Julkaistu

Otoskleroosi tuskaannuttaa

Kirjoittelin joskus syksyllä kuulo-ongelmasta ja minulla todetusta otoskleroosista. Olen täällä hehkuttanut maalipalloa ja asiakasmäärien nousua; sivuuttanut kokonaan tuon minulla olevan riesan. Totuus kuitenkin on, että kuulo-ongelma häiritsee ja rasittaa minua. Toisaalta, murehdin asiaa hirmuisesti, mutta osa minusta kuitenkin painaa eteenpäin. Ei voi jäädä tuleen makaamaan. Tosiasiat kuitenkin on todettava ja kaitpa hyväksyttäväkin.

Marraskuun lopulla sain kokeiluun kuulokojeen, josta en tykännyt yhtään. Se kaikui ja tuntui ettei ainakaan kuule mitä toinen sanoo, tai ehkä lähinnä kaijun takia ei saanut mitään selvää. Koje jäikin lipaston laatikkoon. Toisaalta koin myös, että pärjään ilmankin. Madridin maalipalloturnauksessa en loistelijaasti pelannut. Jännitin kuulemattomuutta jne. Ja täälläkin kirjottamastani rankkarikisasta todettakoon vain etten ollut täynnä itseluottamusta vaan kauhun partaalla. Jostain sain kuitenkin tahdon puristettua mukaan ja siitä tulikin onnistuminen. Ja tuota onnistumista kannan nyt muassani ja toivon ettei se jäisi viimeiseksi. En tiedä miten nopeasti otoskleroosi etenee tai tuleeko aika-ajoin ”romahduksia” tms. Joka tapauksessa minusta tuntuu kuulon heikentyneen parissa-kolmessa viikossa oleellisesti. Pelkäänkin, että kuulonalentuma on lähtenyt myös oikeassa korvassa etenemään. Valmennusleirillä tunsin suurta tuskaa kun huomasin miten huonosti kuulin ohjeistukset tms. Tuntui vaikealta pysyä mukana ja pelaamisesta katosi ilo. Sunnuntaina kotiutuessani olinkin murtunut nainen. Miten voi tuntuakin niin paskalta. Tuossa tilanteessa todella tajusin miten paljon maalipallo on minulle antanut ja miten paljon se merkitsee, ja etten ole valmis lajia lopettamaan tms. Tällä hetkellä en kuitenkaan pysty itseäni lajissa kehittämään, liikkuvuutta ja elävempää pelityyliä. Kaikki energia menee kuunteluun ja sen tuomiin haasteisiin. Ja sekös pahalta tuntuu!!! Onneksi en ole luonteeltani masentuja, mutta kyllä tämä on koville ottanut. Päivät milloin on paljon tekemistä ja hikitreeniä tuntuu hyvältä. Jos jämähdän paikoilleni ehdin murehtimaan asiaa yllinkyllin. Viime viikon uinti ja spinningtreeni teki mielelle ja kropalle äärimmäisen hyvää. Olenkin ajatellut, että liikunnan iloa ja hikitreenistä tulevaa nautintoa en saa kuulovaikeuksista huolimatta menettää. Maalipallo ei ole ainoa laji mitä harrastaa, vaikka ilmeisen merkityksellinen ja tärkeä onkin. Ja toivottavasti mahdollisesta leikkauksesta saan apua ja voin heittäytyä täysillä taasen maalipalloiluunkin mukaan ja itsensä kehittämiseen pelaajana. Nyt tuota mahdollista leikkausta odotellessa voin keskittyä kestävyysominaisuuksien kehittämiseen, voimatasojen nostamiseen, ketteryys- ja nopeusasioihin tms. Ja ennen kaikkea haluan säilyttää iloisuuteni ja halun liikkua, tavata ihmisiä tms.

Tammikuun alussa kävin Kuulokeskuksessa, josta sain toisen kuulokojeen kokeiluun. Tämä ei kaiju niin paljoa ja on huomattavasti siedettävämpi muutenkin. Suuntakuulon tuo kuulokoje kyllä vie ja se onkin näin sokkona todella ongelmallista. Olen totutellut kojeeseen lähinnä työaikoinani ja tällä uudella kojeella on siedettävästi sujunutkin. Silti, silti kaipaan omaa luonnollista kuuloa takaisin. No nähtäväksi jää saanko vai en. Onneksi enään – VIELÄ – kaksi viikkoa korvakirugin tapaamiseen. Jos leikkauspäätös tehdään onko edessä puolen vuoden odotus, kuten Kuulokeskuksen lääkäri lokakuussa ennusti? Eli, apu mahdollisesti tulisi vasta kesällä. Miten jaksan odottaa sinne asti? On muuten aika mieletön fiilis odottaa sellaista mitä toisaalta pelkää helvetisti. Viime viikolla lueskelin netistä jonkun korvakirurgin sivuilta otoskleroosista ja sen leikkaushoidosta. Noh, en tietenkään ymmärtänyt siitä läheskään kaikkea enkä edes yrittänytkään. Olipahan kiintoisaa joka tapauksessa lukea. Sitä en sitten tiedä onko hyvä lueskella tuollaisia vai ei. Siitä voidaan olla montaa mieltä. Noh, jos lukemaansa osaa suhtautua järkevästi eikä vedä liikaa omia johtopäätöksiä tai tee itselleen kauheita kauhukuvia asiasta, sitten ehkä… Mutta huomisaamuna ystävän kanssa hyppään uima-altaaseen ja karistan huonon mielen altaan syvyyksiin. Viime kerralla vetäsin tunnissa 1400 m. Ja tuon jälkeen oli ihana fiilis. Tuon fiiliksen haluan huomenna taas! Ja kyllä minulla on positiivinen olo muutenkin, sillä työrintamalla menee mukavasti ja nautin siitä, joten ehkä selviydyn tästä otoskleroosin tuottamasta harmistakin. Edelleenkin vertaistukea kaipailen, joten jos olet kokenut vastaavaa älä ujostele laittaa postia tulemaan!

