Julkaistu

Apuväline-messuilla Tampereella

Eilisaamuna mulla oli pitkästä aikaa herätys ennen seiskaa. Aikainen aamuherätys ehdottomasti kannatti, sillä vietin todella antoisan päivän. Lähdin Tampereelle apuväline, koti ja hyvinvointimessuille, jotka järjestetään joka toinen vuosi aina näin marraskuun alussa. Messuilla esitellään apuvälineuutuuksia, mutta siellä saa myös mahtavia elämyksiä. Liikuntamaassa voi kokeilla mm. pyörätuolisalibandyä, vatsalautaslaalomia, sokkopingistä, sokkona keilaamista, maalipalloa. Paikalla myös järjestöjä kuten esim. Vammaisurheilu Vau ry, Paralympiakomitea, Liikuntamaassa lajikokeilujen lisäksi oli mahdollisuus käydä läpi tasapainorata, kokeilla mobilisuunnistusta jne.
Koululaisryhmät valtasikin Liikuntamaan aamupäivästä, joten kiertelimme ensin apuvälinepuolella. Kävimme koneellisessa hieronnassa. Noh, ammattilaisena ehkä arvaattekin mielipiteeni moisesta. Samaisessa paikassa kokeilin vesityynyä, joka oli Kanadasta. Esittelijän mukaan loistava ja niskalle tukea antava tyyny. Olihan se miellyttävän, pehmoisen tuntuinen, mutta tukemisesta emme olleet samaa mieltä. Vastailimme Suomen Invalidien kyselyyn ja osallistuimme arvontaan, keräsimme mukaamme läjän eri yhdistysten lehtiä ja esitteitä. Kaverillani on pari avustettavaa, joten haimme myös nostolaitteista ja Ms-taudin kuntoutusjuttuihin liittyviä tietoja, tietoa turvapuhelinjärjestelmistä jne. Unikulman pisteestä ostin huuhteluainetta, joka tuo raikkautta esim. koiran pedin pesuun. Kaverillani on kyseistä tuotetta ja kolme koiraa, koki aineen hyväksi.
Näkövammaisten keskusliitto oli järjestänyt paikalle Pime Cafen. Siellä tarjoiltiin kahvia, teetä, mehua sekä pullaa. Ostokset maksettiin ulkopuolella, josta kahvilan tarjoilija otti meidät vastaan. Mullehan tässä ei ollut mitään outoa ja ihmeellistä, mutta seuralaisilleni senkin edestä. Menimme pimeään huoneeseen. Huoneesta tukittu pienimmätkin valonlähteet kuten valokatkasimien valot jne. Tarjoilijan opastamana haimme pullat. Itse otimme kertakäyttölautasen, servetin ja pullan. Tämän jälkeen meidät ohjattiin pöytään, jossa saimme itse kaataa kahvia tai teetä termareista, lisätä maidon ja sokerin.   Huomatkaa, osat olivat vaihtuneet. Olin itse ollut koko päivän opastettavana ja autettavana. Nyt autoinkin seuralaisiani ja selitin millaisessa pöydässä esim. olemme. Molemmat sanoivat, että tilaa oli vaikea hahmottaa ja sitä missä kukin meistä istuu.On vaikea tietää milloin puhutaan juuri minulle, onko tullut kuulluksi jne. Kun halusimme lähteä pois tarkoitus oli kutsua tarjoilija paikalle, kaverini kutsui ja sai vastauksen ”odota hetki”. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Kutsuin ”Tarjoilija, kasettipöydän väkki haluaa lähteä pois”. Heti ilmestyi tarjoilija opastamaan. ”kasettipöytä” tuli siitä, että meille oli sisään tullessamme annettu kasetit, jotka oli tarjoilijoille merkkinä missä pöydässä on tilaa. Kaverini heti pohti, että kylläpä hän oli tyhmä kutsuessaan vain tarjoilijaa eikä ilmaissut lainkaan mistä pöydästä kutsuttiin. Tämä kaverini kävi muutenkin hyvin analyyttisiä keskusteluja itsensä kehittämisestä ja vammaisuuden avartumisesta.
Pimeydestä siirryimme Liikuntamaahan. Kävimme kokeilemassa vatsalautaslaalomia. Se oli hauskaa. Laudalle mentiin vatsalleen ja sitä liikutettiin antamalla käsillä vauhtia. Matka oli n. 10 metriä ja piti kiertää keilat. Kaverini antoi suuntia ja taisipa muutama keilakin siirtyä paikaltaan 😀 Edellisen kerran olen käynyt messuilla neljä vuotta sitten ja silloin kokeilin pyörätuolisalibandyä ja hauskaa oli. Tekee itsellekin tosi hyvää tutustua muiden vammaisryhmien lajeihin.
Menimme sellaisen tasapainohässäkkäradan läpi. En muista sen nimeä. Sitä voisi verrata pomppulinnaan, ilmaa pomppulinnan materiaalin sisällä. Radassa oli kaksi tunnelia, joissa oli erilaisia esteitä. Oli valtava möykky, jota piti kiivetä, oli renkaita joiden yli, läpi tai ali piti mennä, oli tiiviissä rykelmässä pylväitä joita piti väistellä jne. Välillä olin radalla turvallani, mutta mikäs siinä, pehmeää oli. Jälleen kaverini analysoi kovasti miten oppisi ohjaamaan paremmin.
Ja olihan se maalipallopisteessäkin käytävä ja otettava pallo käteen yhdeksän kuukauden tauon jälkeen. Heitin kolmasti ja kyllä se vähän sydämessä sykähti. Ei pääse mihinkään.  Ehkä se täytyy tammikuussa käydä kokeilemassa ihan pelitreeneissä miltä se ihan oikea pelaaminen tuntuu.
Käytiin myös Näkövammaisten apuvälinemyymälässä Aviriksessa. Kaverini halusi nähdä miten tietokonetta käytän. Juttelin henkilökunnan kanssa puhuvasta sykemittarista. Se on kuulemma nyt keskustelutasolla, joten ehkä vielä joskus siitäkin tulee oikeasti totta. Aviriksen pisteessä oli paljon näkemisen apuvälineitä ja sokkona toimimista helpottavia juttuja. Siellä pääsi ihmettelemään puhuvia vaakoja, mittareita tms. Varmasti mielenkiintoista sellaiselle, joka ei asian kanssa ole ollut tekemisissä. Tässä vaiheessa kun messuja on päivä jäljellä (huominen), taitaa olla vähän myöhäistä vinkata messuista menovinkkinä, mutta kahden vuoden päästä uusi mahdollisuus.
Kotona olin joskus kuuden pintaan ja ilta menikin aikalailla pelastusarmeijalle. Ei oikein jaksanut puuhailla mitään erityisempää. Kiva päivä kuitenkin. Tulin todella hyvälle mielelle. Muutaman tutunkin messuilla tapasin ohimennen. Olisi ollut hauskaa vaihtaa kuulumisia paremmalla ajalla, mutta toisella kertaa sitten.
Julkaistu

