Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla/Puhdistusviikon alkupäivien tunnelmia

Maanantai-iltana oli viimeinen kurssitapaaminen Virkeyttä Detoxilla-kurssilla. Valitettavasti aika loppui vähän kesken ja viimesen kerran asiat jouduttiin käymään läpi hiukan kiiruhtaen. Onneksi meillä on kuitenkin hyvät kurssimatskut. Niihin voi aina tarvittaessa palata.

Itselläni alkoi maanantaina tuo ensinmäinen puhdistusviikko. Viikonlopun ruokailut sujui mökillä muuten hyvin, paitsi sunnuntaina sorruin syömään pekonikananmunatomaattimunakkaan. Noh, kananmunia sai siirtymäviikolla syödä, punasen lihan syömistä vähentää asteittain. No pekoni oli ainoa punainen liha mitä viikolla lihapullien lisäksi söin. Pekonissa kuitenkin lisäaineita riittää, joten voisi voinut jättää väliin. No syöty mikä syöty.

Maanantaina mulla oli koko päivän huonohko olo. Johtuiko sitten Detoxista vai kuukautisista. Vatsa oli sekaisin ja muutenkin olo vähän kuvo. Kurssipaikalla palelinkin.

Alkuviikon ruokailut on koostuneet aamiaisesta, joka sisältää hedelmiä ja marjoja smoothiekseen sekoitettuna(kiivi, greippi, ananas, vadelma, mansikka, puolukka, appelsiini, jne) sekä Frantsilan Lähde-nimisestä yrttiteestä, joka vilkastuttaa aineenvaihduntaa poistaen kehosta nestettä.

Lämmin ateria/lounas kasviskeitto, jossa kasvikset on kevyesti keitetty. Voi tehdä myös sosekeitoksi. Mun keitossa on porkkanaa, bataattia, punajuurta, paprikaa, punakaalia, parsakaalia, palsternakkaa, persiljiaaa. Bataatti ei tosin ollut suositeltavien listalla, mutta sitä on keitossa hyvin vähän. Liemeen mustapippuria ja sitruunanmehua. Keittoon ei ohjeen mukaan tule lainkaan suolaa, joka tuntui oudolta. Sitruuna kuitenkin vahvistaa kasviksien ja juureksien makua ja alkujärkytyksestä päästyään suolan puute ei häiritse. Keiton kanssa olen syönyt täysjyväriisikakkuja missä ei ole muuta kuin täysjyväriisiä ja merisuolaa. Niitä menee aterialla kaksi.

Illallinen muodostuu vihersalaatista, jossa salaatinlehtien lisäksi rukolaa, kurkkua ja tomaattia. Pitkin päivää vettä, yrttiteetä, sitrunavettä inkiväärillä. Ja eilisiltana sorruin iltateen kanssa syömään yhden riisikakun. Löysin muuten luomuhumusta, joten se toimii hyvin levitteenä kakun päällä. Ei ole vielä tullut ilmakuivattua kinkkua ikävä. Muutenkaan en ole kaivannut mitään lihatuotteita tai maitotuotteitakaan. Näemmä sitä ihminen on aika sopeutuvainen.
Teen kanssa napostelen vähän pähkinöitä. Pähkinät ovat pieninä määrinä sallittuja, joten niitä ei paljoa syödä. Olen pysynyt siis kohtuudessa hyvinkin. Niitä menee pitkin päivää.

Olen ehkä myös vähän hämmästynyt miten vähän tunnen itseni nälkäiseksi. Odotin kärsiväni enemmänkin nälästä. Toisaalta kurssilla sanottiinkin, ettei Detox-kuuri ole mikään kidutus- ja nälkäkuuri. Suhtauduin siihen hiukan epäillen, mutta ainakin toistaseks nälkä on pysynyt hallinnassa.

Yllätys ei varmaan ole, että paino putoaa. Paino huiteli Lontoon jälkeen 69-69.6 kg:n välillä. Kuukautisista huolimatta vaaka näytti aamulla 68.4 kg, joten kropassa tapahtuu. Tiedän kyllä senkin, että painoa tulee takaisin siirryttäessä normaaliin ruokavalioon puhdistuksen jälkeen. Mutta uskon, että jotain jää myös matkan varrellekin. Jospa ainakin ne mitä puhdistuksessa kuona-aineina tulee kropasta ulos.

Ja kyllähän näiltä viikoilta soisi jäävän tulevaisuuteen hyviä kasvisruokia mitä valmistaa. En usko puhdistuksen muuttavan suuresti elämäntapojani, ehkä vähän ne viilaantuu. En kerran nytkään paljoa käytä esim. vaaleita, puhdistettuja viljoja tai makeutusaineita juomissa yms. Sokeriakin lisäilen itse valmistamiini hilloihin, soseisiin hyvin vähän. Ehkä tämä Detox antaa lisää vahvuutta sille jo aijemmin valitsemalleni tielle. Tiedän nauttivani jatkossakin liharuuistakin, mutta toivon kasvisruokien lisääntyvän ruokavaliossani.

Olen lähdössä tutustumaan Oulunkylässä sijaitsevaan Lankamailmaan miittimme Silmukkasiskojen kanssa. Kaupassa kierreltyämme menemme lähikahvilaan kutimien kanssa, joten siellä on eka taistelu itseni kanssa juodakko vain vihreää teetä vai jotain sen kanssa. Olen tiukasti päättänyt pysyä teelinjalla ilman suolaisia tai makeita herkkuja..

Julkaistu

Piippauksia kuuntelemassa

Eilen olin kuulotestissä ja kuten arvelinkin oikean korvan kuulo on vasempaa parempi n. 10 desipeliä. Leikkauksella ei kannata yrittää saada kuuloa yhtä hyväksi molempiin korviin tuon kymmenen desibelin takia. Noh, en kyllä itse ajatellutkaan haluta leikkausta uudelleen.

Tälläkin kerralla kuulontutkija passitti minut ensin korvan putsaukseen. Nyt sen teki minua hoitava lääkäri. Täytyy sanoa, että homma ei tuntunut yhtään niin kivuliaalta kuin viimeksi.Itse testissä olin vähän stressissä kuulenko piippaukset ja harhapainalluksia tuli jonkin verran. Olo oli aika epävarma ja kysyinkin kuulotutkijalta, mikä putsauksen vaikutus on kuuloon. No hän totesi vain, että minunhan pitäisi nyt kuulla paremmin. Sanoin, että edelliskerrallakin koin epävarmuutta piippauksien suhteen. No kuulo on kuulemma parempi kuin tammikuussa. Silloinhan vasemman korvan kuulokäyrä kummastutti lääkäriäkin, joten tiedä sitten miten vertauskelvolliset testitulokset olivat. No molemmissa oli korvat putsattu ensin.

