Julkaistu

Joogatunnelmia ekan treenin jälkeen

Viikko sitten sähköpostiini tupsahti ilmoitus vapaista paikoista näkövammaisten joogaryhmiin. Olen joskus aikaisemminkin pohtinut asiaa mennäkkö joogaan vai ei. Aikatauluihin ei sillon sopinut, joten nyt päätin ilmottautua mukaan.

Jooga ei ole ihan vieras juttu. Onhan siinä jonkin verran yhtäläisyyksiä pilateksen kanssa. Pilatestunneilla kävin muutama vuosi sitten säännöllisesti huippuohjaajan Fatiman tunneilla, ja mukanani oli silloinen fyssariopiskelija. Kehityin tuon syksyn aikana aika paljon. Lantioon tuli liikkuvuutta ja hallintaa, tulin notkeammaksi ja koordinaationi parani. Fyssariopiskelija lähti ulkomaille ja oppaan saaminen mukaan hankaloitui ja seuraavana syksynä salilla ei enään pilatesta ollutkaan. Ja oma tie vei judotatamille.

Varsinaiseen joogaan olen saanut kerran kosketuksen. Olimme Malmössa leireilemässä ja meille pidettiin demomielessä joogatunti. Ei välttämättä ollut niitä helpoimpia kokemuksia. Ruotsin kielinen ohjaus, josta en ymmärtänyt käytännössä mitään. Pelitoverini ohjasi minkä omilta suoritteiltaan pystyi. Kävi ohjaajakin kirjaimellisesti asettelemassa minut oikeaan asentoon aina välillä. Vaikka kokemus olikin tuollainen se ei jättänyt mitään traumoja hommasta, joten tänään reippain mielin joogaamaan puoleksitoistatunniksi.

Kokemus oli miellyttävä. Liikkeet tehtiin hyvin rauhallisesti ja hitaasti oman hengityksen tahtiin. Hatha-jooga sopi kyllä aloittelijalle oikein loistavasti. Olen ollut aina pintahengittäjä, en hengitä pallealla oikeastaan ollenkaan. Siis pallea ei tule hengitykseen mukaan. Liian pinnallinen hengitys on meidän monen ongelma. Palleasta asti lähtevä hengitys kun täyttäisi keuhkot hapella paljon paremmin. Yritin keskittyä nyt syvään hengittämiseen ja saman aikaisesti liikkeiden tekemiseen. Koordinaatio ei ole mun vahvuuksia. Olen lirissä, jos pitää tehdä jaloilla jotain johonkin tahtiin ja kädet tekee jotain muuta toiseen tahtiin. Koska liikkeet olivat hitaita ja rauhallisia oli aikaa tehdä ne oikein ja oikea rytmikin alkoi löytymään. Ehkä pisin liikesarja, tai ainakin liikesarja, jonka kuvittelen muistavan meni: Lähtöasento selinmakuu kädet vartalon sivuilla ja jalat koukistettuina jalkapohjat alustassa. Sisäänhengityksellä polvet loittonevat toisistaan ja kädet menevät sivukautta ylös, uloshengityksen aikana polvet tulevat yhteen ja kädet laskeutuvat takaisin sivulle. Sisäänhengityksen aikana noustaan ns. pöytään eli lantio nostetaan alustastaan ja kädet menevät sivukautta ylös. Uloshengityksessä taas kädet laskeutuvat ja lantio palaa alustalleen. Liike venytti selkää mukavasti.
Pidin myös liikkeestä, jossa selinmakuulta polvet kallistettiin samalle puolelle ja vastakkaisen puolen käsi vietiin sivukautta ylös, toisella kädellä voitiin vielä ohjata venyvän puolen kättä enemmän viistoon. Siinä rauhallisesti hengitellen. Päinmakuuasennosta teimme kissavenytystä ja jotain olisiko voinut olla vuohta… Mun oli välillä vähän hankalaa kuulla ohjaajan puhetta, jos tuo oikea korva oli ylöspäin ja vasen lattiassa 😀 Tai, jos ohjaaja puhui kauempaa oikealta. Liikkeiden nimet meni vähän ohi, mutta ehkä ensi kerralla nimetkin kuulee paremmin.

Kokemus oli miellyttävä. Joogan yksi tarkoitushan on mielen rauhoittuminen. Siitä en mene sanomaan mitään. Niin paljon energiaa meni vielä liikkeiden tekemiseen ja oikeassa rytmissä hengittämiseen suhteessa liikkeisiin. Tunnin lopussa rentouduimme ja ainakin jotain kehossani tapahtui, sillä palelin hurjasti tunnin jälkeen ja pissahätä oli kova 😀 Sali, jossa oltiin oli tosin aika viileä. Niin kauan kun oli liikkeessä, vaikka rauhallisessakin, viileys ei haitannut. Loppurentoutumisen aikana se kylmä sitten iski. Ens torstaina uudelleen, ja ehkä silloin taas opitaan lisää joogan mailmasta.

Julkaistu

Oman kehon kuuntelu tärkeää

Aamulla kulku suuntautui kohden uimahallia, jossa oli paljon väkeä. Syksyn vesijumppakausi avattiin ja koululaisryhmät täyttivät hallin äänellään. Alkuun samalla radalla oli useita uimareita, joten uintivauhtiin ei meinannut päästä, koska piti varoa toisiin törmäämistä. Ratamme tyhjentyi ja sen ystäväni sanottua pääsi parempaan uintivauhtiin. Tosin jalkani on maanantain kyykkyilystä edelleen aika kipeänä (lue: SOSEENA)! Tunnin uituamme päätimme vetästä vielä vartin, joten matkaa kertyi 1400 m johon voin olla täysin tyytyväinen. Treenin jälkeen oli tosi mahtavaa venytellä raihnaista kehoaan porealtaassa ja ehkä jalkojen tuska vähän hellittikin.

Jalkojen palautumista ei varmastikaan nopeuttanut kaksi koirahierontaa, eli lattialla tuli ”könyttyä” pari tuntia. Koirat saivat kuitenkin apuja vaivoihinsa. Toisella on ollut tärinää takapäässä käydessä istumaan ja hieronta on tuonut selvästi helpotusta asiaan. Toinen koira on jo hyvin iäkäs ja takapää heikohko. Vaari oli muutaman päivän jälkeen edellishieronnan innostunut juoksemaan useita satoja metrejä ja tänään oli halunnut pidemmälle lenkille 😀 Että kyllä mielelläni siellä lattiatasossa vietän aikaa näiden ihanien karvaturilaiden kanssa ja autan niitä vaivoissaan, vaikka omat jalat huutaakin hoosiannaa avukseen.

Illaksi alunperin suunnittelin spinningtreeniä kotisalillamme, mutta luovuin ajatuksesta. Kävin itseni kanssa pitkän taistelun aiheesta ja lopulta uskoin kehoani: tarvitsen lepoa! Yritin vängätä vastaan ajatuksella, että ajan kevyellä vastuksella spurttaillen, joka saa kuona-aineet maitohappoineen jaloissa hyvin liikkeelle, mutta… lepo voitti. Avokin mennessä vetämään kevyttä treeniä nukahdin sängylle, joten tein luultavasti täysin oikean ratkaisun. Sinne pyörän selkään ehdin kyllä. Eikä mun treenit mene pilalle, jos kuuntelen mitä keho tarvitsee ja vielä toimin sen tarpeiden mukaan. Minusta ei tule huonoa, laiskaa, epäonnistunutta. Eikä minun tarvitse syyllistää itseäni siitä, että treeni jäi väliin.

Oman kehonsa kuuntelu ei välttämättä ole niitä helpoimpia asioita, tai ei ainakaan sen kehon viestinnän tulkinta. Saatika, että toimii kehon antamien viestien mukaan. Ne on vaan niitä opeteltavia asioita ja asioita mitä täytyy uskaltaa tehdä. Kenenkään laihdutus ei mene pilalle, jos antaa itselleen lepoa silloin kun kroppa sitä huutaa/vaatii. Uudet terveellisemmät elämäntavat eivät purkaudu/murene levon tarpeesta jne. Mutta, mistä sen tietää milloin kroppa kaipaa OIKEASTI lepoa ja milloin mahdollinen laiskamato hivuttelee vierailulle? Siinä on hyvä kysymys ja meille jokaiselle tykönämme opettelun paikka tunnistamaan ja erottamaan levon tarve ja laiskamadon vierailu toisistaan. Laiskamadolle ei pidä antaa liikaa tilaa, vaikka kyllä kai JOSKUS saa laiskotellakin, mielummin kuitenkin päivän liikunta-annoksen jälkeen.

