Julkaistu

Suksiboxi ja laukut pakattu

Vajaat neljä viikkoa sitten leväytimme matkalaukut esille. Tuolloin lensimme etelän aurinkoon ja lämpöön. Nyt lennämme vastakkaiseen suuntaan, pohjoiseen. Toivomuksena on toki aurinkoa ja ihania ulkoilusäitä tällekin reissulle.  Laukut on siis jälleen pakattu ja lisäksi suksiboxi. Tarkoituksena onkin hiihdellä mahdollisimman paljon pitkin peltoja ja järven jäätä. Avokin isä on ajellut meille moottorikelkallaan latuja. En ole aijemmin kevättalvella pohjosessa käynytkään. Avokki muistuttaa minua ettei Kuusamo ole Lappia 😀 No etelän tytölle taitaapi olla, kun porojakin liikkuu pihoilla ja pelloilla. On siinä Harmaakuonollekin taas haisteltavaa ja ihmeteltävää; uusia ihania tuoksuja 😉

Viime päivinä on tullut kirjoiteltua tosi vähän. Mua on vaivannut jonkin asteinen kirjoitusanemia. Kyllä juttua olisi ollut, mutta ei vaan ole lähtenyt. Ei, ei mua masenna eikä mitään sellaista. Kirjallinen ilmaisu ei vaan ole nyt luonnistunut. Jaksakaa kuitenkin vielä odottaa tuota Kanarian reissun ”loppuraporttia”. Otan koneen Kuusamoon. Saa nähdä saanko mokkulan toimimaan. Vanha otti ja hajos. Sain uuden tilalle ja se ei yhdistykään automaattisesti vaan se pitää hiirellä klikata. No eihän se multa onnistu 🙁 Ruudunluku ei pukahdakkaan valikoissa. Meni tovi selvitellessä miten näppäimin saan mokkulan yhdistymään verkkoon:
sarkain ja välilyönti, tovin odotus nuoli vasen ja enter. Se piru kysyy jotain rekisteröintiä ja tekee sen välillä useamman kerran. Ruudunlukuni ei tietenkään toimi ohjelmassa, joten saas nähdä miten homma vörkkii vai vörkkiikö lainkaan.  No sunnuntaille olen laittanut ajoituksen kautta postauksen puhuvista apuvälineistä, jotain siis luvassa  reissuajallamme…

Bloggerin hallintasivullani kököttää pelottava lause ”blogger saa uuden ilmeen huhtikuussa”. Toivottavasti uudistus ei ole meille ruudunlukua käyttäville huononnus. Aina nuo sivustojen uusimiset/päivittämiset jännittää. Niin monesti tulee tulkitsematonta grafiikkaa tms. ja ruudunluku ei selviä muutoksista.
Pitäkäähän peukkuja, että tulevat muutokset ei tee bloggaamisesta mahdotonta meikäläisille.

Mutta nyt lähden katsomaan olisko nukkumasalle mulle unihiekkaa, sillä avokin kello soi kahdeksalta, yöööhk…
Kaikille hauskaa pääsiäisen jatkoa!

Julkaistu

Lihaa vähemmän, kasviksia enemmän

Alakerrasta kuuluu miten avokki lisää tankoon rautaa. Meillä ollaan siis vihdoinkin palaamassa liikunnalliseen elämään! Itselleni tulee vielä asiakas ja vatsassa sulaa lohiannos salaatilla, joten asiakkaaan saatua hierontahoidon, lähdemme koko perheen voimin iltalenkille, ihanaa! Tässä välissä kun ei ehdi rautaan tarttumaan avokin kaverina. En nimittäin kestä täydellä vatsalla treenaamista. Ja syömään ehdin vasta äskettäin. Iltapäivä meni opaskoirayhdistyksen hallituksen kokouksessa, joten alkukuun järjestöannos tuli hoidetuksi. Nyt sulattelen vihreän teen voimin lohiannosta salaatilla. Mulle sopii loistavasti ateria ilman perunaa, pastaa, riisiä. Nautin salaatista hurjasti, joten ehkä mun pitäisi vielä enemmän siirtyä tähän ylikorostettuun lautasmalli –syöniseen, koska se tuntuu hyvältä minulle.
Noh, lauantaina lennämme Kuusamoon, jossa hiilareiden välttely on lähes mahdotonta. Luvassa on lähiruokaa parhaimmillaan; oman maan perunoista perunamuussia, hirvikäristystä, pannulla paistettua siikaa tai lohta, kalakeittoa, hirvikeittoa, itse leivottuja kakkuja, piirakoita, pullia, ohrarieskaa jne… Aamupalalla montaa sorttia makeaa, leipää, kaurapuuroa. Päivän mittaan parit päiväkahvit ja lämmin ruoka, iltapala… Huih… Kyllä saa hiihtää ja paljon, että kalorit kuluu. Itsehän kontrolli on syömisistään pidettävä, mutta tuolla tahtoo olla vaikeaa, koska lautaselle ilmestyy kaikkea ennen kuin ehdit kieltäytymään, tai sanomaan yhtikäs mitään. Ollaan avokin kanssa suunniteltu puhuvamme olevamme dietillä ja että syömme aamiaisen ja iltapalan mökillä eikä kotitilalla. Saa nähdä miten onnistumme 😀
No Kuusamosta kotiuduttuamme on aika sitten ottaa tarkempaan syyniin oma ruokavalionsa sen oikean syömistavan löytämiseksi.
Viime päivinä olen asiaa pohtinut paljon. Huomaan itsessäni vähän nniuhottamisen piirteitä ruuan laadun suhteen. En niuhota siitä mitä minulle kylässä tarjoillaan, mutta kotona tehdessäni valintoja mitä kaupasta ostaa, välillä tuntuu todella hankalalta löytää mitä haluaa. Välillä kyllästyttää kaikki ja mitään ei oikein tee mieli mikä mistäkin syystä.
Avokki osti viikonloppuna maustamattomia broilerinkoipia, jotka oli järkyttävän suuria. Maustoin ne ja mielestäni maustaminen onnistuikin hyvin, mutta silti… en pitänyt broilerin lihan mausta. Se maistui jotenkin… En osaa kuvailla makua, mutta mitä lähempää luuta söi sitä voimakkaampi se vastenmielinen maku on. Liian isoksi kasvatettu on vaan liian isoa. Mielikuvituksissani ajattelin broilerin maistuvan tehokasvatetulta hormoonimössöltä. No tiedänkö oikeasti mille sellainen maistuu? Joka tapauksessa mulle tuli fiilis, että en halua syödä niin isoja koipia, enkä tukea ostopäätöksilläni tehotuotantoa. Eli, loppuuko broilerin käyttö ruuan valmistuksessa? Hm… Pakko tunnustaa, ei minusta ole niin radikaaliseen päätökseen. Vähentämään kyllä pystyn, mutta lopettamaan kokonaan en. Samahan se on muussakin lihatuotannossa. En haluaisi tukea sellaista ja aina kun mahdollista lihankin suhteen valitsen luomun. Se on vaan niin pirhanan arvokasta ja hankalasti saatavaa. Voin hyvästä laadukkaasta tuotteesta maksaa enemmän, mutta en kohtuuttomia kuitenkaan. Ja haluaisin aina, että tuottaja saisi rahani. Unelmani olisikin, että voisi ostaa kaiken tiloilta suoraan ilman välikäsiä, mutta… No unelmia saa ja pitääkin olla.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että haluaisin vähentää lihan syömistä tuntuvasti. Avokki ei ehkä ihan samaa mieltä asiasta, joten hankaloittaa asiaa. Sitä hankaloittaa myös oma sihtisuu esim. keitettyjen juuresten suhteen. Ne ei kerta kaikkiaan maistu minulle. Ehkä vielä uunissa paistettuna jotenkin, mutta ei houkuttele. Lanttu, porkkana, nauris, ÄH! Ja niistä kun saisi niin paljon hyviä kasvisaterioita ja lisukkeita ruokiin.  Pavut on myös ongelma, en pidä niiden koostumuksesta ja jollain kisareissulla sain papujen yliannostuksen. Ne ei vaan tahdo kelvata. Niitä ehkä voisin oppia syömään helpommin kuin juureksia, ehkä.
Pitäisi vaan lähteä rohkeammin kokeilemaan kasvisruokien valmistusta ja opetella pitämään niistä juureksista ja pavuistakin. Kasvisvaihtoehtojakin tulisi käyttöön paljon isompi repertuaari. Joskus kesäkurpitsat, munakoisot, tomaatit, bataatit meinaa kyllästyttää ja mielikuvitus loppua mitä niistä valmistaa. Vinkkejä otetaan vastaan!
Haastankin teidät lukijat laittamaan minulle kommentointiosaan kasvisruokaohjeita. Lupaan valmistaa niitä ja postailla miten onnistuvat minun keittiössäni. Pastaohjeita ei kannata laittaa, koska pastaa en kasvisaterioilleni taida kelpuuttaa 😀
Liikunta on onneksi tekemässä paluuta elämäämme. Sunnuntaina teimme kovavauhtisen kävelyn, matkan pituus hivenen arveluttaa, koska meillä meni aikaa vain 80min ja olimme laskeneet matkaksi n. 9 kilsaa. Nyt odotankin, että saisin erään ystäväni meille kylään, jonka kanssa kiertää lenkki matkamittarin kanssa. Haluan tietää kuinka pitkä se oikeasti on. En halua huijata itseäni enkä kanssaihmisiäkään. Joka tapauksessa kävelimme sen verran vauhdilla, että eilen tunsi jaloissa kävelleensä, enkä yleensä kävelystä kipeydy. Tuon 
sunnuntain lenkin kruunasi sauna. Oli ihanaa saunoa kaikessa rauhassa hyvän kävelyn jälkeen.
Uimaan tekee myös mieli, mutta nyt en oikein tunnu saavan ketään kaverikseni uimahallille ja se vähän harmittaa. Helmikuussa oli niin ihanaa käydä monta monta kertaa polskimassa, joten tahtoo uinnit takaisin viikko-ohjelmaan. Tällä viikollakin olen kysellyt pariakin kaveria, mutta taitaa käydä niin ettei ennen Kuusamon reissua uimiset onnistu. No kotiuduttuani alan taas ahistelun uimakavereilleni, soriiiii!!! Se että huhtikuun loppuun mennessä 20 kilsaa pitäisi olla uituna näytti jo ihan naurettavalta tavoitteelta kun maaliskuun alussa kasassa oli jo yli 15 kilsaa. Enään tavoite ei tunnu naurettavalta, koska aikaa on enää neljä viikkoa ja yksi viikoista menee Kuusamossa, joten kyllä perkule sen 20 kilsaa on mentävä rikki! Ja täytyyhän mun päästä testaamaan matkamittarini toimivuutta 😀
Nyt mun täytyy kuitenkin vaihtaa työvaatteet päälle ja valmistautua asiakkaan tuloon, joten siirryn tästä postauksesta takavasemmalle toivoen saavani paljon reseptejä J
Julkaistu