Lääkäri oli tapansa mukaan vähän kiireinen ja tylyhkö. Ymmärsin kuitenkin kuulorajojen menevän 23-33 välillä. Lievää johtumisvikaa siis on, sisäkorvat ymmärtääkseni ok. Häilyn nyt lievän kuulovian alamailla, likellä normaalin rajaa, ainakin oikean korvan osalta. Se tuntuu toki hyvältä.

Kuuloseurantoja ei jatketa. Niistä on kuulemma luovuttu, koska muutokset vuositasolla on niin vähäisiä ettei niitä välttämättä pystytä huomaamaankaan. Kuitenkin ilmeisesti kuulo heikkenee ennemmin tai myöhemmin ja silloin on mietittävä kuulokojeen mahdollisuutta. Toki, jos proteesi jostain syystä lakkaa toimimasta (esim. irtoaa), voi leikkaustakin miettiä. Siinä kuitenkin on aina vaara sisäkorvavaurion. Nyt kuitenkin elellään normaalisti ja hakeudutaan tutkimuksiin, jos kuulossa tapahtuu jotain oleellista huonompaan suuntaan.

Tuntuuhan se vähän kurjalta, tietoisuus siitä, että tod.näk. vanhana kärsii kuulo-ongelmista näkövammansa lisäksi, mutta ei sitä nyt kannata alkaa suremaan. Eteenpäin mennään ja kuulosta nautitaan isolla sydämellä ja toivotaan sen pysyvän pitkään. Minulla on varmasti monta vuotta, vuosikymmeniä hyvää aikaa kuulla ja kokea sen kautta elämän iloja ja suruja. Positiivisin mielin eteenpäin siis.

Ja kyllähän se tuntui hyvältä tietää tilanteen olevan hyvän.
Minä kuulen, minä elän, minä voin hyvin.
Voin nauttia elämästä jne.

Pakko tunnustaa, että jännitin testejä ja lääkärin tapaamista 😀

Julkaistu

Rauhallinen mökkiviikonloppu

Vettä on satanut taukoamatta eilisillasta lähtien. Mökillä aika kului Dan Browndin kirjaa Da Vinci –koodi kuunnellessa, ja nyt onkin hienoinen ”kiire” yöpuulle, sillä kirjan loppuratkaisut lähestyvät. Toisekseen, aamulla menen kuulotesteihin ja korvani leikannutta lääkäriä tapaamaan. Jännittää vähän, millaisia tuloksia kuulokäyriin saan. Itse sanoisin oikean korvan leikkauksen onnistuneen paremmin, kuulen sillä mielestäni paremmin, eikä se juurikaan tinnitä. Vasen, joka ensiksi leikattiin, tuntuu huonommalta. Ei kuitenkaan ratkaisevasti. Tinnitus ei ole kadonnut, vähentynyt kylläkin. Toisinaan korvassa on kuitenkin aikamoiset tinnitusbileet, kuten esim. tänään.
Viikonloppu meni rauhallisesti mökillä. Perjantai-iltana lämmitimme takan, joimme iltateetä. Ei tehty mitään mainittavaa.
Meille piti tulla halkoja viikonloppuna. Lauantai-iltana soittivat (oltiin odotettu pe-illasta lähtien, ja jätetty kaksiinkin juhliin menemättä) että auto on rikki, mutta tuovat puut traktorilla. Soittavat aamulla kun lähtevät ajamaan. No tuota soittoa ei kuulunut eikä halkoja näkynyt tänäänkään. Ei tunnu kovin luotettavalta puun toimittajalta!
No odotellessa eilen tehtiin omenasosetta. Avokki kuori mulle omppuja, mä pilkoin ne poistaen siemenkodat. Lisäsin palojen joukkoon pari desii vettä ja desin hillosokeria. Omenoita oli paloina leirut pari litraa. Niistä tuli kaksi puolen litran purkillista sosetta. Yli jäi yhteen jogurttiannokseen maisteltavaksi. Eilisiltana nautiskelin herkun tietoisena etten seuraavaan pariin viikkoon voi jogurttia syödä.
Eilen kun vettä ei satanut, ulkoiltiin. Kovin kauaksi ei voinut lähteä kun niitä pirun puita odoteltiin. Harmaakuono sai kuitenkin nauttia vapaana kirmaamisesta yllin kyllin. Lähistöllä kävellessä huomasi hyvin miten hirmuinen ero edellisviikonloppuun verrattuna sään lämpötilassa oli. Aurinkokaan ei juuri lämmittänyt.Tuuli tuntui kylmältä, joten kyllä se vaan on uskottava, että lämpimämpiä vaatteita on kaapista kaivettava esille.
Illalla saunottiin. Avokki uskaltautui pari kertaa pulahtamaan lammessakin. Mä en sinne suostunut. Avokin nauttiessa saunaolutta, mulla oli saunajuomana hedelmäsmoothies, jossa ananasta, kiiviä, greippiä, puolukoita, vadelmia ja vettä. Ei ehkä niin janoa vievää, mutta hyvää kuitenkin. Saunan jälkeenkatottiin koneelta Speden Onks Viljoo näkyny?-elokuva. Ei välttämättä ihan mun tyylistä huumoria ja avokkikin nukkui osan siitä. Tulipahan kuitenkin katsottua vanhaa tuotantoa vuosien, vuosien takaa.
Mutta nyt on pakko painua kirjan kuunteluun ja unille!
Kaikille iloista alkavaa viikkoa!
Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla/fiiliksiä siirtymäviikolta