Kun alan pohtimaan kaikenmailman syitä, jotka voi selvästi todeta tekosyiksi on selvää laiskamadon olevan kolkuttelemassa.Mitä ne tekosyyt sitten ovat? Nehän vaihtelee tarpeen mukaan, eikös? ”Ruokailut ei ole mennyt sopivasti treeniä ajatellen”, ”kello on jo noin paljon, emmä enään” tai ”no kun on vähän nuutunut olo” tai ”fiilis meni ohi” jne… Luetteloahan voisi jatkaa vaikka kuinka… Tekosyiden pohtimisen sijaan pitäisi tarttua itseään reippaana niskasta ja pistää akka/ukko liikkeelle 😀 Eihän se ole aina helppoa, ei ainakaan jos on tottunut antamaan niille tekosyille vallan ja laiskamadolle luvan kiemurrella mieleen.

Toisaalta, tunnistaako fiilistä ”nyt olen sepittämässä tekosyitä”. Ei välttämättä, sillä hetkellä ne syyt tuntuvat todellisilta ja oikeilta. Että mitäs siinä nyt puhut tekosyistä? Ei siis kovin helppoa, ja kuinka moni haluaa myöntää tuota tekosyyajattelua? Moni laihduttaja sitä kuitenkin pelkää ja siksi piiskaa itseään suorittamaan liikuntaa päivästä toiseen kenties unohtaen levon merkityksen, unohtaen että juuri minun pitää levätä. Moni meistä varmasti tietää sen, mutta itseään on piiskattava, koska… olen huono ihminen, jos en tätä nyt tee. Elimistö väsyy ja hommasta tulee useasti aina vain vaikeampaa ja toiset valitettavasti luovuttaa, palaa entiseen kilojen tullessa korkojen kanssa takaisin. Emmehän me sellaista halua? Ja siksi oman kehon kuuntelu, oppia tulkitsemaan sen viestejä ja toimimaan niiden pohjalta, nousee arvoon arvaamattomaan. Tänään todella tunsin olevani väsynyt/rasittunut. Yksinkertaisesti tiedostin tarvitsevani lepoa, kehoni huusi sitä. Silti yritin pullikoida vastaan. Kuuntelin kuitenkin kehon viestit ja kerrankin tottelin nukahtaen kesken illan parhaan treeniajan. Nyt kroppani on saanut lepoa! Ja kehityshän tapahtuu levossa, joten… Sateessa pieni lenkki koiran kanssa vetäen keuhkoihin happea yllinkyllin edistää palautumista. Solut saa happea ja koneisto toimii taas paremmin. Nyt hyvä yöuni ja huomenna tutustumaan joogan kiehtovaan mailmaan. Olen ilmottautunut näkövammaisten joogaryhmään. Haluan kehittää kroppani hallintaa, saada selkää ja lantiota liikkuvammaksi, itseäni notkeammaksi, joten katsotaan mitä joogalla on minulle annettavana levätyn illan jälkeen.

Julkaistu

Ruudunlukuohjelmat, pistenäytöt ja puhesyntetisaattorit

Blogisiskot, en ole unohtanut blogissani olleen arvonnan yhteydessä saamiani kirjoitusaiheita, ja nyt tartunkin Kupariperhosen antamaan aiheeseen. Millaisin apuvälinein käytän tietokonetta. Heti alkuun täytyy todeta, että en ole mikään atk-alan ihminen ja joku toinen ehkä osaisi selittää asiaa paremmin… Yritetään kuitenkin.

Mulla on ihan normaali läppäri normaalilla läppärin näppiksellä varustettuna. Kirjaimet j ja f ovat merkitty. Käytän kirjoittaessani kymmensormijärjestelmää, joten se sujuu nopsaan. Voidakseni lukea tietokoneelta juttuja tarvitsen ruudunlukuohjelman ja puhesyntetisaattorin tai pistenäytön. Mulla on molemmat. Pistenäyttö on 40-merkkinen, eli n. puoli riviä kerrallaan saan tekstiä näkyviin. Näyttöön nousee nastoja pistekirjoituksen muodoin ryhmittyen.. Apua, tosi vaikee selittää… No jos esim. ruudulla lukee ”Hepa”. Voin sanan lukea sormin pistenäytöltä pistekirjoituksella. Puhesyntetisaattori vastaavasti lukee ruudulla olevan tekstin ääneen. Esim. täällä blogeissa monesti luen ”käykää katsomassa sivun vasemmasta reunasta”, tai ”oikealta löydät linkin” jne… Ruudunluku ei toimi niin, vaan mulla ne kaikki on allekain. Esim. omaa blogiani lukiessa. ylhältä alaspäin ensin tulee Siirry bloggerin etusivulle linkit, sitten ne muut linkit seuraava blogi, jaa jne… Tämän jälkeen alkaa tekstiosuus. Päivitykseni näkyvät allekain. Tekstin alla on kommentit, muokkaa jne. ja aina allekain…

Postausten jälkeen tulee taas allekain lukijat ja mahdollisuus liittyä lukijaksi. Sitten tulee blogin arkisto ja alimpana mitä blogeja seurailen. Jos teksteissäni on kuvia, ne näyttävät kuin olisivat tekstin lomassa allekain aina vasemmassa reunassa, mitä ne ei suinkaan aina ole. Ruudunluku ei tulkitse grafiikkaa eikä kuvia, kuvien kohdalla lukee kuvan tiedostonimi. Ja tästä syystä nuo kaikenmailman turvatarkistukset tuottavat ongelmia. Onneksi Firefoxiin saa ns. lisäpalikan, joka tulkitsee esim. tuon turvallisuustarkistuksessa olevan tekstin ja sen saa leikattua leikepöydän kautta oikeaan kohtaan. Itse käyttäisin mielummin ie8, koska olen tottunut siihen. Näiden blogien myötä olen opetellut Firefoxiinkin.

Kaikenkaikkiaan netissä surffailu on monesti aika haastavaa ja joillakin sivuilla suorastaan mahdotonta. Mikään ei ole niin turhauttavaa kuin selata sivua, jossa ruudunluku ilmaisee esim. ”imagelink, link, link image, link…” No ei paljon kerro sivun sisällöstä 😀 Eli, niin kauan menee loistavasti kun sivuilla on selkeää tekstiä. Esim. Facebookkia käytän tietokoneella mobiiliversiota, koska siellä ei ole sitä kaikkea sälää ja käyttö helpottuu kummasti. Moni sokko kyllä käyttää myös täysversiota, mutta itse pärjään mobiililla.

Ruudunlukuohjelmat ei ole mitään edullisia hankintoja, eikä varsinkaan pistenäytöt. Esim. tämä minun 40 merkin näyttö maksoi yli 6 tuhatta euroa. 80-merkin näytössä hinta tuplaantuu, yllätys. Eli, ei näitä mennä kaupasta niin vaan ostelemaan. Anomuksen voi tehdä Kelalle ja Kelan tädit sitten katsovat tarvitsenko sellaista todella. Pelkkä puhe on toki edullisempi ja sellaisen on helpompi saadakin, mutta pelkän puheen kanssa koen oikeinkirjoituksen kärsivän, kun ei näe miten esim. vieraskieliset sanat, paikat tms. kirjoitetaan.

Kun käytän tietokonetta käytän ohjelmia näppäinkomennoin, eli hiirellä en klikkaile. Jokaiselle toiminnolle olen opetellut omat näppäinkomennot.

