Julkaistu

Kuvapostaus istutusten kasvusta

Nämä puutarhakuvat on otettu viime lauantaina, joten viikossa kasvua on tapahtunut huomattavasti. En vaan aikaisemmin saanut kuviin kuvailuja, joten nyt tulee kenties jo vähän ”vanhoja” kuvia, mutta ehkä pilvisestä säästä huolimatta näistäkin pääsee kesäfiilikseen? Edelliset kuvat on itse asiassa otettu istutuksen jälkeen tasan kuukausi sitten ja tuo postaus löytyy
täältä

Näistä maisteltu basillikaa, pinaattia ja ruohosipulia 😀

Ja tässä surullisen kuuluisa herne, joka maistui Harmaakuonollekin

Villirukola on intaantunut huolella ja jo parisen viikkoa kiihtyvällä tahdilla on saanut nautiskella rukolan kesäisestä mausta 😀

Toinen rukola-lajike on kasvanut hitaammin ja harvemmin, mutta sekin alkaa olla syöntimitassaan.

Takapihan raparperi, josta kiisseli keitetty. Jos tiedätte hyviä raparperiohjeita, laittakaa kommentteihin.

Ja puu

Julkaistu

Pohjalaistunnelmista mökkifiilistelyyn

Viikonloppuna Etelä-pohjanmaalaiset ”valtasivat” senaatintorin ja sen ympäristöä. Perjantaina vietettiin kaverini kanssa miellyttävä iltapäivä Pohjanmaa-tunnelmissa. Kävimme kuuntelemassa (en todellakaan ole mikään runoihminen, runojen ystävä) Arto Juurakon lausumana itsensä kirjoittamia pohjalaisia rakkausrunoja miesnäkökulmasta. Ne olivat hyviä, viihdyttäviä, hauskoja 😀 Vajaa tunti hujahti nopsaan. Artolla itsellään on miellyttävä ääni, joten hänen lausuntaansa ja jutustelua muutoinkin oli miellyttävää kuunnella.
Torialueella oli pohjalaisia yrittäjiä. Tutustuimme puusta valmistettuihin lahjakelloihin, puisiin talousvälineisiin, keramiikkatöihin, tekstiileihin jne. Paljon ihania juttuja, mutta kun ei tarvelistalla ollut oikein mitään. Ruokapuolta on kuitenkin hehkutettava. Ostin ilmajokelaiselta yritykseltä herkullista hirvimakkaraa ja lammasnakkeja. Maistelimme herkullisia leipiä, jotka oli aamuvarhaisella valmistettuja.
Ja ostin savusaunassa savustettua savupalvia, nam!!! Lavalla pyöri koko ajan erilaisia esityksiä.
Tuolloin perjantaina alkuillasta oli niin lämmin, että istuimme aterialla ulkona. Ateria koostui keitetyistä kananmunista tuoreella leivällä, jossa myös oman maan rukolaa. Sitä on ihan hirviästi, kohta hukun siihen. Grillattiin lihaisaa makkaraa. Ruokaan ei sen enempää jaksettu sillä kertaa panostaa.  Punaviiniä nautimme, sillä tarjouksemme mökistä, jota viime keskiviikkona olimme katsomassa oli mennyt läpi. Aterian jälkiruokaosuus jatkui sisällä illan viilenemisen vuoksi. Teen kanssa pohjalaiset kampaviinerit Ja yöllä aikas pahat levottomat jalat-oireet. Ehkä pitäisi vihdoin oppia ja lukea läksynsä kunnolla 😛  😀
Viikonloppu meni oikeastaan fiilistelyyn, sillä teimme mökistä tarjouksen, jota olimme viime viikolla katsomassa. Mökki oli niin hyvä ja edullinen, että kovin pitkään ei uskaltanut jäädä asiaa miettimään. Ja viikonlopulle olikin kuulemma sovittu useita näyttöjä. Tarjouksemme meni kuitenkin läpi ja tulevana keskiviikkona tehdään kaupat. Nyt on kova hinku päästä mökille touhuamaan, laittamaan pihaa, ostamaan mökkitarpeistoa jne. Eilen mm. tilasin Hyvinvoinnin tavaratalosta ekologisia pesuaineita ja hyttyskarkottimia, tutkailin palo- ja häkävaroitin valikoimaa turvakauppa.comista ja joltain apteekki-sivuilta ensiapulaukkujen sisältöjä. Avokin etsinnät olikin paljon miehisemmät: pihatyökaluja, puuklabeja jne. Tänään kun oltiin kiropraktikolla, kiropraktikolta ei kuitenkaan pahemmin huutia saatu koneella istumisesta. Molempien yläselät oli yllättävän hyvässä kunnossa.  Pahempikin tilanne on joskus ollut.
Mökille on tehty lopputarkistus 2001. Sen on rakentanut myyjäpariskunnan mies itse höyläten hirret paikan päällä. Ja jykevää hirttä olikin käytetty. Ikkunoissa 3-kertainen lasi, ovet kaksinkertaiset, juokseva vesi niin keittiössä kuin saunatilassakin, oma porakaivo, sähkö-wc, tupa, pieni makuuhuone. Neliöitä 52. Pihapiirissä villiintynyttä luontoa 😀 ja pieni lampi, jossa laituri. Lammen läheisyydessä kasvimaa, josta pongattiin ainakin raparperit ja marjapensaita. Pihapiirissä vielä liiteri ja puusee. Mökin edustalla pieni terassi, jonka laudat vähän irrallaan. Pientä julkisivuremppaa, terassin uusimista, siivousta, pihatöitä on luvassa. Onneksi kaikkea ei tarvitse kerralla saada valmiiksi.
Kerrankin voi sanoa, että meillä oli hyvä tuuri, sillä näinkin läheltä kuin Mäntsälästä mökin löytyminen tuohon hintaan, on jo onnenpotku.
                             Onneksi Aa huomasi sen maanantaina mökkejä selatessamme
Onneksi oltiin ensinmäiset katsojat
onneksi emme jahkanneet liikaa
Jos olisimme miettineet viikonlopun yli, tod.näk. luu olis jääny siitä käteen. Järven rantaa, jota himoitsin en saanut, sain pienen lammen, jossa voi kuitenkin uida. Voin olla tyytyväinen. Ja on mieletöntä seurata avokin intoa asiasta. Kun on maalta kotoisin, kaipaa omaa rauhaa, luontoa ympärilleen. Nyt avokki saa oman rauhoittumisen paikkansa.
Ja kun löysimme mökin edullisesti, saatoin tehdä tandemkaupatkin hyvällä omalla tunnolla loppuun. Ja tuo ferrarin punainen pyörä muutti meille lauantaina. Nyt se jököttää varastossa ja mulla hirmuiset ajohalut. Olen yrittänyt ”kylvää” ympärilleni kaikkialle sanomaa pilottitarpeesta. Moni, joka asuu kauempana olisi mielellään lähtenyt ajelemaan, mutta välimatka on liian iso.
Mutta rummutus jatkuu, joten enköhän polkemaan pääse mahd. pian!!!
Eilen sen kaiken tietokoneella kökkimisen lomassa kävimme toki Harmaakuonon kanssa kävelemässä ja avokin kanssa istuimme takapihalla broilersalaattia syöden ja iltapäiväteestä nauttien. Ja ette arvaa missä keskustelun aiheet pyörivät 😉
Julkaistu

