Edelleenkin pulppuan iloa ja intoa.
Takana kaksi uintikertaa. Eilen kävin uimassa Vuosaaressa kilsan, jossa tapasimme erittäin puheliaan uinnin valvojan, joka oli kaverilleni miettinyt, että olen hyväkuntoinen kun jaksan uida niin pitkään raskaasta uimatyylistäni huolimatta. No tänään olin tutustumassa vuorostaan Tikkurilan uimahalliin ja nyt pyräys oli 1500 metrin mittainen. Tiksissä altaan mitta on 50 metriä, joka alkuun tuntui vähän oudolta ja pitkältä. Olen pääasiassa uinut 25 metrin altaissa. Kun tammikuun alussa asetin tavotteeksi 4kk aikana uida 20 kilsaa, nyt kasassa 5.7 kilsaa, joten helmikuun uintien myötä hyvässä vauhdissa ollaan. Ja olen niin iloinen, sillä uinnin jälkeen on niin ihana fiilis. Tavallaan on väsyneet lihakset ja mieli tekisi köllötellä, mutta samalla on energinen ja voimaisa fiilis. Vaikea kuvailla, mutta ihan mahtava fiilis. Ens viikolla taas altaaseen. IHANAA! Ainoa mikä ei tykkää on iho. Näillä pakkasilla muutenkin korppuunnun, joten uima-altaiden kloori ei todellakaan helpota asiaa. No rasvaa kuluu ja sitä on onneksi monta putelia. Sen kun vaan viittii levitellä iholleen.
Tällä hetkellä näyttäs painollakin olevan oikea suunta, eli alaspäin. Tänään sain lukemat 68.4 kg. Ehkä kroppa alkaa sopeutumaan liikkumiseen ja aineenvaihdunta vörkkimään paremmin. No eipä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Huomenna penkkitreeni, joten sen jälkeen saattaa vaaka taas hypätä 69 kiloon
Toisaalta, täytyyhän näiden kestävyysliikuntojenkin jotain saada aikaan aineenvaihdunnassa ja kropassa. PAKKO PAKKO kun Hepa tahtoo 😀
Kävin mielenkiintoisen keskustelun. Nimittäin kun iloitsin tulevista matkoista ja tapahtumista mitä on luvassa, minulta kysyttiin ”kannattaako käyttää rahaa esim. ulkomaan matkaan kun ei näe?” Olin kysymyksestä tyrmistynyt ja ihmettelin miksi niin. ”No kun et näe mitä ympärilläsi on, et voi katsella museoissa, kirkoissa, nähdä maisemia.” No totta kyllä. En näe, en ehkä pysty nauttimaan museoista enkä välttämättä aina maisemistakaan. On kuitenkin paljon asioita mitä silti voit kokea. Kun olet esim. jossain korkealla, tunnet tuulisuuden, ohuemman ilman jne. No okei, museoista en erityisemmin välitä ja siihen varmasti vaikuttaa näkövammani. Mun ei kuitenkaan ole mikään pakko änkeytyä museoihin missä ei saa koskea mihinkään, ja suurimmaksi osaksihan museot ovat sellaisia. Mutta etenkin vanhojen kirkkojen tuoksusta ja tunnelmasta pidän. Ja vaikka ei näe, muilla aisteillaan voi kokea, nauttia siinä missä näkevätkin ihmiset. Näkövamma tai vammaisuus ei ole este matkustelulle. Itse ainakin haluan kokea elämässäni mahdollisimman paljon sokeudestani huolimatta.
No okei, tarvitsen mukaani jonkun näkevän, koska en selviydy yksin paikasta toiseen vieraissa paikoissa, mutta vaikka näkisin tuskin matkustaisin yksin. Niin laumasieluinen olen, että kaveri mukaan. Vai onko laumasieluisuus tullut vamman myötä, mene ja tiedä. No eipä sillä väliäkään. Olen kuitenkin tottunut siihen, että lähden matkoille jonkun toisen seurassa ja nautin siitä.
Nyt esim. olen edelleen täpinöissäni Lontoon matkasta, vaikka siihen on vielä yli puoli vuotta aikaa. Useinhan se valmistelu ja odotus onkin sitä parasta aikaa.
Toisaalta olen hämmennyksissä siitä, että mulla on puolen vuoden sisällä kaksi matkaa edessä. Ei ole mulle kovinkaan normaalia. Sillon kun pelasin maalipalloa oli toki turnausmatkoja ulkomaille vuoden aikana 2-3; tyyliin arvokisat kauempana ja Ruotsissa turnaus tai pari. Kerran oltiin tosin Englannissa maajoukkueturnauksessa Ruotsin turnauksen lisäksi. Silloin MM-kisat taisi olla Jenkeissä. No pelireissut onkin ihan oma lukunsa 😀
Nyt kun nämä matkat ovat ihan lomasellaisia, mietin olenko jotenkin… äh, tuhlailija, voinko nyt oikeesti matkustaa jne. Sellasta puolittaista huonoa omaatuntoa.