Kuin tilauksesta eilen Yle julkaisi jutun aiheesta ja voitte käydä lukemassa Osoitteessa http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/09/nakovammainen_surffaa_pistekirjoitusnayton_avulla_2804879.html Lisäksi wigipediaan hakusana ”pistenäyttö” tai ”ruudunlukuohjelma” tuo lisäinfoa ja kuvia pistenäytöistä. En ole varma löytyykö Näkövammaisten keskusliiton sivuilta kuvamateriaalia, mutta osoite on www.nkl.fi.

Toivottavasti tämä antoi edes pienen käsityksen mistä on kysymys. En valitettavasti oikein osaa tarkemminkaan selittää. Jos olisin joku apuvälineasiantuntija/teknikko, tai joku atk-ohjelmien kanssa hääräävä, tai huippukäyttäjä osaisin ehkä jäsennellä tämän paremmin. Ja pahoitteluni myös siitä, että joudutte nyt itse hakemaan esim. wigipediasta lisätietoa, että en ole linkittänyt tänne suoraan linkkejä mistä tietoa löytää. Ja kysyä saa aina!

Julkaistu

Nautinnollinen kärpäsen surina/purema/kutkutus :D

Kuulen kummaa surinaa ja tunnen outoa kutkutusta. Kärpänenkö? Kesähän on ohi ja kärpästen aika ohi, mutta surina vain voimistuu. Voimistuu päiväpäivältä. Mitä ihmettä se onkaan? Kutkutuskin lisääntyy ja endorfiini virtaa suonissa vaativana ja voimistuen koko ajan. Ei, eihän tää voi mitenkään olla kärpäsen aiheuttamaa, vai voisiko sittenkin? Kesän kärpäset ei ehkä tähän pysty, mutta tunnettehan tekin lajikkeen TREENIKÄRPÄNEN? Toisaalta, eihän kärpäset kai pure, mutta tällä lajikkeella on erityisominaisuutena puraista ja tehdä ihmiselle huippuhyvää, jos vaan purtu ottaa sen vastaan 😀
Ja nyt on käynyt niin, olen pureman onnellinen uhri! Ja Iive antoi lisäpotkua omassa blogissaan kirjattuaan kesän liikuntahaasteen suoritukset ja heittämällä syksyyn Liikuntahaasteen johon pureman uhrina oli pakko tarttua.

Ja tämä syyskuu on käynnistynyt hyvällä fiiliksellä. Torstainen ripeähkö sauvakävelylenkki sai perjantaiaamuna jatkoa uintitreenistä. Uitiin ystävän kanssa tunti ja metrejä taittui 1200 m, johon olen ihan tyytyväinen. Edellisestä varsinaisesta matkauinnista kun on aikaa yli kolme kuukautta. Lauantai meni liikuntojen osalta aikas pelastusarmeijalle, sillä perjantaina oltiin voileipäkakkubileissä. Maistelimme kolmea eri voileipäkakkua ja arvostelimme ne. Teema oli kalakakut. Kakkujen valmistajat olivat onnistuneet tekemään persoonallisia ja herkullisia kakkuja. Masalatonnikala oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Iltaan kuului myös saunomista ja lopulta lähdimme ravintolaan, jossa avokin kanssa tosin joimme jäävettä. Muutoinkin jätimme alkoholin minimiin, siiderit tms. kokonaan pois. Kakkujen kanssa pari lasia punaviiniä ja rapujen kyytipoikana parit snapsit. Ja ei siinä sen enempää kaivattukaan. Krapulaa ei ollut, mutta tajuton väsymys. En pysty tajuamaan niitä, jotka bilettää viikottain, musta ei vaan siihen olisi. Noh, lauantai-iltana leivoin sämpylöitä, jotka onnistu tosi hyvin. Niistä tuli ihanan siemenisiä. Avokki osti avustajan kanssa kaupasta luomusämpyläjauhoja missä oli valmiina paljon siemeniä ja ite vielä lisäsin kurpitsan, auringonkukan ja seessaminsiemeniä mukaan. Ohjeen nappasin Ruohonjuuren sivuilta. Jouduin sitä kuitenkin vähän soveltamaan, porkkanaa ei ollut eikä luomu- tai kauramaitoa. Sämpylöistä tuli hyviä, vaikka ehkä vähän sitä porkkanaa kaipasikin.

Eilen osallistuimme Helsingin ja uudenmaan Opaskoirakerhon kanssa Raaseborin Kirmaisuun. Matkavaihtoehdot oli 5, 9 ja 13 km. Itse lähdin toisen koirakon ja peesarin kanssa tuolle lyhyemmälle. Tuo yhdeksän kilsan pätkä kyllä olisi inspiroinut, mutta Harmaakuonon hidastuneen kulun vuoksi valitsin lyhyemmän matkan, jonka poika kävelikin reippaasti. Oli aika lämmin päivä ja osittain aurinkoistakin, joten tuo viiden kilsan matka ihmispaljoudessa oli varmasti oikein hyvä matka. Paikalla oltiin aika paljon etuajassa ja odotimme kaikki koirakot peesareineen maaliin, odottelua/istuskelua tuli aika paljon. Mikäs se siinä, aika kului kuulumisia vaihtaen. Kotona mua odotteli endorfiininen/kärpäsen purema avokki. Oli vetänyt hyvän penkkitreenin. Mieleni teki syöksyä kuntosalille treenaamaan, mutta ehkä vieläkin väsy painoi perjantailta. Ilta menikin relaillen.

Tänään meillä on ollut töiltä vapaapäivä. Töihin liittyen kuitenkin on työhuone imuroitu, pyyhitty pölyt ja pesty lattiat. Kirjallisena työnä mainittakoon sähköpostiviesti asiakkaille ”muistutuksena” olemassa olostamme 😀 Lisäks kokeillaan onko kysyntää lauantaina hoitoajoille. Ollaan kokeeksi avoinna nyt kolmena kuun vikana lauantaina, ja katotaan sitten jatko. Pitihän tätä ”kokeilua” samalla mainostaa.

Näin vapaapäivänä on ollu myös hyvä hetki kuntosalitreenin. Tehtiin molemmat jalkapainotteinen treeni. Treenivälineinä käytettiin kahvakuulia ja eri painoin varustettuja tankoja. Kyykättiin, treenattiin pohkeita, tehtiin heilautuksia jne. Sit ylätaljaa taakse ja eteen, pystypunnerrusta takaa tangon kanssa, vähän kropan hallintaharjoittelua jne. Aikaa meni 75 min ja tuli mahtava olo. Koneeseen smoothiesta, jossa pakastemansikkaa, hamppuproteiinia ja Rakkauspakkausta. Ei ehkä mitään taivaallista maultaan, mutta ei sisällä keinotekoisia makeutusaineita eikä väriaineita, joten ei muuta kuin kurkusta alas. Seuraavalla kerralla syntynee kenties maistuvaisempi drinkki 😀

Ruuan lasehdittua tarkoituksena on lähteä palauttavalle n. viiden kilsan lenkille, jonka jälkeen venyttelyt ja perinteisesti iltateestä nautiskelua. Annetaan tuon hyvää tekevän kärpäsen surista ja kutkutella ja nautitaan sen tuomasta endorfiinista. Tällä viikolla luvassa ainakin uintia, joogaa, sauvakävelyä ja penkkaamista! Ja toivotan uuden lukijan Mariskan tervetulleeksi lukijoiden joukkoon! Toivottavasti viihdyt täällä pitkään.

Julkaistu

Startti syksyyn liikkuen, ota vastaan liikuntahaaste sinäkin!

