Julkaistu

Paino tippuu, se tippuu sittenkin

Tänään on ”virallinen” punnitusaamu. Kellon soitua teenkeitin päälle ja vessaan, josta takaisin makuuhuoneeseen. Siellä asustaa tuo niin armoton kaveri vaaka. Vedän sen jalallani sängyn alta esiin. Vähän nukuttaisikin vielä, mutta päivän puuhat odottaa. Kosketan kevyesti jalalla vaa’an pintaan, jotta se heräilee henkiin. Korviin kantautuukin naisäänellä ”valmis”. Nyt on aika asettua vaa’alle kuulemaan ne aamun lukemat. Kuukautisetkin alkaa olla loppumaisillaan, joten niiden aiheuttama turvotuskin on poissa. Vaaka sanoo ”Painonne on 68.4 kiloa, painonne on 68.4 kiloa, painonne on 68.4 kiloa”. Tosin vaaka jutteli monia muitakin lukemia, jotka liikkuivat 67.8-68.5 kilon välillä, mutta lopulta sain kolmesti tuon 68.4 kg, joten ehkä nyt voi ihan pikkuisen hehkuttaa? JEEEEEEEE!!!!! JEEEEEEE!!!! Monen kuukauden jumitus on lähtenyt ja laskua tapahtuu, ihan mahtavaa.Olen päässyt alle 69 kilon, joten matka jatkukoon kohden 60 kilon alitusta. Lauantaina 1.10. tämän kuun lähtöpaino oli 68.7 kg, maanantaina kuukautisturvotus käytti lukemat 69.3 kilossa, mutta nyt ollaan lähempänä 68 kuin 69 kiloa, joten tästähän flunssaisin, räkäisin aivoin saa vain lisäinnostusta projektilleen. Kyllä se 60 kilon alitus tulee vielä, tuleehan!!!
No ei nuolaista ennen kuin tipahtaa ja pidetään nämä töppöjalat ihan vaan maan kamaralla. Mutta ihanaa huomata hiljalleen tulevan pientä edistymistä ja se jos mikä kannustaa eteenpäin, ihanaa! Antaa vaan sataa ja myrskytä, nenän vuotaa, mä olen iloinen!

Vajaan parin tunnin päästä olen lähdössä kuuntelemaan Christer Sundqvistin luentoa Aivot ja ravinto. Christerhan kirjoittaa suosituinta terveysblogia Veteraaniurheilija. On mielenkiintoista päästä kuulemaan häntä livenä ja varmastikin oppimaan ravitsemuksesta taas jotain uutta. Ravitsemus aivojen kannalta onkin vieraampi lähestymistapa asiaan. Toisaalta monilla lisäaineilla sanotaan olevan muistia heikentäviä vaikutuksia, joten varmasti myös aivojen kannalta lisäaineettomuus on hyvästä. Eli, luulisi ruuan laadukkuudesta ja kemikaalittomuudestakin luennolla kuultavan.

Kävin mun entisen työkaverin kanssa lounaalla. Hän halusi kiinalaiseen, ja koska aikaa oli niukasti, suostuin. Nyt on todettava kuitenkin, että olen huonovointinen ja suussa maistuu natriumglutamaatti. Jätin annoksestani puolet syömättäkin. Ei vaan mahtunut eikä maistunutkaan. En todellakaan väitä, että kiinalainen ruoka olisi aina huonoa tai pahasta, mutta nuo pikaeväät ei kyllä laadulla pääse juhlimaan. Ja mä tunnun aina vaan reakoivan voimakkaammin ja voimakkaammin ei-hyviin ruokiin. Johtuuko siitä, että lisäaineiden välttely
on tuonut paljon paremman olon ja nyt sen eron todella tajuaa/tuntee kropassaan, kun saa lisäaineshokkihoitoa kropalleen. Että ei muuta kuin jatketaan valitulla ja paremmaksi havaitulla tiellä: lisäaineet minimiin ja pikaruokaloiden ovet pysyköön kiinni. En oikeasti halua tällaista oloa mikä nyt minulla on. Ystävät, kyllä lähden ulos syömään, mutta teen toisenlaisia valintoja ruuan suhteen, eikä teidän tarvitse ottaa siitä stressiä. Ja nyt keitän mukillisen vihreää teetä!

Julkaistu

Luomuna teetä, riisikakkuja ja kasvistahnaa

*aivastaa* Syysflunssa on ehtinyt vierailulle ja pakottanut rauhallisempaan eloon, vaikka treenikärpänen kutitteleekin. *niistää* Onneksi tämä syysflunssa ei ole kovin pahana, mutta sen verran kuitenkin ettei hikitreeni kannata. Korviini kantautuu raudan houkutteleva kolina avokin siellä pumpatessa endorfiinista oloa kroppaansa.

Mä tyydyn nyt istumaan tässä ja postaamaan teille, piditte siitä tai ette 😀 Itse asiassa kirjoitin jo pitkän tekstin vain tuhotakseni sen, joten ei auta muu kuin aloittaa alusta.

Mukissa on Clipperin Valkoista vadelma –luomuteetä, joka on maukas pussitee. Se on makeuttamaton, maitoproteiiniton ja laktoositon luomutee. Teessä on viisi prosenttia luonnollista vadelmamaustetta. Valkoinen tee sisältää runsaasti antioksidantteja ja se on valmistettu teepensaan yläosan nupuista ja kärkilehdistä. Valkoista teetä on perinteisesti käytetty mm. kiinalaisissa teeseremonioissa. Tätä maukasta teetä olen löytänyt Hyvinvoinnin verkkokaupasta sekä Ruohonjuuresta. Ja eiköhän Clipperin teetä löydy monesta muustakin paikasta. Kannattaa tutustua.

Olen teen ystävä ja suurkuluttaja. Se ei kuitenkaan ole minulle välttämättömyys, pakollinen juoma. En saa vierotusoireita, jos syystä tai toisesta teehetki jää väliin. Teehetki on minulle rauhoittumisen hetki aamuisin ja iltaisin. Joskus tässä tietokoneella ollessani teetä menee useampi muki, kuten tänään.
Maistelen mielelläni erilaisia teelaatuja ympäri mailmaa. Kaapista löytyykin aina useampaa teetä kerrallaan. Suurimmaksi osaksi teet ovat haudutettavia, mutta joskus pussiteen helppous voittaa, kuten tänään. Jos vaan mahdollista matkoilta pyrin ostamaan aina sellasta teetä mitä kotomaassa ei saa.