Tuleva onnellinen tandemin omistaja

Kävin reilun vuorokauden melkoisen taistelun itseni kanssa ostaa vai ei tandempyörä, jota pääsin kokeilemaan, ja joka oli säädetty mulle sopivaksi. Pyörä on aika kaukana sunnuntaiajelupyörästä ja se näkyy hinnassakin.

Olen vuosia haaveillut omasta tandemista, mutta se on jäänyt hankkimatta yleensä rahan puutteesta, mutta viime kesänä myös saatavuusongelmista johtuen. Pääsin ajamaan yhtä mahdollista pyörää loppukesästä, mutta sitä ei alkusyksystä enään saanut maahantuontiongelmien vuoksi. Pyörä oli ihan ok. ja ehkä jopa riittävä ajokykyihini nähden. Nyt kuitenkin otin yhteyttä pyöräilijäystäväni suosittelemaan pyöräliikkeeseen ja näin pääsin testaamaan pyörää, joka oli minun mitoille fiksattu. Pyörä oli hyvin kaukana ”sunnuntaiajelupyörästä”. Se oli proo! Avustajani ei erityisemmin pyörästä pitänyt koeajon perusteella johtuen tottumuksesta ”sunnuntaipyöriin”. Itse kuitenkin pidin. Hinta hirvitti/hirvittää. Olen pyörittänyt asiaa joka suuntaan. Myyjäsanoi mielestäni hyvin ”Liikumme, jotta voisimme hyvin ja jopa paremmin ja se vaatii oikeanlaiset välineet”. Tarkoittaen esim. pyöräilyssä pyörän oikeanlaisia säätöjä tms. Asiakassuhde ei pääty siihen, että pyörä on minulla ja rahat firmalla. Tarkoitus on 200 ajokilsan jälkeen huoltaa pyörä ja korjata tarvittavat säädöt, jos kroppa kipeytyy ajoasennosta johtuen.  Ja jatkossa tarvittaessa huoltoa huolto voidaan tulla tekemään kotiin. Tandemin siirto muuta kuin ajamalla on sen ison koon vuoksi hiukan haasteellista.

Jos ostan pyörän ns. markettiversiona, se on jonkin standardin mukanen, ei yksilöllisesti säädetty/koottu. Huolto tapahtuu miten tapahtuu… Entä jos jokin osa hajoaa, saanko uuden vai tuleeko eteen maahantuontivaikeudet?

Entäs, pääsenkö ajamaan niin paljon, että tuollainen proo-malli kannattaa ostaa??? Siinä on iso ja askarruttava kysymys. Kallista pyörää ei kyllä varastossa seisoteta.
Mutta jos innostun ja löydän vielä innokkaan pilotin ajelemaan kanssani pitkiäkin ja vauhdikkaampiakin lenkkejä. (kunhan ensin pyöräilykunto kasvaiskin, vois haaveilla niistä). Ei ehkä pitäisi mennä asioiden edelle..

Mua odottaa mun mitoille fiksattu pyörä viimesiä silauksia vaille valmiina…
Jatkanko etsimistä vai ostanko?

Lukijat, OSTAN!
Nyt kun on mahdollista miksi en tekisi unelmistani totta?