Eilisiltana luin Iiven blogista hänen kesäajan liikuntahaasteen tuloksia ja tulin siitä kovin hyvälle ja iloiselle tuulelle. Niin monipuolista liikkumista, ja haasteen tavoite täyttyi reilusti. Tuo Liikuntahaaste jäi kutkuttamaan mielen pohjalla ja aamulla hehkutin avokille asiaa, ja nyt täällä on kaksi, jotka aikoo ottaa syksyn liikuntahaasteen vastaan 😀 Eli 60 liikuntapäivää ajalla 1.9.-31.12., ja mukaan yli 30 min liikuntasuoritukset laidasta laitaan. Yhtenä päivänä voit tehdä vaikka viisi liikuntasuoritusta, mutta lasketaan vain päivien mukaan. Kuinkas moni ottaa haasteen vastaan? Haaste on ymmärtääkseni lähtöisin Kiloklubista. Haasta itsesi, haasta kaverisi tänään, huomenna, ylihuomenna…

Omalta osaltani tuo liikuntahaasteen toteutus on hyvällä alulla, sillä huomiselle olen sopinut kaverin kanssa uintitreenin ja sunnuntaina opaskoiraporukan kanssa kirmaistaan Raaseborissa. Tosin en uskaltanut ilmottautua Harmaakuonon takia 9 kilsan lenkille. Teen nuo pitkät lenkit mielummin rauhassa ja koiran kuntoa huomioiden, enkä vie ihmispaljouteen, jossa se vetää itsensä innoissaan ihan piippuun. Ei malta jolkotella, jos siltä tuntuu, kun muut menevät edellä 😀 Kävellään tuolloin sitten viiden kilsan lenkki. Mut tän illan sauvakävelylenkistä olen huippuonnellinen. Nimittäin mun tehtyä päivän työt ja syötyä salaattiannos lähdettiin Harmaakuonon ja avokin kanssa reippailemaan. Otin sauvat mukaan ja tehtiin 70 min 6.6 km lenkki. Harmaakuono meni tosi reippaasti, eka kierros 20 min, toka 25 min ja kolmas 23 min. Yks kierros on 2.2 km ja meiltä lenkkipolulle ehkä n. 100 m. Oon tosi tyytyväinen ja ilonen, kun vielä huomioi ton miten poika on viime aikoina lenkeillä ajoittain madellut.

Eilen käytiin muuten Harmaakuonon kanssa lääkärissä. Saatiin lisää rasvaa hotspottiin ja tarkastettiin purukalusto. Parissa etuhampaassa on halkeama, mutta lääkäri ei lähtisi sitä poistelemaan, jos ei ala vaivata. Rivien välistä luin, että ei nukuta mielellään noinkin vanhaa koiraa. Samalla juttelin pojan hidasteluista lenkeillä. Nyt viime sunnuntainakin vauhti vaihteli äärimmäisyyksistä toisiin, ja valjaat vaihdettaessa pelkkään hihnaan jätkä selvästi piristyi ja käveli reippaammin. Saatiin muutaman päivän särkylääkekuuri, jolla testataan onko Harmaakuonolla kipuja, tapahtuuko lääkityksellä valjastyöskentelyssä muutoksia, ja jos mitä tapahtuu kun lääkitys loppuu… Valjaat kuitenkin painavat parisen kiloa, joten ehkä jos on vanhuuden jomotuksia ja jumituksia, ne alkaa tuntua raskailta yllä. Ystävän kanssa meseteltiin pitkä tovi aiheesta, ja niistä tunteista mitä tuo kaikki tuo. Onneksi on ihania ystäviä, jotka ymmärtävät sen tuskan mikä tulee aina vain lähemmäksi ja lähemmäksi. Tuota kipulääkekuuria en alottanut kuitenkaan vielä. Haluan tehdä sen sellaisessa vaiheessa, että on minulla todella aikaa tarkkailla sen vaikutusta.

Eilen oli painotavoitteen asettamispäivä. Paino oli maanantaista tippunut 69.9, joten 70 kg alitettu, mutta ei ole ensinmäinen kerta tänä vuonna, joten ei vielä suurempaa fiilistelyä nostata. Joka tapauksessa päätin, että nyt syyskuussa tavoittelen kahden kilon pudotusta, eli alle 68 kilon pitäisi päästä. Ja tuolle tavoitteelle antoi rohkaisua tämän aamun punnitus 69.6 kg. Noh, en elättelekkään toiveita siitä, että vauhti pysyisi tuollaisena. Nyt tosin tunnen kropastani lähteneen nesteitä pois. Avokki kommentoikin aamusella, että tunnun hoikemmalta jakiinteämmältä kun hölläkkäneste on vähentynyt huomattavasti. IHANAA! Jospa tämä tästä. Tuohon painon laskun hankaluuteen saattoi muutoinkin löytyä selitystä, ainakin osittain. Mun kaveri merkkas parin päivän tiistain ja keskiviikon syömiset Kiloklubiin ja kalorit huiteli 1400-1500 paikkeilla. Ja proteiinien määrä 70 grammassa, joten varaa on syödä vähän runsaammin protskua lisäten vielä kun huomioi tän mun fyysisen työnkin. Silloin tiistaina mulla oli kuus asiakasta, kuten tänäänkin. Ite ei vaan aina muista tän työn fyysisyyttä, ei jotenkin osaa huomioida sitä 🙂

Tuo syöminen on aika jännä juttu. En ole mitenkään erityisemmin ajatellut, että kun laihdutan mun täytyy syödä vähemmän. Ennemminkin olen ajatellut sitä mitä suustani pistän alas, ja silti sitten ilmeisesti syön, tai ainakin ajoittain olen syönyt liian vähän, eikä siksi kroppani pääse laihtumaan. Olikin tosi mukavaa tuo kaverin apu, antoi osviittaa missä mennään. Nyt pystyy vähän korjaamaan asiaa. Tänään esim. tein drinkin, johon tuli hamppuproteiinia, mustikoita, Rakkauspakkauksesta himpun verran jauhoja ja ihan vettä. Sitä olen asiakkaiden välillä hörppinyt lämpimän aterian lisäks.

Tällä hetkellä on niin ihanan endorfiininen ja energinen olo, ja odotan jo innolla aamun uintitreeniä. Ja treenikärpänen kutittelee mukavasti, joten tästä on hyvä aloittaa syksy reippaillen ja tarttua haasteeseen ja tehdä vielä vähän enemmän. Tosin edessä on tuo korvaoperaatio jossain vaiheessa, joka pistää liikunnat vähäksi aikaa seis, mutta ei murehdita sitä nyt. Nyt nautitaan olosta ja energiasta, hyvästä fiiliksestä.

Julkaistu

Painotarkkailua ja pohdintaa laihtumisen vaikeudesta

Tammikuun alusta olen kirjannut painoni aina maanantaisin ja nyt heinäkuussa myös torstaisin. Olen aikaisemminkin pitänyt kirjaa painostani, mutta sitä tikulla silmään joka vanhoja muistelee. Sen verran muistelen kuitenkin, että saan tämän vuodatuksen vuodatettua 😀
Syksyllä 2006 aloitin laihduttamisen jälleen kerran, nyt Keventäjät-palvelua käyttäen. Pääsinkin maaliskuussa 2007 65 kg:n paikkeille. Tuolloin oli kova treenitraivi päällänsä, mutta särettyäni varpaan ja selkä- ja pakaravaivojen iskiessä liikunnat jäi vähiin ja ehkä herkuttelu palasi kuvaan 🙁 Painoni nousi jouluun mennessä sinne 70 kg:n pintaville, josta sain sen pudotetuksi parhaimmillaan 64.7 kg:n. Muistan tuon lukeman niin hyvin, koska olin keuhkoveritulpan takia sairaalassa ja siellä minut punnittiin pyörätuolivaa’alla. Kokemus oli nöyryyttävä, vaikka ehkä tilanteessani ymmärrettävä. No joka tapauksessa siitä paino hiljalleen hiipi taas kohden 70 kilon rajapyykkiä ja keväällä 2009 se meni taas rikki 🙁 Alkuvuodestahan liikunnat olivat jääneet vähiin, tein vain jaksamiseni mukaan mitä milloinkin. Paino pysyi 70-72 kilon nurkilla pitkään kunnes alkukesästä 2010 se singahti 74 kiloon ja juhannuksen vieton jälkeen 75 kilon rajapyykki taittui. Viime syksyn aikana sain kiloja karistettua siten, että tämän vuoden tammikuun 3. päivä painoin 72.1 kg.

