Julkaistu

Paino jumittaa, mutta ei luovuteta!

Painon pudotus vaikeutuu aina mitä lähemmäksi päästään normaalipainonrajaa. Itselläni siihen rajaan matkaa tällä hetkellä karvan yli yhdeksän kiloa. Voisi ehkä ajatella, että vielä laihtuminen sujuisi kohtuu hyvin, mutta ei vaan onnistu. Loka-joulukuu pysyin hyvin 68.2-68.8 kilon välillä. En kuitenkaan päässyt himoitsemani 68 kilon ali ja sen alitus onkin tavoitteena tapahtua 2.2. mennessä. Viikko aikaa eikä hyvältä näytä. Vuoden vaihteen jälkeen paino on seilannut 68.6-69.5 kilon välillä ja pääasiassa yli 69 kilon. Tänään (torstaina) ”virallisena punnituspäivänä” painoin 69.1 kg, joka on tauluun tullut näinä viikkoina monta kertaa.
Mikä on muuttunut joulu-lokakuuhun verrattuna? Selkeä muutos liikunnan määrässä. Se on lisääntynyt selvästi. Liikuntapäivät ei ehkä niinkään, mutta useampana päivänä on tullut tehdyksi kaksi treeniä. Treenien teho ja kovuus koventuneet. Joulukuun liikkuminen kun oli lähinnä rauhallista kävelyä/happihyppelyä toipilasloman vuoksi.
Tuo penkkitreeni ei etenkään tunnu painon pudotuksen kannalta olevan kovin hyvä. Lihaksisto imasee nesteet kudoksiin ja paino nousee. Ja on muistettava, että lihaskudos painaa rasvakudosta enemmän, joka on toki lohdullista. Mutta, ei se mun lihas vielä paina lihaksen kasvun takia, vaan elimistön nesteiden keräämisen takia. Jos tekisin paljon jalkatreeniä (kyykkyä ja maasta vetoa) isot lihasryhmät saisi vielä enemmän treeniä ja nesteiden imaisua ja paino nousisi vieläkin enemmän.
Tiesin ja tiedän tämän liikunnanaloittamisen aiheuttavan alkuun painon nousua, ja onhan se pysynyt kohtuullisena, joka toki lohduttaa. Silti turhauttaa ihan helkkaristi. Haluan päästä tässä matkassa eteenpäin kohden kevyempää tulevaisuutta! Ehkä tämä vaihe on vaan jaksettava yli ja tsempattava vielä lujemmin. Luovuttamisvaihtoehtoahan ei ole olemassakaan!
Blogisiskot, jotka taistelette painon jumituksen kanssa olen kannustanut teitä sydämestäni ja todella toivon jokaiselle pirukseen tsemppiä. Ette ole jumien kanssa yksin, jos se yhtään lohduttaa. Meidän on vaan uskottava siihen mitä ollaan tekemässä ja pysyttävä määrätietoisina. Vastoinkäymiset ei estä, ehkä ne hidastaa, mutta kun oikein haluaa ja uskoo itseensä selviämme voittajina ihan jokainen. Ja eihän laihdutus ole projekti vaan elämäntapamuutos hoikentaa. Projektien kestävyys pitkällä tähtäimellä voi olla haasteellinen. Mitä minä sitten teen kun projektini päättyy, olen tavoitteessani? Ajattele asia mielummin pysyvänä elämäntapamuutoksena. Ruokavalio ja liikuntatottumukset sellaisina millaisina ne voit pitää pitkään elämässäsi. Mielellään koko loppuelämäsi!
Liikunnan lisääntyminen siirsi myös kuukautisiani. Sekin on tapahtunut aikaisemminkin, joten osasin odottaa. Silti niin ärsyttävää kun koko ajan tuntuu, että nyt ne alkaa ja sitten eivät alakkaan. Tänään vihdoin tulivat 5-6 päivää myöhässä. Kiukutellut olen jo viime perjantaista. Ja pitkästä aikaa onkin ollut kunnon menkkakiukuttelut ja vitutukset. No nyt ne kiusankappaleet on ja mahaa koskee, mutta olo on helpottunut. Paska fiilis menee ohi ja ensi viikolle voin sopia huoletta uintitreffejä. Haluan lisätä kestävyystreeniä viikko-ohjelmaani ja koska pidän uimisesta ja se on myös laihduttamiseen hyvä liikuntamuoto sitä tulee lisää. Ainakin tällä hetkellä pari kaveriani haluaisi aloittaa säännölliset uintitreffit ja kolmaskin sanonut, että voisi lähteä joskus uimaan.  Helmikuulle onkin tavoitteena saada tuo ihana liikuntamuoto vakituiseksi viikko-ohjelmaaan 1-2 kertaa viikossa.
Onko ruokailuissani tapahtunut muutoksia verrattuna viime syksyyn? Mielestäni ei erityisemmin. Nyt kun kulutan enemmän on myös nälkä helpommin ja se asettaa oman haasteensa syödä oikein; riittävästi, mutta ei liikaa. Proteiinin määrää olen pyrkinyt nostamaan aamu- ja iltapalarahkoin ja lisäprotskun avulla. Syksylläkin tosin söin paljon rahkoja, lisäprotsku on se uus juttu verrattuna syksyyn. Olen ehkä vähän vähemmän syönyt lihaa ja hakenut kevyempiä ravintoarvoiltaan hyviä vaihtoehtoja. Huomaan vatsassa olon olevan parhaimmillaan silloin kun lämmin ruoka on muodostunut isosta salaatista, kalasta, lihasta, kanasta tai esim. falafeleista. Hiilarit mitä tulee, ovat kasviksista tms. En kaipaa perunaa, pastaa, riisiä tai leipää. Tällä viikolla olen nauttinut esim. kasviskratiinista, jossa tomaattia, kukkakaalia, parsakaalia, kesäkurpitsaa, juustoraastetta. Uunilohi on ollut maistuvainen aterian protskulähde. Ja ei ole ollut hiilarilisukkeita ikävä.
Tässä vaiheessa elämäntapamuutosta näen itseni alle 60 kilon painossa, joka liikkuu säännöllisesti ja syö hiilaritietoisesti pyrkien lisäaineettomuuteen, lähiruokaan ja luomuun.
Se on se mitä kohti matka käy.
Ja vaikka nyt painojumi ahistaa ja turhauttaa usko säilyy.
Minä saavutan sen naisen minkä näen itseni olevan vielä joskus!
Vaikka tällä hetkellä paino on mitä on luulen kuitenkin olevani hyvällä ja oikealla tiellä. Täältä löytyy se mitä haen ja haluan. Hyvä, terveellinen ruoka ja liikuntaa, liikunnan jälkeistä hyvää oloa, ihania ystävyyssuhteita unohtamatta.