Ja niinpä taisteluni taisteltuani laitoin myyjälle ostopäätösviestin.
Olen ehkä hullu, mutta…

Nyt etsimään pilotteja, joten jos innokkaita löytyy, viesteilkää ihmeessä!
Aikasempaa ajokokemusta tandemilla ei tarvitse olla eikä tarvitse sitoutua mihinkään.
Mutta, ajokavereita kaipailen!

Julkaistu

Mustaa oksennusta rapies-rokotteen jälkeen – sydän oli ratketa pelosta

Tänään sydämeni oli pysähtyä ja olin jo varma, että menetän tuon
rakkaan Harmaakuonon, mutta tarinalla on onneksi paljon onnellisempi
loppu.

Harmaakuonolla oli aika rokotukseen ja yleiseen terveystarkastukseen
opaskoulun eläinlääkärille. Tuo harmaakuonoinen herra käyttäytyi kuten
aina lääkärissä käydessä, energisenä, vähän stressaten. Kerroin
kuulumiset ja koiran terveydentilaa katsottiin. Vaikutelma: virkeä 11
ikävuotta lähentelevä energinen herra. Sydän-äänet normaalit ja paino sopiva.
Rabies-rokote niskaan, punnitus ja rentoa rupattelua vielä ennen pois
lähtöä.
Harmaakuonolla olikin kiirus päästä pois liian steriilistä paikasta 😀

Emme kotimatkalla päässeet kovinkaan kauas kun koira alkoi oksentamaanauton jalkatilaan.
Siinä likaantui omat housunikin. Kovasti koira yritti yrpätä oven viereen ja varmasti olisi syöksynyt ulos, jos olisi päässyt. Paniikki nosti päätään ja pelko rokotteen aiheuttamasta vastareaktiosta hiipi kauhuna mieleen.
Käännyimme takaisin koululle ja pihaan päästyä oksentelu jatkui.

Kävellessämme ovelle valjaissa tuntui nytkähdys, kuului
kops ja koira lyyhähti maahan
Ei noussut parilla kehotuksella
Nousi ylös hetkeksi kopsahtaakseen takaisin
Lääkäri Lena ja koulun kennelpäällikkö Vesa tulivat paikalle
ja he saivat Harmaakuonon kävelemään sisään.
Äänensävyt oli vakavia ja oma oloni hirveä.
Vesa tuli sanomaan, että kyydin  kannattaa lähteä ja mun tulla sisälle.
Jäin hoitamaan maksun Vesan mennessä Lenan avuksi sisälle.
Hetken ehdin seisomaan pihapiirissä sydän pelkoa täynnä. Mietin jo kaiken mahdollisen noina hetkinä ja tunsin miten käteni vapisivat.

Päästyäni sisälle lääkäri kysyi onko Harmaakuono voinut syödä kahvinpuruja.
No ei kai ihan mahdottomuus, mutta… ei herra roskiksia ole
dyykkaillut – ainakaan ennen.
Lena ja Vesa pohtivat mitä musta voisi muuta olla.  Herra nimittäin yrppäsi mustaa oksennusta. Mulla välähti
”voisiko se olla multaa”. KYLLÄ!
Parvekkeella on viljelyksiä joihin viime kesänä koira ei koskenut. Nyt
uutena oli hernettä. Soitin avustajalle (oli meillä), että onko hernepurkilla
käyty tonkimassa ja olihan siellä tongittu. Ilmeisesti herneensiemenet on pitäny kaivaa parempiin suihin 🙂

Helpottavaa, kyse ei ehkä sittenkään rokotteen aiheuttamasta
reaktiosta Asiasta haluttiin kuitenkin saada varmuus.

Harmaakuono alkoi vastaamaan hännän heilutuksin ja katsein lääkärin
jutteluun. Jäimme tarkkailtavaksi koululle. Vietimme reilun tunnin koulun henkilökunnan taukotilassa.  Koira sai tuoretta vettä, jota se alkoikin ahnaasti juomaan. Vielä tuli pienet mustat yrpät,
mutta koiran kunto kohosi.
Jos olisi käynyt toisin, koiralle olisi laitettu kanyylin kautta
nestettä, jotta oltaisiin valmiudessa, jos elimistö olisi rokotteesta
alkanut romahtamaan. Pelottava ajatuskin. Onneksi nuo rokotteiden vastareaktiot ovat harvinaisia.

Jäin huoneeseen Harmaakuonon kanssa. Poitsu lepäili ja heilutti häntää
jutellessani sille. Lena ja Vesa jatkoivat koira-asiakkaiden
vastaanottoa käyden katsomassa meitä usein. Koska koiran olo selvästi koheni omakin olo alkoi helpottua.

Ja pianpa Harmaakuono jo lähti vastaan Lenan tullessa ovesta. Terävä koiran ilme ja iloisuus olivat palanneet.
Seurailimme tilannetta vielä jonkin aikaa ennen kuin saimme luvan
lähteä kotiin.

Onneksi kyse oli mullan mussutuksesta eikä rokotteen vastareaktiosta!
Hernepurkki nostettiin pöydälle. Jospa jatkossa hernettä ei tarvitsisi
enään kaivella…

Jälleen kerran tajuaa sen miten arvokas, rakas tuo nelitassu onkaan,
miten suurta apua se on antanut liikkumiseen. Ja se että se on
opaskoira ei jää siihen. Harmaakuono on niin paljon muutakin kuin
apuri. YSTÄVÄ!!!

Kotiuduttuamme poitsu on lepäillyt ja syönyt riisiä. Minä istunut
lattialla silitellen, taputellen kiitollisena tapahtumien onnellisesta
lopusta.