Voi sanoa, että painonhallinta ei ole ollut minulle koskaan kovinkaan helppoa ja kroppani tuntuu reakoivan kaikkeen 😀 Nyt tänävuonna on kuitenkin monet asiat muuttuneet. En syö light-tuotteita, en paljoakaan herkuttele, olen liikkunut kohtuullisesti otoskleroosileikkausen jälkeisiä kolmea viikkoa lukuun ottamatta. Mielestäni edellytykset pitäisi olla painon laskuun hyvät, mutta kuten näkyy, ei se vaan ole onnistunut. Pohdituttaakin, missä vika on? Hormonidieetti-luento oli mielenkiintoinen ja melkein tekisi mieleni kokeilla sitä, mutta vaatisi käyntikertoja rasvanmittauksessa, jonka pohjalta analysoidaan hormonitoimintaa, eikä se ole ihan edullistakaan. Olen valmis uskomaan, että hormonitoimintamme tasapainolla on merkitys painonhallinnassamme, mutta riittäisikö minun rahkeeni käydä rahallisesti ja muuten moinen läpi. Minua turvottaa, jos syön hiilaripainotteisesti tai muuten kovin raskaasti. Ruokaremontin yhteydessä hiilarit ovat vähentyneet ja olo parantunut. Kroppani kerää nestettä helposti syötyäni suolaista, käytettyäni alkoholia, etenkin (kemikaalilitkusiiderit tms.) Helteillä, jos juon liian vähän nestettä, sekin turvottaa… Ja ne pirun kuukautiset tuo oman lisänsä…

Olen myös pohtinut voisiko minulla olla diabeteksen tai kilpirauhasen vajaatoiminnan alkuoireita, vai enkö vain ole vielä löytänyt itselleni parasta tapaa elää ja hallita ruokailutottumuksiani? En ole kyllä muita oireita itsessäni huomannut, en ole väsyneempi tai en juo normaalia enemmän, silti sitä asioita tulee pyöriteltyä mielessään. Toivottavasti kysymys on vain siitä ettei painon lasku ole päässyt vauhtiin, ja kun löydän ne minulle oikeat keinot alkaa tapahtumaan. Joskus vaan meinaa usko loppua. Tiedän, kannustan muita ja tsemppaan samojen fiilisten kanssa taistelevia, ja yritän myös opetella itse kärsivällisyyttä. Ja kyllä ehdottomasti haluan laihtua terveellisellä vauhdilla ja hitaammin, mutta pitääkö sen nyt ihan näin hidasta olla?

Tammikuu 2011
3.1. aloituspaino 72.1 kg
Seuranta
3.1. 10.1. 17.1. 24.1. 31.1.
72.1 kg 71.5 kg 71.8 kg 70.8 kg 71 kg

Helmikuu 2011
Aloituspaino 31.1. 71 kg (Kuukautisten aatto)
Seuranta
31.1 7.2. 14.2. 21.2. 28.2.
71 kg 70.8 kg 70.6 kg 70.2 kg 70.9 kg
Jo näistä tammi-helmikuun päivityksistä voi huomata, että kuukautisten päälläolo nostaa kenties pudotetun painon takaisin.
Maalis-huhtikuulta minulla ei ole painolukemia, vaikka sairasteluista huolimatta tarkkailin painoani tiiviisti, eikä siinä onneksi suurempia muutoksia tapahtunut. Helmikuun lopussa painoin tuon 70.9 kg ja vappupäivänä kirjaamisen alottaessani lukemat olivat
71.1 kg. Vuoden alusta neljässä kuukaudessa sentäs YKSI vaivainen kilo selätetty.

Toukokuu 2011
1.5. aloituspaino 71.1 kg (Kuukautisten 3. päivä)
Seuranta
1.5. 9.5. 16.5. 23.5. 31.5.
71.1 kg 69.8 kg 69.5 kg 69.4 kg 69.8 kg
Huomaattehan miten alku näytti taas niin hyvältä, mutta menkat kehiin ja pudotusta vain 300 g.

Kesäkuu 2011
Aloituspaino 1.6. 69.7 kg (Kuukautisten 3 vrk)
Seuranta
1.6.6.6. 13.6. 20.6. 28.6. 30.6.
69.7 kg 70.2 kg 70.1 kg 69.6 kg 69.3 kg
Nyt kuukautisista huolimatta 69.3 kg, tästäkö tämä vihdoinkin lähtee? No alku huippu heinäkuussa, jonka itse pilasin siiderikemikaalilitkuilla, ja tuo kirvelee vieläkin :O Tehtyä ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Alkoholi ei kerrassaan ole laihduttajan kaveri! Päätin kokeilla nyt painopäivitysten merkintää ma ja to –päivinä nähdäkseni ja oppiakseni kropastani lisää.

Heinäkuu 2011
30.6. to 69.3 kg
Seuranta maanantai Torstai
4.7. 7.7.
69.2 kg 69.2 kg
Helleviikko, joten hivenen yllättynyt painon aisoissa pysymisestä.
11.7. 14.7.
71 kg 70.5 kg
Viikonlopun siiderit näkyi heti ja nyt on turvotusta koetettu saada laskemaan. La 16.7. 69.8 kg, joten ehkä morkkiskin voi alkaa hellittämään.
18.7. 21.7.
70.4 kg 69.3 kg
Suunta jälleen oikea!
25.7. 28.7. 31.7.
69.7 kg 69.2 kg 70.7 kg
Hienosti paino laski, mutta ihmeellinen singahdus korkeuksiin, kuukautiset omituiset!
Tässä vaiheessa on lohdullista huomata että heinäkuussa 69-numerolla paino toistui aikaisempaa useammin ja useammin. Tuo vikalle päivälle painon singahdus todella harmitti, mutta minkäs kropalle teet.

Elokuussa lomaviikoille tavoitteena oli, että paino ei pääsisi nousemaan. Mökille lähdin tuo kauhulukema 70.7 kg korvissani, ja selväähän se ettei se siitä saisi kohota! Eikä se kohonnutkaan. Väliviikolla merkinnät jäi tekemättä vaikka ramppasin vaa’alla päivittäin. Azoreille lähdin n. 70 kg:n painoisena ja kotona 23.8. tiistaina lukemat 71 kg, 24.8. 70.4 kg ja ”virallisena” punnituspäivänä taas 71 kg ja kuukautiset. Tänään on menkkojen 3.vrk ja paino 70.5 kg. Tän kuun vika päivä häämöttää ja silloin on aika tehdä tavotteita loppuvuodelle.

Elokuu 2011
Seuranta
23.8. 26.8. 29.8.
71 kg 71 kg 70.5 kg

Eli, vuoden alusta miinusta tällä hetkellä 1600 g. Ei totisesti päätä huimaa! Vuotta on mennyt 8 kk ja 4 kk on jäljellä, joten onko tavoitteeni vuoden loppuun mennessä -800 g, eli 69.7 kg, ei! Haluan enemmän, paljon enemmän! Mutta mitä voin tavoitella, mikä on realistista??? Että rakkaat blogisiskot potkikaa mua persaukselle etten luovuta, ja että säilytän uskon tähän juttuun!

Julkaistu

Positiivisella energialla syksyyn ja unelmaa puhuvasta sykemittarista

Ollaan avokin kanssa vietetty rauhallinen viikonloppu. Aikaa vietetty kirjojen parissa ja telkusta urheilua seuraillen. Olen lukenut Nora Robertsin kirjaa Punainen lilja, ja voi helvetti millasta tekstiä. En uskalla edes ajatella montako kertaa kirjassa on jo naitu. On tuon kirjasarjan ehdottomasti rasittavin kirja, onneksi toiseksi viimeinen nide menossa, joten kohta se loppuu. Jättäisin kesken ellen haluaisi tietää loppuratkaisua kirjassa esiintyvän haamun suhteen.
Äänikirjana alottelin Petos lautasella-kirjaa ja varmaan kirjan tiimoilta jossain vaiheessa kirjoittelen ihan oman postauksen teidän iloksenne tai harmiksenne 😀 Nyt jo voi vaan ihmetellä mitä kaikkea moskaa joudummekaan syömään, huh!

