Julkaistu

Koirakon relauspäivä

Meillä oli Harmaakuonon kanssa viime viikon lauantaina rentoutumispäivä.
Treffasimme 10.30 muutaman muun koirakon ja peesareiden kanssa ja lähdimme reippain askelin kohden Helsinkiin pari kuukautta sitten avattua
koirauimalaa.
Se oli opaskoirakerhomme tutustumiskohde ja oppaidemme relaushetki.
Ja kyllä koirat nauttivatkin uimisesta. Harmaakuono viihtyi altaassa yli puolituntia ollen koko ajan aktiivinen. Eräs peesari ehti nappaamaan vähän videokuvaa ja se löytyy
täältä
Musta on Harmaakuononi

Voi miten Harmaakuono rakastaakaan kun joku heittää lelun veteen.
Lelun luo uidaan uikuttaen

Ihanaa kun koirat nauttivat

Uimalan työntekijä huolehtii koirien turvallisuudesta, leikittää niitä ja rohkaisee koiria, jotka arkailevat altaaseen menoa. Harmaakuono ei arkaile, mutta odottaa saavansa hakea lelun uudelleen ja uudelleen.

Kiitos mukavasta uintihetkestä kuuluu märkäpukuiselle omistajalle.
Ja suosittelen koirauimalaa muillekin. Ystävällinen, lämminhenkinen ilmapiiri ja kohtuullinen hintataso.

Kaikki ihanuus loppuu aikanaan, Harmaakuono kävi ylikierroksilla, vaikka oli aivan poikki, uudestaan olisi pitänyt päästä. Suihkuun ja kuivaukseen. Kotona meillä olikin hyvin rauhallinen koiraherra. Välillä vain olkkarin matolta kuului onnellinen unihaukku 😀

Alunperin mun piti olla reipas tyttö ja treenata, mutta väsymys/laiskuus voitti. Pötkähdin hierontapöydälle ja avokki hieroi perusteellisesti alaselkäni. Aikas mahtava lauantai-ilta siis. Sen päälle sauna ja rentoa yhdessä oloa.

Nyt täällä on samanlaiset suunnitelmat, kohta saunaan ja sen jälkeen pieni juustolautanen tarjolle. Äitini on täällä. Päivällä lumikenkäilimme ihanassa kevättalvisessa säässä. Huomenna hiihtämään.

Julkaistu

Helmikuun uintitavoite saavutettu – 8 uintikertaa 10.2km/8h5min

Mulle kasvaa varmaan kohta kidukset ja evät, sillä sovin huomiselle tän viikon kolmannet uintitreffit!!!
Tiistaina polskuttelin tunnissa 1300 m ja tänään samassa ajassa 1400 m. Huomennako taas sata metriä paremmaks 😀 ??? Alun perin oli tarkoitus mennä eilenkin uimaan, mutta kaverini oli vielä flunssan jälkimainingeissa, joten pyysin seurakseni tälleaamua tiistaisen uimarikaverin, joka oli käynyt eilenkin uimassa. Ja nyt soitti ja sovittiin huomisaamuun uintitreffit. Heitin tänään puolivitsinä kotimatkalla, että huomenna taas. Puolivitsistä tulikin totista totta 
Helmikuulle asetin tavoitteekseni 6-8 uintikertaa, ja tänään tuli tuo kahdeksas kerta, joten tavoite ylittyy hienosti. Saas nähdä pääseekö alkuviikosta uimaan vai onko kuukauden väripäivät häiritsemässä elämää. Kilsoja on taittunut 10 km 200 m ja aikaa kulunut 8 h 5 min.  Tällä menolla joudun tarkistamaan kokonaistavoitettani 20 kilsan uinnista tammi-huhtikuun aikana, sillä puoliväli on jo takana 11.2 km.Melkeinpä voisin yrittää saada tuon 20 kilsaa uitua Kanarian matkaamme ennen. Ja toki uinti jatkuu matkan jälkeenkin, joten huhtikuun loppuun kilsoja voisi ehtiä tulemaan 35-40 huomioiden matkan jälkeen kahdet menkat ja viikon Kuusamon reissun. Toki toteutumiseen vaikuttaa myös miten paljon saan kaverini mukaan altaaseen. Tällä hetkellä tilanne on huippuhyvä ja tästä nautin ja intoilen. Muu treenaaminen vaan kärsii ja pahasti.
Huomiselle uinnin lisäks on suunnitelmissa joko luistelu tai reipas lenkki, riippuu säästä. Jos on kovin märkää luistelu on pakko jättää toiseen kertaan. Viime luistelustani on melkein 18v aikaa, joten varmaa on, että kaadun enemmän kuin kerran, joten jos jää märkänä kastun alta aikayksikön 😀
Pääasia kuitenkin, että pääsee ulkoilemaan luistellen tai lenkkeillen.
Vaaka ei tänään ollut armollinen!
Pirulainen kiljaisi lukemat 68.9 kg!!!
Eilen söin aika suolaista wokkia ja maistelin tuoretta ruisleipää ruisleipäkurssilla.
Järkyttävää KILON reakointi, ihan käsittämätöntä!
Toki naistenpäivät on tulossa, mutta ei ne nyt etukäteen painoa kauheasti nosta. Tosin, mulla lisääntyy ristiselän alueelle nestettä huomattavasti. Avokki aina kokeilee ja toteaa masentavan nesteen kertymisen jo päiviä ennen kuukautisia.
No ehkä ne tulevat etuajassa ja murskaavat uima-altaaseen hyppysuunnitelmat 
Avokki sai eilen tilauksensa Aminopörssistä ja oli tilannu mulle jotain nestemäisiä aminohappoja, ihan perkeleellisen pahaa tavaraa! Illalla vielä lorautin ainetta ihan liikaa lasiin. Uinnin jälkeen onnistu jo paremmin ja sain kohtuu hyvin litkun alas. Huh!
Nestemmäinen garnitiini on ihan hyvää tuohon verrattuna ja oikeasti rauhoittaa yöunta ennen nukkumaan menoa otettuna ja parantaa aineenvaihduntaa ennen treeniä nautittuna.
Vielä tuon aminohappolitkun osalta en osaa vaikutuksista sanoa mitään. Ensin pitää toipua sen lievästi ilmaistuna pahasta mausta.
Tällä viikolla aamuisin on ollut sellainen olo, että näinköhän se flunssapöpö on ehtinyt tännekin, mutta ei se ainakaan vielä ole taistelua voittanut. Macaa olen syönyt reilun kuukauden päivittäin ja se tuntus lisäävän hyvin vastustuskykyä. Koko talven olen suihkauttanut aamuisin suuhun vahvaa d-vitamiinia, ja olen virkeämpi, energisempi mitä aikaisempina talvina olen ollut. Ja nyt flunssakarkottajaisiin on kuulunut c-vitamiinikapseli ja aamuisin lasillinen puhdasta greippimehua, joka on ihanaa!!! Kirpakkaa, mutta ihanaa ja sanotaanhan greipin olevan hyvästä laihduttajallekin.
Sunnuntaina avokki heitti mulle haasteen
Jos painan 1.3. alle 67 kiloa
saan lahjakortin urheiluliikkeeseen 😀
Kunpa painaisin tuon alle 68 kiloakin!!!
Juttu lähti siitä kun olin niin täpinöissäni hyvän pyörätreenin jälkeen ja usko laihtumiseen korkealla 😀
Nyt taas tän aamun jäljiltä usko vähän horjuu, mutta kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu!!!
Olen saanut uuden lukijan, mahtavaa!
Tervetuloa Maija.
Näin vaan hiljalleen lukijoiden määrä kasvaa,
vaikka ei nää mun jutut aina kovin kaksisia olekaan.
Mutta bloggaamisen ihanuus onkin siinä, että voi kirjoittaa juuri niin kuin itse haluaa, antaa vapauden   tunteen. Ei ole mitään raameja mitä pitäisi noudattaa ja se on ihanaa. Toiset pitävät tyylistä, jotkut ei. Ja kaikkiahan tässä maailmassa ei muutoinkaan voi miellyttää, joten sellasesta turha stressata.
Joka tapauksessa uudet lukijat aina ilahduttavat, joten tervetuloa Maija ja kaikki muutkin innokkaat.
Julkaistu