Viikonlopun vietämme taasen mökillä. Tänään olen valmistanut itselleni Detox-kuuriin sopivia eväitä. 
Siirtymäviikko alkaa olla lopuillaan. Keskiviikko-iltana söin tummaa vadelmasuklaata muutaman palan ja tarkoitus on ettei enää ennen puhdistusviikkoja menisi kurkusta suklaata alas.
Eilen söin ystävän luona Lidlin juustosämpylän ja tarkoitus on etten syö valkoista vehnää enää ennen kuin Detox-kuuri on kokonaan ohi. Aamuisin olen syönyt täysjyväspeltti-kaura-riisikakkuja ja mökille lähtee riisikakkuja täysjyvänä. Kakkujen päälle olen vielä laittanut ilmakuivattua kinkkua, jota varmasti tulen seuraavan kahden viikon aikana ikävöimään. Viikonlopun aikana se pitäisi jättää pois.
Aamuisin olen juonut sitruuna-inkivääri –juoman ja kakkujen lisänä luomuluonnonjogurttia luomuomenasoseella, jossa ei ole lisättyä sokeria.
Siirtymäviikolla kovien juustojen syönti on lopetettava, mutta en ole viime sunnuntaiaamun jälkeen niihin koskenut enkä enää koske. Raejuustoa olen tällä viikolla syönyt ja se onkin ollut sallittua. Puhdistusviikkojen aikana maitotaloustuotteet jää pois, joten uutta raejuustoa ei nyt osteta.
Siirtymäviikolla tarkoitus on jättää myös pois valmiseinekset, joka ei tuota ongelmaa. Sellaisia kun syön äärimmäisen harvoin. Aamuisin olen juonut mukillisen mustaa teetä, eilen yrtti- ja tänään valkoista. Muuten olen nauttinut pääasiassa vihreää teetä. Mustaa teetä aamuisin olen juonut enimmäkseen laiskuuden vuoksi. Se kun on ainoa tee mitä on pusseina ja aamulla en jaksa hauduttaa. Pakkasin mukaan Pyhä Olavin Kuningattaren yrttiteetä mökille ja siellä ei mustaa teetä taida edes olla, joten voinen todeta mustan teen jääneen jo pois.
Punaista lihaa (paitsi ilmakuivatussa kinkussa) en ole tiistain jälkeen syönyt. Silloin söin jauhelihafetapullia ja vihersalaattia. Kalaa ja kanaa saa vielä syödä ja tänään söinkin pari koipea salaatin kanssa. Keskiviikkona ja
 torstaina herkuttelin lohella ja uunikasviksilla.
Kurssimatskussa kehotetaan luopumaan myös ruokasuolasta, keinotekoisista makeutusaineista, makeisista. No meillä ei tuota ruokasuolaa edes käytetä. Kaapista löytyy vuori- ja merisuolaa. Valkoinen teollinen suola on ollut pannassa jo pitkään. Avokille joskus menee juomia missä keinotekoisia makeutusaineita, itse en niitäkään käytä, joten siirtymäviikossa on paljon poissa jo pahiksia ihan normi ruokavalionkin kautta. Eli, suunta on ollut oikea ja elämäntavat terveellisemmät mitä joitakin vuosia sitten. Tästä on varmasti hyvä jatkaa.
Tämän viikon aikana on ollut pyrkimys vähentää kypsän ruuan määrää ja lisätä raakaravinnon määrää vastaavasti. Jos syö isoja annoskokoja, niitä vähän pienemmäksi. Itse en ole juurikaan pienentänyt. Raakaravinnon määräkin nousee oikeastaan vasta nyt. Valmistin salaatin mihin tulee salaatinlehteä, avokadoa, papajaa(melooni käy myös)sekä krassia. Sitä ei lähikaupasta löytynyt. Salaattiin tein punaisen peston. Siihen tuli pinjansiemeniä, valkosipulia, basillikaa, oliiviöljyä, aurinkokuivattuja tomaatteja. Juusto jäi siis pois. Liotetut ja keitetyt kikherneet sekoitettiin pestoon ja ”mössö” salaattiin. Maistoin salaattia hiukan ja maistui herkulliselta. Siinä huominen ruokani mökillä. Avokki ei aio osallistua vaan tekee itselleen äijäkiusauksen. Ohjeen nappasin kurssimateriaaleista.
Keittelin pakuriteetä mihin lisäsin sitruunaa ja inkivääriä. Annoin sen jäähtyä ja pulloon mökille vietäväksi. Teestä saattoi tulla aavistuksen liian vahvaa. Kokkasin vielä hedelmä-marjajuoman. Siihen laitoin puolukoita(ohjeessa karpaloita), vadelmia, kiiviä, ananasta, sitruunaa ja greippiä. Lopuksi lisäsin vielä vähän vettä ja ei muuta kuin sauvasekottimella hedelmät mehuksi. Juomaa tuli vajaa litra ja se riittää mökillä mihin riittää. Sauvasekotinta en jaksa viedä möksälle, joten siksipä nämä etukäteiskokkaukset. Ens viikolla kotona saa sitten huristaa sauvasekottimen kanssa riittämiin.
Pakkasin mökille punaisia linssejä ajatuksena toisena päivänä keitellä linssikeiton. Avokki ei luvannut sitäkään maistaa. Se itse asiassa on vinoillut – hyväntahtoisesti tosin –
tästä mun Detox-kuurista. Kyllähän tämä kieltämättä vähän haastetta tuo, sillä syömme nyt kokonaan eri ruokia, mutta sovimme niin, että kumpikin valmistaa itse omansa.
Olen kirjoittanut tästä detoxista oikeastaan kokemuksieni ja tekemieni asioiden kautta. Ehkä voisi olla paikallaan myös aiheesta teoriapostaus faktoista. Tosin tämä kaikki mitä olen nyt ja
aijemmin viikolla kirjoittanut,  perustuu kurssilla saatuun tietoon. Mutta, jos kiinnostuneita ilmottautuu tämän postauksen kommentteihin, voisin yrittää laatia ihan ”kunnollisen” tekstin aiheesta. Nyt kuitenkin Harmaakuonolle ruokaa, kylmälaukun pakkaus ja matkaan.

Ihanaa viikonloppua jokaiselle lukijalle!

Julkaistu

Harhaluuloja terveellisestä ruuasta

Joskus keväällä laitoin Turun yliopistolehdestä Utuonline pari artikkelia. Nyt lehti on palannut kesätauolta ja silmiini pisti tämä alla oleva artikkeli.
Nyt haastankin teidät lukijat kertomaan mitä tämä herättää teissä?
Ymmärrän luonnolliset lisäaineet, en kuitenkaan kemiallisesti valmistettuja lisäaineita enkä pidä harhana kiinnittää asiaan huomiota valintojani tehdessäni.

Teksti alkaa:

Syksyn alkaessa moni herää uudistamaan elämäänsä terveellisemmäksi.
Tarkkailetko tuotteiden lisäaineita? Perehdytkö muotidieetteihin?
Haetko virtaa liikkumiseen, työhön ja opiskeluun energiajuomista?
Vikaan menee.