Julkaistu

Uudet asiakaskontaktit – näkyvyys – ammatillisuus

Joulu vietetty, vuosi vaihdettu; on aika normiarjen. Seuraaviin juhlapyhiin onkin monta kuukautta aikaa pääsiäisen ollessa vasta huhtikuun lopulla. Alustavasti tiedossa on tuolloin lomalaisten hierontoja, jos lomien järjestäjillä kaikki menee suunnitelmien mukaisesti. Sitä ennen kuitenkin viikot vierivät oman asiakaskunnan parissa. Ja nyt näyttääkin mukavalta, sillä ajankohdasta huolimatta uusia asiakkaita olemme saaneet mukavasti, Googlen sponsorilinkin loppumisesta huolimatta. Juuri äsken laskin viikon sisällä käyneen kuusi uutta asiakasta ja seitsemän uutta asiakasta on tehnyt aikavarauksen lähipäiville, joten uusia asiakkaita/yhteydenottoja 13 kpl. Pidän sitä hyvänä huomioiden nyt olevan tammikuun. Ja tammikuu on yleensä kohtuu hiljainen kuukausi. Totuushan kuitenkin on ettei se riitä, että uusia asiakkaita tulee. Nyt on tärkeää saada heistä myös – ainakin osasta – vakituisia asiakkaita, asiakkaita, jotka palaavat takaisin kun hoitotarvetta ilmenee. Aina ja aina on tärkeää tehdä oma työnsä niin hyvin, että asiakkaalle jää hyvä ja positiivinen mieli. On kuitenkin muistettava kaikkia ei voi miellyttää, vaikka kuinka haluaisi. Hierontatyylejä on yhtä monta kuin hierojaa. Toinen tyyli sopii toiselle ja toiselle taas ei. Meillä on hyvä tilanne siinä suhteessa voimme tarjota asiakkaillemme naishierojan tai mieshierojan. Suurimmalle osalle ei ole väliä, mutta on niitä jotka haluavat ehdottomasti naishierojan, tai niitä jotka luottavat enemmän mieshierojan voimaan. Minusta osoittaa ammattitaitoa ja ammatillisuutta kun hyväksyy edellämainitut asiat. Omaa työtään voi ja pitääkin aina pyrkiä kehittämään. Missään tapauksessa ei saa kangistua kaavoihinsa, rutinoitua, tehdä työnsä aina samalla kaavalla. Asiakaslähtöisyys on kaikkein tärkeintä. Hoitajan tulee myös olla aina hoitotilanteessa läsnä henkisestikin. Mikään ei ole kamalempaa kuin hoitaja, joka rutiinilla kaavamaisesti tekee työnsä ja ei ole läsnä. Itse en koskaan halua tulla sellaiseksi. Haluan säilyttää asiakaslähtöisyyden, empatiakyvyn, kuuntelu- ja kosketustaidon. Siksipä onkin hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa itseään hoitajana ja miten voisi tulla entistä paremmaksi hoitajaksi. Asiakkaiden positiivinen palaute ruokkii aina ja antaa voimaa jatkaa eteenpäin. Ja tällaisista asiakaskontaktien lisääntymisestä innostun kovasti ja haluan antaa uusille asiakkailleni parasta mahdollista hoitoa mitä vain osaan. Toki on myös tilanteita missä oma ammattitaito ei riitä, tai asiakkaan olisi hyvä kääntyä lääkärin puoleen. On tärkeää osata myöntää itselleen ja asiakkaalleen omat rajansa ja ohjata hänet eteenpäin apua saamaan. Jos ammattitaito ei riitä silloin se ei riitä ja on turha vain leikkiä asian kanssa. Ammatillisuutta sekin!

Maanantaina vedimme kuluneen vuoden yhteen ja vertailimme sitä edelliseen. Katselimme kuukausia sillä silmällä miten mikin markkinointitempaus on näkynyt asiakasmäärissä. Totesimme viime syksyn olleen huomattavasti hiljaisempi sitä edelliseen verrattuna. Tuolloin meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka kautta saimmekin parisenkymmentä asiakaskontaktia. Levikki oli 10-12 tuhatta, joten siihen nähden kohtuu heikkoa, mutta näemmä silti näkyy asiakasvirtauksessa selkeästi tuon syksyn kohdalla. Viime syksynä meillä oli tuo Googlen sponsorilinkki ja se ei tuonut nostetta lainkaan samaan tapaan. Olemme jakaneet myös postilaatikoihin yrityksemme esitettä. jonka jakomäärä ei tietenkään likikään samaa luokkaa kuin Kauppakalenterin, sillä suoritimme jakamisen itse. Viime kevättalvella maaliskuun jaosta tuli alle 10 asiakaskontaktia. Toisaalta, nyt emme ole kuukausiin jakaneet mitään ja hiljattain kävi asiakas, joka kertoi saaneensa tuon esitteen ja siitä jääneen nimemme mieleen.

Näkyvillähän sitä pitääkin olla ja siksi varmasti jatkossakin jakaa esitettämme ihmisille, viedä kauppojen ilmoitustauluille lappuja jne kuten tähänkin asti. Joku huomaa ja tulee kokeilemaan. Paras markkinointikanava on ehdottomasti puskaradio, ja kyllähän se lämmittää myösomaa mieltä asiakkaan kertoessa saaneensa suosittelut työkaveriltaan, naapuriltaan, sukulaiseltaan, ystävältään. Silloin tietää itsekin onnistuneensa ja tehneensä hyvää työtä, työtä joka on miellyttänyt asiakasta. Onhan sekin totta, että myös ne huonot kokemukset leviävät, ja ehkä vielä paljon nopeammin ja paremmin kuin ne kehut. Siksipä otettaan hoitoon ei saisi koskaan päästää kirpoamaan eikä niitä huonoja hoitoja saisi tulla. Siltikin ihmiset olemme inhimillisiä, me hoitajatkin…

Tällä hetkellä joka tapauksessa iloitsen asiakasvirran nosteesta, johtui se sitten mistä hyvänsä. Ehkä tämä Suomen lamakin on taittumassa ja talous kääntyy nousuun, ihmiset uskaltavat taasen kuluttaa, ja jos näin on me teemme parhaan työpanoksemme ja tarjoamme ammattitaidolla hoitoja heille, teille!

Julkaistu

Vuoden ennakkoluuloton uudistaja ja kokeilija-palkinto sekä yrityksen arkisia asioita pohdiskellen

Marraskuun kolmantena lauantaina vietettiin perinteistä Fysioterapia-alan näkövammaiset ry:n iltajuhlaa, jossa palkittiin vuoden ansioituneita yhdistyksen jäseniä. Itse olin palkittujen joukossa: Vuoden ennakkoluuloton uudistaja ja kokeilija. Sain kunniakirjan ja puisen päivänkakkaran. Vuonna 2003 minut palkittiin Vuoden nuori –tittelillä. Tuolloin vielä työskentelin yhdistyksen ylläpitämässä fysikaalisessa hoitolaitoksessa. No nyt puhaltavat uudet tuulet, ovat puhaltaneet jo, jonkin aikaa. Oman firman pyörittäminen on ollut mielenkiintoista ja siitä on saanut itsensä näköisen, joten tunnustuksen/huomionosoituksen otin iloisena vastaan. Totuus kuitenkin on että syksy oli hiljasempi kuin edellinen. Joulun alla lahjakortteja kyllä ostettiin, mutta niidenkin menekki oli isompi edellisvuonna. En kuitenkaan ole painanut paniikkinappulaa. Moni alalla oleva on kertonut samaa, joten nousukautta odotellessa. Ja totuus on että firmalla menee hyvin järkevällä talouden hoidolla, joka selvästikin kannattaa.