Viini- ja juustotasting

Lähi- ja luomuruuan verkkokauppa
Makumaku
ja

Makumakuun törmäsin ensikertaa viime syksynä ruokamessuilla. Joulun alla tilasin luomukinkun ja perunoita. Osa tuotteista on aika hintavia, mutta osa taas ihan kohtuullisilla hinnoilla. Joskus pitäisikin tehdä uusi tilaus.
Liityin Makumakun postituslistalle ja kävin painamassa Facebookissa myös tykkää-painiketta, joten nyt saan tietoa tarjouksista, uusista tuotteista ja tapahtumista.
Wineserver-viiniklubiei ole minulle entuudestaan tuttu. 
Luomuviinit valitsi ja esitteli viiniklubin Tomi Naarvala ja suomalaisten pienjuustoloiden juustoja maistatteli ja esitteli Hakaniemen hallin Lentävät lehmät -juustokaupan Hanne Hirvonen. Illan aikana maistelimme viittä luomuviiniä ja yhtä biodynaamisesti viljellyistä omenoista valmistettua ranskalaista omenasiideriä. Juustoja oli neljää erilaista. Tarjolla myös tyrni- ja mustaherukkahilloa sekä patonkia.
Maistoimme kaikkia juustoja kaikkien viinien ja siiderin kanssa. Tässä esittelen nyt ne suositellut juusto-viiniparit.

Maistelu aloitettiin Mouhijärven
Herkkujuustolan
Heidillä (valkohomejuuston tyyppinen mieto erikoisjuusto, joka on valmistettu lehmän maidosta. Juusto sopii leivän päälle, ruuan valmistukseen ja juustotarjottimelle. Se on lisäaineeton ja laktoositon herkku!
”Ainekset: pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola

Suolapitoisuus:1,24%
Rasvapitoisuus: 26%
Energiaa:1389kJ/100g

Kypsytysaika: Vähintään 3 viikkoa”

Laseihin kaadettiin

Cono Sur Brut -kuohuviiniä. En ole aikaisemmin nauttinut juustoista kera kuohuviinin. Kuulun siihen tyypilliseen suomalaiseen ryhmään, joka juustoilla herkutellessaan kaataa lasiin punaviiniä. Euroopassa valkoviini on paljon käytetympi juoma juustojen kanssa. Ylipäätään Suomen juustokulttuuri on vielä kohtuullisen nuorta, joten eiköhän meidänkin tavat hiljalleen eurooppalaistu/kansainvälisty 🙂
”Cono Sur Brut
 Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Bio Bion alueelta Quiltraman –nimiseltä tilalta. Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Maaperä tarhoilla on erittäin mineraalipitoista punaista savea, joka tuottaa rypäleisiin korkean hapokkuuden. Köynnökset ovat yli 20- vuotiaita.
30% viinistä (Chardonnay) on kypsynyt 2 kk ajan ranskalaisesta tammesta valmistetuissa, aikaisemmin käytössä olleissa tynnyreissä. Tämän jälkeen viini on sekoitettu ja toinen käyminen on toteutettu terästankissa (Charmat menetelmä) ja viini ikääntyy paineistetussa tankissa oman hiivasakkansa kanssa 3 kk ajan intensiivisten kuohuviinille tyypillisten leipäisten ja hiivaisten aromien uuttamiseksi (autolyysi).
Sopii aperitiiviksi, seurusteluun sekä kepeiden alkuruokien tai äyriäisten kera nautittavaksi. Kuiva kuohuviini on myös erinomainen valinta täytekakun tai muun makean piiraan kanssa jälkiruokajuomana.
chardonnay 95% riesling 4% pinot noir1%
Alko 9,99€”
Pidin makuyhdistelmästä Heidi/kuohuviini. Kuohuviini sopi mun makuhermoon ehkä vielä paremmin
 Kolatun Waldemar-vuohenjuuston kanssa. Se on Cheddarrin tyyppinen
kova juusto, jonka kypsytys kestää n. 6 k ”k. Kuttucheddar Waldemar kuuluu juustojen aatelistoon. Salaisella reseptillä valmistettavasta ja pitkään kypsytettävästä cheddarista saa maistuvan keiton tai kuorrutuksen. Kermainen, suussa sulava, vuohenmaidolle tyypillinen melko hapan maku.
Laktoositon, I-luokkainen, kova, täysirasvainen sisältä kypsytetty juusto. Ainekset:pastöroitu vuohenmaito, juoksete, hapate, säilöntäaine E252
Ravintosisältö/100g:
energiaa 1590kJ/379kcal
proteiinia 28g
hiilihydraattia0,6g
rasvaa 30% painosta
suolaa 1,3 % painosta”
Juusto valmistetaan somerolaisella juustolalla, ja oli ehdottomasti mun suosikkijuusto. Pidän ylipäätään paljon vuohenjuustoista.