Rentoa elämää

Kuu vaihtuu ja Hepa ja avokki ryhdistäytyy! Huomiselle suunnitteilla pitkä lenkki, joten nyt maaliskuun laiskottelut on laiskoteltu!

Vaikka liikunta on jäänyt luvattoman vähälle, ollaan vietetty mukavia iltoja. Tänään kävimme ystävien kanssa syömässä ja elokuvissa. Alkupaloiksi popsin friterattuja tiikerinkatkispyrstöjä ja chilikastiketta, pääruuaksi herkullista kuhaa ja salaattia. En halunnut piparjuuriperunamuhennosta. Jälkkäriksi sorruin ottamaan valkosuklaatuorejuustokakkua ja vadelmamelbaa, nam. Ruokajuomana talon valkoviini, jotain yhdysvaltalaista kuivaa juomaa. Ei ollut kovin erikoinen viini.

Elokuvana katsoimme Vares ja uhkapelimerkit. Siitä onkin pitkä aika kun viimeksi olen katsonut mitään elokuvaa ja vielä kauemmin kun olen ollut elokuvateatterissa. Oli hauskaa ja elokuvakin ihan ok. Ei ehkäänikään helmi, mutta ei tarvinnut katuakkaan.

Eilisiltana samaiset ystävät olivat luonamme treenaamassa perinteistä jäsenkorjausta. Tällä kertaa hoidettiin selkä kokonaisuudessaan. Nyt alaselässä on pientä arkuutta, mutta samalla tuntuu jumien lieventyneen. Selän hoidossa asiakkaalla on aktiivinen rooli hoitoa tehtäen. Useammassa vaiheessa hoidettava liikkuu eteen-taakse suunnassa hoitajan painaessa hoitokohdista. Yläselkään tultaessa asiakas vetää lapaluita lähemmäksi toisiaan. Lavan lihaksistoa hoidettaessa, asiakas pyörittää rauhallisin laajoin liikkein harteitaan hoitajan painellessa lapaluun lihaksistoa. Rintalihasten jumeja helpotetaan tukemalla lihaksen runkoa toisella kädellä ja toisella kädellä pyöritetään asiakkaan yläraajaa. Sanoisin, tehokasta!

Hoitojen jälkeen istuimme ruokapöytään. Meillä oli kahta eri salaattia. Olin valmistanut feta-aurinkokuivatutomaatit-salaatin ja ystävämme puolestaan vihersalaatin, jossa oli mm. punasipulia. Jälkkäriksi syötiin rahkaa. Laitoin siihen rahkan ja kerman lisäks raakakaakaojauhetta, lucuma-jauhetta, vadelmia, mansikoita, yhden banaanin ja pinnalle tummaa minttusuklaata. Oli, vaikka itse sanonkin aika herkullista. Kukaan ei kaipaillut sokeriakaan 😀

Torstaina olin sauna illassa, jonka kutsussa sanottiin mm. näin:
”Kantavina teemoina ovat luonnonmukaisuus, alkuperäisyys ja puhtaus.
Tuulahduksen Italiasta iltaamme tuovat ekokampaaja Virpi Niinistö
Vipamaniasta ja Monditaly.” Ja voin sanoa illan olleen mielenkiintoisen ja ihanan. Alkumaljoiksi meille tarjoiltiin itse tehtyä omenaraparperimehua. Saunassa saimme käyttää vihreäsavinaamiota, pestä hiuksemme saman sarjan shamppoolla ja käyttää hoitoainetta. Saunan jälkeen saatiin valita tuoksullinen tai tuoksuton voide. Itse kun rakastan tuoksuja, valitsin tuoksullisen. Vielä seuraavanakin päivänä iho tuoksui ihanan raikkaalta ja puhtaalta.

Kaikki tuotteet olivat 100% luonnollisia eivätkä sisältäneet mitään kemikaaleja, ja tämä oli erittäin tärkeää ekokampaaja Virpille, jolta tuotteita sai myös ostaa. Hän kertoi myös työstään ekokampaajana ja sisälleni jäi kutina ”haluan kokeilla”, joten ehkäpä vielä joskus täälläkin saatte lukea aiheesta enemmän.

Tarjoilut oli vallan herkulliset ja ylelliset. Luomuteemaa noudatettiin pääpiirteittäin myös syömisissämme. Italialainen salaatti, jossa oli makaroonia ja artisokkaa maistui herkulliselta. Olen artisokan suhteen ollut vähän epäileväinen, mutta salaatissa ainakin pidin siitä.

