Heti tähän alkuun täytyy vinkata teillekin parista blogiarvonnasta 🙂
Annie arpoo
täällä
Arvontaan voi osallistua vielä sunnuntaihin asti, (jatkoaika) ja voittaja saa luettavaa sekä suklaata joihin liittyy haaste. Käypääkä katsomassa ja osallistumassa!
Myös Hennalla omassa blogissaan on meneillään
arvonta
Voittajalle luvassa itse tehtyjä palkintoja, joten käykää osallistumassa!
Kirjoitin pari viikkoa sitten postauksen
Kropan muutokset käsin tunnustellen
ja sain postaukseen kommentin, jossa ihmeteltiin miksi esim. laihdutusbloggaajat haluavat laittaa kuviaan ”näytille blogiinsa. Kirjoittaja oli huolissaan myös anonyymiyden säilymisestä. Yritin vastata hänelle kysymykseen sen mukaan miten itse olen asian tulkinnut. Hän toivoi vielä kommentteja/perusteluja blogikuvien laittamiseen teiltä näkeviltä bloggaajilta.
Nyt nostan asian uudelleen esille näin omana postauksenaan ja toivon aiheen herättävän keskustelua kommentoinnissa.
Itse olen näin sokeana tulkinnut asian siten, että kuvien laittaminen antaa mahdollisuuden saada kanssabloggaajiltaan palautetta mahdollisista muutoksista ja se palaute taas ruokkii motivaatiota eteenpäin.
Ja tottakai jokaisesta positiiviset huomiot ilahduttavat.
Itselläni ei ole tuota mahdollisuutta laittaa vertailukuvia vartalostani (tai on, jos pyydän jotakuta ottamaan kuvat, siihen minusta ei kuitenkaan ole), saatika vertailla kuvia itse, joten voin vain sanallisesti kertoa muutoksista ja hehkuttaa saamiani kommentteja.
Ja niitä sanallisia kuvauksia muutoksista onkin jo paljon hankalempaa kommentoida. Ei ole todisteaineistoa kuvista sanojen vahvistukseksi 😀
Ehkä minuakin alkuun hiukan kummastutti laihdutusvertailukuvat, mutta kun olen nyt kohta vuoden lukenut laihdutusblogejakin, olen oppinut ymmärtämään kuvien tärkeyden, niiden antaman infon ja sen vuorovaikutuksen minkä kuvat saavat aikaan.
Ja joskus toivoisin, että voisin minäkin kirjoittaa ”näytät hyvältä kuvassa” tai ”selvästi huomaa vyötärösi kaventumisen”. Sitä en kuitenkaan pysty tekemään, mutta hengessä olen mukana. Tiedän laihduttamisen tuskan, nautinnon ja kaiken siltä väliltä 😀
Ja toinen (kylläpäs nyt haen vuorovaikutteista postausta) asia mikä mielessäni luikertaa:
Minulle esitti etäinen tuttu kysymyksen
”Mitä hittoa varten kuvittelet jonkun lukevan höpinöitäs? Ketä oikeasti kiinnostaa näkövammaisen elämä niin paljon, että jaksais lukea kirjoituksia siitä?” No hänen puolustuksekseen täytyy sanoa, että hän ei ilmeisestikään muutenkaan ymmärrä bloggaamisen päälle, mikä tässä viehättää, miksi tätä tehdään…
Tuo ”näkövammaisen elämä” ei ollut kysymyksen pääbointti. Hän halusi kuitenkin, että kysyn lukijoiltani miksi esim. luette juuri tätä blogia?
No nyt minä kysyn teiltä
– Mikä saa teidät lukemaan Endorfiinista voimaa -blogia ja miksi liityitte lukijoiksi??
Tuo tuttava arveli pääsyyksi uteliaisuuden.
Uskallan toivoa, että syitä on muitakin 😀
Minä en koe anonyymiyteni olevan vaarassa laihdutuskuvien kanssa, ne jotka blogiin asti pääsevät, on leikattu poikki kaulan kohdalta. Luulisin aika harvan tunnistavan minut tissieni tai läskimakkaroideni muodoista ja sijainneista? 🙂 Toisessa blogissani taas on kuvia, joissa näkyvät kasvotkin, mutta sitä kirjoitan aivan omalla nimelläni, joten anonyymiyttä ei ole koskaan ollutkaan.