Markkinointia on kuitenkin jälleen mietittävä sillä tuo Googlen ponsorilinkki päättyi kolmessa kuukaudessa – osumat tuli täyteen. Klikkauksia on tullut tuo 500 ja näytössä näkynyt yli 50.000 kertaa. Luvut tuntuvat hurjilta huomioiden asiakasvirtauksen. Tänään juuri soiteltiin ja kyseltiin kiinnostusta jatkoa ajatellen. Ei tällä kokemuksella kyllä haluta jatkaa sopimusta. Rahansa saa helpommallakin kankkulan kaivosta alas 🙁 Olen tullut siihen tulokseen, että puskaradio on parasta mainosta, mutta ensin täytyy saada riittävästi sanan levittäjiä asiakasvirtaukseen, jotta puskaradiolla pärjäilee. Ja kotisivuille pitäisi saada mahdollisimman pian linkki Googlen karttapalveluun ja Facebookin fanisivullemme. Näkövamman vuoksi kaikki ei vaan käy kädenkäänteessä eikä noita tietotekniikkataitojakaan ole tarpeeksi. Noh, kyllähän rahalla saa kaikki toimimaan, mutta pienyrittäjänä ei kuitenkaan ole resursseja maksaa kotisivujen ylläpidosta tai päivityksistä tuhansia euroja. No jospa tämän tammikuun aikana saisimme sivuillemme tarvittavat päivitykset ja lisäykset. Ja toivoa sopii myös tämän lamakauden taittuvan. Näin jouluaikaan emme ole kuitenkaan stressanneet mistään tuollaisesta vaan vietetty vapaata muutamia päiviä ihan tietoisesti, jotta hivenen tulisi lomaa ja irtaantumista työkuvioista. Näin kotona ollessamme ei tosin täysin onnistuneesti. Nyt on kuitenkin aika palata arkeen töidenkin suhteen. Saattaa vuoden lopun kirjanpito tms. ajan tasalle ja katsoa ja verrata edellisvuoteen… Että ei muuta kuin luottavaisesti eteenpäin!

Julkaistu

Maalipalloa ja kirjallisuutta

Huomaan vuoden vaihtuneen ja blogikirjoittelun jääneen, vaikka niin on ollut tarkoitus kirjoitella edes suhteellisen säännöllisesti. No onneksi puolustuspuheenvuoroja ei tarvitse pitää kuin itselleen, joten todettakoon olleen kiireinen syksy. No taitaapi se aikalailla paikkaansa pitääkin; joka ikinen viikonloppu jotain jouluun asti. Pidän kyllä siitä että touhua riittää, mutta jouluna nautin siitä kun ei ollut mitään sovittua menoa. Sain vaan nauttia joulusta avokkini kanssa hyvin syöden, rentoutuen kirjojen parissa. Lukutoukkaudestani en ole täällä juurikaan kirjoitellut. Minulla on aina menossa kirja joko äänitteenä tai pisteillä ja usein molempina samaan aikaan. Pistekirjojen lukijana olen vähän laiska, se on kovin kausiluonteista. Nyt minulla on menossa Nora Ropertsin kirja Sininen daalia. äänikirjana joulun aikaan kuuntelin Matti Yrjänä Joensuun Rautahuone sekä Wilbur Smithin Armottomat. Pidin molemmista kirjoista. Smith kuvaa asioita tarkasti, joskus ehkä liiankin tarkasti. Muistan aina Leobarti kulkee yössä-kirjassa kuvauksen siitä miten iso leobardi virtsasi päähenkilön päälle 😀 Uusimmissa Smithin kirjoissa jumitutaan välillä ehkä liikaa jatkuvaan sotimiseen. Armottomat onkin vanhempaa tuotantoa ja upposi minuun niin hyvin, että katselinpa nukkumatin leffateatterista viiltelypainajaisiakin. Joensuu on ollut minun suosikkikirjailija aina. Joskus minusta tuntuu, että Harjunpää on kuin Joensuu itse poliisityössään. Olen lukenut kaikki Joensuun kirjat ja kuullut kuunnelmat mitä niistä on tehty. Petteri Sallinen on ihan huippu näytellessään Harjunpäätä. Rautahuone oli taattua hyvää laatua. Pidin enemmän kuin edellisestä kirjasta Pahan pappi. Ja kirja tulikin kuunnelluksi käytännössä päivässä. No ei Smithiinkään kolmea päivää enempää mennyt… Oli kyllä huomattavasti pidempikin kuin tuo Joensuun kirja.
Nyt kuuntelen huomattavasti kevyempää, sillä menossa on kirja koirien tarinoita, kirjoittajina ovat olleet mm. Sinikka Salo, Tuija Lehtinen, Uma Aaltonen, Maija Lindroos jne. Ihanaa kevyttä koiraluettavaa 😀 Joskus olen miettinytkin, että mitä jos aikanaan ei olisi äänikirjoja tullutkaan jne. Ne niin paljon antaa sisältöä elämään ja myös voi kirjojen parissa oman mielikuvituksensa antaa lentää. Elokuvista ja näyttelijöistä tiedänkin hävettävän vähän, ja varmasti kirjallisuuden sarallakin paljon toivomisen varaa olisi. Todelliset klassikot kun tahtoo multa jäädä lukematta.