Maistelimme paria juustoa, josta toinen oli luomua ja erittäin herkullista. Ei kyllä toisessakaan mitään vikaa ollut 😀 Tarjolla oli myös luomusuklaata, tyrnimakeisia, pähkinöitä, Kaarinassa valmistettua luomusiideriä, ruisnappeja, aurinkokuivattuja tomaatteja jne.

Keskustelut pyörivät paljolti luonnonmukaisuudessa, kemikaalien haitoissa, elämässä jaksamisessa jne. En tuntenut kuin järjestäjät ja yhden muun vieraan ja kaksi muuta olin tavannut viime syksynä luennolla. Olen iloinen, että sain olla illassa mukana, kiitos!

Julkaistu

Luksusta ja rentoutumista – lomamatkalla Kanarialla

Tämä ”matkaraportti” tulee taasen osissa, sillä edelleenkään en osaa kirjoittaa lyhyen ytimekkäästi, joten toivottavasti jaksatte lukea näin pätkissä. 😀

Lähtöaamuna viimeiset pakkaukset ja auton vuokraamiseen liittyvien asiakirjojen tulostus. Ei muuta kuin lentokentälle itse suoritettavaan lähtöselvitykseen, josta turvatarkastukseen ja kahvilaan odottelemaan koneen lähtöä. Kone oli vähän myöhässä. Aikamme koneessa istuskeltua päästiin vihdoin matkaan. Matka oli aika meluisa; ympärillä paljon lapsia, jotka asiaan kuuluvasti intoilivat, välillä kiukuttelivat tai väsähtivät. Lasten mäikästyksen lisäksi ympäriltä kuului tiuhaan tahtiin ”tsipstsip” ja kulaus. Oluttölkit aukesivat ja usein nenään leijaili myös väkevempien tuoksu. Lensimme Norwegiananilla. Loppumatkasta ostimme itsekin avokin kanssa punaviinit ensin testattuamme koneessa olevaa langatonta internetyhteyttä. Se kuulosti niin uskomattomalta jotta oli kokeiltava; Facebookkiin päivitys ja tänne pikapostaus 😀
Plas Palmasin kentällä meidän isäntämme oli vastassa. Etsimme autonvuokraustoimistolla käytyämme vuokraamamme auton ja lähdimme ajelemaan kohden Sonnenlandia, joka sijaitsee Maspalomasin kupeessa. Ehkä vielä tutunpi paikka on Playa del Ingles, jonne matkaa reilut kolme kilsaa. Ajomatka kesti puolisentuntia, jonka aikana Canarian ilta hämärtyi.
Perille päästyämme saimme isännältä miltein heti lasilliset kuohuvaa espanjalaista Cavaa loman aloituksen kunniaksi ja tervetulomaljaksi. Istuimme pöytään ja nautimme herkullisen illallisen aloittaen paahdetulla gluteiinittomalla valkosipulileivällä. Pääsimme tutustumaan myös paikalliseen perunaruokaan ryppyperunoihin. Ne keitetään voimakkaasti suolatussa vedessä ja keitetään niin kauan että vesi loppuu. Perunat keitetään kuorineen, syödään myös. Hyviä olivat. Aterialla oli myös lihapullia, makkaraa, salaattia. Jälkiruuaksi tarjoiltiin vielä kauraomenapaistosta, nam. Ja kyllähän kuohuvan jälkeen nautimme vielä punaviinistäkin. Ja eihän yöpuulle sovi mennä ilman iltateetä 😀
Ekana loma-aamuna heräsimme Aaa:n syntymäpäivään. Isäntä toi kuohuvaa sankarille ja aamupalalla herkuttelimme suklaakinuskikakulla johon isäntä oli löytänyt kynttilän, jossa numeron tilalla olikin kysymysmerkki. Kerroimme myös synttäriyllätyksestä, luksuskylpylästä, jossa viettäisimme iltapäivämme.
Isäntämme lähti tekemään kuntosalitreeniä meidän kävellessä lähialuetta tutkaillen. Kävimme lähikaupassa. Minusta on aina mielenkiintoista tutustua paikallisiin ruokakauppoihin, niin tälläkin kerralla. Ostimme kevyttä lounasruokaa ja hiljalleen palailimme isännän luo. Hän asuu kaksikerroksisessa asunnossa. Yläkerrassa makuuhuone, kylpyhuone ja parveke. Alhalla olohuone, kapeanmuotoinen keittiö, jonka päässä wc ja pyykkikone. Asunnon edustalla on oma pieni laatoitettu piha, jota ympäröi verkkoaita, joka oli viheriöity. Pihassa muoviset puutarhakalusteet ja hiiligrilli. Tuolloin tuloiltana oli mukamas meidän mielestämme niin viileää ettei tarjettu ulkona 😀 Lämmintä jotain 15 asteen paikkeilla. Viikon edetessä illatkin kyllä lämpenivät. Olohuoneessa oli meille levitetty vuodesohvat, joten paljoa ei ylimääräistä tilaa jäänyt. Laukkuja säilytettiin sänkyjen alla ja vierillä viikon mittaan kertyneitä ostosnyssäköitä 😀
Lounastimme ulkona, jonka jälkeen lähdimme reilun parin kilometrin päässä olevaan kylpylään. Se oli erään hienon hotellin yhteydessä. Hotellin pihalla palmukujat ja isot suihkulähteet. Siellä ei mennä aamupalallekaan tavallisissa kesävaatteissa vaan puvussa. Joka tapauksessa kylpylä oli hieno kokemisen arvoinen paikka. En tiedä pystynkö edes muistamaan mitä kaikkea ihanaa siellä oli. Joka tapauksessa siellä oli neljä osastoa. 
Ensiksi kassalta saimme kengät, kylpytakin ja pyyheliinan. Pukuhuoneessa uima-asut ylle ja ei muuta kuin hemmottelemaan. Ensiksi menimme huoneeseen nimeltä Kohtu. Siellä oli pehmustetut seinät, keskellä iso kivi, josta hohti valoa. Vesisänkyjä oli kehämäisesti keskustan ympäröimänä. Sängyissä pötkötimme kuunnellen rauhoittavaa musiikkia ja linnun laulua. Vähänkin kun liikahti, vesi patjan sisällä lorisi 😀
Kohdusta siirryimme suolahuoneeseen, joka oli hieno paikka. Huone oli suolaa. Istuimme suolakivipenkillä, penkkien alta hohkasi valoa suolakivilampuista. Iso lamppu oli tilan keskellä. Lattialla irtokiveä/suolaa. Tässä huoneessa ei ollut musiikkia. Tunnelma silti erittäin rauhoittava ja hengitystiehyeitä avaava.
Suolahuoneesta siirryime höyrysaunaan, jossa soi rauhoittava musiikki. Tuoksussa oli eucalyptysta, joten röörit sai lisähoitoa. Pidin tuosta saunasta turkkilaista saunaa enemmän.
Toisella osastolla pääsimme kävelemään kylmävesialtaaseen, jonka pohjalla oli jalkapohjia hierovia kiviä. Aluksi vesi tuntui kylmältä, mutta samalla elvyttävältä pohkeille, ja samalla tehokasta jalkapohjakäsittelyä kivien päällä kävellessä. Reunoilla kivet oli selvästi terävempiä missä oli vähemmän kävelty. Kylmävesialtaan vastapainoksi pääsimme lämpimään trooppiseen laguuniin 😀
Kakkososastolla vielä kylmä/kuuma-vaihtelut jatkuivat eri lämpötiloin olevin suihkuin. Yhdestä suihkusta räimi vettä ihan Suomen räntäsateen malliin. Vastapainoksi voikin mennä nojailemaan seinään, jota pitkin lirutteli lämmintä vettä. Vettä tuli seinästä vain nojatessa siihen.
Kolmannella osastolla päästiin turkkilaiseen saunaan, jossa tunnelmaa loi turkkilainen musiikki. Pesijät vain puuttuivat 😀 Saunasta matka jatkui rentoutushuoneeseen, jossa oli miellyttävä tuoksu(en tiedä mikä eteerinen tuoksu oli). Siellä soi rauhallinen musiikki ja lepäilimme lepotuoleilla.
Rentoutumisen jälkeen siirryimme Kuolleeseen mereen 😀 Vesi oli todella suolaista. Kyllä huomasi missä kohtaa kehoa oli näppylöitä tai naarmuja; kirveli mukavasti. Vedessä pystyi kellumaan selällään mainiosti. Uiminen oli todella vaikeaa. Ja jos yritti liikahtaa vähän, liikahti vaikka kuinka paljon. Oli todella jännä kokemus.
Suihkun kautta viimeiselle osastolle, jossa oli afrikkalainen sauna ja iglu. Sauna oli kuuma ja kuiva. Siellä lauloi savannien linnut 😀  Saunassa istuskelun jälkeen menimme igluun, joka ei tuntunut niin kylmältä mitä etukäteen kuvittelin. Tilassa oli seinillä jäätä joihin saattoi hieroa selkäänsä ja jäseniään. Tarkoitus oli vuorotella saunan ja iglun välillä pari-kolme kertaa.
Lopuksi menimme ulkoaltaille joissa oli erilaisia hierovia vesisuihkuja ja poreiluja. Aikaa oli vierähtänyt lähes neljä tuntia, aurinko oli jo laskemassa ja ilma viilentymässä. Viimeiseksi kävin isäntämme kanssa kylmävesialtaassa uimassa. Olo oli rentoutunut, onnellinen.
Upean päivän kruunasi herkullinen illallinen grillin äärellä. Istuimme ulkona syöden täytettyjä munakoisoja joihin jauhelihan lisäksi oli laitettu mm. pinaattia. Se antoi todella herkullisen lisämaun ateriaan. Munakoisojen lisäksi muistaakseni meillä oli salaattia johon oli lisätty paikallista juustoa. Ilta kului rattoisasti kuten kaikki muutkin illat. Juttua riitti laidasta laitaan ja rentoa yhdessä oloa.
Keskiviikkoaamuna isäntämme lähti ennen aamupalaa juoksulenkille ja hänen palattuaan nautimme aamiaista pihalla lämpenevästä säästä nauttien. Päivä meni kuitenkin enemmän sisätiloissa, sillä ajelimme ensin urheilukauppaan, jossa vierähti useampi tunti. Se oli ison tavaratalon kokoinen liike, ja siellä myytiin kaikkea mahdollista urheiluun/liikuntaan liittyvää.
En ollut ainoa, joka teki sieltä löytöjä. Kaikille tuli kassillinen tavaraa.
Urheilukaupasta ajelimme Atlanticoon, jossa vietimme tapashetken, jotta jaksaisimme vielä vähän shoppailla. Lopuksi käytiin ruokaostoksilla ja kotona oltiin aika myöhään. Pannulla paistettiin kalaa ja uuniin lykättiin ranskiksia. Iltaa istuimme puolille öin.
 Ostokseni olenkin jo esitellyt pari päivää sitten.
Ja nyt taitaa olla aika kömpiä avokin viereen yöunille, joten ”raportti” jatkuu taasen sopivan hetken tullen.                   
Julkaistu