Kiropraktikon rusauteltavana ja raakasuklaan valmistusta

Päivällä olin kiropraktikon käsittelyssä. Hoito noudatteli samaa kaavaa mitä ekalla kerrallakin. Lantio ei ollut niin vinossa kuin viimeksi. Tällä kerralla sain tarkemman infon missä ongelmakohdat ovat. Pahin on ehdottomasti niska ja etenkin sen oikea puoli. Jännitys kaularangan nikamien 1-4 välillä ja kaksi ylintä pahiten jumituksesta. Rintarangan puolelta taas ekat viis nikamaa jumissa, jonka jälkeen 2-3 joustavampaa/liikkuvampaa nikamaa ja rintarangan alaosassa jännityksiä. Jumia löytyy myös lannerangan alaosasta, ristiluun seudulta sekä Si-nivelistä, jotka hivenen kiertyneet lantion vinon asennon myötä.  Lihasjännitysten myötä hermotus heikkenee ja aivoille ei mene kunnolla viestiä virheasennosta  ja totumme siihen. Jännittyneissä lihaksissa yleensä myös lihasheikkoutta. Kiropraktiikalla vaikutetaan juurikin tuohon hermotukseen ja hermotuksen reakoimiseen.  Nivelet vapautuvat ja saavat liiketilaa ja aineenvaihdunta kohenee. Kehon jännitystilat vaikuttavat myös stressihormoonitoimintaan nostaen stressihormoonien tasoa, joka taas heikentää mm. yöunia. Viimeisen viikon aikana olen nukkunut paljon paremmin ja rauhallisemmin kuin aikoihin. Tosin vaihdoin magnesiumtabletit magnesiumsidraattiin, joka on jauhemaisena. Ja olen hehkuttanut vaihdosta unohtaen kokonaan kiropraktiikkahoidon vaikutukset. Hyvä muistutus omaa työtänikin ajatellen. Kyllähän tiedän tuon stressihormoonien nousun ja miten se vaikuttaa, mutta eihän sitä nyt omalla kohdallaan tietenkään voi ajatella niin olevan. Monesti kuulen omilta asiakkailtanikin siitä miten hoidon jälkeen unen laatu on parantunut huimasti, tai kuinka unta olikin riittänyt kellon ympäri. Lihakset olivat rennommat ja kroppa stressittömämpi. Upea fiilis, nyt tiedän sen myös omakohtaisesti.
Jatkossa hoitoajat lyhenevät 10-15 minuuttiin, ja jos tulee tarvetta enempi keskustella/kysellä varataan pidempiä aikoja tarvittaessa. Seuraava hoitokerta meni kahden viikon päähän, koska kiropraktikko on ens viikon koulutuksessa.
Terveysmessuilta ostin Cocovin raakasuklaa valmistuspaketin ja alkuillasta päätin kokeilla mitä suklaan valmistuksesta tulee. Paketista löytyi pussi raakaa kaakaojauhetta, purkki kaakaovoita, purkki agave siirappia, Goji-marjoja ja 20 muovista muottia. Niistä mulle tulee mieleen lääkeannoskupit. Ensiksi laitoin kaakaovoin kuppiin. Voihin oli sekoitettu valmiiksi kylmäpuristettua neitsytkookosöljyä. Kun kaakaovoi oli sulanut nestemäiseksi lisäsin siirapin. Sekoitin ja laitoin joukkoon kuivatut goji-marjat ja kaakaojauheen, johon oli lisätty Lucuma-jauhetta ja Himalajan suolaa. Sekoitettua aineet hyvin keskenään suklaamassaksi laitoin sitä annoskuppeihin. Massaa riitti 14 muottiin, joten taisin tehdä ehkä hiukan liian isoja herkkuja. Noh herkut jääkaappiin kovettumaan.

Iltateen yhteydessä maistoimme yhdet suklaat ja heräsi kysymyksen kysymys, nimittäin (nyt saa nauraa) miten ihmeessä suklaan saa irti muotista? Ei keksitty muuta kuin ottaa pikkulusikka kauniiseen käteen ja tonkia herkku sillä suuhun. Ei mitenkään kovin esteettistä, pikemminkin aika prutaalia toimintaa. No olimme sentään kahdestaan paikalla 😀 Suklaa oli joka tapauksessa hyvää ja heräsi ajatus näin joulun alla ihmisten muistamisesta itse tehdyllä suklaalla, mutta en halua antaa suklaata muoteissaan vaan kauniisti aseteltuina tms. Että neuvokaahan hyvät Blogisiskot tyhmää Hepaa! Ja voisihan olla mukavaa tarjota vieraille joskus myöskin tuota herkkua, mutta ei ehkä sekään olisi kivaa lääkekupin näköisistä ja oloisista muoteista.

Joka tapauksessa suklaan valmistus oli paljon helpompaa mitä luulin. No tuo olikin valmispaketti, josta tarvitsi vaan ainekset sotkea massaksi ja laittaa muotteihin. Ei tarvinnut miettiä mitä ainesta tulee minkäkin verran. Voisikin olla hauskaa tehdä suklaata joskus ihan alusta alkaen. Reseptejä varmasti löytyy täältä netin syövereistä.

Siis sillain, että ostaa raaka-aineet erillisinä ja varioi niitä ohjeiden mukaan. Mietin jo millaistakohan tulisi, jos laittaisi karpalo- tai tyrnijauhoa sekaan, tai pähkinöitä, manteleita tms. Nuo tuli ekaks mieleen ehkä siksi kun niitä sattuu tälläkin hetkellä kaapeista löytymään.

