Julkaistu

Terveellisen ruuan päivä ja ajatuksia laihtumisesta

Käsittääkseni Satu Silvon omistama Sivoplee on tunnettu ja suosittu lounaspaikka. Meilahdesta korvalääkäristä matkasimme ratikalla Hakaniemeen ja päätimme lounastaa Silvopleessa. En ollutkaan käynyt siellä koskaan aikaisemmin. Ruoka oli todella herkullista. Söimme Pufeepöydästä ja annoksen hinta määräytyi annoksen painon mukaan. Ehdottomasti yksi suosikeistani oli omenasipulisalaatti, jonka ohjeen voisin huolia itsellenikin 😀 Kukkakaali ei kuulu suosikkeihini, mutta kevyesti höyrytetty ja pestolla maustettu versio olikin mitä parhainta herkkua. Marinoidut kikherneet ja keltainen kiivi vei myös kielen mennessään. Lohikäärmehedelmä ei maistunut oikein miltään, ei hyvää eikä pahaa. Taatelikaalisalaatti oli yllättävän hyvää huomioiden etten ole taateleiden ystävä. Linssejä pääsin maistamaan ja eivät nekään hassumpia olleet. Lämpimänä söin tomaattisessa kastkkeessa olevia kasviksia, kesäkurpitsaa, munakoisoa, paprikaa. Ravintolasali on korkea, joten paikassa oli kovin kaikuisaa ja vähän sellanen työpaikka- tai kouluruokalafiilis. Ruoka teki minuun vaikutuksen.

Silvopleen vieressä olikin Ekolo, joten sinne ostamaan Falafel-jauhoseosta ja kokeilumielessä kookosvettä ananaksella ja kirsikalla maustettuna. Falafel-pyörykkäseos maksoi Ekolossa 2.90 e ja saman tuotteen saa Hyvinvoinnin verkkokaupasta hintaan 2.49, joten seuraavan kerran kun teen Hyvinvointiin tilauksen listalle myös nuo uudet herkut 😀

Ja kun ”ruokasnobpailussa” alkuun päästiin kävelimme Hakaniemen halliin ostoksille. Vaikka kuhafileiden hinta tuntuikin aika suolaiselta ostimme niitä. Mukavaa saada vaihtelua loheen välillä. Tänään siis aterioimmekin pannulla paistettua kuhaa omilla yrteillä maustettuna(sitrusbergamontia, basilikaa ja tilliä), lisukkeena höyrytettyä parsakaalia ja uusiaperunoita.

Ihanan terveellistä ja herkullista!

Juustotiskiltä löytyi kotimaista vuohenjuustotsettaria ja brandipähkinäjuustoa. Ja sorruin ostamaan kylmäsavuporoa 200g. Järkyttävän kallista! Ah, mutta niin ikiharvinainen herkku. Avokille vielä raakatuoremakkaraa possusta yrtein ja valkosipulilla maustettuna. Huh, rahaa meni ehkä liikaakin, mutta nautitaan arvokkaasti hyvästä ruuasta. Ja vielä ennen kotiutumista ihan tavisruokakauppaan S-markettiin, josta Harmaakuonolle kaalia, porkkanaa, meille salaattiainekset, luonnonjugurttia jne.

Tästä ruokashoppailusta voinkin hypätä aiheeseen mitä olen jonkin verran viime aikoina miettinyt. Olimme nimittäin viikonloppuna eräissä juhlissa, jossa tarjolla mm. ”peitettyjä nakkeja”, eli voitaikinan sisään laitettu nakinpalasia, dallaspullaa, sipsejä ja jotain niitä suikerosipsejä 😀 Booli valmistettu lantrinkinaan Funlihgtiä. Aspartaamia sisältäviä tuotteita olen vältellyt jo pidempään ja tuo mehu on yksi kammotuksista nykyisin. Toisaalta paikalla oli myös diabeetikoita, joten sinänsä ymmärrän haetun sokerittoman vaihtoehdon, jotta kaikki voisivat juoda samaa. Enkä halua moittia tarjoilua, mutta olen tainnut ”kasvaa” toisella tavalla ruokailijaksi 🙂 Miten ystävä- ja kaveripiiri siihen suhtautuu? Olenko ruokasnobi? Viihdytäänkö seurassani ruokailumuutoksistani huolimatta? Toisaalta tämä on minun elämäni ja jos koen laadukkaan ruuan tärkeäksi ja nautinnolliseksi, miksi en toteuttaisi itseäni? Eivät ne todelliset ystävät katoa. En kuitenkaan haluaisi etääntyäkkään, mutta jos se hinta on maksettava maksan sen. Terveys ja laadukas ruoka ovat kuitenkin elämän hyvinvoinnin kannalta oleellisia asioita. Ja onneksi on niitä samanhenkisiäkin ihmisiä ympärilläni ja toivottavasti täällä ”blogimailmassa” myös löytyy uusia kontakteja. Kyllä minä juhlissa vähän maistelin tarjolla olleita herkkuja, mutta huomasin miten vähän niistä välitinkään.

Laihduttamisestani olen tähän mennessä kirjoittanut aika vähän, mutta ehkä erilaisia laihdutusblogeja löydettyäni rohkaistun siitäkin kirjoittamaan enemmän. Olen lyhyt, vain 156 cm pitkä, ja aina olen ollut pyöreä ja en ole aikuisiälläni painanut alle 60 kiloa koskaan. Ja tuo onkin tavoitteeni, vielä joskus painaa alle 60 kg. Kymmenen kiloa pitäisi saada pois. Tällä hetkellä paino on jymähtänyt paikalleen. Heilahtelee kilon verran, joten nyt täytyisi löytää ”lääkkeet” uuteen painon laskuun. Jojoilusta haluan ehdottomasti eroon ja varmasti tämä ruokainnostuskin kertoo omaa kieltään toivottavasti pysyvästä muutoksesta. Motivaatiota on ainakin helkkaristi. Minun äitini ja minun molemmat mummut ovat olleet pyöreitä. Olen leveälanteinen, joten ”kukkakeppiä” minusta ei saa tekemälläkään. Jos oikein vaatisin itseltäni, pudotettavaa voisi olla jopa 15-18 kg, mutta tässä vaiheessa tuo 60 kilon rajapyykin alittaminen on se mihin pyritään. Laihdutuksesta en halua pakkopullaa, vakavaa touhua. Sen pitäisi pystyä tekemään rennosti ja hyvällä fiiliksellä, joten endorfiini jyllätköön jatkossakin.

Julkaistu

Sadeviikon ruokaelämyksiä ja blogien toimivuustaistelua

Tällä viikolla kävin ensinmäistä kertaa Ekolossa ostoksilla. Ruohonjuurea ehkä vähän pienempi valikoima, mutta mukavia löytöjä jälleen. Ostin saunajuomaksi itselleni sekä avokille limsapullot. (Valmistajaa en valitettavasti muista) Limsa sisälsi luonnon väriaineita ja valmistus käymismenetelmällä, tuotteessa ei kuitenkaan alkoholia. Makuina Seljankukka ja appelsiini-inkivääri. Maistoimme toisiltamme, joten kumpikin maku tuli tutuksi. Juomassa vähän hiilihappoa eikä mielestäni kovinkaan voimakas maultaan. Varmasti parempi vaihtoehto limsoille, kemikaalisotkusiidereille tms. No onneksi meiltä saunominen sujuu ihan vedenkin voimalla. Harvoin kahdestaan ollessamme meillä onkaan mitään erityisempää saunajuomaa. Viimeksi taisi olla huhtikuussa, kun sain lääkäriltä korvaleikkauksen jälkeen saunomisluvan. Silloin ostin kuivaa omenasiideriä Englannista pari pulloa per nokka. Tuolloin saunoimmekin yli kaksi tuntia. Se oli ihana ilta.
Ostoskoriin ”eksyi” myös oliiviöljyä sekä sitruunalla maustettua oliiviöljyä, tummia seesaminsiemeniä, jotka ovat paketin kyljen mukaan vaaleita siemeniä ravintorikkaampia sekä ruskeita linssejä. Mun on pakko tunnustaa etten linssejä ole käytännössä syönyt koskaan. Toukokuussa ollessamme intialaisessa syömässä maistoin vähän yhden seurueen jäsenen lautaselta 😀 ja hyvää oli. Nyt pitääkin etsiä joitakin hyviä linssiruokaohjeita, jotta pääsen testaamaan. Ostin toisenkin uuden kokeiltavan, nimittäin Bauckin Falafel-pyörykkäjauhoseoksen, josta Hyvinvoinnin verkkokaupassa sanotaan:
Gluteeniton taikinaseos falafel-pyöryköihin. Pyörykät sisältää mm.
kikhernettä, kuminaa ja persiljaa.Luomutuote. Gluteeniton, Maitoproteiiniton, Laktoositon, Hiivaton.

Ainesosat
Kikherne* (rouhe ja jauho), merisuola, kumina*, persilja*,
valkosipulijauhe*, korianteri*, valkopippuri*. (*= luomu)

Ravintosisältö / 100 g jauhetta
Energiaa, 1624 kJ / 384 kcal
Proteiinia, 22,0 g
Hiilihydraatteja, 59,3 g
Rasvaa, 6,5 g

Valmistus
1. Lisää paketilliseen Falafel-seosta 2,5 dl vettä..
2. Sekoita massa tasaiseksi ja anna turvota noin 15 minuuttia.
3. Sekoita taikinaa vielä kerran ja pyöritä kostein käsin pieniä
pyöryköitä.
4. Paista kuumassa oliiviöljyssä kauniin ruskeiksi.

Falafelista tulikin minun uusi herkku. Olivat todella hyviä salaatin kanssa, jossa oli mm. salaattia, basilikaa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, siemeniä, vuohenjuustoa, Seuraavalla kerralla aion valmistaa joko kermaviili- tai tomaattikastikkeen lisukkeeksi, sekä lisätä ainakin yhden valkosipulin kynnen ja vähän yrttejä pyörykkäseokseen.

Viime päivinä ollaan saatu vettä reilusti. Välillä on satanut aivan kaatamalla, hirveä kohina kuulunut katolta. Ilma on ihanan raikas ja tuoksuva ja se saa hyvälle tuulelle sateisuudesta huolimatta. Grillailut on jäänyt tällä viikolla yhteen kertaan. Ystävä vieraili 5kk-ikäisen labbispennun kanssa. Koirat vetivätkin melkoista painia takapihalla. Tosin mun Harmaakuono ei aivan pennun vauhdissa pysynyt. Haastoi leikkiin ja oli erittäin sosiaalinen. Että sellainen vanheneva opaskoira 😀 Grillissä paistui kasvisnyytit(munakoiso, kesäkurpitsa, paprika soijassa ja valkosipulissa oliiviöljyä unohtamatta), itse maustetut broilerfileet sekä Halloum-juusto, joka on suurta herkkuani. Pienoisena miinuksena sen suolaisuus. Jälkkäriksi kamomillateetä. Ystäväni autteli minua tämän blogin kanssa, jotta sain lukemani blogit teidänkin nähtäväksi. Siinä ilmeni meidän lukevan useampaa samaa blogia

Nyt olenkin taistellut miten päästä osallistumaan blogeissa käytäviin keskusteluihin. Nuo turvallisuustarkistukset ei ie8:lla onnistu. Ruudunlukuni ei vaan lue vaadittuja numerokirjainyhdistelmiä. Ja perjantaina järkytyksekseni totesin ettei kommentointi onnistu enään niihinkään missä tuo turvallisuustarkistus on pois päältä. Lähetä kommentti-painikkeesta ei vaan tapahtunut kerrassaan mitään. Kirosin bloggerin ja ruudunlukuni syvälle jonnekin. Eilen asensimme koneelleni Firefoxin lisäpalikan Webvisum, joka mahdollistaa nuo turvakodien luennan, jippii!!! Päivällä blogeja lukiessani kuitenkin koko ajan tuli ”yhteysvirhe”-herjaus, joka ilmeisesti johtui sivun liian hitaasta vastaamisesta. Koin suurta turhautumista. Illalla kuitenkin Firefoxin kautta onnistuin kommentoimaan, joten ehkäpä tämä tästä. Pääsen jakamaan ajatuksiani teille muillekin keskusteluissa.