Ruuasta puheenollen perjantaina teimme pitkästä aikaa tortilloja. Broilersuikaleita paistettiin pannulla, letun päälle vähän juustoraastetta, lämmityksen jälkeen kurkkua, tomaattia, paprikaa ja kanaa. Salsakastiketta laitoin niukasti luettuani niiden huikeista lisäaineista ja tein kervaviilikastikkeen, johon lisäsin yrttejä. Kumpikin jaksoimme syödä vaan pari lettua… On vissiin vatsalaukut pienentyneet 😀 Jee, jee!!! Ja tänään tuo tuli taas esille. Maustoin meille broilerinrintafileet. Laitoin oliviöljyä, valkosipulia, kuivattuja yrttejä, suolaa, sitruunan mehua ja Azoreilta ostamaa paprikatahnaa. Marinadi jo tuoksui aivan taivaalliselta. Avokki kuori kahdeksan perunaa ja pilkko ne. Vuokaan kermaa ja valkosipulia reilusti, perunat ja juustoraastetta mukaan. Ja ei kuin maustumaan ja eväät uuniin. Täällä leijaili todella herkullinen tuoksu. Ai joo: sen verran lisäaineita tuli ateriaan, että laitoimme fileiden ympärille pekonisiivut 😀 Kuuden pintaan söimme ja herkullista oli. Mutta broileria ja perunoita jäi molempia vielä huomiselle 😀

Pienen ruokalevon jälkeen lähdimme lenkkeilemään. Kävelimme tunnin raikkaassa syysillassa. Lenkkipolun varrella tuoksui syksy ja tuuli toi syksyn tunteen kohinallaan. Harmaakuonon meno oli vaihtelevaa. Välillä kiskoi minkä vaan kykeni, välillä raahusti eteenpäin. Siinä sitten kovasti yritystä tulkita mikä nyt johtui mistäkin…

Voi miten mä haluaisinkin puhuvan sykemittarin. Olis niin mahtavaa seurata sykettään ja kaloreiden kulutusta liikkuessaan. Sportstrackeriinkin oli tarkoitus tutustua, mutta puhelimeni on ohjelmaan liian vanha. Pitäisi testata minkä verran puhelimessa oleva puheohjelma puhuu numeroina asioita. Ilmeisesti Trackerissa on paljon grafiikkaa ja sehän ei meille sokoille aukea. Olen miettinyt sykemittarin hankkimista, joka kävisi tietokoneen kanssa yhteen, mutta niissäkin tullaan saman ongelman eteen. Tulokset tulee esille graafisina taulukoina, joten… Turhauttavaa. Viime syksyllä kyselin Näkövammaisten keskusliiton Apuvälinemyymälästä Aviriksesta puhuvista sykemittareista, mutta ei sellaisia kaiketikaan oikein ole. Joku malli on ollut, joka vaikutti enemmänkin verenpaineenmittaukseen tms. soveltuvalta laitteelta eikä treeniapuriksi. Tuolloin ystäväni tutkaili nettiä ja ilmeisesti Amerikassa tavallisissa urheiluverkkokaupoissa on ollut ainakin joitain myynnissä. Löydettiinkin hyvältä vaikuttava malli, mutta sen valmistusko oli lopetettu. En muista… Nyt kun syksy on tullut ja ilmat viilenee, ja toivottavasti Harmaakuono jaksaa lenkkeillä halu on taas kasvanut kunnon kehittymisen seuraamiseen, mutta… taitaa tuo puhuva sykemittari edelleen jäädä haaveeksi. Kielitaidoltani olen todella onneton, joten en pysty sivustoja tutkimaan ja etsimään. Uskoisin kuitenkin, jos puhuvan mittarin löytäisin, oppisin käyttämään sitä ja ymmärtämään sen mitä sillä olisi sanottavaa englanniksi minulle. Ehkä unelmasta vielä joskus tulee totta! Kirjoitin äsken Avirikseen tandempyörästä viestiä ja samalla kysyin jälleen sykemittareista. Niin, olen tainnut päättää hankkia tuon tandempyörän, joten sitten alkaakin pilottien metsästys 😀 Haluan niin paljon monipuolistaa liikuntaa ja tutustua samalla myös uusiin ihmisiin, aloittaa uuden elämän! Ehkä tämä on osaltaan myös maalipallon jättämän aukon täyttämistä. Tänään sain Facen kautta vinkin Jaakko Halmetojan luennosta, joka on vasta 22.11. ja heti laitoin viestiä muutamalle kysyäkseni seurakseni/oppaakseni luennolle. Ja luentoon on aikaa melkein kolme kuukautta, minäkö hätäinen? Kalenterini ei saa näyttää liian tyhjältä 😀
Toisaalta olen nyt niin innostunut kaikesta ravitsemukseen liittyvästä ja ennen kaikkea luomuuteen liittyvästä, että haluan varmistaa pääsyni ajoissa luennoille ja minua kiinnostaviin tapahtumiin. Ettei ainakaan homma kaatuisi oppaan puutteeseen.

Mulla on nyt jotenkin kovin positiivinen ja energinen olo, ja haluan saada niin paljon. Nyt on aika painojumituksen loppua ja laihtumisessa tapahtua todellisia tuloksia. Haluan liikkua paljon, tehdä töitä, oppia ravitsemuksesta lisää, löytää juuri itselleni sopivan ruokavalion, tavata ystäviä ja nauttia elämästä. Ja ennen kaikkea haluan tämän fiiliksen kestävän pitkään 🙂

Julkaistu

Valmismarinoidut vs marinoimattomat tuotteet

Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelu tuottaa meille näkövammaisille eletronisiajulkaisuja ns. luetusmuodossa. Teksteistä on poistettu kuvat ja monesti myös taulukot tms. vaikealukuiset kohdat. Thp:llä on sopimus joidenkin lehtitalojen ja yksittäisten lehtien kanssa materiaalin toimittamisesta Tiedonhallintapalveluun, jossa ne muokataan ja julkaistaan verkossa jonne vain meillä Tiedonhallintapalvelun asiakkailla on pääsy. Valikoimista löytyy aikakausilehtiä mm. Hyvä terveys, Apteekin hyllyltä, Hymy, Alibi, Kotilääkäri, Kodin kuvalehti, Rumba, Tietokone, Sinäminä, Koululainen. Lehtiä on laidasta laitaan ja varmasti voisi olla vielä paljon muitakin. Itse ehkä lukisin mielelläni Kauneus ja terveys-lehden artikkelit. Niin, lehdistä on poistettu myös selkeät mainokset. Järjestöjulkaisuista löytyy paljon erilaisia näkövammaisyhdistyksien omia lehtiä, sanomalehdistä taas löytyy iltapäivälehdet ja lehtiä ympäri Suomen maan. Tämä palvelu on meille aivan loistava ja lisää tiedon saantimahdollisuuksia kummasti. Kyllähän netistäkin nykyisin paljon löytyy artikkeleita, mutta tuota palvelua käyttäessä ei eksy linkkiviidakkoon. Mua esim. harmittaa Uusi musta-sivusto. Monesti siellä näkyy olevan mielenkiintoisia otsikoita kuten nyt viime maanantaina, että syyskuussa kauppoihin tulossa erä luomukanaa. Innokkaana lukemaan artikkelia, mutta eipä löytynyt. Ylen sivut nyt muutenkin on niin kauhea linkkiviidakko, että sieltä jotain löytääkseen menee ikuisuus.