Maalipallon parissa meni neljä viikonloppua. Loka-marraskuun vaihteessa lajin parissa vietettiin kolme perättäistä viikonloppua. Ensin pelattiin sarjojen avausturnaus ja seuraavana puolestaan valmennusleirillä treenattiin, ja kolmantena jälleen sarjaturnaus. Nämä kaikki Pajulahdessa, jonne matka vie taasen tulevana perjantaina leireilemään. Kumpikaan sarjaturnaus ei ollut joukkueeltamme mitään huippuesitystä. Ehkä ensinmäinen turnaus oli kaksijakoisuudestaan huolimatta parempi kuin tuo toinen. Siinä nuljautin vähän vasenta nilkkaanikin, mutta onneksi selvisin säikähdyksellä. Leirillä puolestaan oli paljon erilaisia peliä parantavia harjotteita. Monet vielä uusia ja sujui takkuisesti. Tulevana viikonloppuna kuitenkin päästään niitäkin taasen varmasti harjoittelemaan. Ja se neljäs maalipalloviikonloppu oli viikkoa ennen joulua kun matkasimme Madridiin maajoukkueella kansainväliseen naisten maalipalloturnaukseen. Matka oli vain viikonlopun mittainen, mutta sattumuksia ei totisesti puuttunut. Samaisena viikonloppuna nimittäin lentoliikenne oli sekaisin keski- ja Länsi-euroopassa olleiden lumimyräköiden takia. Perjantaiaamuna saapuessamme kentälle yhdeksältä lentääksemme Amsderdamin kautta Madridiin klo 11.00, reitti vaihtuikin Prahan kautta. Ja tuo kone lähtisi vasta 16.45. Päivä Helsinki-Vantaalla kahvilaa vaihdellen joukkuehenkeä nostattaessa 😀 Puuhahan oli mulle sinänsä tuttua, sillä olinhan paria viikkoa aikaisemmin odotellut neljä tuntia myöhässä ollutta Kuusamon lentoa 😀 Prahan kone lähti lopulta 18 maissa. Uusi jännityksen aihe, ehtisimmekö Madridin koneeseen, mutta eipä ollut hätää. Prahan kenttä pieni ja kone tunnin myöhässä. Saavuimme hotellille yhden pintaan kun alunperin olisi pitänyt saapua iltapäivällä viiden maissa. Turnausjärjestäjiltä hieno ele, huoneissamme oli lautaset missä oli leipää ja salaattia. Aamulla seitsemäksi aamupalalle ja turnauspäivään, johon kuului neljä ottelua joista voitimme kolme. Sunnuntaina pelasimme kaksi ottelua, jotka sujuivat voitokkaasti. Jälkimmäinen oli turnauksen finaaliottelu Israelia vastaan. Ottelu meni vapaaheittokisaan asti. On pakko tunnustaa, että olin aika paniikissa mennessä suorittamaan omaa osuuttani. Tilanne oli tasan! Ja jotenkin ei ollut kovin itsevarma olo. Jotenkin kuitenkin tuon paskan epävarmuuden sain tungetuksi jonnekin… Torjuin pallon, ja vielä omalta huonommalta puoleltani. I S O  H U O K A U S :O Heittoon olikin paljon helpompi lähteä kun se mikä eniten jännitti sujui onnistuneesti. Heitin maalin, huh! Johdimme maalilla! Tämän jälkeen seuraavan pelaajan tarvitsi ottaa vain kiinni, peli olisi siinä, ja niin siinä kävi! Sitten aika kotimatkan… Aamulla kuulimme noista peruutetuista lennoista ja suljetuista lentokentistä. Ei ollut kovinkaan korkealla odotukset kotimatkan suhteen. Yllätys olikin suuri ja iloinen: saimme Amsderdamin kautta lennot Helsinkiin ja matka sujui niin sutjakkaasti, että saimme pinkoa tossua toisen eteen Damin kentällä ehtiäksemme koneeseen. Madridin kone oli – yllätys – myöhässä kriittisen puolituntia. Damissa laskeuduimme c-terminaaliin ja Helsingin kone tietystikin D-terminaalin perällä, mutta ei muuta kuin juoksuksi. Olen viimeksi käynyt 2001 Damin kentällä ja silloinkin juossut helvetisti kuullakseni vain ettei kone johon kiiruhdimme ollut edes vielä laskeutunut 😀 Noh, tällä kertaa juoksu kannatti, koneeseen ehdimme emmekä olleet ihan viimeisiäkään :O Saavuimme kotimaahan puolen yön jälkeen todetaksemme laukkujen jääneen matkan varrelle. Vielä ennen kotiin pääsyä täyttämään ilmoitusta tapahtuneesta. Jouluviikko sitten jännättiin ja odotettiin. Tiistaina kaksi pelaajaa sai laukkunsa, torstaina minä ja eräs toinen, perjantaina valmentaja. Parin muun pelaajan laukuista en tiedä. Toivottavasti kuitenkin kaikki ovat tavaransa saaneet takaisin. Maalipallo ei varmastikaan monelle kovin tuttu, joten käykääpä lukemassa www.maalipallo.net Ja lupaan jonain kertana selittää täälläkin lajia tarkemmin. Nyt en vaan jaksa 🙁

Julkaistu

Stressaava otoskleroosi

Elo- ja syyskuussa murehdin paljon kuuloani ja sitä, että joutuisin odottamaan 3-6 kuukautta ennen kuin pääsisin korvaklinikalle. Noh, lokakuun 1. ilahduin suuresti saamastani kutsukirjeestä, aika 26.10. Eli, reilu viikko sitten menin Kuulokeskukseen odottavin mielin. Tapasin kuulontutkijan, joka teki vielä joitakin tarkentavia kuulotestejä. Elokuusta pieniä muutoksia, mutta ei oleellista. Kyseli ajatuksiani kuulokojeesta ja passitti tapaaman lääkäriä, jonka kanssa keskusteltaisiin girurgisesta kuulonparannusleikkauksesta. Suuressa tyhmyydessäni kuvittelin, että nyt ratkaistaisiin mitä tuleman pitää. No ei se tietenkään niin yksinkertaista ollutkaan. Lääkäri ilmoitti, että Kuulokeskuksessa aletaan tekemään minulle kuulokojetta, mutta laittaa paperini korvagirurgille Korvaklinikan puolelle. Saan aikanaan kutsun tapaamaan girurgia, arvio 2 kk. Voi mennä ensi vuoden puolellekin. Hän kuulemma kertoo mahdollisen leikkauksen hyödyt, haitat, riskit, kannattaako leikata tms… Ja jos leikkaukseen päädytään, tällöin vasta minut laitetaan jonoon, joka kuulemma puoli vuotta. Lääkärin mukaan tämä on pitkä prosessi, mutta samanaikaisesti saan testata kuulokojetta. No pitkä prosessi tosiaankin ja tuntuu todella turhauttavalta. Minulla olisi haasteita elämässäni kuten esim. valmennuksessa olo maalipallossa. Huomaan turnauksissa ja treeneissä stressaavan kuuloasialla hirmuisesti, vaikka siitä ei onneksi vielä ainakaan ole erityisemmin ollut haittaa. En kuitenkaan pysty asettamaan itselleni henk.koht. tavotteita kun en tiedä voinko olla käytettävissä vai en. Mihin asti kuuloni riittää, koska mahdollinen leikkaus…??? Ja valitettavasti tämä kaikki on vaikuttanut intoon oheistreeneihin. Nyt pitäisikin pystyä tekemään isoja päätöksiä myös tuolla saralla. No tuon korvaongelmani kanssa on vain elettävä ja maltettava odottaa asioiden etenemistä. Ja muutenkin tuo kuulo on minulle niin kallis aisti, että hirvittää. No tämän kuun lopulla menen kokeilemaan kuulokojetta. Onko se sitten apuvälineeni loppuelämän? Häiritseekö se miten paljon? Kuinka paljon vaikuttaa suuntakuuloon? Voisinko saada leikkauksesta paremman avun? Sen verran lääkäri sanoi tinnituksesta, että toisilla se poistuu tai vähenee leikkauksen myötä, mutta ei kaikilla. Olisin halunnut keskustella myös niskojeni jumiutumisesta, jonka selkeästi koen liittyvän kuulon alenemiseen. Pinnistelen kuullakseni paremmin, jännitän kropallani ilmeisen paljon jne. No en saanut tilaisuutta puhua tästä. Uskallanko odottaa, että girurgilla olisi enemmän aikaa minulle ja huolilleni, peloilleni, vai istunko huoneessa 5min päätökseni kanssa mitä tehdään. Huh, kun onkin epävarma olo. No lääkärin luona käynnin jälkeen kävin vielä otattamassa korvastani muotin kuulokojetta varten. Sen jälkeen sainkin lähteä.