  Juuston kanssa maistelimme

Cono Sur Organic Savignon Blanc -valkoviiniä, joka kutkutti makuhermoja mukavasti Heidi-juuston kanssa, mutta maistui myös vuohenjuustonkin seurana.
”Viiniin käytetyt rypäleet tulevat San Antonion laaksosta läheltä tyynen valtameren rannikkoa. Viinin valmistuksessa ei ole käytetty tammea.
Raikkaan hapokas valkoviini sopii aperitiiviksi sekä seurustelujuomaksi. Parhaimmillaan viini on erilaisten raikkaiden salaattien, vaaleiden kalaruokien ja äyriäisten kumppanina.
alkon tilaustuote 9,14€”
Cono Sur on vuonna 1993 perustettu dynaaminen viinitalo, joka on rohkeasti lähtenyt tuottamaan innovatiivisia ja luonteikkaita viinejä. Cono Sur on Chilen nopeimmin kasvava viinitalo. Viinintekijä Adofo Hurtado on palkittu useana vuonna Chilen parhaaksi viinintekijäksi.
Mouhijärven Herkkujuustolan juustoista maistelimme vahvaa Vilhoa 
Cono Sur Organic Pinot Noir
-punaviinin kanssa. Ehkä viinissä olisi voinut olla hiukan enemmän potkua, mutta makuyhdistelmä ihan ok.
”Viiniin käytetyt rypäleet tulevat Colchagua laaksosta Cono Surin kotitilalta Chimbarongon kylästä. Chimbarongo tarkoittaa paikallisten Mapuche-intiaanien kielellä ”sumuista kylää”, joka kuvaa alueen ilmastoa. Kylmistä öistä johtuen aamuisin esiintyy usein sumuja, mutta lämpö nousee reilusti iltapäivisin. Suuret lämpötilaerot ovat omiaan tuottamaan mehukkaita, raikkaita ja erittäin aromikkaita Pinot Noir viinejä. 40%viinistä on kypsytetty ranskalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä 10kk ajan.
Runsaan hedelmäinen, keskitäyteläinen ja tasapainoisen hapokas punaviini sopii monenlaisten ruokien kumppaniksi. Esim.grillattua tai paistettua porsasta, kanaa tai tonnikalaa. Myös useat lämpimät kasvis- ja sieniruoat, yrttiset kypsät lihat ja kermaiset pastat toimivat erinomaisesti.
pinot noir 100%
alko 9,48€”
Mouhijärven Vilho(Appenzeller-tyyppinen  kypsä juusto, sopii leivälle,
fondue´hyn ja juustotarjottimelle. Vilho on puolipehmeä, laktoositon ja lisäaineeton lehmänmaitojuusto.
”Ainekset:pastöroitu maito, hapate, juoksute, suola
Suolapitoisuus:1,4%
Rasvapitoisuus:27,7%
Energiaa:1501kJ/100g

Kypsytysaika:vähintään 3 kuukautta”

Mielestäni maukas hyvä juusto, jonka kanssa viinivalinnan onnistumisella on väliä 😀
Neljäntenä ”parina” maistelimme Peltolan Blueta(sinihomejuusto) sekä

Dow´s LBV Portviiniä, jotka sopivatkin hyvin keskenään yhteen. Blue on valmistetu Peltolan tilan lehmän maidosta. Lehmät saavat ravinnokseen vain luomuviljeltyä puna-apilaa, jasiksi
 juustossa on myös tavallista enemmän Omega-3-rasvahappoja.

”Peltolan Blue on Roquefort-tyyppinen maukas ja herkullinen sinihomejuusto. Sen lempeä, täyteläinen maku ja hienostunut, viipyvä aromi sopivat erinomaisesti esimerkiksi juustotarjottimelle, jälkiruokiin , ruuanlaittoon sekä viinin kanssa nautittavaksi. Juuston rasvapitoisuus on 315 ja suolapitoisuus 2,5%.”

Dow´s LBV Portviinistä saamassamme monisteessa sanotaan:
”Dow´sin omistaa Symingtonin perhe jo neljännessä sukupolvessa. Vuonna 1798 perustettu yritys on ensimmäinen portviinituottaja, joka investoi laajasti premium-viinitarhoihin Douron alueella. Viinitarhat Quinta da Senhora sekä Senhora da Ribeira tuottavat Portugalin parhaimpia portviinejä.
Tarhat ovat ns. 3 vuoden mittaisessa siirtymävaiheessa ennen luomusertifioinnin saavuttamista. Vuoden 2011 vuosikerta on luomusertifioitu.
Vuosikerrallinen late-bottled-vintage portviini viettää 2 vuotta tammitynnyreissä ja kypsyy sen jälkeen pullossa kunnes on 4-6 vuoden ikäinen. Pullotuksen aikana Dow´s LBV on kypsynyt ja on valmiina juotavaksi.
Syvä punainen väri. Tuoksussa viini on samettisen pehmeä, sävytettynä intensiivisillä marjojen aromeilla. Maku on rikas ja tiivis, siitä löytyy tummien hedelmien sävyjä ja tummaa suklaata, ryhdikäs pippurisuus ja hienostunut hapokkuus miellyttää ja antaa raikkaan säväyksen. Jälkimaku on pitkä ja, Dow´sn tyylille uskollisena, hieman kuiva ja ryhdikkään napakka.
Voidaan nauttia seurustelujuomana, mutta on erinomainen kypsien, kovien juustojen kanssa, joista perinteisin on kypsä cheddar. Kruunaa suklaisen jälkiruuan etenkin, jos on käytetty tummaa suklaata.”


Maistoimme vielä erästä valkoviiniä ja ranskalaista luomusiideriä, johon ihastuin. Ihana aito omenan maku, namsk. Illan aikana saimme tietoa juustojen kypsytyksestä, luomuviineistä sekä suuntaviivoja mitkä juustot sopivat minkäkinlaisien viinien kanssa nautittavaksi. Kirjoittelen vielä ehkäpä toisen postauksen, jos vaan kiinnostusta riittää. Nyt kuitenkin alan olla täynnä tappelua tämän postauksen kanssa 😛 Sain tämän jo valmiiksi kun yhteys katkesi ja loppusanat jäivät tallentumatta 🙁


En ole mikään viinien enkä juustojenkaan asijantuntija, vaikka tykkäänkin herkutella molempia silloin tällöin yhdistellen. Lähdemateriaalinani olen käyttänyt tapahtumassa jaettua monistetta ja kaikki lainauksissa olevat tekstit on monisteen antia. Kaikkia esiteltyjä juustoja voi ostaa Makumakun verkkokaupasta ja Herkkujuustolan sivuilta löytyy heidän juustojensa jälleenmyyjät. Suosittelen tutustumaan ja maistelemaan. Rakastan pientuottajien tuotteita, näin myös juustojen kohdalla.
Julkaistu

Synteettinen lihako tehotuotetun lihan kilpailiaksi – luonnollinen ruoka voittakoon!