Naisten kympille toukokuussa

Nyt Liikuntahaaste ei ota edetäkseen. Takkuista on, mutta vielä uskotaan, että homma taasen käynnistyy vilkkaasti ja energisesti. Tälle päivää oli tosin jo liikkatreffit, mutta naisen riesa-aika vei voiton. Menkkakivuista ja runsaudesta kärsitään ja vaikka liikkuminen monesti helpottaa oloa, tänään ei vaan tuntunut hyvältä ajatus moisesta. Kehon toimintaa seuraillessa ja opetellessani nyt myös menkkojen osalta, jäin pohtimaan… Näin runsasvuotoisista kuukautisista on aikaa, viimeksi kun olen liikkunut vähän, eli ehkä joulukuussa. Kuukausi sitten kun olin helmikuussa liikkunut paljon ihmettelin vuodon niukkuutta minun normimeininkiin nähden. Ja nyt kun on ollut maaliskuu vähemmällä liikunnalla, runsaus kiusaa. Olenhan aijemminkin urheillut ja liikuntamäärät vaihdelleet, mutta en ole asioita osannut yhdistää. Ja en nytkään tiedä yhdistelenkö ihan väärin. Huhtikuusta tulee varmasti taas paljon liikunnallisempi kuukausi )lorvikatarin ajo käynnissä) joten mielenkiintoista nähdä miten kroppa taas reakoi. Vai onko tämä vain pelkkää sattumaa. Jos paljolla liikunnalla vuoto niukkenee, se on mulle tervetullutta!  Kokemuksia/näkemyksiä?

No ei liikuntaa ihan ole loman jälkeen hylätty, mutta tehokkaat treenit on jäänyt tekemättä. Uimaan en ole saanut kaveria enkä sitten muustakaan innostunut, jos nyt ei koiran ulkoilutuksia lasketa. Maanantaina ilmottauduin Naisten kymppi-tapahtumaan. Ei, en ole tullut hulluksi. En juokse, tyydyn reippaaseen kävelyyn. Oppaanikin haluaa kävellä, joten asiasta ei tarvitse sen enempää keskustella 😀 Harmaakuono tulee mukaan, jos on tarpeeksi viileää. Tapahtumahan on 27.5. Ja puolentoista viikon päästä matkustamme Kuusamoon avokin kotiseuduille, ja tarkoituksena on hiihtää mahdollisimman paljon. Nyt tämä luhverrus vaan täytyy poikkasta het ja viikonloppuna ottaa liikunnasta kaikki ilo irti.

Eilen olin kaverini kanssa Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry:n järjestämässä sveitsiläisessä illassa. Meille tarjoiltiin holittomana juomana mustaa teetä, johon joku pirulainen oli lisännyt sokeria ja holillisena ranskalaista valkoviiniä. Alkusalaattina oli ananasporkkanasalaatti. Pöytiin kannettiin sähköllä toimivat fonduepadat. Vaaleaa leipää dipattiin kolmen juuston juustofonduehen. Herkullista, mutta TODELLA, TODELLA raskasta. Jaksoin syödä vain joitakin leipäkuutioita. Ja vähän pelkäsin mahdollista närästystä, joten lopetin hyvissä ajoin. Illan aikana kuuntelimme sveitsiläistä musiikkia ja keskustelimme jonkin verran sveitsiläisistä tavoista. Ruoka oli hyvää, mutta ruokamuutokseni myötä ei ehkä enään mun juttu, paitsi pienissä määrin 😀 Ja osasin sen nyt huomioida hyvin herkutellessani.

Julkaistu

”Tuhlaajatytön” shoppailut Kanarialta

”tuhlaajatyttö” esittelee tässä (200. muuten, huih!)  postauksessaan Kanarialla tekemiään ostoksiaan :DShoppailtua tuli aika paljon, paljon enemmän mitä etukäteen ajattelin. Tähän alkuun haluan kuitenkin toivottaa uuden lukijan Marian tervetulleeksi lukijoideni joukkoon.

Pakko myöntää, että minusta on mukavaa ostaa matkoilta vaatteita ja erilaisia paikallisia juttuja. Ja monesti vielä tuotteet ovat huomattavasti edullisempia mitä täällä kotomaassa. Esim. nämä nahkasaappaat maksoivat 30 €

Kanarialla oli nyt talvisaappaiden alennusmyynnit meneillään ja nahkasaapikkaita olisi saanut todella edulliseen hintaan. Joku tolkku kuitenkin shoppaamisessakin pitää olla 😀

Olen aikalailla hurahtanut tunikoihin (eivät kai enään taas niin muodissakaan, mutta en ole kovin muotitietoinenkaan) ja vaatekaapistani niitä löytyykin aikas monta, ja ostin taas pari uutta 😀

 Löysin myös mekon. Kaapistani löytyy aika vähän ruskeaa, punaruskeaa, mutta nyt tiilen värinen mekko asustaa siellä. Helmassa kivoja reikäkuvioita 😀

Tykkään myös mekon kaula-aukon edustasta.