Julkaistu

Show Must Go On

En ole taitava hehkuttamaan kirjoja, esityksiä tms, mutta on ihan pakko yrittää…

Kävimme nimittäin lauantai-iltana katsomassa
Musiikkiteatteri Koitossa
 Show Must Go On -musikaalia, jonka aikana kuulimme Queenin hitit
Bohemian Rhapsodysta Show Must Go Oniin.

Pääosassa nähtiin Kimmo Blom. Muissa rooleissa Marika Krook, Tatu Siivonen, Jukka Mänty-Sorvari, Jussi Ojanen, Tero Tanhuanpää, Mika Räinä. Ohjauksesta vastasi Petri Lairikko, ja kapellimestarina toimi Mikko Kangasjärvi. Musikaalin on kirjoittanut Katariina
Leino

Musikaali kertoi kahdesta bändistä, Queenista ja suomalaisesta bändistä, jonka johtohahmo halusi olla kuin Queenin kuulu artisti. Kuuluisiksi haluttiin tulla hinnalla millä hyvänsä. Musiikkiesitykset olivat huippuluokkaa. Ei ole pikkujuttu hypätä Queenin saappaisiin, mutta esityksessä siitä suoriuduttiin loistavasti.  Jos tulee mahdollisuus mennä katsomaan, suosittelen. Koitolla on myös esitykset monista muistakin tunnetuista artisteista ja bändeistä.
Ihastuin ja haluan kyllä nähdä heidän muitakin musikaalejaan.

Ennen musikaalia kävimme ruokailemassa turkkilaisessa. Alkupalaksi maistelimme erilaisia turkkilaisia herkullisia tahnoja ja pääruokana söin falafeleja, jotka ei olleet kovin erikoisia. Maistuivat liikaa käristetylle. Äh, en osaa selittää. Jälkkäriksi suusta sujahti jäätelöä ja banaania.  Mukava ilta kaikenkaikkiaan ystävämme synttäreitä vietellen.

Muuten viikonloppu sujui hyvin rauhallisesti hivenen ulkoillen ja oleskellen. Pesimme pyykkiä, sillä saimme pyykkikoneen kuntoon. Hihna oli hypännyt pois paikaltaan ja sen korjaaminen onnistui kotiporukalla, joten kulujakaan ei tullut. Pyykin pesustakin voi siis nauttia 😀

Ja tänään tehtiin LÖYTÖ, jota keskiviikkona mennään katsomaan
– mökki Mäntsälän saaressa
Hinta on niin edullinen, että mietityttää mikä vikana, mutta kuvien perusteella ja kuvauksien perusteella mökki voisi olla meidän, jos…
JÄNNITTÄÄ!!!
Nyt vaan jalat maassa ettei tule pettymystä!

Tandem-asiakin edistyy. Testattavaan pyörään joitain fiksauksia ja sitten kokeilu, kenties päätös ja…
Huih… Nyt tapahtuu niin paljon samaan aikaan, että hirvittää 😀

Niin, mitäs mun elämäntapaprojektille kuuluu?
Paino huitelee 68-69 välissä,
vessattaa ja nälättää koko ajan 😀
Liikuntaa tällä hetkellä liian vähän.
Ei ehkä kovin hyvä pikatiivistys, mutta
PROJEKTI jatkuu koko ajan
aikken siitä täällä ole viime aikoina juuri kirjoittanutkaan 😀

Julkaistu

Mökkikuume

Kevättalven ja kevään aikana on mieliimme hiipinyt kuin varkain ajatus omasta mökistä ja yht’äkkiä asia ei enään ollutkaan kaukaista haaveilua vaan muuttui todelliseksi etsimiseksi. Kuten varmasti arvaattekin täällä Pk-seudun lähialueilla mökkien hinnat ovat huikeita. Mökistä omalla rannalla on oikeastaan aika turhaa haaveilla – ainakaan meidän budjetillamme. Mökin pitäisi kuitenkin olla suht helposti saavutettavissa, koska emme voi hypätä auton rattiin ja ajaa mökille viikonloppua viettämään. Ja haluamme paikan, jossa voisimme vuoden mittaan käydäuseammin kuin kerran pari vuodessa. Ei siis välttämättä helppo yhtälö; mökki läheltä sopivaan hintaan.

Etuovesta, Oikotieltä ja Jokakoti.fi -sivuilta selatessa hommaa hidastaa ruudunluku. Sivut ovat raskaat ja hitaat ruudunluvun kanssa ja eihän me kuvia nähdä katsoa. Teksteistä saa usein ihan väärän mielikuvan. Onneksi Aa on asiasta innostunut ja on ollut meille isona apuna projektissamme.  Ollaan käyty katsomassa toukokuun aikana kuutta mökkiä ja ens viikolla mennään varmaankin taas. Pikkuhiljaa alkaa hahmottumaan mitä budjetillamme on mahdollisuus saada ja mistä. On selkeästi alueita missä sijainti nostaa hintaa, vaikka mökki itsessään ei olisi kovin hyväkuntoinenkaan.