Jäin pohtimaan miksi minulle hommataan kuulokojetta ennen leikkauspäätöstä. Eikö se ole turha, jos leikkaukseen päädytään? Tai ainakin toivottavasti leikkauksen myötä jäisi turhaksi. Ja henkilökohtainen apuväline, on varmasti kalliskin. Vai tuleeko tässä mukaan näkövammani, että voin saada jonotuksen ajaksi apua kuulokojeesta. En oikein tiedä mitä siltä kuulokojeelta osaisin odottaa, entä mahdollisesta leikkauksesta. Jos yhtään netistä lukemaan on luottamista leikkauksen onnistumismahdollisuudet on hyvät etenkin, jos vikaa ei ole sisäkorvassa. Toisaalta moni leikkauksessa ollut keskustelupalstoilla on kirjoittanut olleensa kolmessa, jopa neljässäkin leikkauksessa. Otoskleroosissahan kyse käsittääkseni liiallisesta luutumisesta, joten käsitänköhän oikein, että leikkauksenkin jälkeen tuo luutuminen jatkuu ja aikanaan tukkeuttaa proteesin mahdollistaman äänen etenemisen sisäkorvaan. Kellä se on nopeampaa, kellä taas hyvin hidasta. Lääkärithän puhuvat kyseisen kuulovian olevan johtumisvika. Vertaistukea olen löytänyt kovin vähän, toisaalta en ole tutkinutkaan kuulovammaisten liittojen tms. sivustoja. Jotenkin – naurettavaa kyllä – ajatellen etten ole kuulovammainen. Erään näkövammaisen kanssa olen kirjoitellut ja hän on saanut leikkauksesta ison avun ja on tyytyväinen tämän hetkiseen elämäänsä kuulemisen suhteen. Hän on rohkaissut minua antamaan leikkausluvan. Keskustelupalstoilta löytyy joitakin kirjoituksia, mutta olisin ehkä toivonut löytäväni enemmänkin. Jos joku otosklerootikko osuu lukemaan tätä vuodatusta, olisin kiitollinen yhteydenotostasi! Jään odottamaan kutsua korvagirurgin vastaanotolle ja yritän olla liikoja stressaamatta asialla. Huomenna lähden maalipallovalmennusleirille ja vietän siellä koko viikonlopun a taatusti kuuloni joutuu lujille, mutta jos vain osaan olla stressaamatta, hyvä niin!

Julkaistu

Lyhyesti kuulumisia: miltä asiakasvirta näyttää

Siitä on kuukauden päivät kun kirjoitin markkinoinnista. Tällä hetkellä yritykseni Facebook-sivuista tykkää 94, joista yli 70 on myös omalla kaverilistallani. Minun pitäisi saada omille kotisivuille myös tuo Facebookin tykkää-painike, mutta emme valitettavasti tiedä miten sen saa sivuille linkitetyksi. Tarkoitus olisi sivuille linkittää myös tuo Googlen karttapalvelu.Sponsorilinkki on näkynyt Googlen etusivulla nyt muutaman viikon ajan. Tuo ei ole tuonut toivotusti asiakasvirtaa. Ehkä joitain kauempana asustavia olemme saaneet asiakkaaksemme. Tuo sponsorilinkki ei kuitenkaan ole sanottavasti parantanut työtilannetta. Tämä syksy on ollut erikoinen, koska on ollut kohtuu hiljaista. Moni muukin hieroja on valittanut samaa. Liekö huippukuuma kesä vienyt ihmisten rahat, vai ollaanko edelleen taantuman jälkikourissa? Ei uskalleta kuluttaa. Onneksi kuitenkin tilanne on täysin hallinnassa eikä hälyytysnappia tarvitse painaa. Tässä tulee oman kodin yhteydessä työtilojen hyöty esille. Ei ole työtiloista vuokrakuluja tms. Nyt elämme marraskuuta ja tämän pitäisi olla ehkä niitä syksyn vilkkaampia kuukausia. Aavistuksen liian hiljaista tilannetta ei kuitenkaan kannata jäädä murehtimaan; joulu lähestyy ja lahjakorttien myyntiin kannattaa satsata ja niiden markkinointiin. Varmasti sukulainen, ystävä tai läheinen ilahtuu saamastaan lahjasta hierontaan tai hemmotteluhoitoihin. Näin pimeään ja harmaaseen sopii hyvin esim. kuumakivihieronta tai Lämmin suklaahieronta.

Julkaistu

Kiireinen viikko monella tapaa

Vauhdikas viikko on takana. Nyt mukissa Hopeapilvi –nimistä vihreää teetä, avokkini katsoo nyrkkeilyä ja otetaan ihan rennosti saunomisen jäljiltä raukeina.