Tunikoiden ja mekon hinnat olivat 20 € molemmin puolin.

Vaate- ja kenkäshoppailut tehtiin ostoskeskus Atlanticossa, joka löytyi myös Azoreilta. Ja mun vaateshoppailut kaikki yhdestä ja samasta kaupasta, jonka nimeä en valitettavasti enään muista. Alla olevassa kuvassa villatakki on sieltä ja palmupaita puolestaan urheilukauppa

Decathlonista, josta tuli ostettua paljon muutakin.

Urheilukaupasta löytyi uusi uikkari parilla kympillä ja rempaisinpa vielä ostamalla pikinit! Olen aika järkyttynyt tuosta, mutta tunnustan kävelleeni tällä ruholla hiekkadyyneillä meren rannalla ja käyneeni isäntämme asuinalueen uima-altaalla. Tuhti tyttö, mutta… Mähän pienenen tästä, ja pikinien yläosat maksoi tyyliin alle kympin 😀 

Mulla on aina uikkarit olleet mustia tai tummansinisiä, joten uutta ilmettä. Tuo mikrokuitupyyhe maksoi muistaakseni jotain kuuden euron tietämillä. Uimalasit oli 17 €. Nyt on siis hyvä jatkaa uintiharrastusta kun nää naisten vaivat taas saadaan ohitettua.
Ja mukaan tarttui vielä pari juoksu/treenipaitaa, juoksusukkia ja jumppahousut

Kyllä nyt kelpaa lenkkeillä keväästä nauttien 😀

Seitsemällä eurolla joogatossut
(ite käytän varmaankin enempi kahvakuulaan ja muuhun jumppaamiseen)

Tuolla Decathlonissameni monta tuntia ja jokaiselle kertyi aika paljon ostoksia. Ihminen taitaa tulla joskus vähän hassuksi saadessaan edullisin hinnoin shoppailtua. Noh, eipähän tarvitse aikoihin taas täällä kotomaassa shoppailla 🙂 

Lomastamme keskiviikko sujahti oikeastaan kokonaan shoppailujen merkeissä.
Decathlonista siirryimme Atlanticoon, jossa pidettiin kahvittelutauko syöden tapaksia: mm. mustekalaa, tomaattia, perunaa, anjovista… Tapakset olivat valmistettu hyvistä raaka-aineista ja ostoskeskusravintola/kahvila nautti tyytyväisistä asiakkaista. Sain myös haudutettavaa vihreää teetä, nam.
Perjantaina ajelimme Puerto de Moganiin ”Kanarian Venetsia”, jossa oli isot markkinat. Valitettavasti kamera jäi kotiin. Paikka oli ilmeisen tyylikäs, siisti kanavineen. Markkinapäivänä ei ainakaan paikka tuntunut kalastajakylämäiseltä, turisteja ja markkinakojuja liikaa 😀 Ehkä myös itse markkinat oli vähän pettymys. Liian paljon naapurimantereen pakkomyyjiä, jotka olivat välillä todella agressiivisia, jopa pelottaviakin. Siinä ostohalut kyllä hiipuu.

Löysin korvikset. Kaulakoru löytyi lauantain hiekkadyyneille kävelyreitin varrelta.

Markkinoilta ostinmyös hajustepalloja. Niitä oli eri tuoksuilla: sitruuna, kookos, ananas, lime, ananas, mango, mansikka, mustikka, vanilia,  laventeli jne. Hajusteet ovat tuoksun lähteen muotoisia 😀 Niitä voi laittaa esim. vaatekomeroon. Sunnuntaina siivosimme varaston, jossa säilytämme treenivaatteita ja varusteita. Siivouksen jälkeen laitoin sitrustuoksun sinne ilmaa raikastamaan. Rakastan sitrustuoksua, joten niitä tuli aika monta valittua. Laventelista, kookoksesta, vaniliasta en erityisemmin pitänyt. Onneksi ostaessa pystyi valitsemaan mitä tuoksuja ottaa.

Kuvassa myös urheilukaupasta ostetut vähähiilariset ns. laihdutussuklaat (en ole maistanut, vielä) ja lempihajuveteni, jonka löysin yli 10 euroa edullisemmin Plas Palmasin kentältä. Siellä oli muuten aivan ihana herkkukauppa 😀 Sieltä olisi voinut tuoda kaiken, mutta vararikkohan siitä olisi seurannut.
”Tyydyin” siis kuvassa oleviin
vihreä mojo-kastike (sisältää mm. avocadoa ja vihreää chiliä). punainen Mojo-kastike (sisältää mm. paprikaa, punaista chiliä ja valkosipulia). Suklaapäällysteisiä manteleita, oliviiviöljykannu, appelsiinimarmeladi ja  tomaattimarmeladi.
Tässä vielä marmeladeista lähikuva

  Tuo tomaattimarmeladi on tarkoitettu suolaisiin ruokiin käytettäväksi.
Paikallisesta ruokakaupasta ostimme vielä nämä
Paahdetut ja suolatut auringonkukan siemenet 1€ rasia, suklaalla päällystettyjä maapähkinöitä myös euron pussi sekä anispussi.
Kuvassa ei ole Manzeco-juusto eikä ilmakuivattukinkku.  Lentokentältä ostin yhden punaviinin, appelsiiniliköörin ja paikallista hunajarommia. 
Tätä postausta tehdessäni mulla alkaa olemaan shoppailuähky!
Ja olen aika järkyttynyt ostosten määrästä…
Maineeni sen kun kasvaa 😀
Julkaistu

Perinteinen jäsenkorjaus

Ystäväpariskuntamme opiskelee tällä hetkellä perinteistä jäsenkorjausta ja avokin kanssa saimme olla heidän harjoitusasiakkainaan. Opintoja heillä on takanaan viikonlopun verran.

Perinteinen jäsenkorjaus on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jossa hoitaja tasapainottaa ihmisen tukirangan (lihakset ja nivelet) sekä ohjaa mm. ravintotottumustenkorjaamisessa. Väärät ravintotottumukset voivat aiheuttaa mm.  erilaisia fyysisiä oireita/kiputiloja. Onkin tärkeää hoitajan hallita niin fyysisten kiputilojen hoito kuin myös olla tukena ja tasapainottajana henkisten lukkiumien hoidossa. Hoidolla vaikutetaan kokonaisuuteen. Ei pelkästään fyysiseen hyvinvointiin, vaan myös henkiseen hyvinvointiin. Jokainen meistä on yksilöllinen kokonaisuus  fyysisten oireidemme ja henkisten tuntemuksiemme kanssa.

Jokaisen meidän elämässä sattuu ja tapahtuu; kroppamme kuormittuu eri tavoin ja eri syistä. Erilaiset lihasjännitykset, kropan toispuoleisuus, lukot jne aiheuttavat mm. lantiokorin kiertymistä,  joka puolestaan antaa vaikutelman alaraajojen eri mittaisuudesta. Hoidon avulla asento saadaan suoristettua ja näin myös raajat oikeaan mittaansa. ”Lantiokori” on yksi esimerkki. Toki oireita ja kiertymiä nivelissä voi olla missä päin kehoamme tahansa. Erilaisten jännitystilojen ja nivelkiertymien myötä hermotoiminta, verenkierto ja kudosnesteen kierto heikentyyy. Ja joskus Oireen aiheuttaja voi olla yllättävän kaukana siitä missä oire tuntuu: ”esimerkiksipolven, lonkan, tai alaselän oireilun syyksi saattaa paljastua nilkan liiallinen sisäänkiertyminen, eli ylipronaatio. Tämä selittyy sillä, että tukielimistö on kuormitettuna kineettinen ketju, jossa yhden nivelen liike vaikuttaa seuraavaan niveleen niin ylös- kuin alaspäinkin. Nilkan liiallinen sisäkierto aiheuttaa siis myös polven ja lonkan alueen virheasentoja, sekä lantion kallistumisen eteen ja lannenotkon lisääntymisen. Toispuolinen nilkan liiallinen sisäkierto aiheuttaa myös toiminnallista alaraajojen pituuseroa. Epätasapaino kehon ja selkärangan alueella voi aiheuttaa myös vaivoja autonomisen hermoston hermottamille alueille; sydämen, suoliston, munuaisten, virtsarakon jne alueille.”
 