Tämän kuukauden aikana tunteet ovat vaihdelleet hirmuisesti valtavasta innostuksesta turhautumiseen. Keskiviikkona kävimme Siuntiossa Lohjan lähellä. Etukäteiskuvitelmat oli aivan muuta mitä näimme. Pettymys ja turhautuminen oli suuret. Avokki sinnikkäästi kotiuduttuamme istui tietokoneelle nettiä selaamaan mun harmitellessa näkökyvyn puutetta. Se kun helpottais aika paljon asiaa. No nyt on taas muutama uusi kohde katsottuna, joten projekti jatkuu ja uskotaan sen sopivan vielä löytyvän. Itse rakastan uimista, joten oma ranta olisi enemmän kuin ihanaa, mutta pätäkkääkin pitäisi olla satojatuhansia (alle 200.000 ei juuri tarvii haaveilla, mieluiten puhutaan 350-500 tuhannesta, joten…), joten sellaiset haaveet joutuu unohtamaan. Elättelen vielä toivetta siitä, että uintimahdollisuus olisi kävelymatkan päässä, tai jos vaan oikea kohde on vielä löytymättä 😀

Taisin kirjoittaa viime kesänä täälläkin haaveesta hankkia oma tandempyörä. Noh se jäi hankkimatta. Nyt kevään tullen olen asiaan jälleen herännyt ja tänään soitinkin asian tiimoilta puhelun, joten asia on etenemässä. Ehkä olen hankinnan jälkeen vararikon partaalla, mutta on asia mistä olen aika-ajoin haaveillut jo vuosia. On siis aika toteuttamisen 😀 Ehkä halua pyöräilyyn nostattaa sekin tosiasia etten kesähelteellä pääse Harmaakuonon kanssa lenkkeilemään toivotulla tavalla. No tuo tandem vaatii kyllä myös kaverin. Yksin se ei oikein onnistu 😀 Ehkä kuitenkin pilotteja löytyy – ainakin toivon niin.

Kuinka moni muistaa tv-sarjan Häräntappoase, joka on tehty Härkösen saman nimisen kirjan pohjalta? Löysin sarjan c-kasetille tallennettuna eilisiltana ja jämähdin seuraamaan sitä samalla kun siirsin sen tietokoneelle. Muistan kun sarja tuli telkkarista 80-luvun lopulla ja se upposi muhun täysillä, vaikka en varmasti silloin vielä kaikkea siitä ymmärtänytkään. Ehkä juuri se tekikin siitä niin kiehtovan ja hyvän 😀 Olen sarjan nähnyt toki senkin jälkeen ja saanut tuon hieman erikoisesti tallennetun versionkin.
Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea vielä tuolta kasettien syövereistä löydänkään.

Tänään napsastiin ensinmmäiset rukolat salaattiin ja pinaatit täytettyihin munakoisoihin, joten omien hyötykasvien käyttö on aloitettu. Tuo villirukola on ryöpsähtänyt ja kasvaa hurjasti, on hyvää ja kuulemma myös hyvän näköistäkin. Oma ruohosipuli maistui myös herkulliselta kun toissa päivänä lyhensin sitä ja samalla ahnehdin leikkaamani pätkät masuun 😀 Jälkkärinä nautiskelimme munakoisojen jälkeen raparperikiisseliä. Sokeria laitettiin vähemmän kuin ohjeessa ja pohdittiinkin kiisselin olevan raikas välipala mutta ei jälkkäriksi tarpeeksi makea 😀 Itse asiassa voisinkin kiisseliä ottaa pienen kupillisen iltapalaksi, vai pitäisiköhän kirjoittaa – yöpalaksi 🙂

Olen haaveillut omasta kasvimaasta mökkimme pihaan. Haluaisin sinne vaikka mitä ihanaa herkkua 😀 No ensiksi pitää löytää sopiva mökki! Sitten voikin päästää haaveet valloilleen ja alkaa toteuttamaan niitä.