Teestä löytyy mielettömästi makuvaihtoehtoja ja valitettavasti aromien käyttö on teebisneksessä suurta. Ja valitettavasti monet aromit ovat täysin keinotekoisia ja pilaavat teen. En ole asiaa hirveästi aikaisemmin ajatellut. Minusta on ollut vaan mielenkiintoista maistaa mitä erilaisempia makuja, joiden aitoudesta ei valitettavasti voida puhua. Nyt kun olen herännyt lisäaineiden paljouteen, niiden vaarallisuuteen, ruuan väärentämiseen, keinotekoisten makujen jne. käyttöön, olen pysähtynyt miettimään myös tosiasiaa kuinka paljon esim. makuteen mukana saan elimistööni kaikkea turhaa ja sinne kuulumatonta kemikaalimoskaa.
Monet teet tuoksuvat ihanalta, mutta maistaessa todetaankin sen olevan aika mautonta. Tämä Clipperin Valkoinen vadelma luomutee myös tuoksuu ihanalta, mutta se myös maistuu hyvältä ja maukkaalta. Teessä sanotaan olevan luonnollista vadelmamaustetta, mitä se sitten onkin, maistuu ainakin paremmalta kuin ei-luomuteen keinotekoinen vadelma-aromi. Aromejahan on tuhansia. Monista tuotteista voimme lukea myös tekstin ”luonnolliset aromit”. Onko ne luonnolliset aromit kuinka paljon parempia kuin ne toiset? Täysin keinotekoisiin aromeihin on helppoa suhtautua kielteisesti. Ja ylipäätään tuon aromi-sanan taakse, mitä sinne kätkeytyykään. Mistä se aromi on todellisuudessa valmistettu? Mieleen nousee heti tuo kammoksuttava vanilia-aromi, joka on lahosta kuusesta valmistettua. Ei kovinkaan ruokahalua kiihdyttävää. Valitettavasti tuo aromi-sanakaan ei ilon ilmeitä kasvoille saa, mutta se seisoo niin monissa elintarvikkeissa etten pysty sitä edes käsittämään.

Viime aikoina kotomaassa olen pääasiassa haudutettavat teet ostanut Thehuoneesta, joka on Helsingin ytimessä. Siellä on yli 300 eri teevaihtoehtoa ja aivan kuin viinilistaa lukisi teelistaa selaillessa. Teetä löytyy ympäri mailmaa mustasta keltaiseen. Heillä on paljon myynnissä sekoituksia joissa on useampaa eri hedelmää. Valikoimista löytyy myös luomuteetä, joka on hieno asia.

Joskus kevättalvella ostin Thehuoneesta mustaa teetä, jossa karpaloa. Teen seassa on aivan oikeita kuivattuja ja kylmäpuristettuja karpalon palasia. Myöhemmin keväällä ostin jostain jotain ei niin laadukasta karpaloteetä ja ero oli huikea. Ei karpalon makua tunnistanut laisinkaan. Tee olikin aromisoitua karpalolla ja tähän talouteen ei toistamiseen tule. Tuo tee missä karpaloa löytyi paloina on nyt vihreän teen mukana makua antamassa. Eli, teessäkin laadulla on hirmuisesti väliä ja sillä miten ne on maustettu, keinotekoisin menetelmin vai löytyykö sitä oikeaa maun lähdettä. Seuraavalla kerralla kun menen Thehuoneeseen täytyy luomuvalikoimaan perehtyä tarkemmin.

Pidän niin mustasta, vihreästä, valkoisesta kuin keltaisestakin teestä. Laatu ratkaisee. Vihreällä teellähän sanotaan myös olevan terveysvaikutteita ja tehostavan laihdutusta. Valkoinen ja keltainen tee on mielestäni maultaan ihanan pehmeää ja viettelevää. Vihreän teen mausta mieleeni tulee raikkaus, vihreys ja terveys 😀 Mustassa teessä en pidä kitkeärästä mausta, jota tosin hyvissä teelaaduissa ei olekaan. Pistävät teet ei myöskään makuhermoja hellittele. Roibos-teetäkin juon, mutta esim. vanilia-roiboksesta en erityisemmin välitä. Johtuuko sitten siitä, että olen juonut jotain keinotekoisesti aromisoitua roibosta.

Monet sanovat yrttiteen maistuvan heinältä/ruoholta. Itse kuitenkin pidän myös yrttiteestä. Frantsilan Tuutu-teestä minulla onkin hyviä kokemuksia rauhoittavana iltateenä. Helpottaa kummasti nukahtamista, mutta toisaalta lisää selvästi virtsaamisen tarvetta. Tosin minusta tuntuu, tai ainakin kokemukseni mukaan lähes kaikki yrttiteet vilkastuttavat aineenvaihduntaa. Yrttiteet ovat hyvä vaihtoehto terveysvaikutuksiensa vuoksi, joten kuuluvat ehdottomasti teerepertuaariini 😀 Ja haluankin kokeilla myös erilaisia yrttiteelaatuja, joten vinkkejä vaan kommentteihin.

Teemukillisten seurana olen rouskutellut kaksi riisikakkua. Eivät ehkä mailman maukkaimpia herkkuja pelkiltään, mutta hyvinkin maistuvaisia esim. Tartex Luomukasvistahnan – Yrtti & valkosipuli kanssa. Tartex kasvistahnat eivät sisällä munaa, maitoa, sakeuttamisaineita eikä aromivahventeita. Kasvistahnat on valmistettu gluteenittomista raaka-aineista ja sisältävät vähemmän rasvaa, kaloreita ja suolaa kuin tavanomaiset leivänpäälliset. Sopii vegaaneille.

Ainesosat:
Hiivajauhe, vesi, sipuli*, palmuöljy*, auringonkukkaöljy*, perunatärkkelys*, yrtit 2,5 % (persilja, ruohosipuli)*, purjo*, merisuola, hiivauute, tomaattisose*, valkosipuli 0,8 %*.
* = luomu

Ravintosisältö / 100 g
Energiaa, 933 kJ / 225 kcal
Proteiinia, 7,4 g
Hiilihydraatteja, 6,1 g
Rasvaa, 19,0 g

Ja nuo riisikakut tietysti myös luomuna! Joskus olen ostanut Ruohonjuuresta suklaalla päällystettyjä riisikakkuja. Paketissa taitaa olla vain kuusi kakkua. Nämä nyt rouskuttamani oli Cittarista Pirkan luomuriisikakkuja, joita paketissa reilusti enemmän. Paketin koko 130 g. Riisikakut valmistettu luonnonmukaisesti viljellystä riisistä, merisuolasta. Suolapitoisuus0,3 %.