  Perinteisellä jäsenkorjauksella saadaan hyviä hoitotuloksia mm.
”* alaraajojen kineettisen ketjun tasapainottamisessa; jalkojen erimittaisuuden poistossa sekä jalkaterien, nilkkojen, polvien ja lonkkien virheasentojen ja kiputilojen korjaamisessa

* Alaselän kiputilojen hoidossa; iskiaksen ym. ristiselän ja lannerangan särkytilojen ja virheasentojen hoidossa.
* Kieroselkäisyyden eli skolioosin hoidossa etenkin lapsilla ja nuorilla.
* Yläselän kiputilojen, nikamien virheasentojen ja niistä aiheutuvien elintoimintojen häiriöiden, kuten vatsaongelmien, sydämen rytmihäiriöiden, hengenahdistuksen ja korkean verenpaineen hoidossa., silloin kun ne johtuvat kineettisen ketjun epätasapainosta selän alueella, nikamien lukoista, kiertymistä tai jäykistymistä.
* Hartioiden ja niskan alueen vaivojen, kuten jännitysniskan, lapojen lukkiutumisen, päänsäryn, huimauksen ja migreenin hoidossa.
* Yläraajojen kiputilojen, kuten käsisärkyjen, kipuolkapään/jäätyneen olkapään ja tenniskyynärpään hoidossa sekä ranteen ja sormien alueiden ongelmissa.

* Pään alueen vaivojen, kuten jännityspäänsäryn, kasvosärkyjen, purentahäiriöiden ja näköhäiriöiden hoidossa.”

Täältänappasin pari lainausta, ja jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa käydä lukemassa sivuilta tarkemmin jäsenkorjauksesta.

Ystävämme harjoitteli jalkojen ja selän hoitamista. Jalkojen hoito aloitettiin selinmakuulta. Ensiksi tutkittiin mahdolliset virheasennot/jalkojen pituus jne. Itse hoidossa käytiin läpi nilkan aluetta hakien liikkuvuutta alueen niveliin. Hoidon aikana myös asiakkaalla itsellään on aktiivinen rooli. Jalkojen hoidossa esim. nilkan ojennus/koukistus-liikettä  tehdään parissakin eri vaiheessa. 
 Selän alueella nikamia läpikäydessä asiakas itse liikkuu eteen-taakse -suunnassa rauhalliseen tahtiin. Saimme siis myös jalkahoidon jälkeen selän alueen hoitoa. Se tehtiin istuen jakkaralla.

Suosittelen kokeilemaan jäsenkorjausta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tehokkaalta hoitomuodolta. Odotan innolla lisää harjoituskertoja ja ystäviemme lisäoppien saamista.

Hoitojen jälkeen paistoimme pannulla broilerpihvejä ja päivällä aikaisemmin olin valmistanut vihersalaatin. Jälkkäriksi söimme tummaainkiväärisuklaata ja luomupullat.
Mukavissa ja terveellisissä merkeissä kului siis meidän lauantai 😀

Julkaistu

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti

Jälleen Facebookin kautta törmäsin mielenkiintoiseen artikkeliin, ja koska lehdessä annetaan lupa kopiointiin, julkaisen tekstin blogissani. Teksti ja muut lehden jutut löytyvät
Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa – UTUonline – Turun yliopiston verkkolehti
-linkin takaa.

Ja tässä tämä itse artikkeli:

Intervallitreenin tulokset näkyvät jo kahdessa viikossa

Turun yliopistossa tekeillä oleva tutkimus kyseenalaistaa perinteisiä liikuntasuosituksia.
Väitöskirjaa kirjoittava Joonas Eskelinen
tekee intervalliharjoitusta polkupyörä-
ergometrillä akatemiatutkija Kari
Kalliokosken seuratessa tuloksia
tietokoneelta.

Lyhytkestoinen mutta kovatehoinen harjoittelu kehittää heikkokuntoisten henkilöiden hapenottokykyä ja lihasten toimintaa jopa nopeammin tai ainakin vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen pitkäkestoinen rauhallinen liikunta.
Turun yliopiston akatemiatutkija, dosentti Kari Kalliokosken ja filosofian tohtori Jarna Hannukaisen johtaman tutkijaryhmän alustavat tulokset osoittavat, että intervalliharjoittelulla koehenkilöiden lihasten suorituskyky parani merkittävästi hämmästyttävän vähäisellä treenimäärällä.
Kahden viikon intervalliharjoitusjaksoon kuuluu vain kuusi harjoituskertaa kuntopyörällä, polkupyöräergometrillä. Jokaisella harjoituskerralla koehenkilöt tekevät neljästä kuuteen maksimitehoista 30 sekunnin vetoa, joiden väleissä on neljän minuutin palautumisajat.
Kalliokosken ja Hannukaisen tutkimusryhmä on havainnut, että kahden viikon intervallitreenin aikana lihasten kyky käyttää glukoosia paranee koehenkilöillä useita kymmeniä prosentteja. Lisäksi koehenkilöiden maksimaalinen hapenottokyky parani jopa 10 prosenttia.

Liikunnan teho on merkitsevää, ei vain käytetty aika

Tutkimuksessa vertaillaan intervalliharjoittelulla ja perinteisellä pidempikestoisella rauhallisemmalla liikunnalla saatavia hyötyjä. Rauhallisempaa liikuntaa tekevä ryhmä käyttää harjoitteluun kaksi kertaa enemmän aikaa kuin kovatehoisen harjoittelun ryhmä, mutta kovatehoinen harjoittelu näyttää kehittävän lihasten suorituskykyä kuitenkin enemmän. Tutkimustulokset osaltaan kyseenalaistavat perinteisiä liikuntasuosituksia.
‒ Perinteisesti suositellaan pitkäkestoista kevyttä liikuntaa. Tutkimuksemme osaltaan tukee väitteitä siitä, että liikunnan teho on merkitsevää, ei pelkästään liikuntaan käytetty aika, Kalliokoski painottaa.
Kalliokoski arvelee, että uusien tutkimusten myötä liikuntasuositukset tulevat muuttumaan niin, että painotetaan entistä enemmän suoritusten tehoa.
‒ En suosittele, että kävelylenkkien kaltaisesta kevyestä liikunnasta pitäisi siirtyä kokonaan intervalliharjoitteluun. Kunnon kannalta olisi kuitenkin parasta ottaa kovatehoista ja lyhytkestoista treeniä rauhallisemman liikunnan tueksi.
Sekä aloittelevan että kovakuntoisemmankin liikkujan tulisi muistaa monipuolinen liikunta. Tavoitteena meillä kaikilla tulisi tietysti olla päivittäinen liikkuminen, mutta jos on aikaa vaikkapa vain kolmeen liikuntasuoritukseen viikossa, niitä ei kannata tehdä aina samalla tavalla. Yksi voi olla rauhallinen pidempi lenkki, toinen tehokkaampi treeni eli esimerkiksi intervallityyppinen harjoitus ja kolmas lihaskuntoharjoittelua vaikkapa kuntosalilla, Kalliokoski suosittelee.
‒ Esimerkiksi työpaikan viikoittainen sählyvuoro toimii hyvänä tehokkaana intervallityyppisenä treeninä, Kalliokoski jatkaa.

