Alunperin mun kuulotestien piti olla maaliskuussa, mutta ne aikastui lääkärin poissa olon vuoksi. Perjantaina marssin testeihin. Korvissa vaikkua liikaa, joten korvahuuhteluun MARS! Onneksi sinne päästiin lyhyen odotuksen jälkeen. Imeminen tuntui aika kauhealta tärykalvoissa. En totisesti muistanut moisen olevan niin inhottavaa. No pääasia, että korvat putsaantu ja kuulotestit päästiin tekemään.

Kuuntelin taasen piippauksia eri taajuuksilta. Koko ajan minusta tuntui, että ne piippaukset kuulu hirmuisen huonosti. Ihan kun laite olisi ollut todella hiljaisella. Olo oli tosi epävarma.
Tilanne vain paheni kun siirryttiin testiin, jossa toiseen korvaan tuli häiriösurinoita. Kun viimeksi leikatussa korvassa oli tuo surina ja otettiin vasemman kuuloa tuntu etten kuule oikein mitään piippauksia. Oikea korva kärsii jonkin verran edelleen särinästä, rutinasta ja naksumisesta. Ei ollut kovin helppoa kuulla sen surinarätinän takiakaan mitään. Noh, siellä kopissa mun istuessa testaaja ihmetteli avustajalleni kuulokäyriä, mutta eihän Aa muistanut milloin millekin korvalle on tehty ja mitä. Joka tapauksessa Aa oli varsin kummissaan kun lähdimme. Testaaja ei sanonut mulle mitään. Aa:n kanssa pohdittiin asiaa. Oli selvää, että vasen oli huonontunut kesäkuusta. Huoli ja pelko hiipivät mieleen. Ehkä oli hyvä, että vietin viikonlopun Porvoossa opaskoiratouhuissa. En ehtinyt murehtimaan/pelkäämään.

Tänään sitten tapasin minut leikanneen lääkärin. Hänkin kummasteli kuulokäyriä ja etenkin testattuaan ääniraudalla kuulemistani. Ja se oli ristiriidassa kuulokäyrän kanssa vasemman korvan osalta. Oikeassa korvassa kuulo on kohentunut oleellisesti leikkauksen jälkeen. Lääkäri katsoi mikroskoopilla korviin, mutta ei näkynyt mitään ja ääniraudalla testailtiin uudelleen. Testattiin vielä jollain toisellakin raudalla.

No kuulokäyrän mukaan vasemman korvan desipeliraja olisi tippunut 50 prosenttiin ja oikeassa noussut 30 prosenttiin. Vasen kesäkuussa oli siellä 30 prosentissa. Johtumisvika testin mukaan siis pahentunut, mutta ei ääniraudan mukaan… Lääkärin mukaan vaihtoehdot ovat joko proteesin irtoaminen, kiinikkeiden kasvaminen tai kuulotestissä tekninen vika/virhe. Sanoin siitä, että mielestäni äänet kuulu jotenkin kamalan hiljaa, jota ihmettelin. Että näin… Kuuloa testataan syyskuun lopulla seuraavan kerran, ja jos jotain tapahtuu aijemmin otan toki yhteyttä.
Pohdimme tulosta myös ihan käytännön elämässä. Aa sanoi, että ei hän eikä avokkini ole huomannut mitään kuulon romahtamista. En ole kyllä itsekään huomannut. Pidän puhelinta vasemmalla korvalla. En ole isontanut sitä. En ole isontanut äänikirjan kuuntelussa tai tietokoneen käytössä ääntä. Toivotaan nyt, että virhe on jossain muualla kuin korvassani! Vähän kuitenkin mietityttää ja pelottaakin. Tästäkö tämä helvetin kierre sitten jatkuu!!! Toisaalta tällä hetkellä koen elämänlaatuni kohentuneen kuulon kohentumisen myötä niin paljon, että jos tilanne pysyy tallaisena en haluaisi mihinkään korjausoperaatioonkaan, ellei se ole välttämätöntä tulevaisuutta ajatellen. Jos mahdollisesti irronnut proteesi aiheuttaa huononnusta ennusteeseen tms. asia on otettava harkintaan.
Mutta nyt näillä syyskuuhun, sillä siitähän lähdetään ettei tarvitse palata asiaan sitä ennen!!!
Ja Hepa laittaa mielikuvituksensa kuriin!!! Eikä ala murehtimaan, kun ei niin ole murehdittavaa.