Ja lopuksi on vielä tehtävä tunnustus 😉 Avokki osti kaupasta perunasipulisekoitusta, broilerfilesuikaleita ja fetaa ajatuksena tehdä folioon nyyttejä ja grilliin. Noh, ei tuonne sateeseen jaksettu, joten tehtiin uuniin vuokaan laatikko. Maustoin broilerin soijahunajalla, lisäten valkosipulia ja Chiliä. Otin uunivuuan esille broilerin lilluttuaan marinadissaan riittävän kauan ja jääkaapista ruokakermaa. Mietin vielä onkohan meillä sitä, avokkini kun ei kermasta maininnut. Kas, käteen osui purkki ja minä iloisena toteamassa kermaa olevan. Kaadan tuon KERMAN vuokaan, lisään vähän mustapippuria ja vuorisuolaa. Maistaessani onko mausteita riittävästi toteankin kaataneeni astiaan vaniliakastiketta 😀 :O Kiroan ja avokkini miehisesti toteaa ”no siitä tulee vaan makeampaa”. Olin jo viemässä sotkua pois. Ihmettelin, että oikeastiko se meinaa, että ruoka tehdään siihen. Noh, tehtiin 😛 Ja olihan se makuelämys! Uunista tuli jännittävä hivenen makea tuoksu. Ryhtyessäni syömään ja saadessani fetan palan suuhuni, räjähdin hersyvään nauruun. Se maku oli niin huvittava 😀 Avokki totesi olevansa niin nälkäinen ettei ehdi maistella. Lisää ei kuitenkaan ottanut 🙁 Mietti kuitenkin, että pääruuassa tulee myös jälkiruoka samaan annokseen 🙂 Uskokaa vaan, saan tästä mahtavasta ruuasta kuulla pitkään. Toisaalta avokki voi syyttää vain itseään halutessaan tuon laitettavan uuniin. Ehkä hällä jyrräsi vielä treenin jälkeinen endorfiini, penkistä nousi kevyesti 120 kg!

Julkaistu

Blogi sai uuden nimen: Endorfiinista voimaa

Blogin nimi vaihtui Yritys ja harrastaminen-nimestä Endorfiinista voimaa-nimeen. Tämä siitä syystä, että yrittäjyydestä kirjoitukset ovat jääneet lähes kokonaan ja terveys- ja treenijutut laadukkaalla ruualla höystettynä lisääntyneet. Yritykseni merkitsee yhä ja on tärkeä osa elämääni, jatkossakin varmasti sivuan myös sitä puolta elämästäni. Endorfiinin jyllätessä kropassa, on aivan huippumahtava olo niin fyysisesti kuin henkisesti. Tuon fiiliksen kokee parhaiten hyvän treenin jälkeen. Siitä saa voimaa joka tasolla, joten miksipä ei Endorfiinista voimaa 😉 Huippuolo tulee myös onnistuneista makuelämyksistä, laadukkaasta ruuasta, vaikka tällöin ei endorfiini jyllää niin kirjaimellisesti kehossa, mutta se HYVÄ FIILIS. Se on tavoittelemisen arvoinen. Ja etenkin sen pitkäkestoisuus. Elämä ei kuitenkaan ole yhtä _endorfiinia_ ja niitä paskojakin päiviä tulee, on elämän huolet ja murheet. Tarkoitus ei siis ole tästä tehdä mitään yltiöpositiivista tekopirteää blogia, vaan juuri sellainen miltä minusta milloinkin tuntuu ja endorfiini antakoon voimaa henkiseen jaksamiseen ja superihanaa oloa kroppaan. Ihminenhän on kokonaisuus. Ja tämä ihmiskokonaisuus pujahtaa nukkumatin kanssa treffeille ja jatkaa kirjoittamista päiväsaikaan pirteämpänä. Teki vielä vaan mieli postata nimenmuutosfiilikset 😀

Julkaistu

Helleviikon kesäpuuhat ja ruoka

Kylläpäs tuo sää nopeasti muuttui; eilisiltana vielä huokailua kuumuudesta ja nyt jo joutuu pohtimaan suojatako yrtit ensi yöksi kylmältä. Tuo mennyt lämpöaalto käsittääkseni on kesäkuussa aikas harvinainen ilmiö täällä Suomessa. Rakastan kesää ja kesäpuuhastelua, mutta välillä helteillä iskee ahdistus/masennus omasta näkövammaisuudestaan. Ei voi vaan heittää sandaaleja jalkaansa ja lähteä rannalle tai hengailemaan jonnekin muualle. Tai no voi, mutta eihän se yksin ole mukavaa, tuskin näkevästäkään… No joka tapauksessa tuo ahdistusfiilari on kurja ja inhoan sitä. Onneksi en kärsi siitä kovin usein, lähinnä kuumina kesäpäivinä, jos en pääse toteuttamaan kesäpuuhailua ja purkamaan kesäenergiaani. Tälle hellejaksollekin tuo ahdistus ehti vierailulle pariinkin otteeseen, mutta onneksi positiivinen luonne vie yleensä voiton, ja pääsin nauttimaan kesästäkin. Tosin Harmaakuonon nivelrikkoepäily lisäsi paskaa oloa, mutta helpotus oli suuri epäilyn osottauduttua vain epäilyksi.

Toissasunnuntaina kävimme Hakaniemen torilla kiertelemässä ja shoppailemassa. Avokkini osti mm. säilykkeessä käristysporoa ja kauppias korosti ettei tuotteessa ole säilöntäaineita. Harmaakuono sai pari poron luuta joista onkin takapihalla nautiskellut meidän grillaillessa. Ostin luomupuolukkahunajaa, jota ajattelin kokeilla smoothieksiin. Kalakauppiaalta ostimme herkullista kylmäsavusiikaa ja Kivikylän pisteestä avokille maksamakkaraa ja savupalvia. Lopuksi ehdimme vielä istuskella ja nautiskella upeasta säästä ennen kuin matkajatkui. Avokki tuli kotiin ostoksineen ja me avustajani kanssa lähdimme Ruohonjuuren tapahtumaan Liiku itsesi iloiseksi-lenkille. Lähtö tapahtui Kampin Ruohonjuuren edestä. Ensiksi hivenen pyörittelimme kroppaa ja sitten matkaan. Kiersimme kahdesti Töölönlahden. En ole aikaisemmin sielä käynytkään ja tuntui aika hienolta löytää sellainen paikka ihan ytimestä. Ihmisiä oli paljon liikkeellä ja jotenkin ihana leppoisa tunnelma. Kahviloissa paljon väkeä. Harmaakuono olisi mielellään käynyt meressä viilentymässä, mutta eihän sinne saaste- ja rytyrantaan voinut poitsua laskea. Poika selkeästi kärsi kuumuudesta ja etenkin toinen kierros meni hissutellen. Tuolloin tietysti pohdin paljon tuota nivelrikon mahdollisuutta, johtuuko matelu siitä. Noh kuvauksien mukaan ei.

Palattuamme Kampin Ruohonjuureen pääsimme siellä maistelemaan kookosvettä ja erilaisia pähkinöitä. Kookosvesi maistui hyvältä. Ehkä se olisi ollut vielä parempaa, jos olisi ollut vähän kylmempää. Tapahtumaan osallistuneet sai Ruohonjuuresta tuotekassit joidenka arvo oli n. 50 euroa. Kassista löytyi mm. Ecoverin tiskiainetta ja yleispuhdistusainetta, Frantsilan kylmägeeliä, Quinoasuklaapatukoita, Mango-energiapatukoita, pikkupusseja erilaisia muroja, kookosöljyä, luonnonkosmetiikkanäytteitä, Auringonkukansiemenleipätaikina-aines(vähähiilarinen), spelttipuurojauhoannospussi jne. Maanantai-ilta menikin niitä merkkaillessa pisteille. Ostimme keittiöön uuden keittiölipaston. Sinne ”purkitimme” mun terveysruokatuotteet ja purkkeihin merkinnät pistekirjoituksella mitä missäkin on. Nyt on tosi kätevää avata vain laatikko ja lukea purkin kannesta mitä siinä on. Meillä on paljon sinänsä kaappitilaa, mutta kaapit ovat kapeita ja korkeita, ei siis kovin käytännöllisiä tälläselle pätkälle. Nyt ei tarvitse kurotella ja varmasti kaapit ja lipaston laatikot pysyy siistimpinäkin, ainakin toivon niin. On muuten aika hassua, mutta jotenkin tuntuu tärkeältä, että nuo terveysruuat ovat siistissä järjestyksessä 😀 No kyllä toki siisteys on muillekin tavaroille, esineille ja tuotteille ihan tervetullut juttu. No joka tapauksessa tuolloin sunnuntaina vielä ennen kotiin lähtöä kävelimme Stockmannin herkkuun, josta ostin kolmen litran pönikän kylmäpuristettua omenamehua, joka on täydellisen hyvää, suosittelen lämpimästi! Sorruin ostamaan myös Siemencroishantteja, joihin olen hurahtanut Thehuoneessa. Kotona olikin ihanaa istuskella ulkona herkuttelemassa sellainen teen kanssa ja rentoutua kirjan parissa. Luen tällä hetkellä pistekirjoituksella Nora Robertsin kirjaa Musta ruusu, joka on jatkoa kirjalle Sininen daalia. Ei mitään huippulukemistoa, mutta pihakeinussa menee kivasti 😀 Kun luen ulkona luen mielummin pisteillä kuin äänitteenä. Samalla on ihana kuulostella lintujen laulua ja muita kesän ääniä. Jos istuisin siellä kirja korvilla moni ihana kesä-ääni jäisi kuulematta 🙂 Ja se tuntuisi jotenkin epäsosiaaliselta. Nukkumaan mennessä kuuntelen aina kirjaa.