Julkaistu

Olenko vanhanaikainen?

Eilisiltana palatessani kotiin Tupper-kutsuilta taksikuski julisti olevansa liian vanha pystyäkseen sulattamaan linnan juhlien vastaanotolla miesparin  isännöimmässä juhlia; kättelemässä vieraita ja tanssimassa aloitusvalssia… Hänen kantansa tuli siis varsin selväksi kenestä pitäisi tulla presidentti, vaikka myönsi Haaviston olevan todella fiksu mies. No näin varmasti ajattelee moni muukin, ainakin Fb-statuksista päätellen.
Ehkä Haaviston seksuaalisuuteen nyt liikaa tuijotetaan! Eihän se saa olla vaikuttimena ketä äänestää!

Itse puolestani Tupper-kutsuilla pohdin olenko vanhanaikainen kun en ymmärrä kaikenmailman mikromunakasvalmistusastioita tai riisinkeitintä mikrossa jne. Itse käytän mikroa lähinnä lämmitykseen ja sulattamiseen. Tosin viime aikoina olen yrittänyt ottaa sulamaan haluamani asian ajoissa ettei tarvitsisi siihen mikroa käyttää.  Joskus jopa saan ruuan lämmitetyksi hellalla tai uunissa, mutta valitettavan usein mikron luukku aukeaa.

Mikro ei varmasti ole mikään luonnonmukainen ruuan lämmitys tai valmistustapa säteilyn takia ja miten paljon mikro tappaakaan esim. kasviksista vitamiineja. Oliko se nyt parsakaali, josta mikrottaessa häviää vitamiineista 85%. Ja se on paljon se. Ja onko se mikrolämmitetty ruoka aina niin hyvääkään?

Kritisoin kutsuilla vähän lähinnä ihmettelevään sävyyn, miksi riisi pitäisi keittää mikrossa tai munakas valmistaa siellä. Kuulemma ymmärrän sitten kun minulla on lapsia. Ei, en todellakaan halua mahdollisista lapsistani mikroruuan syöjiä.  Esittelijä puhui nopeuden ja kätevyyden puolesta. Moni ostikin sellaisen setin mihin kuului astia, jossa voi tehdä 2-4 munan munakkaan mikrossa.

Tupperhan on laadukas hyvä merkki, myös hintava. Tuotteissa paljon hyviä ja käytännöllisiä tuotteita, mutta mielestäni paljon sellaista tekemällä tehtyä kuppia ja rasiaa. Olen joskus aikaisemmin ostanut Tuppereilta kannellisen salaattikulhon, mehukannun ja eväsrasian mihin saa pienen kylmäkallen pohjalle. Nyt ostin toisen urheilujuomapullon avokkia varten. Mulla on sellanen ja se ei totisesti ole vuotanut.

Kutsuilla mietin myös olenko vanhanaikainen esiteltäessä muovisia paistokulhoja. Olivat todella kovaa muovia ja varmasti on tutkittu, että niistä ei tule ruokaan mitään. Ruoka kypsyy nopeasti, koska muovi ei varaa lämpöä itseensä vaan se menee suoraan ruokaan. Uunista pois otettua heti voi koskea käsin vuokaan polttamatta käsiään. Puhtaana pito on huippua, ei vaikea puhdistaa kuten lasivuuat. Noh, silti… Olen niin tottunut lasisiin ja keraamisiin paistoastioihin, että en osaa ajatella käyttäväni yli 70 euron muovivuokaa ruuan laitossa. Ja olen myös hyvin vahvasti siinä käsityksessä, että lasi- ja keraamiset astiat ovat muovisia kauniimpia? Ei sillä, että se olisi ruuan laitossa tärkeintä, mutta jos asettaa ruokaa tarjolle, ulkonäölläkin on väliä.

Kutsuilla meitä oli pieni porukka ja emäntä sai kaapimen, jos joku toinen järjestää kutsut. Seurueesta melkein kaikki muut ovat joskus kutsut järjestäneet. Katseet kääntyivät minuun ja pyynnöt järjestää kutsut, jotta emäntä saisi kaapimen. Lopulta suostuin ja nyt meillä on 3.3. Tupper-kutsut. Samaan iltaan mahdutamme saunaillan.  Että silleen… 😀

Kutsujen emäntä oli leiponut ihania auringonkukkasiemensämpylöitä. Pari pientä sämpylää kera teen ja pala kuivakakkua maistuivat esittelyn jälkeen. Sitten kotiin ”tunnustamaan” lupaus järjestää Tupperit!!!