Ravintosisältö/100 g
energiaa 1580 kJ (372 kcal)
proteiinia 9.0 g
hiilihydraatteja 79.0 g
rasvaa 3.0 g
kuitua 3.0 g
natriumia 0.13 g

Postauksen tietolähteinä käytetty Hyvinvoinnin verkkokaupan ja Pirkan sivuja

Hyvää luomuviikon jatkoa kaikille!

Julkaistu

Ruokaa luomukanasta luomuviikkoon :D

Hyvää luomuviikkoa blogisiskot ja veljet!

Olen viikon teeman mukaisesti valinnut kaupassa käydessäni mahdollisimman paljon luomutuotteita jo pidempään. Kertakerralta tuntuu luomutuotteita tipahtelevan kärryyn lisää. Valikoima selvästi koko ajan laajenee, ja hyvä niin. Kun olen lukenut kirjat Petos lautasella ja Aitoa ruokaa sekä lehtikirjotuksia lisäaineista olen viime aikoina tuntenut ruokakaupassa suoranaista ahdistusta. Välillä en oikein tiedä mitä haluaisin ostaa, mistä tuotteista haluaisin kulloinkin kuulla ne karmeat tosiasiat… On todella pöyristyttävää miten paljon tuotteet pursuaa lisäaineita ja todella pohdituttaa onko se ihan välttämätöntä. Tarvitseeko tuotteiden säilyä kuukausitolkulla, jopa vuosia? Onko tarpeen tunkea väriaineita, jotta tuote näyttäisi paremmalta ja ehkä suorastaan epäaidommalta? Onko nykyisen kuluttajan käsitys aitoudesta vääristynyt, kadonnut? Kerroin aamulla taksikuskille meneväni ostamaan luomukanaa. Kuski kysyi ”mitä se on” ja ”miten se eroaa normaalista kanasta”. Onko kuluttajalle ”normaali” kana tuo tehotuotettuvroiler? Onhan se paljon edullisempaa ja helppotöisempääkin.

Noh, Itiksen Cittarissa pyörimme aikamme luomukanaa etsien, lopulta se löytyi perimmäisestä nurkasta pienestä pakastealtaasta. Ei mitään mainosta tuotteesta. Ihan kuin se olisi laitettu puolipiiloon, ettei sitä monikaan edes huomaisi 🙁 Pakasteesta löytyi suomalaista luomukanaa Pajuniemen toimittamana kilohintaan 10.90 € ja saksalaista luomubroileria hintaan 15.90 €. Kanat oli kokonaisina luineen päivineen. Luomukana oli paljon pienempi kooltaan eivätkä lihakset olleet jättikokoisia. Liha oli tehotuotettuun verrattuna paljon kiinteämpää, tiiviimpää. Loppujenlopulta syömistä oli aika vähän, mutta nautin lisäaineettomuudesta ja ei-tehotuotetusta ruuasta! Se tuntui hyvältä. On kyllä pakko tunnustaa, en ole ikinä laittanut ruokaa kokonaisesta kanasta. Laitoimme sen uuniin jonkun ohjeen mukaan. Vähän liikaa kuivahti. Uskon kuitenkin oikean valmistustavan löydyttyä luomukanasta saa oikeasti herkullista ravintoa.

Tänään tulee uusintana ykköseltä 22.45 Prisma, jossa aiheena Lisäaineet lautasella. Ruokatoimittaja ottaa selvää ovatko lisäaineet niin vaarallisia mitä väitetään. Ilmeisesti jaksossa paneudutaan nyt erityisesti väriaineisiin. Sarja on kolme-osainen ja ens maanantaina nähdään toinen osa. Käsittääkseni Prisma on nähtävissä myös Yle Areenalla.

Huomisessa Silminnäkijässä kakkosella 22.05 aiheena on miksi vauvanruokiin saa laittaa enemmän lisäaineita kuin koiranruokiin? Että ei muuta kuin telkun ääreen keräämään lisää ahdistusta lisäaineista 😉 Tieto lisää tuskaa, mutta silti haluaa tietää enemmän!

Julkaistu

Tunne sää

Haluan toivottaa uudet lukijani H3nn4:n ja Martsun tervetulleiksi lukijoikseni! Mukavaa kun olette löytäneet tienne tänne ja kiinnostuneet.

No niin, nyt se on ohi…
Tv-esiintyminen. Tosin huomenna uusinta 15.55 ja lauantaina 13.35
Ja ohjelmaa voi viikon ajan katsoa Yle Areenalta
http://yle.fi/ohjelmat/1217914
Olen Harmaakuonon kanssa ohjelman alkupuolella ja ihan loppuhetkillä näytetään pätkä, jossa istun sohvalla Harmaakuonoa silitellen.

Ja nyt saunapuhtoisena iltapalan valmistukseen ja tämä itsensä esittely tältä erää riittänee…

Julkaistu

Shoppailupäivät

En ole mitenkään erityisen muotitietoinen ihminen, enkä ostele kulloisenkin hetken muotiasusteita. Vaatteeni ovat aika ajattomia, ei silti välttämättä ihan tylsiä, mutta ei myöskään sellaisia mitkä on muodista muutaman kuukauden päästä pois. No perjantaina olin avustajani kanssa shoppailemassa ja saatiin ihan huippuhyvää palvelua Jumbon liikkeissä. Ja vielä mikä edesauttoi shoppailuövereitä oli hyvät alennukset.

Niin, että mihin nyt sitten höyrähdin? Varmasti osa teistä järkyttyy pahemman kerran kun kerron. Ostin nimittäin karvaliivin, sellaisen missä on edessä tummanruskeaa karvaa, sivujen kangas tummaabeikeä, karvaa myös selkäosassa. Myyjän mukaan erittäin naisellinen, tyylikäs asu. Samainen myyjä löysi aivan ihanan petroolinsinisen mekon, joka sopii minulle täydellisesti. Eli, mustat lekkingsit, Azoreilta ostetut siniset mokkanahkaiset kengät, alle musta tiukka paita, mekko ja karvaliivi, avot. Avustajani oli aivan tohkeissaan kun pidin kotiuduttuamme asustenäytöstä 😀 Nyt vaan tarviis ne juhlat/bileet mihin pukeutua 🙂

Toinen muotiostos oli lekkareiden päälle laitettavat armeijanvihreät shortsit. Ne on mulle vähän pitkät, kun oon tällänen töppöjalka.

Kun ostoksille lähdettiin tarkoitus oli käydä ostamassa juoksupaitoja ja sellaisiakin löytyi parilla kympillä. Avustaja innostui ostamaan kengät ja jotain housuja itselleen. Samalla reissulla vietiin hajonnut sauvasekotin takas ja sain tilalle uuden kympin kalliimman laitteen. Toivottavasti nyt pysyy ehjänä.