Professori Rainer Huopalahti Turun yliopiston Biokemian ja
elintarvikekemian laitokselta tietää, että lisäaineita luetaan
tuoteselosteista turhan pelokkaina.

Lisäaine on sana, joka nostaa karvat pystyyn, vaikka siihen ei olisi
syytä liittää negatiivisia mielleyhtymiä. Suurin osa lisäaineista on
luonnosta peräisin ja nekin lisäaineet, jotka on teollisesti tuotettu,
ovat käyneet läpi perusteellisen testauksen, Huopalahti sanoo.

Huopalahti havainnollistaa asiaa puolukan; terveellisen ja raikkaan
luonnonmarjan avulla.

– Puolukka sisältää suuria määriä bentsoehappoa, joka edesauttaa sen
säilymistä. Elintarvikkeiden valmistus on niin säänneltyä, että niihin
ei voitaisi laittaa vastaavaa määrää tätä ainetta.

Lisäaineita käytetäänkin pääasiassa ruuan säilyvyyden parantamiseksi
ja ilman niitä erilaiset mikrobiologiaan liittyvät sairaudet kuten
ripuli olisivat bakteerikasvun myötä paljon yleisempiä.

Syömme silmillämme
Kuluttajille ruuan ulkonäkö on oleellinen asia eivätkä hailakat värit
herätä ruokahalua. Kun ruoka näyttää hyvältä, sitä pidetään
houkuttelevana ja laadukkaana, vaikka väri saattaa olla keinotekoinen
tuote.

– Erilaisilla rehuilla voidaan esimerkiksi vaikuttaa siihen, miten
keltainen kanamunan sisus on tai miten punaista kirjolohen lihasta
tulee. Jos kananmunan keltuainen on haalea, voi tuntua, että se on
jotenkin pilalla, vaikka kyse olisi vain värisävyjen eroista.
Mieltymyksissä on myös kulttuurisia eroja, sillä Meksikossa syödään
mielellään kananmunia, joiden keltuaiset on tehty punertaviksi,
Huopalahti kertoo.

Vaikka teolliset väriaineet eivät ole vaarallisia, olisi luontainen
väri parempi vaihtoehto. Huopalahti tutkii yhdessä Maa- ja
elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n kanssa sitä, miten
luontaisten väriaineiden säilyvyyttä saataisiin parannettua. Voi olla,
että kohta keltaista väriä saadaan samettikukasta ja punaista
revonhännästä.

Kohtuus kaikessa paitsi marjoissa
Dieettien, terveellisten ja epäterveellisten ruoka-aineiden listat ja
ohjeet tuntuvat vaihtuvan niin tiheään, ettei enää tiedä, mitä olisi
parasta syödä. Huopalahdella on asiaan selkeä näkemys.

Professori Rainer Huopalahti tutkii
ruoka-aineiden terveellisyyttä.

– Ihminen on sekaravinnon syöjä, jolle on terveellisintä syödä
kohtuullisesti ja tasapuolisesti kaikkia ruoka-aineita.
Ravintotieteilijän ruokalautasmalli pitää siis edelleen paikkansa.

– Marjat ovat sellainen ruoka, jota ei oikeastaan voi syödä liikaa,
täydentää professori Heikki Kallio biokemian ja elintarvikekemian
laitokselta.

Marjat eivät ainoastaan edistä terveyttä vaan myös vähentävät riskiä
sairastua tiettyihin tauteihin ja lieventävät niiden oireita.

– Lääkkeiksi marjoista ei ole, mutta niiden terveyttä edistävät
vaikutukset ovat kiistattomia. Esimerkiksi tyrnimarjojen öljyt
helpottavat kuivasilmäisiä ja atooppisesta ihottumasta kärsivien
oireisiin auttaa mustaherukan siemenöljy. Marjojen kuten mustaherukan,
tyrnin, puolukan ja mustikan syöminen taas tasaa maksan arvoja
terveelliseen suuntaan sekä pudottaa sokeriarvoja kakkostyypin
diabeteksen riskiä alentaen, Kallio kertoo tutkimustuloksista.

Entä mikä on pahin terveyspommi, jota ruokaostoksilla kannattaa
välttää?

– Itse voisin poistaa energiajuomat ja limsat vallan pois hyllyjen
valikoimista. Ne saavat kehon sokeritasapainon järkkymään. Jos
elimistöään kiusaa jatkuvasti, se voi pettää, Huopalahti toteaa.

Teksti: Henna Borisoff
Julkaistu 30.08.2012 12:31, päivitetty 30.08.2012 15:03

Julkaistu

1. Lontoo: judotunnelmia- ystävää kannustamassa

Jälleen ”matkaraporttini” tulee osissa.
Valitettavasti kuvia ei ole vielä käytettävissä, mutta tässä menomatkasta ja parilta ekalta päivältä kuulumisia ja fiiliksiä, jotka vietimme paralympialaisjudoa seuraten.