Lopuksi
Muistakaahan osallistua
arvontaan
Vasta neljä arpalippua kupissa!!!

Julkaistu

Arvonta!

Olen saanut uuden lukijan ja 30. lukijan! Tervetuloa Linda joukkoon! Toivottavasti viihdyt seurassa.
Marraskuussa taisin luvata arvonnan kun luetuin postaus ylittää 500 lukukerran tai kun blogini saa 50. lukijan. Nyt mieleni kuitenkin tekee aikaistaa arvontaa. Onhan 30 lukijan rajapyykin rikkoutuminenkin jo jotain 😀 Ja toisekseen mulla on monta ideaa palkinnoksi. Saatanpa olla hivenen malttamaton enkä jaksa odottaa kauempaa…
Laitanpa siis arvonnan pystyyn 😀
Kerro tämän postauksen kommentointiin mitä Endorfiinista voimaa –blogi on sinulle antanut
tai vaihtoehtoisesti mainitse mieleen jäänein kirjoitus (1 arpalippu)
Mainosta arvontaa omassa blogissasi ja laita minullekin tieto mistä maininnan löydän (1 arpalippu)
Esitä minulle jokin kysymys mihin haluat vastauksen (1 arpalippu)
On siis mahdollisuus saada kolme arpalippua maksimissaan!
Osallistua voi 5.2. saakka.
Anonyymit: laittakaa nimimerkki mukaan!
Kysymyksien vastauksista teen arvonnan jälkeen oman postauksensa, ja jos jokin kysymys synnyttää kokonaisen oman tekstin, se julkaistaan erikseen.
Nyt ei muuta kuin osallistumaan ja tietoa levittämään muillekin!
Varmaan haluaisitte tietää mitä on mahdollisuus voittaa, mutta se olkoon yllätys…
Toivottavasti mieluinen sellainen.
Julkaistu

Reilun kolmen tunnin liikuntapäivä – IHANAA!!!

Liikuntaa tänään kolme tuntia kymmenen minuuttia(heh, ketä kiinnostaa paljonko olen liikkunut). Silti on vaan pakko hehkuttaa, niin innostunut tällä hetkellä olen. Motivaatio kasvaa päivä päivältä, hetki hetkeltä. Tällä hetkellä olo on aika väsynyt, mutta helkkarin onnelinen. Kädet on aikas soseena, jopa niin paljon, että kirjottaminen aavistuksen raskasta 😀 
Takana siis penkkitreeni. Nyt pääsarjat(5) kymmenellä toistolla 28.5 kg, eli viime viikosta kilo lisää. Pari ekaa sarjaa tuntui hiukan tahmeilta, mutta loput nousi loppuun asti hyvin. Avokki käytti tankoa 35 kilossa ihan vaan psygologisessa mielessä, että ens viikon 30 kiloa ei tuntuisi niin ”pelottavalta”. Noh, en ollut valmis ja käytännössä luovutin noston heti saatuani tangon rinnalle. En luottanut itseeni, joten ens viikolla 30 kg sarjoilla mennään ilman psykologisia kokeiluja 😀
Kapeaan penkkiin lisättiin kilo, joten 23.5kg. Nousi hyvin, ei ollut ongelmia. Paksunnuksilla sama, kilon lisäys 22.5:een. Vikat toistot vähän kieppui, mutta sitkeys palkittiin.
Sit käsipainopenkkiin ja pystypunnerruksiin lisättiin 0.5kg. Jakso tehä, mutta aika tiukalle meni. Ojentajaliikkeessä pidettiin kymppi, mut ois ehkä voinu lisätä kilon parin, ei kuitenkaan viittä mikä on painopakassa se seuraava nostomahis. Ylätaljassa pidettiin sama kuin viime kerroillakin. Hauiskääntöjä tein kahvakuulalla (4kg). Haukkarit ei ole koskaan ollu mun vahvuus. Nyt suju jo ihan kohtuu kivasti. 8kilon tangolla vielä kulmasoutua ja hauiskääntöä, loppuverryttely ja venyttely.
Pakko myöntää, aikas ”saanu olo” oli treenin jälkeen, mutta fiilis ihan huippu. Ootan jo seuraavaa rypistystä.
Päivällä aikasemmin lähdettiin Harmaakuonon ja avokin kanssa lenkille. Kierrettiin sellanen viiden kilsan lenkki katuja pitkin ja oli aika raskas keli. Aurattu oli jonkin verran, mutta lumipenkkoja ihan käsittämättömissä paikoissa. Pöpperötieltä jatkettiin tuohon meidän lähiulkoilualueen metsään, jossa käveltiin polkuja ristiin rastiin. Pystyttiin säilyttämään kivasti reippaan puoleinen vauhti. Puolitoista tuntia tuli nautittua talvesta. Lopuksi Harmaakuono pääsi hetkeksi vapaaksi hankeen möyrimään.
Tänään on ollut hieno päivä ja mä pursuan liikunnan iloa. Jaloissa vähän tuntuu eilinen spinning-treeni. Se tuntuu myös harteissa. Kuulostaa varmaan omituiselta, mutta olenpa tainnut ajaa hiukan hartiat koholla. Istuinkyhmyt on myös aikas hellänä satulasta. Tottumuskysymys, joten kyllä se siitä. Kädet on aika tööt ja taidanpa huomenna tietää treenanneeni. Tää on vaan ihan sairaan ihanaa!!!
Mä täällä vaan jauhan endorfiinistani ja Suomelle ollaan valitsemassa uutta pressaa. Ollaan seurattu sivukorvalla vaalilähetystä ja toisella kierroksella nähdäänkin Niinistön ja Haaviston taistelu. Olen poliittisesti aika vätys, ja rehellisesti sanoen en kovin kiinnostunut siitä. Nyt kuitenkin on selvää kummalle ääni menee. Kuinkas moni uskaltaa rikkoa vaalisalaisuudensa ja kertoa kumpaa kannattaa???  Itse arvostan ajatusmailmaa, että yhdessä toimitaan, yhdessä mennään kohti parempaa. Myös suvaitsevaisuus-asiaa pidän arvossa ja sitä, että pienituloisten puolta pidetään. Ei siis epäselvää kelle ääni menee, Pekalle!  
Julkaistu