Ja shoppailuöveri sai tänään jatkoa Tikkurilan maalaismarkkinoilla. Olin mun pitkäaikaisen ystävän kanssa kiertelemässä oikein ajan kanssa markkinoilla kojujen tarjontaa tarkkaan syynäten. Ostoksiakin tuli siis tehtyä, itse leivottuja karjalanpiirakoita, omenapiiras, mansikka- ja karpalomehua makeuttamattomana, puolukkahilloa, pambusukkia, Harmaakuonolle pari lelua, säilykkeenä lisäaineettomat hirvi- ja poronkäristelihat. Luomujuttuja ei nähty kuin jokin luomukukkamyyntipiste. Tämä ystäväni on miehensä kanssa aloittanut karppaamisen ja kiinnostus lisäaineettomuuteen herännyt, joten tenttasimme mehu- ja hillomyyjiltä myös lisäaineista. Sorruin ostamaan hollantilaisia juustoja ihan pienet maistiaispalat: valkosipuli, pesto ja saksanpähkinä. Jokaista sai myös maistaa. Eräs myi lisäaineettomia karjalanpiirakoita joihin oli lisätty pekonia. Jäin miettimään onko heillä ollut todella käytössään myös lisäaineetonta pekonia… Maistiainen oli todella rasvaista, joten en ostanut. Vaihtoehtona oli myös aurajuustolla maustettuja tai sitten ihan taviksia. Laku- ja karkkimyyjiä oli paljon kuten hunajaa myytiin melkein joka kojulla. Katseltiin myös hienoja puutöitä; leluja, jotka tehty puusta. Lampaantalja tuntui kädessä ihanalta sekä lampaan- tai poronnahasta olleet hansikkaat/lapaset. Paljon myytiin myös erilaisia koruja, jotka ei tosin oikein sytyttäneet. Ja tietysti muikkuja paisteltiin joka kulmalla 😀 Eli, paljon kaikkea mahdollista ja vähän mahdotontakin. Aurinko paistoi melkein koko ajan. Välillä tuuli vähän kylmästi. Oli kuitenkin ihanaa kierrellä ja katsella kaikessa rauhassa tuotteita ja samalla vaihtaa kuulumisia ystävän kanssa.

Lokakuu aloitettiin reippaalla lenkillä avokin ja Harmaakuonon kanssa. Aurinko paistoi ja syksyinen ihana sää siivitti menoamme n. 7 kilsan verran, ja taasen on iloittava koiraherran reippaudesta. Lenkin jälkeen suihku ja uusi lähtö. Kävelimme vajaan parin kilsan päässä olevaan ravintolaan syömään. Valitettavasti ruokailu ei ollut täydellisyyttä lähelläkään. Tilasin naudanpihvin parilalla ja tylyhkö tarjoilija tuli jossain vaiheessa ilmoittamaan ettei nautaa ole, koska se on umpijäässä. Otin sitten karitsaa valkosipulikastikkeella ja lohkoperunoilla. Noh, valkosipulikastiketta ei ollut. Lisukkeena olikin vuohenjuustoa kauhea köntti, joka maistui paikotellen aurajuustolle 🙁 Avokin maksa maistui kananmunalle ja jotenkin epäsiistille. Edellisen kerran käydessämme joskus helmikuussa ystäväpariskunnan kanssa samaisessa paikassa, palvelu oli todella ystävällistä ja ruokakin hyvää. Oltiinpa siis aika pettyneitä. Paluumatkalla kävimme lottoomassa kuten varmasti aika moni muukin suomalainen eilen teki. Nyt täytyy jännätä tiistaihin onko voittoa. Silloin tapaan avustajan ja saa tarkistaa rivimme.

Koska eilen olimme syömässä sunnuntaiateria oli tällä kertaa vaatimaton; kinkkukiusaus avokin tapaan. Paljon kermaa! Olo on täysi juuri syötyämme, mutta ei tarvinnut syödä paljoa 😀 ja koska aavistuksen viluttaa keittelen teetä ja maistamme pienet palaset omenapiirasta ennen tuon töllön ääreen asettumista. Pitäähän se nyt katsoa itsekin mitä sitä helmikuussa oikein tuli höpötettyä lumesta 😀

Julkaistu

Yhteenvetoa syyskuulta ja tavotteita lokakuulle

Eikös perjantai-ilta ole ihan loistavaa aikaa käydä analysoimaan/tilastoimaan kulunutta kuukautta?

Paino
1.9. 69.6 kg
30.9. 68.7 kg
Miinusta HUIKEAT 900 g
Paino korkeimmillaan 5.9. 70.1 kg
”Viralliset” punnituspäivät ovat olleet maanantait ja torstai sekä kuun eka ja vika päivät. Paino on kahdesti alkanut seiskalla ja se toinen kerta oli 15.9 jolloin saatiin tasaluku 70 kg. Muutoin ollaan pysytty alle tuon rajan ja hivuteltu ihanasti tuota 69 alitusta. Se ei ollut se mitä tavoittelin, tavoittelin painavani tänään alle 68 kg, mutta iloitsen ehdottomasti siitä, että selvää laskua on tapahtunut.

Liikuntahaasteeseen sain 16 merkintää. En ole ihan tyytyväinen, toivoin pääseväni yli 20 suoritukseen. Masisteluviikko näkyy tässä valitettavasti. Lenkkikilometrejä tuli taitetuksi 60 km. Siihen ei ole laskettu lyhyitä tai kovin hitaita lenkkejä laisinkaan. Lokakuussa toivon kilometrien nousevan selvästi. Ajallisesti lenkkeihin kulutin 11 h 10 min.

Valitettavasti uinti ei toteutunut niin säännöllisesti kuin ajattelin. Kahden uintikerran jälkeen on tullut taukoa, mutta josko asia ensi viikolla korjaantuisi. Noilla kahdella kerralla matkaa yhteensä tuli 2600 m ja aikaa kului 2 h 15 min.

Joogassa kävin kuukauden aikana kolmasti. Viikko sitten en kerta kaikkiaan jaksanut lähteä parin tunnin yöunilla. Joogattu on siis 4 h 30 min tässä kuussa 😀 Lihaskuntotreenit jäi liian vähälle, ainoastaan kahteen kertaan. Niihin kertoihin aikaa sain kulumaan 110 min. Toinen oli kyykkypainotteinen ja toinen yläkropan treenausta. Lisäks kertaalleen polkaisin 75 min spinningtreenin ja vietin ihanat 90 min hevosen selässä syyssäästä nauttien. Jos oikein pikaisesti päässäni laskeskelen liikuntatunteja syyskuussa 22 h 30 min, joten lokakuussatuo ylittyköön!