Meillä on englantia puhuva lämpömittari ja se ilmoittaa aina kun lämpötila tippuu alle nollan tai nousee yli 38 asteen. En tiedä onko pakkasasteissa jokin lukema minkä se ilmoittaa. Toiminnon saa kyllä pois päältäkin ja niinä aikoina se onkin melkein sammutettava kun lämpötila pyörii nollan molemmin puolin. Ei välttämättä ole kiva herätä yössä useampaan kertaan lämpömittarin jutteluun. Tuo on naisääni ja se ilmoittaa lämpötilan kolmeen kertaan ja aina sisä että ulkolämpötilan. Litannia kestää siten yllättävän kauan. Tänään mentiin pakkaselle jo kahdeksan jälkeen ja käydessäni Harmaakuonon kanssa iltajaloittelulla tuntuikin viileältä. Toisaalta nautin pikkupakkasesta, sillä se jotenkin piristää, virkistää mieltä. Olen kyllä viime aikoina ollut muutenkin aikas hyvällä mielellä, vaikka on ollutkin harmaita matalapaineen täyteisiä päiviä. En tiedä alkaako D-vitamiini vaikuttamaan. Olen syönyt sitä nyt kolmatta viikkoa ja aion kyllä ehdottomasti jatkaa koko talven yli.

Julkaistu

”Kallon poraus”;korvaleikkaus siirtyy :(

Vaikka ollaan jo keskiviikon puolella haluan vielä ennen pehkuun siirtymistä kirjoittaa tämän postauksen(niin kuin päivällä ei ehtis). No ilta vierähti Terveysillassa, jossa Tommi Sundqvist kertoi miten luonnollinen ravitsemus on auttanut häntä suolistosairaudessaan. Nykyisin ei joudu käyttämään lääkitystä laisinkaan ja vielä muutamia vuosia sitten mies oli todella huonossa kunnossa epäonnistuneen suolistoleikkauksen jälkeen. 
Tommin osuuden jälkeen Jaakko Halmetoja jatkoi alkuperäisestä jaluonnollisesta ravitsemuksesta korostaen ennen kaikkea laatua siinä mitä eniten syömme. Muistutti myös bagteerien tärkeydestä. Nuorella miehellä tuntui olevan valtavasti tietoa ja asialleen omistautumista. Tauon jälkeen Christer Sundqvist jakoi omia terveys- ja ravintovinkkejään. Väliin kuulimme pianistin musisointia. Christerkin korosti ruuan laatua ja lisäaineettomuutta. Terveysillan antiin varmastikin palaan ihan omalla postauksella aikanaan, viimeistään sairaslomani kuluessa. Ja tästä päästäänkin aiheeseen minkä halusin tulla vielä yösydännä teille kertomaan. Nimittäin tänään saapui Hussilta kirje, jossa ilmoitettiin korvaleikkaukseni ajankohdan siirtymisestä. Senhän piti olla 24. päivä, mutta onkin viikkoa myöhemmin 1. joulukuuta lääkärin aikataulumuutoksien vuoksi. Noh, eipä sille mitään voi! Harmittaa vaan kun olen ehtinyt asiakkaiden kanssa sopimaan hoitoajoista jouluviikolle jne. Nyt joudun ne perumaan ja rytmittämään asiat uudelleen. No onneksi leikkaus ei kuitenkaan viivästy tuota pidempään.
Kuten taisin viime postauksessa kirjoittaa, vielä ei jännitä erityisemmin. Pitää paikkaansa. Suorastaan odotan toimenpidettä, koska sen jälkeen suurella todennäköisyydellä kuulo kohenee myös oikeassa korvassa. Jos kuljen opastuksessa, normaalisti kävelen mieluiten oppaan vasemmalla puolella pitäen hänestä oikealla kädellä kiinni. Nyt tuon oikean korvan huonon kuulon vuoksi kuulemisen kannalta on parempi olla oppaan oikealla puolella. Kuulee huomattavasti paremmin. Tällä on merkitystä erityisesti häliseviss’ä paikoissa. Toinen missä oikean korvan heikkokuulo häiritsee/ärsyttää on opaskoiran kanssa liikuttaessa ihmisen mukana ollessa. Ns. peesari kävelee yleensä koirakosta katsottuna takaoikealla ja se on tällä hetkellä ehkä se heikoin kuuloalue minulle. No onneksi ei ole ollut nyt harjoteltavia reittejä tms, mutta esim. avokin kanssa lenkkeillessä homma häiritsee todella. Avokilla vielä matala ja hiljainen ääni, joten keskustelu on välillä aika hupaisaa. Että miksi sitten ihminen kävelee opaskoiran kanssa liikuttaessa siellä takaoikealla? Noh, tarkoitus on ettei se ihminen häiritse koiran työntekoa, eikä koira ottaisi siitä näkevästä liikaa tukea päätöksilleen. En oikein osaa asiaa paremmin selittää.
Joka tapauksessa odotan kovasti leikkausta ja helpotusta moiseen asiaan. Toiveet on korkealla, silti yritän olla realistinen ja jalat maassa muistaen kaiken olevan mahdollista. Ja ihan pakko tunnustaa myös, että fyysisesti kaipaan maalipalloa joskus ja olenkin miettinyt pitäisikö vuoden vaihteen jälkeen käydä kokeilemassa miltä pelaaminen lähes vuoden tauon jälkeen tuntuu. Asiaa täytyy mutustella ja makustella, mutta tuolla jossain kutittelee hivenen. Aika näyttää mitä sille kutinalle tapahtuu 😀
Julkaistu

Allekirjoita adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

En ole mikään fanaattinen superfoodaaja, mutta mielestäni on väärin, jos luontaistuotteiden hyödyistä ei saisi jatkossa kuluttajalle kertoa jne. Tämä kun koskisi niin paljon muutakin kuin superruokaa.  Tämä adressi on tänään pyörinyt Facebookissa ja äsken kävin itsekin sen allekirjoittamassa. Jos koet asian yhtään tärkeäksi itsellesi tai läheisellesi, allekirjoita sinäkin!
Adressin teksti
”Superfood
Allekirjoita Adressi vapaan viestinnän ja itsehoidon puolesta

SUOMALAISTEN KANSALAISOIKEUDET OVAT VAARASSA

Viranomaiset ovat rajoittamassa terveysviestintää ja
rohdosvalmisteiden vapaata myyntiä Suomessa

Suomea uhkaa terveysviestinnän kieltolaki. Kuluttajille ei saa enää
kertoa vapaasti ravintolisien ja ruoka-aineiden positiivista
terveysvaikutuksista, vaikka ne ovat todellisia. Evira on kieltänyt
tavallisten ihmisten, julkisuuden henkilöiden ja urheilijoiden käytön
ravintolisämainoksissa, vaikka he olisivat saaneet niistä apua.

Sanan SUPERFOOD käyttö tullaan kieltämään terveystuotteiden
yhteydessä. SUPERFOOD sana on positiivinen ilmaisu ruoka-aineista,
joissa on erityisen paljon terveyttä edistäviä ominaisuuksia.