Julkaistu

Historian siipien havinaa c-kasettien muodossa

Huh, vihdoin eilen saatoin huokasta, sillä olen taistellut enempi vähempi lähes päivittäin parisen viikkoa tietokoneohjelman kanssa, jolla voi muokata äänitiedostoja tms. En edes tiedä mitä kaikkea hienoa ohjelmalla (Audacity 2.0) voi tehdä. Itse käytän sitä lähinnä c-kasettien sisällön siirtämiseen tietokoneelle. Nuo kasettien sisällöt haluan tallettaa mp3-muotoon ja se vaatii Audacityyn mp3-muotoon muuttavan ohjelman ja Lame on sellainen. Kappas, taitoni ei riittänyt ”yhdistämään” ohjelmia, en tajunnut tallentaa oikeaan paikkaan Lamen tiettyä tiedostoa. Onneksi sain eilisaamuna ystävältäni selkeät ohjeet ja tiedoston liitteenä, joten homma alkoi vihdoin vörkkimään. Mutta nälkä kasvoi syödessä, haluan oppia editoimaan äänikuvia, jotka ovat digisanelimellani olumpuksella nauhotettuja, ja joissa on ylimääräisiä pätkiä ja epäonnistuneita kohtia, jotka voisi poistaa äänitteestä surutta. Taistelin eilisillan asian parissa lopputuloksena koko tiedoston katoaminen. Yritin leikata haluamani pätkät pois, mutta samalla katosi nekin mitä halusin jäljelle jättää. Noh, onneksi alkuperäinen tiedosto on visusti tallessa, joten suurtakaan vahinkoa ei tapahtunut. Mua vaan turhautti ja turhauttaa.
Joka tapauksessa c-kasettien maailmaan hyppääminen on varsin kiehtovaa ja sykähdyttävää. Edelleen harmittaa tosi paljon viime syksyisen kovalevyn hajoamisen yhteydessä menettämäni nauhotteet, mutta tyhmyydestään saa kärsiä. Opinpahan jatkossa tekemään kaikesta tärkeästä (oli sitten tunnearvoltaan tai asialtaan) varmuuskopioinnit.
”Aarteitani” selatessani surkuttelin mm. ettei Yle ole digitoinut vanhoja, huippuhyviä kuunnelmiaan ja pistänyt vaikkapa myyntiin niitä. Tokihan Yle-Shopista saa Knalleja ja Nokineniä ja uusimmista ainakin Täällä pohjantähden alla. Mutta niin monta muutakin hyvää kuunnelmaa on tehty. Eilen unohduin kuuntelemaan Juha Lehtisen meriseikkailua Atlantic Unicornia sekä toissailtana sarjakuvanakin tunnetun Tintin seikkailuja.Kuunnelmista suosikkejani on ehdottomasti Matti Yrjänä Joensuun Timo Harjunpää –romaanien pohjalta tehdyt kuunnelmat. Petteri Sallinen on juuri sellainen kuin Timo Harjunpään kirjojen perusteella kuvittelen olevan. Näihin kuunnelmiin voi palata aina uudelleen ja uudelleen kuten myös James Folletin Maata etsimässä-kuunnelmaankin.  
Kyllähän netistä jonkin verran kuunnelmiakin löytyy, mutta olisi ihanaa kun ne olisi myös oikeasti laillisesti saatavissa. No onneksi omista c-kaseteista niitä löytyy useampia ja siirtämällä ne koneelleni ne säilyvät vielä pitkään.
Lukijat, kertokaa millainen suhde teillä on ollut kuunnelmiin!
 
Jos kuunnelmat  sykähdyttävät niin kyllä sydän hyppii rinnassa ja pna leviää kasvoille kun nauhurista alkaa kuulumaan teini-ikäisen Hepan hölinöitä 😀 Olen lapsesta saakka nauhotellut paljon ja vasta toisellakymmenellä ymmärtänyt myös säästää niitä. Valitettavan moni nauhoitus on tuhottu ennen teinivaihetta. En tiedä kestäisinkökään kuulla omia leikkejäni alle 10v, huoh…
Silti soisin jotain niistäkin olevan tallessa. Nuo yläasteen ajan nauhotukset ovat kyllä aika järkyttäviä, mutta ei niitä voi roskiinkaan heittää. Kauhulla odotan mitä kaikkea unohtunutta tuolta laatikosta vielä löydänkään…

Julkaistu

Reippailemassa Naisten kympillä

Mukissa luomuvihreää teetä ja herkkuna luomutummasuklaariisikakku
Ulkoa kantautuu lintujen viserrys
Olo on hivenen uupunut, mutta onnellinen.
Viikonloppu on tarjonnut parastaan sään puolesta. Lämpöä ja aurinkoa. Eilen istuimme iltapäivällä pihakeinussa nautiskellen makeuttamattomasta mansikkamehusta. Illalla grillattiin ja nautittiin ateria ja iltatee takapihalla. 
Päivällä aikasemmin piipahdin Rautatien torilla ja ehdottomasti pikavisiitin mielenkiintoisin paikka oli piste, jossa olivat mm. Ekolo ja Makumaku myymässä luomuherkkujaan. Oppaani ei ollut kovin innokas eikä tuotteista juuri mitään tiennyt. Ostin jälkkäriksi meille raakasuklaakarpalopatukat sekä luomulimua kaksi pulloa kolmella eurolla, normaalisti yksi maksaa jo sen reilut kaksi euroa. Makumakulta ostin purkin ihanalle maistuvia palloja, joiden sisällä vuohenjuustoa. Niitä voisi ehkä verrata juustopalloihin mitä marketeissa myydään. Toisena makuna oli sinihomejuusto. Myynnissä olevista tuotteista osaa sai maistella ja se oli ihanaa. Kaisaniemen puistossa ei käyty ollenkaan, jossa Mailma kylässä –festareiden päänäyttämö käsittääkseni oli.
Piipahdettiin myös Narinkkatorilla, jossa oli kolmen päivän Italia-tapahtuma. Ostokseni tein kaverini miehen maahantuontifirmasta. Juustoja sai maistella ja niistä olisin voinut ostaa joka ikisen 😀 Ostin kuitenkin kahta erilaista juustoa, valkosipuliöljysalaatinkastiketta, salamipötkylän avokille, päärynähilloa juustolle. Ai-ai… Saimme kaupan päälle mansikkaiset jäähilejuomat. Kaikille näille oli italialaiset nimet, mutta arvatkaa vaan muistanko niitä ja lukemaankaan kun en tähän hätään niitä voi, niin kertomus ontuu siltä osin. Torialueella oli elintarvikkeiden lisäksi italialaista käsityötä ja vanhaa musiikkia, joka tuli tosin kaijuttimista.
Tänään lämpimästä säästä saimme nauttia Naisten kympillä, jonne lähdin pitkäaikaisen asiakkaani kanssa, jonka kanssa ollaan alettu olemaan myös muuten tekemisissä. Ihana ihminen! Tarkoituksenamme oli lähteä lähdössä kolme, eli kuntokävelijät. Ryhmä oli iso, joten meidät jaettiin kahteen ja takana olevat lähdimme kävelijöiden kanssa. Lähdöalueella oli vähän ahdistavaa matelua, mutta onneksi päästiin oikeasti reippailemaankin. Kävelimme matkan n. 1 h 50 min. Vauhti ei ihan huima ollut, rahkeita olisi ollut kävellä kovempaakin, mutta ihmisiä oli niin paljon joka puolen, että välillä oli pakko himmailla. Ja mitä pidemmälle matka eteni, sitä vilkkaammin tossu alkoi kulkemaan. Ohitimme paljon ihmisiä. En väitä etteikö meitäkin oltaisiin ohiteltu, mutta ohitimme itsekin tosi paljon 😀 Hassua oli kävellä Helsingin kaduilla pitkin autoteitä, ratikat seisoivat ja odottivat, että kauhea akkalauma menisi pois tieltä 😀 No koko matka ei näin vapaata kulkemista ollut, jouduimme mekin odottamaan ja antamaan autoille tietä 😀
En muista milloin olisin kävellyt yhtäsoittoa kymmenen kilsaa ihmisopastuksessa. Etukäteen vähän jännitin mitä siitä tulee, mutta hyvin sujui. Olen tottunut pitkät lenkkimatkat kulkemaan koiran kanssa. Harmaakuonolle olisi kuitenkin ollut aivan liian kuuma ja aivan hirveästi liikaa ihmisiä. Koiran stressin määrällä ei olisi ollut rajoja ja siihen vielä lämpö, joten tein fiksusti jättämällä Harmaakuonon kotiin.
Maaliin päästyämme saimme kassit missä kasa esitteitä ja pientä krääsää. Ruokapisteestä saimme hakea kassiin palautusjuomaa, jogurttia, kiisseliä, kanasalaattia tms. Mikään tuotteista ei saanut suuremmin pisteitäni. Kanasalaatin kiskasin ystävien luona, jossa kävimme pesemässä pyykkiä. Olipahan melkoista, mutta sainpahan hiukan vatsan täytettä.
Treffasin myös maaliin tulon jälkeen ystävääni, jonka kanssa vielä käveltiin rautatieasemalle reilun kilsan matkan, joten liikuttua tänään on tullut mukavasti. Mun kävellessä avokki oli kuntoillut yli kahden tunnin treenin raudan parissa, joten tästä on hyvä jatkaa.
Saas nähdä jatkuuko päivän liikkumiset yötä myötä, sillä avokki tuli juuri Harmaakuonon kanssa ulkoa. Herra oli tehnyt neljät ripulit!!!
Julkaistu