Läskipeppu hylly kun poljin pyörälläin

Eilen marssin päättäväisesti treenivaatekaapille ja kaivoin sieltä pyöräilykengät ja housut esille. Esille otto ei riittänyt, pistin ne päälle ja hyppäsin pyörän selkään. Kun muutimme tänne kolme vuotta sitten, ostettiin spinningpyörä, joka on perusmalli ilman mitään ohjelmointi tms. mahdollisuuksia. Pyörä olisi voinut olla aktiivisemmassakin käytössä mitä se on ollut. Onneksi kuitenkin aina sillointällöin innostun polkasemaan sillä hikitreenin. Edelliskerta oli joskus syksyllä ja nyt tarkoituksena olisi aktivoitua pyöräilyn suhteen. Vuosia sitten kävin spinningissä (nykyään kai sisäpyöräily) ja nautin tunneista suunnattomasti. Sairasteluni aloitettua homma jäi ja nyttemmin kyseistä kuntosaliakaan ei enää ole. Ja kun tuo oma pyörä on, en ole aktivoitunut hankkimaan salikorttia jonnekin muualle. Kaipaan silti joskus spinningsalin tunnelmaa ja sitä miten ohjaaja tsemppaa ja ite on vielä vähän rutistettava ja annettava kaikki itsestään irti. Se on taivaallinen fiilis! Yksin polkiessa musat korvissa ei pääse samaan hurmioon, vaikka joskus aika lähelle. Eilen tarkoitus oli polkea 60 min, mutta poljinkin 80 min. Hain jalkoihin liikettä, joten en tehnyt juurikaan raskaita mäkiosuuksia. Hain enemmänkin nopeuskestävyyttä, nopeutta jne. 
Ajoasennot olisi syytä kerrata ja siihen kaipaisinkin sitä ohjattua tuntia. Tiedostin kyllä miten yläkroppa heilui juoksu/hölkkäosuuksissa ihan liikaa. Ja tiedostin myös miten reidet ja persaus ovat lötkistyneet!!! Totesinkin avokille ”läskiperse hyllyy” ja se tuntui todella ällöttävältä, joten haluan nyt ja heti perseen ja reisien sivuläskit pois!  Onko hitto ittensä pitäny päästtää tälläseks vaikka kuinka olisi ollut kuulohuolia? Perhanan perhana!!!  No pyörä sai vielä vähän lisää kyytiä, ja välillä menin kyllä jaksamiseni rajamailla. Silti puristin, muistin että ennenkin olen pystynyt vaikka vähän pahalta tuntuisikin… Ja hyvä fiilishän treenistä jäi.
Treenifiilistä nosti vielä avokin aherrus penkkipunnerrustreeninsä parissa. Välillä kuului keskittymismurahduksia ja taputteluita 😀 Ja siinä treenatessamme tsemppasimme toisiamme jaksamaan vielä vähän enemmän. Voi sanoa, että treenaamisen tauottua kuntosalihuoneessamme HAISI urheilu/hiki. Ovi selälleen ja tuuletuksen jälkeen vielä ikkuna auki joksikin aikaa.
Avokki valmisti pienet palautusjuomat mun voipuillessa sohvalla. Toivuttuani lähdimme saunaan. Saunatauolla käytiin kävelemässä takapihalla lumihangessa paljain jaloin. Lunta oli lähes polviin. Tuntu pyöräilyn väsyttämille jaloille aikas ihanalta. Ja olinhan polkenut riittävän tehokkaasti ansaitakseni käyttää Sitrus-sarjan tuotteita J
Illan kruunasi tapaslautaset. Paistettiin uunissa kirsikkatomaatteja joidenka päälle laitettiin pienet palat juustoa sekä luomulihapullia. Lisäks tarjolla oli kylmäsavulohta, joka ei paketissa ollenkaan niin hyvää kuin irtotiskistä, chilipaprikajuustoa(meidän ehdoton suosikki herkkuhetkiin) sekä aurinkokuivattuja tomaatteja. Niiden seassa oli kapriksia ja maku jotenkin vähän pistävä. Laseihin Azoreilta tuotua paikallista punaviiniä, pari soijatuikkua palamaan ja musiikkia taustalle soimaan. Tapastelun aikana juttu pyöri talviliikunnan merkeissä. Keiteltiin vielä luomuroibosteetä ennen ”pakollista” venyttelyhetkeä. Tuo venyttely on vielä tänäänkin edessä, sillä käytiin 90 min lenkillä. Sitä ennen kuitenkin hakemaan yläkropan treeniä ja aihetta lihasten venyttelyyn, eli mua kutsuu viikon penkkipunnerrustreeni, huih!
Julkaistu