Superfood on herättänyt myös nuorisomme kiinnostumaan ravinnon
terveysvaikutuksista.

Uhkana on, että suuri osa rohdosvalmisteita poistuu vapaasta
myynnistä, apteekki tuotteiksi. Suomalaisten 50- vuotta suosima
Auringonhattu (Punahattu) on myös vaarassa poistua Terveyskauppojen
valikoimista, vaikka rohdosvalmisteiden paras asiantuntemus on
Terveyskaupoissa.

Vetoamme;

että kansanedustajat selvittävät, ovatko Eviran terveysviestinnän
tulkinnat linjassa alkuperäisen EU asetuksen kanssa?

Rikkovatko Eviran linjaukset kansalaisten sananvapautta,
itsemääräämisoikeutta ja valinnan vapautta?

Johtaako viranomaisten toiminta kansanperinteen ja muun
kokemusperäisen tiedon katoamisen Suomesta?

Miten viranomaiset aikovat pitää sairauskulut kurissa, jos
ennaltaehkäisevästä terveydenhoidosta ei saa enää vapaasti puhua ja
kirjoittaa, onko sen seurauksia mietitty kansantaloudellisesti?

Terveyskaupoissa on laaja tietämys ennaltaehkäisevästä
terveydenhoidosta, suurella osalla on yliopistotason ammatillinen
koulutus, joka jää hyödyntämättä, jos Evira ei muuta linjauksiaan.

KOKOONNUMME keskiviikkona 16.11.2011 klo 8.30

Eduskuntatalon eteen luovuttamaan kansanedustajille tämän
selvityspyynnön.

Lähde mukaan puolustamaan kansalaisoikeuksia!

Adressin on laatinut Suomen Luontaisterveyden Liitto ry. (SLTL)

Pj Merja Lindström

Liity SLTL Liiton jäseneksi, yhdessä olemme vahvempia puolustamaan
kansalaisoikeuksia.
http://www.luontaisterveys.info/jaseneksi.htm”

Julkaistu

Läppärin kotiin paluu ja metkutteleva Harmaakuono

Mun läppäri kotiutui eilen. Ystäväpariskunta vietti täällä koko iltapäivän ja alkuillan. Täällä piti vielä asentaa pistenäyttö, tulostin, sähköposti, langaton verkko jne. Pistenäytön ryökäle ei meinannut olla yhteistyöhaluinen, joten sen kanssa sai taistella tuntitolkulla. Kiitos ystävälle, että jaksoi moisen urakan. Tosin mukana taisi olla myös ammattiylpeyttä ja päättäväisyyttä, että homman on toimittava. Ja iltapäivän mittaan hieroimme myös vieraamme, joten ei aika ihan koko aikaa tietokoneella mennyt. Joka tapauksessa nyt tää taas toimii ja voin palailla tänne blogimailmaankin lukemaan ja kommentoimaan, ja luultavasti myös postaamaan itsekin aktiivisemmin.
Kiintolevyhän se oli paskana, joten tähän jouduttiin vaihtamaan uus kiintolevy. Eilisiltana istuin tässä tutkaillen mitä kaikkea menetin ja mitä taas en. Valitettavasti menetin lähinnä tunnesyistä tärkeitä tiedostoja kuten äänikuvat Sydneyn paralympialaismatkasta. Ne harmittaa ihan vietävästi, mutta onneksi säilyi esim. luentomateriaalit, viimeisimpien matkojen äänikuvat jne. Sähköposti tuhoutui täysin, joten ihmisten osotteet tms. katosi, mutta ne nyt onneksi saa takaisin. Parasta kuitenkin, nyt läppäri toimii (ihanaa) ja olen täällä taas 😀
Viime maanantaina hivenen vedin lokakuuta yhteen ja se ei valitettavasti mitään ilahduttavaa luettavaa ollut. Noh, nyt marraskuun alusta olen vähän aktivoitunut ja saanut JOPA kolme liikuntasuoritusta. Lauantain liikuntasuoritukseen sain kunnon pidennyksen Harmaakuonon ottaessa ohjat käyttöönsä 😀 Lähdimme kiertämään tuota tuttua lenkkiä ja sieltä palasimme kotoa vähän matkan päässä olevaa tietä pitkin. Päätin, että kävellään tien päähän ja kierretään oikean kautta kotikulmille. Harmaakuono päättäväisesti kääntyi vasemmalle. Ajattelin, että voimme tehdä sieltä kautta pidennyksen. Noh, kävelimme jonkin matkaa ja vasemmalta löytyi tie kuten pitikin, mutta kas perkule, ei se sitten ollutkaan se tie mitä luulin. Ja siitä se sitten alkoi, Harmaakuono pyöritti mua n. kilsan päässä kotoa, ja ilmeisesti samoja katuja pitkin. Yritin eräältä naiselta kysyä apua, mutta hän otti nopeammat askeleet käyttöön ja häipyi L Noh, ei muuta kuin matka jatkui. Yritin ymmärtää missä olin, mutta olin jo niin pyöritetty, että en tiennyt. Lopulta vastaan tuli ystävällinen koiran ulkoiluttaja ja sain tietää millä tiellä olin ja vielä senkin kummassa päässä. Noh, totta kai kodistamme katsottuna siellä kauimmaisessa päässä 😀 Nyt oli kuitenkin suunta mihin lähteä ja tieto mitä pitää koiran löytää. Ja kyllähän se oikea tiekin lopulta löytyi ja poika toi kotiin. Vajaan tunnin lenkistä tuli kahden tunnin mittainen, joten Harmaakuono huolehti meikäläisen ulkoilutuksesta 😀 Kotona tee maistui hyvältä 🙂
No nyt ehkä ihmettelette, että häh, voiko opaskoira toimia noin? Kyllä se vaan voi… Tosin Harmaakuono on tehnyt tuota tosi vähän. Ollaan täällä asuttu miltein kolme vuotta ja tämä oli eka kerta. Nuorilla koirakoilla tuota sattuu enemmän yhteistyön alkuvaiheessa, luottamus kun puolin ja toisin ei ole vielä ihan priimaa. Nämä metkut taitaa taas olla näitä vanhan koiran metkuja. Avokki tosin epäili herran osottaneen mieltään, kun aamuruoka oli kooltaan pieni. Noh, mene ja tiedä. Joka tapauksessa tällaista velmuamista on ollut vähän havaittavissa. Jos teemme tuon lenkin ja en halua toiselle kierrokselle poika vie usein ohi tiestä mistä päästään suoraan meille. Tuo sen sijaan tuolta mistä nytkin tulimme ja jatkoimme vaan sen tien päähän. Ollaan vähän ihmetelty, että mikä on kun suoraan kotiin ei voi tulla.
Lauantaina valmistimme pitsaa. Siitä tulikin muhkea ja paljon täytettä. Pekonia, kanaa, juustoa ja ananasta, pohjaan tomaattipyrettä. Avokki oli innoissaan, niin herkullista se oli. Olihan se toki paljon parempaa kuin kaupan valmisversiot tai edes valmispohjaan tehdyt, mutta kyllä mun on tunnustettava ettei pitsa ole mulle mikään erityinen herkku. Eilen söinkin falafeleja tomattikastikkeella ja hyvää oli. Avokki veti pitsan loppuun. Tänään se valmisti hirvikäristystä säilykkeestä ja keitettyjä perunoita mun ahertaessa töiden merkeissä. Hassu viikko, kaikki asiakkaat osui tälle päivälle. Tokihan puhelin voi vielä soida, mutta tällä tietoa näin. Noh, huomenna illasta menen taas luennolle ja torstaina Tampereelle Apuvälinemessuille, jos työkalenteri pysyy tyhjänä. Työt menee kuitenkin tällä hetkellä etusijalle, koska reilun parin viikon päästä alkaa sitten sairasloma korvaoperaation jälkeen. Jännää, siihen on se reilu kaksi viikkoa ja ei oikeastaan jännitä vielä yhtään. Noh, nyt tiedän mitä siellä tapahtuu ja miltä se kaikki tuntuu. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menee yhtä hyvin kuin keväälläkin.
  