Pime Cafe – koe kahvi/teehetki pimeässä

Lauantaina 26.5. klo 12-17
Pime Cafe
osoitteessa Pengerkatu 11 A
Talon pihassa pihakirppis sekä mehua ja makkaraa.

Pime Cafen tarjoilijat ovat näkövammaisia ja tila, jossa kahvio pidetään on täysin pimeä. On elämys heittäytyä pimeässä näkövammaisen opastettavaksi, kokea kahvin kaatamista termarista, vaihtaa kokemuksia muiden kanssa täysin pimeässä.

Suosittelen kaikkia kokeilemaan, jotka täällä Pk-seudulla liikkuvat lauantaina. Pengerkatuhan sijaitsee Kalliossa.

Itse haluaisin tuolloin lauantaina piipahtaa Mailma kylässä -tapahtumassa, joka levittäytyy Kaisaniemen puiston ja Rautatien torin ympäristöön viikonloppuna. Nyt koetan etsiskellä kaveria tapahtumaan ja jos kaveri haluaisi käydä Pime cafessa, voisin lähteä seuraksi. Saas nähdä miten käy.

Tällaisina hetkinä tämä sokeus harmittaa. Olis tapahtuma, joka kiinnostaisi, mutta kaveri puuttuu.
Ei kuitenkaan masennuta vaan katotaan josko joku vielä innostuisi.
Jos teistä lukijoista joku innostui joko Mailma kylässä -tapahtumasta tai tuosta Pime Cafesta ja kaipaisi seuraa (tai jopa molemmista), viestiä sähköpostiini.
Lähden mielelläni kahvilaan rohkasijaksi ja kaveriksi.

Minusta olisi muuten aivan ihanaa joskus järjestää blogimiitin yhteyteen tuo Pime Cafe. En tiedä haluaisiko sinne kukaan tulla, mutta musta olisi vaan mahtavaa tarjota elämys bloggaajille!

Julkaistu

Kopoti-kopoti – ihanaa on ratsastaa

Koin jälleen suurta iloa ja onnistumisen tunnetta hevosen selässä 😀
Ratsastin samalla hepalla kuin pari viikkoa sitten. Mentiin ensin puolisen tuntia kentällä ja sen jälkeen tunnin verran maastossa. Nyt sain ohjausta ratsastusasentoon ja leuan nosto ylös toi paremman ryhdin; selkä suoristui ja istunta pysyi paremmin kasassa. Ja mikä parasta hevonenkin liikkui rivakammin. En ole koskaan aiemmin mennyt niin pitkiä tölttipätkiä itsekseni kuin tänään!!! Ja vitsi miten ihanalta se tuntui. Nautin!