Lunta, lunta – tahtoo, tahtoo ja paljon talviliikuntaa

Vihdoinkin täällä Pk-seudullakin lumi peittää kunnolla maan. Lisää sataa ja on luvattu vissiin satavan pitkin viikonloppua ja alkuviikkoa.
Mulle on iskenyt kauhea hinku päästä harrastamaan kaikkea talviliikuntaa; luistelemaan, hiihtämään, pulkkamäkeen, lumikenkäileen jne.
Ja vähän ahdistaa kun kaikkeen tarvitsen jonkun kaveriksi. Haluaisin tästä talvesta ulkoliikunnallisen ja ihanan.En vaan voi laittaa suksia jalkaan ja painua tuohon lähiladulle yksin, vaikka mulla huomioliivi onkin. Vaikka ehkä selviytyisinkin, rohkeuteni pettää. En yksinkertaisesti uskalla lähteä yksin ladulle toikkaroimaan. No lähiladulle varmaan jossain vaiheessa pääsen avokin kanssa hiihtelemään. Tosin joulumyrskyjen jäljiltä ulkoilualue on yhä pimeänä.

Äsken lähettelin viestiä koiratuttavalle. Hän hehkutti Fb:ssä jäällä hiihtämistä. Oli ihan pakko kysyä voisinko tulla kaveriksi. Sovittiin, että odotetaan vähän pakkasia. Kuulemma uskaljammaat siellä jo hiihtelee, mutta vähän riskillä. No ehkä maltan odottaa. Jäällä hiihtäminen ei kuitenkaan ole jäihin joutumisen arvoista.

Eilen käytiin iltapäivästä ystäväni kanssa reipasvauhtinen lenkki. Välillä kävelimme aika lumipöpperössä, mutta osa reitistä oli jo aurattu. Painelimme 11min-per kilometri -vauhdilla. Vauhti oli varmasti välillä vähän lujempikin, sillä pysähdyimme muutaman kerran hädättämään koiramme. Kuuden kilsan lenkki tehtiin lumen keskellä ja lopuksi vietiin koirat pellolle juoksemaan. Harmaakuonokin painoi onnesta innoissaan pitkin hankea, lunta puoleen selkään, hyppi ja loikki. Loikat ja hypyt ei niin notkeita ja korkeita kuin kaverinsa 1-vuotiaalla, mutta ei kyllä 6km ja 10v painaneet missään hangessa riehuttaessa. Itse tarvoimme hangessa humpsahtaen pariin ojaankin. Oli aivan ihanaa humpsahtaa pehmeään lumeen. Jos olisi ollut toppavaatteet eikä lenkkikamppeet olisi voinut vähän möyriä itsekin 😀 Niin paljon alko lapsettamaan.

Pellolla tarpoessa tuli mieleen lumikengät. Olen joskus opiskeluaikoinani niitä kokeillut. Muistan vain jäätikön enkä tykännyt. Nyt haluaisin päästä oikeasti hankeen niillä kävelemään. Ovat vaan kuulemma hirmuisen kalliita, yli 100 euroa, joten niitä ei ihan kokeiluun viitsi ostaa, ja ehkä pitäisi olla enempi maaseutua missä niillä taivaltaa. Täällä taitaa lumikenkäilypaikkoja olla loppujenlopulta aika vähän. Ja jos on, on ensin ajettava jonnekin. Siitä huolimatta päätin selvittää mahdollisuudet päästä testaamaan niitä.

Ja joka talvi mieleni tekee pulkkamäkeen. Ja harvoinpa sinne pääsee. Pari vuotta sitten kun olimme avokin kotiseudulla laskimme mökkitietä 20 asteen pakkasessa, ja se tuntui lauhalta 35 asteen jälkeen. Kyllä etelän tytölle oli kokemus viettää päiviä 30-35 asteen pakkasessa. Jännä oli kuitenkin huomata miten sitä sitten tarkeni 20 asteessa ulkoilla pitkät pätkät. Ei täällä etelässä vaan.

Luistelusta on ihan hervottoman kauan – 18v likimain. Muutama vuosi sitten ostin luistimet ajatuksenani, että täytyy päästä kokeilemaan miten se sujuu. No luistimet on edelleen korkkaamatta. En halua mennä jonnekin yleisövuoroille kokeilemaan, koska viime luistelusta on niin kauan. Olen taatusti enemmän kuin kömpelö ja tod.näk. turvallani het ensimetreillä 😀 Haluaisin päästä luistelemaan jonnekin rauhallisempaan ympäristöön. Ja taas tänätalvena toivon hurjasti, että saan jonkun kaverikseni jonnekin… missä uskaltaudun luistimille 😀

Pitäkää peukkuja, että pääsen talven aikana vielä kirjoittamaan näistä kaikista talviliikuntamuodoista 😀
Into ja halu on kova!
Nyt vasta kun kuulo on asettunut ja tilanne on hyvä sen suhteen, tajuan miten kuulo-ongelmat ovat stressanneet minua ja miten energiaa syövää se kaikki on ollut. Nyt tunnen haluavani niin paljon kaikkea ja kun kaikki ei het mahdollista surkuttelen itseäni, ja kuvittelen itseni sivumennen yksinäiseksikin. Mulle on tällä hetkellä niin hiton tärkeetä, että pääsen liikkumaan ystävieni kanssa, että ruinuan heitä ehkä seuraani liikaakin 😀
Mä haluan elää elämääni, kuulla ympäristöäni, nauttia, nauttia!!!