Julkaistu

Kiropraktiikkahoitosarjan aloitus + kuulumisia

Mulla oli heti aamulla 9.20 aika ekaan kiropraktiikkahoitoon, ja voin sanoa ensikosketuksen tuohon hoitomenetelmään olleen positiivinen. Oli mielettömän hienoa kun hoitaja kertoi koko ajan mitä tekee ja millaisia löydöksiä löysi. Sanallisen haastattelun jälkeen katsottiin mun asentoa seisoma-asennossa ja lantion kallistuma ja vasemman hartian laskeuma olivat selkeitä löydöksiä. Pää on hivenen työntynyt eteenpäin. Tämän jälkeen lantion asentoa tunnusteltiin istuma-asennossa. Istuin hoitopöydän reunalla siten, että jalat ylttyivät lattiaan. Tutkinta jatkui vatsamakuulta ja todettiin oikean jalan olevan valheellisesti vasempaa pidempi johtuen lantion vinosta asennosta. Vasemman pakaran yläosa oli tiukka ja oikealla alempana vielä tiukempaa. Selkärangassa rintarangan yläosassa oli tiukkaa ja niska kaikkein pahin. Aluksi hoitaja hoiti alaselkää tullen ylemmäksi. Hoitopöydässä on levyjä joita liikuttelemalla (lasku ja nosto) tehostetaan liikettä. Itse liike oli pieni, mutta nopea. Kylkimakuulla jatkettiin liikuttelua, jonka jälkeen selinmakuulla välillä istumaan nousten homma jatkui. Rintarangasta kuului mahtava rutina. Niskan alueella hoitaja näytti ensin liikkeen ennen kuin teki sen. Se oli pieni sivuttaisliike ja ai mikä rutina taas kävikään. Rutina ei tule luista, nikamista, nivelistä, jänteistä vaan ilmakuplista. Niskan liikkuvuus parani ja tunsin miten niskaan ja selkään levisi lämpö. Vielä käännyin vatsalleni ja rintarankaa aktivoitiin aktivaattorilla, jonkinlainen täristin. En tajunnut pyytää näyttämään laitetta. Rankaan tuli joustavuutta ja liikettä. Lopuksi vielä katsottiin ryhtiä seisten ja nyt lantio oli suorassa ja vasen hartia noussut ylemmäksi. Hoitaja sanoi kuitenkin, että lihakseni vetävät minut takaisin osittain ainakin virheasentoon. Ensikerralla jatketaan hoitoa tuntemuksieni mukaan.

Kokemus oli miellyttävä eikä ollenkaan niin raisu kuin etukäteen ajattelin. Sanoinkin hoitajalle siitä. Hän totesi, että voimaakin voidaan käyttää, mutta jos vähempikin riittää, miksi säikäyttää ihminen pois. Näinpä! Ens keskiviikkona menen uudestaan. Olo on ollut tänään aika väsynyt, tosin nukuin aika huonosti viime yön ja tuo matalapaineinen sää harmaine pilvimattoineen ei ainakaan oloa piristä. Aavistuksen kotiuduttuani kärsin päänsärystä ja rangassani tunnen, että jotain tänään on tapahtunut, mutta esim. avokin hieronnan jälkeen olen paljon hellemmässä kunnossa. 😀 Odotan mielenkiinnolla tulevia hoitokertoja ja uskon oppivani omasta kehostani jotain lisää, ja myös tämä hoitojakso antanee myös ammatillisesti paljon.

Jokunen viikko sitten kyselin Facebookissa, että olisiko vapaaehtoisia ääneen lukijoita ja vielä niin, että luku tallentuu. Sain kolmelta kaverilta myöntävän vastauksen, josta olen erittäin iloinen ja kiitollinen. Viime viikonlopun aikana eräs ystäväni luki nauhalle Terveysmessuilta esitteitä ja lehdistä artikkeleita, ruokaohjeita tms. Tänään pötkötin sohvalla juttuja kuunnellen. En aikaisemmin ole törmännytkään Toiminnallisen lääketieteen lehteen Näkökulma, mutta oli positiivinen löytö ja mielenkiintoisia juttuja. Nyt kiinnostaisikin kuinka usein lehti ilmestyy. Artikkeleissa oli mm. juttua aliravitsemuksesta ja kaksi erilaista tarinaa elämäntaparemonteista ja miten oikeanlainen ravinto on tuonut terveyttä ja hyvinvointia. Lääkäri Kaarlo Jaakkola oksidanttiklinikalta mainittiin useampaan kertaan. Mitä olen aikaisemminkin fuktionaalisesta lääketieteestä lukenut ja kuullut kokemuksia olen ymmärtänyt sen olevan perinteiseen Länsimaalaiseen lääketieteeseen verrattuna paljon laaja-alaisempaa ja kokonaisvaltaisempaa. Todella mielenkiintoinen lähestymistapa ja monista tarinoista päätellen myös erittäin toimiva. Yhdessä artikkelissa kerrottiin mm. naisesta, jolla oli ilmeisestikin elohopeamyrkytys hammaslääkärissä käynnin
seurauksena. Nainen oireili pahasti ja häntä pidettiin lähinnä luulosairaana kunnes pääsi oksidanttiklinikalle, jossa hänen tarinansa kuunneltiin, otettiin tarvittavat kokeet ja oikea hoito löytyi. Nainen on nyt iloinen, energinen saatuaan terveytensä takaisin.