Keskiviikkona treenasimme avokin kanssa yhdessä kotikuntosalilla. Ehkä hellepäivää voisi paremminkin viettää. Ei vaan, meillä oli tosi hauskaa ja treenin jälkeen ihana olo. Mä penkkipunnersin ihan perussettiä ja sit apuliikkeinä käsipainopenkkiä ja pystypunnerrusta. Ylätaljalla vetoja eteen myötä- sekä vastaotteella, kulmatangolla hauiskääntöjä, kahvakuulalla heilautuksia, kyykkyjä tanko niskan takana jne. Sainkin jalat treenistä tosi kipeeks. Ne onkin mun heikko kohta ollu aina. Ylipäätään vapailla painoilla treenaaminen on ollut mulle aina hankalaa, koordinaatio yms. Taitaa valitettavasti tällä näkövammalla olla osuutensa asiaan. Oikeastaan vasta avokin myötä olen oppinut paremmin ja yläkropassa koordinaatiota löytyykin aika kivasti ja penkkipunnerruksessa tekniikkakin toimii. Mutta ne jalat, jalat… Kahvakuula on kyllä oikeesti tosi mahtava treeniväline. Sen kanssa kehittyy koordinaatio, voima, kestävyys, kehon hallinta jne. Siinä on oikeastaan vain mielikuvitus rajana. Mut kun ne pirun jalat tulee niin pirun kipeeks 🙁 No kyllä se helpottaa kun treenikertoja tulee tiiviimmin. Ja treenikipu on tervettä, ei se tapa, vaikka portaiden nousu ja lasku onkin tuskaa. Joka tapauksessa treenin jälkeen oli niin huippufiilikset. Mulla oli brotskujuomana muuten smoothes, jossa oli hamppuproteiinia, raakasuklaata, parapähkinöitä, macajauhoa, vettä vuorisuolalla ja sitruunalla sekä mustikoita. Hunajaa siihen olisi voinut vähän heittää, olisi ollut ehkä vähän pehmeämmän makuista. Mutta muuten sotkotus oli ihan jees. Suihkun ja venyttelyn jälkeen grilli kuumaksi ja broilerfilepihvit paistumaan, jotka olin marinoinut soijahunajalla ja pippurilla. Lisukkeena salaattia, jossa rukolaa, jäävuorta, tomaattia, kurkkua, paprikaa, raejuustoa ja hunajameloonia. En ole oikein aikasemmin rukolasta tykännyt, nyt se maistui ihanan kesäiseltä, joten aika-ajoin kannattaa testailla makuja uudestaan mistä ei ole pitänyt. Niistä saattaa ruveta tykkäämäänkin. Mulle kävi kyl just näin rukolan suhteen.

Perjantaina kävelimme avustajani kanssa kauppaan ja ostimme grilliin munakoisoa, kesäkurpitsaa ja bataattia. Pintaan vuorisuolaa ja pippuria. Ja kalatiskistä ahvenfilettä, joka oli kallista kuin faaan… Teki kuitenkin mieli saada jotain muuta kalaa vaihteeksi kuin lohta. Kauppias kertoi kalan tulleen heille edellisiltana Oulusta, joten olihan se sen pari päivää vanhaa ja eihän se aivan tuoreelta enään maistunut, vaikka ihan hyvää olikin. Omista yrteistä kalaa maustamaan pääsi sitruunamelissa ja ruohosipuli. Jälkkäriksi ostimme mansikkahimossamme ruotsalaisia mansikoita, jotka oli kovia ja onttoja sisältä. Varmasti säilöntäaineiden kyllästämiä kemikaalikammotuksia eikä hivellyt kenenkään meistä makuhermoja.

Lauantaina kävimme retkeilemässä Kaunissaaressa pienellä porukalla koirinemme. Lauttamatka kesti tunnin ja lautta lähti Vuosaaresta. Itse Kaunissaarta ei ihan hirveästi valitettavasti kierretty, koska aika meni grillikatoksella lettuja- ja makkaraa paistaen.

Kuvaaja: Sini Merikallio

Letut puolukkahillolla olivatkin herkullisia pitkästä aikaa. Makkrasta en nykyisin oikein välitä. Jos syön makkaraa sen pitäisi olla jotakin todella laadukasta ja vähärasvaista. Ei kuitenkaan keinotekoisesti kevennettyä. Mutta ilman makkaraa pärjään loistavasti ja ehkä kerran parissa kuukaudessa voin syödä yhden makkarankin. Ehkä letuista huolimatta kuitenkin parasta oli kun koirat pääsi rentoutumaan ja uimaan.

Kuvaaja: Sini Merikallio
Siinä vilistikin iloisesti neljä koiraa veteen lotraamaan. Ja varmasti helteisenä päivänä vesi viilensi oloa mukavasti. Ainakin paluumatkalla Harmaakuono nukkui tyytyväistä ja onnellista koiraherran unta. Lepäily jatkui kotona takapihan nurmella piehtaroinnin merkeissä mun lukiessa kirjaa keinussa. Mukavan kesäpäivän iltaan kuuluu grilli ja näin tälläkin kerralla. Possun ulkofilepihvit chilitahnalla ja valkosipulilla marinoituna sekä salaattia, jossa mm. rukolaa, appelsiinia, kurkkua, tomaattia, kurpitsan siemeniä, montsarella-juustoa. Ulkona on ihana vain istua kuunnellen lintujen iltakonserttoa ja nauttia muki teetä herkullisen illallisen jälkeen. Ai joo: lauantaiaamun smoothies: yksi avokado, pari pikkumittaa hamppuproteiinia, lusikallinen pellavansiemenrouhetta, 2 dl mustikoita, pari lasia vettä, jossa suolaa ja sitruunan mehua, kurpitsansiemeniä… Piti nälän hyvin loitolla. Lettukestien alkaessa mulla ei ollut vielä edes nälkä. Smoothieksen vetäsin ennen ysiä ja lettuja söimme kahden paikkeilla. Että hiljalleen alkaa löytyyn eri tilanteisiin toimivia smoothiessekoituksia. Se on kyllä ihan huippujuttu! Mut nyt taitaa olla aika lopettaa taas tämä ruuasta jauhanta. Onkohan mulla kohta yhtäkään lukijaa???
Julkaistu

Tunteita, riipaisevia tunteita harmaakuonon nivelrikkoepäilyn johdosta


Istun takapihalla olevassa puutarhakeinussa kesästä nauttien ja tartun tässä kirjoituksessa kipeään aiheeseen opaskoirasta luopumiseen. Näin meille ei onneksi vielä käynyt, sillä tiistaina otetuissa röndgenkuvissa ei ollut mitään löydöksiä. Joka tapauksessa tämän viikon aikana ehti pohtia paljon asioita, ja oikeasti tajusi kuinka paljon tuo karvainen apulainen merkitsee. Miten pahalta pelkkä ajatuskin sen eläköitymisestä saatika lopettamisesta tuntuu.
Poika on avannut minulle niin paljon uutta ja liikkuvampaa mailmaa. Kävelynopeuteni on moninkertaistunut valkoisen kepin kanssa liikkumiseen verrattuna. Liikkumisesta on tullut jouhevampaa ja olen saanut mahtavia kokemuksia erilaisissa opaskoiratapahtumissa joista voisi mainita esim. Lapin vaellus, peesaripatikat, retket eri luontokohteisiin jne. Olen tutustunut moneen uuteen ihanaan ihmiseen ja saanut uusia ystäviä. Ja miten koira onkaan myös verraton ystävä, aina iloinen kotiin tullessa tai töihin puettaessa. Häntä huiskaa valjaat nähdessään ja monesti pieniä kenguruhyppyjä kielloista huolimatta. Kyllähän sen on koiran ottaessa tiennyt, että se vanhenee ja jonain päivänä siitä on luovuttava. Ajatus on kuitenkin tuntunut kaukaiselta, mutta tosiasia on kuitenkin, että opastusvuosia on jäljellä maksimissaan 2.5 ja pojan täyttäessä 12 eläkepäivät alkavat joka tapauksessa. Vuosi sitten opaskoirien eläkeikä laskettiin 13 vuodesta 12 vuoteen, ja mielestäni se on hyvä asia. Kyllähän moni on asiaa myös protestoinutkin. Miksi koira ei voisi opastaa, jos on terve ja hyväkuntoinen? Mielestäni on kuitenkin hyvä koiran saadessa nauttia eläkepäivistä mahdollisimman terveenä ja hyväkuntoisena. Onhan se tehnyt pitkän ja vaativan työuran. Miksi se ei siis voisi saada loppuelämästään olla vain onnellinen tavallinen koira koiran metkuineen. Haistella lenkeillä, liikkua rennommin, tehdä asioita vanhan koiran tahtiin. Haluan ainakin oman oppaani saavan nauttia tuosta kaikesta, jos vain mahdollista. Oma tuska ei saa mennä koiran hyvinvoinnin edelle.

Viikko sitten menimme opaskoirakoululle eläinlääkärille rokotuksia varten. Selvisi kuitenkin ettei tänävuonna rokotuksia tarvita. Kynsien leikkuun yhteydessä ilmeni kiputila oikean takatassun kintereessä. Lääkäri oli heti sitä mieltä, että se on kuvattava ja suljettava nivelrikon mahdollisuus pois. Hänen mielestään nivelrikko ei heti eläköitytä koiraa, tietysti riippuen oireista ja miten pitkälle se on edennyt. Arveli koiran voivan opastaa vielä vuodesta kahteen. Sitten oltaisiinkin jo hyvin lähellä pojan eläkeikääkin. Kotiuduttuani mietin paljon tuota pojan eläköitymisasiaa. Avokki lohdutti sanomalla koirasta tulevan hänen eläkeläiskoira, että se saa olla kotonaan. Tästä on aina välillä puhuttu ennenkin. Muistan erään saunakerran kun avokkini sanoi oikein painokkaasti, että koiraa ei anneta mihinkään vaan hän pitää sen. Se liikutti minua kovasti ja tunsin suunnatonta helpotusta. Siitä huolimatta tunsin suunnatonta surua ja tuskaa miettiessäni, nytkö on tullut sen aika, ja miten pian se tapahtuu käytännössä jne. Pojan tilalle uusi opas tuntuu myös aika pelottavalta ajatukselta, vaikka nyt tietääkin paljon enemmän kuin nykyisen koiran saadessaan. Monesta asiasta on oppinut ja tietää miten on tehtävä toisin, kenties paremmin, johdonmukaisemmin jne. Ja sitten on muistettava uuden oppaan olevan täysin oma persoonansa, se on erilainen kuin tämä minun nykyinen harmaakuononi. Uusi voi olla paljon rauhallisempi, epäsosiaalisempi tai jotenkin muuten erilainen. Sen kanssa taistellaan kenties eri asioista. Ehkä liikaveto ei ole ongelma vaan paikalleen jämähtäminen. Huh, miten sitten osaankaan toimia??? Ja jos harmaakuono viettää eläkepäiviään haluammeko toisen koiran talouteemme? Vastaus on kyllä, koska haluan reippaan liikkumiseni säilyvän, laajan ulkoilumahdollisuuksien pysyvän jne. Että voin ulkoilla pitkiä lenkkejä myös ilman ihmiskaveria. En asu yksin ja avokin mielipidekin merkitsee toki. Hän sanoikin pari päivää sitten minun ottavan uuden koiran pojan eläköityessä. No kuten sanottua kuvista ei vikaa löytynyt, joten asiasta ei vielä tullut ajankohtainen, herätti kuitenkin siihen, että asiat on hyvä tehdä selväksi hyvissä ajoin eikä paniikin keskellä.
Tiistaina näin ensinmäistä kertaa rauhoitetun koiran. Harmaakuonolle annettiin piikki,jonka jälkeen tämä jonkin aikaa touhotti, asettui pötköttämään tarkkaavaisena. Lopulta myös kuono laskeutui lattiaan. Tavallaan se tuntui jopa pelottavalta. Koira oli niin liikkumaton eikä reakoinut mihinkään. Kuvien oton jälkeen sain pojan viereeni ja poika herätepistoksen. Pitkään se vielä nukkui. Kokeilin vaivihkaan hengittääkö se, tuntuuko sydämen syke ja helpotus oli suuri tuntiessani ne 😀 Tästä kokeilusta olin täysin hiljaaa. Hiljalleen jätkä nosteli päätään ja alkoi katselemaan ympärilleen. Nousi seisomaan, oli kuin patsas. Mietti varmaan, mikä hitto häneen oli iskenyt. Seistessään takapää meinasi tippua ja koira nuokahteli. Pyysin istumaan, istuikin ja rojahti takaisin kyljelleen. Totesi vissiin ettei jaksa olla vielä pystyssä. Pois lähtiessämme poika käveli reippaasti autoon. Ilta oli hyvin rauhallinen. Herra lähinnä nukkui eikä pyytänyt ruokaa. Annoimmekin ruuan vasta seuraavana aamuna. Tuli tassuttamaan kahdeksalta avokkia, nyt olisi vähän nälkä 😀