Keskiviikkoaamuna (29.8.) yhdeksäksi ekokampaajalle, joka värjäsi hiukseni kasvivärein ja lopuksi leikkasi ne. Onneksi tavarat oli lähes pakattuna, joten kotona viimeiset matkavalmistelut (ruokailu, suihku, käsimatkatavaroiden pakkaus) ja avokin ja Harmaakuonon halimista.
Lentomme oli lopulta lähes neljä tuntia myöhässä, mutta ihmeen kivuttomasti aika kentällä kului. Saimme 12 euron kupongit joilla ostaa ruokaa hyvityksenä lennon myöhästymisestä. Kävimme vetäsemässä salaatit, ostamassa vettä ja pikkupurtavaa koneeseen. Vihdoin ennen yhdeksää kone nousi lentoon ja matka kohden Gatwickin lentokenttää saattoi alkaa. Kauan odotettu ja etukäteen hehkutettu Lontoon matka oli nyt todellista.
Kolmen tunnin lennon jälkeen kiirehdimme hakemaan matkatavaramme ja junaan, joka veisi meidät Victorian asemalle, jossa Aa odotti miehensä kanssa meitä. He olivat hakeneet asuntomme vuokraajalta avaimen ja vieneet meille iltapalaa. Myös vuokraaja oli täydentänyt kaappeja, joten meitä odotti hedelmiä, leipää, croisantteja, teetä, tomaatteja tms. Aivan ihanaa ja huomaavaista. Ei totisesti yhdeltä yöllä olisi ollut kiva lähteä etsimään syötävää. Koska metrojen kulku oli siltä yöltä loppumassa AA oli hankkinut meille taksikyydin, jolla huristeltiin asunnolle kiitollisina tietoisuudesta iltapalasta ja puhtaiden lakanoiden väliin pääsystä.
Aamulla reippaina ylös ennen kahdeksaa, sillä Harringaymista, jossa asuimme ExCel-hallille matka-aikaa oli varattava minimissään 90 min. Ensin menimme junalla yhden pysäkin välin, jonka jälkeen vaihdoimme metroon. Ja metroakin vaihdettiin vielä kahdesti. Heti päästiin siis kiinni lontoolaiseen elämään; metroasemilla kävelyä, portaita portaiden perään. Metrot ja junat kulkivat niin tiheään ettei niitä juurikaan tarvinnut laiturilla odotella.
Vaikka metroja ei tarvinnut odotella, olimme ExCelilla katsomossa jälkeen yhdentoista. Judomatsit olivat jo alkaneet. Aikaa meni matkan loppupäässä metroasemalta hallille siirtymisessä, vaikka ne oli vierekkäin. Ihmisiä oli paljon, tuhansia, joten ei siellä niin vaan paineltu eteenpäin, vaikka liput oltiinkin ostettu. Noh, kiirekin oikeastaan loppui siinä vaiheessa kun saimme tekstarin, ettei suomalaisjudoka pysty ottelemaan niskavamman vuoksi. Varmasti urheilijalle niitä vaikeimpia päätöksiä jättää kisa kisaamatta, mutta terveys ennen kaikkea! Jani olisi otellut -66 kiloisissa. Kyllähän tuo tieto fiilistä ja latautuneisuutta toki laski, mutta istuimme judoa seuraamassa kaikesta huolimatta. 
Mukanamme oli entinen naisjudoka, joka on ollut huipulla 80-luvun alussa, mutta opiskelut ja työ vei naisen kilpauralta pois. Myöhemmin hän valmensi naisten maalipallojoukkuetta mm. 92 paralympialaiskultaan Barceloonassa. Sen jälkeen on noussut huipputuomariksi kansainvälisellä tasollakin. Ei judokaan kokonaan elämästä kadonnut, on ollut mukana nostamassa judoa näkövammaisten harrastukseksi ja valmentanut Kallungin Jania. Meillä ei olisi voinut olla parempaa asiantuntijaa, joka kertoo mitä otteluissa tapahtuu. Hänen eläväisyytensä, eläytymisensä oli jo niin mahtavaa seurattavaa, että aika kului siivillä. Toki itseäni hiukan helpotti, että olen judoa harrastanut vajaan vuoden.
Yleisössä oli kaiken ikäisiä ihmisiä ja paljon sellaisia, jotka eivät olleet judoa koskaan nähnyt. Otteluiden alkaessa skriinillä näytettiin mitä judo on ja selitettiin mikä tarkoittaa mitäkin. Yleisö eli mahtavasti etenkin Britti-ottelijan astellessa matolle. Isäntämaan judokan voittaessa paralympiapronssia yleisö räjähti. Pakko oli istua hetki kädet korvilla.
Otteluissa oli kolmen tunnin tauko ennen illan finaaleja. Tauolla söimme salaatit ja kuluttelimme aikaa. Ottelut alkoivat neljältä ja halliin jonotus aloitettiin jo ennen kolmea. Se oli uskomatonta miten paljon väkeä riitti. Tuolloin otteluiden jälkeen jäimme katsomaan vielä palkintojen jaon, vaikka Väsymys tosin painoi raskaana, sillä matkustus ja vähäiset yöunet veivät veronsa. Lopulta ennen kahdeksaa pääsimme kotimatkalle, jossa reilu tunti vierähtikin. Syömään mihinkään ei jaksettu lähteä. Tehtiin entisen judokan kanssa tonnikalamunakasta.
Perjantaiaamuna jälleen ajoissa ylös, sillä halusimme olla hyvillä paikoilla suomalaisnaisjudokan Päivin astellessa ensikertaa tatamille. Ja ehdimmekin hyvissä ajoin ja toivomillemme paikoille. Jouduimme tovin otteluiden alkamista odotellakin. Toisaalta hyvä niin, sillä Aa ehti näkemään judon esittelyvideon, joka helpotti varmasti seuraamista. Siinä odotellessa tunnelma oli jännittynyt. Kyllä ystävänsä puolesta näemmä voi jänskättää ihan huolella. Ekassa ottelussaan Päivi kohtasi Brassi-ottelijan ja valitettavasti ottelu ei vanhentunut montaakaan sekuntia kun Päivi lensi ipponin arvoisesti ja ottelu päättyi. Sellaista judo vaan on.
Näkövammaisjudo ei muuten oikeastaan eroa näkevien judosta kuin, että ottelijoilla pitää olla koko ajan ote. Näkeväthän kilpailevat jo siitä kumpi otteen saa. Sokeilla ei tule varoitutksia/huomautuksia, jos menee pois ottelualueelta. Heikkonäköisillä varoitukset tulee kuten näkevillekin. Judokissa on merkit ottelian sokeudesta, jotta tuomarit tietävät sen. Voi olla myös kuurosokeita milloin merkintä puvussa on erilainen, ja tällöin tuomarin tulee näyttää aina käteen tuomionsa.
Päivin tappion harmituksesta huolimatta ottelut jatkuivat ja ottelutauko tuli aikanaan. Tauko käytettiin taas ruokailuun ja jonottamiseen. Nyt istuimme muutaman muun suomalaisen kanssa ja Päivin tullessa keräilyotteluun turkkilaista vastaan sisuuntuneena aamupäivän lennosta, huuto oli melkoinen. Yleltähän judoa tuli netistä suorana ja siellä oli kaiketikin kommentoitu, että kannustusta riittää. Nytkään ottelu ei kauaa ehtinyt vanheta kun Päivi lennätti vastustajansa voiton arvoisesti ja me saatiin huutaa. Nainen otteli itsensä pronssimatsiin, ja huh miten syke nousi pronssiottelijoiden tullessa tatamille. Kannustus oli valtaisaa ja Päivillä ottelu espanjalaista kokenutta kehäkettua vastaan alkoi hienosti hyvällä heitolla, jonka ansiosta pääsi johtoon. Valitettavasti kuitenkin ottelu päättyi käsilukkoon espanjalaisen hyväksi. Joka tapauksessa hienoa ja ennakkoluulotonta meininkiä. Ääni käheänä huutamisesta iso harmitus ottelun jälkeen. Paikalla oli kuitenkin mahtava olla, sillä kokemus oli huikea Päivihän otteli -63 kilosissa.
Seurasimme ottelut loppuun, mutta ei jääty enää palkintojen jakoon. Lähdimme kotimatkalle. Taaskaan ei jaksettu syömään mihinkään, joten kaupasta haukipihvit ja salaattiainekset, nam! Hyvää!
Ilta vierähti kämpillä. Katselimme jotain paikallista kanavaa, josta tuli paralympialaisia aamusta iltaan. Kaipasimme maalipalloa, mutta sieltä tuli lähinnä kaikkea mitä isäntämaan urheilijat olivat päivän aikana tehneet ja miten menestyneet. Judohallilla selvittelimme myös mahdollisuutta hankkia lippuja maalipallo-otteluihin, mutta saamamme tiedon mukaan niitä sai vaan ja ainoastaan netistä. Aa kertoikin paikallisten kritisoineen lippusysteemiä. Myöhemmin kuulin kyllä väitteen, jonka mukaan lippuja olisikin saattanut saada ostaa paikan päältä. Noh, siinä vaiheessa se oli jo myöhäistä. Miesten kullan voitto jäi siis näkemättä. Mutta, toisaalta päivät oli täynnänsä ohjelmaa muutenkin, joten turhaa nyt jossitella jälkikäteen.  Onneksi tulostiedottaminen toimi hyvin meidän touhutessa kaupungilla, joten ei hätää. Upeaa kuitenkin, että maalipallossa palattiin 16 vuoden jälkeen kultakantaan. Naiset sijoittuivat neljänneksi.
 Ja te jotka jaksoitte loppuun asti, ymmärtänette miksi tämä tulee osissa 😀
Hepa kun ei osaa kirjoittaa lyhyesti :O
Julkaistu