Fysi-lehdestä oli myös pari kiintoisaa artikkelia. Kerrottiin miehestä, joka kärsi yli kymmenen vuotta kovista jalkakivuista. Lopulta hän sai tahtonsa läpi ja jalat amputoitiin polvesta alaspäin. Nyt tämä mies viettää kivutonta ja särkylääkkeetöntä elämää. Kaisa Leka sarjakuvapiirtäjä kertoo myös oman tarinansa, miten amputaation jälkeen kivut loppui ja nyt hän voi pyöräillä, lenkkeillä, toteuttaa niitä asioita mitä haluaa. Aikaisemmin kun kaupassa käyntikin oli tuskaa. Molemmissa jutuissa puhuttiin paljon fysioterapian tärkeydestä ja merkityksestä kuntoutuksessa. Etenkin Turon tarina kosketti syvältä. En pysty kuvittelemaan kipua, niin kovaa kipua, että ihminen menee sikiöasentoon ja vaan kärsii kunnes kohtaus menee ohi. Olen iloinen hänen kivuttomasta elämästä. On mahtavaa, että nykyään se on mahdollista.

Eilisilta vierähti Eläinlääkäri-illassa, josta vinkkasin täälläkin. Pari tuntia meni nopeasti eläinlääkäreiden vastaillessa kysymyksiin. Kysymyksiä heille etukäteen kootessani mietin niitä olleen aika vähän, mutta ei niitä samaan iltaan yhtään enempää olisi tarvinnut olla. Pari tuntia jaksaa hyvin kuunnella, mutta sitten kaipaisi jo ainakin pienen tauon. Facebookissa kyseltiin kirjoitanko illasta oman postauksen. Muistiinpanot on, joten mahdollista se on.
Eihän tämä blogi ole tosin mikään koirablogi, mutta terveyttä käsitellään ja ravintoasioita, joten miksipä ei myös rakkaiden karvakuonojemmekin. Nuo ”aineisto”postaukset teen tosin vasta kun saan rakkaan läppärini takaisin käyttöön.

Mulle tulee Ruohonjuuren uutiskirje ja siinä mainostettiin Jaakko Halmetojan luentoa Totuus suklaasta, joka on 28.11 hotelli Arthurissa Helsingissä klo 18.00 alkaen. Olen etsiskellyt luennolle kaveria, mutta huonolta näyttää. Kuulemma Suklaaluennot ovat suosittuja ja paikat täyttyvät nopeasti, joten jos kaveria ei lähipäivinä löydy, joutunen hylkäämään ajatuksen luennolle menemisestä, valitettavasti.

Lauantaina päivä alkoi töiden merkeissä. Mulla oli kolme asiakasta ja niiden jälkeen lähdimme Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkkeilemään. Käveltiin yli kaksi tuntia, kilometrejä taittui kymmenisen. Oli ihana fiilis syysaurinko vielä vähän lämmitti meitä. Vasta loppumatkasta Harmaakuono väsyi ja viimenen puoli tuntia tultiinkin rauhalliseen koiran päättämää vauhtia. Päivä jatkui ystäväpariskunnan vierailulla. He karppaavat, joten kahviherkkuina pähkinöitä, kaalisipsejä ja luomusuklaata pieni levy 😀 Viis tuntia hujahti rupatellen. Kaikki ollaan hierojia, joten juttua riitti myös ammatillisista jutuista. Mukavan vierastuokion jälkeen istuimme kynttilän valossa maistellen viiniä ja juustoja.Messuilta ostamani Zettar oli ihanaa kuten myös luomufeta.

Sunnuntaiateriamme koostui tällä kertaa jauhelihamurekkeesta ja perunamuussista. Rehellisesti sanottuna mua vähän jännitti miten mureke onnistuu, miten saan jauhelihan sekoittumaan hyvin korppujauhoihin ja kermaan. Munat oli loppuneet eikä jaksettu kauppaan. Mutta kyllä ruoka ihan onnistui ja hyvää tuli. Bataatin lisääminen perunamuusiin ei ollut ehkä ihan paras idea. Sitä olisi pitänyt laittaa vain vähän. Muussista tuli ihan liian makeaa.

Julkaistu

Miniyhteenveto lokakuulta

Ei voi muuta sanoa kuin voi plaaah ja plääh!!! Luin kuukausi sitten postaamani yhteenvedon syyskuulta ja tavotteet lokakuulle. Ollaan ihan rehellisiä ja todetaan tavotteiden jääneen aika kauas. Ei tullut yli 25 liikuntatuntia, ei yli 20 liikuntahaasteeseen laskettavaa liikuntasuoritusta, en paina alle 67.5 kg jne. Eli, pitäisikö sanoa vituralleen meni. Ei ole edes oikein mitään syytä. Alkukuusta viikko vierähti flunssaillen ja liikuntasuoritteet jäi vähiin. Kolme päivää meni messuillessa, kaksi kokoustellessa, yksi retkellä koirauimalaan, pari markkinoille… Ja liikuntasuoritteet jäi alle kymmeneen. Messuilla tosin kävelyä yms. tuli paljon kuten Tikkurilan maalaismarkkinoillakin. En vaan osaa niitä liikuntahaasteeseen laittaa, vaikka hyötyliikuntaa onkin 😀

Paino oli tänään sama kuin 30.9, eli tuon 68.7 kg. Hyvä asia on se, että nousua ei ole tapahtunut ja koko kuukausi ollaan pysytty alle 69 kilossa ja tämä pieni nousu johtunee kuukautisista, jotka tänään ehdottomasti pahimmillaan.

Mutta, nyt on lokakuu taakse jäänyttä elämää eikä pidä lannistua vaan reippain mielin liikuntahaastetta jatkamaan. Marraskuun 24. päivä leikataan oikea korva, mutta aikaa on kolme ja puoli viikkoa nauttia liikunnan riemuista, joten… Täytyyhän liikuntahaasteeseen saada se 15 merkintää ennen operaatiota!!! Painotavoite on varmastikin tuo sama, eli alle 67.5 kilon olisi syytä päästä. Ja eihän leikkauksenkaan jälkeen liikunta kokonaan lopu, mutta muutama viikko menee rauhallisemmin.