Sain hevosen tölttäämään kivasti jo kentällä, mutta myös maastossa. Etukäteen jännitin miten selviän hevosen pyrkiessä laiduntamaan ratsastuspolun vieriltä  vihreitä herkkuja, mutta onnistuin pitämään kaverin aisoissa. Muutenkin tunsin hevosen kanssa löytäneeni jotain… jotain sellaista yhdessä tekemisen meininkiä; se kuunteli mua, se toimi kuten pyysin. Ehkä taas opin kroppaani käyttämään paremmin ja pitämään ryhdikkäämmän ratsastusasennon ja se auttaa hevosen kuulolla pysymiseenkin.

Vaellusosuudella pääsin laukkaamaan ylämäkeen ja sydän hakkasi riemusta naaman loistaessa kuin Hangon keksi 😀 Vetäjä ratsasti edessä ja hehkutti mäkeä laukatessamme ja ystäväni kannusti takana. Tultiin koko mäki laukaten. Pidin onnellisena harjasta kiinni ja nautin.

Kokeiltiin loppumatkasta vielä uudestaankin laukkaa, mutta hevosen rytmi sekosi… Oli pitkä laukkamäki, jossa paljon mutkia, joten sovimme, että mennään töltillä viimesen mäen alkuun ja loppu laukaten. Muut laukkasivat koko matkan. Noh, töltissä hevoseni päättikin siirtyä ”ohituskaistalle”, josta päästiin toki oikealle polulle takaisin. Siirryimme laukkaan, mutta ilmeisesti hevosta häiritsi takaa kaukaa kuuluva laukkaus. Sen rytmi sekosi ja mun olisi samanaikaisesti pitänyt osata ohjata vasemmalle. Ohjas oli liian pitkä ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Pysähdyimme odottamaan muita ja oih sitä laukan ääntä 😀

Mutta se ylämäen laukkaus aijemmin reitillä oli taivaallisen ihanaa 😀 Tahtoo uudestaan, uudestaan! Sovittiinkin seuraava kerta neljän viikon päähän, ihanaa, ihanaa!!!
Odotan jo nyt pääseväni taas hevosen selkään.

Kotona mua odotti avokki ja lämmitetty sauna, joten ratsastuskamppeet pois ja löylyyn. Saunatauolla vissyä ja lintujen liverrystä. Iltateehetki rupatellen.
Siitä kaikesta ihanasta tämä ilta tehty 😀

Tänään olin taasen myös kiropraktikolla avokin kanssa. Viime kerrasta ei ole kuin reilu viikko. Silloin molempien yläselät oli jumissa. Nyt tilanne oli parempi. Keskustelimme levottomista jaloista. Kysyin hoitajan mielipidettä onko levottomilla jaloilla ja kuumuuden tunteella yhteyttä toisiinsa. Silloin kun mua vaivaa levottomat jalat, kärsin samanaikaisesti kuumuudesta, vaikka todellisuudessa ei erityisen kuuma olisikaan.
Hänen vastauksensa oli, KYLLÄ. Ja uskoi myös ruokavaliolla olevan merkitystä. Jos syö paljon hiilaripitoista ruokaa etenkin illalla se vaikuttaa heikentävästi unenlaatuun ja nostattaa stressihormoonitasoa. Olen valmis uskomaan tuon. Kun huhtikuussa olimme Kuusamossa, siellä ravinto oli hyvin hiilaripitoista ja yöt olikin aika helvetilliset. Nousin jatkuvasti kävelemään ja sängyssä sätkin ja ahdistuin. Levottomat jalat häiritsivät todella. Kotiin palattua sitä jatkui enempi vähempi parisen viikkoa, vaikka hiilareiden määrä tippuikin syömisissä oleellisesti. Nyt toukokuun aikana en ole juurikaan levottomista koivista kärsinyt, en ainakaan reiluun pariin viikkoon. En ole edes syönyt magnesiumsidraattia, jonka vaikutusta voisi tehostaa kalsiumilla ja b6-vitamiinilla. Olen pärjännyt ilman. Nyt en ole myöskään hiilareilla täyttänyt vatsaani.
En kuitenkaan ole vältellyt mitään kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tms. hiilareiden vähentämiseksi.
Hiilareiden vähennyksellä tarkoitan lähinnä leivän mussutusta, leivonnaisten herkuttelua jne. No olen Kuusamon viikon jälkeen palannut minun nykyiseen normaaliin ruokailuun ja se näkyy olon kohentumisena ja unenlaadun parantumisena. Valitettavasti painossa se ei näy. Painiskelen 68-69 kilon maastossa haen taasen niitä keinoja millä matka jatkuisi alaspäin kohden tavoitetta. Mutta, tämä kaikki on niin paljon muutakin kuin painon pudotusta, tämä on ennen kaikkea elämän laadun paranemista ja se on kaikkein tärkein asia.
Perjantaina olen menossa ekokampaajalle, joten tällä kertaa väriaineista en saa elimistööni kemikaalimyrkkyjä, mutta varmasti mielenkiintoisen kokemuksen ja toivottavasti myös hurahduttavan, jotta omaa kemiakuormitusta voisi edes hiukan keventää. Tuota kemiakuormitusta pyrin pienentämään myös kuljettamalla uutta vesipulloa mukanani muovipullon sijaan.

Ja lopuksi:
Blueberry
Arpoo blogissaan, käykää osallistumassa ja jääkää ihmeessä lukemaan hänen matkaansa elämäntaparemontissaan. Upeita onnistumisia jo takana ja varmasti niitä luvassa jatkossakin.