Puolukat ja omenat – varma syksyn merkki

Viikonloppuna nautimme ihanista syyspäivistä mökillä. Aa ja avokki tekivät lauantaina terassin valmiiksi mun ja äitini samoillessa metsässä ja kävellessä pikkuteillä ympäristöömme tutustuen. Metsämies oli avokille selittänyt lähellä olevan suon, jota ei löydetty 🙁 Metsä oli ryteikköä eikä kovin hoidettuakaan. Risukkoa riitti ja kulkeminen oli vaikeaa. Puolukoita löydettiin mökkitien varrelta, ei tarvinnut rymytä syvälle metsään. Keräsimme helposti viitisen litraa niitä. Ongelmana tahtoi olla niiden kypsyys. Käsi kun osui varpuun marjat rapisi maahan. Se vähän hankaloitti meikäläisen keräämistä, mutta kyllä varmastikin keräsin itse lähes puolet marjoista. Olihan äiti nopeampi, mutta käytti aikansa tehokkaasti keräten suppilovahveroita ja kanttarelleja kotiin vietäväksi mun kipon täyttymistä odotellessaan.

Metsässä oli ihana olla. Siellä tuoksui syksyn luonto. Pidän siitä. Olisin voinut samoilla pidempäänkin metsässä, mutta äiti ei jaksanut. Ymmärrän sen hyvin, niin vaikeakulkuista siellä oli.

Illan hämäryys alkoi jo laskeutua Aa:n ja avokin viimeistellessään terassia. Ehtivät kuitenkin saamaan työt valmiiksi ennen pimeyttä. Nyt meillä on jykevä hyvä terassi, IHANAA!

Äiti puolestaan perkasi puolukoita taistellen pimeyttä vastaan. Suurin osa jäi sunnuntaiaamuun. Sunnuntaina oli vielä upeampi sää kuin lauantaina. Oltiin ulkona koko päivä. Tehtiin kukkapenkki mökin edustalle laatotuksen oikean sivun viereen. Sinne istutettiin sipulikukkia: krookuksia, tulppaaneja, narsisseja ja jotain neljättä, jonka nimeä en muista. Äiti istutti kukat niin, että matalammat tulivat eteen ja korkeimmat taakse. Kukkivathan ne eri aikaan kevättä, mutta jonkinlaisen järjestyksen äiti halusi laittaa.

Pieni jännitys oli antaisiko Harmaakuono olla kukkapenkin rauhassa. No ei ainakaan vielä kaivanut sipuleita ylös, vaikka pari kertaa yllätettiinkin penkistä kävelemästä.

Sunnuntaina oli niin lämmin, että päätimme syödä hirvipataa ja perunoita ulkona. Saattoipa olla viimeinen mahdollisuus tälle vuotta. Illalla istuttiin vielä nuotiolla paistaen makkaraa. Ilta viileni, mutta nuotio lämmitti mukavasti.

Maanantaiaamuna paluu kaupunkiin. Osan puolukoista pakastin mökille ja osan toin kotiin pakkaseen. Nyt mulla on viitisen litraa puolukoita, seittemisen litraa mustikoita, 2.5 kg vadelmia. Äidiltä saan kuulemma vielä puolukkasurvosta ja puolukoitakin. Se on innostunut ystävänsä kanssa marjastamisesta. Käyvät monta kertaa viikossa metsässä, joten kyllähän niitä luonnon antimiakin kertyy.

Tänä kesänä jäi mansikat valitettavasti hankkimatta. Jotenkin se paras mansikka-aika meni liian nopsaan ohi etten oikein osannut reakoida ajoissa 🙁

Nyt illalla ystäväni kävi teellä ja toi lähes muovikassillisen omenoita. Lisäksi asiakkaani, joka on kyllä vuosien mittaan tullut myös ystäväksi toi myös pienemmän pussillisen omppuja. Jollain pihalla oli ollut kyltti, jossa annettiin lupa poimimiseen, joten hän päätti poimia. Kiitokset teille molemmille!!!

Avokki haaveili vähän omenapiirakasta. En ehkä kuitenkaan haluaisi sitä tehdä, vaikka tällä Detox-siirtymäviikolla voisin itsekin sitä vielä syödä. En vaan halua itselleni kiusauksia 😀 Omenasoseen keitto taitaa kuitenkin olla edessä lähipäivinä. Ihan mahtia valmistaa itse, tietääpähän ettei ole mitään ylimääräisiä lisäainesotkotuksia mukana.

Nautitaan syksystä ja sen antimista, luonnon herkuista!