Lokakuussa Liikuntahaasteeseen on tultava enemmän kuin 16 merkintää, liikuntatuntien on noustava yli 25:een ja painon pudottava alle 67.5 kg, joten näillä tavotteilla eteenpäin.

Julkaistu

Tv-esiintyminen ja lehtihaastatteluja

Olen vallan hämmentynyt ja melkein ujostuttaakin. Sunnuntain tv-esiintymiseni lähestyy ja monet ovat jo tunnistaneet minut ohjelman mainoksesta. Erilaisuuteni myötä olen ollut telkkarissa ja lehdissä aikaisemminkin. Joskus pienenä olen leikkinyt toimittaja Eeva Poudan kanssa jossain tv-jutussa ja näkynyt 1999 Vuoden urheilija-gaalassa. Tuolloin naisten maalipallojoukkue valittiin Vuoden vammaisurheilijaksi. Olimme voittaneet kolmannen kerran peräkkäin EM-kultaa ja muutenkin menestys 90-luvulla oli huikeaa. No minä olin tuolla kolmannella kerralla vasta kultajuhlissa mukana 😀 Näyn katsomosta ja tuota varten pelitreeneissä käytiin kuvaamassa peliä treeneissämme ja sitä videopätkää näytettiin gaalassa Tapio Suomisen selvittäessä lyhyesti mitä maalipallo on.

Sydneyn paralympialaisiin pääsin varapelaajan pestin kautta ja tuolloin Alueuutiset-lehti halusi tehdä maalipallosta jutun ja espoolaisena haastatella minua. Samoihin aikoihin oli joku Hesarin Nyt-liitteessä juttu käsistä ja oli jotenkin häkellyttävää valmentajamme tunnistaessa kuvasta käteni 😀 En ollut maininnut koko haastattelusta juuri kenellekään. Noh, juttua sitten luettiin hartaasti leirillä, ja tuona samaisena syksynä meistä taisi olla joukkueena juttu Avussa.

Harmaakuonon tultua elämääni olen ollut kahdesti lehdessä. Toisen kerran Ilta-sanomissa, vai oliko se Iltalehti(en muista) joskus kaks ja puoli vuotta sitten. Haastattelu tehtiin puhelimessa ja kuvaaja kävi kuvaamassa Harmaakuonoa ja minua. Koira oli aivan kummissaan ja tosi riehakas. Ihmettelen todella miten kuvaaja onnistui saamaan niinkin hyvän otoksen koirasta kuin sai. Kaikki nimittäin sanoi Harmaakuonon olleen levollisen ja tarkkaavaisen näköisenä vierelläni. Noh, todellisuudessa kuvaaja onnistui tallettaan jonkun sekunintuhannesosan oikealla hetkellä 😀

Alkuvuodesta etsittiin sokeaa Tunne sää-ohjelmaan ja suostuin mukaan. Oli oikeasti mielenkiintoista nähdä miten kuvaukset tapahtui. No sunnuntaina nähdään lopputulos kaiken leikkaamisen/editoinnin yms. jälkeen.

No lähimmät ystävät ja perhe tietää ohjelmasta ja tänään minua on ”painostettu” tiedottamaan asiasta esim. opaskoiraväelle, koska Harmaakuonokin ohjelmassa esiintyy. Laitoin myös lopulta Facebookiin statuspäivityksenkin asiasta ja tilastani on tykännyt jo toistakymmentä ihmistä, joten ehkä mun on vaan annettava tiedon kulkea. 😉

Yllättäen tämä blogi on myös poikinut yhteydenottoja ja lokakuulle onkin sovittuna haastattelu koskien otoskleroosia, ja hetki sitten sain toisen pyynnön lehtijuttuun, joka käsittelisi opaskoiran kanssa elämistä. Miksi sitten vastaan haastattelupyyntöihin myöntävästi? Ehkä siksi, että haluan antaa lukijoille tietoa siitä miten hyvin vammasta/sairaudesta huolimatta voi elää, ja opaskoirista ei koskaan kerrota liikaa, siitä ettei niitä saa silitellä kun koira on valjaissa. Tai että opaskoirakin viettää myös ns. tavallisen kotikoiran elämää kotona ollessaan jne. Ja olen vaan avoin erilaisuudestani ja näkyyhän se näissä blogikirjoituksissanikin. Eli, kun tiedän milloin haastattelut julkaistaan, kertonen niistä teillekin. Oikea nimeni paljastuu, mutta ei se minua oikeastaan häiritse. Uskon niiden jotka tuntevat minut ”oikeassa elämässä” tunnistaneensa minut jo näistä kirjoituksistanikin. Että ei muuta kuin sunnuntaina Tunne sää-ohjelmaa katsomaan ykköseltä 18.15.

Julkaistu

Syyspäivä/luomu/katseluvinkki

Aamupäivällä kun astelin Harmaakuonon kanssa ulos nenään tulvi ihana sateen jälkeinen tuoksu ja aurinko lämmitti kasvojani. Tuli kesä mieleen, niin kesäinen olo. Oli täydellinen sää lähteä reippailemaan Harmaakuonon veljen ja opaskollegan kanssa meitä kaksijalkaisia käveliöitä unohtamatta. Kilometrit taittuivat reippain askelin ja liikuntahaasteeseenkin saatiin uusi merkintä. Matkaa taitettiin kahdeksan kilometriä, jonka puolessa koirat pääsivät kirmailemaan koirapuistoon ja me ihmiset kahvilan terassille meren rannalla nauttimaan kupposet teetä. Oli niin lämmin, että tuulitakki oli otettava pois. Varustauduin tietystikin sateen varalle, kun aamulla sitä vettä tuli reippaasti 😀 Ihanassa säässä mukavassa seurassa, endorfiini virtasi ja vielä ennen kotiin paluuta hetki Harmaakuonon veljen perheen luona koirajuttuja rupatellen.