Kuvauksissa oli myös toinen opaskoira, nuori tyttö, jonka selkä notkahtelee ja pää riippuu valjaissa. Selkeää vikaa ei löytynyt, tutkimukset jatkuvat sen osalta. Aika kurjalta tuntui, sillä koira on vielä nuori, mutta jotain on pahasti vialla. Toivottavasti tyttö kuntoutuu ja voi jatkaa hyvää elämää, jos ei oppaana niin muuten. Reissussa olin opaskoirakoulun työntekijän kanssa. Puhuimme myös koirien eläköitymisestä ja minulle oli uusi tieto terveystarkastus mikä koirille tehdään eläkkeelle siirryttäessä. Minusta se oli huojentava tieto. Myös se, että eläkelläisoppaat voivat käydä opaskoirakoululla lääkärin vastaanotolla maksaen lääkkeet ja tarvikkeet itse. Olen aina jatellut, että toivottavasti harmaakuonoa hoitanut lääkäri voisi jatkaa pojan hoitamista loppuun asti. Nyt kuitenkin nautimme vielä yhteisistä lenkeistä, yhdessä kulkemisesta kesäkuumuus huomioiden. Voi miten tuo eläin onkaan minulle sydäntä riipaisevan rakas. Niin rakas, että haluan sille hyvän ja arvokkaan loppuelämän. Se on niin paljon muutakin kuin apuväline. Inhoankin tuota ”apuväline”-termiä opaskoirien kohdalla. Ei se mikään väline ole, on elollinen olento, lihaa ja verta. Ei sellainen ole väline, se on opaskoira! Ja koska tuo sydämen sulattaja vuosivuodelta sietää kuumuutta huonommin ja huonommin lähden Mustiin ja mirriin ostamaan viilentävää kaulapantaa ja mahdollisesti myös petiä. Kuulin vinkkiä sellaisista ja haluan kokeilla niitä. Ja vielä lukijoilleni: Harmaa kuono tuli tähän keinun eteen jalkoihini laskien kuononsa varpailleni. Se hellyys tuntuu niin hyvältä ja liikuttavalta. Ja minun on ihan pakko rapsuttaa korvan takaa ja silittää kuonon päältä mistä tiedän sen pitävän.

Julkaistu

Kuulumisia toukokuulta

Toukokuun postaukset käsitteli tiiviisti ravitsemus- ja terveysjuttuja. Toki elämääni kuuluu muutakin, joten jos nyt onnistuisin kertomaan kuulumisistani jättäen ruokajutut tässä kirjoituksessa vähemmälle. Katsotaan onnistunko, sillä takana on ihana grilliateria, joka muodostui täytetyistä tomaateista(juustoa ja valkosipulia), bataatista, kesäkurpitsasta ja paprikasta. Kasvisten pinnalle vuorisuolaa ja pippurirouhetta, nam! Herkullista ja kevyehköä ruokaa. Eilisille vieraille tarjoilimme kaslerpihvit ja fetasalaattia kera aurinkokuivatuin tomaatein. Kasler oli ehkä hivenen liian rasvaista meidän makuumme, mutta muutoin herkullista. Keskiviikkona grillissä paistui lohimedaljongit ja lisukkeena vihersalaatti johon lisätty Parmesania ja omenaa. Alkuviikosta paistoin maustamattomia broilerfilesuikaleita maustettuani ne itse soijahunajamarinadissa. Suikaleet oli kunnon lihaa, ei marinadimössöä, joka palaa pannulle. Ruoka oli herkullista. Söimme sitä täysjyväpastan kanssa. Itse laitoin tuota pastaa lautaselleni hyvin vähän, koska yritän jättää pastojen syömisen hyvin vähälle. Avokkini mietti syödessään, että meistä taitaa tulla ruuan suhteen vaativia/ronkeleita. Noh, mietimme samaan hengen vetoon miksi ei satsata laatuun ja omaan hyvinvointiinme. Niin, mun piti kirjoittaa nyt muusta kuin ruuasta 😀 On vielä pakko mainita sen verran, että maanantai-iltana leivoin Seesam-keksejä korvaten valkoisen sokerin intiaanisokerilla ja vehnäjauhon speltillä. Jännitti vähän lopputulos, mutta herkullisia tuli ja ehkä olivat vähän terveellisempiäkin 😀

Toukokuun puolessa välissä pelattiin Suomen maalipallosarjojen päätösturnaus Synapsiassa, Helsingissä. Itse en varusteita ylleni pukenut, mutta joukkueen penkillä istuessa tunsin suonissani halun kentälle. Tuntui todella mahtavalta kuulla hyvin vastustajan päädystä mitä siellä tapahtuu, joten ei ihme pelihalujen heräämisestä. Joukkueemme pelasi päivän aikana neljä ottelua voittaen kaksi ja häviten kaksi. Sijoituimme sarjassa kolmanneksi. Pelien jälkeen kävelimme pienellä porukalla lähellä olevaan intialaiseen ruokailemaan. Ruoka olikin herkullista ja ravintolassa tunnelma rauhallisen rento. Söin lammasta yrttitomaattikastikkeessa ja jälkiruuaksi intialaista maitoon valmistettua teetä. Kotoa olimme lähteneet puolikahdeksalta ja kotiuduimme Euroviisujen alettua kotiin. Teetä ja viisuja puolinukuksissa, joten ei muuta kuin unille. Euroviisuista mainittakoon vielä sen verran, että jopa tykkäsin Suomen edustusbiisistä ja ennakkoodotuksethan olivat suuret ja tulos siihen nähden laihahko. En tosin seuraa kyseistä musiikkitapahtumaa mitenkään kovin intensiivisesti. Korkeintaan finaalia, jos satun olemaan telkan tai radion äärellä eikä ole parempaakaan tekemistä.

Ja emmehän voi ohittaa Suomen jääkiekon mailmanmestaruutta. Kisoja tuli seurattua enempi vähempi iltaisin. Tuota finaalia seurasin lapsuudenystäväni ja avokin kanssa. Olikin jännää viettää ilta ystävän seurassa, sillä meillä on melkein 20 vuoden takaa paljon yhteisiä jääkiekkomuistoja. Silloin fanitimme Tapparaa ja Tsekkejä. Nyt fanaattisuus oli kadonnut ja mitaliseremonioita seuratessa uni painoi silmiä. Siitä huolimatta se oli hieno suoritus joukkueelta ja varmasti ansaitsivat juhlansa. Jotenkin tuntui tympeältä kauhea kritiikki mitä juhlimisesta saivat osakseen. Toki edustustilanteissa urheilijan pitää olla hyvässä kunnossa jne, mutta juhliakin voi edustavasti, vaikka humalassakin. Ei siitä Suomen nuoriso pilalle mennyt!

Alkukuusta lenkkeilimme paljon ja pääsin eräänä perjantaiaamuna 14 kilsan lenkille Pitkäkosken ja Haltialan maisemiin. Kuuntelimme Pitkäkosken kohinaa, pellolla kiurun laulua, pitkospuilla Sirittäjän viserrystä, tunnustelimme puita ja kasveja, painelimme pitkin polkuja… Pellolla harmaakuono sai rentoutushetkensä ja pääsi kirmailemaan vapaana ja kyllä poika siitä nauttikin. Edellispäivänä olimme Keskuspuistossa n. viiden kilsan lenkillä tarkoituksena lukea tiedotetauluja, mutta yhtäkään ei osunut reitille. Reitille osui kuitenkin hevosia ratsastajineen ja Ruskeasuon urheiluhallin kahvio sekä Aurooran sairaalan lähellä oleva minikaupunki, joka on osa jotain esteettömyysprojektia. Pienoiskaupungista löytyi kohokartta pistekirjoituksella olevine selityksineen. Samaisella viikolla kävin uimassa pitkästä aikaa. Postauksissa olen muuten ohimennen maininnut penkkitreenistä ja 12 viikon ohjelmasta. Noh, persiilleenhän homma meni, sillä milloin mistäkin syystä treeni on siirtynyt ja siirtynyt, joten uusi alku on edessä.

Piti olla todellinen kokouksien- ja järjestötouhujen viikko, mutta flunssa vei voiton. Alkuviikosta ehdin istumaan kahdessa opaskoirayhdistyksen hallituksen tapaamisessa ja Fan ry:n toimikunnan kokouksessa skypen välityksellä. Näkövammaisten keskusliiton Liittovaltuutettujen ja hallituksen yhteiseen seminaariin enkä Liittovaltuuston kokoukseen kyennyt. Sunnuntain opaskoirakerhon retki Sipoonkorpeen oli pakko myös jättää väliin. Minusta on puolikuntoisena aivan turhaa rehkiä ja singota paikasta toiseen. Uskon sairauden talttuvan nopeammin kun antaa pariksi päivää aikaa sairastamiselle, ja näin kävi tälläkin kerralla. Seuraavan viikon tiistaina olikin ihanaa lähteä ystävän kanssa keskustaan shoppailemaan. Kävimme Ruohonjuuressa, Punnitse & säästässä ja Stockmannin herkussa, joten kokeiluun tuli taasen uusia terveysruokia kuten esim. hamppuproteiini ja karpalojauhe. Samaisena päivänä sain tilaamani tuotteet Hyvinvoinnin verkkokaupasta, joten mulla oli joulu!

Taisin joskus keväällä kirjoittaa täällä halusta kokeilla uutta, löytää mukavia harrastuksia. Mainitsin muistaakseni tandempyöräilyn ja ratsastuksen. Pyöräily on vielä toteuttamatta, mutta ratsastamassa olimme reilu viikko sitten Nurmijärvellä Mintsun ratsastustilalla.
Varasimme 1.5 tunnin Issikkavaelluksen. Minulla oli rauhallinen hevonen ja avustajana nuori tyttö, jolla hevonen oli liinassa. Hän auttoi minua aina tarpeen mukaan ja kyllähän sitä tarvetta olikin 😀 Olen viimeksi ratsastanut 18 vuotta sitten, ja silloinkin ratsastus kesti korkeintaan puolisen tuntia. Hevosen selkään nousu sujui hyvin. Alussa tuntui hurjalta hevosen liikahtaessa, mutta liikkeelle päästyämme hiljalleen siihen alkoi tottua. Hymy tuli kuitenkin vasta puolivälin jälkeen. Silloin vasta laskin myös hartiat ja osasin olla rennommin. Alamäet tuntui pahimmilta, mutta onneksi olivat aika lyhyitä pätkiä. Välillä mietin pysynkö satulassa vai valunko hepan pään yli maahan 😀 No en valunut

Puolitoistatuntia sujahti kuitenkin kohtuullisen nopeasti ja jalat tulivat parin päivän viimeellä kipeiksikin. En kuitenkaan oikein osannut hepalle pohkeita antaa. Lähden kyllä ehdottomasti ratsaille uudemmankin kerran, ja alustavasti ollaan suunniteltu ratsastusta tälle kesäkuullekin.

Saimme kutsun 50-vuotisjuhliin ja pukeutumiskoodina naamiaisasu, joten ei muuta kuin Kaisaniemen Karnevaali/pilailukauppaan ostoksille. Avokki pukeutui meksikolaispontsoon, sompreeroon, kiharaperuukkiin ja viiksiin. Minulla oli intiaaninaisen mekko ja rasvalettiperuukki.