Että potkikaahan mua Blogisiskot oikein kunnolla!!! Ja nyt tämä laiskimus painuu avokin viereen maate, jotta aamulla lenkkeily maistuu!!!

Julkaistu

Pari koira-aiheista vinkkiä :D

Ennen vinkkauksia haluan toivottaa uuden lukijani tervetulleeksi mukaan Hepan matkaan 😀 Joten, mukavaa Joanna kun olet löytänyt tänne ja jäänyt paikalle!

Viime viikolla ykköseltä lähetettävä Puoli seitsemän-ohjelma seurasi miten Kaisa Penttilän elämä muuttui Sepi-nimisen opaskoiran myötä. Tiistain pätkässä Kaisa liikenteessä ja keskiviikkona studiossa Sepin kanssa haastateltavina.

Ti 25.10: http://areena.yle.fi/video/1319559699854

ja ke 26.10: http://areena.yle.fi/video/1319646393130

Ja te joita kiinnostaa koirien terveydenhuoltoon liittyvät asiat, vinkkaan tulevana tiistaina järjestettävästä tapahtumasta. Helsingin ja Uudenmaan Opaskoirakerho järjestää eläinlääkäri-illan, joka nettiradioidaan. Eläinlääkärit Merja Dahlbom ja Lena Lind vastaavat kysymyksiin. Olen ennakkoon saanut kysymyksiä lääkäreille lähetettäväksi ja tämän lisäksi paikalla olevilla on mahdollisuus esittää lisäkysymyksiä. Eli, jos kiinnostaa tapahtuma alkaa tiistaina 1.11. klo 17.00 ja nettiradiointilinkki on tässä http://pro.nkl.fi:8000/iiris.mp3.m3u Ei muuta kuin mielenkiintoisia kuunteluhetkiä.

Ja lopuksi läppärin kuulumiset: kiintolevy paskana!!! Tilattu perjantaina uusi vakuutuksen kautta ja ystäväni arveli onnistuvansa pelastamaan – ainakin osan koneen syövereissä olevasta materiaalista. Tärkeinmät mulle olisi ehdottomasti äänikuvat, luentomuistiinpanot, valokuvista onkin onneksi varmuuskopiointi!!! Uus kiintolevy saapunee tiistaina, jonka jälkeen käyttöjärjestelmän asennus ja tuo vanhan kiintolevyn materiaalin pelastusyritys!Tällä rouskulla pärjäilen joten kuten, mutta te joilla on tuo turvallisuustarkistus en pysty kommentoimaan. Näinä päivinä olen lukenut blogeja tosi vähän, koska tämä rousku on hitaista hitain, joten lukufiilikset ehtii mennä ohi moneen kertaan odotellessa sivun latautumista, mutta kunhan taas läppäri kotiutuu aktivoidun kommentoimaan ja lukemaan taas.

Julkaistu

Messupäivän tunnelmia(kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilta)

Perjantaina vietin melkein koko päivän kirja-, ruoka&viini- ja musiikkimessuilla. Etukäteen olin vähän tutkinut tapahtuman ohjelmaa, mutta kirjailijavieraita yms. oli niin valtavasti ja tietoa monen linkin takana, että homma jäi vaillinaiseksi. Vielä kun tuo läppärini otti ja hajos valmistautuminen jäi heikoksi. Pikaisesti tutustuimme messulehtiseen päivän alkajaisiksi Aa:n kanssa. Tuli tarjonnanpaljousähky. Aa halusi mennä kuuntelemaan paneelikeskustelua lähisuhdeväkivallasta, jossa yhtenä keskustelijana oli kirjailija Sofi Oksanen. Itse en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa, vaikka monesti onkin pitänyt tutustua. Paneelikeskustelu kesti miltein tunnin. Välillä luettiin otteita Sofin uudesta kirjasta Liian lyhyt hame keittiössä. Pätkät olivat todella riipaisevia ja koskettavia. Ja tuon tunnin aikana nousi myös itselleni muistoja lapsuudestani. Valitettavasti elämämme ei ollut väkivallatonta ja monet riidat fyysisine tappeluineen olen nähnyt. Ne jotka tietävät lapsuuden tapahtumista monesti ihmettelevät miten olen näin tasapainoinen. Ihmettelen sitä joskus itsekin. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että selviydyin siitä ajasta. Veljelleni ei käynyt yhtä hyvin, pikkurötöstelystä lastenkodin kautta koulukotiin, huumeita, vankilassa istumista jne. Kaikesta ei pidä tietenkään syyttää menneisyyttään, mutta kyllä se lapsuus varmasti aina jälkensä jättää. Keskustelua kuunnellessani mietin, että onneksi turvaverkostot ovat nykyisin ehkä paljon paremmat mitä tuolloin 80-luvulla. Ei meille tarjottu mahdollisuutta mennä johonkin turvakotiin. Poliisi totesi vain, että pysykää makuuhuoneessa vesikannun kanssa aamuun.Lähisuhdeväkivalta on vieläkin vaiettu asia, mutta ehkä siitä onneksi nykyään puhutaan enemmän ja paneelikeskustelun ehdoton sanoma olikin naisille Puhu nyt! Uskalla puhua! Hae apua! Ja että uhrin ei tarvitse hävetä, ei tuntea häpeän tunteita tai syyllisyyttä.

Itse olen siinä onnellisessa tilanteessa, että elän väkivallattomassa suhteessa ja riemuitsen myös siitä ettei äitini joudu enään kärsimään väkivaltaisen miehen kirouksesta. Olen aina sanonut, että jos joudun väkivallan uhriksi parisuhteessani lähden. Tiedän, se on helpommin sanottu kuin tehty. Olen nähnyt sen lapsuudessa, kuullut myös lupaukset siitä ettei väkivaltaisuus enään toistu, ja mitä sitten tapahtuu, lupaus rikkoutuu ja taas, ja taas… Ehkä joskus asiat voivat korjaantua ja väkivaltaisuus loppuu, mutta… itseni sellaista on vaikea uskoa, ja minut on vaikea saada uskomaan. Jos lyö kerran, lyö toisenkin ja valitettavasti seuraavalla kerralla vähän kovempaa. Toivon kaikille hurjasti voimia, jotka lähisuhdeväkivallan kanssa taistelevat. Ei varmasti ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa miten tilanteesta päästä ulos.