Eilisessä Aamulehdessä uutisoitiin tulevista kenties ruokateollisuuteenkin vaikuttavista keinotekoisen lihan valmistuskokeiluista. Minua inhottaa pelkkä ajatuskin synteettisestä lihasta, vaikka sen puolesta puhujat vetoavat luonnon ja eläinten säästymiseen. No ehkä tehotuotanto lihassa vähenisi, mutta tilalle saisimme tehotuotettua synteettistä moskaa mikä on jo todella kaukana luonnollisesta alkuperäisestä ravinnostamme. Sanotaan, että etenkin länsimaalaiset syövät mielettömiä määriä lihaa, ja olen valmis hyväksymään sen, että lihan syöntiä pitäisi vähentää, ja yritän sitä itsekin. Mielestäni on kuitenkin luonnollista, että ihminen syö lihaa. Toki se ei kaikille sovi, mutta sekasyöjäksi olen kasvanut. Ja jos vaihtoehtona on syödä kasvisruokavaliolla tai ruokavaliolla missä oikea liha korvattaisiin keinotekoisella lihalla valintaa en epäröisi tehdä kasvisruokavalion puolelle. Kyllä ihmisen pitää saada jatkossakin ravintonsa aidoista raaka-aineista eikä synteettisestä moskasta. Herääkin kysymys millaiset ovat vaikutukset vaikkapa 30 vuoden keinolihan syönnillä verrattuna oikean liha-aterian nauttimiseen?
Hollantilaistutkija Mark Post uskoo, että tämän vuoden lokakuussa syödään ensinmäinen keinotekoinen hampurilaispihvi. Hän on tutkinut synteettisen lihan valmistusta jo vuosia. Tuo ”ihanuus” pihvi valmistetaan naudan kantasoluista. Niitä on kasvatettu laboratoriossa
maljalla. ”Kantasolut on otettu lihasta, jota jää yli teurastamossa.
Kasvattamalla saadaan aikaan toistaiseksi valmistettua vain hyvin pieniä lihakuituja. Kun niitä kerätään yhteen riittävä määrä ja ne jauhetaan jauhelihan kaltaiseksi massaksi, saadaan aikaan hampurilaispihvi” Tutkija kertoo
” – Toistaiseksi olemme pystyneet valmistamaan noin golfpallon kokoisia lihamöykkyjä. Ne ovat kuitenkin vielä liian pieniä, ja niiden käsittely ja valmistaminen ruuaksi on vielä hankalaa.” Omana kommenttinani voin vaan todeta, että pysyis vaan pieninä ja hankalina valmistaa. En lämpene tälle synteettiselle lihalle pätkän vertaa, en edes mistään luonnonsuojelullisista syistäkään. Menetelmiä valitettavasti hiotaan koko ajan paremmaksi ja tuollainen kammotus tulee yhdeksi vaihtoehdoksi mistä valita ravintomme.
Post jatkaa
 ”– Uskon, että lokakuussa pystymme kasvattamaan viljelymaljoilla jo niin paljon synteettistä lihaa, että siitä voidaan valmistaa noin 150 gramman painoinen hampurilaispihvi.” Kukakohan saa ”kunnian maistaa tuotosta?
”Postin mukaan naudan kantasoluista kasvatettu keinoliha on tällä hetkellä väriltään vaaleanpunaisen ja kellertävän sekoitus. Oikean lihan kaltainen suutuntuma siihen voidaan saada, kun sitä käsitellään tietyllä tavalla kasvatusvaiheessa.”
Hm… mikäköhän tuo ”tietyllä tavalla” mahtaa tarkoittaa?
En halua ehkä edes tietää.
Joka tapauksessa pyrkimyksille rahoitus on kunnossa. Rahottajaa Post ei kuitenkaan suostu paljastamaan. Toimittajien keskuudessa epäilyt kohdistuvat isoihin hampurilaisketjuihin, no kuinkas muutenkaan. Tälle ensinmäiselle jalolle synteettiselle pihville on kuulemma jo nyt kertynyt hintaa noin 250 000 euroa, mutta jos homma toteutuu ja synteettisen lihan valmistus alkaa vörkkimään, hinta varmasti putoaa ja kuluttajat saa maistella tuota ihanuutta hampurilaisissaan. 
Luin joskus viime syksynä myös keinotekoisen broilerinlihan kehittelystä, yököttävää!
Mihin tämä mailma on menossa?
Saatan joidenkin mielestä olla ristiriitainen kun en hyväksy tehotuotettua lihaa, enkä halua sellaista ostaa. Vastustan samaan hengen vetoon kuitenkin keinotekoista ruokatuotantoa, jonka väitetään poistavan tehokasvatuksen ongelmia. Kuten kirjoitinkin, pidän luonnollisena asiana ihmisen lihan syöntiä, mutta en epäinhimillisissä oloissa tehotuotettua lihatuotantoa. Moni voisi vähentää lihan syöntiään tuntuvasti ja lisätä kasviksia yms. ruokavalioonsa. Niin voisin tehdä itsekin ja ehkä tässä elämäntapamuutoksessa pääsen vielä enemmän kasvisruuan sisälle. Ja samalla toivon sydämestäni, että tuollaisten synteettisten lihojen ja kanojen markkinointi olisi ohi menevä juttu, että kuluttajat pysyisivät hereillä luonnollisen ravinnon puolesta. Ja kun sitä moskaa joskus tulee tarjolle, emme ostaisi sitä, valitsisimme sen aidon vaihtoehdon.
Julkaistu

Jos mulla ois rahaa niin…

Nyt annetaan mielikuvitukselle ja haaveille hetkeksi valta, sillä
 ja
haastoivat minut
”mitä tekisin, miten rahat käyttäisin, jos minulla olisi kaikki mailman rahat hallinnassani”?