Tällä viikolla on ollut paljon töitä. Työmäärää nosti lomalaisten hieronnat, tosin nyt työt jakaantuivat molemmille kahdelle päivälle. Lisäksi avokkini hoiti vakiohierontakeikkapaikallaan tiistaina ja torstaina jolloin itse hieroin lomalaisia lomapaikalla sekä kotona oman firmamme asiakkaat. Avokin lomalaisten hieronnat olivat maanantaina ja keskiviikkona milloin itse tein töitä kotona. Omat asiakkaat keskittyivät loppuviikkoon, joten maanantaina ennätin hoitelemaan Opaskoirakerhon asioita. Lokakuun kerhoillassa olimme Kampissa teemana ruuhkassa liikkuminen. Marraskuussa on ulkoasusteiden ja jalkineiden esittelyä sekä loppukuusta pikkujoulut Partiopoukamassa. Ensi vuoden toimintaa suunnittelemme jo nyt. Tammikuun lopulla olisi tarkoitus järjestää viikonloppukurssi Porvoossa. Tarkoituksena saada hyviä harjoittelumahdollisuuksia kaupunkiliikkumiseen. Aika-ajoin on hyvä kävellä opaskoiran kanssa siten, että joku näkevä katsoo miten liikkuminen sujuu, miten koira hakee esim. suojatiet, ovet, portaat tms. Ja jos on jotain ongelmia, niitä koetetaan ratkaista ja. Peesarit eivät kuitenkaan ole kouluttajia vaan vapaaehtoisia apureita. Käy tutustumassa osoitteissa

www.peesarit.fi

www.opaskoirayhdistys.fi

www.opaskoirakoulu.fi

Tiistaina töiden jälkeen piipahdin Tupper-kutsuilla. En ole varsinaisesti mikään Tupper-fani, vaikka myönnettävä on, että tuotteet ovat kestäviä ja korkealaatuisia. Sorruin tekemään pienet ostokset minäkin. Kutsujen emäntä oli leiponut aivan ihania kala- ja kinkkutuulihattuja 😀 Itselläni oli viime viikon lauantaina Evelacen Alusvaatekutsut, ja sieltä tuli tehtyä isommat ostokset. Avokkinikin sai omansa 🙂

Keskiviikkona sain hoidettavakseni kaksi ihanaa koiraa ihmisasiakkaiden lisäksi. Päivään kuului myös kirjallisia töitä, firman kuukausilistojen tekoa laskelmineen. Illalla rentoutumaan harrastuksemme maalipallon pariin. Nykyisin meillä on keskiviikkoisin tekniikkaharjoitukset joidenka perään olen vinkunut vuosia. Vihdoinkin treenit ovat toteutuneet. Selkeästi tekniikkatreenien myötä huomaa pelaamisessaan kehitystä ja varmuuden paranemista. Töitä tosin on edelleen, mutta tekniikkaharjoitukset motivoi ja antaa hyvän fiiliksen.

Lomalaisettorstaina hierottua kiireisesti kotiin töitä jatkamaan. Ei päivän päätteeksi paljoa tarvinnut miettiä mitä puuhaisi. Pakkaaminenkin Opaskoirayhteyshenkilöpäiviä varten jäi perjantaiaamuun.

Ne pidettiin lauantaina Ylöjärvellä. Perjantaina ennen yhteyshenkilöiden saapumista Opaskoirayhdistyksen hallitus kokoontui. Iltaa vietettiin saunoen, kuulumisia vaihtaen ympäri Suomea tulleiden ihmisten kanssa. Lauantaina oli se virallisempi osuus. Kävimme tämän vuoden toimintaa läpi ja ensi vuoden Opaskoirakerhojen suunnitelmia.

Kotimatkasta ei sattumia puuttunut. Emme saaneet asemalla apuja, jouduimme koirinemme liukuportaisiin. Onneksi huomasin kepillä ajoissa ettei mitään vahinkoa syntynyt. Laiturillekin löydettiin lopulta ja junaan päästiin. Tosin yhden koiran putoaminen laiturin ja junan väliin aiheutti sydämen tykytyksiä… Onneksi koira selvisi säikähdyksellä. Jäi kuitenkin mietityttämään miten sen laiturin ja junan välinen rako voi vaihdella niin paljon, ja tuntuu aika pelottavaltakin. Oma koirani hyppäsi reippaasti portaille määrätietoisena. Junassa vielä tuli ilmi, että menomatkalla oli leimattu meidän tulomatkan liput, mutta onneksi konnari antoi meidän jatkaa matkaamme.

Kotona minua odotti avokki juustolautasen ja punaviinipullon kera, nam… Ihanaa!

Ja tänään vietin aikaa ystäväni kanssa Kauneus- ja terveysmessuilla. Löysin aivan huipputukevat urheiluliivit, laastarimallisen kylmägeelin, kuivattuja marjoja, luomusuklaata ja teetä. Oli kiva vaan kuljeskella ja tutustua tuotteisiin ja höpötellä ystävän kanssa. Kotona vielä saunomista ja rentoa illanviettoa… Tästä jaksaa aloittaa uuden viikon.

Julkaistu

Yrityksen nimen tunnetuksi tekeminen

Yrittäjänä tulee pohdituksi erilaisia markkinointikeinoja. Itselleen pitäisi löytää se toimivin ja paras markkinointikanava. Markkinoinnin saralla mahdollisuudet ovat moninaiset ja palvelun tarjoajia riittää yllin kyllin. Itse tunnen kihisevää raivoa aina kun saan puhelun jostakin yrityshakemistopalvelusta. Puhelu aloitetaan aina fraaseilla ”ollaan tekemässä tarkistusta” tai ”ollaan päivittämässä yrityksenne tietoja”. Aivan kuin minulla olisi kyseinen palvelu, vaikka todellisuudessa sellaista en ole ottanut. Nykyisin katkaisen nuo alkufraasit toteamalla etten ole ottamassa mitään maksullista palvelua. Jos kuuntelee liian kauan kohta huomaat postilaatikosta löytyvän tilausvahvistuksen. Pidän suurinta osaa kusetussysteemeinä ja yrittäjä on aivan liian aseeton niitä vastaan. Siksi tunnen kihisevää raivoa aina saadessa tuon kaltaisia puhelinsoittoja. Monen yrityshakemiston sivuilta kuitenkin löytyy minunkin firman perustiedot. Ja asiakkaiden kanssa jutellessani ei oikeastaan kukaan sano hakeneensa tietoa yrityshakemiston kautta. Kyllä se on google ja sieltä yrityksen kotisivut suoraan.

Minullakin on omat kotisivut ja kun ne avattiin puhelin alkoi kummasti piristä. Totuus kuitenkin on ettei kotisivut riitä. Nimeä on saatava tunnetuksi.