Julkaistu

Detox – puhdistautuminen ruokavalion avulla//Siirtymäviikko

Eilisiltana oli toinen luentokerta Helsingin aikuisopistolla Virkeyttä Detoxilla-kurssilla. Tarkoituksena on viedä läpi Villa Lumon (Oy, josta kurssin vetäjä Irmeli Tuikkala on) puhdistautumiskuuri, joka alkaa siirtymäviikolla. Itse heti Lontoon matkan perään  en jaksanut asiaan paneutua riittävästi, joten oma aloitus alkaa nyt alkaneella viikolla. Tarkoitus on vähentää maitotaloustuotteiden, kovien juustojen, punaisen lihan, kahvin, mustan teen, valkoisten viljojen, sokerin käyttöä. Kuurin aikana vähennetään eläinkunnanvalkuaiset, eli protskut pois. Mulle kahvi eikä mustateekään tuota ongelmia. Juon muutoinkin paljon vihreää ja valkoista teetä. Ja sopivasti ennen matkaa shoppailin myös muutaman yrttiteen, jotka sopivat hyvin puhdistautumisen aikana. Leivän vähentäminen ei ole ongelma, syön sitä muutoinkin todella vähän. Viljoista saa käyttää täysjyväviljoja, mutta puhdistautumisviikoilla (kaksi seuraavaa) vain yhdellä aterialla. Tarkoituksena on siis puhdistaa kehosta kuona-aineita joita tulee esim. ruuassa olevien lisäaineiden myötä, kuormitusta saamme myös ympäristöstämme, muoveista, kosmetiikasta, saasteista, tekstiilien suoja-aineista jne. Tekee varmasti hyvää antaa keholleen ansaittua lepoa ja poistattaa kuona-aineita. Tänäaamuna aloitin sidruunanmehu-inkivääri-vesi  -drinkillä. Sitruuna ja inkivääri ovat hyviä tehostamaan kehon puhdistusta, ja eipä varmasti c-vitamiinipommista aamuisin olisi jatkossakaan (puhdistautumisen) jälkeen haittaa, jos jäisikin aamuohjelmaan.
Tätä kirjoittaessani mukissa on kirsikankukka-vihreää teetä, jota ostin lontoolaisesta teekaupasta. Kirsikat ei ole oikein mun juttu, mutta ihastuin kaupassa teen tuoksuun ja kyllä tämä makuhermojakin hellii hyvällä maullaan. Ja muutaman juontikerran jälkeen voi todeta olevan melkoinen diureetti. Pisulla saa rampata monta kertaa parin mukillisen jälkeen. Mitään herkkuja ei teen kanssa ole tarjolla, ei edes palaa tummaa suklaata. Tällä viikollahan ei vielä toki kaikesta tarvitse kieltäytyä, mutta onneksi muutenkaan sitä hyvää ei aina tarvitse olla saatavilla. En siis usko tulevan ongelmaa siitäkään. Jännää on nähdä miten hyvin keksin sellaisia kasvisruokia mistä pidän, miten saan esim. ne keitetyt juurekset alas jne. Vai keksinkö korvaavia vihanneksia riittävästi. Puhdistusviikoilla tarkoitus olisi, että päivässä olisi ainakin yksi ateria raakaravintoa, joka voisi minun tapauksessa olla salaatti tai raaste. Kuulemma esim. hapankaali on erittäin hyvä puhdistuksen aikana. Saa nähdä uskaltaudunko kokeilemaan.
Detoxin aikana smoothiekset palaavat ruokavaliooni. Olen ollut ihan liian laiska tekemään niitä pitkään aikaan. Toivoisin, että tämän puhdistuksen jälkeenkin smoothiekset taas jäisi päivittäiseen ruokailuun.  Toisella puhdistautumisviikolla tulee ns. nestepäivät/kolme päivää pitäisi syödä ruoka nestemäisenä; smoothiekset ja soseet. Kahden puhdistautumisviikon jälkeen tulee vielä vakautusviikko milloin siirrytään hiljalleen normaaliin ruokavalioon.
Kurssimatsku saatiin jo ekalla kerralla. En saanut kuitenkaan ketään lukemaan tuota paksuhkoa monistenippua. Eilen tuli kuitenkin asia kurssin vetäjän Irmelin kanssa puheeksi. Sain tänään häneltä sähköpostiini kurssimateriaalin, josta olen aivan tohkeissani/innoissani. Pääsen tutustumaan mm. ateriavinkkeihin yms. tarkemmin. Ja luulenpa, että kirjoittelen täälläkin aiheesta tulevien viikkojen aikana. Ajattelette varmaan ””sanot vaan, ethän nykysin juuri kirjoittele tänne””. Valitettavasti totta, mutta uskon aktivoituvan tämän blogin suhteen jatkossa. Tänään mulla on vihdoin ollut rauhallinen päivä ja olenkin ehtinyt lukemaan blogeja kotitöiden lomassa. Kokkasin itselleni vihersalaatin, jonka söin jauhelihafetapullien ja raejuuston kanssa. Ei siis vielä ihan mitä sen pitäisi olla. Onneksi siirtymäviikko on vasta aluillaan, joten pahikset ehtivät jäämään pois.
Julkaistu

Kotona ja hengissä

Kun avasin Bloggerin  törmäsin tekstiin
”Bloggerin vanha käyttöliittymä poistetaan tulevien päivien aikana.” Kohta on ilmeisesti alistuttava uuteen versioon, joten
naatitaan vielä hetki tästä…

Kotiuduin sunnuntai-iltana puolilta öin ihanalta, vaikkakin raskaalta Lontoon matkalta. Arki on vyörynyt kimppuun reippain askelin. Maanantai-iltana kolmen tunnin luento, eilen kotitöitä ja asiakkaita, tänään hommat jatkuneet ja nyt illalla käsityömiitti. Aika ei käy siis pitkäksi samalla toipuessa matkasta. Jalat on aika soseena portaikoissa ravaamisesta tuubiasemilla. Olisi hauskaa tietää montako kertaa minulle noiden 11 päivän aikana sanottiin ”portaat”. 😀 Olisi myös mielenkiintoista tietää montako junaa vuorokaudessa pyyhälsi asuntomme vieritse. Välillä tuntui niitä menevän puolen minuutin-minuutin välein. Iltayöstä toki välit harveni ja yllättävän vähän unta häiritsivätkään. Ehkä sitä oli niin väsynyt, että ei jyminät saaneet silmiä auki kuin aamusta 😀