Moni on blogissaan kirjoittanut marja-aronioista ja siitä miten ne ovat hyviä ja varsinaisia vitamiinipommeja. Halusin päästä maistamaan ja tutustumaan marjaan. Joku kirjoitti facebookin keskustelussa keränneensä kotipihaltaan litratolkulla aronioita. Minä tietystikin kyselemään marjoista ja pohtimaan, että itsekin haluaisin niitä. Sainkin vinkin käydä jonkun luona keräämässä niitä. Noh, enpä totisesti lähde sokkona puolivieraan luo marjastamaan 😀 Ja nyt eräs kaukaisempi kaveri eilisiltana kysäisi olisinko vielä tarvitsemassa marjoja. Ja kun vastasin myönteisesti tänään sain pari kiloa aamulla poimittuja marjoja, joten kotiuduttua ja asiakkaat hoidettua oli marjojen perkaus ja pakastaminen edessä. Nyt seuraavaksi pitääkin tutkia mitä kaikkea niistä voi tehdä.

Moni on kehunut marjojen makua, jotkut sanoneet niiden olevan happamia ja liian voimakkaan makuisia. Perkauspuuhassa tietystikin maistelin muutamia ja kyllä ne minustakin vähän karvaalta maistuivat, mutta ei vastenmielisesti kuitenkaan. On varmasti kuitenkin marja, joka kaipaa makeutusta. Jos on vinkkejä mitä aronioista valmistaa, laittakaa ihmeessä kommentointiin.

Makeuttamisesta tuli mieleeni stevia. Minulla ei ole siitä mitään kokemusta, mutta olen ymmärtänyt sen olevan moninkertaisesti makeampi kuin sokeri ja kaloriton vaihtoehto. Ja ennen kaikkea mikä parasta luonnon oma aine. Monta kertaa olen sitä katellut Ruohonjuuressa shoppaillessani, mutta en ole ”uskaltanut” ostamaan. Se on kuitenkin arvokasta ja jos siitä ei yhtään pidäkkään… jää kaappiin avattuna ja liki käyttämättömänä. Olisi kiva jossain (en todellakaan tiedä missä) päästä maistamaan jotain mihin sitä on laitettu. Kiinnostaa, koska olen yrittänyt vähentää koko ajan sokerin käyttöä. En sitä lisää smoothieksiin, rahkoihin, jogurtteihin, mutta joskus kaipaisi vähän makeampaa makuelämystä 😀

Tänään näin Facebookissa Uuden mustan linkin uutisesta, että ensi viikolla vietetään luomuviikkoa ja maanantaina tulee PK-seudun Cittareihin LUOMUKANAA myyntiin kokeiluluonteisesti. Yle:n sivut ja siten myös tuo Uusi musta-blogi on helvetillinen linkkiviidakko. Yritin päästä lukemaan itse artikkelia, mutta en löytänyt sitä, nyyyhhh… Joka tapauksessa ensi viikolla on kyllä päästävä tukemaan luomukanan tuotantoa ostamalla sitä. Viime viikolla luin jonkun karmivan artikkelin tehobroiskujen tuotannosta ja siitä miten suomalaiset lihatuottajat ei salmonellariskin takia halua ottaa luomukanaa myyntiin. Eviran mukaan riski ei ole yhtään sen suurempi kuin tehotuotetuillakaan. Kyllä jutussa myönnettiin myös, että luomutuotanto on kalliimpaa ja ettei se kannata. Ja ettei ihmiset osta 20 euron kilohinnalla olevaa luomukanaa, kun broileria saa kahdeksan euron kilohintaankin. Valitettavaa, surullista. On varmasti tottumuskysymyskin ja vaikka kuinka haluaisi ei vaan ole rahaa ostaa. Silti toivon niin palavasti, että luomutuotantoa kanojenkin suhteen tulisi Suomeen edes jonkin verran, että se olisi yksi vaihtoehto. Lappeenrannassa on ilmeisestikin luomukanala ja avustajani sanoi, että Hakaniemen hallista saa joskus luomukanaa. Ja kyllä toivoisin myös, että mahdollisimman moni voisi ja pystyisi valitsemaan sen luomuvaihtoehdon, mutta ymmärrän hyvin myös hinnan voivan olevan ratkaisussa esteenä.

Facebookista olen bongannut myös, että ensi viikon sunnuntaina Kallioon avataan luomukauppa Osuuskauppa Oma maa. Sellainen on jo Tuusulassa. Tosi hienoa kun näitä luomukauppoja tulee lisää. Samaisena sunnuntaina BERAS Suomi järjestää Espoossa tapahtuman Luomua läheltä. Luontotalon pihamaalle levittäytyy torialue ja on mahdollisuus ostaa luomutilojen kausituotteita ja lihaa, voi jutella luomutilojen omistajien kanssa jne. Sisällä luentoja miten luomuus vaikuttaa Itämereen. Ravintola Juuren kokki valmistaa ekologista ja maukasta ruokaa kauden kasviksista tapahtumassa vieraileville. Kahvila Satakielen paikallisia luomuaterioita jne. Vaikuttaa houkuttelevalta tapahtumalta ja yritänkin sinne päästä. Ja nyt tulevana viikonloppuna on la-su Tikkurilassa maalaismarkkinat. Sielläkin olisi hauska käydä kiertelemässä etenkin kun ilmeisesti sääennusteiden mukaan on luvassa lämmin viikonloppu. Ja säästä vielä juontukin mieleeni, että sunnuntaina 2.10. alkaa ykkösellä 8-osainen ohjelmasarja Tunne sää, konka ekassa osassa aiheena on talvi ja lumi. Ohjelmassa on erilaisten ihmisten kokemuksia säätiloista ja tuossa lumijaksossa on myös tämän blogin kirjoittaja Harmaakuonon kanssa 3-4 minuutin pätkässä. Ohjelma kestää 30 min, käsittääkseni. Äiti oli tunnistanut ohjelman mainoksestakin minut. Huih…

Julkaistu

Alakulon jälkeen endorfiininen viikonloppu

Viikolla näytti jo tosi pahalta, että alavireys ja paska fiilis palaavat. Keskiviikko ja torstaikin olivat aika surkeita päiviä. Mitenkään ei fiilistä helpottanut keskiviikon ja torstain välisen yön valvominen. Avokille pohdin asiaa varmasti kyllästymiseen asti, koska aloin vähän huolestumaan itsestäni. Ei kai sateinen ja matalapaineinenkaan sää ihan niin matalaksi mieltä saa, vai saako? Suurinpana syynä kuitenkin ehkä pidin ja pidän etten ollut tavannut ystäviä pitkiin aikoihin ja tuli jotenkin hyljätty olo. Kovasti mietinkin miten saada entinen sosiaalinen elämä takaisin. Ei yhden harrastuksen lopettaminen voi jättää näin kamalaa tyhjiötä. Se ei saa olla niin. Tilalle on pakko löytyä uutta ja uusia ihmisiäkin. En kuitenkaan halua ”tyrkyttää” itseäni liikaa mihinkään ja kenenkään seuraan, jotta en olisi rasitteeksi. Silti kaipaan sosiaalisempaa elämää mitä minulla nyt on. Onneksi kuitenkin asioilla on tapana järjestyä tavalla tai toisella. Ehkäpä siis tämäkin. Synkistely ei ainakaan auta asiaa millään tasolla, päin vastoin.