Reilu vuosi sitten meillä oli mainos Kauppakalenterissa, jonka levikki oli n. 10.000 taloutta. Siihen nähden asiakasvirta oli todella heikko, vaikka toisaalta nyt jälkikäteen joku saattaa todeta meidän olleen kalenterissa joskus ja muistaneen nimen sitä kautta tai siinä on ollut tuttu vivahde.

Yllättävänkin tehokkaaksi olemme huomanneet mainosten jakamisen ihmisten postilaatikoihin. A4-koon normipaperi, jossa on hoitomuodot esitelty lyhyesti ja niiden hinnat, yrityksen logo ja yhteystiedot. ja tuo paperi tuntuu kantavan yllättävän pitkänkin ajan päästä vielä hedelmää. Moni sanoo lukevansa paperin jo senkin takia ettei se ”kilju” metrien

päästä olevansa mainos. Erottuu mainosten joukosta olemalla ei-mainoksen näköinen, vaikka mainos onkin. 😀

Internetin puolella olemme ottaneet Googlen karttapalvelun ja sponsorilinkkitoiminnon, jonka saimme kesällä kuukauden ajaksi karttapalvelun kaupan päälle. Tuolloin asiakasvirta kasvoi jonkin verran ja nyt etenkin avokkini halusi ottaa toiminnon vuodeksi eteenpäin. Itse olen huonojen yrityshakupalveluiden myötä hiukan skeptinen. Niin paljon tulee noita kusetusmyyntisoittoja, että olen ehkä liiankin epäluuloinen, jos joku on oikealla asialla. Aika näyttää toimiiko tuo sponsorilinkki vai ei. Lasku on maksettu, joten reilun viikon päästä palvelun pitäisi toimia.

Uusimpana yritelmänä on Facebookissa yrityksen omat sivut. Ne ovat tätä kirjoittaessa olleet avoinna 2 vuorokautta ja tykkääjiä 54. Toivotaan ainakin nimen tulevan tunnetummaksi tuotakin kautta. Reilu vuosi sitten perustin yritykselle oman ryhmän, mutta jotenkin tutnuu nuo ryhmät jääneen sivujen varjoon ja jalkoihin. Näillä mennään tämä syksy: Googlen karttapalvelu ja sponsorilinkki, mainosten jakaminen, Fb-sivut, postituslista, puskaradio.Tuo puskaradio onkin yksi parhaista markkinointikanavista. Se toimii molempiin suuntiin, niin positiivisista kuin negatiivisista kokemuksista puhutaan. Toivottavasti kuitenkin niistä positiivisista enemmän.

Julkaistu

Minustako kuulovikainen sokeuden lisäksi? Otoskleroosi diagnosoitu

Elokuun alussa hakeuduin yksityiselle korvalääkärille korvan tinnitusoireen vuoksi. Sitä on ollut enempivähempi jo pidempään. Tuon lomalaisten hierontaputken aikana oire paheni ja välillä tuntui korvassa olevan varsinaiset ”bileet”. Elin toivossa, että korvaan olisi vain kertynyt vaikkumoskaa. Olin tosin edelliskesänä käynyt putsauttamassa korvani. No eipä tuota toivomaani likaa löytynytkään ja sain lähetteen kuulotutkimuksiin. Lääkäri testaili ääniraudalla eri puolelta päätä kuuluvuutta ja arveli vian olevan välikorvassa. Näin sokkona aivan karmiva ajatus kuulon menettämisestä. Kysyinkin heti voiko tämä johtua keskosuudestani ja sain kuulla keskosuuden lisäävän kuuroutumisriskiä, mutta silloin vika on sisäkorvassa eikä niinkään parannettavissa. Ja tässä vaiheessa lääkäri uskoi ettei tässä tapauksessa ole sellaisesta kysymys. Ei muuta kuin kuulotutkimuksia odottamaan ja panikoimaan kotiin. Hän väläytti mahdollisuutta vian olevan kuuloluissa joidenka operointi girurgisesti parantaa kuuloa. Kumpi siis pelottavampaa, kauheampaa tuollainen toimenpide vai kuuroutuminen. Noh, sanomattakin selvää, vaikka tuo toimenpiteen mahdollisuuskin pelotti ja pelottaa edelleenkin.

Kuulotutkimuksen ensinmäisessä osiossa kuuntelin piippauksia luureista ja naisäänen sanomia sanoja. Todettiin kuulon alentumaa olevan myös toisessa korvassa. Se tuntui masentavalta ja pelottavalta. Taas hiipi mieleen, jos kuuroudunkin kokonaan. Toki olen tavannut kuurosokeita ja tiedän apuvälineitä olevan paljon tms. Silti se mahdollisuus on karmea. Sokeuteeni olen sopeutunut hyvin ja sen olen hyväksynyt osana minua, mutta kuinkahan kävisi tuon kuuroutumisen kanssa.

Kuulotutkimuksen toisessa osiossa katsottiin miten ilmastoituneet korvat ovat, ja se puoli on kunnossa. Tämän jälkeen jälleen eräänlaiset luurit korville ja piippauksia eri taajuudelta ja voimakkuudella. Tässä tutkimuksessa mitattiin kuulolihaksen – tai jotain sellaista – supistuvuutta. Ja minullahan se ei supistunut ja vian välikorvassa sijaitsemisesta vahvistui. Se oli sinänsä helpottava uutinen.

Lääkärille menoaamuna jännitti mitä tämä sanoisi. Hän kovasti lohdutteli minua, että tämä kuulovioista on ns. helpoin, ja jos kuulovikansa voisi valita, se olisi tämä. Vasemman korvan ei pitäisi enempää heiketä ja kokonaan kuuroutumista ei tarvitse pelätä eikä tämä ole mailmanloppu. Kirjoitti lähetteen korvapolille, jossa selvitellään kuulokojeen mahdollisuutta huonompaan korvaan tai girurgista toimenpidettä. Saan joskus 3-6 kk päästä sinne kutsun. Diagnoosi on otoskleroosi. Nyt yritän elää normaalisti ja luottaa kaiken menevän hyvin ja minun kuulevani vielä pitkään. Silti välillä mietityttää. Ei ehkä pitäisi lukea netistä kaikkea mahdollista. Joku otosklerootikko valitti ettei kuule muovipussin rapinaa tms. Ite kyllä sellaiset äänet kuulen. Matalalla ja hiljaisella äänellä puhuttu on hankalaa kuulla, tai kaikuvassa isossa tilassa puhe jonkinmoisen väölimatkan päästä.