Mutta sen kyllä kumoaa valtava innostus, iloisuus ja pulppuisuus. Tuo käymäni keskustelukaan ei saanut mieltäni matalaksi. Tuumailin vain, että hällä on vielä paljon opittavaa elämästä 😀
Ja olen valtavan onnellinen tästä positiivisesta ja energisestä olosta. Onhan elämässäni ollut paljon hyvää viime vuonnakin, mutta nyt jotenkin tunnen olevani elossa, läsnä, tyytyväisempi… Äh, tiesmitä kaikkea hyvää!!! Voiko onnistuneet korvaleikkaukset ja niiden myötä kuulon reilu parantuminen vaikuttaa näin hirmuisesti?
En tiedä, mutta nautin tämän hetkisestä olosta/fiiliksestä ja toivon kaikille muillekin iloa ja valoa elämään.
Nyt on 9. helmikuuta ja tälle kuuta olen saanut Liikuntahaasteeseen jo kuusi merkintää tammikuun päivien ollessa kymmenen, joten nyt näyttää hyvältä liikuntamäärien nousun suhteen. Huomenna on penkkitreeni ja sunnuntaina ratsastus, joten tän viikon jälkeen ollaan ainakin 18 liikuntamerkinnässä, ja jospa lauantaina polkasisin vielä spinningtreenin, olisin itsestäni jo aikas ylpeä.
Hoh, ketäköhän tääkin hehkutus ja lätinä mahtaa kiinnostaa. Nyt Hepa ottaa pienen relaushetken ennen ruokailua ja töitä ja lopettaa tältä erää tämän…
Oih, uinti on ihanaa.. En vaan ole itse vielä siinä kuosissa että haluaisin uikkarit päällä "esittäytyä" kanssaihmisille. :/
Matkustelusta sen verran, että kerrankos täällä elellään. Ota kaikki irti! 🙂
Tarkistathan, että sulla on muuten oikea osoite mun blogiini. Vaihdoin sen meinaan viime syksynä/alkutalvena ja huomasin nyt, että monet lukijat jäivät sille tielle. 🙁 Eli uusi osoite on http://hiilarihirmu.blogspot.com/
Olen aina pitänyt uimisesta!
Ja totta, kerranhan sitä vaan täällä ollaan, joten kaikki ilo irti mitä vaan mahdollista 😀
Täytyykin het tarkistaa tuo sun blogin osoite oikeaksi. Olen aina välillä miettinyt että mitähän sulle kuuluu…
Ihanan positiivinen postaus, joka sai hymyn huulille! 🙂
Uiminen on todella kivaa kyllä, vaikka uimahalleja jotenkin kammoan!
Ihanaa, jos sain hymyilemään!
Kaikkein parastahan on uida luonnon vesissä kesäaikaan ja oma uima-allas ois tietty kiva, mutta…
Uiminen on niin kivaa, että olen päättänyt että sopeudun yleisiin uimahalleihinkin 😀
Todellakin samaa mieltä Lindan kanssa, sai hymyn huulille tämä postaus!
Ja tuosta että "kannattaako matkustaa kun ei näe mitään" -kommentista vielä. itselläni on muutama näkövammainen ystävä, ja heidän myötään olen itsekin oppinut sen, että on niin paljon muutakin kuin se mitä näkee. Nykyään ihan huomaamattani, käytän paljon enemmän tunto-, kuulo- ja hajuaistiani. Mietin monta kertaa esim. vaatetta ostaessani, myös sitä, miltä se tuntuu kädessä. Tai miltä jossain paikassa kuulosta. Minulle uusi asia (ei enää, mutta aikaisemmin), mutta hienoa, että tällainen juttu on avautunut, näiden ystävieni myötä.
No minua kyllä kiinnostaa sun jutut 🙂 Mikäs este se olisi reissuille, vaikkei näekkään. Typeriä kommentteja ne ihmiset suustaan päästelee, hehe 😀 Mutta sulla on kyllä niin oikea asenne elämään, että tämäkin neiti täällä voisi ottaa pikkusen mallia!
Blueberry
Mukavaa, jos saan teitä lukijoita hymyilemään 😀
Tuosta pitäisikin joskus kirjoittaa oma postauksensa miltä mikin käteen tuntuu teemalla. Sillä kun on iso merkitys vaatetta valittaessa. Tunnustan, joskus jopa tuoksuttelen vaatekaupassa asusteita 😀
Olen ehkä jäävi sanomaan, mutta olet tutustunut näkövammaisien ystäviesi kautta hienoon mailmaan, joka on ehkä hiukan erilainen kuin normaalisti näkevän.
Neiti Tekosyy
Hassuihin ja suorastaan typeriinkin kommentteihin välillä törmää. Kieltämättä olin aika ällikällä kysymyksen/ihmetyksen kuultuani.
Ja mukavaa, jos nää mun löpinät kiinnostavat.
Näitä on kiva lukea. Ihanaa, että myös hyvästä olosta ja onnellisuudesta kirjoitetaan. Matkojen suunnittelu on tosi mukavaa, vaatteiden, paikkojen miettimistä. Kateellisena luen…