Intervallirääkki on tottumattomalle liian rajua

Kalliokoski esittelee polkupyöräergometrin
tuloksia. Eskelisen kierroslukumäärä
putosi 30 sekunnin vedon aikana 200:sta
alle 80:aan kierrokseen minuutissa.

Tutkimuksessa käytetään PET- ja magneettikuvausta lihasten ja sisäelinten aineenvaihdunnan mittaamiseen. Sydänlihaksen osalta PET-kuvista on paljastumassa yllättävä tulos. Kahden viikon tutkimusaikana lihasten kyky käyttää glukoosia näyttää kasvavan, mutta sydämen vastaava kyky pienenevän intervalliharjoitusryhmällä, jopa useita kymmeniä prosentteja.
‒ Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että perinteinen aerobinen harjoittelu parantaa myös sydänlihaksen kykyä käyttää glukoosia ja sen myötä taloudellistaa sydämen työtä. Siksi tämä uusi löydös voisi antaa viitteitä siitä, että erittäin kovatehoinen intervalliharjoitus on huonokuntoisten sydämelle aluksi liian rankka treeni. Lihakset tykkäävät äkillisestä kovastakin rääkistä, mutta sydän välttämättä ei. Sohvaperunoiden pitäisikin aloittaa harjoittelu hiukan kevyemmin, Kalliokoski kertoo.
Tutkimuksessa paljastui myös tutkijat yllättänyt sivutulos: intervalliharjoitteluun osallistuneiden kolesterolitaso putosi merkittävästi jo kahden viikon tutkimusaikana. Liikunnalla on aina tiedetty olevan vaikutusta kolesteroliin, mutta yllättävää oli se, kuinka nopeasti tehokas treeni alkaa alentaa kolesterolitasoa.

Intervallista toivotaan apua kakkostyypin diabetekseen

Seuraavassa tutkimuksessaan ryhmä aikoo tarkkailla kakkostyypin diabeetikkoja hieman kevennetyllä intervalliharjoittelulla.
‒ Tyypin 2 diabeteksessä elimistö kehittää resistenssin insuliinille. Tutkimme seuraavaksi purkaisiko intervalliharjoittelu tätä resistenssia enemmän ja vähemmällä ajankäytöllä kuin perinteinen harjoittelu. Jos näin olisi, se olisi mahtava tulos, kertoo tutkimusryhmän nuorempi jäsen, lääketieteen kandidaatti Joonas Eskelinen, joka kirjoittaa tutkimuksista väitöskirjaa.
Kalliokosken, Hannukaisen ja Eskelisen lisäksi tutkijaryhmän ydinjoukkoon kuuluu toinen väitöskirjaa kirjoittava nuorempi tutkija, lääketieteen kandidaatti Anna Savolainen ja iso joukko Turun yliopiston ja TYKSin tutkijoita sekä yhteistyökumppaneita muista yliopistoista. Tutkimuksen tarkempia tuloksia julkaistaan myöhemmin tänä vuonna.
Teksti ja kuvat: Hannu Aaltonen

***

Olisi mukavaa lukea teidän lukijoiden ajatuksia aiheesta!

Ps: Tämä tyttö on ollut koko päivän enemmän kuin väsynyt ja loman jälkeen liikunnan aloittaminen on ollut takkuisaa, mutta eiköhän tämä tästä. Tuntuu vaan ettei kellojen siirto kesäaikaan yhtään helpottanut elämää. Nyt kuitenkin pää tyynyyn, toivottavasti uni tulee ja väsymys menee pois.

Ps: Ne jotka odottavat lomapostausta, tiedoksi, kyllä sellainen on vielä tulossa. Olen vähän sen kirjoittamista jo alotellutkin. Kuviin olen saanut kuvailut. Lisäks tekeillä on shoppailujen esittelypostaus.
Heheeh, ketä kiinnostaa???

Julkaistu

Kaikenmailman sontaa

Törmäsin pari päivää sitten Facebookin kautta Iltalehdessä kuun alussa julkaistuun artikkeliin, joka on käsittääkseni tiivistelmä/suomennos Guyism.com –sivustolta. Tekstissä kerrotaan kymmenen ruokafaktaa. Artikkelissa ei mulle oikeastaan mitään uutta ja pöyristyttävää. Onpahan vain surullista lukea mitä kaikkea sontaa aterioihin lisätään. Ja saa minut aina vain varmemmaksi tekemästäni valinnasta vältellä valmisruokia ja lisäaineita täynnä olevia tuotteita. Onneksi en myöskään ole pikaruokaloiden vakiokäyttäjä. ”Keskimääräinen pikaruokaravintolan asiakkaan väitetään syövän vuodessa keskimäärin 12 häpykarvaa.” Herää kysymys, mistä helvetistä häpykarvat joutuvat ruokaan? Missä tekemisissä ruoka ja häpykarvat oikein on, ja missä vaiheessa aterian valmistusta? Toisaalta, ruokateollisuudessa nyt tapahtuu ties mitä ilmeisen vastenmielistä, joten ehkäpä ne häpykarvat on lopulta sieltä pienimmästä päästä.

”Oikeat raaka-aineet ovat kalliita. Tämän vuoksi esimerkiksi pirtelön valmistamiseen voidaan käyttää kymmeniä kemiallisia aineita. Niiden avulla mansikkapirtelö saadaan maistumaan mansikalta. Suuhumme saamme marjojen sijaan kuitenkin muun muassa etyyliasetaattia, fenyylialkoholia ja liuottimia.” Ai miten herkullista 🙁
Tietääkö kohta nykyihminen lainkaan miltä maistuu aidoista raaka-aineista valmistettu pirtelö?

Ollaan ostettu avokin kanssa viime aikoina erilaisia luomujuomia, jotka maistuvat alkuperäiselle marjalle/hedelmälle. Usein maku on paljon miedompi mitä kemikaalilitkuissa. Ollaankin monesti pohdittu tunnistaako nykyihmiset miten hyvin alkuperäiset ja luonnolliset maut. Moni on tottunut keinotekoiseen makuun ja se on pelottavaa ja surullista. Itse haluan palata takaisin luonnollisiin aitoihin makuihin.
Ja siksi nykyisin valitsen mahdollisimman vähän keinotekoisia tuotteita.

En ole koskaan ollut mikään hampurilaisten ja pitsojen kuluttaja. Roskaruokalasta ostin kananuketteja useimmiten. Nykyisin nekin ovat mustalla listalla, joutuneet jo  vuosia sitten..
”Kananugetteja valmistetaan menetelmällä jota kutsutaan mekaaniseksi erotteluksi. Se on kustannustehokas tapa erotella lihat luista. Eläinmassa puristetaan erottelijan läpi ja syntynyt vaaleanpunainen tahna puhdistetaan ammoniakilla, maustetaan ja värjätään. Tästä on kyse myös monien muiden lihavalmisteiden valmistuksessa.” Nukettien mustalle listalle joutuminen on siis vaan ja ainoastaan hyvä asia! Ei tätä faktaa lukiessa ala roskaruokahammasta kolottamaan.
”Muun muassa McDonald’s käyttää kananugeteissaan naudanlihaperäisiä lisäaineita. Näillä parannetaan tuotteen makua. Näistä aineista voi kieliä pakkausmaininta ”aromi”.”
No ei ollut yllätyksellistä tietoa tuokaan. Ällöttävää on mitä moskaa meille ihmisille valmistetaan!