Onneksi nyt tuntuu paljon paremmalta ja toiveikkaammaltakin, joten luotetaan siihen, että saan elämään lisää virikkeitä ja sosiaalista toimintaa. Liikunnan riemunkin olen saanut takaisin. Viikkoon tuo liikuntahaastekaan ei edennyt yhdelläkään suorituksella. Junnasin 11 suorituksessa, mutta nyt olen onneksi ryhdistäytynyt ja saanut kolme suoritusta lisää 😀 Perjantaina sauvoimme melkein puolentoistatunnin lenkin Harmaakuonon ja Aa:n kanssa. Sään suhteen sattui todella hyvä tuuri. Vaikka tummia pilviä purjehti taivaalla saatiin nauttia auringon paisteesta. Lenkin jälkeen kauppaan ja irtotiskistä tuli ostettua kalliita herkkuja: viininlehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja ja kalleimpana katkiksia mangochilimajoneesissa. Eilisiltana saunan jälkeen valmistimme tapaslautaset ja vietimme herkkuhetken. Herkut ehkä vähän kaipasivat viiniä, mutta ei avattu pulloa. Jälkkäriksi teetä ja palat Lindin tummaa suklaata kirsikalla ja chilillä. Päivällä aikasemmin oltiin reippailtu seittemän kilsan lenkki. Aamusta hieroin yhden asiakkaan ja kun ulos lähtöä suunnittelimme taivas avasi hanansa jälleen kerran. Onneksi sää kuitenkin poutaantui ja iltapäivällä kalakeiton jälkeen saimme nauttia vauhdista ihanassa syyssäässä. Mä olen ikionnellinen siitä miten Harmaakuono jaksaa taas kulkea reippaasti ja innokkaasti. Opastaessaan häntä heiluu pystyssä ja koira vaikuttaa ja kuulemma myös näyttää onnelliselta.

Syksy näytti tänään niitä parhaita puoliaan kun lähdin parin ystäväni kanssa ratsastamaan. Meillä oli taasen 90 minuutin issikkavaellus. Mulla oli aivan ihana taluttaja, joka neuvoi ja ohjasi miten toimia itsenäisesti hevosen kanssa. Myös vaelluksen vetäjä kiinnitti hyvinkin oleellisiin juttuihin huomiota. Nyt luulen ymmärtäväni ja jopa osaavani toimia töltissä oikein. Ainakin syvät vatsalihakseni ilmoittavat olemassa olostaan :DJa muutenkin tuntui siltä, että sain omaa kehoa hevosen liikkeisiin nyt paljon tehokkaammin mukaan. Pitkä alamäkikään ei hirvittänyt yhtään, ja suurimmaksi osaksi uskalsin istua pitäen vain ohjista kiinni, enkä satulan reunasta. Tuo muutos tuli jo tosin ratsastaessa Joutsassa kesälomallamme. Nyt alamäissä ja töltissäkin homma onnistui. Taluttajalta sai mukavasti koko ajan palautetta milloin menee hyvin ja milloin pitäisi jotain parantaa. Haluaisin mahdollisimman pian saman taluttajan kanssa opettelemaan lisää!

Säästä piti kirjoittamani. Ihan loistava auringonpaiste, ja se mölliskö lämmitti aivan ihanasti. Hepan selässä tuli välillä jopa vähän kuuma. No lämmin varmasti tuli myös kropan tehdessä oikeasti töitä. Hevoseni oli vähän laiska, joten pohkeita töltissä sai antaa ihan tosissaan… Oli kyllä ihanaa, haluun pian uudestaan!

Kirjoitinkin viikko sitten, että tehdään sunnuntaisin vuorotellen ns. parempaa ruokaa. Tänään oli mun vuoro, joten tarjolla oli perunamuussia johon loraus luomumaitoa ja voita sekä juustoraastetta. Uunissa paistui karitsan pihvikkäät punaviinimarinadissa. Paistovuuan laitaan jäi mukavasti tilaa kirsikkatomaattien puolikkaille ja suippopaprikalle. Ja sit oli tietysti vihersalaattia. Tultiin siihen tulokseen, että tämä oli ”sunnuntaiaterioista” onnistunein tähän mennessä. Liha oli juuri sopivan kypsää ja maukasta. Avokki fiilisteli pottumuussia ja kasviksia. Kaikki oli kyllä tosi hyvää. Mä en kuitenkaan jaksanut syödä kuin yhden pienen pihvikkään, kauhallisen muusia ja kasviksia 😀 Avokki vetäs kyllä pari pihviä ja muusia isot kasat. Mulle on huomiselle annos valmiina. Jälkkäriksi Aino-jäätelöiden Luonnon aineista-sarjan pähkinä-marja-vaniliajäätelöä pienet palat. Tuollaisten herkkujen jälkeen oli syytä vielä pistää tossua toisen eteen ja täyttää keuhkonsa raikkaalla syysilmalla. Lähdin Harmaakuonon kanssa 50 minsan reippaalle lenkille. Vauhti pysyi koko ajan tasaisen vauhdikkaana ja hikihän siinä tuli. Kierrettiin tuo meidän lähiulkoilualue pari kertaa ympäri. Ekan kierroksen jälkeen Harmaakuono tökkäs mua kuonollaan kysyäkseen opastaako kotiin vievälle tielle vai vieläkö toinen kierros. Se sen kosketus on niin hellyyttävä, sydämeni sulaa! Toisen kiekan jälkeen poika meni kymmenisen metriä oikealle menevästä tiestä ohi, pysähtyi. Hokas vissiin, että nyt ei tullu ”kysyttyä” mitä tehdään. Totesin ”mennään kotiin” ja poika teki käännöksen tulosuuntaan ja marssi tuon kymmenen metriä takaspäin määrätietoisesti ja kääntyi kotiin menevälle tielle. Kotiovella häntä huiskasi iloisena ja vapaa-käskyn saatuaan juoksi eteisestä portaat ylös keittiöön juomakupilleen. Janohan se oli tullut jätkälle 😀

Toivon todella, että uusi viikko tuo hyvää mieltä ja energistä fiilistä eikä mitään masisteluja. Nyt tuntuu hyvältä, joten tämän endorfiinin tahdon jatkuvan satoi tai paistoi! Perjantaina onkin jo kuun viimeinen päivä. Silloin pitäisi painaa alle 68 kg, mutta sille haaveelle voin heittää hyvästit, mut jos alle 69??? Peukutuksia!!! Tän painon on lähdettävä laskuun!