No nyt alkaa mopo karata käsistä ja mennään koko ajan kauemmaksi tämän postauksen aiheesta. Tällä viikolla eräänä iltana lueskelin Kuluttaja-lehteä. En ole sen sisältöön aikaisemmin perehtynytkään, kai ajatellen sen olevan jotenkin… äh, en tiedä. Yllätys oli joka tapauksessa positiivinen, luin monta hyvää ja mielenkiintoista artikkelia. Luin artikkelin myös marinadeista, valmissellaisista ja inspiroiduin kirjoittaman oman postauksen asiasta. Itse asiassa kirjoitin eilen jo omasta mielestäni hyvän kirjoituksen ja viime metreillä Word jumitti ja teksti katosi. Harmitti ja harmittaa! Nyt uusintayritys ja täytyy muistaa tehdä välitallennuksia :O

Kauppojen hyllyt pursuavat valmismarinadeissa myynnissä olevia liha- ja kalatuotteita. Kuinka moni meistä pysähtyy hyllyn eteen tutkailemaan tarkasti tuoteselosteita ja huomaa marinoidussa tuotteessa voivan olevan parisenkymmentä erilaista ainesosaa lisäaineet mukaan luettuna. Lihaa 70-80 %, marinadi ja silkkaa vettä. Nykyihminen on kiireinen ja elämäntyyli on kovin hektistä, eikä ole aikaa tutkiskeluun, saatika valmistaa ruoka maustamisineen alusta lähtien itse. Ja onhan valmismarinoitu halvempaakin. Vai onko loppujenlopulta sittenkään, kun asiaa ajattelee tarkemmin. Marinoitu liha on halvempaa jopa 10 euroa kilohinnaltaan kuin maustamaton. Mutta mistä maksamme ostaessa marinoidun vaihtoehdon, emme ainakaan 100% lihasta, kanasta tai kalasta. Lihaa on valmismarinoidussa tuotteessa vähemmän, maksamme marinadista ja vedestä, kasasta lisäaineita. Entä jos kalliimmasta hinnasta huolimatta ostammekin maustamattoman vaihtoehdon, saamme useimmiten laadukkaampaa lihaa emmekä maksa lisäaineiden täyttämistä marinadimössöistä vaan itse oikeasta lihasta. ” Vaikka marinoitu liha on halvempaa kuin marinoimaton, kauppias saa marinoidusta tuotteesta paremman katteen. Marinadi ei näet paljon maksa.”

Tehtaassa lihaan ruiskutetaan pienillä neuloilla suolaliuosta tasaisesti, jonka jälkeen liha siirtyy marinoitavaksi isoihin altaisiin tai sekoittajiin, jjoissa isoa lihamäärää rupsutetaan siten, että marinadi levittäytyy jokaiseen suupalaan tasaisesti. Mieleeni nousee heti valmismarinoidut broilerfilesuikaleet, ja se millaista mössöä se nykyään on. On tainnut ”rupsutus” olla aikas tehokasta 😀 No taitaapa asiaan vaikuttaa myös lihan laatu, joka mielestäni on heikentynyt viime vuosina huomattavasti esim. noissa valmismarinoiduissa broilerfilesuikaleissa.
” Marinadin raaka-aineet – vesi, öljy, etikka ja mausteet – ovat
pitkälti samoja kuin kotonakin. Erona on kuitenkin se, että kun ostaa
kaupasta kermamarinoidun possun-kyljyksen, ei sen valmistuksessa ole
käytetty välttämättä pisaraakaan kermaa. Sen sijaan käytetään
keinotekoisia tai aidosta raaka-aineesta uutettuja aromeja. Aromien suosiminen johtuu Atrian tuotekehityspäällikön Heimo Hattulan mukaan siitä, ettei aitoja raaka-aineita ole teollisissa prosesseissa helppo käyttää. Esimerkiksi kerma säilyy huonosti, eikä se sekoitu
happamien aineiden, kuten etikan kanssa. – Myös tomaatti heikentää säilyvyyttä. Tomaattijauhetta tai –pyreetä käytetään joissakin marinadeissa, hän sanoo.”

Lisäaineiden lista on kauhistuttavan pitkä valmismarinoiduissa tuotteissa. Niiden tarkoituksena on parantaa tuotteen säilyvyyttä, marinadin rakennetta ja ulkonäköä sekä vahvistaa makua. Okei, eihän kukaan meistä halua ostaa epämääräisen näköistä tuotetta. Mennäänkö kuitenkin joskus liian pitkälle ulkonäön korostuksessa? En osaa sanoa, en näe pakkauksien sisältöä, lihatiskien lihoja, mutta moni on kommentoinut tuotteiden näyttävän esim. luonnottoman punaisilta. Eikö tunnu kamalalta ajatus karrikoidusti sanottuna syödä värjättyä lihaa? Entä miten pitkään lihan pitää säilyä, onko normaalia, että se säilyy avaamattomana paketissaan pari viikkoakin? Eihän se ole luonnollista. Entä sitten maun vahvistaminen, eikö sekin tunnu hassulta, että vaikkapa broilerin makua on vahvistettava. Teollisessa tuotannossa maku on kärsinyt ja tuotteeseen on saatava ns. aitoa makua keinotekoisilla aineilla/aromeilla. Natriumglutamaattia vaan, niin avot! Moni lihantuottaja on luopunut kyseisen aromivahvinteen käytöstä korvaten sen hiivauutteella. ” Hiivauute on kasviperäinen arominvahvenne, joka sisältää samaa
glutamaattihappoa kuin natriumglutamaattikin. Sillä ei ole e-koodia,
vaan se merkitään tuoteselosteisiin nimellä hiivauute.” Jo sana ”uute” herättää epäilyn ääniä sisälläni. Mitä kätkeekään ”uute” sisäänsä. Ei lue missään mitä se oikeasti pitää sisällään. Nyt en tarkoita pelkästään tätä natriumglutamaattia korvaavaa hiivauutetta vaan uutteita ylipäätään. Ei ole yhtään hyvä suuntaus, ja meidän kuluttajien pitäisi oikeasti herätä. Onneksi kiinnostus ruuan alkuperästä on lisääntynyt ja artikkelissakin mainitaan maustamattomien tuotteiden kysynnän lisääntyneen ja sen myötä kaupoissa niiden valikoima kasvaa. Ja se on hyvä asia se!
Lihatiedotuksen tekemien tutkimusten mukaan kuluttajat pitävät marinoidusta lihasta, mutta vaihtelua kaivataan. Hunajamarinoitu kana kyllästyttää. No niin minuakin ellen marinoi sitä itse. Maku muuttuu ja paranee huomattavasti.

Joskus keskusteluihin nousee myös epäilyjä siitä, että marinadeilla peiteltäisiin lihan vanhuutta. ”Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemien tarkastusten
perusteella moinen vilppi ei kuitenkaan ole yleistä. Ympäristökeskus
tutki kaksi vuotta sitten 60 pakkausta marinoitua lihaa. Tarkastajat
eivät löytäneet näyttöä vanhentuneen lihan myynnistä. Kaikki liha ei kuitenkaan ollut priimalaatua. 75 % lihasta oli hygieeniseltä laadultaan hyvää ja 88 % hyvää tai välttävää. 10 %:ssa
oli joko tautia aiheuttavia bakteereja, tai ne olivat ”yleiseltä
hygieeniseltä laadultaan heikentyneitä”.” Maria Sjöman Helsingin kaupungin hygieenikkoeläinlääkärin mukaan ei ollut merkitystä oliko liha teollisesti vai kaupassa marinoitua. Lihan laatu ei kohene marinadilla, mutta sillä voi peittää vanhenevan lihan hapanta hajua. Artikkelissa muistutetaan tuoreessa lihassakin voivan olla erilaisia pöpöjä ja siksi aina pitäisi käsitellä raakaa lihaa eri astioissa ja eri välinein kuin kypsää lihaa. Pakteerit saa taltutettua kypsentämällä lihan kunnolla. Monet laittavat lihan päälle tuon lopun marinadin ja sitä ei pitäisi tehdä. Niitä pöpöjä voi olla marinadissakin.

Kuten olen täällä blogissa kertonutkin, olen myös itse käyttänyt valmismarinoituja tuotteita ja varmasti yhtenä syynä on ollut niiden helppokäyttöisyys ja tietämättömyys mitä kaikkea turhaa ne sisältävät. Olen erittäin tyytyväinen, että olen herännyt ja suuntautunut toisenlaisiin vaihtoehtoihin. Ja oikeasti itse maustaminen ei ole paljoa aikaa vievää tai kovinkaan vaikeaa. Ja kyllä se tuottaa suunnatonta mielihyvää onnistuessaan tekemään hyvänmakuista ja itse maustamaansa ruokaa. Toki eihän maustaminen aina onnistu täydellisesti, mutta seuraavalla kerralla tietää mitä tehdä toisin. Kannustan kokeilemaan, antamaan aikaa ruuan valmistukselle, nauttimiselle hyvälaatuisesta ruuasta. Artikkelin lopussa oli muutama marinadiohje ja tässä yksi, jota itse ajattelin kokeilla:

Jogurttimarinadi broilerille
– 2 dl maustamatonta jogurttia
– 0,5 dl rypsiöljyä
– 2 rkl limen mehua
– 1-2 hienonnettua valkosipulin kynttä
– 1 tl raastettua inkivääriä
– ripaus mustapippuria myllystä
– (1 tl suolaa)

Tämä teksti saattoi paikkapaikoin olla vähän provosoiva ja karrikoitua, mutta toivottavasti aihe herätti sinussakin jonkinlaisia tunteita parempien valintojen suuntaan. Tekstin innoittajana ja tietoa antavana artikkelina oli Kuluttajalehdestä 4/2011 Mitä marinadi kätkee?, jonka on kirjoittanut Merja Itkonen.