PS: Ja perhana, kirjotin tän jo puolilta öin, ja tää piru ei ollu julkastunut…
No jospa nyt…

Julkaistu

Pajulahtigames -vammaisurheilua Nastolassa

Suomen Vammaisurheilu (Vau Ry) järjestää Pajulahden urheiluopistolla Nastolassa ison kansainvälisen vammaisurheilutapahtuman tänä viikonloppuna. Tapahtumassa otellaan kovatasoinen maalipalloturnaus. Lisäksi lajeja mukana ovat sokkopingis, näkövammaisjudo, istumalentopallo, voimannosto, yleisurheilu,  jne. Jos on mahdollista mennä paikalle, suosittelen ehdottomasti! Jos ei paikan päälle pääse voi seurata nettitelkusta lähetyksiä.
Niitä voit katsoa
täällä. Ja samalla kannattaa tutustua tapahtuman kotisivuihin www.pajulahtigames.fi

Tarkoitus oli laittaa teille luettavaksi tänne Netti-tv:n lähetysajat, mutta en saa niitä siirretyksi tähän. Lähetysajat löytyvät Netti-tv:n sivulta.

Maanantaina jaettiin kesälajien urheilijoille apurahat. Kattava joukko myös vammaisurheilijoista sai ison tai pienen apurahan. Riemuitsen erityisesti ystäväpariskuntamme Päivin ja Artun puolesta. Molemmat saivat ison apurahan. Arttu valmistautuu Lontoon paralympialaisiin tandempyöräilyssä ja Päivin lajina on judo. Päivin saatatte huomenna nähdä judo-ottelulähetyksissä :)Totuushan on, että vammaisurheilijan on aina paljon vaikeampaa saada itselleen ponsoreita tukemaan urheilu-uraansa, joten tiedän todella apurahasta olevan heille iso apu harjoittelun mahdollistajana. Ja on todella hienoa, että apurahoja jaettaessa myös vammaisurheilijat huomioidaan aina vain paremmin ja paremmin..
Julkaistu

Ilta ajatustyötä tehden

Yrityksemme kotisivut avattiin maaliskuussa 2009 ja sen jälkeen on tehty vain pieniä muutoksia. Helmikuussa uuden hinnaston tullessa voimaan ajattelimme uusia sivujen ilmettä kuvin ja tekstein. Joulukuussa eräs tuttava koirapiireistä kävi kuvaamassa pari tuntia ja yli 500 kuvasta valittiin parhaat. Noh, minusta siinä työssä ei paljoa apuja ollut. Valitut kuvat sivujen tekijälle, joka on ne asetellut paikoilleen. Samalla hän muuttaa vähän sivujen rakennetta. Meidän tehtäväksi jää suunnitella kuvatekstit ja tekstit. Huh, tänään istuttiin avokin ja Aa:n kanssa viitisen tuntia pähkimässä. Lauseiden pitäisi olla ammatillisesti hyviä ja virheettömiä. Ehkä rimamme on hivenen korkealla, mutta halutaan antaa sivuillamme itsestämme hyvä ja aito kuva. Pähkimiseen meni koko himskatin ilta ja mun yleiskuntosalitreenikin jäi treenaamatta. Avokki ”karkas” loppuvaiheessa pumppaamaan rautaa. Tunsin kateuden piston ja kiukuttelinkin hienoisesti aiheesta. No vaikka liikunta/treeni on tärkeitä asioita, yrittäjänä on välillä pakko laittaa firmansa ja sen menestyminen etusijalle. Ja kun tuo helmikuun alku lähestyy. Silloin sivut pitäisi saada julkaisuun, koska uusi hinnasto tulee voimaan. No nyt on sivujen tekijälle lähetetty uusitut tekstit, kuvatekstit kuviin, nostoja sivujen sivustoille tms. Sivuille tulee uutena myös linkki Facebook-sivullemme sekä Googlen karttapalveluun.
Eilen alotettiin Elisa-viihteen asennus. Eilisiltana telkkari näkyi, tänään ei. Huomenna ystävämme tulee hommaa jatkamaan heti aamusta. Kyselin Näkövammaisten keskusliiton Tiedonhallintapalvelujen keskustelualueilta
näkövammaisten käyttökokemuksia, mutta en ole saanut yhden yhtä vastausta. Mietinkin, että mitähän tuli hankituksi. Netin kautta tapahtuva tallennus vaikutti vaan hyvältä mahdollisuudelta. Tallentavat digiboxit kun tahtoo olla hipasunäppäimisiä tai jutskat on valikoiden takana ja niissä liikkumiseen näöstä olisi enemmän kuin hyötyä.
Toisaalta, eipä ole tullut palautetta siitäkään etteikö homma voisi toimia ruudunlukuohjelmillakin. Pitäkää ystävät peukkuja. Valitettavasti vaan pieni epäily hiipii mieleen. No asia selvinnee huomenna.
Eilisilta kului töiden merkeissä. Alotin 16.30 ja lopetin klo 21.00. Asiakkaita on aina parhaiten alkuillasta ja illasta.Moni hieroja ei pidä iltavastaanottoa. Itse koen sen oikeastaan välttämättömäksi tulojen saamiseksi. Ja koska työpisteemme on kodin yhteydessä ei mene aikaa työmatkoihinkaan. Päivällä voi tehdä kaikkea muuta; kotitöitä, lenkkeillä, treenata kuntosalilla, hoidella asioita tms.  Joskus sitä ei vaan osaa tehdä mitää kun ”odottaa” iltaa ja töitä. Onneksi hiljalleen tätä kodin yhteydessä työpisteen olemista oppii hyödyntämään ajankäytönkin suhteen.
Eilisiltana lukiessani blogeja koin turhautumistasillä olisin halunnut muutamaa kirjoitusta kommentoidakin, mutta tämä nykyinen kommentointi ei aina tunnu oikein vörkkivän. En tiedä johtuuko ruudunluvustani vai kenkkuileeko Blogger muuten? Joka tapauksessa kommentit jäi tekemättä. Joskus kommentointi onnistuu, mutta sen jälkeen en pääse mitenkään muuten sivulta pois kuin sulkemalla koko selaimen ja aloittamalla uuden istunnon. RASITTAVAA!!!
Kaikkein ärsyttävintä on kyllä, jos kommenttia ei saa ollenkaan laitetuksi. Eilenkin olisin niin halunnut
osallistua keskusteluihin, mutta… No jospa tuo olisi systeemin alkukankeutta ja sen toimivuus kohenisi talven edetessä.
Julkaistu