Jaloissa nahkanauhasta tehdyt korut joissa helmiä ja sulat. Avustajani teki nuo korut peittääkseen kenkien epäintiaanimaisuuden. 😀 Itse juhlat vietettiin Vihtijärvellä hyvän ruuan ja seuran merkeissä. Synttärisankarin omista kalkkunoista valmistettua savukalkkunaa luomuna, kalkkunajauhelihapullia, hirvipullia, salaatteja, piimäjuustoa, kananmunia, hirvikastiketta jne… Musiikista vastasi Taikakvartetti. Ihmiset olivat pukeutuneet mm. lääkäriksi, merirosvoiksi, merikapteeniksi, ennustajaeukoksi. Tunnelma oli lämminhenkinen ja rento. Nyt naamiaisasut pakattu ja varastoitu, jospa niille tulisi uutta käyttöä joskus.

Töiden osalta toukokuu oli hiljainen. Äitienpäiväkään ei tuonut lahjakortin ostoryntäystä kuten viime vuonna. Nyt parin viime viikon aikana on kuitenkin sairaslomani jäljiltä vanhat tutut asiakkaat tehneet paluuta hoitoihin. Ja juhannuksen jälkeen aloitamme kesätyörupeaman eli lomalaisten hieronnat ja niitä riittää kuudeksi viikkoa. Eipä siis syytä huoleen. On kuitenkin mietittävä jo nyt syksyn markkinointia ja miten voisimme kehittää tarjontaamme. Huomenna/tänään nautimme kuitenkin kesästä käyden Hakaniemen torilla ja osallistumalla Ruohonjuuren Liiku itsesi iloiseksi-tapahtumaan. Tuo harmaakuono pääsee mukaan ja ehkä samalla opaskoira tulee jollekin kanssakulkialle vähän tutummaksi ja herra saa mukavan hyötyliikuntareissun, hyvää harjoitusta ihmisvilinässä liikkumisesta. Ja minä saan nauttia monivuotisesta ystävästä ja oppaasta. Tunteeni on hivenen pinnassa tuota koiraa ajatellen, sillä rokotuksilla käydessämme löytyi oikean takatassun kintereestä kiputila ja nivelrikkoepäily. Ensi viikolla pääsemme kuitenkin kuvauttamaan jalan ja sitten katsotaan mitä tilanne vaatii. Ja lukijani tähän palaan varmasti blogissani sen verran merkityksellinen asia minulle on. Nyt kuitenkin lopetan ennen kuin aloitan speguloinnin ja etukäteismurehtimisen. Minun ei edes pitänyt vielä asiaa mainita, mutta…

Julkaistu

Flunssaviikon satoa

Ehkä näillä ruoka/ravitsemusjutuillani karkoitan teidät lukijat muille maille vierahille 🙁 Siitäkin huolimatta otan riskin ja jatkan aiheesta tänäänkin.

Olen ollut ”pakotettuna” rauhalliseen kotielämään flunssa seuralaisena. Olemme avokin kanssa molemmat sairastaneet. On ollut hyvää aikaa tutkailla ravitsemusblogeja. Veteraaniurheilija-blogista löytyikin kattava linkkivalikoima ravitsemusta käsitteleviin blogeihin. Ehkä moni hyvä blogi hukkui ruudunlukuohjelmani tuomiin haasteisiin tai runsaaseen kuvatarjontaan. Ruudunlukuni ei pysty tulkitsemaan kuvia ja linkitkin näyttävät allekain, vaikka ruudulla ne olisivatkin esim. oikeassa laidassa tms. Täällä bloggerissa olevat blogit tuntuivat käyttäjäystävällisimmiltä myös ruudunlukua käyttävälle. Tuo Veteraaniurheilijan blogi vaikutti erittäin kiinnostavalta kuten Juhana Harjun Aamiainen ruohikolla. Molempia aion seurata jatkossa ja lukijaksi liittyisin, jos vain onnistuisin liittymään. Syystä tai toisesta ruudunluku ei toimi liittymisen viimevaiheessa. Voitte siis uskoa miten turhauttavaa on odottaa näkevän apuja. Asia saattaisi korjaantua muuttamalla joitain asetuksia tai ohjelman uudemman version hankkimisella. Voisin kokeilla vielä ilmaisohjelmalla NVDA:lla.

Tämä tietokoneella touhuaminen on välillä haasteita täynnänsä ja on etsittävä mikä toimii parhaiten missäkin asiassa. Valitettavasti noita ruudunlukuohjelmia ei kuitenkaan voi latailla mielin määrin koneelleen, tai voi… jos on paljon ylimääräistä rahaa. No nyt kyllä menin ihan sivuraiteille asiasta, mutta ehkä tämä vähän selventää miksi hommat etenee näin kuin etenee… Lisäsin suosikkeihin toistaseksi myös blogit Pöperöroffa, Quinoaa, Pullapoliisin elämää, Limpun blogi, Treeni ja ravinto ja Unelmia terveellisemmästä elämästä. Ehkäpä nämä vielä joskus löytyvät lukemistostani.

Viime aikoina olen myös Facebookissa tykännyt terveysaiheisista sivuista. Sieltä kautta pääsee kätevästi useimmiten lukemaan artikkeleita kuten nyt viime päiviltä voisi mainita tohtori.fi:ltä ja Kimallus.fi:ltä artikkelit: ”Mitä suomalaiset miettivät aterioissaan eniten: terveellisyyttä, ravintosisältöä vai makua?”, ” Jopa 90 % suomalaisista käyttää vitamiinilisiä” ja ” Supisuomalainen ”superruoka” saa aikaan terveydelle hyödyllisiä muutoksia veren rasvoissa”. Tutkimuksen mukaan suomalaisille ruuassa maku merkitsee eniten. Kieltämättä, ei sitä kovin mielellään syö sellaista mistä ei pidä. Ehkä silti joihinkin makuihin voi oppia kokeiltuaan tuotetta joitakin kertoja. Ja ehkä ne lapsena olleet inhokkimakuelämykset kannattaisi heittää romukoppaan, sillä aikuisena moni asia maistuukin oikein herkulliselta mistä ei lapsena ole pitänyt. Itse esim. en kestänyt lapsena juustoa oikein missään. Ihan kauheaa oli leivänpäällisjuusto 😀 Nyt syön juustoja mielelläni, vaikka en leivän päällä, jos itse pääsen asiaan vaikuttamaan. Tässä ruokainnostuksessani joskus mietin pitäisikö juustoja vähentää salaateista tms, mutta toisaalta oikea kunnon juusto sopivissa määrin olkoon toistaseksi ruokavaliossani. Tutkimuksessa sanotaan myös, että maku merkitsee naisille hivenen enemmän kuin miehille. Naisille terveellisyys merkitsee myös miehiä enemmän. Kolmantena tulee ravintosisältö, johon jälleen naiset uhraavat enemmän ajatuksiaan. Hyvä me kauniimman sukupuolen edustajat! 😀

Näiden kolmen maun, terveellisyyden ja ravintosisällön merkityksen taakse jäivät ruuan eettisyys ja alkuperä. Eli juuri ne asiat mitä minä olen viime aikoina paljon pohtinut. Ja haluan suosia hyviä raaka-aineita, jotka kestävät myös eettisen tarkastelun. Samaiseen tutkimukseen kuuluu tuo vitamiinien käyttö. Kuten tiedämme niin vitamiinit kuin hivenaineetkin ovat meille tärkeitä. Minua silti vähän yllätti tuo, että yli 90 % käyttää niitä meistä suomalaisista. Tästä tuleekin mieleeni kirjoitus vitamiineista synteettiset vs luonnolliset –blogikirjoitus. On varmasti hyvä, että tiedostamme vitamiinien ja hivenaineiden tarpeellisuuden, mutta olisiko kuitenkin tässäkin parempi vaihtoehto kapselipurkin sijaan esim. marjat metsistä. Marjathan ovat aivan ihania mm. smoothiesdrinkeissä. Tässä yksi hyväksi havaittu ohje: Pakkasesta mustikoita ja vadelmia 2-3 dl, Lasillinen vettä johon lisätty vuorisuolaa ripaus ja liraus sitruunanmehua, 1 tl Macajaouhoa ja seesaminsiemeniä, 1 rkl pellavansiemenrouhetta, 1 kukkurallinen tl hunajaa Ja ei muuta kuin ainekset sekaisin ja juomaksi! Ihanan terveellisen, raikkaan makuinen. Suosittelen!Banaani tuo pehmeyttä, aamulla aikas bueno!

Tutkimuksen mukaan suomalaisten kaapeista löytyy myös muita ravintolisiä erilaisten rasvahappojen ja proteiinien muodossa. Näin myös meillä. Avokkini treenikausinaan vetelee proteenia ja muita urheiluravinnelisiä. Itse ostin Ruohonjuuresta Hamppuproteiinia ja aion maistattaa sitä myös avokillani. Haluan kuulla hänen kommenttinsa. Tässä taas voidaan herättää keskustelua synteettiset proteiinivalmisteet vai luonnollisetproteiinilähteet. Aika paljon on lisätty proteeiinijauheisiin ja muihin urheiluravinnelisiin makuaineita ja se oikea maun lähde puuttuu kokonaan. Kemikaalisotkuako siis? Itsekin käytän Tonalin-nimistä rasvanpolttajaa, josta kirjoitinkin tammikuisessa blogikirjoituksessani. Jälleen naiset tutkimuksen mukaan käyttävät ahkerimmin vitamiini- ja hivenainelisiä, mutta aminohappojen ja rasvahappojen suhteen miehet vievät voiton. Selkeä ero syntyy lisäproteiinin käytössä, yli 26% miehistä sanoo käyttävänsä niitä. Naisista vain reilu yhdeksän prosenttia. Suomalaiset turvautuvat myös luontaistuotteisiin, naisista joka viides ja miehistä n. 17. % Itse uskoisin vuosien mittaan lukujen nousevan, ainakin toivon niin. Tutkimustulokset ovat terve-sivustojen tekemästä Miten Suomi voi –tutkimuksesta. En kirjannut tarkkoja lukemia, mutta näitä ajatuksia artikkelit herättivät minussa.

Flunssaviikon aikana olen toki muutakin touhunnut kuin vain kökkinyt tässä tietokoneen ääressä. Leivon todella harvoin, mutta innostuin Ruohonjuuren sivuilta ruokarseptihakemistosta löytämistä seesam-kekseistä ja päätin kokeilla. Onnistuivat hyvin. Avokkini sanoi niiden muistuttaneen kampanisuja. Ohjeessa tulee aika paljon vehnäjauhoja, joten ei ehkä mailman terveellisin ohje. Jotenkin olen tullut nimittäin siihen tulokseen, että valkoinen vehnäjauho ja sokeri voisi laittaa pannaan. Ostinkin intiaanisokeria kilon paketin. Sama suolan suhteen. Se valkoinen käsitelty suola saa jäädä kaupan hyllylle. Nyt meiltäkin löytyy vuorisuolaa suolamyllystämme. Joka tapauksessa keksit olivat hyviä ja mietinkin voisiko vehnäjauhot korvata esim. speltillä. Spelttiin en ole kovin perehtynyt. Muistan kyllä esim. Terveysmessuilla sitä esitellyn. Silloin ei vaan aika ole ollut kypsä. Varmasti moni muukin tuote nyt kiinnostaa enemmän mitä vuosia sitten messuosastoa kiertäessä. Jos tänäsyksynä pääsen messuille, saas nähdä mitä kaikkea sieltä mukaan tarttuu 😀 Mutta tässä tämä keksien ohje teillekin

Seesam-keksit – Goma senbei
150 g voita tai margariinia
1 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 onnellisen kanan muna
1 dl seesaminsiemeniä
Vatkaa voi tai margariini sokerin kanssa. lisää sitten muna. nakkaa sekaan vehnäjauhot ja lopuksi seesaminsiemenet. Sekoita tasaiseksi massaksi. Jätä taikina jääkaappiin tekeytymään noin puolen tunnin ajaksi. Muovaa sitten taikinasta tanko ja leikkaa se 1/2 cm:n levyisiksi siivuiksi. Kypsennä
seesamviipaleita uunissa 180 asteessa kymmenisen minuuttia.