Tässä viisi asiaa, ei välttämättä tärkeysjärjestyksessä, kaikki on niin mielettömän tärkeitä 😀

1 Lopettaisin kokonaan kaiken tehotuotetun ostamisen ja siirtyisin kokonaan lähi- ja luomuruuan tilaajaksi. Rahapaljoudesta huolimatta en haluaisi maksaa ylihintaa, vaan huolehtisin, että se joka on tuotteen tuottanut saa siitä korvauksen eikä erinäiset välittäjät/jälleenmyyjät. Ostokset suoraan tiloilta, joka vaatisi oman auton ja sokkona myös sille oman kuljettajan.
2 Palkkaisin itselleni personaltreenarin ja ravitsemusasijantuntijan. Kävisin mahdollisesti biosignaturemittauksissa/valmennuksissa ja yhteistyössä treenarin ja muiden hyvinvointitukijoiden kanssa  löytäisin itselleni optimaalisen hyvinvoinnin. Minulla voisi olla myös oma pilatesohjaaja ja treenikavereita aina kun haluan tehdä sellaista missä sokeuteni takia tarvitsen silmällistä apua liikunnan onnistumiseksi ja turvallisuuden takaamiseksi. Upeasta kodistamme löytyisi tietystikin treenilaitteisto ja uima-allas!
Niin, ja mulla olisi se suomea puhuva laadukas sykemittari kaikkine hienouksineen!!!
3 Rakennuttaisn juuri minun ja avokin tarpeisiin sopivan talon kuntosaleineen ja uima-altaineen, takkahuoneineen. Pihapiirissä olisi oma lampi, jossa voisi kesäisin uida ja sen rannalla puilla lämmitettävä sauna. Jos olisi kaikki maailman rahat, ehkä emme tarvitsisi, mutta talon toisessa päädyssä voisi olla omalla sisäänkäynnillä yrityksemme tilat. Viihtyisä/kodikas odotustila, hoitohuone ja lepohuone hoidon jälkeen… Ja kun olisin opiskellut ravitsemustiedettä voisin pitää luentoja laadukkaan ruuan puolesta, joten pieni luentosali olisi paikallaan.
Äidilleni hankkisin hänen toiveiden mukaisen talon ja pihapiirin.

4 Ehdottomasti matkustaisin paljon eikä tarvitsisi miettiä oppaan rahoitusta. Se olisi ihanaa. Sen kun lähtisi ja kokisi mitä kulloinkin haluaa. Haluaisin kamelisafarille, ratsastaa elefantilla, kokea iglussa yöpymisen, yöpyä pambumajassa, käydä kiertokäynneillä missä minulle kuvailtaisiin asiat kiireettä ja saisin tunnustella käsin sitä kaikkea. Oma lentokone voisi olla kiva, voisi aikatauluttaa menonsa oman mielen mukaan 😀

5 Opaskoirat ja vammaisurheilu ovat minulle tärkeitä. Opaskoiratyöhön palkkaisin kiertäviä kouluttajia, jotka kävisivät säännöllisesti ohjaamassa/auttamassa koirakoita. Koirille tarjoaisin mahdollisuuden heidän loma-aikoinaan päästä hemmoteltavaksi; koirahierontaa tms. Maalipallon puolelle rakennuttaisin harjoittelukeskuksen, jossa olisi pari-kolme harjoitussalia ja henkilökuntaa ohjaamassa pelaajia. Ohjaajat auttaisivat kaikkia tekniikkatreeneissä. Sokeat saisivat erityishuomiota ja ohjausta. Ei ainakaan homma jäisi ohjauksen puutteesta kiinni, jos muuten olisi edellytyksiä lajin huipulle. Valmennuskeskuksessa olisi myös kuntosali ja erilaisia muita lajiharjoittelumahdollisuuksia.
Ohjaajille tietysti maksettaisiin koulutus/perehdytys lajiin sekä palkka heidän tekemästään työstään.
 Haastan unelmoimaan
ja
 Ja loppuun ihan pakko vähän hehkuttaa!!!
Vaaka näytti aamulla lukemat 67.8 kg!!!
Julkaistu

Endorfiininen päivä: treeniä ja hirvipataa

Tänään on ollut hyvä päivä; positiivinen energia ja onnellisuus
Avokin kanssa ollaan vietetty laatuaikaa yhdessä.
Siihen kuului mm. yhteinen treenihetki, mä poljin spinningpyörälläni 70 minsan treenin ja avokki uurasti penkkitreenin parissa. Sillä välin uunissa paistui hirvipata. Avokin käydessä lihoja sekoittamassa polkiessani nenään tulvi vastustamaton tuoksu. Ja treeni kulki ja hiki lensi. Pitkästä aikaa sain kropasta enemmän tehoja irti ja avokin oli treenin jälkeen vedettävä treenipaita pois, niin nihkeä se oli etten saanut sitä itse kiskotuksi 😀
Ennen treeniä otin b-vitamiinia, Tonalinia ja Garnitiinia ja kyllä kroppa toimi, oli tehoa ja aineenvaihduntaa. Itse asiassa olen loppupäivän juossut pisulla taajaan tahtiin. Kropassani on selvästi muutosten aika.
Ja voi hyvänen aika miten fiilis on mahtava!
Ennen treeniä valmistin uuniin hirvipadan. Siihen tuli hirven lisäksi pekonia, paprika, pari sipulia, muutama maustepippuri, valkosipulijauhetta, vähän vuorisuolaa ja katajanmarjoja punaviiniä unohtamatta. Pata paistui yli kolme tuntia, ensin 200 asteessa n. 30 min, jonka jälkeen asteet pudotettiin 150 asteeseen, ja treenin jälkeen pata sai vielä hautua uunissa perunoiden kiehumisen ajan. Palkitsin itseni treenin jälkeen suihkussa käytyäni sitrus-tuotteilla.
Oli mukava treenin jälkeinen olo ja ihanaa syödä sunnuntaiateria soijakynttilöiden palaessa. Avokki oli ihan endorfiinin pyörteissä ja onnellisen väsynyt. Ruoka oli hyvää, vaikka itse sanonkin. Joimme sen kanssa vajaat lasilliset punaviiniä ja liköörihömpsyt jälkiruuaksi.
Perjantaina sain Frilla-langan sotkuun ja se meni ystävälleni selvitettäväksi. On kuulemma selvitetty jo samaisena iltana. Päätin pitää parin päivän Frilla-tauon ja tarttua nyt illalla toisen kerän kippuun samalla kun seurailimme Idolsia. Ja nyt täytyy koputtaa puuta (omaa päätä) homma alkaa sujumaan. Olen toistaseksi pahemmilta kierukkeilta säästynyt ja valmista huivia on ehkä n. 30 senttiä, joten pitäkäähän peukkuja ettei sotku yllätä taasen ja joudun purkamaan koko työn.
Ehkä sitkeys siis palkitaan Frillassakin 😀
Nyt näin hyvällä mielellä on ihana kömpiä peiton alle unille. Aamulla päämääränä on kiropraktikko, jos vain tuolta lumipaljoudelta/liikennekaaokselta sinne pääsemme.  Mulla taitaakin olla viimeinen kerta tuosta arvonnasta voittamastani 12 kerran lahjakortista.
Auts, sitten on kaivettava omat rahat esiin, jos meinaa hoitoja jatkaa.
Julkaistu