Väitetään myös, että esim. 100 grammassa maapähkinävoissa voi olla hyönteisiä 30 siivua. Ehkä hassua, mutta minua ei ällötä nekään niin paljoa kuin nuo kaikenmailman ammoniakit ja muut kemialliset aineet. Eihän hyönteisraadot tokikaan kovin hygienistä kuvaa anna. ”Sellakka on hyönteisperäinen lakka, jota käytetään paitsi huonekalujen ja puun, myös joidenkin karkkien kiillottamiseen. Se on peräisin thaimaalaisesta Kerria lacca- hyönteisestä.” Ei tunnu kovin houkuttelevalta ajatukselta, että siinä mitä syömme on samaa ainetta mitä käytetään huonekalujen kiillotukseen. Ehkä tähän joku voisi sanoa, että onhan kyseessä luonnollinen aine. Onneksi kuitenkin karkkiherkuttelut ovat jääneet hyvin pieneen ja niistäkin yritän hakea aina sen mahdollisimman puhtaan vaihtoehdon.

Monien suosikkijuoma, tuo jumalainen musta Cocacola ei ole koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Ylipäätään en ole koskaan limsoista erityisemmin välittänyt. Limsojen kittaaminen on rajoittunut matkoille tms. Fanta on se kemikaalisotku mitä olen juonut. Ei varmasti Cocista yhtään sen parempi. Kirjoituksessa on nyt kuitenkin mainittu tuo musta herkku. Tölkillisessä on sokeria 10 palan verran. Paljon, öklöttävän paljon, joten imelyyttä tasapainottamaan on joukkoon sujautettu fosforihappoa. NAM-nam!

”Yksittäispakatut sulatejuustoviipaleet voivat sisältää jopa 49 prosenttia erilaisia lisäaineita, kemikaaleja ja aromeja. Jos niitä olisi enemmän, sulatejuustoa ei saisi kutsua juustoksi.” Surullista ja ällöttävää, eikös. Ymmärtääkseni esim. kevytmajoneesissa ei ole mitään alkuperäisiä raaka-aineita mitä majoneesiin tulee, silti se nököttää hyllyssä etiketti loistaen ”majoneesi”. No onhan se kevyt ja ah, niin ”terveellinen” vaihtoehto – ja kissanviikset. Missä se alkuperäisyys ja luonnollisuus onkaan? Voihan kemikaalisonta sentään…

”Pikaruokaravintoloiden lounassalaatteja pidetään rapeina ja raikkaina mahdollisimman pitkään muun muassa kemiallisin keinoin. Viherannokseen saatetaan lisätä propyleeniglykolia, joka voi joillekin aiheuttaa silmä- ja iho-oireita.” Ja taas kuluttajaa kusetetaan! Näyttäähän tuo salaatti tuoreelta ja raikkaalta… Tietysti, jos säilyvyyttä ei paranneltas jouduttaisiin heittämään paljon ruokaa roskiin, mutta voisiko sitä kerrallaan olla hiukan vähemmän tarjolla ja oikeasti tuoreena?

Ja lopuksi kerron konkreettisen esimerkin. Kävin lomalla keskustelun, jossa minulle kerrottiin miten valtavan kokoiseen lihanvalmistussammioon kaadetaan reilut parikymmentä kiloa suolaa ja hivenen pienempi säkillinen lisäaineita. Kyllähän olen tiennyt, että sitä moskaa tungetaan liikaa moneen paikkaan, mutta se konkretisoitui mielikuvaksi miten valkeaa jauhoa kaadetaan ruokaan, jota meille myydään, jonka suutuntumaa on kenties manipuloitu tms. Ei mitenkään herätä positiivisia tuntemuksia.

Tästä voisin paasata maailman tappiin. En ole aikoihin täällä vouhkannutkaan lisäaineista, mutta tuo Iltalehden juttu toi asian jälleen pintaan. Joskus viime kesällä kirjoittelin valmismarinoinneista ja sekään artikkeli ei ruokahaluja nostattanut, minkä pohjalta postaus syntyi. Teksti löytyy 
täältä

Kanarialla ei muuten näkynyt valmismarinadeissa lilluvia broiler-, liha, tai kalapaketteja! Siellä ei ilmeisestikään ole tuota valmismarinadikulttuuria!
Ja meillä on välillä todella vaikeaa löytää tuotetta mihin ei oltaisiin lisätty mitään, ei vettäkään.

Julkaistu

Tunnustuksia

Minun lomaillessa olen saanut ihanan tunnustuksen -blogin kirjoittajalta Iiveltä
Kiitos Iive!

s400/liebster-blog
Liebster tarkoittaa ”rakkain” tai ”rakastettu”, mutta se voi arkoittaa myös suosikkia. Liebster palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille joilla
on alle 200 seuraajaa.

Tunnustuksen säännöt:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikki blogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
Tämä on hieno idea jakaa tunnustuksia, mutta nyt olen hivenen tylsä kun en jaa tätä eteenpäin. Johtuu siitä, että lomani aikana suurin osa on tainnut tämän jo saada. Ja toisekseen tuo linkin lisäys temppuilee, tai on jotenkin muuttunut, enkä jaksa sen kanssa nyt tapella. Mutta suosittelen teitä lukemaan/tutustumaan Hennan ja Karhuttaren blogeihin, sekä vammaisurheilublogiin Kohti Lontoota, jossa kirjoituksia n. kerran viikossa huippuvammaisurheilijoilta.

Ja jos kuvaa ei ole mukana, pahoittelen. Kopioin sen kyllä, mutta ei aavistustakaan onko siirtynyt tähän 🙂
Ainakin ruudunluku pölpöttää kuvatiedostoille tyypillisiä kirjaimia ja numeroita 🙂

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.

No kuten jo edellä totesin, en varma onko palkinto täällä vai ei :D:D
Enkö sitten olekkin ”ihana” blogikamu??? 😛

4. Toivo, että ihmiset, joille lähetit palkinnon, antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen!

On tainnu kiertää jo ja tuskinpa Kohti Lontoota-blogi tällaisista innostuu 😀 Mutta Henna ja Karhutar napatkaa, jos ette ole vielä tähän törmänneet…

Ja toisen tunnustuksen sain
Iiven lisäksi Hiilarihirmulta
Ja Hiilarihirmu anteeksi etten linkitä blogiasi tähän, mutta syy tuolla ylempänä.
Toivottavasti linkin lisäys palaa ennalleen, jotta en joudu niistä kokonaan luopumaan.

s320/one+lovely+blog+award
 
One Lovely Blog Award ” pelisäännöt ”:

1.Kerro linkin kera blogissasi, kuka lahjoitti sinulle tämän awardin.
Hiilarihirmu, kiitos!

2. Kirjoita seitsemän random-faktaa itsestäsi.  
3. Lahjoita tämä sama award 15 parhaalle blogille/bloggaajalle
Ja taaskin olen tylsä enkä ala linkittämään, mutta napatkaa ken tahtoo.

* Mustarastaan kaunis laulu on kevään kohokohtia
* Viime aikoina on herännyt halu mennä kehonkoostumusmittaukseen, mutta lukemat hirvittää
* Pelkään Harmaakuonosta luopumista
* Olen itseäni kohtaan monesti ylikriittinen ja aliarvioin osaamistani, (esiintyi pahiten maalipallourallani)
* Tämä alkuvuosi on ollut täynnänsä positiivisuutta ja energisyyttä – olen herännyt horroksesta tai jostain apeustilasta sosiaaliseen elämään
* Haluaisi päästä uintitekniikkakurssille, joka olisi näkövammaisille (vamma osattaisiin silloin ohjauksessa huomioida paremmin enkä jäisi näkevien kurssilaisten jalkoihin. Ehkä aliarvioin itseäni ja arastelen turhaan)
* Lapsuuden kesiin kuului siili-vieraat takapihallamme, parhaimmillaan niitä oli kerrallaan pihassa 12. Rakastin niiden tuhinaa, mutta koskaan en onnistunut nauhoittamaan sitä läheltä 🙁 Ja sehän tietysti pientä tyttöä harmitti.

Melkeinpä hävettää tämä toteutus, mutta eihän tämä nyt niin vakavaa ole…