Täällä kotopuolessa on tuntunut kovin hiljaiselta. Ei ihmisiä eikä ääniäkään Lontoon meteliin verrattuna. Metelistä, portaissa ravaamisista, metroissa ja junissa istumisesta/seisomisesta, pitkistä siirtymäajoista huolimatta upea reissu. Kannatti lähteä, kannatti odottaa ja hehkuttaa. Ja jos joku kehtaa väittää mulle, että Lontoossa sataa aina, on ihan väärässä! Kahtena ekana iltana tihutti hetken vettä ja sen jälkeen aurinko helli meitä, viimeisinä päivinä jopa liiankin tehokkaasti. Lähtöpäivänä mittari kipusi 28 asteeseen, joten palella ei tarvinnut. No en kyllä palellut matkan aikana kertaakaan 😀

Kirjoittelen myöhemmin paremman ”matkaraportin”. Nyt halusin tulla kertomaan olevani taas maisemissa ja aktivoitumassa täällä blogimailmassakin. Mutta tiivistetysti: pari päivää judohallilla, käynti parilla markkinoilla, pubiruokaa, herkullista siideriä, Queen-musikaali, piknik puistossa, kisakylään tutustuminen, näköalahissillä ajelua, jokilaivabussilla ajelua, nähtävyyksiä, shoppailua, turkkilaista ja kiinalaista ruokaa…
Mutta palaan tähän vielä paremmalla ajalla ja toivottavasti kuvien kera 😀

Matkan aikana lukijoiden määrässä on tapahtunut kolmen lukijan verran kato, nyyhhh. 🙁 Mutta ei vaivuta synkkyyteen, jatketaan eteenpäin valitulla tyylillä 😀 Edelleen voitte vinkkailla mistä haluaisitte mun kirjoittavan enemmän tai vähemmän 😀

Mutta nyt syömään ennen käsityöiltaa, jotta en siellä nälkään herkuttele liikaa 😀

Julkaistu

Lontoo kutsuu meitä :D

Ostin matkaa varten laukun, jossa pyörät ja jossa myös kantomahdollisuus olkapäällä.
Omistan ison kovan matkiksen, jossa pyörät, mutta siinä on vain kantokahva, joten etukäteen ajateltuna se tuntui hankalalta junissa, metroissa ja busseissa matkustettaessa. Olen lyhyt, joten laukku, joka yltää pitkälle reiteen on hankalaa nostaa portaissa tms. (etenkin takaspäin tultaessa, kun shoppailut on lisänä.) Nyt jännään onko tuo laukku riittävän iso. Mennessä varmasti, mutta entäs tullessa… Tiedän shoppaavani jonkin verran, koska olen säästänyt tätä varten 😀

En ole koskaan ollut mikään vaatteilla koreilija, mutta nyt on ollut harvinaisen vaikeeta valita mitä ottaa mukaansa. Yritän pakata riittävän määrän, ei hirveästi ylimääräistä. Mulla kun on tapana aina ottaa ihan liikaa vaatetta mukaan. Ja nyt kun majapaikassamme on vielä pyykkikonekin ei ole mikään pakko rahdata mukanaan puolta omaisuuttaan.

Tästä vaatteiden valitsemisesta on se hyöty, että samalla tulee siivottua vaatekaappinsa. Olen sen verran onneton sen siistinä pitämisen kanssa, että ovea ei kannata yleisölle avata 😀 Siivottua kaapin, jaksan hetken pitää sen siistinä, mutta aika pian huomaan myllänneeni sen taas. No nyt vaatteet ovat viikattu siististi, joten matkalle voi siltä osin lähteä hyvällä mielellä 😀

Kuuntelulaitteeseen on ladattu pari kirjaa sekä lehtiartikkeleita joita minulle on pari ihanaa ihmistä lukenut kesän aikana. Isot kiitokset heille. Haluan, että kuunneltavaa on riittävästi mukana, jos tulisi unettomia öitä tai sairastuisin, ajanvietettä pitää olla. Kaikkeen on varauduttava siis 😀 Ja kyllä iltaisin on ihanaa ottaa hetki omaa aikaa kirjan tai lehtiartikkeleiden muodossa.

Töiden jälkeen silitin puseron, farkkumekon ja takin. Silittäminen ei totisesti kuulu niihin mun suosikkijuttuihin. Olen toivottoman hidas kun ensin tunnustelen tarkoin miten laskokset ja vaatteen leikkaukset vaikuttavat hommaan. Ja virhearvioita tulee, joten ei muuta kuin uusiksi. Onneksi en ole perinyt äidiltäni silitysneuroosia. Se silittää lähes kaiken. Jos mullakin olis sellanen ”pakko” en ehtis mitään muuta tekemäänkään, joten jatkossakin kaupasta vaatteita, jotka ei rypisty, tai sellaisia missä pienet rypyt ei haittaa 😀

Nyt alkaa olla kaikki pakattu ja toivottavasti tilaa on myös takas tullessa niille ostoksille 😀 Ainakin nyt näyttäisi siltä. Saa nähdä mitä kaikkea vielä keksin kaivaa mukaani huomisen aikana. No kentälle lähtö on 14.40 ja aamusta menen kampaajalle värjäyttämään hiukset kasvivärillä ja leikkauttamaan samalla. Ei onneksi ihan hirveesti jää aikaa täyttää laukkuaan.

Pahoitteluni siitä, että en ole ehtinyt viime päivinä lukemaan ja kommentoimaan blogejanne. Olen saanut haasteitakin, ja niihin koetan palata matkan jälkeen. Kiitokset joka tapauksessa haastajille!

Tarkoitukseni oli myös kirjoittaa matkan ajalle postauksia valmiiksi, mutta jäi kirjoittamatta. Mökillä kirjoitin pitkät pätkät pistekirjoituksesta, mutta se ei alkua pidemmälle tallentunut, joten jää tulevaisuuteen. Matkan jälkeisiin teksteihin jää myös edellisviikonlopun tunnelmat. Olin kuin olinkin Hämeenkyrössä Tapahtumien yössä. Nautin viikonlopusta ja postauksen saatte kunhan vaan saan valokuviin kuvailut kaverilta kenen kanssa siellä olin.

Mutta nyt en taida lupailla tämän enempää, ettei käy köpelösti 😀
Tietokone lähtee matkaan, joten katotaan ehdinkö/jaksanko
postailla.

Toivotan nyt lukijoilleni joka tapauksessa ihania alkusyksyn päiviä!

 Maalipalloilija Katja Heikkisen haastattelu