Kropan muutokset käsin tunnustellen

Laihdutusblogeissa monesti voi katsella valokuvista bloggaajassa tapahtuneita muutoksia ja kommentoida, kannustaa bloggaajaa. Mulla ei täällä ole yhtäkään ”laihdutuskuvaa” enkä tiedä onko tämä blogikaan varsinainen laihdutusblogi, vaikka painoa pudotankin.
Ja mulla ei itellänikään ole vertailukuvia kropastani, joten niitä ei ole tänne laittaa. Nyt kuitenkin kirjoitan niistä muutoksista mitä itsestäni olen tunnustellenhuomioinut ja avokki todeksi vahvistanut 😀 Taitaa olla tosin vähän puolueellinen todistaja. Seuraavan kerran kun menen uimaan ystäväni kanssa, joka tätäkin kenties lukee, voi kertoa sitten miten metsässä olen ulkonäöllisesti muutoksissa. Tod.näk. juuri mitään ei näy.
Silti avaan tuntemuksia asian tiimoilta. Tälle lisäpontta antaa aamun vaakalukemat (2 kertaa 67.7 ja kerran 67.9 kg). Ei ehkä pidä hirveästi vielä hehkuttaa, mutta se ”67” kuulosti niin ihanalta 68:n sijaan 😀 Ja sen on ruvettava kuulumaan useammin ja useammin, ja tietysti ododotellaan 67 kilon alitusta.
No peilistä en itseäni voi katsella, joten käytän peilin tilalla omia pikkukätösiäni. Toivottavasti ei kuulosta perverssiltä, sillä pervoilun kanssa ei asiassa ole mitään tekemistä.
Mielestäni alavatsasta on kadonnut rasvakudosta ja lonkkamaljan etuosan yläpuolella on selvä kuoppa. Tunnen kiinteän kohdan, jota melkein pelästyin, että onko se jokin kasvannainen… Mutta, se on vatsalihaksen alaosa, huih… Olen painanut muutama vuosi vähemmän kuin nyt, mutta en muista tuollaista tunteneeni kehostani 😀 No ei pelkoa, että se mihkään näkyisi, vielä!
Selän sivuläski on myös pienentynyt ja avokin mielestä vatsamakkara ohentunut.
Ja tää kuulostaa kyllä vähän… mutta nivusesta, aivan sisäreiden yläosasta on rasvaa hävinnyt, kuoppa!
Ja kun avokki hiero tänään alaselkääni, väitti lihaksien (mitä ne on, ruokaako?) tuntuvan paremmin.
Noh, eihän paino ole laskenut paljoakaan, mutta ilmeisesti jonkinlaista kiinteytymistä ja nesteiden poistumista kuitenkin tapahtunut. ”otoskleroosi”vuotenani olen tainnut päästää itseni aika löysään kuntoon. Onneksi tarkkailin kuitenkin syömisiäni ja ruokavaliotani, vaikka muuten en tehnyt liikuntaa riittävästi. Jos olisin herkutellut kaikella turhakkeilla ehkä lukemat olisi surullisemmat nyt. Ja vaikka viime vuosi ehkä on mennyt liikunnan kannalta alakanttiin, paino putosi muutaman kilon.
Toisaalta, voiko muutosta tapahtua jo puolessatoista kuukaudessa?
Vuoden alustahan olen liikkunut aktiivisemmin ja nyt helmikuussa
tahti vain kiihtynyt. Ehkä myös kroppani on herännyt jostain uinailutilastaan.
Uinti tuntuisi olevan tällä hetkellä kropalleni hyvästä. Ens viikolla taas pulahdan altaaseen.
Olen aivan fiiliksissä ja samalla haaveilen isosta laskiaispullasta, jossa on paljon kermaa ja hilloa.
Kaupan pullia en osta ja taidan olla liian laiska ryhtyä itse pullan paistoon 😀 Huomenna meillä syödään hirvipataa, namsk!
Viime syksynä saatiin huutokaupasta muutama kilo hirveä ja nyt on aika valmistaa pata, johon tulee punaviiniä, pekonia, valkosipulia, sipulia, pippuria jne. Joululahjaksi sain ystävältäni katajanmarjoja, jotka ovat kuulemma myös hirviruuassa herkullisia, joten niitä joukkoon. Padan paistuessa ite voikin pistää hien kuntosalilla lentämään. Tänään piti jo treenata, mutta väsy voitti. Sain hieronnan ja saunoimme ja nyt olen turhankin pirteä. No onneksi päivällä tuli hyvätahtinen lenkki upeassa talvisäässä, ja talven parhaista hetkistä pitää nauttia silloin kun se on mahdollista. Mutta huomenna mua kutsuu kuntosali, jeah!
Julkaistu

Väriä blogiin ja Liikuntahaaste etenee

Blogini on saanut hivenen uutta ilmettä; sininen tausta vaihtui vihreään pambumetsään, otsikot sinisestä vihreään, blogien sivut uuden ja toivottavasti käytännöllisemmän paikan, lista seuraamistani blogeista myös palautui julkisuuteen ja luetuimpia tekstejä nyt näkyy kolme niin kokoajalta kuin kuukaudeltakin. Liuta tunnisteita myös sivupalkissa, jotka toivottavasti helpottavat blogin selailua.
Näistä muutosten toteuttamisesta on vastannut hyvä ystäväni, joten isot kiitokset hänelle kera halausten. Ihanaa kun on ystävä, joka auttaa. Uudistuksista on myös kiva saada palautetta, joten avatkaahan sanainen arkkunne ruusuineen ja risuineen.
Kolmasosa Liikuntahaasteen minimitavoitteesta on saavutettu; tänään kuuden kilsan lenkki (70 min) toi 20. liikuntapäivämerkinnän. Tammikuulle liikuntapäiviä kertyi kymmenen ja nyt helmikuussa mennyt 16 päivää ja kymppi kasassa, jeeee!!! Penkkitreeni ei ole toteutunut ohjelman mukaisesti, mutta uitua on tullut senkin edestä; 6 uintitreeniä = 7.5 km (6h5min). Lisäks pari lenkkiä, kerta spinningiä ja ratsastusta. Yhtenä päivänä olen ainoastaan tehnyt kaksi liikuntasuoritusta (4.2. lyhyt pakkaslenkki ja penkkitreeni). Eli 10 liikuntapäivää/11 treenikertaa. Tästä on hyvä jatkaa, helmikuuta jäljellä 13 päivää, joten sen verran aikaa saada myös paino alle 68 kilon. Takkusta on, lohduttavaa kuitenkin, että ne 69 ylitykset on nyt taas jääneet ja horjutaan siellä 68.4-68.8 kilon välillä. Tänään 68.6, joten kyllä tämä tästä. Sen on pakko, pakko!!!
Frilla-kaulahuivi ei ota onnistuakseen. Tänään sain neulotuksi ehkä n. 15 cm ennen kuin taasen työ oli niin kierukkeella ettei auttanut kuin purkaa 😀 Mutta, kyllä mä sen vielä saan onnistumaan!
Harpulla oleva petroolinsininen kaulaliina alkaa olla liki valmis. Siitä ei kyllä täydellistä tule, valitettavasti. Jospa ne pienet mokat onnistuis kätkemään työn sisään tai jotain 😀
Arvonnan voittaneelle Sorvattarelle lähti tänään paketti postiin, joten eiköhän viimeistään maanantaina luoksesi saavu pehmoinen paketti 😀
 
