulla on 4.5 kerää turkoosia, kerä punasta, kahta erilaista tummaasinistä kerätolkulla. Toinen on pörrölankaa ja toinen sellasta nyppystä 😀 Sain vielä virkkuukoukun. Avokille lähetettiin maksakastikkeen lisäks piparkakkuja ja kahvia 😀 Aika meni nopeesti teetä hörppien ja jossain vaiheessa syötiin perunaa ja hirvikastiketta. Jälkkäriksi sain jotain uutta hedelmää. Sen kun puolittaa sisällä on kaunis tähtikuvio. Kaupassa sitä myydään kuulemma kolmella eri nimellä, ja enhän mä niitä nyt tietenkään muista. Hedelmä itellään on keltainen, kuorineen oranssi 😀 Maku oli mielestäni aika makea.
Eilen piipahdin netissä tutkimassa verkkokauppoja missä myydään lasihelmiä. Löysinkin sellaisen ja kun AA tulee lauantaina töihin, pääsee kuvailemaan mulle helmiä. Ajattelin tehdä tilauksen, niin pääsen jatkamaan myös korujen valmistamista. Että tälläsiä kuuluu toipilaalle. Päivät on menny tosi nopeesti, ja välillä ei edes meinaa muistaa toipilaisuuttaan. Vielä nyt kun malttaa tämän loppuviikon ja ens viikon alusta vähän himmailla, niin sitten paluu normielämään koettakoon. Tää sairasloma on kuitenkin antanut tosi paljon uusia harrastusideoita käsityöt ja korut. Saas nähdä miten into jatkuu…
Mutta nyt teetä pannuun ja iltapalaa pöytään.