Julkaistu

”kurkistus” tulevaisuuteen – MINÄ viiden vuoden päästä

Kuukausi sitten täällä blogissani oli arvonta, jonka myötä sain lukijoiltani aihetoivomuksia mistä kirjoittaa. Hiilarihirmu pyysi minua katsomaan tulevaisuuteen, millainen olen viiden vuoden kuluttua, miten muuttunut, mikä elämäntilanteeni. Tänään (lue to 25.8.) olin yliopistolla Kaisa Jaakkolan yleisöluennolla hormonidieetistä. Hän on julkaissut nyt elokuussa kirjan aiheesta ja luento pohjautui osaltaan kirjaan. Kaisa aloitti illan esittämällä kysymyksen ”millaisessa elämäntilanteessa haluat olla viiden vuoden kuluttua?” Hän kannusti unelmoimaan ja ajattelemaan asiaa, joten ehkä nyt on oiva hetki tarttua tähän Hiilarihirmun antamaan aiheeseen.

Viiden vuoden päästä olen 38-vuotias 10-15 kiloa hoikempi. Olen löytänyt oikean ruokavalion mikä sopii juuri minulle ja kropalleni. Syön pääasiassa luomua ja lisäaineettomia vaihtoehtoja. Liikun monipuolisesti ja nautin elämästä. Tuolloin Harmaakuonoa ei varmastikaan enään ole, ellei herra viettele vuosia eläkepäiviään. Realistista kuitenkin on, että tuo rakas nelitassu kirmailee koirien taivaassa. Joka tapauksessa tuolloin viiden vuoden päästä minulla on uusi opaskoira, on ollut jo 2-3 vuotta, joten ehkäpä yhteistyö sen kanssa alkaa jo sujumaan ja voimme nauttia pitkistä reippaista lenkeistä.

Osastoon unelma kuuluu varmasti ettei kuulo-ongelmat minua vaivaisi, että tuo otoskleroosi viettelisi hiljaiseloa korvissani ja tarvittavat leikkaukset olisi ohi loppuelämäksi. Kuulo on minulle niin tärkeä etten voi edes ajatella miten sen puute minut murentaisi, joten viiden vuoden päästä sellaista vaihtoehtoa ei ole, jos yhtään asiaan pystyn itse uskollani vaikuttamaan 😀

Yritykseni voi hyvin ja asiakaskunta on vakiintunut, olen kenties lisäkouluttautunut alallani. Nyt en pitäisi ihmeenä sitäkään, että olisin opiskellut ravitsemusasioita, sillä ne kiinnostavat vahvasti ja näiden elämäntapamuutoksien pyörteissä on varmastikin pysyvämpikin kiinnostuksen aihe. Kirjoitan tuolloinkin blogia elämästäni ja silloisista elämäntavoista toivottavasti myös muita kannustaen löytämään terveellisen ja laadukkaan elämän. Toivottavasti tuolloin kirjallinen ilmaisuni on parantunut ja tekstit syvällisempiä ja sisällökkäämpiä.

Olen mennyt naimisiin tuon rakkaan avokin kanssa, joten minusta on tullut vaimo. Elämme onnellisina. En tiedä onko meillä lasta vai ei. Tuolloin alkaa kuitenkin olla viimeistään päätöksien aika haluaako jälkikasvua vai ei. Maaginen 40v alkaa olla jo huhuilemassa ovella. Lapsi varmasti muuttaa paljon elämää, sen arvoja ja miten elää ja toimii. On niitä tarkan pohdinnan asioita.

Ja viiden vuoden päästä kaivan tämän kirjoituksen esille ja katson miten ennustajaeukon oikein on käynyt 😀 Onko mitkä asiat toteutuneet hyvin, loistavasti vai ei olleskaan. Mihin lie tämä elämä heitteleekään. Joka tapauksessa kilot kariskoon tästä kropasta jo lähitulevaisuudessa. Hyvinvointi lisääntykööt päiväpäivältä ja otetaan vastaan elämän haasteet.

Julkaistu

Arkeen paluu

Olen kotiutunut maanantai-iltana, mutta en vieläkään ole ehtinyt lukemaan yhen yhtä postausta täällä blogimailmassa. Nyt avokki ruuan jälkeen köllii kirjaa kuunnellen ja minä syöksyin koneelle vihdoinkin katsomaan mitä blogisiskoilleni kuuluu. Että enköhän mä taas tässä ajan hermolle pääse hiljalleen 😀 Ja kyllähän ihanan loman jälkeen vie hetken sopeutua taasen arkiseen elämään. Eilen tosin kävin pikavisiitillä äidin luona viemässä hälle tuliaisia. Tänään olen istunut puhelimessa ja yrittänyt saada seuraavaan opaskerhon tapaamiseen peesareita koirankäyttäjien oppaiksi Raaseborin kirmaukseen hivenen laihoin tuloksin. Ei kuitenkaan heitetä vielä kirvestä kaivoon :O Huomenna arki palaa myös työelämässä neljän asiakkaan voimin. Illalla menen yliopistolle vielä kuuntelemaan Kaisa Jaakkolan luentoa hormonidietistä ihan vaan omasta mielenkiinnosta. Hänhän on julkaissut nyt elokuussa asian tiimoilta kirjankin, joka antaa vinkkejä ruokavalioon yms.

Azoreiden loma oli aivan loistava ja siitä saatte ihan oman postauksen kuvineen kunhan kuvat on valittu ja avustajani on kirjoittanut mulle listan paikan nimiä missä kävimme, jotta saan ne teille tänne oikein kirjoitettuna. Kuulostaa varmaan vähän hassulta tuo, mutta kun ei niiden vieraskielisten paikkojen nimiä ole nähnyt kirjoitettuna sormissaan, ei voi tietää 😀 Että malttakaa vielä vähän. Voin luvata, että saatte katseltavaksenne huikeita maisemia ja kauniita kukkasia. Eihän valokuvassa se kaikki tietenkään pääse niin oikeuksiinsa kuin oikeassa elämässä. Azoreita voin ehdottomasti suositella lomakohteeksi.

Elokuulta painomerkinnät ovat jääneet. Heinäkuun vikana päivänä painoin 70.7 painettuani edeltävänä torstaina 69.3 kg, joten ihan käsittämätön painon singahdus. Tuolloin myös menkkani oli ihan ihmeelliset, joten saattoi turvotuksella olla selityksensäkin. Mökkiviikolla tavoitteena oli ettei paino nousisi. Kävin vaa’alla 8.8, 11.8. ja 14.8. kuten olin suunnitelmaani kirjannutkin, mutta tohinassa en ole merkannut painoa kirjoihin ja kansiin 🙁 Nyt harmittaa, koska en niitä tarkasti muista. Mökiltä palattuani paino oli vähän laskenut, mutta en muista lukemia, nyyhhh… No joka tapauksessa tavoitteena Azoreilla oli myös ettei paino pääsisi nousemaan. Eilisaamuna lukemat oli 71 kg ja tänään 70.4 kg. Turvotusta oli ja on jonkin verran ja ne pirun menkatkin taas häämöttää… Nyt kuitenkin arkisen elämän koettaessa ja ilmojen vähän viilennyttyä alkaa taas kunnon rutistus. Harmaakuonokin jaksaa helteiden jälkeen taas paremmin liikkua, joten ylimääräkiloille kyytiä, mars!