Julkaistu

Uusi ”valtaus” – Frillasta ehkä joskus huivi, jos selviän verkkolangoista

Harpulla neulominen on yksinkertaisen helppoa verrattuna Frilla-huivilangalla neulomiseen!
Nyt ainakin tuntuu siltä.
Tai eihän se varsinainen
 neulominen…
Mutta miten saa aina sen juuri oikean verkkosilmun mukaan?
Kun huivi aloitetaan, puikolle nostetaan verkkolangan uloimmat silmut puikolle (8) ja neulominen tapahtuu oikeaa silmukkaa tehden. Eli, puikolle kiepautetaan aina uloin seuraava verkkosilmu. Lankaa täytyy levittää aina etukäeteen, jotta verkon silmut tulevat esille.  Ja tuon verkon ulkoreunan seuraaminen tuntuu pirun vaikealta, huiviin kun tulee sellasia jänniä kerrostumia/rypytyksiä ja välillä ei tiedä mikä on valmista työtä ja missä lanka kulkee. En osaa selittää. Käsin on jotenkin (vielä) hankala tuntea miten verkkolanka kulkee työssä. Ja siksi en oikein osaa edes selittää miten valmis neule muodostuu 😀 Ostin eilisessä käsityöillassa kaksi kerää lankaa, joten perhana soikoon, aion oppia tuon! Tällä hetkellä saan tehdyksi noin 10 cm työtä kun yht’äkkiä en enää löydäkkään langan ulkoreunaa mistä verkko pitäisi ottaa, kiertyy pirulainen jotenkin, äh!
Lohduttavaa on, että lanka on äärimmäisen helppoa purettavaa, ei tarvi kuin vetää työ purkaantuu vaivatta.
Käsityöillassa oli Novitalta henkilö esittelemässä kevään uutuuksia. Itse rakastuin Mohair-lankaan, josta olenkin valmistanut tummansinisen kaulaliinan. Moniin Novitan lankoihin on tulossa uusia värejä ja ilmeisestikin aika kirkkaina/raikkaina. Vihreää oli aika paljon eri sävyissä, erityisesti mieleeni jäi tekonurmenvihreä. Se ”kuulostaa” jotenkin aika voimakkaalta, jos muistan oikein tekonurmen värin lapsuudesta 😀
Tapahtumassa saimme Novitan paksun ohje/mallisto –lehden. Täytyy pyytää jotakuta katsomaan sieltä niitä helpohkoja ohjeita mistä tällänen tyhmempikin vasta-alkaja voisi saada jotain aikaan. Lisäks saatiin alennuskumongit (15%) Novitan liikkeeseen, joten maaliskuun loppuun mennessä on otettava suuntia lanka/käsityötarvikeshoppailuille 
Tänään jatkettiin Aa:n kanssa käsityöteemalla. Merkattiin (väri ja mistä helmi valmistettu) pistemerkinnöin mun helmilajitelmat, puikkojen koot, lankojen värit sekä helmilankojen värit. Aikaa meni yllättävän kauan, mutta nyt kaikki käsityötarvike on siististi kahdessa Ikeasta ostetussa laatikossa. Laatikoihin mahtuu mukavasti myös keskeneräiset työt. Niitä on tällä hetkellä kolme: petroolinsinininen leveä huivi (niin ohutta lankaa, että harputan kahdella kerällä), kapeampi pinkkikaulaliina (lapsuudenystävän tilaus, ja ohut lanka tässäkin, joten kahdella langalla mennään. Ja lanka sileää, joten pienimmätkin mokat paljastuu heti) sekä puikoilla musta kaulaliina merinovillalangasta. Tällä hetkellä Frilla ei ole puikolla, koska ennen tämän kirjoittamista purin aikaan saannokseni, joten jälleen homma lähtee alusta. Jee-jeee… Mä oon sitten huippu – ainakin mitä tuhraamiseen tulee. No vielä Frillakin valmistuu!
Nyt on vihdoinkin Lontoon matkan majotusasiatkin kunnossa. Viime viikolla löysimme kohtuuhintaisen (1400 euroa 11 vuorokautta) asunnon, jonka sijaintikin oli suht hyvä. No varauksen yhteydessä piti kertoa miksi matkustamme Lontooseen. Noh, rehellisenä ihmisenä Aa mainitsi paralympialaiset. Noh, saimme vastauksen, jossa varauksemme hyväksyttiin ja kerrottiin, että varausjärjestelmässä on jotain vikaa, että tuolloin paralympialaisten aikaan hinta on euroissa 2000 paikkeilla. Noh, oli järjestelmässä vikaa tai ei, emme ottaneet. Ja kun Aa oli tuon viestin saanut, kävi katsomassa varausjärjestelmää, jossa hinta oli ”korjattu”. No emme alkaneet väittelemään siitä olisiko tämän vuokraajan pitänyt vuokrata asunto sillä alkuperäisellä hinnalla vai ei. Onneksi oltiin katsottu varavaihtoehtoa, joka on vähän halvempikin. Sijainti ei ole niin hyvä, mutta nyt emme maininneet paralympialaisista mitään ja hinta pysyi siinä mikä se järjestelmässä oli (1100 e 11 vrk). Meitä majoittuu neljä asunnossa. Siellä on kaksi makkaria missä parisängyt, keittiö ja pieni puutarha. Lento- ja majoituskulut ovat multa 532 11vrk, joten Lontoon hintatasoon verrattuna voinen olla todella tyytyväinen. Olin aika varma, että kulut nousevat lähemmäksi tonnia, mutta onneksi ei. No toki siellä eläminen maksaa, mutta niin se maksaa täälläkin.
Helpotus on joka tapauksessa suuri nyt kun myös majotusasia on selvä.
Olen saanut uuden lukijan, mukavaa!
Tervetuloa Paprika!
Toivottavasti viihdyt mukana.
Julkaistu