Yrtit ovat olleet ulkona vuorokaudet ympäriinsä perjantaista lähtien. Tilli ja ruohosipuli olivat vähän ylikasvaneita jo ostettaessa. Leikkasin ne aika raalla kädellä ja saimmekin katkarapusalaattiimme ihanaa kesämakua. Ruohosipulille leikkaus teki oikein hyvää, tilli on vähän niin ja näin. Tomaateissa on raakileita kuten myös mansikassa. Basilikassa tulee paljon kuivia lehtiä, sitruunamelissa ja luomuyrtit puolestaan voi hyvin. Persilja on myös liikaa kasvanut, joten taidan pelastaa salaattiin mitä pelastettavissa on ja katsoa miten yrtti virkistyy. Poistaessani huonoja lehtiä, suihkutellessa yrttejä, huomasin pitäväni puuhasta kovasti. Käsin tunnustelemalla joutuu etsimään huonot lehdet ja tunnustelun on oltava varovaista ettei kasvi siitä kärsisi. Homma on vähän hidastakin. Näkevä vain napsaisi kuolleen lehden sieltä ja toisen täältä pois. Mutta minä toimin tavallani enkä ota siitä stressiä. En vaan voi toimia näkevän tavoin ja sillä siisti.

Edellisessä postauksessani mainitsin sivulauseessa valmistaneeni pestoa, joten tässä loppuun vielä sen valmistusohje. En muista miltä sivuilta ohjeen olen napannut.

Vihreä pesto
2 ruukkua basilikaa
0,5 dl pinjansiemeniä tai manteleita
1 dl parmesaania
2 valkosipulin kynttä
1 dl oliiviöljyä
Laita ainekset tehosekoittajaan ja hienonna tasaiseksi. Lisää öljyä tarvittaessa

Julkaistu

”Ruokaherätys” – yrtit kasvamassa, Hyvinvoinnin ja Ruohonjuuren vakkariasiakas

Mukissa Thehuoneesta ostettua mustaa karpaloteetä, jossa kuivattuja kokonaisia karpaloita. Maku on ehkä hivenen mehumainen. Eilen kävinkin pitkästä aikaa Thehuoneella ja tällä kertaa maistoin kahta eri teetä. Mustatee, johon lisätty kanelia ja appelsiiniä. Tuoksu oli voimakkaampi mitä maku. Maku oli oikeastaan hyvinkin lempeä. Vihreä tee, jossa oli ginsengiä ja sitruunaa oli mukavan raikas tee, vaikka ei maultaan kovin voimakas. Teelistaa selaillessa oli mukavaa huomata, että löytyi teelaatuja myös luomuna. Tämä luomuus onkin kiristänyt otettaan ajatusmailmassani.

Olen miettinyt kuukauden päivät haluavani kasvattaa yrttejä. Vuosi sitten sain syntymäpäivälahjaksi ruukussa olevia yrttejä, mutta onnistuin tappamaan ne basilikaa lukuun ottamatta.Tuolloin en ehkä ollut kovinkaan valveutunut kasvattamaan niitä. Ehkä aika ei vaan ollut kypsä. Nyt maanantaina marssimme yrttiostoksille ja nyt täällä on yrttiruukkuviljelykset.

Luomuna sain sitrusbergamontin, thai-basilikan, kirvelin ja suolaheinän. Thai-basilikassa on aivan ihana tuoksu, vähän makeampi kuin ns. tavallisessa basilikassa. Lisäksi ostin Oliverin tillin, persiljan ja ruohosipulin. Kaupan vihanneshyllyltä yrttiviljelyksiä täydentämään basilikaa ja sitruunamelissaa. Tuo sitruunamelissa on herkullista kalan kanssa ja ihanantuoksuinen. Lisäksi innostuin ostamaan hivenen puumaisen kirsikkatomaatin, Oliverin tomaatin ja mansikka-amppelin. Melkein kaikissa tilliä lukuun ottamatta oli 10 asteen raja, ja tietysti nyt on ollut kylmä viikko. Onneksi on luvattu lämpenevää, joten jospa yrtit saisi kasvurauhan parvekkeella ruukuissaan eikä tarvitsisi siirrellä edestakaisin. Meillähän on myös omaa pihaa. Koen kuitenkin helpommaksi ”harjoitella” kasvatusta ruukuissa, tiedän ehkä helpommin mikä on mikin ja toisekseen opaskoirani ei pääse niitä lannoittamaan. Nyt vain odotan jännityksellä miten kauan saan herkut pidetyksi hengissä ja saanko herkkuja omasta kasvimaasta ruokapöytäämme.

Mansikka-amppeli
Sunnuntaina valmistin vihreää pestoa ihan alusta lähtien. Pesto jäi ehkä hivenen liian paksuksi oliviöljyn loppuessa kesken. Tarvikkeita ostaessani mietin jälleen millaisista raaka-aineista mahdetaankaan valmistaa valmispestot, sillä pelkästään pussi pinjansiemeniä maksoi lähes tuplahinnan valmispestopurkkiin verrattuna. Ja pinjansiemenillä ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Oliiviöljy on kohtuu arvokasta kuten parmesanjuusto. Ja taas mietin, miksi ihmeessä tuetaan niin paljon huonoista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Noh, halpuus, mutta eikö nuo valmissotkotukset voisi olla kalliita ja raaka-aineet edullisia. Kannustettaisiin ihmisiä enemmän tekemään itse ja kiinnittämään huomiota mitä suuhunsa laittaa. Tiedän, ei kaikilla ole aikaa eikä haluakaan, ja heille sopii nuo puolivalmiit ja valmiit tuotteet mainiosti. Siksipä olisi kovin tärkeää ettei ne olisi kyllästetty ties millä kemikaaleilla, jotka parantavat makua ja lisäävät säilyvyyttä. Noh, enpä ala toistamaan itseäni edelliskerran kirjoituksestani. Näitä juttuja vaan pyörittelen mielessäni entistä enemmän. Tällaisen ”ruokaherätyksen” saaneena huomaan kauppalaskujen kohoavan taivaisiin. Toisaalta meidän taloudessa ei mene rahaa esim. auton kuluihin, meikkeihin, baari-iltoihin, joten miksipä ei voisi ”tuhlata” rahojaan hyvinvointiin. Tehdessäni maanantai-iltana Hyvinvoinnin verkkokauppaan tilausta tilasin myös ekologista pyykinpesu- ja huuhteluainetta. Haluan kokeilla miten ne toimivat. Olen pitkään pohtinut myös hankkiakko hittituotteen piikkimaton vai en. Ehkä tuo hitteys on mennyt vähän ohi, ja myöhäisherännäisenä tilasin samaisesta verkkokaupasta luonnon materiaaleista tehdyn piikkimaton: ”Pranamat Eco – henkilökohtaiseen käyttöön kokonaan luonnonmateriaaleista, kuten pellavasta ja kookoskuidusta, hyväksi sinulle ja luonnolle. Kaikki Pranamat Econ materiaalit ovat luonnollisia ja luontoystävällisiä, jotka virittävät sinut luonnon tunnelmaan. Lootusten asettelu muistuttaa mehiläiskennoa, luonnonmuotoa, joka täyttää sinut energialla. Kangas ekologista luomupellavaa, joka on saanut värinsä myrkyttömistä kasviväreistä. Pehmuste on hengittävää ja pölyämätöntä kookoskuitua – sopii myös allergisille. Pehmusteen ja pellavan välissä on luomupuuvillainen välipussi. Kaikki kerrokset ovat irrotettavissa ja pestävissä. Lootuksenkukkapiikit myrkytöntä ekomuovia, kuumakiinnitetty kankaaseen – ei liimaa! Koko 45×73 cm, 221 lootuskukkaa” Näin sanottiin tuotteesta www.hyvinvoinnin.fi-sivuilla. Mattoja on eri kokoisia ja eri värein. Tuo verkkokauppa on mukava ostospaikka, koska sivut toimivat hyvin myös ruudunlukuohjelmallani ja pystyn lukemaan näin myös tuoteselosteet ja elintarvikkeista aineluettelot. Minusta onkin tullut kaupan vakioasiakas. Kaikki mitä sieltä ostan ei tosin ole luomuna. Esim. suurta herkkua ovat Piokian suklaapäällysteiset kuivatut karpalot, mustikat ja puolukat. Olen ostanut Terveysmessuilta aina messutarjouksen innottamana tuotetta ja innostuin kovasti löytäessä nuo Hyvinvoinnista. Stockmannin herkussakin niitä taitaa olla, mutta siellä tulee käydyksi aniharvoin. Tosin kuulin siellä myytävän kylmäpuristettua omenamehua viinipönikän näköisessä hanapakkauksessa ja Thehuoneessa maistamiani ihania croishantteja. On siis varmastikin jossain vaiheessa syytä piipahtaa Stockalle. Edelliskerralla tilasin Hyvinvoinnista uutustuotetta Tempo Ruisvälipalapusseja ja ihastuin. Mukava hyvänmakuista pikkunaposteltavaa, sekä plussana mainittakoon runsaskuituisuus. Eevi Vepsä sanoi viime viikon keskiviikkona olleella luennolla, että suomalaisten ostoskärrystä löytyy n. 2% luomutuotteita ja on hyvä, jos määrän saa nostetuksi vaikkapa 20%, tai 40% Tietysti sen parempi mitä enemmän on luomutuotteita, mutta ehkä saadakseen luomua ei pidä tehdä elämästään liian hankalaakaan. Ja stressaamalla kaikesta homma pissii. Eevin luennolla muistutettiin elämäntapamuutoksien tekemisen toimivan parhaiten ilon kautta. Se ei saa olla pakkopullaa, ja olen kyllä täsmälleen samaa mieltä. Joskus saa ja voi syödä ”huonosti”. Kunhan n. 80% viikon syömisistä ja juomisista on laadukkaista raaka-aineista. Eli, jos syöt joskus jotain ei niin terveellistä ja puhdasta, mailma ei kaadu siihen. Uusiin makuihin totuttautuessa kannattaa kokeilla muutamia kertoja ennen kuin hylkää sen pahanmakuisena makuna. Ihminen vaatii totuttautumista ja monista mauista voi oppia tykkäämään. Luennolla puhuttiin myös ylikorostetusta lautasmallista. Ajatus oli mielenkiintoinen. Esim. lounaalla ei pitäisi sekoittaa hiilareita ja proteiineja keskenään. Eli, salaattia ja kasviksia 70% ja vaikkapa lihaa proteiinin lähteenä. Ei hiilareita, perunaa, pastaa, riisiä. Välipalaksi sitten jotain hiilarilähdettä. Tällä tavoin ruuansulatus toimii paremmin eikä entsyymit tms. liiaksi neutralisoidu. Tämä liittyy taas happamuus-emäksisyys –tasapainoon. Eevi lupasi vielä lähettää vinkkejä, reseptejä sähköpostilla tällä viikolla. Odotan innolla postia. Saimme myös Jukka Harjun Energiaa elämään –luennon jälkeen suklaakakun ja smoothieksen valmistusohjeita. Smoothies on ihana juttu, siihen voi laittaa mitä vain. En kuitenkaan suosittele yhdistämään avokadoa ja kookosmaitoa. Itse tein sen ja karmeaa oli. En pystynyt sitä syömään. Ehkä maitoa tuli liikaa, ehkä ne eivät vain sovi yhteen. En tiedä, mutta puistattaa ajatuskin muistellessani sen sotkun makua. Eevi Vepsän luento oli Itäkeskuksen Ruohonjuuressa nimellä Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan. Kannattaa ehdottomasti mennä kuuntelemaan, jos luentotilaisuuksia järjestetään edelleen. Luennon jälkeen teimme vielä ostoksia ja oli tosi mukavaa huomata kaupan myyjien ystävällisyys ja tietoisuus tuotteista mitä myyvät. Tämän kuun vikana päivänä olisi mielenkiintoinen vieras Kampin Ruohonjuuressa, mutta en valitettavasti ehdi paikalle. Tässä teille kuitenkin menovinkki Ruohonjuuren sivuilta: Kuinka vältän turhat kemikaalit? Ruohonjuuressa vieraana Noora Shingler klo 15-18 Kampin Ruohonjuuri (Salomonkatu 5, Helsinki) tiistaina 31.5. klo

