Meikäläinen on nyt ihan lomatunnelmissa. Avokki tuolla hieroo toiseksi vikaa asiakasta ja sitten hänkin pääsee lomatunnelmaan. Mulla on hälle pieni yllätys, jota kohta ryhdyn valmistelemaan. Saa herkkulautasen, jossa siemencroisantti, aurinkokuivattuatomaattia, ilmakuivattua kinkkua, pari viininlehtikäärylettä ja lasi punaviiniä. Joo, tiedetään… meillä on aina ja aina tuota tomaattia ja kinkkua 😀 Ne on vaan niin ihania. Noh, jälkkäriksi saa raakasuklaapatukan, jonka ostin Ruohonjuuresta käydessäni ystäväni kanssa shoppailemassa ja treffailemassa muuten mukavan jutustelun merkeissä. Ja niin läks kohti Sateenvarjomiestä hänen voittonsa, joten ens viikon alussa posti tuo jotain… Mutta nyt tämän postauksen varsinaiseen asiaan. Blueberry antoi arvonnassa minulle aiheen Miksi siirtyminen aidompaan ruokaan ja millaisia vaikutuksia sillä on ollut minulle. Toivottavasti Berry ja te muutkin lukijani saatte tästä tekstistä joitain vastauksia, tai ainakin taas opitte vähän jotain minusta 🙂

Luulen minussa aina asuneen lähi- ja aidon ruuan ystävä. Olen nauttinut siitä aina kun on osunut kohdalle. Miten hyvältä maistuukaan esim. kuhakeitto, hirvikäristys, tuoreeltaan savustettu lohi, juuri valmistettu ternimaito, itse leivotut karjalanpiirakat jne… Mutta niin järkyttävää kuin se onkin, yksin asuessani pääsi helpommalla ostamalla osittain valmistettuja tuotteita. Eihän sitä nyt itselleen jaksanut kokkailla ”hienoja” aterioita.

Jos näkisin olisin varmasti kiinnittänyt huomiota jo aijemmine-koodien runsaaseen määrään. Avustajani monesti asiasta puhui kaupassa käydessämme etenkin nyt viimesen parin vuoden aikana. Taivasteli lisäaineiden määrää ja koko ajan aihe puhututti meitä enemmän ja enemmän.

Muutama vuosi sitten kun laihdutin suosittiin light-tuotteita ja minä ostin kilttinä tyttönä uskoen niiden olevan hyvästä. Kukaan ei puhunut niiden valtavista e-koodimääristä, enkä nähnyt tuotteista niitä valtavia koodiluetteloita. Kukaan ei vahingossakaan lisäaineiden haitallisuudesta puhunut mitään. Ei minulla ollut tarpeeksi tietoa eikä käsitystäkään asioiden oikeasta laidasta. Tosin lisäaineet eivät silloin olleet ehkä niin tapetillakaan, ei ainakaan suuren yleisön keskuudessa. Onneksi tilanne on muuttunut ja yhä useampi kiinnittää asiaan huomiota. Muistan jo tuolloin joskus asiaa pohtineeni, mutta luotin niiden light-tuotteiden terveellisyyteen. Aspartaamia tosin välttelin jo silloin, koska yksinkertasesti se oli ja on pahanmakuista.

Mulle ei ole tapahtunut mitään yht’äkkinäistä herätystä tai vastaavaa. Kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa ja siksipä minun on vaikea sanoa mikä on saanut muutoksen alulle. Onneksi avustajani on samanhenkinen ja hänen kanssaan ollaankin käyty pitkiä keskusteluja ruuan aitoudesta, ruokabisneksestä jne. Ravitsemus ja ruoka-asiat ovat kiinnostaneet minua aina, joten kun tuli mahdollisuus osallistua Jukka Harjun luennolle Energiaa elämään, ilmottauduin sinne heti. Tuolla luennolla tuli paljon tuttuakin asiaa, mutta sai aikaan lisäherätystä. Ei ole oikein kropallemme, että tungemme vuositasolla sisäämme keskimäärin 7 kiloa kemikaalimoskaa. Eikö sen voisi korvata laadukkaalla, hyvällä ja aidolla ruualla? Ja se ajatus miten kroppa ei pysty tuota moskaa käsittelemään on loogista. Kropassa on vieraita kemikaaleja, turhaa paskaa, ja elimistön pitäisi osata se moska jotenkin käyttää. Ei vaan osaa ja se jää meihin. Se ei voi olla kovinkaan terveysvaikutteista, se ei voi tuoda hyvää oloa ja laatua elämäämme. Jukan luennosta innostuneena menin Eevi Vepsän luennolle Eväät puhtaampaan ja laadukkaampaan ruokaan, jossa käsiteltiin paljolti samoja asioita mitä Jukankin luennolla. Jo ennen noita luentoja olin käynyt jonkusen kerran Ruohonjuuressa shoppailemassa ja ruokakaupasta ostanut luomuvaihtoehtoja. Pitkistä ruokakeskusteluista avustajan kanssa tuli vielä pidempiä ja antoisampia.