Julkaistu

Aikuisten naisten lelukutsuilla :D

Sain kutsun ”aikuisten naisten lelukutsuille”. Olin sellaisilla viime maaliskuussa saman henkilön kutsumana ja saman firman esittelyssä. Tuolloin esittelijällä oli paljon erilaisia hierontasauvoja kyllästymiseen saakka 😀 Kallein taisi maksaa 92 €. Eilisessä esittelyssä meille esiteltiin firman kallein tuote, kiihotin. Paksuhkon kynän tuntuinen kapistus, jossa moottori ja alumiiniputki. Moottoriosa ja tuo putki kun kierrettiin yhteen laite alkoi surista ja täristä… Arvatkaa paljonko maksoi? 139 € Ja kysymys kuuluukin kuka hitto sellaiseen haluaa laittaa rahojaan? Noh, mä nyt olen… No joo, en mikään laiteintoilia 😉 Mielenkiintoista kuitenkin tutustua mitä kaikkea on olemassa 😀 Ehkä kuulemma hauskin laite on langattomalla kaukosäätimellä toimiva kuula 😀 Toimii kuulemma kolmikerroksisessa talossakin… Ja pariskunnalla on taatusti hauskaa… Kaukosäätimestä saa kymmenen erilaista värinää kuulaan. Itse kuula oli sellainen pitkulainen pallo 😀 Esittelijällä oli myös paljon erilaisia hierontaöljyjä eri tuoksuin. Mielestäni kaikki kovin esanssisia. Hierontakynttilä oli erikoinen. Aineen lämpötila on pari astetta lämpimämpi kuin ihomme lämpö on. Vaniliantuoksu oli karmea… Kynttilä oli lasisessa purkissa, josta nestettä valutettiin kädelle. Lisäksi esittelijällä oli isot kasat irtoripsiä, ja niihin suhtautumiseni saattaa johtua tästä sokeudestanikin. Mailman turhimpia hölynpölöjä 🙂 Mutta moni niitä osti. Ja en sano etteikö ne voisi olla hauskoja, mutta… Ja jos esim. jonkun sairauden vuoksi on ripsetön tms. ymmärränkin, mutta että laitanpa tänään nuo timanttiset ja huomenna nuo kiharat… Huh… Ja toinen mihin käsityskykyni ei oikein riittänyt olivat nänniteipit… No ehkä ne korostaa rintoja ja tuo lisäeroottisuutta, voi olla visuaalisesti mageeta jne… Näytteillä oli myös jonkin verran asusteita, esim. imurointiasu. Rehellisesti en tiedä miksi se oli ”imurointiasu”. Pitsihepeniä eri väreissä ja eri kuoseissa, korsetteja, rintaliivejä, alushousuja ja erilaisia sukkia. Homma perustui aika paljon kuvastoihin ja kuvailut jäi aika vähälle. Toisaalta taidan olla vähän ahdasmielinen seksiasusteiden ja välineiden suhteen.

Ostin kahdet mustat alushousut ja lantionpohjan treenikuulat. Nuo kuulat ihan siitä syystä, että jokaisen naisen pitäisi treenata lantionpohjanlihaksia ennaltaehkäistäkseen virtsankarkailuvaivoja ja mahdollista kohdun laskeutumista. Ja treeniä ei saa tehdä keskeyttämällä virtsaamisen. Niin voi testata toimiiko lihakset, mutta missään tapauksessa lihasten treenaamiseen ei. Virtsarakkoon jää virtsaa ja bagteerien mahdollisuus kasvaa, joten tulehdusriski lisääntyy ja erinäiset virtsaamisvaikeudet. Uhuuh, heräsipä ammattiminäni henkiin. Noh, kyllä tämä esittelijäkin asiaa tähdensi moneen kertaan ja totesi olevan todella surullista, että jo parikymppisillä on ongelmia lantionpohjan lihaksiston kanssa. Lihaksia heikentäviä on esim. tärähdykse, hypyt yms. Eli erilaiset airobic, stebpitunnit ei välttämättä parhaita mahdollisia lantion kannalta. Toisaalta, tärähdykset taas vahvistavat luustoa ja vähentää osteoporoosin riskiä. Mutta, onneksi lantiopohjaa voi treenata. Saa sitten nähdä miten käy, jääkö kuulat pöytälaatikkoon vai voittaako ammattiminä ja pistää mutkin treenaamaan, vaikka heikkouksista ei oireita olekaan.

Kutsun teeman mukaisesti illan emäntä tarjoili meille salaattia, jossa oli peniksen muotoisia makarooneja 😀 Tarjolla oli myös boolia, jossa makeuttajana aspartaamia sisältävää mehua. Join illan aikana kolme kertakäyttömukillista ja viimenen jo tökki pahasti. Tuli äklö ja vähän huono olo. Olenko siis yliherkkä aspartaamille tai jopa allerginen sille? Olen vältellyt kyseistä ainetta jo pitkään ja aina kun sen kanssa joudun makutuntumaan fiilikset ovat samat. Toisaalta, se on sellainen myrkky minkä kanssa en haluakkaan olla ”väleissä”, ja joka tapauksessa välttelen sitä olin sille yliherkkä tai en. En halua elimistööni sitä kemikaalijätettä, joka aiheuttaa ties mitä hyvinvoinnilleni. Kotiin päästyäni kymmenen jälkeen keittelin teetä, joka rauhoitti kivasti vatsaa. Jälleen kerran voin vaan todeta aspartaamin haitallisuuden ja vastenmilisyyden ja kannustankin kaikkia välttelemään sitä mikäli vaan mahdollista.

Ja nyt lauantai-illan sauna odottaa. Saunajuomana on vesi tai kylmäpuristettu päärynämehu, jota Ruohiksesta ostin viimeksi siellä käydessäni. Ja tuotteessa on vaan ja ainoastaan päärynää, silti riittävän makeaa, melkein liiankin makeaa… Saunan jälkeen pieni iltapala: viininlehtikääryleitä, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä mangomarinoituja ravun pyrstöjä. Niitä ostin eilen irtomyynnistä testausmielessä. Kallista oli kuin faan, mutta katsotaan mikä on maun laita. Noita tomaatteja ja kääryleitä olen aikaisemminkin ostanut irtomyynnistä ja hyviksi havainnut. Että ei muuta kuin kaikille endorfiinista lauantai-iltaa ja viikonlopun jatkoa!