15-18. Suosittua Kemikaalicocktail-blogia pitävä Noora Shingler vastaa
tapahtumassa ihmisten kysymyksiin ruuan ja kosmetiikan sisältämistä
kemikaaleista sekä siitä, miten niitä voi välttää. Pari vuotta sitten toimittaja Noora Shingler voi huonosti. Hän kärsi selittämättömistä vatsavaivoista ja joutui aloittamaan ruokaremontin.
Noora vaihtoi keinotekoisia kemikaaleja sisältävät ruoat aitoihin
raaka-aineisiin, ja meikkipussinkin sisältö vaihtui
luonnonkosmetiikaksi. Marjoja ja maskaraa -Kuinka hylkäsin turhat ruoka- ja
kosmetiikkakemikaalit -kirjan äskettäin julkaissut Shingler kertoo
tapahtumassa myös kirjastaan ja signeeraa uutuusteostaan. Tapahtumaan on vapaa pääsy, tervetuloa!”
Jos tiedät tuon blogin osoitteen tai olet lukenut kirjan, laita ajatuksiasi kommentointiosaan!

Julkaistu

Smoothiesta energiaa kevääseen ja treenikärpäsen purema

Viimesen viikon aikana sauvasekottimella on töitä riittänyt, sillä nyt tehdään smoothiesta mitä erilaisimmin sekoituksin. Pakkasesta kannuun mustikoita, pensasmustikoita ja vadelmia, hedelmäkorista tuoretta ananasta ja banaania, kuiva-ainekaapista pellavansiemenrouhetta, auringonkukan siemeniä ja hunajaa ja jääkaapista luonnon jugurttia ja rasvatonta rahkaa. Näitä raaka-aineita on sekoiteltu erilaisin sekoituksin ja hyvää on ollut. Pari smoothiesannosta päivässä. Maustetut ja sokeroidut jugurtit ovat jääneet kaupan hyllyille. Smoothiesannoksiini en ole lisännyt sokeria enkä lisää. Makeutta tuo hedelmien hedelmäsokeri tai hunaja. Välttämättä ei tarvitse kumpaakaan. Sitä tottuu hyvin nopeasti sokerittomaan ja sen jälkeen sokerilliset tuotteet maistuvatkin ihan liian makeilta. Tästä tullaankin siihen tosiasiaan, että valmistuotteista saamme jumalottomat määrät piilosokeria. Ei ole turhaa lukea tuoteselosteita ja katsoa energiamääriä. Ja kun ei syö noita makujugurtteja tms. ei myöskään makean himo iske kovin helposti. Talvella kirjoittelinkin laihduttamisesta. No se on sujunut hitaanlaisesti, mutta vuoden alusta on lähtenyt kolme kiloa, ja mikä parasta paino ei sairaslomankaan aikana lähtenyt nousuun. Nousi sen jälkeen vähän – alle kilon – lisäessäni liikuntaa roimasti. Taisipa lihakset imaista nesteet itseensä. Nyt kuitenkin suunta on oikea ja tuo alle kilo pudonnut pois. Tästä on siis hyvä jatkaa. ”Smoothieskausia” on ollut ennenkin, mutta milloin mistäkin syystä into laantunut. Tuo sauvasekotin on kätevä, sillä pystyy kätevästi valmistamaan annoksen kerrallaan. Monitoimikoneessamme on hirmuisen iso ja painava posliinikannu, ei joka päiväiseen käyttöön välttämättä paras mahdollinen. Siksipä hankimme tuon sauvasekottimen. Ja nyt ainakin näyttää innon suhteen enemmän kuin hyvälle. Lisäintoa antoi maanantainen valmentaja ja hyvinvoinnin asiantuntija Jukka Harjun ”Energiaa elämään” luento. Ja tuo asiantuntevuus tuli luennolla hyvin esille. Hän kertoi faktat ja kokemukset. Ei fanatisoinut, ei kiihkoillut. Luennolla oli paljon tuttua asiaa, mutta mentiin syvemmälle. Hän puhui alkuperäisien ruokaraaka-aineiden puolesta, ja se on helppo ymmärtää. Niin paljon nykyisin tuotteisiin lisätään kaikenmailman kemikaalit, joita keskimäärin ihminen syö vuodessa 6-7 kg, eli aivan järkyttävä ja kauhistuttava määrä. Kyllä ehdottomasti kannattaa tutkia tuoteselosteet mahdollisimman tarkkaan ja mitä vähemmän eetä löytyy sen parempi. Onhan tuosta kaikesta viime aikoina puhuttu paljon ja eikä todellakaan syyttä suotta. Ehkä minusta on tulossa joidenkin mielestä hyvää vauhtia ruokasnopi, mutta ei mahda mitään. Kiinnostun viikko viikolta enemmän ja enemmän asiasta ja olenkin menossa ensi keskiviikkona olevalle Eevi Vepsän luennolle Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan, joka pidetään Itäkeskuksen Ruohonjuuressa. Ja kyllä se vaan valitettavasti on tosiasia, että ihan jokapäiväisessä elämässä huomaa tuon ruuan laadun vaihtelun. Nykyisin olen hyvin pettynyt usein broilerfilesuikaleihin. Ovat yhtä marinadimössöä, joka palaa pannuun kiinni 🙁 Valmismarinoidut lihat maistuvat samalta, vaikka mauste- tai marinadiseoksen nimi onkin eri 🙁 Avokkini ostaa usein evääkseen kolmioleipiä joissa päiväys saattaa olla yli viikon päässä, joka on minusta aivan järkyttävää. Se kaikenmailman kemikaalisotkujen määrä on valtaisa, jotta majoneesissa lilluva leipä pystyy säilymään niin kauan. Eihän mailma varmasti siihen kaadu, jos joskus syöt pika- ja valmisruokia, mutta ne eivät saisi olla pääravintoa. Mitä enemmän syö alkuperäisistä raaka-aineista olevaa ravintoa, sen parempi. Ei niinkään tuotteita mihin on lisätty kemiallisesti vitamiinit tai kuidut. Jukan ohjeena oli mm. ”Älä syö sellaista mistä et pidä”, sillä ruuasta pitää voida nauttia. Ruokailutottumuksiaan miettiessään on hyvä tiedostaa myös että parhaiten itselleen parhaan tavan löytää kokeilemalla. Kaikki eivät toimi kaikilla. No tässä omasta elämästäni voisin todeta hyvän esimerkin. Avokkini syö mielellään pastoja tms, onneksi nykyisin täysjyväsellaisia. Hänellä ei paino nouse, mutta jos meikäläinen vetää yhtä vahvat annokset pastaruokaa on taattua ettei paino ainakaan laske. Ja avokkini vain porskuttaa paino kurissa. Hän kaipaa aterioilleen hiilarilisäkettä, minulle riittää iso kasa salaattia, kasviksia ja lihaa tai kalaa. Tästä syystä valmistamme välillä omat ateriamme, toisaalta avokin ruokailutottumukset ovat muuttuneet paljon yhdessä olomme aikana. Uuniin ei mene enään paistumaan kiusausta, jossa 15%:n kermaa, valmislihapullia, aurajuustoa, kananmunia, nakkeja… ja päällä juustoraastetta. Valmislihapullia ei jääkaapissamme juuri koskaan näy, kinkkukiusaukseen riittää 5-7 prosentin kerma. Ja nyt avokkini on puhunut siitä että kesän grillikauden alettua ostaisimme lihat ilman marinadeja ja marinoimme ne itse. Näin ne ajatukset muuttuu ja kaitpa myös vaatimustaso kasvaa, onko se sitten snobpailua? Sen voi jokainen miettiä tykönään. Itse kuitenkin haluan entistä enemmän vältellä kaikkea tuollaista mistä kroppani saa pahoja aineita sulatettavakseen. Tuntuu luomuuden tulevan päivä päivältä tärkeämmäksi. Ja ennen kaikkea tuo ettei vetäisi kilokaupalla kaikkea moskaa sisuksiinsa. Hommaa ei ole tehty kuitenkaan helpoksi. Kaupan hyllyiltä löydät tuotteita missä on keinotekoisesti makeutettu, väriaineita lisätty, makuaineita lisätty tms. Sokkona tuoteselosteiden luku ei kaupassa ole mahdollista. Onneksi avustajani on saman henkinen, joten asiaan pystymme oikeasti kiinnittämään huomiota. Ja kyllä ruuan valmistus vaatii enemmän aikaa kun teet marinadit tms. itse. Toisaalta, miksi et nauttisi siitä mitä saat aikaan. Mitä enemmän suosit luomua sitä vähemmän kannatat tuollaista ruokataloutta mikä vahvana vallitsee. On todella ikävää että ruuasta on tullut valtaisa bisnes ja myynnin lisäämiseksi ollaan valmiita tekemään mitä tahansa. Onneksi pieni ihminen voi edes vähän taistella vastaan tekemällä toisenlaisia ratkaisuja ja suosimalla alkuperäisiä raaka-aineita ruuan valmistuksessa.

Luennolla puhuttiin toki paljon muustakin: hiilihydraatit ruokavaliossa, ph-tasapainosta, rasvoista. Jukka suositteli käytettävän oliiviöljyä ja avokaadoa hyvien rasvojen saamiseksi. Ei suositellut laittituotteita ja keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaamin tyrmäsi kokonaan. On taas kuitenkin muistettava että esim. diabeetikot joutuvat käyttämään sairautensa vuoksi mahdollisesti keinotekoisesti makeutettuja tuotteita. Iltapalaksi Jukka suositteli kevyttä proteeni- ja rasvapitoista ateriaa. Esimerkkinä hän mainitsi jugurtin johon lisätään siemeniä ja pähkinöitä. Viljoja ja hedelmiä suositteli vähemmän korkean hiilaripitoisuuden vuoksi, sillä unen laatu voi kärsiä. Pääsimme maistamaan myös smoothiesta, jossa oli vettä, mustikoita, banaania, kurpitsan, auringonkukan ja seessaminsiemeniä, salaatinlehteä, hunajaa, merisuolaa. Yllätyin smoothieksen hyvästä mausta ja vihreästä kesäisestä tuoksusta. Uutena vinkkinä tuli avokaadon käyttö ja sitä aionkin kokeilla omiini smoothiesannoksiini kuten myös tuon salaatin käytön aijon ottaa resepteihini mukaan. Jos sinulla Lukijani on jokin hyvä ja terveellinen smoothiesohje laita kommentointeihin, kiitos! Mutta nyt ruoka- ja ravintoasioista toiseen tärkeään myös elämän laadun kannalta olevaan, nimittäin liikuntaan ja treenaamiseen.