Mutta, takaisin messupäivään. Seuraavaksi menimme kuuntelemaan Nora Singlerin haastattelua Kirjailijakahvilaan. Haastattelu kesti vajaan puolituntia. Nora kertoi kärsineensä päänsäryistä, vatsakivuista ja siitä miten olo koheni ruokavaliomuutoksin. Alkuun oli vaikeaa löytää sopivia tuotteita, mutta nykyisin ohjeena toimii hyvin, osta sellaisia tuotteita missä ei tuoteluetteloita. Nora muistutti myös kosmetiikkatuotteiden kemikaalien haitallisuudesta ja kertoi miten siirtyi käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Alkuun ajatuksena vaihtaa tuote kerrallaan kun jokin loppuu, mutta sekaisin käyttämisestä ei tullut mitään. Tuli ihottumia, näppylöitä tms, joten siirtyminen lopulta luonnonkosmetiikkaan piti tehdä kerralla. Blogikirjoittamisen alottamisen jälkeen hän huomasi ihmisiä todella kiinnostavan luonnolliset vaihtoehdot. Noran blogilla kait kymmenisen tuhatta lukijaa, kunnioitettava määrä! Kahvila oli aivan täynnä, joten jouduimme jäämään hivenen sivuun ja kuuluvuus oli vähän huono, tai oikeammin ympärillä ihan mieletön meteli.

Ruokapuolella minua erityisesti kiinnosti näkyykö tämä frenti lähi- ja luomuruuasta ja ilokseni voin todeta näkyi se vähän. Tein luomuisia ostoksiakin. Löysimme kreikkalaisia herkkuja luomuna fetaa, halloumia, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliveja, oliviööljyä jne. Ja mikä huippua hinnottelu ei ollut yli, ehkä 50sentistä euroon kalliimpia eikä kaikissa sitäkään. Heidän tuotteitaan kai saatavilla (apua, Cittareissa vai S-marketeissa??? Ei muista!!!, noloo!!!) Täytyy pyytää Aata tarkistamaan niiden esitteen teksti ja laitan myöhemmin tännekin lisätietoa. Löysimme myös uuden luomuteen tuojan, mutta senkin nimi on nyt osastolla unhola 🙁 Ostin vihreää teetä sitruksella, joka on aivan sairaan hyvää!!!Eilen muuten iltasella maistelimme luomufetaa ja ihanan pehmeän makuistahan se oli. Toinen Halloumeista pääsi salaattiin ja hyvää sekin. Ei luomuna ostin Zettaria yrtillä ja savulla, sekä pötkön hirvimakkaraa. Jututimme muuten luomuruokapiirin Makumaku toimitusjohtajaa. Heillä on noutopisteitä mihin tilatut tuotteet tuodaan tai mahdollisuus myös kotiin kuljetukseen. Heillä tällä hetkellä valikoimissaan 100 tuotetta. Nettisivuihin tai toimitusjohtajan antamaan esitteeseen en ole vielä ehtinyt perehtymään. Sen verran kuitenkin selvisi, että heillä ei ole mitään minimitilausrajaa, joten esim. lihaa ei tarvitse kerralla ostaa kymmentä kiloa. Kun saan rakkaan läppärini takaisin, tutustun tuohon toimintaan tarkemmin. Samankaltainen luomuruokapiiri on kait Tampereen seudulla toimiva Luomulaatikko. Jos jollakulla kokemusta Makumakusta, olisin kokemuksistasi erittäin kiitollinen.

Lopuksi vietimme aikaa viinialueella maistellen viinejä. Kulkeminen oli vähän hankalaa kun kasseja oli kertynyt niin runsaasti 😀 Viineistä mitä maistelimme mikään ei oikeastaan noussut ylitse muiden. Kaikki olivat aika perusjuotavaa. Maistoimme yhtä kuoharia, valkkaria, roseeta ja punkkua. Viinialueella alkoi jokin samppanjaseminaari, johon olisi etukäteen pitänyt ilmottautua ja joka olisi maksanut 25 euroa. Ilmeisesti siellä oli tarjolla maistiaisia ja jonkin sortin viinituntemusohjausta 😀

Meidän kulkumme suuntautui ruokakaupan kautta kotiin, ruuaksi katkaraputomaattimunakkaat. Oli hirveän iso nälkä. Ja kyllä myös jumalaton väsymys 😀 Tuona iltana ei nukkumasaa tarvinnut odotella.

Julkaistu

Tietokonehelvetti

Nyt on piru merrassa ja Hepa kauhun/itkun partaalla!

Mun läppäri otti ja levis! Siirsin tänään tietokoneelle ison kasan äänitemateriaalia luentomuistiinpanoista, matka- ja lomaäänikuviin. Ja kone jumahti hetken kuluttua ja nyt windows ei jaksa käynnistyä. Vien koneen huomenna ystävälleni, joka ymmärtää niiden päälle. Ja enhän tietenkään ehtinyt varmuuskopioida mitään sinne tänään siirtämistä äänitiedostoista, joten nyt kyllä ahistaa pahemman kerran. Ja on siellä paljon muutakin missä varmuuskopiointia ei ole tehty, joten vitutus on suuri, jos kaikki matsku on nyt menetetty. Pitäkää peukkuja ettei niin huonosti asiat kuitenkaan olisi.

Otinpa sitten tämän vanhan rouskun käyttöön, jossa vanha ruudunlukuohjelma, joka ei toimi kunnolla monessakaan ohjelmassa. Saa nähdä saanko tämän tekstin edes postattua, tai onnistuuko kommentoiminen blogeihinne olleskaan. Ei ainakaan blogeihin missä on turvallisuustarkistus käytössä. Jos olen kadoksissa johtuu näistä koneongelmista. Saa nähdä miten pitkäaikainen tilanne on.

Voin sanoa rehellisesti, että nyt vituttaa, niin addiktoitunut olen tähän virtuaalimailmaan!!! Noh, onneksi on kone, joka toimii jollain tavalla, että ei ihan pimentoon joudu. Ja kaikkein eniten ahdistaa mitä kaikkea menetän tuon läppärin leviämisen myötä. Ystäväni rohkaisi minua, että käynnistysajureiden uudelleen asennus saattaa riittää, tai Windowsin asennus, ellei kovalevy ole sitten poksahtanut. Nyt täytyykin pakata kone tohtorointia varten. Sitä ennen kuitenkin testaus toimiiko Blogger ie6 ja jaws6.0, kun toisessa on Jaws10 ja Mozillan joku versio, jossa tuo lisäpalikka noita turvallisuustarkistuksia varten… Ie8 käytän tosin kaikkialla muualla, koska siihen olen niin tottunut. Mutta, nyt tämä epätoivoinen posti postaukseen…