Koirakohtaamisia ja mätkähdys ojan pohjalle

Todella ihana talvisää; pakkasta alle 10 astetta ja miltein tuuletonta.
Päätimme lähteä ulkoilemaan ja lenkkiin vierähtikin reippaasti yli tunti.
Meidän reippailulenkille on ajettu ladut, joten lähdimme kulkemaan ulkoilualueen sivustalla menevää noin metrin levyistä polkua pitkin. Siellä liikkuu paljon koiran ulkoiluttajia. Kävelimme Harmaakuonon kanssa edellä avokin tullessa takanamme. Vauhti oli reipas ja nautimme siitä.
Vastaan tuli koiran kanssa lenkkeilijä. Avokkini ehti sanoa minulle, että pysykää syrjässä tarkoittaen vasenta laitaa. Syystä tai toisesta Harmaakuono päättikin rynnätä koiran luo. Niinhän opaskoira ei tokikaan saa tehdä. Tilanne tuli niin nopeasti, olimme aivan kohdalla. Reakoin hitaasti. Ehkä vähän myös hämmennyin tilanteesta. Toinen koira vikisi vähän ja ehdin miettimään mitä nyt tapahtuu. Koirien taluttimet meni ristiin. Omaani selvitellessä ja haltuun ottaessani pyytelin tietysti anteeksi ja avokki jatkoi vielä anteeksi pyytämistään.
En tiedä miksi Harmaakuono käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Katsoko toinen koira tai sen omistaja Harmaakuonoa silmiin, seisoivatko paikoillaan, vai mistä johtui. Leveillä teillä yleensä koirien ohitukset menevät korkeintaan vauhtia kiihdyttäen. Harvoin jätkä ryntää tuolla tapaa kuin nyt.
Jos vastaan tuleva koira emäntänsä tai isäntänsä kanssa jää seisomaan ja odottamaan ohitustamme, homma yleensä sujuu aika huonosti johtuuko koirien välisestä katsekontaktista vai mistä lie. En osaa sanoa. Joka tapauksessa ohitukset sujuvat paljon paremmin, jos molemmat pysyvät liikkeessä. Asia toki erikseen, jos on niin ahdasta, että se ei ole mahdollista.
…
Tilanteen teki kurjaksi se ettei vastaantulija sanonut mitään. Hänkin varmasti hämmentyi, ehkä pelästykin. Ymmärrän senkin. Kun jo jatkoimme matkaa hän kuitenkin katsoi tarpeelliseksi ihmetellä miten opaskoira saa käyttäytyä noin. No eihän se saa, mutta eihän opaskoirakaan ole täydellinen eikä ropotti. Välillä on huonoja päiviä milloinopastaminen on mitä sattuu, taikaikki muu kiinnostaa kuin opastaminen jne.
Minulle jäi tilanteesta todella kurja olo. Harmaakuono teki väärin, pyysimme anteeksi ja turvallisen matkan päästä alkaa se huuto ja  arvostelu. En halua syyttää kulkijaa mistään. Haluan vain kertoa tarinani, jotta kanssaihmiset oppisivat tietämään myös sen ettei opaskoirat ole täydellisiä, koulutuksesta huolimatta virheitä sattuu, ja sattuu myös epäasiallisia ohituksia tms. Ja joskus sokeana on vaikea hallita tilannetta sen tullessa nopeasti ja yllättäen.
Sanoisinkin vinkkinä, että tuollaisella polulla voi vaikkapa huikata, ”oon tulossa täältä koiran kanssa”, tai jotain vastaavaa. Ja jos mahdollista ei katsella koiraa silmiin eikä jäädä seistä pönöttämään paikoilleenkaan. Kun sokko saa infon tulevasta koirasta, pystyy paremmin varautumaan ja hallitsemaan koiransa, jos tämä sattuu olemaan yltiösosiaalisella tuulella.
No matka jatkui hienoisesta vitutuksesta huolimatta. Päätimme siirtyä ulkoilualueen sisällä oleville metsäpoluille. Harmaakuono saikin poluilla työskennellä oikein kunnolla varmistaakseen minun turvallisen liikkumisen. Poitsu hakikin hienosti helppokulkuisimmat kohdat, pysähtyi kaatuneiden puurunkojen eteen oikea oppisesti.
Hauska tilanne meille kuitenkin sattui. Harmaakuono pysähtyi ja avokki toteamaan ”siinä on iso puun runko”. Minä reippaasti lähden kävelemään eteenpäin nostaen jalkaa korkealle ylittääkseni tuon puun rungon. Ja mitäs pirua… mätkähdän polvilleni jäätyneen ojan pohjalle 😀 Avokin silmiin näytti ojan kohta tummalta puulta, olikin oja, jossa ei ollut lunta jään päällä.
Harmaakuono parkkeerasi poikittain eteeni tuhisten ja kuonollaan tökkien kömpiessäni ojasta ylös. Harmaakuono teki työnsä, minä en lukenut sitä täysin ja toisekseen mulla ei ollut valkoista keppiä mukana, jolla olisin voinut tutkia millainen este tai maan pinnan muodostuma edessä on. Tulipahan mätkähdettyä ojaan 😀
Loppulenkki sujuikin ilman kohtaamisia tai ojassa koluamisia.
Nauttia saimme ihanasta talvisäästä ja ojatapaus toi hymynkin huulille. Ehkä lenkin opetus on RAPATESSA ROISKUU!!!
Julkaistu