Minun rakkain harrastukseni on ollut pitkään näkövammaisten joukkuepeli maalipallo ja tänä syksynä olen palannut valmennukseen. Laji vaatii toki kuuloa ja jännitinkin miten ämmän käy. Onneksi pallon kulkusissa kirkas ääni, joten kuuluu hyvin ja pelaaminen voi jatkua – toistaiseksi. Peliurani oli jo loppua pari vuotta sitten sairastuttuani keuhkoveritulppaan. Marevan-lääkityksen vuoksi tauko venyi yli puoleen vuoteen, koska piti välttää iskuja, kolhuja tms. Ja niitä maalipallossa tulee väkisinkin. Vuosi sitten pääsin kuitenkin palaamaan treenaamiseen ja Suomen sarjaturnauksiin. Kuulohuolista huolimatta jatketaan innolla eteenpäin ja mennään niin pitkälle kuin rahkeet riittävät ja terveys. Viime viikonlopun valmennusleiri antoi uskoa ettei tämän hetkinen kuulotaso ole esteenä. Ja nyt ei muuta voi kun odotella kutsua korvapolille, ja sen jälkeen katsotaan mikä ratkaisuksi.

Julkaistu

Miniloma mökkeillen

Miniloma on vietetty mökkeillen. Vuokrasimme kolmeksi vuorokaudeksi mökin Hartolasta. Lähdimme sinne maanantaina ja kotiuduimme tänään. Sää ei näyttänyt niitä parhaita puoliaan. Pois lähtiessä satoi vettä ja 12 astetta lämmintä. Tärkeintä kuitenkin oli muutaman päivän irtautuminen arkirutiineista.

Joka ilta saunoimme parisen tuntia. Valitettavasti uiminen jäi, sillä olenhan tunnollinen yrittäjä; räkätaudissa loman ajan. Maanantaina kurkku kipeänä ja nyt nuha, josta toivottavasti kuitenkin pääsen eroon mahdollisimman pian. Onneksi ei kuitenkaan ole kuumetta noussut.

Lähdimme tiistaina avokkini ja opaskoirani kanssa pitkälle lenkille. Tarkoitus ei ollut tehdä ihan yli kahden tunnin reippailua, mutta niin siinä kävi. Kävelimme mökiltä yleiselle uimarannalle, olisiko ollut kolmisen kilometriä. Takastullessa menimme tienhaaran ohi, josta olisi pitänyt kääntyä vasemmalle. Tuo käännös olikin paljon aikaisemmin mitä muistimme ja painalsimme reippaina ohi parisen kilsaa 🙁

Koirani yritti ilmeisesti näyttää paikkaa, mutta totesimme, että ei se vielä tästä ole. Valitettavan usein virheitä koirakolle tulee juuri tuon takia, että ei luota tarpeeksi koiraan. Noh, saimmepahan ainakin 4 kilsaa lisää reippailua 😀 Tässä vaiheessa on varmaan syytä mainita, että myös avokkini on näkövammainen. Hänellä on etenevä silmäsairaus. Lukunäkö on mennyt lähes kokonaan, liikkumisnäköä on jäljellä. Maasto ja maisema oli kuitenkin tuolla niin saman oloista ja tienhaarat kapeita metsäteitä, joten näitä sattuu. Löysimme takaisin ja se on pääasia ja eikä meitä tuo reiilu lisäys lenkkiin haitannut. Itse asiassa kroppaan tuli tosi hyvä olo sen jälkeen. Opaskoiranikin pääsi lenkin jälkeen irrottelemaan mökin pihassa. Tämä 8v Labbisuros rakastaa keppejä ja luontoa ylipäätään. Energiaa on valtavat määrät ja iloisuutta. Tienviertä pitkin kävellessä tunsi miten poika oli innoissaan ja häntä kuulemma heilui vaakatasossa opastaessaan minua. Minusta on kiva ja tärkeää palkita opasta hyvästä työstään ja mikä parempaa kuin päästä nuuskimaan, juoksemaan vapaana ja saada leikkiä koiran leikkejä. Nuo kaikki kun on kiellettyä valjaissa ollessa. Valitettavasti täällä kaupungissa vapaana pitomahdollisuudet ei ole aina niin hyvät.

Tosiaan sää ei ollut kovinkaan suosiollinen meille. Maanantaina kun lähdimme paistin ollessa uunissa jouduimme kävelyltä kääntymään takaisin ukkosen ja sateen takia. Tuolla pitkällä lenkilläkin tihutti, mutta onneksi vain tihutti. Illalla satoi jo enemmän. Eilen tuli pikkukuuroja vähän väliä ja jouduimmekin kovan kuuron alta kääntymään lenkiltä sateensuojaan. Eilisiltana tosin paistoi aurinko kauniisti, mutta illempana ilma viileni selkeästi ja tänään olikin jo tosi surkee sää meidän siivotessa mökkiä. Mielestäni on tärkeää, että mökin jättää siihen kuntoon kuin se on ollutkin. Puistimme matot, imuroimme, lakasimme saunan ja kuistin. Tiskit tietysti tiskattiin ja astiat omille paikoilleen niiden säilytyskaappiin.

Nuo lomapäivät vietimme ilman mitään aikatauluja. Saunomiseenkin käytimme parisen tuntia joka ilta. Puilla lämmitettävä sauna on kyllä niin ihana paikka. Mukava oli myös istua kuistilla saunatauoilla mehua juoden. Ei ostettu saunasiidereitä tms. välttyäksemme turhilta kaloreilta.

Tiistai-iltana saunan jälkeen tosin nautiskelimme pullollisen ranskalaista kuoharia, joka on maustettu mustaherukalla. ja ns. naposteluherkkuina meillä oli taas Linkosuon ruissipsejä ja zazikia, nam! Joskus pitäisikin itse tehdä tuota zazikia, saisi siitä vahvempaa ja parempaa 😀 Jotta ei kuulosta liian nipotukselta tunnustetaan, että oli meillä kahvi- ja teehetkiin itse valmistettu marjapiiras. Tuntui mahtavalta istua teetä juomassa kaikessa rauhassa; ei ollut kiirus mihinkään. Työt jäi mukavasti taka-alalle. Toki työpuhelin oli mukana ja ajanvarauksemme. Muutama soitto tulikin, mutta ei lomatunnelmaa haitannut. Mukavaa kun saamme uusia asiakkaita ja vanhoja palaa. Ja paluu arkeen tapahtuukin heti huomenna, joten pikkuhuilin jälkeen tästä se taas lähtee!