Avokki laati minulle 12 viikon penkkipunnerrusohjelman jonka lopuksi otetaan maksimi. Tavoite on 43-45 kg. Tavoitteen toteutuessa se olisi uusi ennätykseni. Eihän se mikään kummonen ole, mutta toisaalta huomioiden mun taustat vapailla painoilla treenaamisessa. Avokin myötä olen vasta siihen kunnolla oppinut. Ja kahvakuulahan on ihan loistoväline lihaskoordinaation kehittämisessä! Nyt olen myös innostunut reippaista kävelylenkeistä, joten minä ja koira saamme paljon hyödyllistä liikuntaa ja siinä samalla hengittää kevään raikasta happirikasta ilmaa, kuunnella lintukonserttoa ja nautiskella liikunnan riemusta. Ainoa murhe on jumiutuva pohje, joka myös puutuu. Olen tullut siihen tulokseen, että lenkkarini ovat liian kovapohjaiset ja tarvitsisin kengät joissa rullaus astuessa sujuisi paremmin. Tilannetta ei varmastikaan helpota sekään, että opaskoirani kulkee hivenen vinottain minun edessäni. Joudun itsekin kieroon asentoon ja ”heittämään” toista jalkaa askeltaessani. Tuo koiran sivuvinoumakävely pitäisi saada korjatuksi meidän molempien kuormitusta ajatellen. Penkkitreenin ja lenkkien lisäksi treeniohjelmassa kahvakuulailua ja toivottavasti sen myötä keskivartalon hallinta paranee ja liikkuvuus lantiossa lisääntyy. Tammi- ja helmikuussa kävimme ystäväni kanssa säännöllisesti uimassa 60-75 min kerrallaan ja ensi viikolla palaamme uima-altaaseen. Mieleni syövereissä on kehkeytynyt myös ajatus oman tandempyörän hankkimisesta, joten asia selvittelyssä. Haluan kokeilla myös ratsastusta 18 vuoden tauon jälkeen ja suunnitteilla onkin parin ystävän kanssa mennä ratsaille. Aika sitten näyttää innostunko siitä enemmän vai jääkö yhteen kertaan tai silloin tällöin tapahtuvaksi harrastukseksi.

Tervehtymiseni ja kuulon kohentumisen myötä minulle on tullut kova halu kokeilla kaikkea uutta, liikkua entistä enemmän ja haluan saada itseni hyvään fyysiseen kuntoon ja ylimääräisen läskin lähtevän pois. Siinäpä tavoitetta kerrakseen. Valitettavasti minussakin asuu joskus aika isokin laiskiainen. Nyt sille otukselle ei vaan ole tilaa. Olen aina ollut vähän sellainen on/of-tyyppi kovan treenaamisen suhteen. Nyt on se vaihe, että mennään eteenpäin ja nautitaan siitä. No ei oikeasti vielä voi puhua ”kovaa treenaamisesta”, mutta takaraivossa kummittelee ajatus siitä ja millaisia tuloksia se voisi tuoda. Lenkki- ja treeniseura on tervetullutta! Nautin kun saan hikoilla seurassa, vaikka en treenin aikana juorukerhokeskusteluihin lähde mukaan. Eilenkin oli mahtava fiilis kotisalillamme kun avokki ähisi kahvakuulan kanssa minun teh

Julkaistu

Kevät: Luonto herää — niin minäkin

Tätä kirjoittaessani mustarastaan kaunis laulu kantautuu korviini ja ollaan saatu nauttia upeasta kevätpäivästä, lämmintä yli 20 astetta, aurinkoista ja kohtuullisen tuuletonta. Lumet ovat saaneet kovaa kyytiä viime viikkoina ja kevät on tosissaan lyönyt itsensä läpi talven otteesta. Lumien sulaessa ja sään lämmetessä myös minä olen herännyt henkiin; kuulo on kohentunut ja nyt leikattu korva onkin se kuulevampi korva. Tinnitusta on aika paljon ja välillä se on hermoja raastavaa. Sen kanssa on vain elettävä ja toivottava asettuvan edes jonkin verran. Nyt huomenna leikkauksesta tulee viisi viikkoa ja olen saanut vapauden liikkua, rehkiä, kastella pääni; elää normaalia elämää. Viimeisin lääkärikäynti oli 15.4. Tuolloin korvaa jälleen puhdistettiin ja sovittiin ekoista kuulotesteistä kesäkuulle. Niiden jälkeen tapaan jälleen kirurgin. Huimausoireista en kärsinyt missään vaiheessa sairaslomaani enkä sen jälkeen. Vielä tän kuun eka viikko meni aika epäsosiaalista elämää viettäessä ja kuulon kohentumista odotellessa. 5.4. olin läsnä järjestäjän ominaisuudessa Opaskoirakoululla peesarikoulutuksessa. Oli ihanaa huomata kuulevansa kohtuullisesti, vaikkakin ”pöntön takaa”. Onneksi minun ei tarvinnut tilaisuudessa sinänsä oppia mitään, joten sain ottaa tilanteen aika rauhallisesti. Perjantaina 8. päivä olin avokin ja avustajamme kanssa äänestämässä ja ruokakaupassa. Ulkoilusta nautin suunnattomasti, ja samalla tuli myös kansalaisvelvollisuus suoritettua. illalla piipahdimme iltaa istumaan Kallioon. Kuulo oli taas vähän tiistaita parempi, mutta vielä ei jaksanut keskittyä kuulemiseen kovin hyvin.

Tuolla viikolla Turkissa järjestettiin Näkövammaisten Mailmankisat joista oli paralympiapaikkoja Lontoon kisoihin jaossa. Maalipalloilijat niin miehissä kuin naisissa pelasivat itsensä Lontooseen. Miesten joukkue voitti turnauksen ja naiset sijoittuivat toiseksi. Lisäksi judossa miesten -66 kg sarjassa voiton vei Jani Kallunki ja sai näin arvokkaita rankingpisteitä tuota Lontoon paikkaa ajatellen. Naisjudoka -63 kg sarjassa Päivi Tolppanen sijoittui viidenneksi. Sijoitus sama kuin viime kevään MM-kisoissa. Judokoilla nuo paralympialaispaikat ratkeavat marraskuun EM-kisoissa. Ja täällähän ollaan tietysti hengessä mukana.

Pari viikkoa sitten kuulemisen kannalta vietin raskaan päivän neljän tunnin kokouksen muodossa. Suunnistaminen kaikuvissa käytävissä oli hankalaa ja itse kokouksessa oli vaikea kuulla mitä kukin sanoi. Olinkin aivan rättipoikki kotiuduttuani enkä jaksanut lenkille. Tuo ihanuus siirtyi seuraavaan iltaan, ja olikin elämys. Huomasin kuulevani vasemmalla korvalla mutkien takaa autojen äänet jo paljon kauempaa mitä aikaisemmin. Lintujen laulu oli ihanaa musiikkia korvilleni ja liikunnan ilo. Tuntui mahtavalta painaltaa sulia teitä pitkin koira valjaissa opastamisesta innokkaana. Taas siis huomaaminen kuulon kohentumisesta.

Lauantain 16. oli ensinmäinen päivä milloin en tuntenut väsymystä kuuntelusta. Ensin ystäväni kävi hieronnassa, jonka jälkeen lähdin tapaamaan toista koirakkoa kiinalaisessa syöden ja hänen luonaan iltaa jatkaen. Ulkona tuntui oudolta, kuulin lintujen siipien räpsettä ja pihoilta paljon enempi ääniä mitä aikaisemmin. Kaunis kevätpäivä silloinkin. Nyt todella alkoi tuntua, että haluaa paljon tekemistä ja tavata ihmisiä ja olla taas sosiaalinen. No heti seuraavana päivänä pääsinkin nauttimaan tuosta kaikesta kerhomme ulkoilupäivän muodossa. Kokoonnuimme Laakson kentälle, josta lähdimme kävelemään Maunulan majalle. Koirat opastivat iloisina ja ihmisillä keväästä iloinen mieli. Keskuspuistossa reiteillä oli vielä jonkin verran lunta. Tuntuikin hivenen utopistiselta tarpoa latupohjaa pitkin peipposten visertäessä. Pysähdyimme koirapuistoon jossa koirat saivat hetken kirmailla vapaana ja touhuilla keskenään. Maunulan majalla söimme ja kahvittelimme. Jatkoin vielä erään peesarin kanssa matkaa Pitkäkoskelle ja sieltä hänen kotiinsa. Käveltyä tuli 13 km ja oli ikionnellinen ja hyvä olo.

Sairaslomanihan loppui jo 10. päivä, mutta ekat asiakkaat minulla oli 18. päivä, ja oikeasti hyvä niin. Kuuleminen vielä tuon 11.4. alkaneen viikon alussa oli niin työlästä. Viime maanantaina olikin mukava aloittaa työt pitkästä aikaa. Nyt huhtikuussa onkin ollut aika hiljaista, liekö kauniiden kevätpäivien ansiosta vai mistä. Saa nähdä vilkastuuko vielä ennen kesälomia toukokuun aikana, tai millainen myynti tulee äitienpäivälahjakorteista.

Tiistaina oli mukava ja kiireinen päivä. Aamusta lähdin Vuosaareen tapaamaan perhettä, jossa opaskoirani velipoika viettää eläkepäiviään opastellen perheen tyttöä kotiympäristössä. Kävimme tunnin lenkillä ja vietimme rattoisan teetuokion koiria kuvaten ja vertaillen toisiinsa. Vuosaaresta piipahdin Itikseen teelle mailikaverini kanssa. Hänet oli kiva tavata ihan livenä ja jäi tapaamisesta tosi hyvä mieli. Toivottavasti tapaamme uudelleen. Sitten olikin aika kiiruhtaa kotiin suihkuun ja syömään, sillä oli aika päivän töiden. Niiden jälkeen lähdimme avokin kanssa tunnin lenkille ja reippailun jälkeen kuntosalitreeniä penkkipunnerruksen muodossa sekä keskiropan lihasten vahvistamista. Suihku, iltapala, venyttelyt iltatee. Tuon päivän jälkeen olin niin onnellinen! Elämä on siis palaamassa ennalleen ja siitä olen kovin onnellinen ja iloinen. Kuuleminen ei tuota enään tuskaa. Nyt vain toivoisi tuon oikean korvan leikkaamista. Se ei kuitenkaan varmasti ennen syksyä tapahdu. Joka tapauksessa tilanne on paljon talvea parempi, joten stressistä sen suhteen voipi hellittää. Nyt taas kiinnostaa kuntoilu, treenaaminen, sosiaalinen elämä. Pääsiäisenä tapasinkin kaksi ystävää, veljeni perheineen. Aikaa jäi myös avokin kanssa laatuajan viettoon hyvän ruuan merkeissä sekä vaihtohieronnat tehden. Eilen laadimme mulle myös penkkitreeniohjelman 12 seuraavalle viikolle, ja sitten pitäisi nousta 43-45 kg. Avokilla puolestaan tavotteena 120 kg, joten hiukan eri kilomäärien kanssa painitaan 😀 Tärkeintä kuitenkin treenaaminen ja kroppansa hyvään kuntoon saaminen! Jospa täällä blogissakin voitaisiin kääntää uusi lehti ja tuo korvapropleema jäisi vähän vähemmälle ja tilaa saisi elämän muut hienot asiat.