Joskus keväällä päätin tehdä itse pestoa ja minua järkytti suuresti, että purkki pestoa maksaa 2 euroa ja yksin pussi pinjansiemeniä maksaa 4 euroa. Herää siis kysymys mistä helkkarista tuo valmispesto on tehty, millaisista raaka-aineista? Voiko tuollainen olla enään laadukasta?

Tiedättehän broilerfilesuikaleet, jotka on marinoitu hunajassa? Noh, paistappa ne pannulla! Marinadi palaa pannuun ja broiler on lähinnä marinadimösssöä. Laatu on heikentynyt viimesten vuosien aikana hurjasti ja se alkoi tympimään. Ja musta on raivostuttavaa, että maustamaton versio on miltein tuplakallista siihen marinadimoskaan verrattuna. Noh, on siinä sitten sitä oikeaa tuotettakin enemmän, ja mielummin maksan siitä pikkasen enemmän kuin ostan sen marinadimössön. Se on vaan niin väärin, että ruokabisnes on mennyt tuollaiseksi. Ei ole oikein, että meille syötetään tuotteita missä on erinäisiä kemiallisesti tuotettuja aineksia tyyliin vanilia-aromia, joka valmistettu lahosta kuusesta tai lehmän paskasta. Tai tuo keinotekoinen makeutusaine Aspartaami, josta on tiedemiehet varoittaneet jo aikaa sitten, aineen olevan terveydelle vaarallinen aine. Tai miltä tuntuu ostaa marjamehua, jossa ei ole prosenttiakaan sitä oikeaa marjaa? Tai päätät ostaa dippivalmisteita, mutta mitä saat. Et ainakaan aitoa avokaadodippiä! Arrrggggg, murrrrrrr!!!! Ja entä nuo Atso-värit, ei!!!

Enään en halua lihgt-tuotteita, aitoa se olla pitää, vaikka kuinka laihduttaisin. Ja laihduttajahan tarvitsee myös rasvaa. Sokeri ei todellakaan ole välttämättömyys, ilmankin pärjää, tai ihan pienellä ripauksella esim. marjoihin tms. Sokerista juontui taas lisää paasaamisen aihetta. Miksi niin suositaan tuota valkaistua, kaikki hyvät asiat pois otettua sokeria, kun voitaisiin käyttää valkaisematonta täysruokosokeria, josta löytyy rasvaa, proteiinia, magnesiumia, ja jossa on jopa kaloreita vähemmän kuin tuossa niin autuaaksi tekevässä valkoisessa aineessa.

Miten sitten aidompaan ruokaan siirtyminen on vaikuttanut minuun. Ruokanautinto on huikaisevamman hyvää ja nautittavampaa aidolla maulla! Olo on kevyempi, vaikka ei välttämättä vaa’an mukaan, mutta ei ole sellaista ähkyfiilistä tms. Toisaalta, tämän aitoon ruokaan siirtymisen yhteydessä olen myös vähentänyt hiilareita ja huomaan oloni olevan parempi. Vatsa toimii paremmin. Olen aina kärsinyt kovasta vatsasta ja ummetuksesta. Nyt vatsa toimii paljon paremmin. Alkuun se tuotti ehkä vähän huonoa oloa, mutta vatsaan taas olo on parantunut. Toivon kovasti elimistön jatkavan puhdistautumistaan kaikesta tuosta kemikaalimoskasta. Tiedän etten pysty niitä kokonaan välttämään, mutta parhaani yritän.

Tuo hiilarivähennnys lähinnä tarkoittaa, että syön vähemmän pastaa, riisiä, perunaa, leipää, herkkuja. Täyskarppi musta ei siis ole tullut. Ja pastaruokia tms. voin syödä joskus, mutta pienen annoksen. Juttelimme juuri avokin kanssa myös siitä miten annoskoot ovat pienentyneet ja miten mieliteot ovat vähentyneet. Ei iske jädehimoa, ei iske keksitarvetta tms. Jotenkin kaikenkaikkiaan vaan tuntuu paremmalta ololta. Tämä muutos on siis kaikenkaikkiaan tuonut hyviä asioita mukanaan ja tämä suuntaus jatkuu tulevaisuudessakin. Meidän lähi S-marketista löytyy mm. luomujauhelihaa, jota ostamme aina kun teemme jauhelihasta ruokaa. Hintakaan ei ihan karmaisevan karmea ole. Ruohonjuuren kautta olisi voinut tilata biotynaamisesti viljeltyjä mansikoita 75 euroa viiden kilon laatikko. Hetken harkitsin, mutta hinta tuntui kyllä kohtuusuolaiselta, joten aitouden metsästys kyllä menee kukkaron nyörejä seuraillen, mutta mitä enempi sen parempi, ja luomuutta pyrimme ostoksissamme kasvattamaan entisestään. Ja on ollut tänäkesänä aivan loistavaa kun on voinut maustaa omilla yrteillä ruokia. Tulee niin hyvä ja terveysvaikutteinen olo. Ja miten myös omat tomaatit ovat maistuneet hyviltä. Kesä on ihanaa aikaa.