Itse koen kuvien ottamisen nimenomaan laihduttamisen kannalta tärkeäksi. Vaikka vaaka sanoisi -10kg, ja vaatteet näyttävät löysemmiltä, niin peilistä katsottuna kroppa näyttää aivan samalta kuin ennenkin. Kuvia vertaamalla näkee oikeasti sen, että missä mennään ja mistä on kiloja pudonnut. 🙂 Itse siis ainakin otan kuvani enemmän itseäni varten kuin siksi, että saisin kymmenen kehuvaa kommenttia. Kuvista kyllä lukijatkin näkevät muutoksen aivan omin silmin, kun kanssabloggaajia harvemmin livenä näkee.
Ja miksi luen sinun blogiasi? Se on mielenkiintoinen ja tuo minullekin uutta näkökulmaa elämään. Itse en henkilökohtaisesti tunne ketään näkövammaista, joten on mielenkiintoista ikään kuin kurkistaa elämääsi (onko se sitten sitä uteliaisuutta?). Mutta olit näkövammainen tai et, niin kirjoitat minua kiinnostavista asioista kivalla tavalla, siksi luen.
Se syy miksi yleensäkin klikkailen itseni lukijaksi jonkun blogiin on ennenkaikkea mielenkiintoinen ja selkeä kirjoitustyyli. Tottakai tärkeää on myös se, että aihe ainakin sivuaa omia mielenkiinnon aiheita eli terveys, liikunta ym.
Toisaalta olen taas sen verran utelias olento, että blogien kautta on hyvä tapa kuikuilla ihmisten elämää.
Brego
Juuri näin olen laihdutusblogien kuvien ymmärtänyt olevan, eli ettei kuvissa näy kasvoja.
Toki on varmasti niitäkin, jotka näyttäytyvät tunnistettavasti, ja sehän on jokaisen oma valinta.
Ja kyllä kun itse valitsen luettavia blogeja, luen niistä aiheista mitkä minua kiinnostaa, ja joidenka kirjoitustavasta pidän.
Ja toisten elämän seuraamisesta saa usein itselleen myös vinkkejä kokeilla joitain juttuja.
Sateenvarjomies
Näinhän se menee, kiinnostuksen mukaan ja blogeissa pääsee tutustumaan erilaisissa elämäntilanteissa oleviin ihmisiin, vaikkakin anonyymisti. Mulle tämä blogimailma on tullut tärkeäksi osaksi, toki oikeita ihmiskontakteja unohtamatta.
No jo on kummallisia mielipiteitä ihmisillä.. Kummallisia lähinnä siksi, että jos tätä. ko. kommentoijaa ei kiinnosta "sinun sokea elämäsi" , niin se on aika helppoa, ei tarvitse sitten lukea tätä blogia :).
Ja, taitaapa häntä ärsyttää sekin, että meitä kiinnostuneita lukijoita on aikas monta ;).
Miksi minä sitten luen sinun blogiasi?
Lukisin tätä ihan varmasti, vaikka olisi "normaali" kirjoittaja, etkä näkövammainen.
Sinulla on kiinnostavia aiheita, mm. liikunta, ruokajutut, terveys ja lisäaineettomuus.
Itselläni on muutama näkövammainen ystävä, joten sinänsä tässä blogissa ei mitään hirvittävän uutta juttua tule sen suhteen esille minulle, mutta kaiken kakkiaan sinun blogistasi on tullut yksi niistä seuratuimmista minulle 🙂
Pääsyy on varmaankin uteliaisuus ja mielenkiinto toisen elämää kohtaan. Lisäksi sun blogi on ainoa, jossa käsitellään kuulo-ongelmia. Ammattisi on myös mielenkiintoinen ja Harmaakuonon tekemisistä on kiva kuulla 🙂
Kuva laihdutusblogissa antaa sellaista informaatiota, mitä ei mitenkään pysty sanoin välittämään. Pelkkä paino ja pituus ei oikeasti kerro paljon mitään, koska jotkut näyttää painoaan pienemmiltä ja jotkut isommilta ja mikä tärkeintä, läskit kerääntyy eri paikkoihin eri ihmisillä. Minä ainakin olen aina hirveän utelias näkemään kuvia, varsinkin ennen ja jälkeen -kuvia ja mielestäni ne ovat oleellinen osa laihdutusblogia. Muiden onnistumiset kannustaa, pienemmät saavutukset lohduttaa; kun samassa veneessä ollaan, niin sanotusti.