Mahtifiilis penkkitreenin jälkeen -endorfiini kiertää suonissain – IHANAA

Mulla on penkkitreenin jälkeen taasen aivan loisto-olo.
Vaikka kuluneen viikon liikunnat jäi liian vähäisiksi, penkkitreeni pisti taasen endorfiinit liikkeelle. Nyt lisättiin siis puolitoistakiloa pääsarjoihin, eli tein viisi sarjaa 27.5 kilolla, sarjoissa kymmenen toistoa. Ekaa sarjaa lämmittelyiden jälkeen tehdessäni, mietin treenistä tulevan takkuisen ja raskaan. Mitä vielä loput sarjat vaan paranivat. Ilmeisesti koordinaatio alko vörkkiin. Ja taidan olla myös vähän hitaasti lämpiävä. Maalipallossa aikanaan dieseliksikin kutsuttiin, joka taisi pitää silloin paikkansa ja nytkin 😀 Ehkä lämmittelyn tehokkuuteen on syytä jatkossa kiinnittää huomiota lisää, jotta pääsarjat kulkee heti alusta
Kapeaa penkkiä otettiin pari sarjaa 22.5 kilolla. Siinäkin ekassa sarjassa tanko vaappuili jonkin verran, mutta toisessa homma sujui paljon hallitummin. Paksunnuksilla tehtäviin sarjoihin lisättiin kilo, joten 21 kilolla. Pystypunnerrus 15 toistolla kaksi sarjaa 4.5 kilon käsipainoilla seisten ja sama istuen. Taljalla ojentajatreeniä, 10 kiloa riitti pariin 15 toiston sarjaan. Sit 20 kilolla ylätaljaa eteen ja 15 kilolla seisten lavat liikkeelle. Huomiota kiinnitettiin siihen, että liike alkaa lapaluista eikä käsien kiskaisulla. Lopuks vielä hauiskääntöjä kahvakuulalla sekä kulmasoutua. Kädet alko oleen aikas poikki, joten lopuksi pyörittelyitä, ravisteluita, verryttelyä ja lyhyet venytykset.
On aika jännää miten lyhyessä ajassa ja vähillä treenikerroilla itseluottamus kasvaa ja uskaltaa nostaa, vaikka vähän alkaisikin lihaksissa tuntumaan. Ens viikolla taas kilo lisää, joten 28.5 kg viidellä 10 toiston sarjalla, jeah… Mä taidan ehkä pystyä tähän ohjelmaan… Ja tiedättekö mitä??? – Mä odotan jo seuraavaa treeniä. Jospa silloin saan taas lisää tehoja ja vielä paremman fiiliksen. Nälkä kasvaa treenatessa 😀
Treenin jälkeen palkitsin itseni taas tuolla Sitrus-sarjan suihkugeelillä, dödöllä ja voiteella. Lisäks mulla on uutta ihanan tuoksuista shamppoota, jota ostin kampaajalta viime syksynä. Mä niin rakastan raikasta, puhdasta tuoksua ja hyvää treenin jälkeistä fiilistä…
Ennen treeniä päivällä esittelin ystäväpariskunnalle kuumakivihierontaa. Toinen heistä oli asiakkaanani ja toinen seurasi toimiani. Oli hauskaa käydä ammatillista ajatusten vaihtoa hoidosta ja sen kehittämismahdollisuuksista. Muutenkin tän pariskunnan kanssa käydään fysioterapiaan ja hierontaan liittyviä keskusteluja illan istujaisissamme. No hieronnan jälkeen istuttiin kahvipöydässä tummaa suklaata maistellen kera pähkinöiden. Huomenna treffataan taas. Tällä kertaa perehdymme Elisa Viihdepaketin saloihin ja pystynkö tallentamaan netin kautta ohjelmia näillä ruudunluvuillani vai en. Pitäkää peukkuja!!!
Blogi on ylittänyt ehkä mainitsemisen arvoisen virstanpylvään, sillä blogia on luettu nyt yli 10.000 kertaa. Eihän se hirveästi ole johonkin yli 65 tuhannen lukukertaan verrattuna, mutta hyvä alku kuitenkin 😀 Rekisteröityneitä lukijoita tällä hetkellä 29 ja luetuin teksti lähentelee 400 lukukertaa. Postauksia kirjoitettu 155 ja tämä on se 156.
Blogin kirjoittaminen aloitettiin 9.8.2010, joten 10.000 lukukerran ylitykseen aikaa meni 1v 5kk ja 6 päivää. Katsotaan milloin 20 tuhatta lukukertaa ylittyy, meneekö aikaa enemmän vai vähemmän. Täytyypä yrittää olla mielenkiintoinen tulevaisuudessa 😀 Muutenhan niitä lukukertoja ei tule!