Arvonnan voittaja ja kysymyksiin vastaukset

Pirteys haettu uima-altaasta. ”unohduin” illalla kirjan ja harpun pariin, joten yöunet jäivät vähiin.
Ei hätää, unihiekat karisi uima-altaaseen, ja ehkäpä jokunen kalorikin paloi 1600 metrin matkalla. Tilalle sain nälän. Nyt kuitenkin on aika lupaamani arvonnan.
Voittaja saa minun harputteleman kaulaliinan!
Ja arvonnan voitti
SORVATAR
Onnea!
Pääset lähettämään yhteystietosi mihin palkinto postitetaan Ota yhteyttä –sivun kautta tai jättämällä tämän postauksen kommentointiin tiedot, ja tuota kommenttia en luonnollisestikaan julkaise täällä!
Paketti lähtee postiin het kun joku näkevä on tarkistanut työn ulkonäön 😀
Arvonnassa arpalipun sai mm. esittämällä mulle kysymyksiä, ja muutaman kysymyksen sainkin, vastaukset tulevat tässä:
”Minkärotuinen siun koirasi on ja missä se on saanut koulutuksensa?”
Harmaakuono on Labradorinnoutaja ja on Näkövammaisten Keskusliiton omistuksessa olevan
kouluttama.  Koulu sijaitsee Vantaalla Itä-Hakkilassa.
Viime vuonna aloitti kaksi uutta Opaskoirakoulua toimintansa, toinen Kuopiossa ja toinen Pohjanmaalla.

”Mikä on ruoka/herkku/asia mitä kaipaat eniten ”entisestä elämästäsi”? ”

Tähän minun pitäisi varmaankin vastata Geisha, sillä se on ollut suosikkisuklaani niin kauan kuin muistan. En kuitenkaan kaipaa sitä takaisin elämääni. Joulun jälkeinen herkuttelu on vielä sokerihuuruineen mielessä.
Tähän voisin vastata Linkosuon ruissipsit. Oli mukavaa löytää vähän terveellisempi vaihtoehto. Herkkuhetket romuttuivat selvittyä niissä olevan sekä natriumglutamaattia että hiivauutetta. Pettymys oli valtaisa! Viimeksi käydessäni Ruohonjuuressa sieltä löytyi jotain vastaavia missä ei moisia turhakkeita ollut. Ostin pussin, mutta en ole sitä vielä avannut.
”oliko sinulle vaikea hyväksyä näkövamman lisäksi myös kuulovamma. Tietenkin oli, mutta kauanko vei aikaa sopeutua ja
tuntuiko se hirveän epäoikeudenmukaiselta, mikä auttoi sopeutumaan. Näin sivustahan se tuntuu siltä, että yhdelle ihmiselle annetaan liikaakin. Nyt kun
sinulla on taas kuulo leikkausten avulla palautumassa, koet varmasti sen voimakkaana.”
Diagnoosin saatuani ehkä pelko kuuroutumisesta oli voimakkain tunne. Pelkäsin todella kuuroutta, millaiseksi elämäni muuttuisi, kuinka sosiaalisuuteni kärsisi jne. Tuntuihan se varmasti myös epäoikeudenmukaiselta. Ehkä äitini enemmän pohti sitä miksi sokeuden lisäksi piti tuollainenkin tulla.
En oikein pysty sanomaan kauanko sopeutumiseen meni aikaa. Ehkä toive leikkauksesta saatavasta avusta eli voimakkaampana, vaikka kyllä se leikkauskin pelotti/arvelutti.
Nyt kun olen saanut paljon kuuloani takaisin, koen sen voimakkaasti. Olen onnellinen, paljon eloisampi, positiivisempi, sosiaalisempi. Tuntuu, että elän taas elämääni ihan eri sykkeellä kuin esim. vuosi sitten. Tietokoneella istuskelu oli hyvä piilopaikka; kuulokkeet korville ja muu maailma tuntitolkuksi sivummalle. En välittänyt seurata telkkarista mitään, en käydä pitkiä keskusteluja jne. Nyt tilanne on toinen ja olen onnellinen!
En tiedä osasinko yhtään vastata siihen mitä kysyit 😀
”Koska mennään lumikenkäilemään?”
 😉 SUNNUNTAINA, Jeeeeee!!!
”miten sokea ottaa valokuvia? Neuvooko avopuolisosi vai miten? Toivottavasti et loukkaannu
tästä kysymyksestä”
No enhän minä loukkaannu.
Digikamera on siitä hyvä, että  sillä voi räpsiä huoletta kuvia paljon ja jälkeenpäin valikoida parhaat arkistoitavaksi. Ite otan aika vähän kuvia. Kuvat ottaa yleensä avokki, avustaja tai kuka se näkevämpi nyt ikinä sattuukin olemaan.
Avustajani tai eräs ystäväni käy kuvat läpi, poistaa huonot/turhat kuvat ja kirjoittaa parhaista kuvista kuvailut, joidenka avulla pystyn esim. laittamaan tänne blogiin kuvia. Kun laitan tänne kuvamateriaalia, luen kuvien kuvailuista kuvailut kustakin kuvasta ja valitsen mitä tänne laitan. Kyselen kyllä avustajaltani ja ystävältäni myös voiko kuvia blogissa käyttää.
Kun räpsin ite kuvia, otan niitä yleensä monta toivoen jonkun onnistunee. Kuvista saattaa puuttua vaikkapa koiran pää tai kuva on vino, tärähtänyt, pimeä tms.
Avokkini ei nää myöskään kovin hyvin kuvata, mutta pystyy paremmin kohdistamaan kuvattavaan kohtaan ja ottamalla monta kuvaa, usein jotkut ovat hyvinkin onnistuneita.
Vajaan parin tunnin päästä lähden käsityöiltaan, jossa on mahdollisuus ostaa Novitan Frilla-kaulahuivilankaa ja opetella sillä neulomaan. Ymmärtääkseni kyseessä on nyt ilmeisesti muodissa oleva verkkolanka, jota on isommalla ja pienemmällä verkolla. Suomesta kai saa toistaseksi huonosti sitä pienverkkosta? Tallinnassa kyseiset langat ovat kuulemma huomattavasti edullisemmat. Haaveilenkin matkasta Tallinnaan. Haluaisin tutustua heidän luomuvalikoimaan ja käydä käsityökaupoissa. Viime kesänä tai oliko jo alkusyksyä Aa luki jonkin mielenkiintoisen artikkelin Tallinnan luomukahviloista ja kaupoista.
Mutta nyt hetkeksi köllölleen. Kävin nimittäin välillä jo syömässä. Nälkä oli niin hirveä etten saanut tätä postausta edes valmiiksi 😀 Nyt on onnellinen masu (broilerin sisäfilettä ja uunikasviksia ja paljon salaattia), joten kyllä nyt jaksaa eikä närästä!