Omaan blogiini olen laittunut myös raadollisen realistiset alastonkuvat, joissa näytän hirvittävän rumalta ja se tuntui hyvältä. Minä häpeän niin kovasti läskiä kroppaani, että tuntui vapauttavalta näyttää kaikille, miten ruma minä olenkaan.
Tietysti ilman kasvoja, joten anonymiteetin olen halunnut säilyttää. Mutta en siksi, että näytän kaamealta alasti, vaan siksi, että olen kertonut niin henkilökohtaisia asioita blogissani.
Jos ei tykkää lukea blogeja, niin ei tykkää, mikäs siinä. Minusta blogit ovat vähän kuin päiväkirjoja ja minusta on ihanaa kurkkia muiden elämään. Minulle blogit luovat myös illuusion siitä, että on eräänlaisia virtuaalisia ystäviä, koska bloggaajat oppii jollain tavalla tuntemaan ja omalla kohdallani voin sanoa, ettei edes kaikki oikeassa elämässäni yhteensä olleet ihmiset tiedä minusta yhtä paljon, kuin blogini lukijat.
Sinun blogiasi luen, koska minua kiinnostaa se, mitä sinulla on sanottavana. Miten arki sujuu, mitä olet tehnyt, mitä koirallesi kuuluu… Ei siihen muuta tarvita. Tosin näkövammasi takia mieleeni nousee mitä kummallisempia kysymyksiä, joita en sitten kehtaa kysyä. Kuten; onko sinulle väliä, minkä värisiä housuja käytät, jos et kerran itse näe niitä? Tiedän, tyhmä kysymys… 🙂
Blueberry
Näinhän se on, mitään blogia ei ole pakko lukea, jos ei kiinnosta.
Mutta, mukavaa jos olen juttuineni päässyt luetuimpiesi joukkoon 😀
Julia
Kuulo-ongelmista olen halunnut kirjoittaa täällä, koska itse vertaistukea aikanani etsiessäni, löysin sitä todella vähän. Ja jos kirjoituksista on jollekulle edes hiukan iloa, rohkaisua tms. hyvä niin.
Jb
Kyllä blogien välityksellä ystävystyy ja haluaa tietää mitä toiselle kuuluu.
Ja jos sulla on näkövammastani jotain mitä haluat kysyä, kysy pois. En vähästä hätkähdä.
Kyllä mulle merkitsee värit mitä päälleni puen. Okei, jos kyse on alushousuista väri ei merkityksellinen ellei sitten ole jotenkin sellasta yllä mistä näkyy läpi tms.
Ja kyllä olen kiinnostunut siitä mitkä värit sopivat yhteen.
Käytän aika paljon pitkiksissä mustaa tai tummansinistä, värejä mitkä käy melkein minkä kanssa tahansa.
Pitäisikin joskus naputella aiheesta ihan oma postauksensakin.
Minä olin se kommentoija, joka taannoin kyseli tässä blogissa laihdutuskuvista. Nyt ymmärrän niiden merkitystä vähän paremmin. Itse näen kuvat lähinnä epämääräisinä möllyköinä näytöllä, jos työnnän naamani 5cm päähän näytöstä. 😛 Siksi en ehkä täysin ymmärrä, mitä kaikkea ihmiset voivat kuvien kautta viestiä toisilleen ja mitä ne merkitsevät heille itselleen.
Tätä blogia luen osittain siksi, että ollaan Hepan kanssa kavereita Blogistanian ulkopuolellakin. Ja koska olen näkövammainen, tykkään lukea muiden näkövammaisten blogeja muiden minua kiinnostavien blogien lisäksi.
Mua kiinnostaa kuntoutusalan ihmisenä näkövammaisen arki. Ja sitten kiinnostaa liikuntajutut, olen sohvaperuna, joka on alkanut vihdoinkin liikkua. Ja koira kiinnostaa, mulla oli itsellä jonkin aikaa labbis, josta jouduin ikävä kyllä luopumaan. Blogisi siis kokonaisuudessaan on kiinnostava!
Karhutar
Meitin pitäs kyllä treffata ihan elävässä elämässäkin eikä vain täällä blogimailmassa 😀
Liioli
Mukavaa, jos saat tästä blogista jotain työhösi ja vapaa-ajan liikuntainspikseen!
Rupesi kiinnostamaan millaisella kuntoutusalalla olet?
Olen toimintaterapeutti, vaikka en juuri nyt sitä työtä teekään.